Jenny Säilävaara’s research while affiliated with University of Jyväskylä and other places

Työssäkäyvien köyhien ilmiötä on pidetty marginaalisena ilmiönä Suomen kaltaisessa vauraassa jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa. Hyvinvointivaltioissa köyhyys on suhteellista, ja se koskee pääasiassa kotitalouksia, joiden jäsenet eivät ole mukana työelämässä. Tässä artikkelissa arvioimme kuitenkin, että Suomessa noin 200 000 ihmistä elää tilanteessa, jossa heidän palkka- tai yrittäjyystulonsa eivät riitä köyhyysrajan ylittämiseen. Riittämättömien tulojensa lisäksi osa tarvitsee sosiaaliturvaa ja osa työskentelee useassa työssä yhtäaikaisesti. Työssäkäyvien köyhien määrän kasvu on seurausta prekaarien töiden lisääntymisestä ja erilaisista yhteiskuntapoliittisista, etenkin sosiaaliturvaan liittyvistä uudistuksista. Artikkelissa analysoimme työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta laadullisen kirjoitusaineiston (417 vastausta) avulla. Osoitamme, miten ja miksi epäsäännölliset ja epävarmat työsuhteet aiheuttavat epäsäännöllisiä ja riittämättömiä ansioita. Prekaari ja matalapalkkainen työ ei aina johda vähäisempään, vaan myös normaalia runsaampaan työskentelyyn. Tuomme myös esille, kuinka sosiaaliturvan yhdistäminen prekaariin työhön koetaan usein hankalaksi ja nöyryyttäväksi, vaikka sosiaaliturva onkin työssäkäyville köyhille tärkeä osa ansioita. Leikkaukset työssäkäyvien sosiaaliturvaan voivat aiheuttaa kannustinloukkuja sekä kohtuuttomia tilanteita ihmisille, jotka työskentelevät, etsivät työtä ja kouluttautuvat riittämättömistä ansiotuloista huolimatta.

This article analyzes the current feelings of Finnish low-income working lone mothers and their views on what it means to be poor in the welfare state of Finland. This is done by analyzing written accounts of lone mothers through a qualitative content analysis. The data was collected in 2015 and 2021. The analysis reveals that mothers’ feelings of poverty have similarities to those described in data collected in a different context over 20 years ago. The article is inspired by an article published in Affilia in the year 2003 by Lynn McIntyre, Suzanne Officer, and Lynne M. Robinson. In their paper, McIntyre et al. analyzed the feelings of poor Canadian lone mothers. While the welfare regime and services influence how life is organized, it is evident that self-sacrifice for the children caused by poverty is very much a part of the written accounts of Finnish mothers. We show that while there are a few cultural differences in the feelings that lone mothers undergo on account of their low-income status, feelings such as loneliness are persistent and often shared regardless of time or geographical location. Therefore, we suggest that low-income mothers should be given greater support by society and governments to be able to feel hopeful and empowered rather than poor and alone.

Kirja-arvio teoksesta Anu Kantola ja työryhmä (Sanna Aaltonen, Lotta Haikkola, Lotta Junnilainen, Eeva Luhtakallio, Pauliina Patana, Joonas Timonen & Pekka Tuominen): Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Gaudeamus, Helsinki 2022. 335 s. Suuri ruuvi vääntää kansakuntaa kauttaaltaan, väittää Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola työryhmänsä kanssa kirjoittamassaan teoksessa Kahdeksan kuplan Suomi. Teoksessa työryhmä seuraa yhteiskunnan muutosten syviä tarinoita valitsemansa kahdeksan yhteiskunnallisen ryhmän kautta. Nämä ryhmät ovat yritysjohtajat suurissa kaupungeissa, joita nimitetään globaalin talouden etujoukoksi; palvelualojen keskituloiset ja keskiluokkaiset kaupunkilaiset; teollisuuden työväenluokka tehdaskaupungeissa; kaupunkien ja esikaupunkien yrittäjät ja itsensätyöllistäjät; maahanmuuttajayrittäjät; keskituloiset taantuvalla maaseudulla; palvelualojen pienituloiset suurissa kaupungeissa sekä suurten kaupunkien työttömyydestä kärsivät asukkaat. Valitut ryhmät eivät ole selvärajaisia eivätkä ainoita kuviteltavissa olevia, mutta ne tarjoavat valaisevia esimerkkejä siitä, mitä liikkuu suomalaisessa mielenmaisemassa 2020-luvun alussa. Ryhmissä on huomioitu myös Suomen alue-erot ja alueiden jatkuva eriytyminen.

This article uses a relationality-sensitive perspective to analyse long-term breastfeeding. The data was gathered through open invitations to write, and the article is based on the written reflections of 39 long-term breastfeeding Finnish mothers. In Finland, the breastfeeding of babies is strongly supported, but long-term breastfeeding (over 12 months) is a more conflicted issue, and the cultural norm of one year of breastfeeding is strong. Through qualitative content analysis, the article shows how mothers reflect on long-term breastfeeding’s effects on their relations with their breastfed children, partners (if any), relatives and healthcare professionals. The findings show that long-term breastfeeding is often a rewarding experience, but that it takes place in a network of relations and has effects on those relations. With a relationality-sensitive approach to breastfeeding, we can better understand how mothering is done in and through relations with others, and how mothers express the need for a change in attitudes towards long-term breastfeeding. This article gives a voice to mothers who are often silent in our society, and therefore participates in the feminist empowerment of women and especially mothers.

Mothers’ experiences constitute a central and widely discussed issue within feminist breastfeeding research. Less is said however, about long-term breastfeeding in relation to embodiment. This article analyses the embodied experiences of Finnish mothers who have breastfed for over a year. Through a feminist lens, and an inductive qualitative content analysis, the written accounts of 39 long-term breastfeeding mothers were analysed, to show how mothers reflect on embodiment while breastfeeding long-term. Mothers described their embodied experiences in relation to four themes: functionality of the body; tiredness; beauty norms; and pleasure. The study reveals their accounts of bodily changes and experiences, in particular their conception of functionality over objectivity, the societal expectations they face, and the vexed question of bodily pleasure. Mothers emphasized the functionality of their bodies in being able to breastfeed long-term, which positively changed the way in which they experienced their body. Tiredness was discussed, but positive emotions towards long-term breastfeeding were more common. Mothers recognized the beauty norms related to the female body but often discussed changes in their own bodies with humour, which balanced the pressure they felt to fulfil these norms. Women’s breasts are often sexualized, but for these mothers, the pleasure of long-term breastfeeding was more an emotional pleasure rather than anything sexual. By giving a voice to these mothers the article brings experiential knowledge to this under-researched subject.