Available via license: CC BY 4.0
Content may be subject to copyright.
ALUE JA YMPÄRISTÖ
1
Katsaus
Johdanto
Maidontuotantoa on pitkään pidetty suomalaisen maatalouden kulmakivenä ja merkittä-
vimpänä tuotantosuuntana. Vielä nykyisinkin maidontuotanto kattaa lähes neljäsosan
Suomen maataloustuotannon arvosta. Maidontuotanto on vaikuttanut monin tavoin paitsi
maaseutuympäristön fyysisiin piirteisiin, myös mielikuviin maaseudusta. Maaseutuun
liittyviin kulttuurisiin käsityksiin kuuluvat keskeisesti esimerkiksi nurmea ja viljaa kasvavat
pellot, navetat ja laiduntavat lehmät, vaikka maitotilat ovat vähentyneet viime vuosikymme-
ninä erittäin nopeasti. (Esim. Ruokatieto 2022; Orasmaa 2023, 54–56; Tilastokeskus 2023;
Kaarlenkaski 2025 [tulossa]).
Maidontuotannon merkittävä asema sai alkunsa jo 1800-luvun lopulla, kun maataloutta
alettiin modernisoida vaikeiden nälkävuosien jälkeen. Säille ja katovuosille alttiin viljanvil-
jelyn sijasta alettiin valtion tuella panostaa lypsykarjatalouteen. Samoihin aikoihin viljan
maailmanmarkkinahinta laski, mutta voille oli kysyntää muun muassa Pietarissa. (Simonen
1949, 87–90, 193–194; Rasila 2004, 497–499.) Maidolla on ollut vahva asema myös suo-
malaisessa ravitsemuspolitiikassa. Maidon terveyshyödyistä on tiedotettu jo 1920-luvulta
lähtien, ja maidolla on ollut merkittävä rooli kansallisissa ravitsemussuosituksissa. Myös
EU:n ja Suomen maatalouspolitiikka, EU:n koulumaitotuki ja neuvoloiden terveystie-
dotus ovat ylläpitäneet käsitystä maidon kuulumisesta terveelliseen ruokavalioon. Suomen
suurimman meijeriyhtiön Valion mainonta on ollut vaikutusvaltaista, ja vuosina 1958–2020
meijereiden pääasiassa rahoittama kansanterveysjärjestö Maito ja terveys ry tiedotti maidon
terveyshyödyistä muun muassa esitteiden ja erilaisten kampanjoiden avulla. Runsas mai-
donkulutus nähdäänkin keskeisenä osana suomalaista ruokakulttuuria. (Vinnari ym. 2019;
Kaarlenkaski 2024; Kaarlenkaski 2025 [tulossa].)
Tällä hetkellä maidontuotantoon, kuten ruuantuotantoon yleensäkin, kohdistuu
kuitenkin lukuisia haasteita. Monet maitotilat ovat taloudellisissa vaikeuksissa tuottajahin-
tojen laskiessa ja tuotantokulujen kasvaessa, eläinperäisen ruuan tuotantoon ja tuotanto-
eläinten kohteluun kohdistuu kasvavaa kritiikkiä, ja lisäksi useat maanviljelijät kokevat
a Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, taija.kaarlenkaski@uef.
Taija Kaarlenkaskia
”Näin maitoa tehdään.” Monilajisuus ja
eläinten hyvinvointikysymykset sosiaalisen
median keskusteluissa maidontuotannosta
ALUE JA YMPÄRISTÖ
2
53:2 (2024) ss. 00–00
tulevansa syyllistetyiksi julkisessa keskustelussa ilmastopäästöjen tuottajina. (Kaarlenkaski
& Latva 2022; Puupponen ym. 2022, 108–109; Lyytimäki 2023, 92–93; Orasmaa 2023,
42–43, 111–115). Kuluneen sadan vuoden aikana teollistuminen ja kaupungistuminen ovat
etäännyttäneet suurimman osan väestöstä tuotantoeläimistä ja eläintuotannon käytännöistä.
Eläintuotantoa koskevassa keskustelussa kuluttajien etääntymistä ruuan alkuperästä on
pidetty vaarallisena, sillä sen on nähty heikentävän kotimaisen ruuantuotannon arvostusta.
(Ks. Linné & Pedersen 2016, 121–124; Millasnoore 2021, 46; Kaarlenkaski & Latva 2022;
Linné 2024, 232–233).
Myös maataloustuottajat ovat huolestuneita siitä, ettei kuluttajilla ole realistista käsitystä
nykyisistä ruuantuotannon olosuhteista. Saadakseen oman äänensä ja näkemyksensä
kuuluviin esimerkiksi maitotilalliset ovat perustaneet sosiaalisen median tilejä, joilla he
kertovat työstään ja arkipäivästään omista lähtökohdistaan. Katsauksessani tarkastelen tätä
ilmiötä taustoittaen sitä aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla ja kartoittaen suomalaista
maitotilallisten sosiaalisen median kenttää. Katsauksen tarkoituksena on luoda pohjaa
laajemmalle tutkimukselle siitä, miten maidontuotantoa Suomessa nykyisin käsitellään
julkisuudessa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Pohjana on epäsystemaattinen ja valikoiva
kirjallisuuskatsaus, jossa olen perehtynyt kansainväliseen eläintuotantokeskustelua sosi-
aalisessa mediassa käsittelevään tutkimukseen erityisesti ihmisten ja eläinten suhteiden
kannalta. (Ks. Lyytimäki 2023, 90.) Kotimaista tutkimusta aiheesta ei ole vielä tehty.
Lähestyn aihetta monilajisen tutkimuksen näkökulmasta, jossa otetaan huomioon ihmisen
erottamattomuus muista elämänmuodoista, ja pyritään tarkastelemaan muunlajisia olentoja
sosiaalisina toimijoina pelkkien objektien tai materiaalisten hyödykkeiden sijasta (ks. Bastian
ym. 2017; Hamilton & Taylor 2017).
Saadakseni alustavaa kuvaa ilmiöstä Suomessa olen etsinyt ja käynyt läpi maitotilojen
sosiaalisen median tilejä YouTubessa, Facebookissa ja Instagramissa.1 Hakusanoina olen
käyttänyt maatilaa, karjatilaa ja maitotilaa sekä käynyt läpi löytyneiden tilien seuraajia ja
seurannut aihetunnisteiden linkkejä. Koska haku toimii eri sosiaalisen median palveluissa
hieman eri tavoin, täysin kattavaa kuvaa sivujen määrästä on vaikea saada, mutta varo-
vaisestikin voi arvioida, että suomalaisilla maitotiloilla on omia sosiaalisen median sivuja
kymmenittäin.
Keskustelu maidontuotannosta kytkeytyy teolliseen eläintuotantoon kohdistettuun
kritiikkiin. Arvostelua on aiheuttanut paitsi eläinteollisuuden ympäristö- ja ilmasto-
kuormitus, myös suurten eläinmäärien aiheuttamat tautiriskit sekä eläinten pito-olosuh-
teet. (Esim. Silbergeld 2016; Lymbery & Oakeshott 2018; Kaarlenkaski & Latva 2022.)
1900-luvun aikana eläinten asemasta ja kohtelusta onkin tullut poliittinen kysymys, kun
esiin ovat nousseet esimerkiksi koe-eläinten, tarhattujen turkiseläinten ja muiden tuotanto-
eläinten olosuhteet. 1990-luvulta alkaen keskustelu eläinten oikeuksista on alkanut valta-
virtaistua. Eläimistä on alettu keskustella uudella tavalla osana poliittista päätöksentekoa.
(Ratamäki & Tynkkynen 2006; Ollila 2023, 26–29.) Yleiseen tietoisuuteen nousemisestaan
huolimatta keskustelu eläinten oikeuksista ja tuotantoeläinten kohtelusta herättää edelleen
voimakasta vastakkainasettelua. Esimerkiksi eläintuottajien käsitykset eläinten oikeuksista
ja eläinsuojelusta poikkeavat selvästi eläinoikeusajattelijoiden ja -järjestöjen näkemyksistä.
Eläintuottajat helposti myös asemoivat eläinoikeuksista puhuvat alan realiteetteja tuntemat-
tomiksi ja maaseudun arjesta vieraantuneiksi. (Ollila 2023, 66–72; Orasmaa 2023, 130–134.)
Eläinten kohteluun liittyvät eri sidosryhmien ristiriitaiset näkemykset tulivat näkyviin muun
muassa vuoden 2024 alussa voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain säätöprosessissa, joka
kesti yli kymmenen vuotta (Koivulehto 2023).
Julkisessa keskustelussa eläintuotannosta vastatusten voivat asettua esimerkiksi
kotimainen ja ulkomainen maatalous, maatalouden edut ja ympäristökysymykset sekä
1 Suosiostaan huolimatta jätin TikTokin tarkastelun ulkopuolelle siihen liitettyjen tietoturvariskien takia (ks. esim.
Mäntysalo 2024). X:ssa (ent. Twitter) maitotilojen sivuja taas on vain muutamia.
ALUE JA YMPÄRISTÖ
3
53:2 (2024) ss. 00–00
erilaiset eettiset näkemykset. Ruokavalio voidaan nähdä merkittävänä osana identiteettiä,
minkä takia ruokavalintoihin liittyvät kysymykset herättävät tunteita ja jakolinjoja ihmisten
välille. Jakaantuminen ”meihin” ja ”heihin”, esimerkiksi eläinperäisiä ruoka-aineita
kuluttaviin ja kasvisproteiineja suosiviin, korostuu sosiaalisessa mediassa, jossa keskustelut
kärjistyvät helposti. (Jallinoja 2020a; Jallinoja 2020b; Kuhmonen ym. 2022, 107.)
Maitotuotteiden kohdalla kiihkeää keskustelua käytiin Suomessa esimerkiksi vuonna 2020,
kun ruotsalainen kaurajuomavalmistaja Oatly lanseerasi lehmänmaidon asemaa kyseen-
alaistavan Maitomyytit-kampanjan (Jallinoja 2020b; Lanne 2022; Lukkarinen 2022). Yhtenä
teemana esiin nousivat nautojen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset (Lukkarinen
2022, 38–39). Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että nykyaikainen teollinen maidontuotanto
altistaa lehmiä monenlaisille ongelmille, kuten utaretulehduksille, hedelmällisyysvaikeuksille
ja näistä johtuvalle varhaiselle teurastamiselle (Lonkila 2022, 46–50). Eläinoikeusjärjestöt
ovat kiinnittäneet lisäksi huomiota esimerkiksi emojen ja vasikoiden varhaiseen erotta-
miseen toisistaan, vasikoiden nupouttamiseen ja lehmien elämiseen kytkettyinä parsi-
navetoissa (Animalia n.d.). Kritiikki on saanut ruokatalot lisäämään vastuullisuusviestin-
täänsä, jossa korostetaan tuottajan tekemää työtä ja kotimaisen maatalouden merkitystä
(Kaljonen & Lonkila 2013; Mustajoki 2022, 360).
On siis selvää, että maidontuotantoon kytkeytyy monia ristiriitaisia intressejä ja
viiteryhmiä, joiden näkemyksiä on hankalaa, ellei jopa mahdotonta sovittaa yhteen (ks.
Orasmaa 2023, 138). Poliittisessa teoriassa tällaista erilaisia arvoja ja maailmankuvia
julkituovaa debattia on pidetty demokratian keskeisenä piirteenä (Mouffe 2005, 98–105).
Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella maidontuotantoon liittyvää sosiaalisen
median keskustelua pääasiassa tuottajien näkökulmasta. Eläintuotantoon kriittisesti suh-
tautuvien argumenttien laajempi käsittely ei ole mahdollista tämän tekstin puitteissa, ja
aihe ansaitsee oman analyysinsä. Aluksi taustoitan aihepiiriä käsittelemällä maaseutuun ja
tarkemmin maidontuotantoon liittyviä haasteita, kuten ruuantuotannon murrosta ja moni-
lajisuutta. Tämän jälkeen esittelen eläintuottajien sosiaalisen median tileistä tehtyä aiempaa
tutkimusta, ja luon alustavan katsauksen alan kotimaiseen kenttään. Lopuksi pohdin, miten
suomalaiset maidontuottajat kuvaavat työtään ja suhdettaan nautoihin sekä tuon esille
jatkotutkimuskohteita.
Monilajinen maatalous ja sen haasteet
Ruuantuotantoon kohdistuu tällä hetkellä monenlaisia kestävyysongelmia fossiilitalouden
aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta maailmanpoliittisiin kriiseihin. Vaatimukset ruuantuo-
tannon muutoksia kohtaan ovat niin merkittäviä, että on alettu puhua ruokamurroksesta,
jonka tulisi olla reilu kaikkia siihen osallistuvia tahoja kohtaan. Koska ruuan alkutuotanto
tapahtuu suurimmaksi osaksi maaseudulla, murroksella on ja tulee olemaan merkittäviä
vaikutuksia maaseutuun ja maatalouteen. (Kortetmäki ym. 2022; Kuhmonen ym. 2022,
128–133.) Suomalainen elintarviketuotanto perustuu hyvin vahvasti tuotantoeläimistä
saataviin tuotteisiin, erityisesti maitoon ja lihaan. Tutkimusten mukaan ravitsemukselli-
sesti terveellisempi ja ympäristön kannalta kestävämpi ruuantuotanto edellyttäisi eläinpe-
räisten tuotteiden merkittävää vähentämistä ruokavaliossa. (Kaljonen ym. 2022, 28, 35.)
Pelkillä ruokavaliomuutoksilla ja eläintuotannon vähentämisellä ei arvioiden mukaan ole
kuitenkaan mahdollista toteuttaa maataloudessa tarvittavia päästövähennyksiä, vaan suuri
merkitys on myös maankäytöllä, erityisesti turvepeltojen suurella osuudella Suomessa.
Turvepeltoja on runsaasti juuri Suomen maidontuotantoalueilla. Maankäyttö ja eläintuo-
tanto kytkeytyvät myös yhteen: yli 70 prosenttia Suomen maatalousmaasta tuottaa tällä
hetkellä rehua ravinnoksi kasvatettaville eläimille. (Niemi ym. 2022, 55–58; Puupponen ym.
2022, 105, 109.) Koska käytännössä kaikki maitotilalliset kasvattavat ainakin osan nautojen
rehusta omilla pelloillaan, he ovat samalla myös viljelijöitä.
ALUE JA YMPÄRISTÖ
4
53:2 (2024) ss. 00–00
Maataloustuotanto onkin väistämättä monilajista. Maanviljelyä on luonnehdittu ihmisen
ja luonnonelementtien yhteistuotannoksi (co-production), jossa toimitaan jatkuvasti elävien
entiteettien kanssa ja pyritään muokkaamaan niistä ja niiden avulla ruokaa, juomaa
ja muita maataloustuotteita. Näihin entiteetteihin kuuluvat esimerkiksi maaperä, vesi,
kasvit ja eläimet, mutta laajemmin myös luonnonolosuhteet ja sääilmiöt, kuten aurin-
gonpaiste, vesisade ja vuodenaikojen vaihtelut sekä maatilaa ympäröivä ”villi” luonto.
Elävään luontoon kuuluu aina tietty arvaamattomuus, ja ihmisen on täytynyt sopeuttaa
toimintaansa kulloisiinkin olosuhteisiin. Paitsi luonnonresursseja, maatalous edellyttää
sosiaalisia resursseja, muun muassa työvoimaa, tietoa, verkostoja, teknologioita ja pääomaa.
Maataloudessa luonnolliset ja sosiaaliset elementit ovat jatkuvasti toisiinsa kietoutuneita ja
muovaavat ja uudelleenmuovaavat toisiaan. (van der Ploeg 2023, 2–5.)2
Eläintuotantotiloilla tuotantoeläimet ovat välttämätön osa elinkeinoa ja sen sosiaalisia
verkostoja. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ihmisten ja muiden eläinten valtasuhteet
ovat useimmiten epäsymmetrisiä ja pyrkivät tuottamaan hyötyä ihmisille. Ravinnonlähteen
lisäksi eläimiä voidaan hyödyntää esimerkiksi lannoitteiden tuottamisessa kasvien kasvatusta
varten. Maatiloja ympäröivissä ekosysteemeissä vaikuttaa monia muitakin kuin domestikoi-
tuja eläimiä, joista osa edesauttaa tuotantoa, osa pyritään pitämään tiloilta poissa, osa taas on
varsin huomaamattomia. Kuitenkin maatilat ovat vain yksi maaseudun monilajisista ympä-
ristöistä: lajienvälistä vuorovaikutusta tapahtuu muun muassa metsissä, pihoilla, puutar-
hoissa ja kodeissa. (Herman 2016; Kallio 2023; Wadham ym. 2024, 6.) Maidontuotannossa
naudat ovat koko elinkeinon edellytys, ja lisäksi nautojen ruokintaan käytettävän rehun
tuottaminen on vahvasti sääolosuhteiden ja luonnonilmiöiden määrittämää. Myös jatkuvasti
lisääntyvän teknologian kanssa on tultava toimeen. Mukana on siis monia ei-inhimillisiä
toimijoita, joiden ominaisuuksia ja toimintaa on jatkuvasti otettava huomioon. (Ks. esim.
Holloway & Bear 2017; Kaarlenkaski 2023; Hansen 2024.)
Sosiaalinen media eläintuotannosta käytävän keskustelun alustana
Sosiaalinen media mahdollistaa käyttäjälähtöisen monisuuntaisen viestinnän sekä rajatuille
yleisöille että suuremmille massoille, ja erityisesti 2010-luvulta lähtien sosiaalisen median
sovelluksista on tullut merkittäviä viestintävälineitä paitsi arkisissa ihmissuhteissa, myös
kuluttajaviestinnässä (Carr & Hayes 2015, 50–52; Dürnberger 2019b, 152; Garner 2022).
Viime aikoina maanviljelijätkin ovat aktivoituneet sosiaalisessa mediassa. Taustalla voi osin
olla alan järjestöjen ja kaupallisten toimijoiden paine tuottajia kohtaan: monissa maissa on
toivottu enemmän kanssakäymistä kuluttajien kanssa ja työn tekemistä julkiseksi. Toisaalta
viljelijät itsekin haluavat tehdä työtään näkyvämmäksi. (Burgess ym. 2015, 68; Dürnberger
2019b, 152; Rodak 2019, 286; Riley & Robertson 2021, 100; Linné 2024, 232–233.)
Maanviljelijöiden sosiaalisen median käyttöä ja maatalouden esittämistä sosiaalisessa
mediassa on tutkittu jonkin verran, muttei vielä kovin laajasti. Kansainvälisessä tutkimuk-
sessa on tarkasteltu esimerkiksi eläintuottajien osakseen saamaa kritiikkiä, maidontuottajien
mediakampanjan aihetunnisteen ”kaappaamista” eläinaktivistien tarkoituksiin, maanvilje-
lijöiden työn reaaliaikaista esittämistä, eläintuotannon sosiaalisessa mediassa aiheuttami-
nen kohujen rakennetta ja argumentointia, pienen maitotilan markkinoinnissaan tuottamaa
autenttisuuspuhetta sekä tuotantoeläinten aseman kuvaamista. Eri sosiaalisista medioista
tutkimuksen kohteena ovat olleet muun muassa Facebook, Twitter (nykyisin X), YouTube
ja Instagram. Myös blogeja ja podcasteja on tarkasteltu. (Esim. Dürnberger 2019b; Rodak
2 Monilajisuuden suuntaviivat koskevat myös erilaisia vegaanisen maatalouden kehittelyjä, sillä kasvien ja
erilaisten mikrobien kanssa toimiminen on välttämätöntä, vaikka tuotannossa ei hyödynnettäisi domestikoituja
eläimiä. Pölyttäjähyönteisiä tarvitaan monien kasvilajien viljelyssä, ja on pohdittu myös märehtijöiden käyttämistä
nurmialueiden ylläpitäjinä ilman niiden teurastamista ravinnoksi. Vegaanisessa maataloudessa ajatus toimimisesta
harmoniassa luonnon kanssa voi olla korostunut. (Mann 2020; Seymour & Utter 2021, 1147–1151.)
ALUE JA YMPÄRISTÖ
5
53:2 (2024) ss. 00–00
2019; Riley & Robertson 2021; Stevens ym. 2021; Garner 2022; Linné 2024.) Luon
seuraavassa lyhyen katsauksen siihen, millaisia tarkoituksia maanviljelijöiden ja eläintuotta-
jien sosiaalisen median toiminnalle on tutkimuksissa havaittu, ja miten muunlajisia eläimiä
on niissä käsitelty.
Saksassa toteutetussa sosiaalista mediaa käyttäville eläintuottajille suunnatussa
kyselytutkimuksessa tuottajat halusivat tavoittaa sosiaalisessa mediassa kuluttajia tai poten-
tiaalisia asiakkaita, mutta myös laajempaa yleisöä ja yhteiskuntaa ylipäänsä. Tavoitteena
saattoi olla myös verkostoituminen paikallisen yhteisön tai kollegojen kanssa. (Dürnberger
2019b, 154–155.) Sosiaalista mediaa voidaan käyttää myös ammatilliseen tiedonhankki-
miseen. Kanadalaisessa tutkimuksessa perinteisemmät tiedonlähteet, kuten eläinlääkärit,
neuvonta- ja tuottajajärjestöt, toiset tuottajat ja ammattilehdet olivat kuitenkin maidontuot-
tajille tärkeämpiä. (Roche ym. 2020.) Monissa tutkimuksissa havaittu keskeinen päämäärä
on kertoa ja näyttää erityisesti eläintuotantoa huonosti tunteville, millaista tuottajan työ on
ja millaisissa olosuhteissa eläimet elävät. Tuottajien mukaan eläinperäistä ruokaa syövien
kuluttajien on syytä olla perillä siitä, mistä ja miten ruoka tulee heidän pöytäänsä. Viljelijät
voivat myös pyrkiä dialogiin eläintuotantoon kriittisesti suhtautuvien kanssa. Sosiaalisen
median avulla erilaisista työhön liittyvistä tapahtumista ja tilanteista voi raportoida ikään
kuin reaaliajassa. Tämä mahdollistaa monipuolisemman kuvan välittämisen maatalou-
desta ja maaseudusta kuin perinteisemmät tiedonvälityksen muodot, kuten kirjallisuus tai
televisio. (Dürnberger 2019b, 155–156; Roche ym. 2020, 12137; Riley & Robertson 2021,
109; Linné 2024, 233–234.) Toisaalta maidontuottajien sosiaalisen median tilit on voitu
nähdä ruokayhtiöiden tuottaman epärealistisen mainoskuvaston jatkeena (Linné 2016;
2024).
Saksalaisessa kyselytutkimuksessa viljelijöiden havaittiin kokevan, että he ovat
menettäneet julkisessa keskustelussa asemansa maatalouden ja eläintuotannon asiantun-
tijoina. Heidän mukaansa muiden sidosryhmien edustajat, kansalaisjärjestöt ja poliittiset
puolueet hallitsevat aiheesta käytävää keskustelua. Erityisen vahingolliseksi he kokivat
eläinsuojelu- ja eläinoikeusjärjestöjen sekä vihreän puolueen viestinnän. Sosiaalisen median
avulla eläintuottajat pyrkivät saamaan omaa ääntään kuuluville. (Dürnberger 2019b,
156–157.) Vastakkainasettelu eläintuottajien ja eläinoikeusaktivistien välillä on havaittu
muuallakin, esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Alankomaissa (Rodak 2019; Stevens ym.
2021). Sosiaalisessa mediassa eläintuottajat ovatkin alttiita kritiikille elinkeinoaan ja toi-
mintatapojaan kohtaan. Esimerkiksi Facebookissa saaduissa kommenteissa kritiikin
kohteena on useimmiten eläintuotanto yleensä, mutta myös siihen liittyvät tietyt käytännöt,
kuten vasikoiden erottaminen emoistaan pian poikimisen jälkeen. Osa kritiikistä on annettu
rakentavassa hengessä, mutta eläintuottajat saavat osakseen myös asiattomia ja henkilöön
meneviä kommentteja sekä suoranaista vihapuhetta. (Dürnberger 2019a; 2019b, 158–160,
163.)
Eläintuotannon kommentointi ja ”kohut” sosiaalisessa mediassa rakentuvat usein
eläinten hyvinvointikysymysten ympärille (Burgess ym. 2015, 66; Dürnberger 2019a,
125; Wonneberger ym. 2020; Stevens ym. 2021). Tuotantoeläinten hyvinvointi on alkanut
kiinnostaa kuluttajia viime vuosina enenevässä määrin. Vuoden 2016 Eurobarometri-
kyselyssä yhdeksän kymmenestä suomalaisesta toivoi tuotantoeläimiä suojeltavan paremmin
lain avulla (Kivelä 2017). 2010-luvun alussa toteutetussa kyselytutkimuksessa suomalaiset
arvioivat, että lypsylehmien hyvinvointi on korkeammalla tasolla kuin lampaiden, liha-
nautojen, sikojen, munijakanojen, kalkkunoiden ja broilerien. Maidontuotannossa
eläinmäärät tilaa kohti ovatkin huomattavasti pienempiä kuin sianlihan, kananmunien ja
broilerien tuotannossa, ja osa lehmistä pääsee edelleen laiduntamaan. (Kupsala ym. 2011,
26.) Myös saksalaisissa tutkimuksissa kuluttajat ovat arvioineet lypsykarjan hyvinvoinnin
paremmaksi kuin sikojen ja siipikarjan (Dürnberger 2019b, 152).
ALUE JA YMPÄRISTÖ
6
53:2 (2024) ss. 00–00
Käsityksien tuotantoeläinten hyvinvoinnista voi nähdä heijastuvan myös eläintuottajien
sosiaalisen median käyttöön. Saksalaisessa kyselytutkimuksessa 60 prosenttia Facebook-
sivuja pitävistä eläintuotantotiloista oli nautatiloja. Vastaajista lähes 75 prosenttia oli sitä
mieltä, että omalla maatilalla eläinten hyvinvointi oli keskimääräistä korkeammalla tasolla.
Tutkimuksessa todettiinkin, että tuottajat, jotka hakevat suoraa kontaktia kuluttajien kanssa
sosiaalisessa mediassa, ovat usein myös erityisen kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista.
(Dürnberger 2019a, 124–125.) Kun tuottaja kokee eläinten hyvinvoinnin olevan omalla
tilallaan hyvällä tasolla, hän voi arvioida, että oma eläintenpito on myös kuluttajien silmissä
hyväksyttävää, ja tämä voi kannustaa sosiaalisen median käyttöön maatilasta kertomiseen.
Kuitenkin vastakkainasettelu eläintuotannosta tietämättömien ”kaupunkilaisten” ja vilje-
lijöiden välillä sekä voimakkaat erimielisyydet eläinten hyvinvointikysymyksistä ja eläinten
oikeuksista ovat tulleet esille monissa maataloutta ja eläintuotantoa sosiaalisen median
näkökulmista tarkastelevissa tutkimuksissa (esim. Burgess ym. 2015, 68; Dürnberger
2019b; Rodak 2019). Esimerkiksi brittiläisessä meijeriteollisuuden alun perin organisoi-
massa Februdairy-kampanjassa eläinaktivistit ottivat aihetunnisteen omaan käyttöönsä ja
esittivät naudat hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun kohteina. Tuottajat taas pitivät eläinten
käyttöä ruuantuotannossa oikeutettuna ja korostivat hyvinvointistandardien noudattamista.
Kaltoinkohtelutilanteita pidettiin poikkeuksina ja aktivistien esittämää ”väärää tietoa”
pyrittiin oikaisemaan. (Rodak 2019, 289–291.) Christian Dürnberger onkin esittänyt, että
eläintuottajien käsitys dialogista eläintuotantoon kriittisesti suhtautuvien kanssa voi olla
kapea. Tavallisesti tuottajat haluavat vastata esitettyihin kriittisiin kysymyksiin selittämällä
asiaa tarkemmin. Tuottajat kokevat dialogin onnistuneeksi, kun kysyjä on ymmärtänyt
tuottajan selityksen. Kuten Dürnberger huomauttaa, tällainen näkemys tuottajasta asian-
tuntijana ja kuluttajasta tietämättömänä ”amatöörinä” ei välttämättä johda tasa-arvoiseen ja
avoimeen keskusteluun alan eettisistä kysymyksistä. (Dürnberger 2019b, 162.)
Tähänastisessa maatalouteen ja eläintuotantoon kytkeytyvässä sosiaalisen median tutki-
muksessa on tarkasteltu varsin vähän itse sosiaalisen median sisältöjä laadullisesti. Eläinten
hyvinvointia on käsitelty tutkimuksissa enimmäkseen kiistelyn kohteena, ja nautoja
itsessään, niiden kokemusten esittämistä ja maidontuotannon monilajista luonnetta on
käsitelty lähinnä Linnén (2016; 2024) ja Rileyn ja Robertsonin (2021) tutkimuksissa. Nämä
tutkijat ovat havainneet, että päivityksissä eläimiä käytetään usein herättämään tunteita, ja
että myös naudoilla esitetään olevan tunteita – jotka ovat usein hyvin ihmismäisiä. Lehmiä
siis inhimillistetään ja tällä pyritään saamaan aikaan tyypillisesti huvittuneita reaktioita ja
hyvää mieltä. Samaan aikaan kun lehmiä nostetaan esille yksilöinä, joilla on erityisiä ominai-
suuksia ja luonteenpiirteitä, niihin voidaan suhtautua välineellisesti. (Linné 2016, 725–726;
Riley & Robertson 2021, 107; Linné 2024, 235–240.) Linné (2024, 241) onkin huoma-
uttanut, että vaikka antropomorsointi periaatteessa hämärtää ihmisen ja eläimen rajaa,
käytännössä nautoja ja niille kuviteltuja ihmismäisiä tunteita käytetään oikeuttamaan niiden
käyttöä ruuantuotannossa, ottamatta huomioon niiden tunteita ja pyrkimyksiä eläiminä.
Suomalainen maidontuotanto sosiaalisessa mediassa
Suomessa ruuantuotannossa käytettävien eläinten elinolosuhteet sekä hyvinvointi ovat
nousseet laajan julkisen keskustelun kohteiksi erityisesti vuodesta 2007 alkaen, jolloin
eläinaktivistit toivat julkisuuteen tuottajilta salaa kuvattuja videoita eläintiloilta. Tämän
jälkeen uusia videoita on julkaistu melko säännöllisesti, ja keskustelu on kulkenut varsin
samanlaisia uria: eläinten olosuhteita ja terveysongelmia on kauhisteltu, mutta toisaalta
erityisesti tuottajat ja heidän etujärjestönsä ovat kyseenalaistaneet videoiden todenmukai-
suutta ja niiden esittämien tilanteiden yleisyyttä suomalaisessa eläintuotannossa. Yhtenä
tuottajien omana vastareaktiona perustettiin vuonna 2014 Facebook-ryhmä Avoin kuvapäi-
väkirja maaseudun tuottajilta, jonka tavoitteena on esittää nimenomaan hyvinvoivia tuotan-
toeläimiä ja niiden elinoloja. Ryhmässä toivotaan ystävällistä ja rakentavaa keskustelua:
ALUE JA YMPÄRISTÖ
7
53:2 (2024) ss. 00–00
provosoiminen ja nälviminen johtaa kommentin poistamiseen. (Facebook n.d.a.; Teittinen
2014; Mustajoki 2022, 349–361.) Sivun ylläpitäjät pyrkivät siis esittämään eläintuotantoa
mahdollisimman positiivisessa valossa, mutta ovat samalla varautuneet kärjekkääseen ja
jopa asiattomaan keskusteluun.
Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta -Facebook-ryhmässä suurin osa kuvista esittää
nautoja, minkä voi katsoa heijastelevan yleisiä käsityksiä eri tuotantoeläinten hyvinvoinnin
tasosta ja siitä, miltä eläintuotannon aloilta on mahdollista julkaista kuluttajia miellyttävää
sisältöä (ks. Mustajoki 2022, 361). Maatilojen sosiaalisen median sivustoihin tekemäni
yleiskatsauksen perusteella nauta- ja lammastilat ovat selvästi yleisimpiä esiteltyjä eläin-
tuotannon muotoja. Kuluttajatutkimuksessa näiden eläinten hyvinvointi arvioitiin porojen
jälkeen parhaaksi (Kupsala ym. 2011, 26), joten tuotantoeläinten näkyvyys sosiaalisessa
mediassa noudattelee yleisiä käsityksiä tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Maidontuottajia
on myös kannustettu tuottamaan sisältöä sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi Maitoyrittäjät
ry on yhteistyössä ProAgrian, Maito ja Terveys ry:n, Maitohygienialiitto ry:n, MTK
Maitovaltuuskunnan, Jalostusmeijerien Liitto ry:n, Suomen Meijeriyhdistyksen ja ruoka-
viestintään erikoistuneen Kuule Oy:n kanssa laatinut vuonna 2019 Maitoyrittäjän somevies-
tinnän työkalupakin (Maitoyrittäjät 2019). Myös Valio esittelee internet-sivuillaan tuotta-
jiensa sosiaalisen median päivityksiä (Valio n.d.).
Maitoyrittäjän someviestinnän työkalupakin alkusanoissa Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjoh-
taja esittää oppaan tavoitteeksi ”pysäyttää yhdessä kuluttajan ja maaseudun erkaneminen
liian kauas toisistaan kertomalla entistä enemmän, paremmin sekä avoimemmin kulutta-
jalle nykyaikaisesta maitoyrittäjästä ja -yrittämisestä” (Maitoyrittäjät 2019, 2). Oppaassa
käsitellään käytännönläheisesti monia sosiaalisen median käytön osa-alueita, kuten eri
alustoja, kohderyhmän pohdintaa sekä hyvän päivityksen, kuvan ja videon ominaisuuksia.
Omia vinkkejään antavat sosiaalisen median käytössä kokeneet maitotilayrittäjät. Ohjeita
läpäiseviä teemoja ovat aitous, rehellisyys ja tiedon jakaminen, ja kohderyhmänä korostuvat
kaupunkilaiset kuluttajat. Aitouden painottamisesta huolimatta esimerkiksi valokuvattaessa
neuvotaan ottamaan huomioon siisti ympäristö ja kuvan rajaus, jottei kuvan sisältö ”peläs-
tyttäisi” kuluttajia. (Mt.) Myös amerikkalaisen pienen maitotilan Facebook-markkinointia
tutkinut Benjamin Garner (2022) havaitsi, että autenttisuus ja aitous olivat keskeisiä argu-
mentteja, joihin vedottiin: nostettiin esille esimerkiksi sukupolvien mittaista kytkeytymistä
maahan ja maatilaan, tilanpidon hankaluuksia ja intohimoista suhtautumista omaan työhön.
Oppaassa korostettiin myös, että päivityksiin kannattaa ottaa mukaan eläimiä ja ihmisiä
ennemmin kuin koneita, ja että päivityksissä toimii tarinallinen ote. Esimerkkinä mainittiin
jonkin tietyn lehmän tarinan pitäminen esillä. (Maitoyrittäjät 2019.) Useilla sosiaalisen
median alustoilla toimivaa Maalaisjärki-kanavaa ylläpitävä Anna Länsisalmi on opinnäyte-
työssään päätynyt hyvin samanlaisiin tuloksiin. Länsisalmi perusti Facebook- ja Instagram-
sivut Keisalan maitotilalle osana tradenomin opinnäytetyötään vuonna 2018 tavoitteenaan
parantaa tilan tunnettuutta ja kannattavuutta. Myöhemmin sisällöt laajenivat YouTubeen ja
vuonna 2020 Maalaisjärki sai vuoden YouTube-opetuskanavan palkinnon. (Länsisalmi 2018;
Viilo 2020.) Länsisalmen tekemän kyselyn mukaan kuluttajia kiinnostaa eniten maatilan arki
ja sen erilaiset tapahtumat, kuten lehmän poikiminen, mutta myös söpöt eläinkuvat. Hänen
mukaansa kuluttajat kaipaavat rehellistä ja jopa opetuksellista sisältöä, sillä ensikäden tietoa
maitotilojen arjesta on vaikeaa saada. Omissa päivityksissään Länsisalmi pyrkii henkilökoh-
taisuuteen, tarinallisuuteen ja seuraajien aktivoimiseen. (Länsisalmi 2018, 34–39.) Resepti
on osoittautunut toimivaksi, sillä Maalaisjärki-kanavalla on nykyisin YouTubessa 44 000
tilaajaa, Instagramissa 16 500 seuraajaa ja Facebookissa 13 000 seuraajaa (YouTube n.d.;
Instagram n.d.; Facebook n.d.b).
Maalaisjärki-kanava näyttää olevan tilaajien ja seuraajien määrillä mitattuna omassa
luokassaan suomalaisten maitotilallisten sosiaalisen median tilien joukossa. Tavallisemmin
seuraajamäärät liikkuvat joissakin sadoissa tai korkeintaan muutamissa tuhansissa.
Sivujen tyypillinen sisältö noudattelee paljolti Maitoyrittäjän someviestinnän työkalupakin ja
ALUE JA YMPÄRISTÖ
8
53:2 (2024) ss. 00–00
Länsisalmen ohjenuoria: kuvastoa hallitsevat naudat, niin lehmät kuin suloiset vasikatkin, ja
päivityksissä kerrotaan arkisesta työstä ja siihen liittyvistä sattumuksista. Nautoja kuvaillaan
yksilöinä, tavallisesti nimeltä mainiten ja eläinten yksilöllistä hoitoa korostaen. Lehmiä
voidaan nimittää myös työkavereiksi ja siten häivyttää niiden alisteista asemaa ihmisiin
nähden (ks. Kaarlenkaski 2012, 238–239, 317–318; Ollila 2023, 67–68). Sivut on selvästi
suunnattu kaupunkilaisille kuluttajille, sillä työtapoja ja käytäntöjä selitetään usein hyvinkin
perusteellisesti. Esimerkiksi erään Maalaisjärki-YouTube-kanavalla julkaistun videon
otsikko on ”Näin maitoa tehdään” (YouTube 2022). Vaikeitakaan aiheita ei kaihdeta: monet
kertovat esimerkiksi sairaiden eläimien hoidosta ja siitä, kun lehmä joudutaan laittamaan
teurasautoon. Kritiikkiä herättäviä käytäntöjä, kuten vasikoiden erottamista emoistaan
melko pian syntymän jälkeen, selitetään monilla tileillä ja pyritään näin tekemään ymmär-
rettävämmiksi ja hyväksyttävämmiksi kuluttajille.
Lopuksi
Ruuantuotannosta ja eläinten hyvinvoinnista käydään paljon keskustelua sosiaalisessa
mediassa (Wonneberger ym. 2020, 1698). Tässä suppeahkossa katsauksessa kävi ilmi,
että kansainvälisessä tutkimuksessa tunnistetut merkittävät erot eläinoikeusjärjestö-
jen esiin nostamien epäkohtien ja eläintuottajien näkemysten välillä ovat näkyvissä myös
suomalaisessa sosiaalisessa mediassa. Tämän kirjoituksen puitteissa ei ollut mahdollista
tarkastella päivityksiin tulleita kommentteja, mutta jo päivitykset itsessään osoittavat, että
maidontuottajat reagoivat eläintuotannosta käytyyn julkiseen keskusteluun ja pyrkivät
tekemään työtään kuluttajille tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi. Tilanne heijastelee
maaseudun ja kaupungin oletettua vastakkainasettelua ja maanviljelijöiden erityisesti
median taholta kokemaa syyllistämistä (Puupponen ym. 2022, 108–109; Orasmaa 2023,
42–43, 111–115; Lyytimäki 2023, 92, 95). Niin ruokatalot, tuottajajärjestöt kuin tuottajat
itsekin kokevat kuluttajien etääntymisen eläintuotannosta ja maaseudusta ongelmaksi, joten
yhä useammalla maitotilalla tuottajan toimeentuloon kuuluu paitsi työn monilajisuus, myös
tuon työn näyttäminen kuluttajille sosiaalisessa mediassa.
Koska tähänastinen tutkimus aiheesta on keskittynyt paljolti sosiaalisen median keskus-
teluissa muodostuviin konikteihin ja niiden rakenteisiin, on tarvetta lisätutkimukselle, jossa
käsitellään eläintuotannon monilajisuutta, eli tuotantoeläinten sekä ihmisten ja eläinten
suhteiden esittämistä sisällölliseltä kannalta. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella esimerkiksi,
millaisilla keinoilla ja argumenteilla maidontuotantoa puolustetaan ja oikeutetaan, millaisilla
taas kritisoidaan, ja millaisena nautojen elämää kuvataan eläinoikeusjärjestöjen ja maidon-
tuottajien materiaaleissa.
Politiikanteoreetikko Chantal Mouffen (2005, 101–103) mukaan demokraattisessa kes-
kustelussa olisi ihanteellista, jos erimieliset osapuolet eivät suhtautuisi toisiinsa tuhottavina
vastustajina, vaan vastapuolena, jolla on myös oikeus esittää oma kantansa. Voi kuitenkin
kysyä, toteutuuko tällainen ihanne nykyisessä kärjistyneessä mediakeskustelussa: räväköitä
ja vastakkainasettelua korostavia lausuntoja voivat antaa niin maataloustuottajat ja heidän
etujärjestönsä kuin eläinten aseman parantamiseen pyrkivät tahot (ks. Orasmaa 2023,
144–150). Ruuantuotannon murros sekä sen vaikutukset maatalouteen, maaseutuun ja
tuotantoeläimiin ovat akuutteja kysymyksiä, joiden ratkaisemisessa erilaisten näkökan-
tojen analysointi ja suhteuttaminen taustalla vaikuttaviin maailmankuviin ja moraalisiin
käsityksiin on tärkeää. Näin voitaisiin päästä rakentavampaan keskusteluun ja kohti oikeu-
denmukaisempaa ruokamurrosta (mt., 190–202).
ALUE JA YMPÄRISTÖ
9
53:2 (2024) ss. 00–00
Lähteet
Animalia (n.d.) Maidontuotanto rasittaa lehmiä. <https://animalia./elainten-oikeudet/elaintuotanto/
lypsylehmat>. 16.8.2024.
Bastian, M., Jones, O., Moore, N. & Roe, E. (2017) Introduction. More-than-human Participatory Research.
Contexts, Challenges, Possibilities. Teoksessa Bastian, M., Jones, O., Moore N. & Roe, E. (toim.) Participatory
Research in More-than-human Worlds 1–15. Routledge, Lontoo.
Burgess, J., Galloway, A. & Sauter, T. (2015) Hashtag as Hybrid Forum: The Case of #agchatoz. Teoksessa
Rambukkana, N. (toim.) Hashtag Publics. The Power and Politics of Discursive Networks 61–76. Peter Lang, New
York.
Carr, C. & Hayes, R. (2015) Social Media: Dening, Developing, and Divining. Atlantic Journal of Communication
23(1) 46–65. https://doi.org/10.1080/15456870.2015.972282
Dürnberger, C. (2019a) Farmers on Facebook: Where Livestock Farmers and Animal Rights Activists Meet,
an Online Survey. Teoksessa Vinnari, E. & Vinnari, M. (toim.) Sustainable Governance and Management of Food
Systems. Ethical Perspectives 123–128. Wageningen Academic Publishers, Wageningen.
Dürnberger, C. (2019b) “You should be slaughtered!” Experiences of Criticism/Hate Speech, Motives and
Strategies among German-speaking Livestock Farmers Using Social Media. International Journal of Livestock
Production 10(5) 151–165. https://doi.org/10.5897/IJLP2018.056
Facebook (n.d.a) Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta. <https://www.facebook.com/
groups/701211979899920/about>. 17.4.2024.
Facebook (n.d.b) Maalaisjärki. <https://www.facebook.com/Keisalantila>. 23.4.2024.
Garner, B. (2022) Using Social Media to Establish Authenticity: An Analysis of a Small Dairy Farm’s Use of
Facebook. Journal of Promotion Management 28(6) 826–842. https://doi.org/ 10.1080/10496491.2021.2015514.
Hamilton, L. & Taylor, N. (2017) Ethnography after Humanism: Power, Politics and Method in Multi-Species Research.
Palgrave McMillan, Lontoo.
Hansen, P. (2024) Hokkaido Dair y Farm. Cosmopolitics of Otherness and Security on the Frontiers of Japan. SUNY Press,
Albany.
Herman, A. (2016) ’More-than-human’ Resilience(s)? Enhancing Community in Finnish Forest Farms. Geoforum
69 34–43. http://dx.doi.org/10.1016/j.geoforum.2015.12.005
Holloway, L. & Bear, C. (2017) Bovine and Human Becomings in Histories of Dairy Technologies: Robotic
Milking Systems and Remaking Animal and Human Subjectivity. BJHS Themes 2 215–34. https://doi.
org/10.1017/bjt.2017.2
Instagram (n.d.) Maalaisjärki. <https://www.instagram.com/maalaisjarki>. 23.4.2024.
Jallinoja, P. (2020a) Poliittinen kuluttaja ruokaostoksilla. Politiikasta 7.4.2020. <https://politiikasta./poliittinen-
kuluttaja-ruokaostoksilla>. 27.3.2024.
Jallinoja, P. (2020b) Maitosotien jatkosota. Politiikasta 27.11.2020. <https://politiikasta./maitosotien-
jatkosota>. 27.3.2024.
Kaarlenkaski, T. (2012) Kertomuksia lehmästä. Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta.
Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, Joensuu.
Kaarlenkaski, T. (2023) Cows and Humans as Technolog y Users: Multispecies Agency and Gender in Automated
Milking Systems in Finland. Technology and Culture 64(4) 1093–1119. https://doi.org/10.1353/tech.2023.
a910996
Kaarlenkaski, T. (2024) Exploring the Roots of High Milk Consumption in Finland. Teoksessa Syrjämaa, T.,
Jalava, M., Kaarlenkaski, T., Nikkilä, E., Latva, O. & Räsänen, T. (toim.) Animal Industries. Nordic Perspectives on
the Exploitation of Animals Since 1860 45–61. DeGryuter, Berliini.
Kaarlenkaski, T. (2025) [tulossa] Maito tulee maalta – Maaseutumaisemat Maito ja terveys ry:n ja Valion
markkinoinnissa 1960-luvulta tähän päivään. Teoksessa Vehkalahti, K., Julkunen, L., Pöysä, V. & Ristaniemi,
H. (toim.) Monikerroksinen maaseutu: arki, muistot ja mielikuvat. Gaudeamus, Helsinki.
Kaarlenkaski, T. & Latva, O. (2022) Johdanto. Teoksessa Kaarlenkaski, T. & Latva, O. (toim.) Tunteva tuote. Kuinka
eläimistä tuli osa teollista tuotantoa? 7–24. Vastapaino, Tampere.
Kaljonen, M. & Lonkila, A. (2013) Tuttu ja turvallinen kotimainen – huomioita lihatalojen vastuullisuusviestinnästä.
Maaseudun uusi aika 21(2–3) 91–99.
Kaljonen, M., Niemi, J., Paalanen, L., Salminen, J., Toivonen, M., Heikkinen, M., Härkänen, T., Rinne, P.,
Sares-Jäske, L., Savolainen, H., Siimes, K., Tapanainen, H., Valsta, L. & Virkkunen H. (2022) Suomalaisen
ruokajärjestelmän vahvuudet ja ongelmat. Teoksessa Kaljonen, M., Karttunen, K. & Kortetmäki, T. (toim.)
Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään 27–44. Suomen ympäristökeskus,
Helsinki.
Kallio, G. (2023) Eläimellinen toimeentulo. <https://galinakallio./2023/12/19/elaimellinen-toimeentulo>.
15.3.2024.
ALUE JA YMPÄRISTÖ
10
53:2 (2024) ss. 00–00
Kivelä, M. (2017) Muuttuneet asenteet. Teoksessa Kivelä, M., Lahtinen, V. & Uotila, L. (toim.) Uusi eläinlaki
21–26. Into, Helsinki.
Koivulehto, M. (2023) Hyvinvoivia esineitä vai tasa-arvoisia tuntevia yksilöitä? Eläinten hyvinvointilain valmistelun jännitteet
ja episteeminen hallinta tuotantoeläinten yhteiskunnallisen aseman näkökulmasta. Pro gradu, Politiikan ja viestinnän
maisteriohjelma, Helsingin yliopisto. http://urn./URN:NBN::hulib-202305292189
Kortetmäki, T., Kaljonen, M., Niemi, J., Huttunen, S. (2022) Oikeudenmukainen ruokamurros. Teoksessa
Kaljonen M., Karttunen K. & Kortetmäki T. (toim.) Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen
ruokajärjestelmään 15–25. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Kuhmonen, T., Kuhmonen, I. & Näyhä, A. (2022) Maaseudun paikka tulevaisuuden kestävässä yhteiskunnassa.
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, TUTU eJulkaisuja 6/2022. Turun yliopisto, Turku. <https://www.utupub.
/handle/10024/154347>
Kupsala, S., Jokinen, P., Vinnari, M. & Pohjolainen, P. (2011) Suomalaisten näkemykset tuotantoeläinten
hyvinvoinnista. Maaseudun uusi aika 19(3) 20–35.
Lanne, J. (2022) Retoriset keinot Oatlyn Maitomyytit-kampanjassa. Pro gradu, Viestinnän monialainen maisteriohjelma,
Vaasan yliopisto. https://urn./URN:NBN:-fe2022032825710
Linné, T. (2016) Cows on Facebook and Instagram: Interspecies Intimacy in the Social Media Spaces of the
Swedish Dairy Industry. Television & New Media 17(8) 719–733. https://doi.org/ 10.1177/1527476416653811
Linné, T. (2024) Swedish Agriculture and Farmed Animals in Social Media. Teoksessa Syrjämaa T., Jalava M.,
Kaarlenkaski T., Nikkilä E., Latva O. & Räsänen T. (toim.) Animal Industries. Nordic Perspectives to the Exploitation
of Animals since 1860 229–242. DeGryuter, Berlin.
Linné, T. & Pedersen, H. (2016) With Care for Cows and a Love for Milk: Affect and Performance in Swedish
Dairy Industry Marketing Strategies. Teoksessa Potts, A. (toim.) Meat culture 109–128. Brill, Leiden.
Lonkila, A. (2022) Making Invisible Cows? Genomic Knowledge and More-than-human Agency in Finnish Dairy Breeding.
Dissertations in Social Sciences and Business Studies 278. University of Eastern Finland. http://urn./
URN:ISBN:978-952-61-4606-5
Lukkarinen, V. (2022) Kasvijuomat hor juttamassa suomalaisten maitouskoa. Diskurssianalyysi Maitomyytit-
kampanjasta. Pro gradu, Kasvatustieteiden maisteriohjelma, Helsingin yliopisto. http://urn./
URN:NBN::hulib-202203251522
Lymbery, P. & Oakeshott, I. (2018) Farmageddon. Halvan lihan todellinen hinta [Farmageddon. The true cost of
cheap meat]. Käännös Koskinen, J. Into, Helsinki.
Lyytimäki, J. (2023) Suomen maaseutuisuudet mediassa: ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulma. Alue ja
ympäristö 52(2) 89–98.
Länsisalmi, A. (2018) Keisalan tilan ja maidontuotannon tunnettuuden kasvattaminen. Opinnäytetyö, Liiketalous,
Laurea-ammattikorkeakoulu. https://urn./URN:NBN::amk-201805229600
Maitoyrittäjät (2019) Maitoyrittäjän someviestinnän työkalupakki. <https://www.maitoyrittajat./wp-content/
uploads/2020/02/Maitoyritt%C3%A4j%C3%A4n-someviestinn%C3%A4n-ty%C3%B6kalupakki_
VALMIS.pdf>. 23.4.2024.
Mann, S. (2020) Could We Stop Killing? – Exploring a Post-Lethal Vegan or Vegetarian Agriculture. World 1(2)
124–134. doi:10.3390/world1020010
Millasnoore, L. (2021) Rakkaudesta suomalaiseen maitoon. Suomalaisuus ja Valion televisiomainonta 2010-luvulla. Pro
gradu, Mediatutkimus, Turun yliopisto. https://urn./URN:NBN:-fe2021120158089
Mouffe, C. (2005) The Democratic Paradox. Verso, Lontoo.
Mustajoki, P. (2022) Kuviteltu, kuvattu ja todellinen tuotantoeläin. Teoksessa Kaarlenkaski, T. & Latva, O. (toim.)
Tunteva tuote. Kuinka eläimistä tuli osa teollista tuotantoa? 349–370. Vastapaino, Tampere.
Mäntysalo, J. (2024) Supo varoittaa: Tiktok-käyttäjien tiedot voivat päätyä Kiinan turvallisuusviranomaisille. YLE
9.1.2024. <https://yle./a/74-20068400>. 24.4.2024.
Niemi, J., Huan-Niemi, E., Lehtonen, H., Saarinen, M., Salminen, J., Valsta, L., & Wejberg, H. (2022)
Maataloustuotannon sopeutumismahdollisuudet eri murrospoluilla. Teoksessa Kaljonen M., Karttunen K. &
Kortetmäki T. (toim.) Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään 47–58. Suomen
ympäristökeskus, Helsinki.
Ollila, T. (2023) Poliittiset eläimet. Vastapaino, Tampere.
Orasmaa, T. (2023) Maaseudun tulevaisuus. Vastapaino, Tampere.
van der Ploeg, J. (2023) The Sociology of Farming. Concepts and Methods. Routledge, London.
Puupponen, A., Lonkila, A., Savikurki, A., Karttunen, K., Huttunen, S. & Ott, A. (2022) Finnish Dairy Farmers’
Perceptions of Justice in the Transition to Carbon-Neutral Farming. Journal of Rural Studies 90 104–112.
https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2022.01.014
Rasila, V. (2004) Overview of the History of Finnish Agriculture – from Prehistory to the 21st Century.
Teoksessa Markkola, P. (toim.) Suomen maatalouden historia III. Suurten muutosten aika. Jälleenrakennuskaudesta
EU-Suomeen 490–507. SKS, Helsinki.
Ratamäki, O. & Tynkkynen, S. (2006) Eläinpolitiikka – mitä se voi olla? Alue ja Ympäristö 35(1) 14–24.
ALUE JA YMPÄRISTÖ
11
53:2 (2024) ss. 00–00
Riley, M. & Robertson, B. (2021) #farming365 – Exploring Farmers’ Social Media Use and the (Re)presentation
of Farming Lives. Journal of Rural Studies 87 99–111. https://doi.org/ 10.1016/j.jrurstud.2021.08.028
Roche, S. M., Renaud, D. L., Genore, R., Bauman, C. A., Croyle, S., Barkema, H. W., Dubuc, J., Keefe, G. P. &
Kelton, D. F. (2020) Communication Preferences and Social Media Engagement among Canadian Dairy
Producers. Journal of Dairy Science 103 (12) 12128–12139. https://doi.org/ 10.3168/jds.2020-19039
Rodak, O. (2019) Hashtag Hijacking and Crowdsourcing Transparency: Social Media Affordances and
the Governance of Farm Animal Protection. Agriculture and Human Values 37(2) 281–294. https://doi.
org/10.1007/s10460-019-09984-5
Ruokatieto (2022) Maito. <https://ruokatieto./ruokatietoa/suomalaiset-ruokaketjut/maito>. 12.3.2024.
Seymour, M. & Utter, A. (2021) Veganic Farming in the United States: Farmer Perceptions, Motivations, and
Experiences. Agriculture and Human Values 38(4) 1139-1159. https://doi.org/10.1007/s10460-021-10225-x
Silbergeld, E. (2016) Chickenizing Farms & Food. How Industrial Meat Production Endangers Workers, Animals and
Consumers. Johns Hopkins University Press, Baltimore.
Simonen, S. (1949) Lypsykarjatalousvaltainen tuotantojärjestelmä Suomessa. Maataloutta ja maatalouspolitiikkaa vuosisadan
vaihteen molemmin puolin. WSOY, Helsinki.
Stevens, T., Aarts, N. & Dewulf, A. (2021) Using Emotions to Frame Issues and Identities in Conict: Farmer
Movements on Social Media. Negotiation and Conict Management Research 14(2) 75–93. https://doi.org/
10.1111/ncmr.12177
Teittinen T. (2014) Onnelliset lampaat menivät someen – Tuottajien kuvapäiväkirjaan tulvii kuvia 3.4.2014.
<https://yle./a/3-7165310>. 16.4.2024.
Tilastokeskus (2023) Maatalouden taloustilit (EAA) / 12d7 – Maatalouden tulot, menot ja tuotanto, vuosittain,
2010–2023. <https://pxdata.stat./PxWeb/pxweb//StatFin/StatFin__eaa/statn_eaa_pxt_12d7.px>
12.3.2024.
Valio (n.d.) #valiomaitoa. <https://www.valio./valiomaitoa>. 23.4.2024.
Viilo, T. (2020) Lehmärakkaus leviää! Maalaisjärki-kanava pokkasi Youtube-gaalassa Vuoden opetuskanava
-palkinnon: yli 16 800 seuraajaa elää mukana maitotilan arjen iloissa ja suruissa. Maaseudun Tulevaisuus
31.8.2020. <https://www.maaseuduntulevaisuus./maatalous/7bd0a715-35f6-5890-a35a-46c883a22964>.
23.4.2024.
Vinnari, M., Santaoja, M. & Jokinen, P. (2019) Institutional Work in Maintaining and Disrupting the Finnish Milk
Regime. Teoksessa Vinnari, E. & Vinnari, M. (toim.) Sustainable Governance and Management of Food Systems.
Ethical Perspectives 295–300. Wageningen Academic Publishers, Wageningen.
Wadham, H., Schuurman, N. & Dashper, K. (2024) Editors’ Introduction to the Special Issue “Privilege,
Vulnerability and Care: Interspecies Dynamics in Rural Landscapes”. Sociologia Ruralis 64(2) 171–179. https://
doi.org/10.1111/soru.12477
Wonneberger, A., Hellsten, I. & Jacobs, S. (2020) Hashtag Activism and the Conguration of Counterpublics:
Dutch Animal Welfare Debates on Twitter. Information, Communication & Society 24(12) 1694–1711. https://
doi.org/10.1080/1369118X.2020.1720770
YouTube (n.d.) Maalaisjärki. <https://www.youtube.com/@Maalaisjarki> 23.4.2024.
YouTube (2022) Näin maitoa tehdään. Maalaisjärki-kanava. <https://www.youtube.com/
watch?v=Vk7EJQg6nTA>. 24.4.2024.
