Valtteri Härmälä’s scientific contributions

Tutkimuksessa kartoitettiin alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden nykytilaa ja laajuutta eri näkökulmista ja erilaisten aluetyyppien kautta. Erityisesti tarkasteltiin työhön liittyvää sekä yksilöiden, työpaikkojen ja alueiden ominaisuuksia, jotka vaikuttavat liikkuvuuteen ja liikkuvuusmuotovalintoihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin jo käytössä olevia sekä mahdollisia keinoja edistää työvoiman ja työn liikkuvuutta työmarkkinoiden kohtaannon parantamiseksi. Tulosten perusteella muuttoliike on vilkasta ja keskittävää ja suurin osa muuttoliikkeestä liittyy työvoiman alueelliseen liikkuvuuteen. Muuttoliike on kuitenkin vain osa työvoiman alueellisesta liikkuvuudesta, sillä työpaikan alueen vaihtuminen eli työn alueellinen liikkuvuus on selvästi yleisempää kuin työllisten muuttaminen. Pendelöinnissä ja sen suuntautumisessa havaittiin selvä muutos. Vaikka pendelöinti suuntautuu edelleen yleisemmin keskuksia kohti, ovat vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat kasvaneet keskuksiin suuntautuvia työmatkoja nopeammin 2010-luvulla. Tutkimus ei paljastanut työvoiman alueellisessa liikkuvuudessa ilmiselviä pullonkauloja, joita voitaisiin hoitaa yleisillä liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävillä toimilla. Alueellisten työmarkkinoiden viimeaikainen kehitys viittaa siihen, että alueellinen kohtaanto ei olisi ensisijainen ongelma Suomen työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden kohtaanto on heikentynyt eniten alueilla, joille työvoiman liikkuvuus suuntautuu. Työttömien liikkuvuutta edistävien toimenpiteiden vaikuttavuutta tulisi kuitenkin tutkia koeasetelmien avulla, sillä niistä tiedetään vähän. Monipaikkaisuuden analysointi antaa tarkemman kuvan väestön ja taloudellisen toiminnan sijoittumisesta kuin yhteen viralliseen asuinpaikkaan perustuvat tilastot. Monipaikkaisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen, eikä sitä voida seurata nykyisillä tilastoilla. Monipaikkaisuudesta tarvitaankin täydentävää tiedonkeruuta säännöllisillä kyselyillä ja tilastointia kehittämällä. Tässä voidaan hyödyntää soveltuvin osin jo toteutettuja barometrejä. Entistä tarkempi kuva sekä ihmisten työmatkoista että todellisesta monipaikkaisuudesta saataisiin yhdistämällä eri viranomaisten tuottamia paikkatietopohjaisia rekisteritietoja mobiilipaikannusdataan. Alueiden kehittämisen näkökulmasta monipaikkaisuus on vähän hyödynnetty resurssi. Yhteen kotikuntaan pohjautuvat palvelumallit ovat tehottomia muuttuvan alue- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta, koska palvelujen suunnittelua ja tuotantoa eivät tällöin ohjaa alueiden todelliset käyttäjämäärät. Monipaikkaisuuden hyödyntämistä alueiden kehittämisessä tulee edistää eri hallinnonalojen yhteistyönä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin, mikä on pienten asuntojen osuus asuntotuotannossa ja mikä vaikutus niiden lisääntymisellä on asuinalueiden viihtyvyyteen ja eriytymiseen. Tutkimuksessa kartoitettiin rakentamisen kansallista tilastoaineistoa ja analysoitiin tiettyjä kaupunkien kohdealueita sekä laadittiin katsaus alan kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimuksessa haastateltiin myös sidosryhmiä ja koottiin työpajassa toimijoiden näkemyksiä sekä suoritettiin kysely isännöitsijöille. Tutkimuskirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty pieniä asuntoja ja niiden vaikutuksia. Ilmiötä sivuava tutkimuskirjallisuuden avulla voidaan todeta, että pienasuntojen laaja-alainen keskittyminen tietyille asuinalueille ei ole taloudellisten tulemien, kuten aikuisiän tulojen tai työmarkkinamenestyksen, kannalta toivottavaa. Tilastollinen tarkastelu osoitti, että pienten asuntojen lukumäärä on noussut erityisesti suurissa kaupungeissa. Ilmiötä ovat vauhdittaneet asuntokuntien koon pieneneminen, kaupungistuminen ja asumismenojen kohoaminen. Näistä tekijöistä johtunut kasvava kysyntä, asuntomarkkinoiden finanssoituminen ja sijoittajien aktiivisuus ovat vauhdittaneet pienten asuntojen rakentamista viime aikoina. Kaupungistumisen odotetaan jatkuvan tulevaisuudessa, joten pienten asuntojen kysynnän nähdään pysyvän voimakkaana kasvukeskuksissa jatkossakin. Haastatteluissa asuntopolitiikan asiantuntijat tunnistivat riskejä joidenkin alueiden asuntokannan yksipuolistumisessa. Sen sijaan esimerkiksi isännöitsijät näkivät pienten asuntojen lisääntymisen riskit melko pieninä. Keskeisenä havaintona oli, että kaikki osapuolet tunnistavat pienten asuntojen ilmiön, mutta käsitykset sen laajuudesta sekä mielipiteet ilmiön hyödyllisyydestä tai vahingollisuudesta erosivat. Myös mahdollisuudet vaikuttaa ilmiöön eri tyyppisin politiikkatoimin koettiin rajallisiksi.

Vuokra-asuntojen kysyntä on suurta. Ilmiön taustalla on pitkän ajan kehityskulkuja kuten kaupungistumi-nen ja väestön kasvu. Asumisen hinnan jatkuva nousu ja vuokra-asuntojen kova kysyntä ovat saaneet yleisessä keskustelussa huomion kohdistumaan vuokra-asuntosijoitusalan toimijoiden taloudelliseen tulokseen. Matalan koron ympäristö on toiminut kannustimena vuokra-asuntotuotannon lisäämiselle. Kiinteistösijoittamisen ollessa pääomavaltaista liiketoimintaa velkarahan halpeneminen on vauhdittanut asuntosijoituksia. Kotitalouksilla on ollut perinteisesti merkittävä rooli vuokranantajina Suomessa. Suh-danneluontoisen asuntosijoitusbuumin ohella asuntotarjonnan voidaan arvioida laajapohjaistuneen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa vuokra-asuntomarkkinoiden kehittämiseksi ja asunto-poliittisen päätöksenteon tueksi. Selvitys koostuu vuokra-asuntosijoitusalalla toimivien yritysten kannat-tavuuden analyysista, asuntomarkkinoita kuvaavista tilastoaineistoista, kirjallisuuskatsauksesta, asian-tuntijahaastatteluista ja asiantuntijatyöpajasta. Hankkeen yhdessä osiossa tutkittiin lisäksi tuetun vuokra-asuntotuotannon syrjäyttämisvaikutuksia suomalaisissa kaupungeissa. Kehittämisehdotusten tavoitteena on hillitä asumiskustannusten nousua, edistää vuokra-asuntojen riittä-vää ja asukkaiden tarpeita vastaavaa tarjontaa sekä työvoiman liikkuvuutta ja talouden kilpailukykyä. Monella tasolla tapahtuvaa sääntelyä tulisi kehittää kokonaisuutena ja usean toimijan yhteistyönä. Vuokra-asuntojen riittävän tarjonnan takaamiseksi ja asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi tulisi kaavoituksessa sallia nykyistä suurempia joustoja, mikä edistäisi myös kokeiluja ja innovatiivisten rat-kaisujen syntymistä. Lisäksi tuettua vuokra-asuntokantaa kannattaa suunnata tukea eniten tarvitseville. Asuntomarkkinoihin liittyvää politiikkakokonaisuutta tulee kehittää laajapohjaisesti luoden pitkän aikavä-lin suuntaviivat. Parempi ennakoitavuus on keskeistä asuntoinvestointien kasvattamiselle

Erilaisten ekosysteemien merkitys elinkeinoelämän ja innovaatiotoiminnan kehittymiselle on tärkeä. Talouden uudistumisessa keskeisessä asemassa ovat uudet innovaatiot. Tiedon määrän ja saatavuuden nopea kasvu, viestintäteknologian kehitys sekä arvoverkostojen globalisoituminen ovat muuttaneet innovaatiotoimintaa. Nämä kehityskulut ovat vahvistaneet yhteistyön ja avoimuuden merkitystä innovaatiotoiminnassa. Uudet ideat jalostuvat uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi yhä useammin verkostomaisesti usean eri toimijan vuorovaikutuksessa. Näitä eri toimijoiden muodostamia tiiviitä, keskinäisriippuvuuksiin perustuvia yhteistyöverkostoja kutsutaan ekosysteemeiksi. Tässä raportissa tarkastellaan ekosysteemien kehitystä ja sisäistä dynamiikkaa. Tapaustutkimuskohteina ovat olleet neljä kansantaloudellisesti merkittävää ekosysteemiämme (Metsäala, Digiala, Terveysala ja CleanTech). Raportissa on lisäksi selvitetty erityyppisten yrityspalvelujen merkitystä ekosysteemien kehitykselle kansallisten ja kansainvälisten tapaustutkimusten avulla. Tehty selvitys tukee näkemystä siitä, että Suomeen on kehittynyt ja kehittymässä hyvin toimivia elinkeino- ja innovaatioekosysteemejä. Julkisella sektorilla on suuri merkitys ekosysteemien kehittämisessä. Ekosysteemien tukeminen edellyttää julkiselta sektorilta kuitenkin tulevaisuudessa uudistumiskykyä ja ekosysteemisen ajattelun lisäämistä. Erityisesti yrityspalveluiden tulee uudistua ekosysteemisiksi yrityspalveluiksi. Käynnissä oleva kasvupalvelu- ja maakuntauudistus tarjoavat otollisen tilaisuuden koko yrityspalvelujärjestelmän tarkasteluun siten, että se huomioi nykyistä paremmin tässä raportissa käsitellyt ekosysteemien kehittämiseen liittyvät aasteet ja näkökulmat.

New and growing businesses (here referred to as "business start-ups") play a central role in economic renewal. The primary aim of the project was to examine how public policy should be developed in order to support business start-up growth as effectively as possible. The report provides a national overview of different aspects related to business start-ups, entrepreneurial activity and the start-up business environment. It includes a description of the current situation of business start-ups and their role in the economy, a comparison of the national start-up business environment against comparable countries, and a current-state analysis of start-up ecosystems and start-up business services. The findings support the view that the national start-up business environment has developed significantly over the last ten years. Despite that, Finland lags behind in international comparisons. Further development of the start-up business environment requires more robust and better-focused start-up policy action from the public sector. In particular, in line with international examples, the authors call for crossbranch policy work on start-up enterprise. It is the authors' view that Finland needs a cross-branch startup strategy formulated in close cooperation between different administrative branches and the actors of the start-up business sphere.

Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan asumisen kysyntä- ja tarjontatukia Suomen kannalta keskeisissä Euroopan maissa: Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Ranskassa, Itävallassa, Englannissa ja Irlannissa. Kysyntätukia ovat erilaiset suoraan asukkaille maksettavat tuet, kun taas tarjontatuilla tarkoitetaan kunnille, yrityksille ja järjestöille asuntojen tuottamista varten myönnettäviä tukia. Katsauksessa kuvataan valittujen maiden tukijärjestelmiä ja arvioidaan niiden toimivuutta ja vaikutuksia nimenomaan suomalaisten asuntomarkkinoiden näkökulmasta.