Article

Kansanterveysongelman synty : Tuberkuloosi ja terveyden hallinta Suomessa ennen toista maailmansotaa

Article

Kansanterveysongelman synty : Tuberkuloosi ja terveyden hallinta Suomessa ennen toista maailmansotaa

If you want to read the PDF, try requesting it from the authors.

Abstract

The study focuses on the emergence of tuberculosis as a public health problem and the development of the various methods to counteract it in Finland before the introduction of efficient methods of treatment in the 1940s and 50s. It covers a time period from year 1882 when the tuberculosis bacterium was identified to the 1930s when the early formation of tuberculosis work became established in Finland. During this time there occurred important changes in medicine, public health thinking and methods of personal health care that have been referred to as the bacteriological revolution. The study places tuberculosis prevention in this context and shows how the tuberculosis problem affected the government of health on all these three dimensions. The study is based on foucauldian analytics of government, which is supplemented with perspectives from contemporary science and technology studies. In addition, it utilises a broad array of work in medical history. The central research materials consist of medical journals, official programs and documents on tuberculosis policy, and health education texts. The general conclusions of the study are twofold. Firstly, the ensemble of tuberculosis work was formed from historically diverse and often conflicting elements. The identification of the pathogen was only the first step in the establishment of tuberculosis as a major public health problem. Important were also the attention of the science of hygiene and statistical reasoning that dominated public health thinking in the late 19th century. Furthermore, the adoption of the bacteriological tuberculosis doctrine in medicine, public health work and health education was profoundly influenced by previous understanding of the nature of the illness, of medical work, of the prevention of contagious diseases, and of personal health care. Also the two central institutions of tuberculosis work, sanatorium and dispensary, have heterogeneous origins and multifarious functions. Secondly, bacteriology represented in this study by tuberculosis remodelled medical knowledge and practices, the targets and methods of public health policy, and the doctrine of personal health care. Tuberculosis provided a strong argument for specific causes (if not cures) as well as laboratory methods in medicine. Tuberculosis prevention contributed substantially to the development whereby a comprehensive responsibility for the health of the population and public health work was added to the agenda of the state. Health advice on tuberculosis and other contagious diseases used dangerous bacteria to motivate personal health care and redefined it as protecting oneself from the attacks of external pathogens and strengthening oneself against their effects. Thus, tuberculosis work is one important root for the contemporary public concern for the health of the population and the imperative of personal health care. Tutkimus käsittelee tuberkuloosin rakentumista kansanterveysongelmaksi ja taudin torjuntamuotojen kehitystä Suomessa aikajaksolla, joka ulottuu taudinaiheuttajabakteerin eristämisestä vuonna 1882 tuberkuloosityön varhaisen järjestyksen vakiintumiseen 1930-luvulla. Se keskittyy siis aikaan ennen 1940- ja 50-lukuja, jolloin käyttöön otettujen tehokkaiden hoitomenetelmien on vasta katsottu ratkaisseen tuberkuloosiongelman. Tutkimus sijoittaa tuberkuloosiongelman lääketieteessä, terveydenhuollossa ja henkilökohtaisessa terveydenhoidossa tutkittavana aikana tapahtuneeseen yleisempään murrokseen, jota on tavattu kutsua bakteriologiseksi vallankumoukseksi. Niinpä se tarkastelee myös tapoja, jolla tuberkuloosin torjunta vaikutti terveyden hallintaan näillä kolmella ulottuvuudella. Teoreettisesti tutkimus nojaa foucault laiseen hallinnan analytiikkaan, jota on täydennetty viimeaikaisen tieteen ja teknologian tutkimuksen näkökulmilla. Se hyödyntää myös laajaa lääketieteenhistoriallista tutkimuskorpusta. Keskeisiä tutkimusaineistoja ovat lääkäreiden ammattijulkaisut, tuberkuloosipolitiikkaa koskevat viralliset ohjelmat sekä tautia laajemmalle yleisölle esittelevä terveysvalistus. Tutkimuksen yleiset johtopäätökset sijoittuvat kahdelle tasolle. Työ osoittaa ensinnäkin, miten tuberkuloosiongelman määrittely ja sen ratkaisumallit koostuivat monenlaisista ja historiallisesti eriaikaisista aineksista, jotka toivat mukaan jännitteitä tuberkuloosityön kokonaisuuteen. Tuberkuloosia ei määrittänyt kansanterveysongelmaksi yksinomaan taudinaiheuttajan eristäminen, vaan siihen osallistuivat myös aikakauden hygieeninen tietomuoto ja sosiaalitilastollinen tutkimus. Uuden bakteriologisen tuberkuloosiopin vastaanottoon sekä siitä vedettyihin johtopäätöksiin vaikuttivat oleellisella tavalla aikaisemmat käsitykset taudin luonteesta, lääkärintyön sisällöistä, tartuntatautien torjuntamenetelmistä sekä henkilökohtaisesta terveydenhoidosta. Myös tuberkuloosityön kahdella keskeisellä instituutiolla, parantolalla ja huoltolalla on moninaiset alkuperät ja tehtävät. Toiseksi tutkimus tuo esiin sen, miten tuberkuloosin edustama bakteerioppi muokkasi lääketieteen tautikäsitystä ja henkilökohtaisen terveydenhoidon käytäntöjä sekä toi suomalaiseen terveyspolitiikkaan uusia tavoitteita ja menetelmiä. Bakteriologian läpimurto vakiinnutti lääketieteellistä ajattelumallia, joka perustuu spesifeille taudinaiheuttajille ja laboratoriomenetelmille. Tuberkuloosin torjunta oli mukana tuomassa pitkäjänteistä ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä suomalaisen terveysvaltion asialistalle. Tartuntatautien vastustaminen motivoi henkilökohtaista terveydenhoitoa ja tulkitsi terveysopit uudelleen siten, että sen päätehtäväksi tuli itsen vahvistaminen ja suojaaminen ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan. Niinpä tuberkuloosi vaikutti merkittävällä tavalla siihen kehitykseen, jonka tuloksena kansan terveyden turvaamisesta on tullut yksi julkisen vallan päätehtävistä ja oman terveyden hoitamisesta nyky-yksilön elämänkäytännön kulmakivi.

No full-text available

Request Full-text Paper PDF

To read the full-text of this research,
you can request a copy directly from the author.

... Recently, many scholars have taken a different approach to the topic of risk than outlined above. In new studies about risk governance, its rationalities, and its concrete technologies (O'Malley 2004;Helén 2004;Collier, Lakoff & Rabinow 2004;Jauho 2007;Collier 2008;Collier & Lakoff 2008;Lehtonen & Liukko 2010Liukko 2013), the concern is not primarily with broad and global societal transformations, with the multiple societal effects of new hazards, or with the cultural perceptions of risks. Certainly these issues remain relevant, but the research objective is different. ...
... For experts in safety, in, for example, the fields of insurance, health, engineering, or infrastructure protection, risk is something more systematic. It is a way of mitigating future harms by calculating their probability and harm and by basing decisions on this analysis of risks (Ewald 1993;Luhmann 1993;O'Malley 2004;Dunn 2006;Jauho 2007;Collier 2008;Liukko 2013). This scientific and technical meaning of risk is also the starting point of most social science works on risk, though the initial starting point is often expanded considerably. ...
Thesis
Full-text available
During the past ten years, a number of social scientists have emphasized the importance of material infrastructures like electricity supply as a research topic for the social sciences. The developing of such new perspectives concerning infrastructures also includes uncertainties and risks. This research analyzes the management of uncertainties in the Finnish electricity infrastructure by posing the following research question: how are electricity interruptions, or blackouts, anticipated in Finland and how are these interruptions managed as risks? The main research methodology of the work is multi-sited field work. The empirical materials include interviews with experts and lay people (33 interviews); participant observation in two electricity control rooms; an electricity consumer survey (115 respondents); and also a number of infrastructure and security policy documents and observations from electricity security seminars. The materials were primarily gathered between 2004 and 2008. Social science research often links risks with major current social changes or socio-cultural risk perceptions. In recent international social science discussions, however, a new research topic has emerged those styles of reasoning and techniques of governance that are deployed to manage risk as a practical matter. My study explores these themes empirically by focusing on the specific habitual practices of risk management in the Finnish electricity infrastructure. The work develops various also semi-ethnographic inquiries into infrastructure risk techniques like monitor screening of real-time risks in electricity control rooms; the management of risks in a liberalized electricity market; the emergence of Finnish reasoning about blackouts from a specific historical background; and the ways in which electricity consumers respond to blackouts in their homes. In addition, the work reflects upon the position of a risk researcher in those situations when the research subjects do not define their management of uncertainties by the concept of risk. The work argues based on recent studies and its results that risk discourse in national and military planning offers a substantial resource to consider infrastructures and their contemporary issues. It also considers the idea, prominent in recent studies concerning insurance in particular, that risk management is a way of combining both public and market logics of provision. Drawing on semi-ethnographic data, the author also discusses the compression of timescales in liberalized infrastructure provision and elaborates the metaphor of screening to consider how market devices like computer monitors affect risk management in a large distributed energy market.
... Jo 1800-luvun lopussa mikroskooppisten elävien ympärille alkoi muodostua elämän hallinnan asetelmia, kun kansanterveyshankkeet, tartuntatautien vastaiset kampanjat ja uusi bakteriologinen tieto kohtasivat toisensa. Tunnetuin "molekyyli" 1900-luvun alkupuoliskolla oli tuberkkelibasilli, joka tuberkuloosin torjuntatyön kautta muutti huomattavasti terveyspolitiikkaa ja julkista terveydenhuoltoa (Latour 1988;Jauho 2007). Samoihin aikoihin alettiin keskustella ruoan ja terveyden suhteesta ravitsemusfysiologian valossa ja kampanjoida erityisesti työväen ravitsemuksen parantamiseksi. ...
... Yleinen lääketieteellisen diagnoositekniikan kehitys on vienyt terveydenhoitoa tähän suuntaan, ja sairauksien ennaltaehkäisy on ollut kansanterveystyön johtotähti jo puolitoista vuosisataa (esim. Porter 1999;Jauho 2007). Lisäksi julkisen terveydenhoidon ja kansanterveystyön laajenemiseen liittynyt lääketieteellisen epidemiologian ekspansio kyllästi lääketieteen riskinarvioinnin logiikalla 1900-luvun jälkipuoliskolla (esim. ...
Article
Full-text available
Nikolas Rosen ja Paul Rabinowin mukaan biopolitiikka on muuntunut molekulaariseksi politiikaksi, kun bioteknologian kehitys vuosituhannen vaihteessa on tuonut elämän molekyylitason perusainesosien tutkimisen ja muokkaamisen yhä voimaperäisemmän kiinnostuksen kohteeksi muun muassa terveydenhuollossa, koulutus- ja kasvatusinstituutioissa ja kriminaalihuollossa sekä maailmanlaajuisessa liiketoiminnassa. Tässä artikkelissa tarkastelen, mitä tämän näkemyksen inspiroimassa yhteiskuntatutkimuksessa tarkoitetaan molekulaarisella politiikalla. Keskeinen kysymys on se, mitä on pelissä, kun muun muassa geenit, aivojen biokemialliset prosessit ja kantasolut tulevat ihmisten hallitsemisen asetelmien, käytäntöjen ja kiistojen keskeisiksi elementeiksi. Käsittelen, mitä tarkoittaa ”molekyyli” biopolitiikan kohteena sekä keskustelen biologisesta muokattavuudesta molekulaarisen politiikan ydinasiana. Tarkastelen myös kahta uuden biopolitiikan kannalta keskeistä elämän hallinnan käytännön muotoa: ennakoivaa kontrollia ja kokeilullisuutta. Avainsanat: biopolitiikka, biolääketiede, biotalous, kontrolli, kokeilullisuus.
... 14 Utöver ett bastubad per vecka förväntades folk införa dagliga renlighetsrutiner och förstå vikten av förebyggande åtgärder i bekämpningen av sjukdomar. 15 Med sina studieresor i Skandinavien, Tyskland och Storbritannien och regelbunden publicering av texter översatta från andra nordiska hälsotidskrifter i Terveydenhoitolehti, var ReijoWaara en del av det nordiska expertnätverket inom hygien. 16 I likhet med sina kollegor i övriga Norden lade ReijoWaara stor tonvikt på begreppet "folk" (kansa). ...
Chapter
Med tvål, vatten och flit handlar om människors förhållningssätt och praktiker kring renlighet och hälsa årtiondena kring sekelskiftet 1900. Vid den här tidpunkten hade de vetenskapliga rönen om hur sjukdomar spreds ringat in människors hem och kroppar som särskilt farliga platser. Renlighet var emellertid mycket mer än bara en hälsofråga – rengöringsivern var en drivande faktor i flera stora samhällsförändringar. Boken bidrar till att fördjupa diskussionen om renlighet i relation till klass, kön, arbete, konsumtion och rumslighet ur ett nordiskt perspektiv. Kampen mot den samhällsfarliga smutsen fördes brett och på olika nivåer i samhället. Boken ger inblickar i den långa och komplexa renlighetsprocess som samhället genomgick. Bakom det över tid mer flitiga tvålanvändandet dolde sig förmaningar, förhandlingar och konflikter kring hur renlighetsarbetet skulle utföras och av vem. Tvålens herravälde var inte självklar utan tillkämpad. I bokens tio bidrag utforskas särskilt interaktionen mellan debattörer, föreningar, institutioner och enskilda individer. Hur gick renlighetsarbetet till och hur togs det emot? Vem och vad behövde rengöras och på vilka grunder? Vad innebar renlighet i olika sammanhang och för olika individer? Boken synliggör hur förhandlingar kring renlighetens ideal och praktik gått till genom undersökningar av hur renlighetsidealet presenterats, propagerats, uppfattats, ifrågasatts, omsatts och ibland haft andra bevekelsegrunder än avsändaren avsett. Bidragen är skrivna av ekonomhistoriker, etnologer, historiker och idéhistoriker från Danmark, Finland, Norge och Sverige. Boken vänder sig till studenter, forskare och andra intresserade av ett socialhistoriskt perspektiv på renlighet.
... The 1920s and 1930s saw only sporadic attempts to forge a new arrangement between the state and localities through systems of health care. However, whereas in the late 19th century social medicine appears to have been primarily a movement among doctors (see Jauho, 2007), the public health advocacy of the 1930s was a bourgeois social movement that was associated with broader geopolitical interests: the movement received important support from the Rockefeller foundation (cf. Wrede, 2008;also Yrjälä, 2005). ...
Article
Full-text available
The state as a space of health: on the geopolitics and biopolitics of health-care systems. Territory, Politics, Governance. The historical transformations of state spaces have recently been theorized and conceptualized from multidisciplinary perspectives and in various spatial and temporal contexts, but less research has been concerned with the entanglement of biopolitics and geopolitics in transforming state spaces in the OECD world. This article seeks to develop an approach to the geopolitics/biopolitics interface by inquiring into the ways in which ‘health’ has been one of the key aspects of the territorial constitution of the so-called welfare state in the Finnish context, and how health care has been an important constituent of the recent re-working of state territory and citizen subjectivities. The paper suggests that the health care/state space nexus can be scrutinized through an analysis of historically contingent geopolitical and biopolitical rationalities and related governmental techniques, as well as through a context-sensitive inquiry into how the territorial system of health care has altered over time.
Thesis
Full-text available
In recent years in Finland suicide has been discussed in the context of mental health problems. Together with psychiatric disorders, suicide has been seen as a result of adverse social conditions. Occasionally suicide has even been seen as a public health problem. This interpretation has been justified by Finland’s internationally high suicide rates. The inclusion of suicide in medical and psychiatric discussions as well as the production of scientific data on suicide through medical research have resulted in the widely accepted view of suicide as a medical problem. This thesis examines the history of Finnish medical suicide research and the production of psychiatric knowledge on suicide. Finnish suicide research dates back to the middle of the 19th century, when the conception of suicide as a scientific problem arrived in Finland from Continental Europe and the UK. Suicide remained a crime in the Finnish Penal Code until the early 1890s, but the idea of suicide as a medical, rather than moral, legal or theological issue gradually began to gain ground already in the early 19th century. By decriminalizing suicide the Grand Duchy of Finland followed the example set by the Western European countries. The early Finnish suicide research was linked to the French and the English debates on suicide. The emerging European medical conception of suicide was based on social beliefs, psychiatric discussions and early sociological theories rooted in statistical data. As part of the institutional and intellectual development of psychiatry, Finnish suicide research arrived at a new phase after the Second World War. The conception of suicide as an expression of national character or a product of racial characteristics gave way to a new conceptualization based on psychoanalytically oriented psychiatric research. In the 1970s, social psychiatric research began to look for the social determinants behind the suicide rates. This, in turn, prepared the ground for a nationwide suicide prevention project launched in the late 1980s. This thesis aims to shed light on the historical background of this project. The primary source material consists of documents related to Finnish medical suicide research and the discussion about suicide in medical journals in Finland from 1864 to 1985.
Article
Full-text available
The smoke and fumes of the city: Air protection in Helsinki from 1945 to 1982 This dissertation examines air pollution and air protection in post-war Helsinki. The period studied ends in 1982 when the Air Protection Act entered into force, thus institutionalising air protection in Finland as a socially governed environmental matter. The dissertation is based on the research traditions of environmental politics and urban environmental history. The development of air protection is approached from the perspectives of politicisation and institutionalisation. The dissertation also investigates how air pollution grew into a social issue and presents various discursive ways of analysing air pollution and protection. The primary research material consists of municipal documents and newspapers, while supplementary material includes journal articles and interviews. The event history of air protection is described through an analysis of the material, including source criticism. The social ways of dealing with air pollution and the emergence of air protection are analysed in the light of case-specific air quality disputes from both factual and discursive perspectives. This approach enables the contextualisation of the development of air protection as part of the local history of post-war Helsinki. The dissertation presents the major sources of air pollution in Helsinki and describes the deterioration of air quality in a society which emphasised the primacy of economic prosperity. The air issue emerged during the 1950s in neighbourhood disputes and was exacerbated into a larger problem in the late 1960s. Concurrent to the formation of the field of environmental protection in Finland, an air protection organisation was established in the 1970s in Helsinki. As a result, air protection became a regular part of municipal government. Air protection in Helsinki developed from small-scale policies focused on individual cases into a large, institutionalised air protection system managed by experts. The dissertation research material gave rise to the following major research themes: the economic dimension of the air issue, the role of science in the formation of the environmental problem, and the establishment of norms for acceptable air quality and reasonable limits to air pollution in the urban environment. The paper also discusses the inequitable distribution of the negative effects of air pollution between the residents of different districts. The dissertation concludes that air protection in Helsinki became a local success story although it was long marred by inefficiency and partial failure. Kaupungin savut ja käryt Ilmansuojelu Helsingissä 1945-1982 Tutkimuksessa selvitetään ilmansaastumisen ja -suojelun kehittymistä sotienjälkeisessä Helsingissä. Tarkasteluajanjakso päättyy vuoteen 1982, jolloin ilmansuojelulaki tuli voimaan ja sinetöi institutionalisoituneen ilmansuojelun Suomessa osaksi yhteiskunnallisesti hallinnoituja ympäristökysymyksiä. Tutkimus sijoittuu ympäristöpolitiikan ja urbaanin ympäristöhistorian tutkimusperinteisiin. Ilmansuojelun kehittymistä lähestytään politisoitumisen ja institutionalisoitumisen näkökulmista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ilmansaastumisen rakentumista yhteiskunnallisena kysymyksenä sekä erilaisia diskursiivisia tapoja jäsentää ilmansaastumista ja -suojelua. Työn pääasiallisena aineistona ovat kunnallishallinnon asiakirjat sekä sanomalehtiaineisto. Täydentävänä aineistona on käytetty suppean asiantuntijayleisön tavoittaneita aikakauslehtiartikkeleita sekä haastatteluita. Ilmansuojelun tapahtumahistoria on kuvailtu lähdekriittisen aineistoanalyysin perusteella. Ilmansaastumisen yhteiskunnallisia käsittelytapoja ja ilmansuojelun muotoutumista on analysoitu tapauskohtaisten ilmanlaatukiistojen kautta sekä fakta- että diskursiivisesta näkökulmasta. Lähestymistapa mahdollistaa ilmansuojelun kehityksen kontekstualisoinnin osana sotienjälkeisen Helsingin paikallishistoriaa. Työssä esitellään Helsingin merkittävimpien ilmansaasteiden päästölähteiden kehitys ja kuvaillaan ilmanlaadun heikentymistä taloudellisen hyvinvoinnin ensisijaisuutta korostaneessa ilmapiirissä. Ilmakysymys rakentui 1950-luvulta alkaen pihapiirin kiistoista kärjistyäkseen 1960-luvun jälkipuoliskolla aiempaa laajemmaksi ongelmaksi. Rinnakkain kansallisen ympäristönsuojelun kentän muotoutumisen kanssa rakennettiin Helsingissä 1970-luvun aikana ilmansuojelun organisaatiota, jonka myötä ilmansuojelu vakiintui osaksi kunnallishallintoa. Ilmansuojelun historiallinen kaari kulki Helsingissä pienestä, yksittäistapauksiin keskittyvästä ilmansuojelupolitiikasta kohti suurta ilmansuojelupolitiikkaa, eli asiantuntijoiden hallitsemaa institutionalisoitunutta ilmansuojelujärjestelmää. Aineiston kautta tutkimuksen merkittäviksi teemoiksi nousivat ilmakysymyksen taloudellinen ulottuvuus, tieteen rooli ympäristöongelman rakentumisessa sekä rajankäynti kaupunkiympäristön kohtuullisesta saastumisesta ja hyväksyttävän ilmanlaadun rajoista. Tutkimus käsittelee myös ilmansaastumisen haittojen epäoikeudenmukaista jakautumista eri kaupunginosien asukkaiden välillä. Työssä identifioidaan Helsingin ilmansuojelu paikalliseksi menestystarinaksi, vaikka sitä sävyttivät pitkään ilmansuojelun tehottomuus ja osittainen epäonnistuminen.
ResearchGate has not been able to resolve any references for this publication.