ArticlePDF Available

Tutkimuksia kivikautisen Pyheensillan ryhmän parissa

Authors:
Tutkimuksia kivikautisen
Pyheensillan ryhmän parissa
Janne Soisalo &
Teemu Väisänen
Hiitteenharjun kaivaukset vauhdissa. Kuva Teemu Väisänen.
4 Hiisi • 2 | 2022 2 | 2022 • Hiisi 5
Pyheensillan ryhmästä
yleisesti
Pyheensillan ryhmäksi kutsutaan
Suomen länsi- ja etelärannikoil-
la noin 3200–2500 eaa. asuneita
yhteisöjä, joiden katsotaan jat-
kaneen ainakin jossain määrin
myöhäiskampakeramiikan pe-
rintöä.  Ryhmän määritteli ja ni-
mesi C. F. Meinander, Mynämäen
Pyheensillan asuinpaikalla teke-
miensä tutkimusten perusteella
vuonna 1939. Pyheensillan asuin-
paikka pysyi jonkin aikaa ainoana
tunnettuna löytöpaikkana, mutta
1950-luvulla löydettiin myös Kan-
gasalan Sarsasta ja Harjavallan
Lyytikänharjulta asuinpaikat, jois-
ta löydetyn keramiikan havaittiin
kuuluvan samaan ryhmään. Sit-
temmin uusia Pyheensillan ryh-
män asuinpaikkoja on löydetty
tai tunnistettu kymmeniä, mutta
niiden tutkimus on jäänyt suhteel-
lisen vähäiseksi. Kokonaisuutena
ryhmästä on julkaistu vain yksi
laajempi tutkimus, Anne Vikkulan
lisensiaattitutkielma Pyheensilta-
keramiikka vuonna 1987. Se kes-
kittyy lähinnä nimikkoasuinpai-
kan keramiikkaan, johon nykyinen
käytössä oleva Pyheensillan kera-
miikan määritelmäkin perustuu.
Ryhmälle tyypillistä kiviesineistöä
ei toistaiseksi ole käyty systemaat-
tisesti läpi ja Pyheensillan ryhmä
on monilta muiltakin osin jäänyt
huonosti tunnetuksi.
Pyheensillan ryhmän aikana
tapahtui suurin väestöllinen ja
kulttuurinen mullistus Suomen
kivikauden aikana, kun vuodesta
2800 eaa. alkaen Etelä-Suomeen
alkoi saapua Baltian suunnalta
nuorakeraamiseen kulttuuriin
kuuluvia yhteisöjä. Vaikuttaisi siltä,
että ainakin yksi houkutteleva te-
kijä uusille tulijoille on ollut alueen
harva tai paikoin lähes olematon
asutus, mikä mahdollisti uusien
asukkaiden asettumisen seudul-
le. Pyheensillan ryhmä asutti har-
vakseltaan rannikoita, kun taas
nuorakeraamiseen kulttuuriin
kuuluvat uudet tulijat asettuivat
puolestaan erityisesti sisämaahan.
Paikoitellen nuorakeraamisia ja
Pyheensillan ryhmän asuinpaikko-
ja kuitenkin on sijainnut rannikon
tuntumassa myös lähekkäin. Tie-
toa näiden kahden toisistaan suu-
resti poikenneen väestö- ja kult-
tuuriryhmän rinnakkaiselosta on
toistaiseksi vähän, mutta päätellen
asuinpaikkojen paikoitellen varsin
läheisestä sijainnista ryhmien voisi
olettaa tulleen jollain tavoin kes-
kenään toimeen. Arkeologisessa
aineistossa ei juurikaan ole nähtä-
vissä esimerkkejä näiden ryhmien
sekoittumisesta tai muustakaan
yhteiselosta, mutta epäilemättä
vuosien mittaan on tutustuttu
naapureihin ja tämä rinnakkaiselo
johti myöhemminKiukaisten kult-
tuurin syntyyn.
Levintäkartta
Pyheensillan ryhmän asuinpaikko-
ja tunnetaan nykyisin 67 ja ne on
määritelty keramiikan perusteella.
Apuna niiden tunnistamisessa on
käytetty aikaisemmin julkaistua
tutkimuskirjallisuutta, kirjoitta-
jien omia havaintoja keramiikasta
eri kokoelmissa sekä Kipot ja Kie-
let -projektin tietoja. Asuinpaikat
näyttävät kattavan harvakseltaan
rannikon Keski-Pohjanmaalta aina
Kymijoen suulle saakka. Pohjois-
Satakunnassa on katkos asuinpaik-
kojen levinnässä, mutta se saattaa
ainakin osittain johtua sekä tutki-
mustilanteesta että tuon aikaisen
rannikon hyvin karusta ja kivises-
tä luonteesta. Huomion-arvoista
on myös Pyheensillan keramiikan
esiintyminen sisämaassa Kokemä-
enjoen vesistön alueella. Sinne se
lienee levinnyt rannikolta Kokemä-
enjokea pitkin, sillä joen suualueel-
ta tunnetaan suuria asuinpaikkoja,
kuten Harjavallan Hiittenharju ja
Lyytikänharju. Huomionarvoisia
ovat myös muutamat löytöpaikat
Ahvenanmaalta, josta Pyheensil-
lan keramiikkaa on löydetty itä-
ruotsalaisen kuoppakeraamisen
kulttuurin asuinpaikoilta.
Eräs arvoitus levinneisyydessä
on Pyheensillan keramiikan esiin-
tyminen muutamalla asuinpaikalla
Kainuussa ja Laatokalla. Asiaa voi
kuitenkin selittää sen koristelu-
tyylin suuret yhtäläisyydet Pöljän
keramiikan kanssa, sillä Pöljän ke-
ramiikka ei aina ole asbestisekoit-
teista vaan myös muita sekoitteita
on käytetty. Tällaisissa tapauksissa
näiden kahden keramiikkatyylin
astiapalat muistuttavat usein suu-
resti toisiaan.
Esineistö
Pyheensillan keramiikkaa tutkinut
Anne Vikkula määritteli sen lisen-
siaattityössään seuraavalla tavalla:
Muodoltaan astiat ovat halkaistun
munan muotoisia ja pohjastaan
suippoja. Toisinaan ne ovat pro-
loituja tai reunat kääntyvät si-
säänpäin, mutta yleisin muoto on
pystyreunainen. Astioissa käytetty
savimassa on yleensä orgaanisse-
koitteista, mutta välillä on käytetty
myös hiekkaa tai kivimurskaa. As-
tiat ovat usein huonosti poltettuja
eli keramiikka-aineisto on monesti
huonosti säilynyttä ja hyvin frag-
mentaarista. Tämä on osaltaan
vaikeuttanut sen tutkimusta ja
tunnistamista.
Koristelultaan keramiikka on
aina kuopatonta, yleisimpiä koris-
teita ovat pitkät ja kapeat kampa-
leimat tai viivat. Hieman harvinai-
sempia ovat leveät kampaleimat
Pyheensillan keramiikan levinneisyys Suomen rannikoilla.
Kartta Johanna Roiha
Yläkuvassa Pyheensillan keramiikkaa
Hiittenharjulta. Kuva Teemu Väisänen
Alemmassa kuvassa Pyheensillan
keramiikkaa Espoon Korkoontieltä.
Kuva Janne Soisalo
6 Hiisi • 2 | 2022 2 | 2022 • Hiisi 7
ja soikeat painanteet. Lisäksi usein
tavataan soikeita kampaleimoja,
kynsipainanteita, kuopanteita,
pisteitä, kaksiosaisia painanteita,
rengaspainanteita ja kolmiopai-
nanteita. Myös muita koristeluele-
menttejä on tavattu harvinaisem-
pina. Tyypillisimmät koristekuosit
ovat viistojen leimojen vaakanau-
hat joko yhdensuuntaisina tai al-
lekkaisissa nauhoissa erisuuntai-
sina. Joskus koristelua on myös
pystysuunnassa. Koristelu kattaa
yleensä vain kolmanneksen astian
pinta-alasta, joten suurin osa pin-
nasta on koristelematonta.
Kiviesineistö on osin oman-
laistaan, mutta siinä on samoja
piirteitä aikaisemman kampake-
ramiikkaan liitettävän esineistön
kanssa. Suurimpana erona on ai-
kaisempaa runsaampi liuskeen
käyttö ja siitä tehdyt uudet esi-
netyypit, joista erityisesti pitkät ja
ohuet nuolenkärjet ovat tyypillisiä
Pyheensillan ryhmälle. Toisaalta
niitä löytyy paljon myös sisämaas-
ta Pöljän ryhmän saman aikaisilta
asuinpaikoilta. Liuskeesta valmis-
tettiin myös erilaisia siimanpai-
noja ja poikkiteräisiä kirveitä sekä
pikkutalttoja. Myös piitä on liikku-
nut rannikolla, mutta siitä tehdyt
esineet ovat harvinaisia löytöjä.
Pyheensillan kiviesineet odottavat
vielä kuitenkin osakseen lisää tut-
kimusta, sillä niitä ei ole toistaisek-
si tutkittu kokonaisuutena.
Asuinpaikat
Pyheensillan ryhmän asuinpaikat
sijaitsivat tyypillisesti rantahieti-
koilla. Asutuksen hakeutuminen
rannoille liittyy varmasti kalastuk-
sen ja muun vesillä tapahtuneen
pyynnin suureen merkitykseen
väestön toimeentulossa, mutta
myös asuminen vesireittien var-
rella on ollut aina tärkeää. Asuin-
paikoilta löydetyistä palaneista
luista tehdyt harvat osteologiset
analyysit kertovat erityisesti hyl-
keenpyynnin ja kalastuksen olleen
merkittävä osa toimeentuloa.
Asuinpaikkojen koko ja niiltä
tehdyt havainnot kertovat muu-
toksesta asumisessa ja ilmeisesti
myös asukasmäärissä verrattuna
aikaisemmin rannikolla vaikutta-
neeseen myöhäiskampakeraami-
seen kulttuuriin. Pyheensillan ryh-
män asutus painottuu Lounais- ja
Länsi-Suomeen, josta tunnetaan
muutamia suuria asuinpaikkoja,
kuten Pyheensilta ja Hiittenharju.
Ilmeisesti nämä ovat olleet käy-
tössä satoja vuosia ja lisäksi niillä
vaikuttaa asuneen isompi yhteisö
samanaikaisesti. Vastaavasti Poh-
janmaalla ja Suomenlahden ran-
nikolla sijaitsevat asuinpaikat ovat
pienempiä kuin kampakeramiikan
aikaan ja niistä syntyy vaikutelma,
että ne olisivat olleet vain pienten
yhteisöjen asuttamia. Varsinkin
Suomenlahden rannikon asuin-
paikat ovat tyypillisesti moni-
periodisia ja niiltä löydetty Py-
heensillan ryhmään liitettävän esi-
neistön määrä on usein vähäinen
verrattuna aikaisempien periodi-
en aineistoon. Tämä voi ainakin
osittain liittyä Pyheensillan kera-
miikan huonoon säilyvyyteen ja
sen vähäisempään käyttöön ver-
rattuna aikaisempiin kausiin. Joka
tapauksessa väestö näyttää vä-
hentyneen selvästi kaikkialla ver-
rattuna sitä edeltäneeseen myö-
häiskampakeraamiseen aikaan.
Pyheensillan ryhmä eroaa mo-
nessa muussakin suhteessa myö-
häiskampakeraamisesta kulttuu-
rista. Sen käyttämä keramiikka
on muotonsa ja koristelunsa puo-
lesta selkeästi toisenlaista kuin
aikaisemmin rannikoilla käytetty
myöhäiskampakeraaminen Us-
kelan keramiikka. Ilmeisesti koko
keramiikanvalmistustraditio on
muuttunut eikä sen voida katsoa
olevan suoraa jatkumoa rannikol-
la aikaisemmin vallinneesta perin-
teestä. Myös kiviesineistössä on
muutoksia, joista suurin on lius-
keen runsas käyttö työkalujen val-
mistuksessa. Siitä tehtiin erityises-
ti Pyheensillan ryhmälle tyypillisiä
pitkiä ja teräviä nuolenkärkiä sekä
jossain määrin myös työkirveitä.
Pyheensillan ryhmään
liittyviä avoimia kysy-
myksiä ja tulevaisuuden
tutkimuksista
Pyheensillan ryhmästä tiedetään
yhä varsin vähän ja niinpä siihen
kohdistuva tutkimus tuo runsaasti
uutta tietoa. Yksi keskeisimmistä
Pyheensillan ryhmään liittyvistä
kysymyksistä on sen tarkka ajoi-
tus. Toistaiseksi uusia asiaa valaise-
via radiohiiliajoituksia ei ole ollut
julkaistu, vaan on jouduttu tyy-
tymään tietoon, että se ajoittuu
karkeasti myöhäiskampakeramii-
kan ja Kiukaisten kulttuurin väliin.
Ryhmän tarkempi ajoittaminen
helpottaisi Pyheensillan ryhmän
syntyyn liittyviä kysymyksiä ja toi-
saalta olisi erittäin mielenkiintoista
saada tietää elivätkö Pyheensillan
ryhmän yhteisöt todella samoil-
la seuduilla rinnakkain nuorake-
raamisen kulttuurin yhteisöjen
kanssa vai ajoittuvatko eri ryhmi-
en asuinpaikat eri aikoihin. Myös
Pyheensillan ryhmän katoamisen
ajankohta auttaisi ymmärtämään
paremmin sen ja Kiukaisten kult-
tuurin suhdetta ja näiden välistä
mahdollista jatkumoa.
Paljon mielenkiintoista selvi-
tettävää on myös Pyheensillan
ryhmän yhteyksissä muihin sa-
manaikaisiin eri kulttuuriryhmien
yhteisöihin, sillä sen asuinpaikoilta
on monesti löydetty Pöljän kera-
miikkaa ja paikoitellen länsiranni-
kolla myös itäruotsalaista kuoppa-
keramiikkaa. Yhteyksiä näyttää siis
olleen sekä sisämaahan että län-
teen Ahvenanmaalle. Toisinaan on
myös esitetty ajatus siitä, että sisä-
maan Pöljän ryhmä ja rannikoiden
Pyheensillan ryhmä olisivat itse
asiassa samaa kulttuurialuetta ja
toistensa rinnakkaisilmiöitä, mut-
ta asiaa on vielä tutkittava lisää.
Tutkittavaa riittää myös harjoi-
tetuissa elinkeinoissa ja tietysti
myös itse myöhäisen kivikauden
elämässä. Siinä määrin kuin ihmi-
set keramiikan ja nuolenkärkien
takana ovat tavoitettavissa. Viime
vuosina kehittyneet luonnontie-
teelliset menetelmät tuovat tähän
apua ja niitä olisikin hyödynnet-
tävä uusilla kaivauksilla mahdolli-
simman monipuolisesti.
Tutkimuksia Harjavallan
Hiittenharjulla
Hiittenharjun kivikautinen asuin-
paikka sijaitsee yli 70 metrin kor-
keuteen kohoavan Harjavallan
Hiittenharjun länsirinteellä. Harju
kohoaa nykyisen Kokemäenjoen
ja Harjavallan kaupungin etelä-
puolella yli 30 kilometrin päässä
nykyisestä rannikosta. Asuinpai-
kan käyttöaikana harju muodosti
Kokemäenjoen suun edustalle
saaristoon suuren ja korkean hiek-
kaisen niemen, jolta oli vesitse ly-
hyt matka jokisuuhun ja toisaalta
muualle ympäröivään saaristoon.
Asuinpaikka on nykyään pahoin
hiekanoton vaurioittama ja asuin-
paikkaa on jäljellä lähinnä suuri-
kokoisia sorakuoppia ympäröivillä
alueilla ja kuoppien reunoilla. Hie-
kanotto on päättynyt ja ulkoilualu-
eena toimivaa aluetta rajaa idässä
Valtatie 2 sekä lännessä historial-
linen Huovintie, joka oli yksi kes-
kiajan huomattavimmista teistä
yhdistäen Kokemäenjoen suun ja
Varsinais-Suomen sisämaan. Har-
jun rinteillä kasvaa mäntymetsää
ja alueen maaperä on ylemmillä
tasoilla kivistä, mutta alempa-
na asuinpaikan alueella hiekkaa.
Asuinpaikka-alueen poikki kulkee
useita lenkkeilypolkuja ja muun
muassa suosittu frisbeegolfrata.
Alueelta on kartoitettu yhteen-
sä 13 asumuspainannetta, mikä
on enemmän kuin miltään muulta
Satakunnan tunnetulta kivikauti-
selta asuinpaikalta. Pohjoisimman
hiekkakuopan reunalta tunnetaan
myös yksi kivikautinen punamul-
tahauta, joka tutkittiin vuonna
1983. Lisäksi Hiittenharjun rinteillä
on näkyvissä useita eri ikäisiä Lito-
rinameren rantavalleja, jotka on
paikoin varustettu opaskyltein.
Tutkimushistoria
Asuinpaikka löydettiin Unto Sa-
lon tarkastusmatkalla 23.4.1960.
Tällöin hiekanoton paljastamista
alueista kerättiin talteen muun
muassa kvartsi-iskoksia, saviasti-
oiden paloja, palanutta luuta ja ki-
viesineiden kappaleita. Suurin löy-
tökeskittymä sijoittui ns. Laurilan
hiekkakuopan pohjoisreunalle,
johon Muinaistieteellinen toimi-
kunta suuntasi Salon johtamat
kaivaukset 14.–17.7.1960. Kai-
vauksen löytöaineistoon lukeutui
Hiittenharjun kaivausalue hiekka-
kuopan reunalla keväällä 2022. Kuva
Teemu Väisänen
8 Hiisi 2 | 2022 2 | 2022 • Hiisi 9
saviastianmurusia, kvartsi- ja por-
fyyri-iskoksia sekä kiviesineitä ja
niiden kappaleita.
Alueen tutkimuksia jatkettiin
7.8.–7.9.1978, jolloin alueella to-
teutettiin työvoimapoliittisista
syistä Jussi-Pekka Taavitsaisen
johtama arkeologinen kaivaus.
Kaivauksen löytöaineisto koostui
kvartsi- ja kivilaji-iskoksista, ke-
ramiikan kappaleista, kivilajiesi-
neistä ja niiden kappaleista, pala-
neesta luusta sekä luuesineiden
katkelmista, piisäleen katkelmasta
ja meripihkasiruista. Rakenteina
kaivauksissa havaittiin yksi kivinen
tulisija, minkä lisäksi kaivausalueil-
le osui yksi tulenpitopaikaksi tul-
kittu noki- ja hiililäikkä sekä noin
80 cm syvyyteen ulottunut lika-
maakuoppa.
Asuinpaikkaa kartoitettiin vie-
lä tarkemmin 26.–29.7.1982 Mu-
seoviraston esihistorian toimiston
koekaivausryhmän toimesta Anne
Vikkulan johdolla. Kartoituksen
yhteydessä tarkastettiin kaikki
yleiskartalle merkittyjen sora-
kuoppien reunat, maanpinnan
rikkoumat ja ojat, joiden perus-
teella alue jaettiin kohteisiin A-H.
Kilometrin mittaista asuinpaikka-
aluetta ei voitu osoittaa yhtenäi-
seksi, vaan päinvastoin koekuopin
tutkitut välialueet todettiin tutki-
muksessa paikoin löydöttömiksi.
Kesäkuussa 1983 Helena Tas-
kinen paikansi alueelta tarkastus-
matkan yhteydessä punamulta-
haudan, joka tutkittiin Taskisen
johdolla saman vuoden elokuus-
sa. Haudasta havaittiin 1,7 x 1,0 m
kokoinen kivirakennelma, jonka
sisällä oli nokimaaläikkä. Löytöinä
talteen otettiin saviastian paloja,
porfyriittikaavin, kvartsi- ja kivilaji-
iskoksia sekä 21,7 g punamullan
värjäämiä ihmisen luita.
Viimeisin alueella tehty kaivaus
on vuodelta 2007, jolloin Satakun-
nan Museo ja Porin työväenopisto
järjestivät alueella arkeologisen
yleisökaivauksen Hanna-Maria
Pellisen johdolla. Kaivauksen koh-
teeksi valittiin hiekkakuopan reu-
nassa ollut asuinpainanne, joka
oli sijaintinsa puolesta tuhoutu-
misvaarassa. Löytöinä kaivauksilta
saatiin muun muassa Pyheensillan
tyypin liuskenuolenkärki, pieni
hioin, luuesineen fragmentteja ja
saviastioiden paloja. Itse asuinpai-
nanne oli kuitenkin tutkituilta osil-
taan varsin vähälöytöinen. Tosin
siitä tutkittiin vain pieni, välittö-
mästi sortumisvaarassa oleva osa.
Vuoden 2022 tutkimus
Hiittenharjun asuinpaikalla toteu-
tettiin keväällä 2022 Satakunnan
Museon ja Porin seudun kansalais-
opiston järjestämä neljän päivän
pituinen arkeologinen yleisökai-
vaus, jolle osallistui parikymmen-
tä harrastajaa. Kaivausta johtivat
ja dokumentaatiosta vastasivat
Janne Soisalo ja Teemu Väisänen.
Kaivauksen tavoitteena oli selvit-
tää saada asuinpaikan yhdelle toi-
minta-alueelle tarkka ajoitus sekä
selvittää alueen laajempaa tutki-
muspotentiaalia ja säilyneisyyttä
jatkotutkimuksia varten.
Tasokaivausalue avattiin hiek-
kakuopan reunalle kohdassa, jos-
sa sen romahtaneet reunat olivat
paljastaneet runsaasti kivikautisia
asuinpaikkalöytöjä sekä palanutta
kiveä. Lähimmät asuinpainanteet
sijaitsevat vajaan sadan metrin
etäisyydellä kaivausalueelta, mutta
niitä on voinut olla lähempänäkin
kaivausaluetta, sillä hiekanotto on
tuhonnut huomattavan laajoja alu-
eita kaivausalueen länsipuolella, eli
juuri oletetun muinaisen rantavii-
van suunnassa. Kaivausalueen kor-
keus merenpinnasta on 40 metriä.
Koekaivauksessa hiekanotolta
säästynyt alue todettiin hyvin säi-
lyneeksi ja runsaslöytöiseksi. Kai-
vausalueen yhteensä 20 neliömet-
rin alalta saatiin talteen yhteensä
yli 1500 löytöä, joista valtaosa oli
kvartsi- ja kivilaji-iskoksia, mutta
joukossa oli myös keramiikka-
astioiden palasia, palanutta luuta,
kvartsi- ja kiviesineitä sekä eu-
roopanpähkinäpensaan (Corylus
avellana) hiiltyneitä kuoria. Löy-
dettyyn kivi- ja kvartsiesineistöön
lukeutui hioinkiviä, kaapimia sekä
liuskenuolenkärki. Lähistöllä sor-
tuneesta hiekkakuopan reunasta
löydettiin myös suurikokoinen
porfyriitista valmistettu makro-
kaavin. Paikalla ei havaittu runsai-
ta värjäytymiä, mutta löytökerrok-
sen paksuus oli paikoin yli 30 cm.
Kaivauksen luulöytöjen todet-
tiin osteologisissa tutkimuksissa
olevan valitettavasti pääasiassa
erittäin pirstaloituneita ja huonos-
ti säilyneitä. Suurin osa luista oli
nisäkkäiden luiden palasia, joista
seitsemän fragmenttia tunnistet-
tiin hylkeiden luiksi ja yksi kallon
ohimoluun fragmentti tunnistet-
tiin kuuluvan grönlanninhylkeelle.
Lisäksi tunnistettiin ahvenen, hau-
en ja oravan luita.
Kaivausalueen länsipäädyssä
havaittiin tutkimuksissa runsaas-
ti palaneita kiviä, jotka eivät kui-
tenkaan muodostaneet mitään
selvästi ihmiskäden tekemäksi to-
dettavaa rakennelmaa. Kivet olivat
kuitenkin keskittyneet kaivausalu-
een päätyyn muun alueen ollessa
lähes kivetöntä hiekkaa. Palanutta
kiveä oli näkyvissä runsaasti myös
muualla hiekkakuopan reunoilla
sekä maanpinnan rikkonaisissa
kohdissa. Vastaavia havaintoja
epämääräisistä kivimuodostel-
mista olivat aikaisemmissa tut-
kimuksissa tehneet myös Salo ja
Taavitsainen. Kaiken kaikkiaan
palaneiden kivien määrä sekä kai-
vausalueella että hiekkakuopan
reunoilla on huomionarvoinen.
Vastaavanlaisia tulen rapauttanei-
den kivien keskittymiä tunnetaan
mm. Ahvenanmaalta, jossa niiden
on tulkittu liittyvän hylkeen traa-
nin käsittelyyn. Tämä voisi sopia
myös Hiittenharjun havaintoihin,
sillä asuinpaikka sijaitsi hyvin me-
rellisessä ympäristössä.
Asuinpaikalta tehtiin radiohii-
liajoitukset palaneesta luusta ja
hiiltyneestä pähkinänkuoresta.
Tulosten perusteella asuinpai-
Ylin kuva: Liuskeesta tehty Pyheensil-
lan nuolenkärki Hiittenharjulta.
Keskimmäinen kuva: Porfyriitista
tehty makrokaavin Hiittenharjulta.
Alin kuva: Kivikirveen katkelma ja
ehjä kiviesine Hiittenharjulta.
Kaikki kuvat Teemu Väisänen
Liuskeesta tehty Pyheensillan nuo-
lenkärjen kantaosa Espoon Korkoon-
tieltä. Kuva Janne Soisalo
10 Hiisi • 2 | 2022
kan käyttö ajoittuisi tutkimusalu-
een osalta suurin piirtein vuosiin
3200–2800 eaa. Aikahaarukka on
varsin leveä, mutta on hyvin linjas-
sa rannansiirtymään perustuvan
ajoitusarvion kanssa. Asian tar-
kentamiseksi olisi kuitenkin hyvä
tehdä lisää ajoituksia.
Tulevaisuudenkuvista
Hiittenharjun tutkimus jatkuu
näillä näkymin huhtikuun lopul-
la keväällä 2023, jolloin alueella
toteutetaan yhteensä yhdeksän
päivää kestävä yleisökaivaus. Täl-
löin tarkoituksena on tutkia alu-
een virkistyskäytössä vaurioitu-
nutta asumuspainannetta, jonka
yli kulkee nykyisin frisbeegolfrata.
Nykytilanteessa painanne kuluu ja
tuhoutuu hiljalleen, sillä frisbeen
heittäjät kulkevat sen yli siirtyes-
sään korilta toiselle. Tutkimukses-
sa on tarkoitus tutkia painanteen
rakennetta ja toiveissa olisi saada
siten lisää tietoa tuon ajan asu-
muksista ja elämästä. Myös uudet
ajoitukset ja makrofossiilinäytteet
kuuluvat suunnitelmiin. Hiitten-
harju on laaja asuinpaikka-alue,
joten lähivuosina tutkimukset
todennäköisesti siirtyvät johon-
kin toiseen osaan harjua. Näin
kokonaiskuva Hiittenharjun asuin-
paikan käytöstä ja ajoituksesta
täydentyy. Mukaan yleisökaivauk-
sille 2023 ovat tietysti tervetulleita
kaikki kiinnostuneet ja ilmoittau-
tuminen tapahtuu jälleen Porin
seudun kansalaisopiston kaivaus-
kurssin kautta. Ilmoittautumislo-
make löytyy opiston nettisivuilta.
Kirjallisuutta
Edgren, T.1956. Stenåldersboplatsen Lyytikän-
harju i Harjavalta socken. Finskt Museum 1956.
Helsingfors.
Halinen, P. 2015. Kivikausi. G. Haggrén, P. Halinen,
M. Lavento, S. Raninen & A. Wessman (toim.)
Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhais-
historia kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus,
Helsinki: 19–121.
Huurre, M. 1991. Satakunnan kivikausi. P. Alho-
nen & M. Huurre (toim.) Satakunnan historia I,1.
Satakunnan maakuntaliitto r.y. & Satakuntaliitto,
Rauma: 85–323.
Meinander, C.F. 1939. Pyheensilta stenåldersbop-
lats. Finskt Museum 1939. Helsingfors.
Taskinen, H. 1984. Harjavallan Hiittenharjun
punamultahauta. Suomen arkeologisen seuran
tiedotuslehti, 1984(1), 15.
Vikkula, A. 1983. Pyheensilta Ceramics - Facts
and Theories. Iskos 4. 1984 s. 51-59. Suomen
Muinaismuistoyhdistys. Helsinki.
Vikkula, A. 1987. Pyheensilta-keramiikka. Lisen-
siaatintutkimus. Helsingin yliopisto, Kulttuurien
tutkimuksen laitos, arkeologia.
Väkeväinen, L. 1978. Mysterious Stone Settings
at the Dwelling Site of Pyheensilta in Mynämäki.
Suomen Museo 1978. Espoo
Janne Soisalo toimii väitöskirja-
tutkijana Helsingin yliopistossa.
Teemu Väisänen toimii väitöskir-
jatutkijana Turun yliopistossa.
Palaneiden kivien keskittymää puh-
distetaan esiin Hiittenharjulla. Kuva
Teemu Väisänen
ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.
Stenåldersboplatsen Lyytikänharju i Harjavalta socken. Finskt Museum
  • T Edgren
Edgren, T.1956. Stenåldersboplatsen Lyytikänharju i Harjavalta socken. Finskt Museum 1956. Helsingfors.
Satakunnan historia I,1. Satakunnan maakuntaliitto r.y. & Satakuntaliitto
  • M Huurre
Huurre, M. 1991. Satakunnan kivikausi. P. Alhonen & M. Huurre (toim.) Satakunnan historia I,1. Satakunnan maakuntaliitto r.y. & Satakuntaliitto, Rauma: 85-323.
Pyheensilta stenåldersboplats. Finskt Museum 1939. Helsingfors. Taskinen, H. 1984. Harjavallan Hiittenharjun punamultahauta. Suomen arkeologisen seuran tiedotuslehti, 1984(1), 15. Vikkula, A. 1983. Pyheensilta Ceramics -Facts and Theories
  • C F Meinander
Meinander, C.F. 1939. Pyheensilta stenåldersboplats. Finskt Museum 1939. Helsingfors. Taskinen, H. 1984. Harjavallan Hiittenharjun punamultahauta. Suomen arkeologisen seuran tiedotuslehti, 1984(1), 15. Vikkula, A. 1983. Pyheensilta Ceramics -Facts and Theories. Iskos 4. 1984 s. 51-59. Suomen Muinaismuistoyhdistys. Helsinki.
Pyheensilta-keramiikka. Lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia. Väkeväinen, L. 1978. Mysterious Stone Settings at the Dwelling Site of Pyheensilta in Mynämäki
  • A Vikkula
Vikkula, A. 1987. Pyheensilta-keramiikka. Lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia. Väkeväinen, L. 1978. Mysterious Stone Settings at the Dwelling Site of Pyheensilta in Mynämäki. Suomen Museo 1978. Espoo