ChapterPDF Available

Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet

March 2022

In book: Kestävää tekoa: Nuorisobarometri 2021 (pp.95 - 116)
Edition: 237
Publisher: Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, ja Opetus- ja kulttuuriministeriö

Authors:

Panu Pihkala

University of Helsinki

Julia Sangervo

Tampere University

Kirsti M. Jylhä

Institute for Futures Studies

Tämä artikkeli tarkastelee nuorten kokemia ympäristötunteita ja niin kutsuttua ilmastoahdistuksen ilmiötä Nuorisobarometrin 2021 tuloksia peilaten. Tunteiden joukosta artikkelissa keskitytään erityisesti suruun, riittämättömyyteen ja mielihyvään. Ilmastoahdistuksesta keskustellaan sekä tuoreen kansainvälisen että suomalaisen tutkimuksen valossa. Erityisinä rinnakkaisaineistoina käytetään Sitran vuonna 2019 toteuttamaa ilmastonmuutos ja tunteet -kansalaiskyselyä sekä syksyllä 2021 ilmestynyttä kansainvälistä tutkimusta nuorten ilmastotunteista. Artikkelin luonne on siis kaksiulotteinen: yhtäältä se sisältää uutta tutkimusta, mutta samalla se toimii johdantona aihepiiriin. Barometrin tulokset vahvistavat entisestään käsitystä ilmastotunteiden moniulotteisuudesta sekä siitä, että ympäristöahdistus on merkittävä ilmiö nuorten keskuudessa. Lähes 60 % oli puhunut ilmastoahdistuksesta viimeisen kuuden kuukauden aikana. On hyvin merkittävä tulos, että nuorisobarometrissa 76 % nuorista ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Kaikkinensa 35 % nuorista kertoi kokeneensa riittämättömyyttä ilmastotoimiensa suhteen. Analyysi tuo esiin myös toiminnan ja mielihyvän yhteyden: kestävistä valinnoista tuleva hyvä olo oli erittäin yleistä, 75 %, ja vahvasti yhteydessä oman kulutuksen vähentämiseen. Barometri paljastaa kiinnostavalla tavalla monien eri tekijöiden vahvan vaikutuksen nuorten ympäristötunteisiin, kuten sukupuolen, alueen, koulutustason ja syrjityksi tulemisen kokemuksen.

Content uploaded by Julia Sangervo

Content may be subject to copyright.

TIETEELLISET ARTIKKELIT

NUORTEN ILMASTOAHDISTUS

JA YMPÄRISTÖTUNTEET



Tämä artikkeli tarkastelee nuorten kokemia ympäristötunteita ja niin kutsuttua ilmastoahdistuksen

ilmiötä Nuorisobarometrin 2021 tuloksia peilaten. Tunteiden joukosta artikkelissa keskitytään eri-

tyisesti suruun, riittämättömyyteen ja mielihyvään. Ilmastoahdistuksesta keskustellaan sekä tuoreen

kansainvälisen että suomalaisen tutkimuksen valossa. Erityisinä rinnakkaisaineistoina käytetään Sitran

vuonna 2019 toteuttamaa ilmastonmuutos ja tunteet -kansalaiskyselyä sekä syksyllä 2021 ilmestynyttä

kansainvälistä tutkimusta nuorten ilmastotunteista. Artikkelin luonne on siis kaksiulotteinen: yhtäältä

se sisältää uutta tutkimusta, mutta samalla se toimii johdantona aihepiiriin. Barometrin tulokset vah-

vistavat entisestään käsitystä ilmastotunteiden moniulotteisuudesta sekä siitä, että ympäristöahdistus on

merkittävä ilmiö nuorten keskuudessa. Lähes 60 prosenttia oli puhunut ilmastoahdistuksesta viimeisten

kuuden kuukauden aikana. On hyvin merkittävä tulos, että Nuorisobarometrissa 76 prosenttia nuorista

ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Kaikki-

nensa 35 prosenttia nuorista kertoi kokeneensa riittämättömyyttä ilmastotoimiensa suhteen. Analyysi

tuo esiin myös toiminnan ja mielihyvän yhteyden. 75 prosenttia vastaajista ilmaisi kokevansa hyvää

oloa kestävistä valinnoista, ja tämä oli vahvasti yhteydessä oman kulutuksen vähentämiseen. Barometri

paljastaa kiinnostavalla tavalla monien eri tekijöiden vahvan vaikutuksen nuorten ympäristötunteisiin,

kuten sukupuolen, alueen, koulutustason ja syrjityksi tulemisen kokemuksen.

Asiasanat: nuoret, ympäristönmuutokset, ilmastonmuutokset, tunteet, luonnonsuojelu, ympäristön-

suojelu, ympäristö, jätteet, ahdistus, suru, toivo

PANU PIHKALA, JULIA SANGERVO & KIRSTI M. JYLHÄ

NUORTEN ILMASTOAHDISTUS JA

YMPÄRISTÖTUNTEET

Ympäristökriisi, jonka keskeinen osa on ilmas-

tokriisi, voimistuu koko ajan ja vaikuttaa yhä

monipuolisemmin nykyihmisten elämään. Lap-

set ja nuoret ovat monin tavoin kriisin polt-

topisteessä. Suurin osa heistä on huolestuneita

tulevaisuudestaan, koska tiedeperustaiset arviot

ympäristökriisin vakavuudesta ovat erittäin uh-

kaavia ja ympäristöuhat näkyvät jo konkreettisesti

luonnossa. Myös lukuisat aikuiset ilmaisevat ole-

vansa huolestuneita ennen kaikkea nuorempien

sukupolvien tulevaisuudesta. Lisäksi lapset ja nuo-

ret ovat nousseet hyvin merkittäviksi aktiivisiksi

toimijoiksi ympäristöasioissa. 2020-luvun alussa

näkyvin muoto tästä on koululaisten kansainvä-

linen ilmastoliike. (Pekkarinen & Tuukkanen

2020.)

Ympäristökysymykset ja erityisesti il-

mastokysymykset herättävät kuitenkin myös

voimakkaita sosiaalisia ja poliittisia risti-

riitoja. Näiden ilmiöiden suhteen esiintyy

merkittävää kansainvälistä vaihtelua. Esimerkiksi

Yhdysvalloissa on todettu selvempää kahtiajakau-

tuneisuutta ilmastonmuutosnäkemysten suhteen

(Hornsey ym. 2016). Suomessa vuorostaan il-

mastonmuutoksen vahvaa kieltämistä on selvästi

vähemmän. Kahtiajakautuneisuus ilmenee enem-

män siinä, kuinka paljon Suomen tai suomalais-

ten tulee tehdä voimakkaita ilmastotoimia (esim.

Lehtonen ym. 2020).

Nuoret siis kohtaavat ympäristökysymykset

nykyään vahvasti osana sosiaalista todellisuutta.

 NUORISOBAROMETRI 2021

He kasvavat aikakautena, jota leimaavat ympäris-

töpoliittiset kiistat. Nuorten ja heidän vanhem-

piensa keskuudessa esiintyy erilaisia mielipiteitä,

vaikka valtaosa ihmisistä pitääkin ympäristötoi-

mia tärkeinä (esim. Corner ym. 2015; Ojala &

Bengtsson 2019). Nuoret joutuvat väistämättä

erilaisiin identiteetin ja arvojen muodostamisen

prosesseihin ympäristöasioiden suhteen, ja nämä

prosessit voivat usein olla vaikeita (esim. Ojala

2021).

Ympäristökriisi aiheuttaa samalla kasvavas-

sa määrin psyykkisiä seurauksia. Konkreettiset

ympäristötuhot aiheuttavat stressiä ja muita

terveysvaikutuksia, mutta myös epäsuorien ja

yleismaailmallisten ympäristövaikutusten tuot-

tama psyykkinen kuormitus kasvaa koko ajan.

Tällaisista vaikeista tunteista ja tuntemuksista on

alettu käyttää yleisnimitystä ympäristöahdistus

(Pihkala 2020a). Käytännössä laajin ympäristöah-

distuksen muoto vaikuttaa olevan ilmastokriisiin

liittyvä ahdistus eli ilmastoahdistus (Pihkala ym.

2020; Pihkala 2019a). Ympäristöahdistuksen

ilmenemismuodot vaihtelevat lievästä ahdistuk-

sesta aina voimakkaisiin ahdistuneisuustiloihin

asti. Lisäksi ympäristöahdistus on yhteydessä

moniin sellaisiin tunteisiin, jotka liittyvät mer-

kittävässä määrin ympäristökysymyksiin: näistä

tunteista käytetään nimitystä ympäristötunteet

(Pihkala 2019b).

Lapset ja nuoret ovat ihmisryhmä, jonka yhte-

ydessä on erityisen paljon keskusteltu ympäristö-

ja ilmastoahdistuksesta. Monissa lapsissa ja nuo-

rissa on havaittu erilaisia ympäristöahdistuksen

ilmentymiä (esim. Hickman ym. 2021; Hickman

2020). Monet heistä ovat myös itse tarttuneet

termiin ja kertoneet sen kuvaavan osuvasti heidän

kokemuksiaan (Hyry 2019; Sangervo 2020).

Ympäristöahdistus ja ilmastoahdistus ovat

kuitenkin herättäneet myös vastarintaa sekä

sanoina että ilmiöinä. Tällainen vastarinta on

yleensä yhteydessä näkemyksiin, joissa vastus-

tetaan voimakkaita ympäristö- ja ilmastotoimia

(Pihkala ym. 2020). Nuorten keskuudessakin

esiintyy jakaantuneisuutta asian suhteen. Ku-

ten yllä mainittiin, monet nuoret tunnustau-

tuvat itse ympäristöahdistuksen ja etenkin

ilmastoahdistuksen kokijoiksi, mutta eivät

kaikki. Osa nuorista, kuten osa aikuisista, pitää

ympäristöahdistusta tarpeettomana (Pekkarinen

& Tuukkanen 2020).

Nuorisobarometrissa 2021 tutkittiin aiem-

paa selkeämmin ympäristöahdistusta ja ympä-

ristötunteita. Ympäristöhuolta ja ilmastohuolta

on käsitelty barometrissa jo pitkään, mutta nyt

kyselyyn sisällytettiin useita tarkempia kysymyk-

siä ahdistuksesta ja ympäristötunteista. Tämän

artikkelin pääkirjoittaja Panu Pihkala osallistui

kysymyspatteriston suunnitteluun tältä osin.

Osa kysymyksistä käsitteli nimenomaan ilmas-

toahdistusta ja ilmastokriisiin liittyviä tunteita,

kun taas osa kysymyksistä liittyi yleisemminkin

ympäristötunteisiin.

Tämä artikkeli tarkastelee nuorten kokemia

ympäristötunteita ja niin kutsuttua ilmastoahdis-

tuksen ilmiötä Nuorisobarometrin 2021 tuloksia

peilaten. Hyödynnettävinä tieteenaloina ovat

monitieteellinen ympäristötutkimus ja psykolo-

gia. Tunteiden joukosta artikkelissa keskitytään

erityisesti suruun, riittämättömyyden tunteisiin

ja mielihyvän tunteisiin. Ilmastoahdistuksesta

keskustellaan sekä tuoreen kansainvälisen että

suomalaisen tutkimuksen valossa. Erityisinä

rinnakkaisaineistoina käytetään Sitran vuonna

2019 toteuttamaa ilmastonmuutos ja tunteet

-kansalaiskyselyä (ks. Hyry 2019) sekä syksyllä

2021 ilmestynyttä laajaa kansainvälistä tutkimus-

ta nuorten ilmastotunteista, johon osallistui tuhat

suomalaista 16–25-vuotiasta vastaajaa (Hickman

ym. 2021).

Artikkelin etenemisjärjestys on seuraava. En-

siksi esitellään lyhyesti ympäristöahdistuksen ja

erityisesti ilmastoahdistuksen ilmiötä tutkimuk-

sen valossa. Tämän jälkeen käsitellään erilaisia

ympäristötunteita. Seuraavat alaluvut analysoivat

Nuorisobarometrin tuloksia eri ympäristötuntei-

den osalta. Monitieteellisen kuvaavan ja teoreetti-

sen analyysin ohella hyödynnetään psykologiassa

yleisesti käytettyjä tilastotieteellisiä menetelmiä,

kuten regressioanalyysia ja faktorianalyysia.

Näiden avulla tarkastellaan ilmastotunteiden

keskinäisiä yhteyksiä sekä vaikutuksia ympäris-

tötoimintaan. Lopuksi keskustellaan vaikeiden

TIETEELLISET ARTIKKELIT

tunteiden ja mielihyvän suhteesta ympäristötoi-

mintaan. Artikkelin luonne on siis kaksiulottei-

nen: yhtäältä se sisältää uutta tutkimusta, mutta

samalla se toimii johdantona aihepiiriin.

YMPÄRISTÖAHDISTUS

JA ILMASTOAHDISTUS

Ympäristöahdistusta on ollut olemassa jo pitkään,

mutta ilmiötä on alettu tutkia tarkemmin vasta

aivan viime vuosina. Esimerkiksi 1960-luvulla ko-

ettiin ympäristöahdistusta kemikalisaation vuok-

si, ja 1970-luvulla öljykriisin sekä yleisen ympä-

ristökriisitietoisuuden nousun takia (Maiteny

2012). 1980-luvulla oltiin ahdistuneita ydinsodan

uhan, mahdollisten ydinvoimalaonnettomuuk-

sien ja otsonikadon vuoksi (esim. Macy 1983).

Samalla kun tietoisuus ilmastokriisin uhkaavuu-

desta kasvoi ja kansainvälinen ilmastopolitiikka

osoittautui hitaaksi, alkoi myös ilmastoahdistus

kasvaa (esim. Toiviainen 2007). Ympäristöah-

distus nousi laajemmaksi tutkimusteemaksi ja

yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi kuitenkin

vasta vähitellen 2000-luvulla. 2010-luvulla ilmas-

toahdistus muodostui keskustelluimmaksi osaksi

ympäristöahdistuksen ilmiötä (Pihkala 2020a).

Suomessa ympäristöahdistuksesta alettiin

keskustella enemmän syksyllä 2017 (Santaoja

2018). Silloin ilmestyi kaksi aihetta käsittelevää

teosta, Hyvän sään aikana -artikkelikokoelma

(Nikkanen 2017) ja Panu Pihkalan monograﬁa

ympäristöahdistuksesta, Päin helvettiä? Ympäristö-

ahdistus ja toivo (Pihkala 2017). Monessa muussa

maassa ympäristöahdistus-keskustelu yleistyi vas-

ta syksyn 2018 jälkeen, jolloin huomiota herät-

tivät ilmastopaneeli IPCC:n varoittava raportti

ja Greta unbergin inspiroima ilmastoliikkeen

kasvu. Monet yhdistivät ilmastoahdistuksen ni-

menomaan nuoriin ilmastoaktivisteihin. Myös

Suomessa keskustelu ympäristö- ja ilmastoah-

distuksesta laajeni huomattavasti syksyn 2018

jälkeen, ja keskustelu politisoitui vahvasti talvella

2019 ennen eduskuntavaaleja. Erilaiset poliittiset

liikkeet alkoivat käyttää ilmastoahdistus-termiä

erilaisissa sävyissä. Osa ilmaisi ilmastoahdistuk-

sen olevan erittäin tärkeä asia ja osa vuorostaan

kritisoi ilmastoahdistusta tarpeettomaksi panii-

kiksi (Pihkala ym. 2020).

Vahva taipumus liittää ympäristöahdistus ja

etenkin ilmastoahdistus juuri lapsiin ja nuoriin

on merkittävä ilmiö. Monien kyselyiden ja tutki-

musten perusteella on selvää, että lapset ja nuoret

ovat ihmisryhmiä, joiden keskuudessa ympäris-

töahdistusta on merkittävän paljon (esim. Ojala

2012a & b; Wu ym. 2020). Esimerkiksi kesällä

2019 Sitran tilaamassa laajassa kansalaiskyselyssä

suomalaisista 25 prosenttia tunnisti itsessään

jonkinlaista ilmastoahdistusta ja nuorimman

ikäryhmän, 15–30-vuotiaiden, keskuudessa lu-

kema oli 33 prosenttia (Hyry 2019). Lasten ja

nuorten ympäristöahdistus on tullut esiin myös

monissa kansainvälisissä haastattelututkimuksissa

ja kyselyissä (esim. Hickman ym. 2021; Hickman

2020; Baker ym. 2020; Kelly 2017; ks. myös

Burke ym. 2018). On loogista, että juuri lapset ja

nuoret kokevat merkittävästi ympäristöahdistus-

ta, koska kyse on heidän elämänkaarensa aikana

pahenevista vaikutuksista. Lisäksi lapset ja useat

nuoret ovat tilanteessa, jossa heillä ei ole täyttä

päätäntävaltaa tai esimerkiksi äänestysoikeutta,

mikä voi entisestään vahvistaa voimattomuuden

kokemuksia ja sitä kautta ahdistusta.

Samaan aikaan on tärkeää tarkastella kriit-

tisesti sitä, keihin ympäristöahdistus liitetään ja

miten. Ympäristöahdistusta kokevia ihmisiä löy-

tyy kaikista ikäryhmistä, myös Suomessa (Hyry

2019). Ympäristö- ja ilmastoahdistus ei siis ole

pelkästään lasten ja nuorten ilmiö, eikä myöskään

pelkästään innokkaimpien ympäristöaktivistien

ilmiö, kuten julkisuudessa on toisinaan epäilty.

Koska ympäristö- ja etenkin ilmastokysymyksiin

on kohdistettu voimakasta psyykkistä torjuntaa

(Hoggett 2019; Jylhä 2017), on mahdollista tul-

kita ympäristöahdistuksen toiseuttaminen defens-

siksi. Yksi psyykkinen ja psykososiaalinen keino

pitää ympäristöahdistus loitompana on väittää,

että sitä kokevat toiset (Weintrobe 2021). Tähän

voi yhdistyä väitteitä siitä, että ympäristöahdis-

tusta kokevat henkilöt ovat jotenkin heikkoja

tai huijattuja (esim. Prager 2019). Ilmiössä il-

menee siis perustavanlaatuisia toiseuttamisen ja

vähättelyn piirteitä: omaa ylemmyyttä ja toisen

 NUORISOBAROMETRI 2021

alemmuutta korostetaan (toiseuttamisesta ks.

esim. Brons 2015). Tämän kaltaista dikotomiaa

voivat vahvistaa myös ilmastonmuutosta vähät-

televät tahot, jotka ovat maalanneet ilmaston-

muutokseen liittyvän huolen ”alarmismiksi” tai

”hysteriaksi”, kun taas ilmastonmuutoksen epäily

esitetään tieteellisenä skeptisminä ja kriittisenä

ajatteluna (Jylhä 2016). Toisaalta kaikki ilmas-

toasioista kiinnostuneetkaan eivät välttämättä

koe ahdistusta ilmastonmuutokseen liittyen,

vaan heidän huolensa voi ilmentyä ja kanavoi-

tua muiden tuntemusten tai toiminnan kautta.

Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen voi

myös olla vaativa tehtävä, eikä ahdistuksen tai

huolen tuntemuksia ja tarkkaa syytä aina välttä-

mättä tunnisteta.

Ympäristöahdistuksesta keskusteltaessa tulisi

laajemminkin kiinnittää kriittistä huomiota eri

puhetapoihin eli diskursseihin. Ilmiön monialai-

suuden vuoksi pelkkä terapeuttis-lääketieteellinen

kehystys ei riitä sen kuvaamiseen. Pohjimmiltaan

ympäristöahdistus on tervettä reagoimista uh-

kiin, joiden kohdalla ilmenee merkittävää epä-

varmuutta sekä toteutumisaikataulun että toteu-

tumistapojen suhteen (Pihkala 2020a; Hickman

2020; Verplanken ym. 2020). Sosiaaliset kiistat

ympäristöpolitiikan suhteen pahentavat tätä epä-

varmuutta ja lisäävät todennäköisyyttä sille, että

ympäristöahdistus muodostuu voimakkaammak-

si. Perimmäisen käytännöllisen luonteensa vuoksi

ympäristöahdistus ei ole vain ongelma tai sairaus,

joka pitäisi hoitaa pois, vaan myös tärkeä voima-

vara. Kaikki riippuu siitä, millaiseksi käytännön

ilmentymät muodostuvat: missä määrin ahdistus

pääsee kanavoitumaan rakentavaan käyttäytymi-

seen ja missä määrin se patoutuu. Esimerkiksi

Sangervon (2020) pro gradu -tutkimuksessa

Sitran ilmastotunne-kyselystä huomattiin, että

ahdistus ja toiminta korreloivat keskenään.

Monet tekijät vaikuttavat ympäristöahdistuk-

seen, kuten koettu ympäristövaikutusten määrä,

sosiaaliset tekijät, poliittinen tilanne, käytettävissä

olevien resurssien määrä ja henkilökohtaiset omi-

naisuudet (Clayton 2020; Pihkala 2020a; Pihkala

2019a). Koska ahdistus liittyy pohjimmiltaan

koettuihin uhkiin ja synnyttää halua vähentää

näiden uhkien vaaraa, olisi ympäristöahdistuksen

lievittymiselle keskeistä se, että ongelmallinen

tilanne helpottuisi. Tämän saavuttaminen on kui-

tenkin vaikeaa, koska ympäristökriisin kohdalla

on kyse globaaleista systeemitason ongelmista.

Niiden poliittinen ratkaiseminen vie aikaa, mikä

tuottaa ympäristöahdistuneelle ihmiselle jatkuvan

tunteen keskeneräisyydestä. Kyselytutkimuksissa

onkin havaittu, että yksi keskeinen ilmastoah-

distusta aiheuttava tekijä on kokemus ilmasto-

politiikan liiallisesta hitaudesta (Lehtonen ym.

2020; Hyry 2019). Tuoreessa kansainvälisessä

tutkimuksessa huomattavan suuri osa nuorista

vastaajista koki, että maailman hallitukset ovat

epäonnistuneet ilmastopolitiikassa (Hickman ym.

2021). Suomalaisista vastaajista vain 30 prosenttia

oli sitä mieltä, että hallitukset ovat tehneet tar-

peeksi. Ilmastotieteen valossa hallitusten toimet

ovatkin riittämättömiä.

Monet muut psyykkiset ilmiöt liittyvät lähei-

sesti ympäristöahdistukseen, ja näiden ilmiöiden

välillä esiintyy osittaista päällekkäisyyttä. Esimer-

kiksi stressiä ja huolestuneisuutta voi esiintyä

osana ahdistusta, mutta myös osana masennusta

sekä aivan itsenäisesti. Ympäristöhuoli ja ympä-

ristöahdistus ovat laajasti nähtyinä osa samaa

ilmiötä, jossa on erilaisia voimakkuusasteita. Vain

osa ihmisistä kokee voimakkaita ahdistus-, stres-

si- tai masennusoireita osana ympäristöahdistus-

taan. Esimerkiksi Sitran ilmastotunne-kyselyssä

3–10 prosenttia ilmaisi kokevansa voimakkaita

kehollisia oireita, kuten pelkotiloja tai hengenah-

distusta, kun keskimäärin 25 prosenttia väestöstä

tunnisti jonkinlaista ilmastoahdistusta itsessään

(Hyry 2019).

Ympäristöahdistus voi aiheuttaa vakavaa ek-

sistentiaalista ahdistusta ja elämän merkityksel-

lisyyden kokemuksen järkkymistä (Budziszewska

& Jonsson 2021). Monilla lapsilla ja nuorilla on

havaittu tunteita siitä, että heidän tulevaisuuttaan

on vahingoitettu. Tähän voi yhdistyä kokemuk-

sia petetyksi tulemisesta ja sukupolvien välisten

jännitteiden voimistumista (Jones & Davison

2021; Hickman 2020). Tuoreessa tutkimuksessa

46 prosenttia suomalaisista nuorista vastaajis-

ta koki, että hallitukset ovat pettäneet heidät

TIETEELLISET ARTIKKELIT

ja tulevat sukupolvet ilmastotoimien puutteen

vuoksi (Hickman ym. 2021). Osa nuorista on

päättänyt olla yrittämättä hankkia lapsia omien

sanojensa mukaan juuri ympäristökriisin vuoksi

(Schneider-Mayerson & Leong 2020). Vuonna

2021 teetetyssä tutkimuksessa peräti 42 prosenttia

suomalaisista nuorista vastaajista oli sitä mieltä,

että ilmastokriisi on aiheuttanut heille epäröintiä

lasten hankkimisyritysten suhteen (Hickman ym.

2021).

Kaikkinensa ympäristöahdistus muodostaa

sekä eettisen että kansanterveydellisen haasteen.

Tämän vuoksi kasvava joukko erilaisia toimijoita

on puhunut sen puolesta, että yhteiskunnissa

kehitettäisiin lisää keinoja kanavoida ympäris-

töahdistusta rakentavaan toimintaan ja toisaalta

kasvatettaisiin tunnetaitoja (esim. Belkin 2020;

Ympäristöahdistuksen mieli 2021). Tutkimus

on myös osoittanut, että perheen ja kaveripiirin

tapa keskustella ilmastonmuutoksesta ja reagoida

ilmastotunteiden ilmaisuun vaikuttaa lasten ja

nuorten keinoihin hallita ilmastoahdistustaan

(Ojala & Bengtsson 2019). Lähipiirin ratkaisu-

keskeinen ja tukeva puhetyyli voi auttaa lapsia ja

nuoria hallitsemaan vaikeita ilmastotunteitaan

keinoin, jotka tukevat hyvinvointia ja kannus-

tavat ilmastotoimiin. Tuoreessa pro gradu -tut-

kimuksessa havaittiin sosiaalisen tuen välittävän

ympäristöahdistuksen ja ympäristötekojen välistä

yhteyttä (Nieminen & Palmo 2021). Erilaisilla

toimilla on siis mahdollisuus vaikuttaa ympäris-

töahdistuksen myönteiseen käsittelyyn.

YMPÄRISTÖTUNTEET

On tärkeää erotella yleisen ympäristöahdistuksen

lisäksi tarkemmin erilaisia tunteita, joita ympäris-

tökriisiin liittyy. Tietoisuus näistä tunteista auttaa

ymmärtämään paremmin ihmisten tilanteita ja

kehittämään niihin rakentavia toimintamalleja.

Osa ympäristötunteista nivoutuu vahvemmin

yhteen ympäristöahdistuksen kanssa, ja osa on

enemmän siitä erillään.

Kuten ympäristöahdistusta, myös ympäristö-

tunteita on alettu laajemmin tutkia vasta aivan

viime vuosina. Eräitä tunteita, kuten huolta, on

tosin tutkittu jo pitkään (kokoavan tulkinnan

esittää van der Linden 2017). Ympäristötunteiden

tutkimuksessa painotettiin pitkään toimintamo-

tivaation selvittämistä (Kals & Müller 2012).

2010-luvulla tutkimus on laajentunut käsittele-

mään yhä useampia tunteita (johdannon tarjoaa

Bladow & Ladino 2018).

Ympäristötunteiden määrittelystä ei ole ole-

massa täyttä yksimielisyyttä, kuten ei tunteiden

määrittelystä ylipäätäänkään. Osa tutkijoista

painottaa emootio-aspektia, osa käyttää aﬀekti-

tutkimuksen lähestymistapoja ja osa keskustelee

aiheesta feelings-termin kautta (Pihkala 2019b;

yleisesti von Scheve 2017). Varsin laaja yhteis-

ymmärrys vallitsee kuitenkin siitä, että ympäris-

tötunteita on monenlaisia ja että ne nivoutuvat

usein yhteen muiden tunteiden kanssa. Koska

ympäristöasiat ilmenevät usein ekososiaalisina

seikkoina, ympäristötunteet voivat liittyä yhtä

lailla ihmisten välisiin viestintätilanteisiin kuin

konkreettisten ympäristöongelmien kohtaami-

seen (esim. Albrecht 2019).

Ympäristötunteet liittyvät läheisesti yhteen

luonnonläheisissä ympäristöissä koettujen ”luon-

totunteiden” kanssa, mutta nämä kaksi tunteiden

tyyppiä on kuitenkin mielekästä erotella: on eri

asia esimerkiksi kokea helpotusta stressaavan

työpäivän jälkeen metsässä (niin kutsuttu luon-

tohelpotus) kuin kokea helpotusta hakkuu-uhan

väistyessä vanhasta metsästä (niin kutsuttu ym-

päristöhelpotus). Samalla on huomioitava, että

käytännössä nämä tunteiden tyypit usein yhdis-

tyvät. Esimerkiksi kaupunkipuron ennallistami-

seen osallistuva henkilö voi kokea samaan aikaan

luontoympäristön tuomaa virvoitusta ja ympäris-

tösyyllisyyden tunteiden lievittymistä toiminnan

kautta (Pihkala 2019b; vrt. Albrect 2019).

Helppo kahtiajako ympäristötunteiden suh-

teen olisi niiden jaottelu positiivisiin ja nega-

tiivisiin tunteisiin. Tämä jaottelu on kuitenkin

usein vahvasti arvolatautunut ja myönteisten

tunteiden ajatellaan olevan parempia tunteita

kuin kielteiset. Asia ei kuitenkaan ole niin yksin-

kertainen, sillä negatiivisiksi koetut tunteet voivat

palvella erittäin tärkeitä elämänfunktioita (esim.

Solomon & Stone 2002; Lomas 2016). Tämän

100 NUORISOBAROMETRI 2021

vuoksi tässä artikkelissa käytetään yleensä ilmaisua

”vaikeat tunteet”, joka viittaa samalla siihen, että

ympäristökriisin keskellä myös monet positiiviset

tunteet voivat muodostua vaikeiksi: esimerkiksi

ihmiset saattavat kipuilla sen suhteen, onko heillä

oikeutta kokea mielihyvää tai olla onnellisia, kun

heidän elämäntapansa aiheuttavat ympäristölle

kärsimystä (esim. Norgaard 2011).

Kaikki erilaiset tunteet pohjimmiltaan palve-

levat elämää ja edistävät selviytymistä, jos ne pää-

sevät kanavoitumaan rakentavilla tavoilla (esim.

Barrett ym. 2016; Nummenmaa 2010). Tunteita

voidaan arvottaa monin eri tavoin. Tähän liittyy

valenssin käsite, jota eri tutkijat käyttävät hivenen

eri tavoin. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä,

tuntuuko kyseinen tunne henkilöstä hyvältä tai

pahalta. Tunnetutkijat Bellocchi ja Turner (2019)

analysoivat avartavalla tavalla valenssin erilaisia

mahdollisia arviointikriteerejä, kuten mielihyvän

tai häiriön tuntu, eettinen arvostus tai vastustus

ja sosiaalinen hyväksyntä tai kiellettyys.

Ympäristötunteita on mahdollista jaotella

monien eri mallien ja skeemojen mukaan. Seu-

raavassa nostetaan esiin keskeisiä ympäristötun-

teita monitieteellisen tutkimuksen valossa (vrt.

Pihkala 2020b).

Ympäristökriisin ja ympäristöongelmien

kohtaamiseen liittyy hämmästyksen ja yllätyk-

sen tunteita, joista seuraa usein hämmennystä

ja moraalitunteita. Voi ilmentyä pettymystä ja

närkästystä, mutta myös kriiseihin ja järkytyk-

siin liittyviä tunteita, kuten järkytystä ja surua.

Myös eriasteisia traumoja voi esiintyä: esimerkiksi

ilmastopakolaisuus voi olla hyvin traumaattista,

mutta myös epäsuora median kautta saatu tieto

ympäristöongelmien valtavuudesta voi trauma-

tisoida (Kaplan 2020; Pihkala 2020c).

Uhkiin liittyviä tunteita ovat esimerkiksi

pelko, huoli, ahdistus ja kauhu. Näitä kaikkia

on havaittu ympäristökriisin yhteydessä, mut-

ta yleisimpiä vaikuttavat olevan huoli ja pelko

(esim. Hickman ym. 2021; Hyry 2019; McQueen

2021). Ympäristöahdistukseen voi liittyä avut-

tomuuden ja voimattomuuden tunteita, ylitse-

käyvyyden tunnetta ja erilaisia levottomuuksia

(Pihkala 2019b).

Surun ja menetyksen tunteita voi esiintyä mo-

nissa eri sävyissä ja lukuisiin eri seikkoihin liittyen.

Muutoksiin liittyy aina menetyksen tunteiden

mahdollisuus ja ympäristökriisin aikakausi on täyn-

nä muutoksia. Surua voivat aiheuttaa esimerkiksi

konkreettiset muutokset ja vauriot ekosysteemeille

eli samalla ihmisille, vaikutukset ihmissuhteille,

vaikutukset omille tulevaisuudensuunnitelmille ja

vaikutukset paikkakunnan identiteettiin ja elinta-

poihin (Tschakert ym. 2019). Ympäristösuru on-

kin ollut kansainvälisesti yksi viime vuosina eniten

tutkituista ympäristötunteista (Cunsolo & Ellis

2018). Aihetta käsitellään tarkemmin jäljempänä

Nuorisobarometrin ympäristösuruun liittyvien

kysymysten analyysin yhteydessä.

On tärkeää erottaa suru käsitteellisesti ma-

sennuksesta, sillä pohjimmiltaan suru ei ole mie-

lenterveydellinen ongelma vaan terve psyykkinen

reaktio (Horwitz & Wakeﬁeld 2007). Se, missä

määrin masennuksen tietyt sävyt ovat mahdol-

lisesti terveitä reaktioita, on vuorostaan laajan

akateemisen ja yhteiskunnallisen keskustelun

aihe (esim. Corballis 2018). Joka tapauksessa

ympäristökriisi on herättänyt myös monenlaisia

masennusoireita, joiden tarkka tutkiminen on

kuitenkin vielä kesken (Pihkala 2020a).

Syyllisyyden ja vastuun tunteet ovat myös

hyvin merkittävä ympäristötunteiden joukko.

Koska ympäristöongelmat johtuvat ihmiskunnan

toimista, ovat vastuun ja syyllisyyden kysymykset

syystäkin etulinjassa. Myös näitä tunteita esiintyy

lukuisissa sävyissä. Raskaimmillaan ympäristö-

kriisi herättää voimakasta häpeää, joka saattaa

olla koko ihmislajiin liittyvää niin kutsuttua

lajihäpeää (Aaltola 2020). Syyllisyyden tun-

teiden skaala ulottuu lievistä vastuuntunteista

vahvoihin syyllisyydentuntoihin (Jensen 2019;

Pihkala 2019b, 152–173). Aiheeseen liittyy laa-

ja yhteiskunnallinen ja ﬁlosoﬁnen keskustelu

siitä, keiden tulisi kantaa syyllisyyttä ja kuin-

ka paljon. Häpeä ja syyllisyys ovat molemmat

vahvasti moraalisia ja sosiaalisia tunteita, jotka

pyrkivät ohjaamaan käytöstä siihen suuntaan,

mikä on oikein (Aaltola 2021). Näiden tunteiden

lähelle sijoittuu riittämättömyyden tunne, jota

käsitellään tarkemmin jäljempänä.

101TIETEELLISET ARTIKKELIT

Sekä suru että vastuu voivat herättää suuttu-

musta eri muodoissa. Ympäristösuuttumuksen

merkittävyyteen onkin aivan viime vuosina alettu

herätä kansainvälisessä tutkimuksessa (suomeksi

ks. Pihkala 2019b, 115–125). Suuttumus voi

ilmentyä moraalisena tuohtumuksena ja epä-

reiluuden tunteena, joka aikaansaa toimintaa

epäkohtien korjaamiseksi (Antadze 2020; Stanley

ym. 2021). Toisaalta ympäristöasioiden yhteydes-

sä esiintyy defensiivistä suuttumusta, jopa raivoa.

Suuttumukseen voi liittyä voimakasta syyttämistä

ja vihareaktioita (Aaltola 2020). Aggressiota voi

siis herätä sekä ilmastotoimien puolesta että niitä

vastaan.

Tärkeä osa ympäristötunteita on voimauttavi-

en tunteiden joukko. Lähtökohtaisesti kriisit aihe-

uttavat vaikeita tunteita, mutta sekä vaikeiden tun-

teiden käsittelystä että kriisien lievittämisestä voi

herätä monenlaisia myönteisiä tunteita. Ihmiset

kokevat mielihyvää, tyytyväisyyttä ja jopa tervettä

ylpeyttä toiminnasta ekosysteemien kestävyyden

hyväksi. Tähän yhdistyy voimaantumisen ja

pystyvyyden tunteita (Pihkala 2019b, 286–299).

On havaittu, että yhteenkuuluvuuden tunteet

sekä toisten ihmisten että ekosysteemien kanssa

ovat monille ihmisille tärkeitä (esim. Hamilton

2020). Ympäristötoiminnassa esiintyy myös iloa

ja helpotusta (esim. Bowman 2019, 298) sekä

erilaisia toivon tunteita. Toivo voi ilmentyä esi-

merkiksi sekä perustavanlaatuisena luottamuk-

sena ja pystyvyyden kokemuksena että toisaalta

katteettomana toiveajatteluna (Ojala 2017; Pih-

kala 2017; Sangervo 2020).

YMPÄRISTÖTUNTEET

NUORISOBAROMETRISSA

Nuorisobarometrissa 2021 kysyttiin suoraan seu-

raavien ympäristötunteiden kokemisesta: suru,

haikeus ja riittämättömyys. Lisäksi kysyttiin mie-

lihyvästä ja tyytyväisyydestä sanamuodolla ”Saan

hyvän olon kestävien valintojen tekemisestä”.

Kysymyksen voi nähdä kartoittavan tervettä ym-

päristöylpeyttä ja voimaantumisen tunteita. Myös

kysymys ”Meidän nykyihmisten sivistyneisyyden

mittarina on se maailma, joka meiltä jää” liittyy

osaltaan kunniakäsityksiin ja sitä kautta läheisesti

ylpeys-tematiikkaan. Ilmastoahdistuksen koke-

mista ei kysytty suoraan, mutta kylläkin sitä, onko

henkilö puhunut toisten kanssa ilmastoahdistuk-

sesta viimeisen puolen vuoden aikana. Kaikkiin

näihin kysymyksiin tuli myöntäviä vastauksia

merkittävässä määrin, etenkin suruun, ja niistä

keskustellaan tarkemmin seuraavissa alaluvuissa.

Barometrin kysymyksissä voi nähdä liittymä-

pintoja myös moniin muihin ympäristötunteisiin.

Epäreiluuden tunteisiin liittyvät etenkin seuraavat

väitelause-kysymykset: ”Minun ei ole järkevää

toimia ympäristön puolesta, jos muut eivät toimi

samoin”, ”Ekologisen jalanjäljen tulisi reiluuden

takia jakautua tasaisemmin eri maiden kesken” ja

”Tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään, mikäli

nykyinen ympäristön tuhoaminen jatkuu”. Eet-

tisen arvioinnin ulottuvuus liittyy luonnollisesti

myös moniin muihin kysymyksiin, ja niissä on si-

käli implisiittinen yhteys epäreiluuden tunteisiin.

Esimerkiksi vastaukset väitelauseeseen ”Luonnon

itseisarvo on huomioitava päätöksenteossa” il-

mentävät näkemyksiä siitä, onko luonnon arvon

huomioimatta jättäminen epäreilua.

Eräät barometrin kysymykset liittyvät myös

luottamuksen ja hämmennyksen tunteisiin.

Kuten edellä lyhyesti mainittiin, on ympäris-

tökysymyksiin usein liittynyt hämmennyksen

tunteita. Nämä ovat johtuneet osittain asioiden

kognitiivisesta vaikeudesta (Giﬀord ym. 2018).

Merkittävässä määrin syynä ovat kuitenkin ol-

leet myös ympäristöpoliittiset erimielisyydet ja

osittain tietoinen hämmennyksen luominen. On

paljastunut esimerkiksi eräiden öljy-yhtiöiden

tarkoituksellisia hämmennyskampanjoita, joilla

on jo vuosikymmenten ajan pyritty – ja onnis-

tuttu – istuttamaan epäluuloa etenkin ilmasto-

kysymysten suhteen (Oreskes & Conway 2010).

Hämmennyksen tunteiden yhteydessä on siis

läheisesti kyse myös luottamuksen tunteista.

Merkittävä nuorten ilmastotunteiden tutkija,

ruotsalainen psykologi ja kasvatustieteilijä Ma-

ria Ojala on tuoreessa artikkelissaan tarkastellut

nuorten luottamusta ilmastotieteeseen ja tämän

asian yhteyksiä tunteiden kanssa pärjäämiseen

(Ojala 2021; ks. myös Ojala & Bengtsson 2019).

102 NUORISOBAROMETRI 2021

Ympäristöahdistuksen ilmiö ja luottamuskysy-

mykset liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä epä-

luottamuksen kokeminen voimistaa ahdistusta

(Jones & Davison 2021; Pihkala 2020a). Baro-

metrivastauksissa näkyy sekä suomalaisten nuor-

ten vahva luottamus ilmastotieteeseen (87 %)

että pienen epäilijä-vähemmistön olemassaolo

(4 %). Kysymystä nuorten luottamuksesta ilmas-

topolitiikkaa kohtaan käsitellään lisää jäljempänä.

TUNTEIDEN TUNNISTAMISEEN

VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

BAROMETRISSA

Selkein ympäristötunteiden tunnistamiseen vai-

kuttanut tekijä barometrissa oli sukupuoli. Tämä

on täysin linjassa aiempien tunteisiin liittyvien

kyselyiden ja tutkimusten kanssa. Monimutkai-

sista syistä johtuen miehet sosialisoituvat nykyi-

sissä teollisuuskulttuureissa siihen, että he eivät

tunnista tunteita yhtä paljon kuin naiset eivätkä

puhu niistä yhtä paljon (esim. Abbruzzese ym.

2019; Ahmed 2018). Perustavanlaatuisia mää-

rääviä tekijöitä ovat siis se, tunnistaako ihminen

ylipäätään tunteitaan ja se, haluaako hän myöntää

tunteidensa olemassaolon, jos hän tunnistaa niitä.

Ympäristötunteiden suhteen on vielä keski-

määräistä suurempi mahdollisuus siihen, että niitä

ei osata tai haluta tunnistaa, koska ympäristötun-

teet ovat usein sosiaalisesti kiistelty asia. Ympäristö-

tunteiden tunnistamiseen ei ole myöskään annettu

yhteiskunnassa kannustusta kuin vasta aivan viime

vuosina, ja kannustuksen määrä vaihtelee yhä suu-

resti. Ympäristötunteita koskevissa kyselyissä ja

haastattelututkimuksissa on havaittu, että naiset

tunnistavat näitä tunteita itsessään huomattavasti

enemmän kuin miehet. Esimerkiksi Sitran ilmas-

totunne-kansalaiskyselyssä naiset tunnistavat lähes

jokaista kysyttyä 26:ta tunnetta itsessään enem-

män kuin miehet. Poikkeuksen muodostivat vain

vastahakoisuutta kuvaavat tunteet – skeptisyys/

epäily, tylsistyminen/kyllästyneisyys ja torjuminen/

kieltäminen – joita miehet vuorostaan tunnistivat

itsessään enemmän (Hyry 2019).

On siis tärkeää tarkastella sosiaalisia, kulttuu-

rillisia ja psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat

ihmisten alttiuteen tunnistaa itsessään ympäris-

tötunteita. Tällaista tutkimusta on tehty kan-

sainvälisesti jonkin verran. Esimerkiksi du Bray

ym. (2019) tarkastelivat ilmastokriisiin liittyviä

tunteita neljässä saarivaltiossa eri puolilla maail-

maa ja ottivat huomioon kulttuurin vaikutuksen

tunteisiin. Nämä tutkijat havaitsivat, että suku-

puolen lisäksi paikallinen tapakulttuuri vaikutti

esimerkiksi siihen, näytetäänkö ilmastosuuttu-

musta julkisesti. Lisäksi on tärkeää huomioi-

da ympäristöahdistukseen ja vaikeisiin ympä-

ristötunteisiin liittyvä psyykkinen vaikeus. On

sangen yleistä, että ihmisillä ilmenee psyykkistä

torjuntaa tai etäisyyden pitämistä ympäristötun-

teisiin (Hoggett 2019; Haltinner & Sarathchan-

dra 2018). Jos henkilö ei kykene käsittelemään

omaa ympäristöahdistustaan, hän saattaa reagoida

aiheeseen ja siihen liittyviin tunteisiin defensii-

visesti, kuten torjumalla tai vähättelemällä. On

siis tarpeen huomata, että ympäristöahdistusta

ja vaikeita ympäristötunteita kokevia ihmisiä on

todennäköisesti aina enemmän kuin mitä itse-

tunnistamiseen perustuvat kyselyt tuovat esiin.

Voimakas vastahakoisuus ympäristöahdistusta

kohtaan voi hivenen paradoksaalisesti olla joissain

tapauksissa yksi piilevän ympäristöahdistuksen

merkki, mutta tämän arvioiminen vaatii tilan-

nekohtaista tutkimista.

Sukupuolen lisäksi alue ja koulutustaso vai-

kuttivat molemmat merkittävän paljon ympäris-

tötunteiden tunnistamiseen ja ilmastoahdistuk-

sesta puhumiseen. Alueellisesti Uusimaa ja muut

suuria kaupunkeja sisältävät seudut erottuvat.

Ympäristökeskustelun sävyt ovat keskimäärin

erilaisia maaseudulla ja kaupungeissa, vaikka lii-

an vahvoja yleistyksiä onkin syytä välttää tässä

asiassa. Eräissä tutkimuksissa on havaittu, että

monet maa- ja metsätaloudessa työskentelevät

ihmiset kokevat, että heitä syyllistetään ympä-

ristökeskustelussa, mikä heijastaa asiaan liittyviä

jännitteitä ja psykososiaalista vaikeutta (ks. esim.

Jarva 2019). Lisäksi tunteista puhumisen kulttuu-

rit voivat olla erilaisia, ja esimerkiksi identiteetin

muodostamiseen voi olla suurempaa vapautta

kaupunkiympäristössä, jossa sosiaalinen kontrolli

on usein vähäisempää.

103TIETEELLISET ARTIKKELIT

Koulutustason ja opiskelupaikan vaikutuk-

seen yhdistyi myös iän vaikutus. Yhtäältä korkea

koulutustaso ja lukio sekä yliopisto opiskelupaik-

kana korreloivat kaikkien mitattujen ympäris-

tötunteiden vahvemman tunnistamisen kanssa.

Tätä tasoitti kuitenkin iän vaikutus, sillä perus-

koululaiset puhuivat paljon ilmastoahdistuksesta

ja tunnistavat paljon ympäristötunteita. Lukio-

laiset ja yliopisto-opiskelijat tunsivat tunteita

ja puhuivat ilmastoahdistuksesta eniten, mutta

kolmantena ryhmänä oli peruskoululaiset. Ikä-

ryhmittäin vertailtuna 15–19-vuotiaat tunsivat

hivenen enemmän vaikeita ympäristötunteita

kuin muut ikäryhmät, mikä on merkittävä tieto.

Selittäviä tekijöitä on todennäköisesti monia.

Nuorimmat ovat kasvaneet merkittävällä tavalla

ympäristökriisin aikana, ja se on keskimäärin

vahvassa roolissa heidän tietoisuudessaan sekä

sosiaalisessa todellisuudessaan. Nuorimmat ovat

myös eettisesti ja tunteiden kannalta herkässä

iässä.

Iän vaikutus herättää tarpeen jatkotutkimuk-

selle siitä, onko ympäristöahdistusta erityisen voi-

makkaasti nuorimpien ikäryhmien keskuudessa.

Etenkään alle 15-vuotiaista ei ole juuri olemas-

sa ympäristöahdistustutkimusta (ks. kuitenkin

artikkelit teoksessa Pekkarinen & Tuukkanen

2020; kansainvälisesti esim. Hickman 2020),

ja on myös mahdollista, että tilanne muuttuu

nopeasti kriisien pahentuessa ja kriisitietoisuuden

kasvaessa. Barometrissa ilmenneen toiveikkuuden

voisi kenties nähdä tasapainottavan voimakasta

ahdistusta, mutta ehkä kyse onkin juuri siitä

Sangervon tutkimuksessa (2020) esiin tulleesta

seikasta, että ahdistus, toivo ja ilmastotoiminta

olivat kaikki yhteydessä toisiinsa.

Kokemus kuulumisesta seksuaalivähemmis-

töön vaikutti huomattavan paljon ympäristötun-

teiden tunnistamiseen ja ilmastoahdistuksesta

puhumiseen, samoin kuin kokemus syrjityksi

tulemisesta. Nämä seikat ovat hyvin huomi-

onarvoisia ja vaativat selvästi jatkopohdintaa.

Kansainvälisesti ympäristösuru-tutkimuksessa on

esitetty, että seksuaalivähemmistöjen kokema syr-

jintä sisältäisi samankaltaisuutta ympäristösurua

kokevien ihmisten syrjinnän kanssa ja ehkä myös

luonnon kokeman syrjinnän kanssa (Sandilands

2017). Queer Ecology -tutkimussuuntauksessa

on tarkasteltu laajemminkin ympäristöasioihin

ja seksuaalivähemmistöihin liittyvien tekijöiden

suhteita (Erickson & Sandilands 2010).

ILMASTOAHDISTUKSESTA

PUHUMINEN

Barometri paljastaa tärkeällä tavalla, kuinka yleis-

tä ilmastoahdistuksesta puhuminen nykyään on

suomalaisten nuorten keskuudessa, vaikka myös

jakautuneisuutta on näkyvissä. Kuten taulukko 1

kuvaa, enemmistö oli puhunut aiheesta viimeisten

kuuden kuukauden aikana, mutta huomattava

osuus myös vastasi, ettei ole puhunut. Nämä vas-

taukset eivät tietenkään vielä kerro, missä sävyssä

ilmastoahdistuksesta on puhuttu, eikä niitä voi

käyttää suoraan tunnuslukuina siitä, kuinka suuri

osa nuorista kokee jonkinlaista ilmastoahdis-

tusta. Korrelaatioanalyysi kuitenkin osoitti, että

ilmastoahdistuksesta puhuminen oli yleisempää

vaikeita ilmastotunteita kokevien nuorten kes-

kuudessa (analyysissä summamuuttuja tunteista

haikeus, suru, ja/tai riittämättömyys: r =.36, p

< .001). Lisäksi, kun otetaan huomioon se, että

ahdistuksesta puhuminen ei aina ole helppoa, ja

ilmastoahdistukseen liittyy vielä erityisiä jännit-

teitä, nämä luvut kertovat joka tapauksessa ilmiön

merkittävyydestä. Tulokset, joita barometrissa

saatiin tarkemmissa kysymyksissä erilaisista vai-

keista ympäristötunteista, kertovat myös osaltaan

jonkinlaisen laveasti määritellyn ympäristöahdis-

tuksen yleisyydestä nuorten keskuudessa.

Sukupuoli ja alue vaikuttivat voimakkaasti

ilmastoahdistuksesta puhumiseen. Naisista selkeä

enemmistö oli puhunut asiasta usein tai joskus,

miehistä alle puolet. Muunsukupuoliset olivat

puhuneet miehiä selvästi enemmän mutta jonkin

verran naisia vähemmän.

Helsinki-Uudenmaan alueella ilmastoahdis-

tuksesta puhuminen oli yleisempää verrattuna

Etelä-, Länsi-, Pohjois- ja Itä-Suomen alueisiin.

Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että pie-

nempien alueiden vertailu voisi olla jatkotut-

kimuksessa tärkeää. Poimintona voisi mainita

 NUORISOBAROMETRI 2021

esimerkkeinä, että vaikka maaseutuvaltaisem-

missa sekä pohjoisemmissa maakunnissa aiheesta

puhuneita oli huomattavasti vähemmän (esim.

Etelä-Pohjanmaalla 44 % ja Keski-Pohjanmaalla

45 %), Lapissa aihe oli puhuttanut enemmän

(61 %), kenties alueella ilmenevien monien ym-

päristökysymysten ja -kiistojen vuoksi.

SURU YMPÄRISTÖASIOIDEN VUOKSI

Koska ympäristösuru on niin keskeinen ympä-

ristötunne, barometriin sisällytettiin kaksi ky-

symystä siitä. Väitteen ”Tunnen surua luonnon

monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien

sukupuutosta” fokus on biodiversiteetin heikke-

nemisessä, mutta samalla väite kartoittaa laajasti

ympäristösurua. Toinen väite, ”Koen haikeutta

sellaisista elinympäristöni tai paikkakuntani muu-

toksista, joihin ympäristökriisi on vaikuttanut”,

korostaa omalla paikkakunnalla ja lähiympäris-

tössä tapahtuneita surun aiheita. Haikeus on

tunnesana, jossa surumielisyyteen yhdistyy tietty

arvostus ja usein myös kiitollisuus. Ihminen kokee

haikeutta jonkin arvostamansa asian muuttumis-

prosessista. Haikeutta voi kokea, vaikkei muutos

olisi vielä kokonaan tapahtunut: haikeutta liittyy

yleisellä tavalla usein ajan kulumiseen ja vanhe-

nemiseen.

On varsin merkittävä tulos, että Nuoriso-

barometrissa 76 prosenttia nuorista ilmaisi

kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden

heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Vain

9 prosenttia oli eri mieltä. Yhtenä vertailukohtana

voi käyttää kyselytietoa ilmastosurusta. Sitran

ilmastotunnekyselyssä ilmastosurua tunnisti kes-

kimäärin 34 prosenttia suomalaisista ja nuorim-

masta ikäryhmästä (15–30 v.) täsmälleen saman

verran. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa

suomalaisista vastaajista (16–25 v.) 58 prosenttia

tunnisti itsessään ilmastomurhetta ja 54 prosent-

tia ilmastosurua (Hickman ym. 2021). Näitä

ympäristösurun eri muotoja verrattaessa on mah-

dollista tulkita, että ilmastosuru on sosiaalisesti

ristiriitaisempi aihe ja ”monimuotoisuussuru”

sekä ”sukupuuttosuru” ovat laajemmin hyväk-

syttyjä. Monimuotoisuuden heikkeneminen ja

sukupuutot ovat myös konkreettisempia asioita,

vaikka ne ovatkin hyvin laajoja ilmiöitä ja ta-

pahtuvat osin kaukana, osin lähellä. Ilmastos-

uru voi olla hivenen hahmottomampaa, mutta

toisaalta kansainvälisessä tutkimuksessa sitä on

havaittu kasvavassa määrin (Cunsolo & Ellis







Kyllä (usein/joskus) Ei

Kaikki  

Sukupuoli

Nainen  26

Mies  55

Muu  33

Alue

  35

  

  

  

105TIETEELLISET ARTIKKELIT

2018). Sisällöllisesti näillä surun aiheilla on toki

yhteyksiä, sillä ilmastokriisi aiheuttaa osaltaan

monimuotoisuuden vähenemistä ja sukupuuttoja.

On myös mahdollista, että tietoisuus ympäris-

tösurusta on kasvanut nuorten keskuudessa jo

sinä puolentoista vuoden aikana, mikä Sitran

kyselyn ja Nuorisobarometrin välissä oli.

On tunnettu tosiasia, että lapset usein vä-

littävät paljon eläimistä ja etenkin osasta niistä

(esim. LoBue ym. 2013). On mahdollista, että

lajien sukupuutto koskettaa myös eläinrakkauden

vuoksi paljon lapsia ja nuoria. Mielenkiintoista on

lisäksi pohtia sosiaalisten odotusten mahdollista

vaikutusta vastaajiin. Pidetäänkö nykyään ympä-

ristösurun ilmaisemista yhtenä eettisen ihmisen

mittarina nuorten keskuudessa eli missä määrin

vastaajat ajattelivat sitä, että tähän väitteeseen

tulikin vastata myöntävästi? Surun läsnäoloa

kuitenkin tukee aiempi tutkimus. Se on osoitta-

nut nuorten kokevan ympäristösurua monesta

eri syystä, mukaan lukien eläinten kärsimys ja

sukupuutot, luonnon ja ympäristön muuttumi-

nen, sosiaalisten suhteiden vauriot ja epäreiluus

ilmastokriisin vaikutuksesta omaan elämään sekä

tulevaisuuden näkymiin (esim. Hiser & Lynch

2021; Hickman 2020; Martiskainen ym. 2020;

Kelly 2017; vrt. Tschakert ym. 2019). Riippu-

matta siitä, mikä surun aiheuttaa, nuorille tulisi

tarjota mahdollisuus saada lisätietoa ja tukea

surun ja ahdistuksen tunteiden käsittelyyn, ku-

ten erilaiset järjestöt jo tarjoavatkin esimerkiksi

erilaisten työpajojen kautta (Belkin 2020; Ym-

päristöahdistuksen mieli 2021).

Tulokset eivät kerro tarkasti ympäristösurun

voimakkuudesta, mutta toki ”täysin samaa mieltä”

-vastausten suuri määrä viittaa tiettyyn voimak-

kuuteen. Haastattelututkimuksissa on havaittu

sekä voimakasta murhetta että lievempää mutta

pitkäkestoista alakuloisuutta (esim. Hickman

2020). Yksi tärkeä jatkotutkimustehtävä on nuor-

ten erilaisten ympäristösurun muotojen tarkempi

tarkastelu. Sellaisessa olisi tärkeää huomioida sekä

terve, joskin vaikea, ympäristösuru että mahdol-

liset masennusjaksot.

Suru piirtyy siis kaikkinensa erittäin mer-

kittävänä ympäristötunteena. Sen eräs hyvin

huomionarvoinen piirre on sen tietty yhdistävä

luonne. Ympäristösurun kohdalla erot erilais-

ten ihmisten välillä ovat selvästi pienempiä kuin

monien muiden tunteiden kohdalla. Baromet-

rissa huomattavan monet miehetkin ilmaisivat

ympäristösurua: keskiarvo 3,59, naisilla huima

4,31 (asteikolla 1–5). Tätä voi verrata Sitran

ilmastotunne-kyselyyn, jossa erot nuorimpien

ja vanhimpien ikäluokkien välillä olivat yleensä

hyvin suuret, mutta surun kohdalla lukemat olivat

samankaltaisia: kaikenikäisten keskiarvo 34 pro-

senttia, nuorimmilla 34 prosenttia, vanhimmilla

32 prosenttia (Hyry 2019). On todennäköistä,

että nuorten ja iäkkäämpien ympäristösurut ovat

osin samankaltaisia ja osin erilaisia, mutta yhtä

kaikki ympäristösuru vaikuttaisi muodostavan

kategoriana merkittävän yhdistävän tekijän. On

kiinnostavaa pohtia, voisiko ympäristösurun

kautta löytyä yhteyksiä eri sukupolvien ja muu-

tenkin erilaisten ihmisten välille, jos yhteisöis-

sä on riittävän turvallisia paikkoja ja tilanteita

ympäristösurusta puhumiseen (vrt. Cunsolo &

Ellis 2018).

HAIKEUS OMAN ELINYMPÄRISTÖN

MUUTOKSISTA

Kysymys haikeudesta oman elinympäristön

ja paikkakunnan muutosten suhteen oli nuo-

rille siinä mielessä haastava, että he eivät ole

seuranneet näitä muutoksia yhtä pitkään kuin

vanhemmat ihmiset. Tätä eroa lähtökohtaisessa

ekosysteemien ja paikkakunnan tilan ymmär-

ryksessä on kutsuttu esimerkiksi ”muuttuvien

perusymmärrysten syndroomaksi” (shifting base-

line syndrome, Soga & Gaston 2018). Vastaavasti

ympäristöpsykologian ja -kasvatuksen tutkija

Peter Kahn (2002) on puhunut ”ympäristömuis-

tinmenetyksestä” sukupolvien välillä (environ-

mental generational amnesia). Jos ei tiedetä, mitä

on menetetty, on lähtökohtaisesti vaikeampaa

kokea suurta kriisitietoisuutta. Tosin tästä lähtö-

kohtaisesta vaikeudesta huolimatta suomalaisten

nuorten ympäristöhuoli ja -tietoisuus ovat olleet

korkealla tasolla. Samalla on huomattava, että

jos vanhemmilta sukupolvilta olisi kysytty sama

106 NUORISOBAROMETRI 2021

kysymys, olisivat myöntävät vastaukset voineet

olla huomattavasti suurempia.

Kysymyksellä haettiin kokemuksia ympä-

ristökriisin vaikutuksista sekä ekosysteemeille

että paikkakunnan sosiaaliselle todellisuudelle. On

tiedossa, että monet nuoret kokevat surullisena

sen, että ympäristökriisi on vaikuttanut negatiivi-

sesti heidän sosiaalisiin suhteisiinsa. Esimerkiksi

isovanhempien ja nuorten näkemykset ilmas-

tokriisin vakavuudesta voivat erota toisistaan

voimakkaasti ja aiheuttaa vaurioita sosiaalisiin

suhteisiin, jopa välirikkoja (esim. Jones & Da-

vison 2021). Vaikutuksia voi olla myös nuorten

keskinäisiin suhteisiin. Avoimeksi kuitenkin jää,

yhdistyikö kysymys nuorten mielessä myös so-

siaalisiin suhteisiin kohdistuneisiin muutoksiin.

Yksi tausta kysymykselle on niin kutsuttu

solastalgia-tutkimus. Tämä australialaisen ympä-

ristötutkija Glenn Albrechtin kehittämä uudister-

mi tarkoittaa elinympäristön negatiivisesti koe-

tuista muutoksista aiheutuvia kielteisiä tunteita ja

etenkin surun tunteita. Solastalgia on ikään kuin

koti-ikävää, jota henkilö tai ryhmä kokee, vaikka

yhä asuu kodissaan, koska kotiin olennaisesti

kuuluva ympäristö on niin suuresti muuttunut

tai jopa tuhoutunut (Albrecht 2019). Solastalgiaa

on havaittu esimerkiksi suurten kaivoshankkeiden

keskelle joutuneen paikallisväestön keskuudessa,

mutta käsitettä on sovellettu myös kaupunkiym-

päristön muutosten henkisiin seurauksiin eli niin

kutsuttuun urbaaniin solastalgiaan (Galway ym.

2019). Eräät tutkijat ovat esittäneet, että solas-

talgialla voi olla vahvoja eksistentiaalisia piirteitä

(Askland & Bunn 2018). Solastalgia asettuu siis

osaksi ympäristösurun ja joskus myös ympäris-

töahdistuksen ilmiötä.

Barometrissa 39 prosenttia nuorista kertoi

kokevansa haikeutta oman elinympäristön muu-

toksesta. Keskiarvoksi muodostui 3,09, kun surun

kohdalla keskiarvo oli 3,94. Lukema oli siis selvästi

pienempi kuin ympäristösurun hyvin suuri luke-

ma, mutta kuitenkin merkittävä. Vanhin ikäryhmä

(25–29 vuotta) nuorista erottui siten, että sen

keskuudessa oli eniten ”täysin samaa mieltä” vas-

tanneita, 14 prosenttia (samaa mieltä 27 %). Tämä

voisi selittyä sillä, että nämä nuoret ovat ehtineet

havainnoida muutoksia pidempään. Toisaalta ym-

päristöhaikeudenkin kokonaismäärässä nuorin

ikäluokka nousi silti suurimmaksi, 42 prosenttia

(11+31), mikä kertoo vaikeiden ympäristötuntei-

den yleisyydestä nuorimpien keskuudessa.

Haikeus-kysymys täten täydentää osaltaan

kuvaa ympäristösurun tunteiden yleisyydestä.

Nämä kaksi barometrikysymystä yhdessä osoit-

tavat, että sekä globaalit ympäristöongelmat että

paikalliset muutokset herättävät surua, mutta

yleistä ympäristösurua monimuotoisuuden vähe-

nemisestä ilmaistiin koettavan selvästi enemmän.

Ympäristösurun jatkotutkiminen ja keinojen etsi-

minen sen rakentavaksi käsittelemiseksi piirtyvät

tärkeinä tehtävinä barometrin tulosten analyysin

perusteella.

RIITTÄMÄTTÖMYYS

ILMASTOKÄYTTÄYTYMISESTÄ

Ympäristöasioihin liittyvä riittämättömyyden

tunne sijoittuu läheiseen yhteyteen syyllisyyden,

vastuun ja häpeän tunteiden kanssa. Lisäksi se on

yhteydessä niin kutsuttuun ylitsekäyvyyden tuntee-

seen: englanniksi tämä tunne, feeling overwhelmed,

on ihmisten usein sanoittama ympäristö- ja ilmas-

totunne (esim. Verlie 2019; Verlie ym. 2021; Hiser

& Lynch 2021). Termille ei ole suomeksi sellaista

yksinkertaista vastinetta, joka olisi arkikäytössä.

Toisaalta suomen termi riittämättömyyden tunne

ilmaisee vuorostaan sellaisia sävyjä, joille ei ole

englanniksi yhtä ytimekästä ja laajassa käytössä

olevaa ilmaisua. Feeling inadequate on lähellä, mut-

ta tätä sävyä ei usein kysytä tunnetutkimuksissa.

Riittämättömyyden ja ylitsekäyvyyden tunteista

ympäristöasioiden yhteydessä keskustelee tarkem-

min Pihkala (2019b, 53–55, 169–171).

Riittämättömyyden tunne on nähdäksemme

tärkeä ympäristötunnesävy, koska se tarjoaa mah-

dollisuuden sanoittaa sellaisia rajoittuneisuuden

tunteita, jotka eivät ole vahvasti syyllisyyttä tai

häpeää. Sekä syyllisyys että häpeä ovat monin

tavoin vaikeita tunteita käsiteltäviksi: niihin liit-

tyy erimielisyyttä määritelmien suhteen, niitä

on usein vaikea tunnistaa tai myöntää itsessä, ja

niihin liittyy sosiaalisia ristiriitoja (Aaltola 2020).

107TIETEELLISET ARTIKKELIT

Ympäristösyyllisyyteen ja -häpeään liittyy vielä

omia voimakkaita psykososiaalisia jännitteitään,

kuten edellä kuvattiin.

Barometrissa kysyttiin riittämättömyyttä

nimenomaan omaan ilmastokäyttäytymiseen

liittyen. Sitä tunnistettiin koettavan paljon vä-

hemmän kuin surua ja jonkin verran vähemmän

kuin haikeutta: keskiarvo oli 2,95. Kaikkinensa

35 prosenttia nuorista kertoi kokeneensa riit-

tämättömyyttä (7 % täysin samaa mieltä); eri

mieltä oli 36 prosenttia (täysin eri mieltä 10 %).

Riittämättömyyttä kokevia ja ei-kokevia oli siis

karkeasti ottaen yhtä paljon.

Ikäryhmien erot piirtyvät kiinnostavina riit-

tämättömyyden suhteen. Jos barometrin tulok-

sia jälleen verrataan Sitran ilmastotunnekyselyyn

vuodelta 2019, huomataan, että siellä riittämättö-

myyden tunne oli kaikkien 26 kysytyn tunnesävyn

joukosta kolmanneksi eniten myönteisiä vastauksia

saanut: kaikkinensa 44 prosenttia suomalaisista

tunnisti sitä itsessään. Ilmastoriittämättömyyden

tunnistaminen oli yleisintä 46–55-vuotiaiden kes-

kuudessa, 49 prosenttia, ja vanhimmastakin ikä-

luokasta sitä koki 45 prosenttia; nuorimmasta 38

prosenttia. Hyvin kiinnostavasti riittämättömyys

oli yksi niistä harvoista kielteisistä ilmastotunteista,

joita nuoret eivät tunnistaneet suhteessa eniten,

vaan nimenomaan vanhemmat ikäluokat. Nuo-

ret tunnistivat siis Sitran kyselyssä syyllisyyttä ja

häpeää selvästi enemmän kuin muut ikäluokat ja

vuorostaan riittämättömyyttä vähemmän.

Kansallisesti on merkittävää, että näin suuri

osa väestöstä tunnistaa riittämättömyyttä itses-

sään. Se, että kahden eri tutkimuksen valossa

35–38 prosenttia nuorista tunnistaa ilmastoriit-

tämättömyyttä, kertoo siitä, että tähän tunteeseen

tulisi kyetä vastaamaan rakentavalla tavalla.

TOIMINTA, AHDISTUS JA MIELIHYVÄ

Vaikka ilmastokriisi herättää monia vaikeita

tunteita, toimiminen sen hillitsemiseksi voi olla

myös mielihyvän, merkityksen ja toivon lähde.

Ilmastotoiminta ei ole vain luopumista, vaan siitä

voi itsekin saada paljon. Tunteet voivat myös olla

läheisesti yhteydessä toisiinsa. Siksi on tärkeää

pyrkiä selvittämään sekä vaikeiden että voimaut-

tavien tunteiden vaikutukset käytökseen. Toisaal-

ta on myös aiheellista pyrkiä analysoimaan, missä

määrin erilaisia ilmastotunteita on mielekästä

erotella toisistaan.

Vastataksemme näihin kysymyksiin selvitim-

me tarkemmin, millä tavalla erilaiset tunteet ovat

yhteydessä toisiinsa ja toimintaan. Tätä tarkas-

teltiin korrelaatiokertoimin, faktorianalyysin ja

regressioanalyysin avulla.

Kuvaavien tulosten osalta ilmastotoiminnan

suhteen voidaan huomata, että 85 prosenttia

vastaajista oli vähentänyt kulutustaan ylipäätään

viimeisimmän kuuden kuukauden aikana, ja 39

prosenttia oli luopunut jostain itselle tärkeästä

asiasta ympäristösyistä (keskiarvo 2,94). Tuntei-

den osalta sisällytimme analyyseihin kokemuksen

surusta luonnon monimuotoisuuden heikenty-

misen ja lajien sukupuuton suhteen, riittämät-

tömyyden omasta ilmastokäyttäytymisestä sekä

ilmastoahdistuksesta puhumisen tiheyden (ks.

kuvaavat tulokset yllä). Näiden lisäksi tarkaste-

limme mielihyvän ja optimismin kokemuksia.

75 prosenttia (keskiarvo 3,96) vastaajista ilmaisi

saavansa hyvää oloa kestävien valintojen tekemi-

sestä. Myös ilmastokriisiin liittyvä optimismi oli

yleistä ja kasvanut viime Nuorisobarometrista. 70

prosenttia (keskiarvo 3,81) vastaajista uskoi, että

ympäristöongelmiin löydetään maailmanlaajui-

sesti kestäviä ratkaisuja.

Korrelaatioiden suhteen huomasimme, että

kaikki edellä mainitut vertailuun valitut tekijät

(eli muuttujat) korreloivat positiivisesti ja tilas-

tollisesti merkitsevästi keskenään. Tosin usko

maailmanlaajuisesti kestävien ratkaisujen löytä-

miseen korreloi muiden muuttujien kanssa vain

heikosti. Vahvimmat korrelaatiot olivat kestävistä

valinnoista tulleen hyvän olon yhteys tärkeästä

asiasta luopumiseen, hyvän olon yhteys suruun

sekä riittämättömyyden yhteys suruun.

Faktorianalyysissä (Principal Axis Factoring,

Direct Oblimin) kaikki muuttujat latautuivat

samalle faktorille, vaikkakin usko maailmanlaa-

juisesti kestävien ratkaisujen löytämiseen latau-

tui vain heikosti (.18). Kaikki muut muuttujat

vaikuttavat siis mittaavan ainakin osin samaa

 NUORISOBAROMETRI 2021

ilmiötä. Vahvimmat lataukset olivat kestävien

valintojen tekemisestä tulleella hyvällä ololla,

surulla luonnon monimuotoisuuden heikenty-

misestä sekä itselle tärkeästä asiasta luopumisesta

ympäristösyistä (.67/.65/.64; muut kertoimet:

.45-.53). Tulokset siis tukivat korrelaatiotaulukos-

sa havaittuja yhteyksiä sekä aiemmin huomattua

yhteyttä voimauttavien ja vaikeiden tunteiden

sekä toiminnan välillä (Sangervo 2020).

Kahdessa erillisessä regressioanalyysis-

sa käytettiin lineaarista regressiomallia, joissa

ennustettiin, 1) ovatko vastaajat vähentäneet ku-

lutustaan viimeisten kuuden kuukauden aikana

ja 2) ovatko vastaajat luopuneet jostain itselleen

tärkeästä asiasta ympäristösyistä. Mallissa kontrol-

loitiin sukupuolen vaikutus (Mies=0; Nainen=1).

Ensimmäinen malli oli tilastollisesti merkit-

sevä, ja sen korjattu selitysaste oli 17 prosenttia.

Vahvuusjärjestyksessä hyvä olo (β=.21, p<.001),

suru (β=.13, p<,001), ilmastoahdistuksesta puhu-

minen (β=.11, p<.001) ja uskominen ratkaisujen

löytymiseen (β=.07, p=.003) olivat yhteydessä

kulutuksen vähentämiseen. Sen sijaan haikeus ja

riittämättömyys eivät olleet yhteydessä kulutuk-

sen vähentämiseen tässä mallissa, jossa muiden

muuttujien vaikutus oli huomioitu. Myös toinen

malli oli tilastollisesti merkitsevä, ja sen korjattu

selitysaste oli 29 prosenttia. Kaikki muuttujat

olivat yhteydessä tärkeästä asiasta luopumiseen,

vahvuusjärjestyksessä hyvä olo (β=.28, p<.001),

suru (β=.15, p<.001), ilmastoahdistuksesta puhu-

minen (β=.14, p<.001), haikeus (β=.11, p<.001),

riittämättömyys (β=.08, p<.001) ja uskominen

ratkaisujen löytymiseen (β=.04, p=.049).

Tunnekokemukset olivat siis yhteydessä niin

toisiinsa kuin ilmastotoimintaan. Analyyseissa

suurin yhteys toimintaan oli kestävistä valinnoista

tulleella hyvällä ololla. Se oli sekä erittäin yleistä

että vahvasti yhteydessä oman kulutuksen vähen-

tämiseen ja tärkeästä asiasta luopumiseen. Tämä

voi kuvata sitä, miten ihmiset haluavat toimia oi-

keaksi tulkitsemallaan tavalla, vaikka se merkitsisi

myös osaltaan jostain muusta luopumista, sekä

tuntevat hyvää oloa toimiessaan niin. Se onkin

esimerkki niin kutsutuista moraalisista tunteista.

Ne auttavat meitä arvioimaan, mikä toiminta on

moraalisesti oikein ja mikä väärin. Kun koemme

toimivamme väärin, meistä voi tuntua pahalta, ja

kun oikein, hyvältä. Esimerkiksi Roeser (2018)

esittääkin, ettei moraalinen päätöksenteko ole

mahdollista ilman moraalisia tunteita.

Kansainvälisessä tutkimuksessa ilmiötä on

lähestytty käsitteellä warm glow. Se tarkoittaa

kestävästä tai prososiaalisesta toiminnasta herää-

vää hyvän olon tunnetta, ja sen on havaittu ole-

van yhteydessä kestävään toimintaan (Schneider

ym. 2021). Mikäli uskoo ympäristöystävällisen

toiminnan herättävän hyvää oloa, käyttäytyy



123567



 

  

   

    

     

      

       

p

TIETEELLISET ARTIKKELIT

todennäköisemmin niin (van der Linden 2018;

Jia & van der Linden 2020). Hyvän olon tunte-

minen ympäristöystävällisestä toiminnasta taas

voi vahvistaa tulevaisuuden aikomuksia jatkaa

sen mukaista käytöstä (Hartmann ym. 2017).

On merkillepantavaa, että kestävistä valin-

noista tullut hyvä olo oli vahvasti yhteydessä

myös itselle tärkeästä asiasta luopumiseen sekä

suruun luonnon monimuotoisuuden heikenty-

misestä. Voineekin olettaa, että kestävä toiminta

ei tuntuisi hyvältä, ellei kestämätön toiminta

tuntuisi pahalta. Luopuminen, suru ja ilmasto-

ahdistuksesta puhuminen olivat lisäksi yhtey-

dessä kulutuksen vähentämiseen eli toimintaan

ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Koska nämä

muuttujat vaikuttavat osin mittaavan samaa asiaa,

taustalla voi olla yhtenäinen prosessi. Luonnon

monimuotoisuuden häviäminen ja ilmastokriisi

voivat herättää surua ja ilmastoahdistusta, mikä

saattaa johtaa itselle tärkeistä asioista luopumiseen

ja oman kuluttamisen vähentämiseen, mikä taas

herättää hyvää oloa.

Sangervo (2020) havaitsi Sitran ilmastotunne-

kyselyn analyysissaan sekä ilmastoahdistuksen että

ilmastotoivon olevan yhteydessä ilmastotoimiin,

sekä näiden tunteiden vaikuttavan keskenään.

Toisaalta ilmastotoivon yhteys oli suurempi. Sa-

mansuuntainen tulos saatiin tässä tutkimuksessa:

vaikeat tunteet ja hyvä olo mittasivat osin samaa

ilmiötä. Molemmat olivat yhteydessä ilmasto-

toimiin, mutta hyvän olon ja toiminnan välinen

yhteys oli vahvempi.

Kiinnostavaa kyllä, usko siihen, että ympäris-

töongelmiin löydetään maailmanlaajuisesti kes-

täviä ratkaisuja, oli vain heikosti yhteydessä ym-

päristötunteisiin. Toisaalta regressiomallissa se oli

yhteydessä kulutuksen vähentämiseen ja tärkeästä

asiasta luopumiseen, vaikkakin yhteydet olivat

selvästi heikompia kuin muilla muuttujilla. Voi

olla, että kysymys onkin suurelta osin mitannut

niin sanottua toiveajattelua (wishful hope), jolloin

toivo on passiivista ja itsen ulkopuoliseen tahoon

kohdistuvaa (Ojala 2017; McGeer 2004). Näin

ollen kysymykseen ovat voineet vastata myöntä-

västi monet sellaiset ihmiset, jotka uskovat, että

ilmastonmuutokseen on ratkaisuja – mutta on

muiden tehtävä löytää ne. Kysymykseen on tosin

vastannut myöntävästi myös vastaajia, jotka itse

tekevät jotain ja tuntevat siitä hyvää oloa.

Regressiomallissa haikeus ei ollut yhteydessä

toimintaan, ja yhteys tärkeästä asiasta luopumi-

seen oli heikko. Tämä voi kenties johtua siitä,

että haikeus koski niin vahvasti ympäristökriisin

muutoksia omaan elinympäristöön ja Suomessa

ympäristökriisin vaikutukset näkyvät tällä het-

kellä pääosin epäsuorasti. Toisaalta se voi myös

kuvastaa sitä, että haikeus on intensiteetiltään

miedompi tunne kuin suru, jolloin se ei ehkä

herättele toimintaan samalla tapaa. Myöskään

riittämättömyys ei ollut yhteydessä toimintaan.

Tämä voisi johtua joko siitä, että riittämättömyys

ei ole toimintaa motivoiva tunne tai siitä, että

on hyvä syy tuntea riittämättömyyttä, jos ei ole

toiminut asian eteen. Toisaalta kyse voi olla myös

siitä, ettei osaa nähdä tekemiään ilmastotekoja

ja tuntee riittämättömyyttä, vaikka toimisikin

ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

TÄRKEITÄ JATKOTUTKIMUKSEN

AIHEITA: YMPÄRISTÖASIOIHIN

LIITTYVÄ SUUTTUMUS, SYYLLISYYS

JA HÄPEÄ

Aiheen tarkastelussa piirtyy esiin monia tärkeitä

aiheita jatkotutkimukselle. Yksi näistä on ym-

päristösuuttumus, josta barometrissa ei kysytty

suoraan. Asian tutkimista voi pitää hyvin tär-

keänä, sillä tuoreessa kansainvälisessä kyselyssä

49 prosenttia suomalaisista vastaajista kertoi

kokeneensa ilmastosuuttumusta (Hickman ym.

2021). Lisäksi esimerkiksi tutkimuksessa nuorista

ilmastoaktivisteista on havaittu voimakkaita suut-

tumuksen tunteita (Martiskainen ym. 2020; ks.

myös Kleres & Wettergren 2017). Sitran ilmas-

totunne-kansalaiskyselyssä ilmastosuuttumusta

tunnisti itsessään 31 prosenttia suomalaisista ja

kiukkua 28 prosenttia, mutta näissä luvuissa ei

vielä eritellä sitä, kuinka moni tuntee suuttumus-

ta ilmastotoimien hitaudesta ja kuinka montaa

ihmistä harmittaa ylipäätään ilmastoaiheista

keskustelu. Toisaalta nämä tunteet vaikuttavat

ilmentävän enemmän ilmastotoimien tukemis-

110 NUORISOBAROMETRI 2021

ta, sillä sekä suuttumusta (65 %) että kiukkua

(65 %) ilmaisevat vastaajat arvioivat yleisemmin

tehneensä ilmastotekoja verrattuna heihin, jotka

eivät kertoneet kokeneensa näitä ilmastotunteita

(42/43 %). Suuttumus ja kiukku olivat myös vah-

vasti yhteydessä ilmastonmuutokseen liittyvään

huoleen (r = .39, p < .001) sekä kokemukseen,

että ahdistus kuvaa hyvin vastaajan tuntemuksia

ilmastonmuutosta kohtaan (r = .47, p < 001).

Suuttumuksen ja kiukun osalta nuorin ikäluokka

ei eronnut muista, mutta raivoa ilmaisi tuntevansa

21 prosenttia nuorimmasta ikäryhmästä ja 16

prosenttia keskimäärin kaikista (yli 65-vuotiaista

vain 11 %). Myös kansainvälinen tutkimustieto

vahvaa ympäristöahdistusta kokevista nuorista on

tuonut esiin suuttumuksen tunteiden yleisyyden

heidän keskuudessaan (esim. Hickman 2020).

On yhteiskunnallisesti merkittävää, millä

tavoin nuorten epäreiluuden tunteet ja suuttu-

muksen tunteet kanavoituvat. Missä määrin ne

synnyttävät väkivallatonta kansalaisaktivismia

(Antadze 2020), missä määrin aggressiivista raivoa

ja missä määrin syrjäytymistä tai kyynistymistä?

Nuorten ilmaiseman ympäristösuuttumuksen eri

muodot herättävät kaikki myös sangen vahvoja

reaktioita aikuisissa, kuten on havaittu esimer-

kiksi Greta unbergin kuuluisan, suuttumusta

ilmentäneen YK-puheen yhteydessä (esim. Jung

ym. 2020). Yhteiskunnallisessa tunnetutkimuk-

sessa on jo pitkään käsitelty suuttumusta tärkeä-

nä tunteena muiden aiheiden yhteydessä (esim.

Ahmed 2018), ja nyt olisi tärkeää kanavoida

tämä osaaminen myös ympäristösuuttumuksen

tarkasteluun.

Kuten edellä on käynyt ilmi, barometrissa

päädyttiin kysymään riittämättömyydestä eikä

syyllisyydestä tai häpeästä. Syyllisyyteen liittyy

vahvoja jännitteitä: kysymys on myös siitä, keiden

nähdään olevan erityisen syyllisiä ympäristö- ja

ilmasto-ongelmiin. Syyllisyys ja häpeä saattavat

olla vaikeita tunteita havainnoitaviksi omassa

itsessä. On kuitenkin tärkeää saada ajankohtais-

ta tietoa siitä, missä määrin nuoret tunnistavat

itsessään ympäristösyyllisyyttä ja -häpeää. Tähän

antavat viitteitä toiset tutkimukset.

Sitran ilmastotunnekyselyssä vuodelta 2019

väestöstä keskimäärin 24 prosenttia tunnisti it-

sessään syyllisyyttä ilmastonmuutoksen suhteen,

nuorimmasta ikäryhmästä (15–30-vuotiaat) 31

prosenttia, ja häpeää keskimäärin 18 prosenttia,

nuorimmasta ikäryhmästä 26 prosenttia (Hyry

2019). Nuorimmat tunnistivat siis näitä tunteita

huomattavan paljon enemmän kuin muut ikä-

luokat. Nuoret ovat saaneet keskimäärin selvästi

enemmän tunnetaitokasvatusta kuin vanhemmat

ikäluokat (esim. Sommar 2014), mikä todennä-

köisesti vaikuttaa osin asiaan. On joka tapauksessa

merkittävää, että näin huomattava osa nuorista

ilmaisi tuntevansa näitä vaikeita ilmastotunteita.

Ilmastosyyllisyyttä tunnistettiin myös merkittä-

västi enemmän toisissa ihmisissä (39 %) kuin

itsessä (24 %), mikä viittaa tunteen yleisyyteen

ja kenties samalla myös vaikeuteen tunnistaa

sitä itsessä.

Tuoreessa kansainvälisessä kyselyssä (Hickman

ym. 2021) ilmastosyyllisyyttä kertoi kokeneensa

43 prosenttia nuorista vastaajista. 38 prosenttia

kertoi olevansa häpeissään ilmastonmuutoksen

vuoksi: tutkimus ei kerro sitä, missä määrin tämä

on yksilöllistä ja missä määrin kollektiivista hä-

peää. Muut tutkimukset antavat viitteitä siitä,

että osa nuorista sisäistää syyllisyyden ja häpeän,

ja osa on häpeissään yhteiskuntien kollektiivisen

ilmastopassiivisuuden vuoksi (esim. Jensen 2019).

NUORUUS YMPÄRISTÖKRIISIN JA

YMPÄRISTÖTUNTEIDEN KESKELLÄ

Tiivistetysti voidaan todeta, että barometrin tu-

lokset ja niiden analyysi vahvistavat entisestään

käsitystä ilmastotunteiden moniulotteisuudesta.

Ne osoittavat, että ympäristöahdistus on merkit-

tävä ilmiö nuorten keskuudessa. Ympäristökriisi

ja ilmastokriisi vaikuttavat kokonaisvaltaisella

tavalla nuorten elämänkokemukseen: fyysiseen

ympäristöön, sosiaalisiin suhteisiin ja psyykki-

seen vointiin. Barometri paljastaa kiinnostavalla

tavalla monien eri tekijöiden vahvan vaikutuksen

nuorten ympäristötunteisiin, kuten sukupuo-

len, alueen, koulutustason ja syrjityksi tulemi-

sen kokemuksen. Monista ympäristötunteista

ja ilmastotunteista, kuten ympäristösurusta ja

111TIETEELLISET ARTIKKELIT

-haikeudesta, saatiin nyt ensimmäistä kertaa laa-

jempaa kyselydataa.

Barometrin kyselyt toteutettiin koronapan-

demian aikana. On mahdollista, että ajankohta

on vaikuttanut eri tavoin nuorten näkemyksiin

ympäristötunteista. Voidaan spekuloida, että joil-

lekin nuorille koronakriisi on saattanut aiheuttaa

huomion keskittymistä muihin asioihin kuin

ympäristökriisiin, kun taas toisille nuorille pande-

mia on saattanut aiheuttaa ympäristöahdistuksen

voimistumista. Joka tapauksessa on merkittävää,

että pandemian keskelläkin ympäristötunteiden

tunnistusluvut ovat näin suuria.

Analyysi vahvisti käsitystä siitä, että vaikeat

ilmastotunteet, toiminta ja toiminnasta seuraava

hyvä olo ovat yhteydessä toisiinsa. Samalla nos-

timme esiin monia tärkeitä kysymyksiä ja teemoja

tulevia tutkimuksia varten. Esimerkiksi riittä-

mättömyyden tunteet ilmastotoimien suhteen

ovat tärkeä teema jaksamisen ja suorituskyvyn

suhteen. Monia kansainvälisessä tutkimuksessa

viime aikoina esiin nostettuja ympäristötunteita

ei vielä ole tutkittu suomalaisten nuorten keskuu-

dessa, ja esimerkiksi ympäristösuuttumus olisi

merkittävä tutkimusaihe nuorten ilmastoraivon

mahdollisesti lisääntyessä.

TYÖNJAKO/VASTUUALUEET

Osallistuminen barometrin kysymyspatteriston

kommentointiin ja tunteita koskevien kysymys-

ten ideointi: PP

Ympäristötunteita ja -ahdistusta koskevan taus-

tatekstin kirjoittaminen: PP

Ympäristöahdistusta ja -tunteita tarkastelevat

kuvaavat analyysit: PP

Tilastolliset testit (korrelaatio-, faktori- ja regres-

sioanalyysit: JS, KJ

Toimintaa ja mielihyvää käsittelevän tekstin kir-

joittaminen: JS, KJ

Analyysien tarkistus: KJ

Tekstin hionta: PP, JS, KJ

LÄHDELUETTELO

Aaltola, Elisa (2020) Häpeä ja rakkaus. Helsin-

ki: Into Kustannus.

Aaltola, Elisa (2021) Defensive over Climate

Change? Climate Shame as a Method of

Moral Cultivation. Journal of Agricultural &

Environmental Ethics 34 (1). Artikkelinume-

ro 6.

Abbruzzese, Laura & Magnani, Nadia & Rob-

ertson, Ian & Mancuso, Mauro (2019) Age

and Gender Diﬀerences in Emotion Recog-

nition. Frontiers in Psychology 10. Artikkeli-

numero 2371.

Ahmed, Sara (2018) Tunteiden kulttuuripolitiik-

ka. Tampere: Niin & Näin.

Albrecht, Glenn (2019) Earth emotions: New

words for a new world. Ithaca: Cornell Uni-

versity Press.

Antadze, Nino (2020) Moral Outrage as the

Emotional Response to Climate Injustice.

Environmental Justice 13 (1), 21–26.

Askland, Hedda Haugen & Bunn, Matthew

(2018) Lived experiences of environmental

change: Solastalgia, power and place. Emo-

tion, Space and Society 27, 16–22.

Baker, Cambry & Clayton, Susan & Bragg,

Elizabeth (2020) Educating for resilience:

parent and teacher perceptions of children’s

emotional needs in response to climate

change. Environmental Education Research

27 (5), 687–705.

Barrett, Lisa Feldman & Lewis, Michael &

Haviland-Jones, Jeannette (eds) (2016)

Handbook of emotions. 4th edition. New

York: Guilford Press.

Belkin, Gary (2020) Leading U.S. Health Orga-

nizations Call for Action on Mental Health

and Climate Change. https://ecoamerica.

org/leading-u-s-health-organizations-call-

for-action-on-mental-health-and-climate-

change/ (Viitattu 10.12.2021.)

Bellocchi, Alberto & Turner, Jonathan H.

(2019) Conceptualising valences in emotion

theories: A sociological approach. Teokses-

sa Roger Patulny & Alberto Bellocchi &

112 NUORISOBAROMETRI 2021

Rebecca E. Olson & Sukhmani Khorana &

Jordan McKenzie & Michelle Peterie (eds)

Emotions in Late Modernity. London: Rout-

ledge, 41–55.

Bladow, Kyle A. & Ladino, Jennifer (2018)

Toward an Aﬀective Ecocriticism: Placing

Feeling in the Anthropocene. Teoksessa

Kyle A. Bladow & Jennifer Ladino (eds)

Aective ecocriticism: Emotion, embodiment,

environment. Lincoln: University of Nebras-

ka Press, 1–22.

Bowman, Benjamin (2019) Imagining future

worlds alongside young climate activists: a

new framework for research. Fennia 197 (2),

295–305.

Brons, Lajos (2015) Othering, an analysis.

Transcience, a Journal of Global Studies 6 (1),

69–90.

Budziszewska, Magdalena & Jonsson, Soﬁa E.

(2021) From Climate Anxiety to Climate

Action: An Existential Perspective on Cli-

mate Change Concerns Within Psychother-

apy. e Journal of Humanistic Psychology

(Ahead of Print).

Burke, Susie & Sanson, Ann & Van Hoorn, J.

(2018) e Psychological Eﬀects of Climate

Change on Children. Current Psychiatry Re-

ports 20. Artikkelinumero 35.

Clayton, Susan (2020) Climate anxiety: Psy-

chological responses to climate change.

Journal of anxiety disorders 74. Artikkelinu-

mero 102263.

Corballis, Anthony (2018) Johann Hari discuss-

es the opioid crisis and ways of responding

to anxiety and depression. e International

Journal of Narrative erapy and Community

Work (4), 61–69.

Corner, Adam & Roberts, Olga & Chiari, Syb-

ille & Völler, Sonja & Mayrhuber, Elisabeth

& Mandl, Sylvia & Monson, Kate (2015)

How do young people engage with climate

change? e role of knowledge, values, mes-

sage framing, and trusted communicators.

Wiley Interdisciplinary Reviews: Climate

Change 6 (5), 523–534.

Cunsolo Willox, Ashlee & Ellis, Neville R.

(2018) Ecological grief as a mental health

response to climate change-related loss. Na-

ture Climate Change 8 (4), 275–281.

du Bray, Margaret & Wutich, Amber & Larson,

Kelli & White, Dave & Brewis, Alexandra

(2019) Anger and Sadness: Gendered Emo-

tional Responses to Climate reats in Four

Island Nations. Cross-Cultural Research 53

(1), 58–86.

Erickson, Bruce & Sandilands, Catriona (eds)

(2010) Queer ecologies: Sex, nature, politics,

desire. Bloomington: University of Indiana

Press.

Galway, Lindsay P. & Beery, omas &

Jones-Casey, Kelsey & Tasala, Kirsti (2019)

Mapping the Solastalgia Literature: A Scop-

ing Review Study. Int. J. Environ. Res. Public

Health 16. Artikkelinumero 2662.

Giﬀord, Robert & Lacroix, Karine & Chen,

Angel (2018) Understanding responses to

climate change: Psychological barriers to

mitigation and a new theory of behavior-

al choice. Teoksessa Susan D. Clayton &

Christie M. Manning (eds) Psychology and

climate change: human perceptions, impacts,

and responses. Amsterdam: Academic Press,

161–183.

Haltinner, Kristin & Sarathchandra, Dilshani

(2018) Climate change skepticism as a psy-

chological coping strategy. Sociology Com-

pass 12 (6).

Hamilton, Jo (2020) “Emotional Methodologies

for Climate Change Engagement: Towards an

Understanding of Emotion in Civil Society

Organisation (CSO)-Public Engagements in

the UK.” Doctor of Philosophy Disserta-

tion, University of Reading.

Hartmann, Patrick & Eisend, Martin &

Apaolaza, Vanessa & D’Souza, Clare (2017)

Warm glow vs. altruistic values: How im-

portant is intrinsic emotional reward in

proenvironmental behavior? Journal of En-

vironmental Psychology 52, 43–55. https://

doi.org/10.1016/j.jenvp.2017.05.006.

Hickman, Caroline (2020) We need to (ﬁnd a

way to) talk about … Eco-anxiety. Journal of

113TIETEELLISET ARTIKKELIT

Social Work Practice 34 (4), 411–424.

Hickman, Caroline & Marks, Elizabeth & Pi-

hkala, Panu & Clayton, Susan & Lewand-

owski, Eric R. & Mayall, Elouise E. & Wray,

Britt & Mellor, Catriona & van Susteren,

Lise (2021) Climate anxiety in children

and young people and their beliefs about

government responses to climate change:

a global survey. Lancet Planetary Health 5

(12), E863–E873.

Hiser, Krista & Lynch, Matthew (2021) Worry

and Hope: What College Students Know,

ink, Feel, and Do about Climate Change.

Journal of Community Engagement and

Scholarship 13 (3). Artikkelinumero 7.

Hoggett, Paul (ed.) (2019) Climate Psychology:

On Indierence to Disaster. Studies in the

Psychosocial. Cham: Palgrave MacMillan.

Hornsey, Matthew J. & Harris, Emily A. &

Bain, Paul G. & Fielding, Kelly S. (2016)

Meta-analyses of the determinants and out-

comes of belief in climate change. Nature

climate change 6 (6), 622–626.

Horwitz, Allan V. & Wakeﬁeld, Jerome C.

(2007) e loss of sadness: How psychiatry

transformed normal sorrow into depressive dis-

order. Oxford: Oxford University Press.

Hyry, Jaakko (2019) Kansalaiskysely ilmaston-

muutoksesta ja tunteista. Kooste keskeisistä

tuloksista. Helsinki: Sitra.

Jarva, Pieta (2019) ”Puhdas suomalainen maa-

talous: Maatalouden ympäristökysymysten

kehystäminen Helsingin Sanomissa ja Maa-

seudun Tulevaisuudessa.” Pro gradu. Helsin-

gin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta,

Viestintä.

Jensen, Tim (2019) Ecologies of guilt in environ-

mental rhetorics. Palgrave studies in media

and environmental communication. Cham:

Palgrave Macmillan.

Jia, Lili & van der Linden, Sander (2020) Green

but not altruistic warm-glow predicts con-

servation behavior. Conservation Science

and Practice 2 (7). https://doi.org/10.1111/

csp2.211

Jones, Charlotte A. & Davison, Aidan (2021)

Disempowering emotions: e role of ed-

ucational experiences in social responses to

climate change. Geoforum 118, 190–200.

Jung, Jieun & Petkanic, Peter & Nan, Dong-

yan & Kim, Jang Huyn (2020) When a Girl

Awakened the World: A User and Social

Message Analysis of Greta unberg. Sus-

tainability 12. Artikkelinumero 2707).

Jylhä, Kirsti M. (2016) Ideological roots of cli-

mate change denial: Resistance to change, ac-

ceptance of inequality, or both? Dissertation.

Uppsala: Uppsala University.

Jylhä, Kirsti M. (2017) Denial Versus Reality

of Climate Change. Teoksessa Dominick

A. DellaSala & Michael I. Goldstein (eds)

Encyclopedia of e Anthropocene. Oxford:

Elsevier, 487–492.

Kahn, Peter H. (2002) Children’s Aﬃliations

with Nature: Structure, Development, and

the problem of Environmental Generational

Amnesia. Teoksessa Peter H. Kahn & Ste-

phen R. Kellert (eds) Children and Nature:

Psychological, sociocultural, and evolutionary

investigations. Cambridge: MIT Press, 93–

116.

Kals, Elisabeth & Müller, Markus M. (2012)

Emotions and Environment. Teoksessa Su-

san Clayton (ed.) e Oxford Handbook of

Environmental and Conservation Psychology.

New York & Oxford: Oxford University

Press, 128–147.

Kaplan, E. Ann (2020) Is Climate-Related

Pre-Traumatic Stress Syndrome a Real Con-

dition? American Imago 77 (1), 81–104.

Kelly, Anna (2017) Eco-Anxiety at University:

Student Experiences and Academic Perspec-

tives on Cultivating Healthy Emotional Re-

sponses to the Climate Crisis. Independent

Study Project (ISP) Collection 2642. e

University of Colorado at Boulder & Mel-

bourne.

Kleres, Jochen & Wettergren, Åsa (2017) Fear,

hope, anger, and guilt in climate activism.

Social Movement Studies 16 (5), 507–519.

Lehtonen, Tommi & Niemi, Mari K. & Perälä,

Annu & Pitkänen, Ville & Westinen, Jussi

 NUORISOBAROMETRI 2021

(2020) Ilmassa ristivetoa – löytyykö yhteinen

ymmärrys? Tutkimus kansalaisten, kuntapäät-

täjien ja suuryritysten johtajien ilmastoasen-

teista. Vaasa: e2 Tutkimus & Vaasan yliopis-

to.

LoBue, Vanessa & Bloom Pickard, Megan &

Sherman, Kathleen & Axford, Chrystal &

DeLoache, Judy S. (2013) Young children’s

interest in live animals. British journal of de-

velopmental psychology 31 (1), 57–69.

Lomas, Tim (2016) e Positive Power of Neg-

ative Emotions: How harnessing your darker

feelings can help you see a brighter dawn. Lon-

don: Piatkus.

Macy, Joanna (1983) Despair and personal power

in the nuclear age. Philadelphia: New Society

Publishers.

Maiteny, Paul (2012) Longing to be human:

Evolving ourselves in healing the Earth.

Teoksessa Mary-Jayne Rust & Nick Totton

(eds) Vital signs: Psychological Responses to

Ecological Crisis. London: Karnac, 47–60.

Martiskainen, Mari & Axon, Stephen & So-

vacool, Benjamin K. & Sareen, Siddharth &

Furszyfer Del Rio, Dylan & Axon, Kayleigh

(2020) Contextualizing climate justice ac-

tivism: Knowledge, emotions, motivations,

and actions among climate strikers in six

cities. Global Environmental Change 65. Ar-

tikkelinumero 102180.

McGeer, Victoria (2004) e art of good hope.

e Annals of the American Academy of Polit-

ical and Social Science 592 100–127.

McQueen, Alison (2021) e Wages of Fear?

Toward Fearing Well About Climate

Change. Teoksessa Mark Budolfson, Tris-

tram Macpherson & David Plunkett (eds)

Philosophy and Climate Change. London:

Oxford University Press, 152–177.

Nieminen, Veera & Palmo, Sonja (2021) Hal-

lintakeinojen yhteydet ympäristöahdis-

tukseen ja ympäristötekoihin ympäristö-

tietoisilla aikuisilla. Pro gradu -tutkielma.

Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto.

Nikkanen, Hanna (toim.) (2017) Hyvän sään

aikana: Mitä Suomi tekee, kun ilmasto

muuttaa kaiken? Helsinki: Into Kustannus.

Norgaard, Kari Marie (2011) Living in denial:

climate change, emotions, and everyday life.

Cambridge: MIT Press.

Nummenmaa, Lauri (2010) Tunteiden psykolo-

gia. Helsinki: Tammi.

Ojala, Maria (2012a) How do children cope

with global climate change? Coping strate-

gies, engagement, and well-being. Journal of

Environmental Psychology 32, 225–233.

Ojala, Maria (2012b) Regulating Worry, Pro-

moting Hope: How Do Children, Ad-

olescents, and Young Adults Cope with

Climate Change? International Journal of

Environmental and Science Education 7 (4),

537–561.

Ojala, Maria (2017) Hope and anticipation in

education for a sustainable future. Futures

94, 76–84.

Ojala, Maria (2021) To trust or not to trust?

Young people’s trust in climate change sci-

ence and implications for climate change

engagement. Children’s Geographies 19 (3),

284–290.

Ojala, Maria & Bengtsson, Hans (2019) Young

people’s coping strategies concerning cli-

mate change: Relations to perceived com-

munication with parents and friends and

pro-environmental behavior. Environment

and Behavior 51 (8), 907–935.

Oreskes, Naomi & Conway, Erik M. (2010)

Merchants of doubt: How a handful of sci-

entists obscured the truth on issues from to-

bacco smoke to global warming. New York:

Bloomsbury Press.

Pekkarinen, Elina & Tuukkanen, Terhi (toim.)

(2020) Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeu-

det. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkai-

suja 2020:4. Jyväskylä: Lapsiasiavaltuutetun

toimisto.

Pihkala, Panu (2017) Päin helvettiä? Ympäristö-

ahdistus ja toivo. Helsinki: Kirjapaja.

Pihkala, Panu (2019a) Ilmastoahdistus ja sen

kanssa eläminen. Raportti. Helsinki: Mieli ry.

Pihkala, Panu (2019b) Mieli maassa?

Ympäristötunteet. Helsinki: Kirjapaja.

115TIETEELLISET ARTIKKELIT

Pihkala, Panu (2020a) Anxiety and the Ecolog-

ical Crisis: An Analysis of Eco-Anxiety and

Climate Anxiety. Sustainability 12 (19). Ar-

tikkelinumero 7836.

Pihkala, Panu (2020b) Eco-anxiety and En-

vironmental Education. Sustainability 12

(23). Artikkelinumero 10149.

Pihkala, Panu (2020c) e Cost of Bearing

Witness to the Environmental Crisis: Vi-

carious Traumatization and Dealing with

Secondary Traumatic Stress among Envi-

ronmental Researchers. Social Epistemology:

e Cost of Bearing Witness: Secondary Trau-

ma and Self-Care in Fieldwork-Based Social

Research; Guest Editors: Nena Močnik and

Ahmad Ghouri 34 (1), 86–100.

Pihkala, Panu & Cantell, Hannele & Jylhä,

Kirsti M. & Lyytimäki, Jari & Paloniemi,

Riikka & Pulkka, Anna & Ratinen, Ilkka

(2020) Ahdistuksen vai innostuksen ilmas-

to? Ilmastoviestinnän ja -kasvatuksen kei-

noja ilmastoahdistuksesta selviytymiseen.

Teoksessa Elina Pekkarinen & Terhi Tuuk-

kanen (toim.) Maapallon tulevaisuus ja las-

ten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston

julkaisuja 2020:4. Jyväskylä: Lapsiasiaval-

tuutetun toimisto, 163–181.

Prager, Dennis (2019) If You Can’t Sell Your

Hysteria to Adults, Try Kids. National Re-

view (24.9.)

Roeser, Sabine (2018) Risk, technology, and mor-

al emotions. New York and Oxford: Rout-

ledge

Sandilands, Catriona (2017) Losing My Place:

Landscapes of Depression. Teoksessa Ashlee

Cunsolo Willox & Karen Landman (eds)

Mourning Nature: Hope at the Heart of Eco-

logical Loss and Grief. Montreal & Kingston:

McGill-Queen’s University Press, 144–168.

Sangervo, Julia (2020) Ilmastoahdistus ja il-

mastotoivo: tunteiden yhteys ilmastotoi-

miin. Pro gradu -tutkielma, Tampereen

yliopisto. Haettu osoitteesta http://urn.ﬁ/

URN:NBN:ﬁ:tuni-202009096932.

Santaoja, Minna (2018) Ilmastoahdistuksesta

toimintaan – mahdollisten tulevaisuuksien

jäljillä. Alue ja Ympäristö 47 (1), 112–116.

Schneider, Claudia & Zaval, Lisa & Markow-

itz, Ezra (2021) Positive emotions and

climate change. Current Opinion in Be-

havioral Sciences 42, 114–120. https://doi.

org/10.1016/j.cobeha.2021.04.009.

Schneider-Mayerson, Matthew & Leong, Kit

Ling (2020) Eco-reproductive concerns in

the age of climate change. Climatic Change

163 (2).

Soga, Masashi & Gaston, Kevin J. (2018) Shift-

ing baseline syndrome: Causes, consequenc-

es, and implications. Frontiers in ecology and

the environment 16 (4), 222–230.

Solomon, Robert C. & Stone, Lori D. (2002)

On ”positive” and ”negative” emotions.

Journal For the eory Of Social Behaviour

32 (4), 417–435.

Sommar, Heidi (2014) Tunnetaidot rantau-

tuivat opetukseen. www.yle.ﬁ julkaistu

11.3.2014, päivitetty 30.3.2016. Katsottu

13.12.2021.

Stanley, Samatha K. & Hogg, Teaghan L. &

Leviston, Zoe & Walker, Iain (2021) From

anger to action: Diﬀerential impacts of

eco-anxiety,eco-depression, and eco-anger

on climate action and wellbeing. e Journal

of Climate Change and Health 1. Artikkeli-

numero 100003.

Toiviainen, Pasi (2007) Ilmastonmuutos.Nyt.

Helsinki: Otava.

Tschakert, Petra & Ellis, Neville R. & Ander-

son, C. & Kelly, A. & Obeng, J. (2019)

One thousand ways to experience loss: A

systematic analysis of climate-related intan-

gible harm from around the world. Global

Environmental Change 55, 58–72.

Van der Linden, Sander (2018) Warm glow is

associated with low- but not high-cost sus-

tainable behaviour. Nature Sustainability 1,

28–30. https://doi.org/10.1038/s41893-

017-0001-0

van der Linden, Sander (2017) Determinants

and Measurement of Climate Change Risk

Perception, Worry, and Concern. Teoksessa

Matthew C. Nisbet & Shirley S. Ho & Ezra

116 NUORISOBAROMETRI 2021

Markowitz & Saﬀron O’Neill & Mike S.

Schäfer & Jagadish aker (eds) e Oxford

Encyclopedia of Climate Change Communi-

cation. New York: Oxford University Press.

Haettu sivustolta https://doi.org/10.1093/

acref/9780190498986.001.0001.

Verlie, Blanche (2019) Bearing worlds: learning

to live-with climate change. Environmental

Education Research 25 (5), 751–766.

Verlie, Blanche & Clark, Emily & Jarrett, Ta-

mara & Supriyono, Emma (2021) Educa-

tors’ experiences and strategies for respond-

ing to ecological distress. Australian Journal

of Environmental Education 37 (2), 132–

146. doi:10.1017/aee.2020.34

Verplanken, Bas & Marks, Elizabeth & Do-

bromir, Alexandru I. (2020) On the na-

ture of eco-anxiety: How constructive or

unconstructive is habitual worry about

global warming? Journal of Environmental

Psychology 72. Artikkelinumero 101528.

von Scheve, Christian (2017) Aﬀekteista,

emootioista ja tunteista. Tieteessä tapahtuu

(2), 40–41.

Weintrobe, Sally (2021) Psychological Roots of

the Climate Crisis: Neoliberal Exceptional-

ism and the Culture of Uncare. New York:

Bloomsbury.

Wu, Judy & Snell, Gaelen & Samji, Hasina

(2020) Climate anxiety in young people: a

call to action. e Lancet Planetary Health 4

(10), E435–E436.

Ympäristöahdistuksen mieli (2021). Sosiaali- ja

terveysalojen hanke. http://www.ymparisto-

ahdistus.ﬁ. (Viitattu 10.12.2021.)

Climate-friendly food-choice intentions among emerging adults: Extending the theory of planned behavior with objective ambivalence, climate-change worry, and optimism

Article

Full-text available

Jun 2023

Climate-friendly food choices are still relatively rarely addressed in studies investigating climate engagement, particularly among young people. To address this research gap, we conducted a questionnaire study with senior high school students (N = 474). Our overarching theoretical framework is the Theory of Planned Behavior (TPB), which we extended with emotional factors (climate-change worry and optimism) and attitudinal ambivalence. We found that all factors included, except for optimism, correlated with the food-choice intentions. In multiple regression analyses, worry was the second strongest predictor, after attitudes. Moreover, a measure of objective ambivalence moderated the correlation between attitudes and intentions by weakening it. The results support the validity of using the TPB model when explaining intentions to make climate-friendly food choices among emerging adults. However, our results suggest that it is also important to consider emotions—in this case climate-change worry—and the existence of conflicting evaluations about choosing climate-friendly food.

How to feel about climate change? An analysis of the normativity of climate emotions

Article

Full-text available

Nov 2022
Int J Phil Stud

Climate change evokes different emotions in people. Recently, climate emotions have become a matter of normative scrutiny in the public debate. This phenomenon, which we refer to as the normativization of climate emotions, manifests at two levels. At the individual level, people are faced with affective dilemmas, situations where they are genuinely uncertain about what is the right way to feel in the face of climate change. At the collective level, the public debate reflects disagreement about which emotions are appropriate to feel in the climate context. The aim of this paper is to examine the normative reasons in favour of different climate emotions by combining normative criteria from philosophy and psychology, such as rationality-based and consequentialist ones. We conclude that these criteria provide partial reasons for or against different climate emotions and that the suitability of each criterion will depend on various considerations, including the specific object that the emotion is directed to. We suggest that emotional disagreement in climate contexts may generate distrust, potentially hindering cooperation for climate action. We propose that we can ease challenges like this if we come to terms with the complex nature of climate emotions and their normative justification.

Psychological and Emotional Responses to Climate Change among Young People Worldwide: Differences Associated with Gender, Age, and Country

Article

Full-text available

Feb 2023

Recent research has described concern and anxiety about climate change, especially among young people, but limited data are available looking at the responses of adolescents. Based on further analysis of an existing dataset that obtained survey responses from young people aged 16–25 in 10 different countries, this paper examines differences associated with gender and age, which are important predictors of vulnerability to the impacts of climate change. Gender differences were small but consistent, with female respondents expressing greater levels of concern and negative emotions, while male respondents were more optimistic and expressed greater faith in the government. Within this narrow age group, there were small but significant positive correlations showing that concern and negative emotions about climate change were higher among older respondents. There were complex differences among countries; in general, respondents in the Philippines, India, and Nigeria reported a stronger psychological impact of climate change than respondents in the United States and Finland. These results help to describe the extent and patterns of climate anxiety in multiple locations around the world in an age range that is relatively understudied.

Psychological and emotional responses to climate change among young people worldwide: Differences associated with gender, age, and country

Preprint

Full-text available

Nov 2022

Recently published research (Hickman et al., 2021) described concern and anxiety about climate change among young people aged 16-25 in ten countries around the world. Using the same dataset, this paper examines differences associated with gender and age. There were small but consistent gender differences, with female respondents expressing greater levels of concern and negative emotions, while male respondents were more optimistic and expressed greater faith in government. Within this narrow age group, there was some evidence that concern and negative emotions about climate change were higher among older respondents compared to those who were younger. There were complex differences among countries; in general, respondents in the Philippines, India, and Nigeria report a stronger psychological impact of climate change than respondents in the United States and Finland. These results help to describe the extent and patterns of climate anxiety worldwide in an age range that is relatively understudied.

Defensive over Climate Change? Climate Shame as a Method of Moral Cultivation

Article

Full-text available

Feb 2021
J AGR ENVIRON ETHIC

Elisa Aaltola

The climate crisis is an enormous challenge for contemporary societies. Yet, public discussions on it often lead to anger, mocking, denial and other defensive behaviours, one prominent example of which is the reception met by the climate advocate Greta Thunberg. The paper approaches this curious phenomenon via shame. It argues that the very idea of anthropogenic climate change invites feelings of human failure and thereby may also entice shame. The notion of “climate shame” is introduced and distinguished from “climate guilt”. Whereas climate guilt prioritises the flourishing of the environment and is focused on actions and morality, climate shame is concerned with human identity and selfhood. The paper then explores whether shame is a morally destructive or constructive emotion. Making use of both psychological and philosophical literature on shame, it argues that although shame faces many challenges that question its usefulness in moral pedagogy, these challenges can be met with “moral maturity”—moreover, following a utilitarian approach, the overall benefits of climate shame can justify its costs to individuals. My argument is that climate shame holds the potential of being a highly effective moral psychological method of persuasion, capable of inviting wholesale critical reflection on current, environmentally damaging practices and cultivation of more virtuous ways of co-existing with the rest of the natural world and other species.

Eco-Anxiety and Environmental Education

Article

Full-text available

Dec 2020

Panu Pihkala

Anxiety and distress about the ecological crisis seems to be a rapidly growing phenomenon. This article analyzes the challenges and possibilities posed by such "eco-anxiety" for environmental education. Variations of eco-anxiety are analyzed, and it is argued that educators should be aware of the multiple forms that the phenomenon has. Eco-anxiety is found to be closely connected with many difficult emotions, such as grief, guilt, anger, and despair. However, anxiety also has an adaptive dimension, which can be called "practical anxiety". Anxiety is connected with expectation, motivation, and hopes. Previous research about eco-anxiety and ecological emotions in various disciplines is discussed, and related studies from various fields of education are brought together. Based on this extensive literature review, theoretical analyses are made, using a philosophical method. It is argued that environmental educators need organizational and peer support both in relation to their own difficult emotions and in order to develop emotional skills in their work. Educators should first practice self-reflection about eco-anxiety, after which they have many possibilities to help their audiences to develop emotional resilience. Potential practical activities related to eco-anxiety are discussed, drawing from various fields of education. These include validation of eco-anxiety and ecological emotions, providing safe spaces to discuss them, and, if possible, providing embodied and creative activities to more fully deliberate on them.

Anxiety and the Ecological Crisis: An Analysis of Eco-Anxiety and Climate Anxiety

Article

Full-text available

Sep 2020

Panu Pihkala

Eco-anxiety and climate anxiety are widely discussed in contemporary media and are subjects of growing research interest. However, there is a lack of research about the definitions and variations of these phenomena. This article analyzes various views of eco-anxiety from a wide range of disciplines. Insights from various anxiety theories are used to discuss empirical studies about forms of eco-anxiety. The article points out that uncertainty, unpredictability, and uncontrollability seem to be important factors in eco-anxiety. Most forms of eco-anxiety appear to be non-clinical, but cases of "pathological" eco-anxiety are also discussed. Other relevant terms and phenomena are scrutinized, such as ecological grief, solastalgia, and ecological trauma. The relationship between studies on eco-anxiety and research about ecological emotions and affect is probed. Eco-anxiety is found to be closely connected to fear and worry, but several disciplines include discussion of its character as existential anxiety. Psychosocial and sociological perspectives point out that social dynamics shape forms of eco-anxiety in profound ways. While paralyzing forms of eco-anxiety emerge as a problem, it is noted that eco-anxiety manifests itself also as "practical anxiety", which leads to gathering of new information and reassessment of behavior options. This variety of forms of eco-anxiety should be taken into account in healthcare and public discussion.

To Trust or Not to Trust? Young People’s Trust in Climate Change Science and Implications for Climate Change Engagement

Article

Full-text available

Aug 2020

Maria Ojala

This article discusses young people’s trust or distrust in climate change science. The aim is to show how the emotional dimension of trust in climate change science plays a role for engagement at two levels: how young people relate to climate change at large, if they worry or deny climate change and how young people deal with ambivalence regarding behavioral advice about, for example, climate-friendly food choices. The article ends by elaborating on the need for more research about what role trust in climate change science plays in young people’s everyday climate engagement, meaning-making, and identity development.

The Wages of Fear?: Toward Fearing Well About Climate ChangeToward Fearing Well About Climate Change

Chapter

Apr 2021

Alison McQueen

What role, if any, should appeals to fear play in climate change communication? Moral and practical worries about fear appeals in the climate change debate have caused some to turn toward hope appeals. This chapter argues that fear can be a rational and motivationally powerful response to climate change. While there are good reasons to worry about the use of fear in politics, climate change fear appeals can be protected against the standard criticisms of political fear. Hope appeals, by contrast, seem vulnerable to serious motivational drawbacks in the case of climate change. We should not therefore abandon fear appeals in favor of hope appeals. Instead, we should take our bearings from Aristotle in an effort to cultivate fear more responsibly. Aristotle offers an appealing model of “civic fear” that preserves the best aspects of hope, elicits rather than extinguishes our sense of agency, and invites rather than forecloses deliberation.

Psychological Roots of the Climate Crisis: Neoliberal Exceptionalism and the Culture of Uncare

Book

Jan 2021

Sally Weintrobe

Disempowering emotions: The role of educational experiences in social responses to climate change

Article

Nov 2020
GEOFORUM

The process of learning about climate change is not simply cognitive. It is also an emotional encounter that may have enduring effects. To date, little research has attended to the emotional significance of childhood learning experiences of climate change in adult lives and in social responses to climate change. We report a qualitative study exploring the variety, complexity, and the post-school significance of affective experiences of climate change schooling. We interviewed 21 young adults (18–24 years) in Tasmania, Australia, with diverse educational backgrounds and diverse levels of interest in and opinions about climate change. Applying an interpretivist framework, we analysed the tangled and interrelated emotions evident in participant reflections on educational encounters with climate change. Three overarching themes were identified: 'stripped of power', 'stranded by the generation gap' and 'daunted by the future'. In contrast to discourses of education as empowering, a majority of participants (n = 16) told of feeling disempowered by their educational encounters with climate change. They described being overwhelmed by an experience of limited agency and power. Participants also identified a generational gap that left them feeling abandoned by older adults, with associated feelings of anger and betrayal. Finally, affective experience of climate change schooling had ongoing significance for participants as they sought to make life choices in the shadow of a frightening future. These findings provide insight into the interaction of facts and feelings in public engagements with climate change. A lack of integration of cognitive and affective experience in climate change schooling may have lasting effects in adult attitudes and behaviours, and related social dynamics of distrust and division, related to this issue. In this study, young adult participants recounted childhood experiences of being powerless, betrayed and afraid in learning about climate change as significant formative encounters in their ongoing understanding of climate change.

Toward an Affective Ecocriticism:: Placing Feeling in the Anthropocene

Chapter

Nov 2018

Climate anxiety: Psychological responses to climate change

Article

Jun 2020
J ANXIETY DISORD

Susan Clayton

Climate change will affect psychological wellbeing. Substantial research has documented harmful impacts on physical health, mental health, and social relations from exposure to extreme weather events that are associated with climate change. Recently, attention has turned to the possible effects of climate change on mental health through emotional responses such as increased anxiety. This paper discusses the nature of climate anxiety and some evidence for its existence, and speculates about ways to address it. Although climate anxiety appears to be a real phenomenon that deserves clinical attention, it is important to distinguish between adaptive and maladaptive levels of anxiety. A focus on individual mental health should not distract attention from the societal response that is necessary to address climate change.

Article

Jan 2020

E. Ann Kaplan

Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet

Abstract

Recommendations

Toward a Taxonomy of Climate Emotions

Climate anxiety: Conceptual considerations, and connections with climate hope and action

Eco-Anxiety and Pastoral Care: Theoretical Considerations and Practical Suggestions

Eco-Anxiety and Environmental Education