ChapterPDF Available

Eettisiä näkökulmia maanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden dilemmoihin ja paradokseihin

February 2022

In book: Tiede ja Ase 2021 (Science and Weapon 2021) (pp.32-63)
Publisher: The Finnish Society of Military Sciences

Authors:

Juha Mäkinen

National Defence University of Finland

Laura Puumala

University of Turku

This article examines two pivotal and interlinked paradoxes in military ethics. These two paradoxes are the security paradox and the peace paradox. Security paradox refers to a negative spiral where well-intended security functions end up decreasing or jeopardizing safety and security. Peace paradox takes two forms. Firstly, it is self-contradictory to pursue peace by the means of war. On the other hand, it is also problematic to allow violence in the name of non-violence. Different normative positions from pacifism to just war tradition and to militarism can be seen as answers to the moral dilemma between condemning violence and the need to protect innocents. These positions weigh the worth of peace differently, but they can all be seen as answers to the same question concerning a justified trade-off between necessary violence and sustainable peace. There already exists a strong just war tradition, but this analysis divulges a need to map out just peace, as well. Not all peace is equally valuable or sustainable. Conceptions of safety and security are central, when defining sustainable and just peace as something more than mere absence of violence.

Content uploaded by Juha Mäkinen

Content may be subject to copyright.

Eettisiä näkökulmia maanpuolustuksen ja

yhteiskunnallisen turvallisuuden dilemmoihin

ja paradokseihin

Juha Mäkinen ja Laura Puumala

Abstract

is article examines two pivotal and interlinked paradoxes in military ethics.

ese two paradoxes are the security paradox and the peace paradox. Security

paradox refers to a negative spiral where well-intended security functions end

up decreasing or jeopardizing safety and security. Peace paradox takes two

forms. Firstly, it is self-contradictory to pursue peace by the means of war. On

the other hand, it is also problematic to allow violence in the name of non-

violence.

Dierent normative positions from pacism to just war tradition and to

militarism can be seen as answers to the moral dilemma between condemning

violence and the need to protect innocents. ese positions weigh the worth

of peace dierently, but they can all be seen as answers to the same question

concerning a justied trade-o between necessary violence and sustainable

peace. ere already exists a strong just war tradition, but this analysis

divulges a need to map out just peace, as well. Not all peace is equally valuable

or sustainable. Conceptions of safety and security are central, when dening

sustainable and just peace as something more than mere absence of violence.

Johdanto

Tässä artikkelissa tutkitaan myyttisen sotilaskulttuurin dilemmojen ja para-

doksaalisten olettamusten kyllästämää sosiaalista todellisuutta. Tarkastelumme

keskipisteenä ovat sotilasetiikan keskeiset käsitteet ja periaatteet liittyen yhtääl-

tä rauhaan ja turvallisuuteen ja toisaalta väkivallan ja sodan oikeutukseen. Lä-

hestymme tarkastelukohteitamme käsiteanalyyttisesti sotilasetiikan ja -peda-

gogiikan sisäisestä itseymmärryksestä käsin, ja pyrimme luomaan dialogia

sotatieteiden ja rauhantutkimuksen sekä militarismin ja pasismin välille.

Suomalaisessa maanpuolustukseen osallistamisessa näyttäisi olevan jänni -

te lainsäädännön ja etiikan välillä. Nykyisin Suomen puolustuksen ja puo -

lus tuskykyjen katsotaan perustuvan muun muassa yleiseen asevelvolli suu-

teen ja koko maan puolustamiseen siitäkin huolimatta, ettei Suomen lain -

sää däntö tunnista yleistä asevelvollisuutta. Yleisen, periaatteessa jokaista kan-

salaista koskevan, maanpuolustusvelvollisuuden lainsäädäntö sen sijaan tun-

nistaa. Maanpuolustusvelvollisuus tarkoittaa sitä, että Suomen kansalaiset ovat

velvollisia osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mu-

kaan, mitä laissa säädetään (Suomen perustuslaki 731/1999, 127 §). Samaan ai-

kaan hallituskausittain pyritään perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi varau-

tumaan ja vastaamaan entistä monitahoisempiin kokonaisturvallisuusuhkiin,

joihin varautumisessa yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot.

Jo yli 10 vuotta Suomessa on pyritty siirtymään kokonaismaanpuolustuksen

mallista kohti kokonaisturvallisuutta, mutta harvemmin tämän muutoksen

perustuslaillisia, saati eettisiä ilmentymiä on pysähdytty jäsentämään1. Perin-

teisesti kokonaisturvallisuus on määritelty tavoitetilaksi, jossa yhteiskunnan

elintärkeisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi johtaminen, puolustuskyky ja

sisäinen turvallisuus, kohdistuvat uhkat ovat hallittavissa2. Nykyisessä Yhteis-

kunnan turvallisuusstrategiassa vuodelta 2017 kokonaisturvallisuus määrittyy

lähinnä suomalaisena varautumisen yhteistoimintamallina, jossa yhteiskunnan

elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, jär-

jestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.

Kokonaisturvallisuuden käsite ja malli on saanut osakseen tutkimuksellista

kritiikkiä. Kriittisessä tarkastelussa esiin on noussut kysymys turvallistamisesta

ja siihen liittyvästä militarisoinnista ja epäpolitisoinnista. Esiin on noussut myös

tarve kansalaisten osallistumisesta pohdintoihin turvallisuudesta3 ja maanpuo-

lustussuhteesta4. Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden nähdään kytkeytyvän toi-

siinsa yhä selvemmin, edellyttäen näin kokonaisturvallisuuden kentässä usean

viranomaisen yhteistyötä (Sisäministeriö 2016). Siitä huolimatta yhteiskunnal-

lisesti on tunnistettu Suomessa jo pidempään käydyn turvallisuuden hallinnan

piirissä valtakamppailua5. Tämä valtakamppailu voi puolestaan vaikeuttaa häi -

riötilanteiden hallintaa ja riskeerata yhteiskunnallisen turvallisuuden edelly-

tyksiä6. Kamppailun keskiössä ovat käsitteet ja niiden yhteiskunnallinen mer-

kityksellistäminen kuten sekin, miten perustuslailliseen maanpuolustusvel-

vollisuuteen sovitetaan sekä sotatyön uusia muotoja7 että yhteiskunnallisen

turvallisuuden edellyttämiä osallisuuden muotoja.

Kyse ei ole yksinomaan lainsäädännöllisestä vaan myös eettisestä haasteesta.

Eettiset (ja uskonnolliset) vakaumukset ovat Suomessa olleet myös maanpuo-

lustukseen ja kokonaisturvallisuustoimintaan liittyen enenevän yhteiskunnal-

lisen keskustelun kohteina, vaikkakin toistaiseksi lähinnä vain siviilipalvelusta,

jonkin erityisryhmän asevelvollisuutta tai nuorten maanpuolustustahtoa tar-

kasteltaessa8. Suomalaisilla aineistoilla tehdyissä empiirisissä tutkimuksissa9

aseistakieltäytymisen perusteiden on katsottu liittyvän rauhanaatteeseen, pasi -

smiin, joka voi nousta niin maallisesta kuin uskonnollisestakin etiikasta. Kiin-

nostavaa onkin myös se, millaisissa yhteyksissä, ja millaisin käsittein tätä eettis-

tä pohdintaa voisivat mahdollisimman monet maanpuolustusvelvolliset myös

asevoimissa tehdä.

Tämän artikkelin tavoitteena on purkaa vastakkainasetteluja sotatieteellisten

ja rauhantutkimuksellisten näkökulmien välillä ja luoda keskusteluyhteyttä eri-

laisten pasististen kantojen sekä oikeutetun sodan tradition, että militarististen

tai poliittiseksi realismiksi katsottujen kantojen välillä. Rauhan ja sodan teemo-

jen osalta käsitteellinen syventymättömyys ja perehtymättömyys ”toisen” arvoi-

hin ja muihin perusoletuksiin ei ole keskustelulle eduksi. Yksinään ja äärim-

milleen vietynä sekä kapeakatseinen militarismi että absoluuttinen pasismi

ovat molemmat määritelmältään samaan aikaan sekä alikehittyneitä että liian

tiukkoja. Näin ollen molemmat johtavat tahoillaan absurdeihin lopputuloksiin

sekä teoriassa että käytännössä. Militarismi ja realismi voivat kannustaa ajau-

tumaan ja ryhtymään sotaan aina kun kansallisvaltion intressit ovat millään

tavalla uhattuina, ja jatkamaan sotaa silloinkin, kun se on aivan liian tuhoisaa

tai suhteettoman pitkittynyttä. Äärimmäinen pasismi, eli absoluuttinen väki-

vallan vastustaminen, puolestaan voi sallia jopa paljon vakavamman kärsimyk-

sen tai mittavamman henkien menetyksen, kuin mitä oikeutettu puolustussota

ehkä aiheuttaisi.

Sekä sodan etiikka että rauhanaatteet ovat molemmat tahoillaan ensisijaises-

ti keskittyneet väkivallan oikeutukseen: ensimmäinen luoden sille tietyt reuna -

ehdot ja hyväksyttävät perusteet, jälkimmäinen tuomiten sen mahdollisesti

jopa kokonaan. Molemmat tahoillaan kuitenkin keskittyvät enemmän väkival-

lan rajaamiseen tai kieltämiseen ennemmin kuin suoraan rauhan määrittelemi-

seen, kehittämiseen ja edistämiseen – tämä vieläpä, vaikka rauha on lopullinen

päämäärä ja väkivalta vain yksi keino muiden joukossa!

Toisin sanoen, haluttiinpa sitten ylläpitää rauhaa tai sotia oikeutetusti, ei-

vät pelkästään oikeutetun sodan periaatteet riitä, vaan niiden rinnalle tulisikin

määritellä myös säilyttämisen tai puolustamisen arvoisen rauhan ehdot ja peri-

aatteet. Eettisesti kestävän ja oikeutetun rauhan määrittämisellä puolestaan on

mitä keskeisin merkitys turvallisuuden ja turvattomuuden määrittämisessä. Ei

ole haluttavaa sotia, jos sillä ei koskaan saavuteta (entistä parempaa) rauhaa,

mutta ei myöskään ole haluttavaa säilyttää pelkkää näennäistä rauhaa, jonka

merkitys supistuu vain sodan puutteeseen ilman minkäänlaista vaikutusta kan-

salaisten turvallisuuden, vapauden ja hyvinvoinnin kokemiseen.

Sotatieteet ei nimikkeestään huolimatta fokusoidu yksinomaan sotaan, aivan

kuten rauhantutkimuksessa ei tutkita vain rauhaa, joten molemmilla tutkimus-

aloilla on jaettuja tarpeita myös pasistisille ja turvallisuuteen liittyville tul -

kinnoille. Sotatieteiden parissa on arvioitu, että turvallisuuden käsitteellinen

ja käsitteen yhteiskunnallisen toiminnallistamisen laajentaminen on johtanut

aiempien ei-sotilaallisten uhkien militarisoimiseen, eli niiden käsittämiseen so-

tilaallista voimankäyttöä vaativiksi (Limnell 2009, 9, 73). Esimerkiksi rauhan-

tutkimuksen parissa puolestaan on tulkittu jo 1990-luvulla10, että viimeistään

1980-luvun myötä tapahtunut ympäristöasioiden käsitteellinen kytkeytyminen

turvallisuuteen (ks. Buzan ym. 1998) on johtanut rauhantutkimuksen ja perin-

teisten turvallisuuden auktoriteettien väliseen hegemoniakamppailuun turval-

lisuuden käsitteen määrittelyssä. Erilaisia sekä konkreettisia että kuvainnollisia

(kuten huumeidenvastainen ”sota”), niin tiede- kuin aseellisiakin sotia (kuten

terrorisminvastainen ”sota”), provosoidessaan turvallistaminen ja militarisoi-

minen saattavatkin johtaa turvan, turvallisuuden ja niin yhteiskunnallisen kuin

kansainvälisenkin vakauden heikkenemiseen11.

Yhtäältä siis sekä rauhanaate että sotatieteet näyttäisivät jakavan yhteisen ju-

listuksellisen arvopäämäärän rauhasta ja turvallisuudesta. Toisaalta molemmat

ovat yksinään ja äärimmilleen vietyinä käytännössä riittämättömiä näkökan-

toja näiden päämäärien tavoitteluun. Edelleen lukkiutuminen kapeakatsei sesti

tiettyyn näkökulmaan tai tiettyyn tavoitteeseen kuten turvallisuuteen, – vaikka

se olisikin sellaisenaan hyvä päämäärä – voi paradoksaalisesti johtaa tavoittees -

sa epäonnistumiseen. Tämä tarkastelu osoittaa sen, että suomalaisessa demo-

kratiassa jokaisen kansalaisen tulisi tiedostaa maanpuolustuksen ja kokonais-

turvallisuuden takaamisen eettisiä perusteita ja tarkastella niitä myös omakoh-

taisesti ja kriittisesti sekä suomalaisessa että kansainvälisessä ja globaalissa

kontekstissa. Tässä artikkelissa pyrimme tukemaan näitä itse kunkin omakoh-

taisia pohdintoja käsiteanalyyttisellä tarkastelulla.

Puolustusvoimien tehtäviä ja keskeisiä oletuksia: eräitä

paradokseja ja dilemmoja

Puolustusvoimat on ollut vuosikymmenestä toiseen eräs Suomen luotetuim-

mista instituutioista (Myllyniemi (toim.) 2010, 39). Mutta missä määrin luot-

tamus perustuu kansalaisten tietoon ja ymmärrykseen esimerkiksi Puolustus-

voimien tehtävistä ja tavoitteista?

Yleisesti asevoimia, ja Puolustusvoimia, tulkitaan yksinomaisesti militaris-

tisena eli sotakeskeisenä ja organisoituun voimankäyttöön keskittyvänä insti-

tuutiona, joka osaltaan muistuttaa sekä menneistä että tulevista sodista ja

yhteiskunnallisesti keskeisistä sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeista (ks.

Valtioneuvosto 2019, 94). Harkittaessa yleisen militaristisen tulkinnan ohella

myös Puolustusvoimien mahdollisia muita tehtäviä ja tarkoituksia, on kuitenkin

varottava turhaa turvallistamista ja ”yliturvallistamista”, joka puolestaan voi

jälleen johtaa laajempaan militarisoitumiseen. Turvallistamisella tarkoitetaan

jonkin ilmiön tai ongelman käsittämistä nimenomaan turvallisuuskysymyk-

seksi, joka vaatii esimerkiksi poliittisen päätöksenteon sijasta turvallisuusalan

ammattilaisten toimia. Yliturvallistamisesta puhutaan, kun syystä tai toisesta

koetaan turvallistamiskehityksen olevan jollain tavalla ylimitoitettua tai pe-

rusteetonta.

Puolustusvoimien moninaisiin, suurelta osin arkisiin ja yhteiskunnallisiin

tehtäviin ja tavoitteisiin syventyminen on välttämätöntä, jos pyritään ymmär-

tämään, mitä kaikkea Puolustusvoimille, ja tätä kautta asevelvollisille, oikeus-

ja hyvinvointivaltiossamme tehtäväksi on annettu. Tämän lisäksi turvallista-

mis- ja militarisoitumistrendien vuoksi on tarpeellista pohtia myös sitä, mitä

Puolustusvoimien tavoitteiksi ja tehtäviksi ei tulisi antaa. Turvallistaminen ja

militarisoiminen yhdessä voivat johtaa ensinnäkin yhä useampien ongelmien

näkemiseen turvallisuusuhkina ja toiseksi yhä useampien turvallisuusuhkien

näkemiseen sotilaallisina uhkina edellyttäen täten sotilaallisia suorituskykyjä

ja puolustuskykyjä. Mikäli ongelmat eivät kuitenkaan todellisuudessa ole luon-

teeltaan enimmäkseen tai ensisijaisesti turvallisuuteen tai sotilaalliseen toimin-

taan liittyviä, niiden ratkaiseminen yksinomaan tai edes ensi sijassa sotilaallisin

keinoin voi osoittautua sekä tehottomaksi että epäeettiseksi.

Tässä luvussa avaamme ensin Puolustusvoimien keskeisiä ja muuttuvia teh-

täviä, minkä jälkeen siirrymme analysoimaan näiden tehtävien laajenemiseen ja

monimutkaistumiseen liittyviä moraalisia ongelmia, dilemmoja ja paradokse ja.

Dilemmalla tarkoitetaan sellaista (moraalisen) valinnan tilannetta, jossa mo-

lemmat vaihtoehdot voivat olla hyviäkin, mutta keskenään ristiriitaisia niin, et-

tei ole mahdollista valita molempia; yhden valitseminen sulkee välttämättä pois

toisen vaihtoehdon (ks. Gowans 1987, 3). Paradoksilla puolestaan tarkoite taan

sovittamatonta sisäistä ristiriitaa tai uskotun vastaista (kreikan kielen sanois-

ta para ja doksa); paradoksissa jokin näennäisesti looginen väite tai uskomus

paljastuukin epäloogisuudeksi tai vaikuttaa olevan samaan aikaan sekä tosi

että epätosi. Sodan etiikan saralla tunnettuja dilemmoja ja paradokseja ovat

turvallistamiseen liittyvä turvallisuusdilemma ja yliturvallistamiseen liittyvä

turvallisuusparadoksi.

Puolustusvoimien tehtävistä

Perinteisesti Puolustusvoimien ensisijaisena tehtävänä on ollut maan sotilaalli-

nen puolustaminen12, mutta jo vuodesta 1956 Suomi on osallistunut sotilaallises-

tikin YK:n rauhanturvaamiseen. 2000-luvun myötä Puolustusvoimien osallis-

tuma kansainvälinen toiminta on muuttunut aiempaakin sotilaallisemmaksi

(Rantapelkonen (toim.) 2012), ja rauhanturvaamisen rinnalla tehdään sekä so-

tilaallista että siviilikriisinhallintaa. Myös Puolustusvoimien muita viranomai-

sia tukevalla tehtävällä on pitkät perinteensä. Vuonna 2017 Puolustusvoimat sai

uuden, kansainvälisen avun, tehtävän13, joka on sekä lainsäädännöllisesti että

eettisesti erityisen merkityksellinen johdatellen pohdintoja turvallisuuteen ja

sotilastoimintaan kytkeytyvien dilemmojen ja paradoksien pariin.

Hallituksen esityksessä muun muassa asevelvollisuuslain muuttamisesta (HE

94/2016) todetaan, että EU:n keskinäisen avunannon lauseke perustuu YK:n

peruskirjan 51. artiklaan, jonka mukaan YK:n jäsenvaltio voi käyttää [myös

kollektiivisesti] kansainvälisen oikeuden mukaista puolustautumisoikeuttaan,

jos se joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Edelleen avunantolauseketta on

katsottu voitavan soveltaa myös muussa kuin YK:n peruskirjan 51. artiklan tar-

koittamassa hyökkäystilanteessa EU:n perussopimusten yleisen solidaarisuu-

den perusteella. Etiikan näkökulmasta onkin kiinnostavaa, millaisia tilanteita

nämä ”myös muut” kuin hyökkäykseltä puolustautumistilanteet oikein ovat?

Perustuslain perusteluissa (ks. HE 1/1998) ei ole mainintaa maanpuolustus-

velvollisuuden alueellisesta ulottuvuudesta (ks. Särmäkari 2016, 200), mutta

perustuslain mukainen maanpuolustusvelvollisuus ei aseta Suomen kansalaisil-

le velvollisuutta minkään muun maan kuin Suomen puolustamiseen. Toisaalta

asevelvollisuuslain 62 §:n mukaan (429/2017) varusmiespalvelukseen tai ker-

tausharjoitukseen osallistuva asevelvollinen osallistuu nimenomaisen suostu-

muksensa mukaisesti esimerkiksi kansainvälisen avun tehtäviin. Edelleen lain

Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta 12 b §:n mukaan (427/2017)

esimerkiksi kansainvälisen avun tehtäviin käytetään ensisijaisesti sellaista Puo-

lustusvoimien henkilöstöä, joka on sitoutunut Puolustusvoimien kansainväli-

seen toimintaan. Julkisuudessa ammattisotilaiden osalta sitoutumistarve si-

vuutetaan, korostettaessa viime kädessä virkavelvollisuutta (ks. Ammattisotilas

2020).

Lainsäädännöllisen asiantuntemuksen lisäksi kaikilta Suomen kansalaisilta,

siis maanpuolustusvelvollisilta, edellytetään myös eettistä harkintaa ja asian-

tuntemusta, sillä mahdollisia kansainvälisen avun tehtäviä tulee tarkastella sekä

lainsäädännön että etiikan näkökulmista14. Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan

oheisiin tehtävälisäyksiin myös asevelvollisten koulutusta kehittämällä. Tämä

toteutetaan nykyään Koulutus 2020-ohjelman puitteissa. Tässä yhteydessä on

päädytty siihen, että varusmieskoulutuksessa opetetaan myös maanpuolustuk-

sen etiikkaa ja myös hyväksyttävän (oikeutetun) sodan kriteerejä (ks. Mäkinen

2020b).

Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön vuodesta

1994 ja tuli vuonna 2014 kutsutuksi mukaan edistyneenä kumppanimaana

Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyöhön (Enhanced

Opportunities Program, EOP). Nykyisin Suomi harjoittaa puolustusyhteistyötä

suurten eurooppalaisten tai transatlanttisten turvallisuusinstituutioiden, EU:n

ja Naton, piirissä sekä erilaisten kahdenvälisten ja johtovaltioperustaisten val-

tioryhmien puitteissa. Kansainvälisen yhteistyön kasvanutta painoarvoa Suo-

men puolustuspolitiikassa ilmentävät myös Naton kanssa vuonna 2014 laadittu

isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja sekä kansainvälisen avun

antamisen ja vastaanottamisen velvoitteen lisääminen Puolustusvoimien teh-

täviin vuonna 2017 (Lehtonen & Koivula 2020, 128).

Puolustusyhteistyön katsotaan olevan tärkeää Suomen puolustuskyvyn ja

uhkien ennaltaehkäisyn kannalta (Valtioneuvoston kanslia 2017, 6). Sotien

hyväksyttävyyttä pohdittaessa on tarpeen tiedostaa sekä sodan kuvan muu-

toksen evoluutio15 että aseteknologian kehitys. Esimerkiksi ydin- ja tekoäly-

aseet ovat omiaan häivyttämään entisestään eroa puolustuksellisten (defense)

ja hyökkäyksellisten (oense) operaatioiden välillä. Strategisesti puolustukselli-

suus kytkeytyy pelotteen ja pidäkkeen (deterrence) käsitteisiin ja käytänteisiin.

Näissä yhteyksissä ydinaseilla on ollut jo toisen maailmansodan jälkeen erittäin

keskeinen merkitys16 – eittämättä jopa liiankin keskeinen, sillä pelotteena ja

pidäkkeenä kertyvien hyödyllisten vaikutusten on ajoittain tulkittu haittaavaan

suuressa määrin ihmiskunnan turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä on ilmennyt

esimerkiksi kylmän sodan aikaan ydinaseahdistuksena.

Sittemmin esimerkiksi ilmastoahdistus on noussut huomattavasti laajemman

huomion kohteeksi (ks. Pihkala 2017). Näyttäisikin siltä, että ydintuhon uhkaa

ei enää tiedosteta, vaan se on vähintään piiloisesti osa normaalia elämää. Vas-

taavalla tavalla on kenties käymässä myös ympäristötuhon uhan kohdalla (Mt.,

78). Samalla ympäristötuhot ja ilmastonmuutos lieveilmiöineen synnyttävät

yhä uusia keskenään linkittyneitä ja toinen toisiaan eskaloivia turvallisuuden

uhkia, kuten ruokaturvallisuuden vaarantumista, ilmastopakolaisuutta ja pan-

demioita. Vaikka nämä uhat tulkittaisiinkin nimenomaan turvallisuusuhiksi,

lienee niihin vastaaminen pelkästään perinteisin sodankäynnin keinoin vähin-

täänkin epäsopivaa ja riittämätöntä. Näin ollen tulkinta sodasta pysyvänä il-

miönä ja sellaisena, jossa ylivertainen voimankäyttö on aina paras ratkaisumalli

(Kerttunen 2010, 11) on modernien uhkien äärellä epäuskottava. Jos omaksui-

simme tällaisen tulkinnan, syyllistyisimme jo Clausewitziläisittäinkin ajateltu-

na liian militaristiseen tulkintaan; myös joidenkin sotatieteellisten tulkintojen

mukaan sota on politiikan vararikko (Hanska 2015, 50).

Toisaalta voimme kenties ajatella, että sotilaallisesti liittoutumattomana pie-

nenä valtiona Suomi ei olisi kytkeytynyt esimerkiksi ydinasepelotteeseen, tai jos

olisikin, ei ainakaan EU-jäsenenäkään voisi olla aktiivinen toimija näissä asiois-

sa. Saman passiivisen tulkinnan mukaisesti voisimme yrittää vältellä vastuuta

myös ympäristötuhon ja sen lieveilmiöiden kohdalla. Viime vuosina tätä pas-

siivista tulkintaa on pyritty haastamaan (Juntunen 2019). ”Tavanomaisellakin”

sodalla on alati vaarana eskaloitua ydinaseiden ensikäytön kautta kattavaksi

ydinsodaksi ja ydintuhoksi. Ympäristötuhon suhteen taas ainakin toistaiseksi

meillä on vain tämä yksi planeetta, johon vaikutamme kaikki kollektiivisesti,

mutta epäsymmetrisesti niin, että suurimmat saastuttajat eivät välttämättä ole-

kaan ne, jotka tuhoista eniten tai ensimmäisenä kärsivät, mutta voivat kyllä-

kin olla niitä, jotka eniten tai tehokkaimmin voisivat edesauttaa ”taistelussa”

tuhoisia seurauksia vastaan. Näissä yhteyksissä ei enää erotella ”voittajia” ja

”häviäjiä”, sillä koko ihmiskunta ja ekosysteemit ovat kaikki suuressa määrin

pelkästään häviäjiä.

Modernien uhkien suhteen ihmiskunnalla on nykyisin ainakin kaksi eksisten-

tiaalista17 uhkaa: ydinsota ja ympäristökriisi18. Tosin ympäristökriisi on tar-

peen tulkita vallitsevaa luontosuhdettamme problematisoivemmin ekokriisinä

(Värri 2018). Täten päädymme taas kerran lainsäädännön ja moraalin väli-

siin jännitteisiin, sillä ellemme me kansainvälisin sopimuksin ja lainsäädän-

nön kautta saa aikaiseksi esimerkiksi ydinaseiden kieltoa ja niiden vaiheittaista

vähentämistä, tai kunnianhimoiseen ympäristöpolitiikkaan sitoutumista, niin

tällöin soisi eettisen vakaumuksemme tukevan pyrkimyksiä esimerkiksi ydin-

sulkusopimuksen aseman vahvistamiseksi ja ydinasekieltosopimuksen sekä

esimerkiksi päästörajoitusten saamista laajemmin hyväksyttävissä olevaan

muotoon19.

Turvallistaminen, turvallisuusparadoksi ja epäturvallistaminen

Edellä keskustellut Puolustusvoimien tehtävät tähtäävät pelkän perinteisen

maanpuolustuksen ohella kokonaisturvallisuuden säilyttämiseen. Sotilaan am-

mattietiikan mukaiset ensisijaiset arvopäämäärät, joita toiminnalla tavoitellaan

ovat turva, turvallisuus ja rauha. Oikeutetun sodan jus ad bellum -sääntöjen

mukainen sodan oikeutettu syy on ulkoista aggressiota vastaan tehtävä itse- tai

muiden viattomien puolustus. Pyrkimyksenä on säilyttää tai saavuttaa tietty

turvallisuuden tila. Mutta mitä turva tai turvallisuus oikeastaan on? Mitä ne

tarkoittavat modernien superongelmien ja eksistentiaalisten uhkien kohdalla?

Turvallisuuskäsityksen laajenemista vertikaalisesti eri tasoille (yksilön

turvallisuus, valtion turvallisuus, planeetan/ekosysteemien turvallisuus) ja

uudelleenmäärittymistä horisontaalisesti uusille alueille (ympäristöturval-

lisuus, taloudellinen turvallisuus, ruokaturvallisuus jne.) kutsutaan turval-

listamiseksi. Erilaisia ongelmia ja haasteita turvallistettaessa kyseistä ilmiötä

aletaan käsitellä nimenomaan turvallisuusuhkana. Turvallistaminen tapahtuu

aina kontekstoituna eli johonkin aikaan ja paikkaan asemoituvana. Turval-

lisuus-sana suomen kielellä sisältää sekä englanninkielisten sanojen security

että safety konnotaa tiot20, joilla viitataan yhtäältä turvallisuuteen oikeanlaisina

ja tehokkaina vasta- tai varotoimina suhteessa tietynlaisiin uhkiin, ja toisaal-

ta subjektiivisena kokemuksena tai tunteena vapauteen pelosta (Wæver 1995).

Menemättä tässä yhteydessä syvemmälle suomalaiseen turvallisuusdiskurssiin

toteamme, että on keskeistä tiedostaa turvallisuus yhtäältä kokemuksellisena,

subjektiivisena, ilmiönä ja toisaalta objektiivisena, erityistä asiantuntemusta21

edellyttävänä, yksilöiden kokemuksista ja tunteista lähtökohtaisesti riippumat-

tomana asiana22.

Nykyisessä globaalisti linkittyneessä, nopeatahtisessa maailmassa esimerkik-

si ilmastonmuutos, pandemiat, terrorismi, rasismi tai järjestäytynyt rikollisuus

uhkaavat ainakin ihmisten fyysistä koskemattomuutta tai elinolojen vakautta

tai jopa molempia. Kuten todettu, osa näistä voidaan nähdä jopa eksistentiaa-

lisina uhkina olemassaolon laadusta ja rauhanomaisuudesta puhumattakaan.

Nämä modernit uhat ja superongelmat ovat luoneet uudenlaisia, joko laajen-

tuneita (extended) tai uudelleenmääriteltyjä (redened) turvallisuuskäsityksiä.

Turvallisuuskäsitysten laajennuttua, perinteisten sotilaallisten ja valtio-orien-

toituneiden turvallisuustulkintojen rinnalle on noussut joukko laajan turvalli-

suuden käsitteitä, jotka ovat laajentaneet turvallisuustulkintaa etenkin sosiaa-

lisen, taloudellisen ja ympäristön saralle sekä useille eri tasoille yksittäisestä

kansalaisesta globaaleihin instituutioihin ja systeemeihin, kuten koko biootti-

sen yhteisön turvallisuuteen.23 Näin ollen nykyisin korostuu perinteisiä jako-

linjoja ylittävän kokonaisnäkökulman merkitys.24

Turvallistamista pohdittaessa on tarpeen tiedostaa myös yliturvallistaminen,

eli perusteeton tai liiallinen turvallistaminen. Ottamatta kantaa siihen, missä

kulkee perustellun ja perusteettoman tai tarpeellisen ja liiallisen turvallistami-

sen raja, on kuitenkin mahdollista ja aiheellista huomioida joitakin turvallis-

tamisen yleisiä ongelmallisia seurauksia. Yksi tällainen seuraus on (yli)turval-

listettujen ilmiöiden epäpolitisoituminen. Epäpolitisoitumisella tarkoitetaan

ilmiön tai ongelman siirtymistä poliittisen keskustelun ja päätöksenteon ulko-

puolelle. Tällöin ilmiön ymmärtäminen, käsittäminen ja mahdollisen haasteen

ratkaiseminen vaihtuu ennemminkin sen aiheuttaman uhan torjumiseksi tai

hallinnaksi, kuin alkuperäisen haasteen ratkaisemiseksi, lievittämiseksi tai en-

naltaehkäisemiseksi yhteiskunnallisin keinoin25. Toisin sanoen, ei siis esimer-

kiksi pyritä enää estämään tai hillitsemään vaikkapa ilmastonmuutosta tai sitä

vauhdittavia toimia, vaan adaptoidutaan torjumaan sen aiheuttamia negatiivi-

sia kerrannaisvaikutuksia.

Epäpolitisoituminen puolestaan edelleen luo vaaran perusteettomalle liuku-

miselle militarismiin26. Militarismissa ehkäpä keskeisin perusoletus on ulkoisen

sotilaallisen uhkan olemassaolo, mikä johtaa ”me” ja ”toiset” vastakkainasette-

luun sekä siten erilaisten sotien ensisijaistumiseen ja normalisoitumiseen;

mahdollisesti jopa tätäkin syvemmälle eli yhteiskunnallisten ja demokraattisten

sekä poliittisten merkitysyhteyksien väheksymiseen. Normaalisti sotilaalliseen

ongelmanratkaisuun keskityttäessä huomio kiinnittyy mitä erilaisempiin ”etu-

liitesotiin”, kuten huumesotiin, kybersotiin, taloussotiin ja sotiin terrorismia

vastaan tai sotiin vaikkapa ilmastokriisiä suuressa määrin aiheuttavia valtioita

vastaan. ”Etuliitesotiminen” typistää poliittista ongelmanratkaisua ja köyhdyt-

tää kansalaisten yhteiskunnallista osallistamista. Täten myös yhteiskunnalli-

sesti ja sisäisesti rakentuvat uhat ja riskit, kuten rasismi, seksismi, työttömyys

ja suuret tuloerot, saatetaan sivuuttaa kokonaan. Samassa yhteydessä myös

inhimillisen ja yhteiskunnallisen toimijuuden merkitys, voimaannuttamisesta

(emansipaatio) puhumattakaan, on vaarassa marginalisoitua.

Tasapaino turvallistamisen ja yliturvallistamisen välillä on toteutuneen tur-

vallisuuden ja rauhanomaisuuden kannalta keskeistä. Turvallistamiseen liit-

tyy turvallisuusdilemmana ja -paradoksina tunnettu ongelmarypäs, joka on

omiaan horjuttamaan rauhanomaisia oloja. Turvallisuusdilemmassa toimijat

joutuvat pitkällä aikavälillä vaiheittain tarkastelemaan sekä omia että ”toisen”

ominaisuuksia ja vaihtoehtoisia tekoja epävarmassa ja riskialttiissa tilantees-

sa. Tässä uhkaavassa ja vaikeasti ennustettavassa tilanteessa toimija joutuu

tekemään ratkaisun turvallisuustoimiin ryhtymisen ja turvallisuuden poten-

tiaalisen riskeeraamisen eettisten kustannusten välillä. Tällaisen epävarman ja

korkean riskin tilanteessa tullaan usein tehneeksi päätöksiä, jotka itse asiassa

kärjistävät ja/tai laajentavat tai syventävät alkuperäistä turvallisuusuhkaa enti-

sestään ja/tai luovat uusia turvallisuusuhkia turvallisuustoimien sivutuotteina.

Turvallisuuden takaamiseen pyrkivillä toimilla on myös turvallisuutta uh-

kaavia ei-intentioituja vaikutuksia. Tämä voi johtaa keskinäisten jännitteiden

kasvamiseen ja lopulta turvallisuuden vähenemiseen eli noidankehämäiseen

turvallisuusparadoksiin, jossa turvallisuustoimet tulevatkin epäsuorasti lisän-

neeksi turvattomuutta turvallisuuden lisäämisen sijasta.

On siis mahdollista, vaikkakaan ei välttämättä determinististä27 tai fatalistis-

ta28, että tilanteessa, jossa kaksi tai useampi toimija, pyrkiessään parantamaan

omaa turvallisuuttaan, tuleekin provosoineeksi toinen toistaan. Yhden osapuo-

len toimet kärjistävät toisen osapuolen vastatoimia ja näin eskaloivat riskiä esi -

merkiksi väkivaltaisuuksien syttymiseen. Näin turvallisuusparadoksissa tur-

vallisuuteen pyrkivien päätösten ja tekojen seuraukset ovatkin lopulta epäsuo-

tuisia niin, että hyviä, turvallisuutta aidosti edistäviä vaikutuksia onkin lopulta

vähemmän kuin huonoja, turvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. Turvallisuus-

paradoksissa siis oletusten ja odotusten vastaista on se, että turvallisuutta li-

säämään tarkoitetut toimet itseasiassa estävät turvallisuutta ja jopa lisäävät

turvattomuutta. Turvattomuuden lisääntyminen voi näkyä sekä subjektiivisena

ahdistuksen ja pelon kokemuksena, että objektiivisesti kasvaneena konikti-

riskinä ja/tai niiden potentiaalisten tuhojen vakavuuden syvenemisenä. Tämä

johtuu turvallisuustoimien toinen toistaan provosoivasta ja eskaloivasta peli-

teo reettisesta mekanismista, jossa ei toimitakaan lähtökohtaisesti luottamuksen

ja yhteistyön oletusten perusteella29 vaan oman selustan turvaamiseksi yhteis-

työn kustannuksella ja jatkuvasti panoksia korottamalla.

Oman selustan turvaaminen yhteistoiminnan kustannuksella muistuttaa ra-

kenteeltaan niin kutsuttua vangin dilemmaa. Vangin dilemma on peliteoreetti-

nen asetelma, jossa kaksi rikollista on jäänyt kiinni ja heitä uhkaa vankeustuo-

mio. Rikolliset ovat etukäteen sopineet yhteisen strategian olla tunnustamatta

rikostaan. Rikolliset eivät voi kuulustelujen aikana enää viestiä keskenään. Kuu-

lustelijat tarjoavat täydellistä vapautumista sille rikolliselle, joka tunnustaa ja

paljastaa rikoksen yksityiskohdat. Vaikenemisesta uhataan pitkällä vankeusran-

gaistuksella. Mikäli molemmat pysyvät vaiti, molemmat saavat samanmittaisen

lyhyen vankeustuomion. Mikäli molemmat tunnustavat, molemmat saavat vaiti

pysymisestä aiheutuvaa rangaistusta pidemmän vankeustuomion. Mikäli vain

toinen tunnustaa, pääsee tunnustanut rikollinen heti vapaaksi, ja toinen, vaiti

pysynyt rikollinen joutuu vankilaan vielä pidemmäksi ajaksi kuin kummassa-

kaan edellisessä tilanteessa. Dilemma muodostuu siitä, että yhteisen edun mu-

kaista olisi molempien pidättäytyä puhumasta – tällöin molemmat kärsisivät

vain lyhyen rangaistuksen, joka yhteensäkin olisi lyhyempi aika, kuin yhden

rikollisen vankeustuomio siinä tilanteessa, että vain toinen tunnustaa rikoksen.

Kummankin oman edun mukaista olisi kuitenkin tunnustaa toisen pitäytyessä

hiljaa – tällöin pääsee itse vapaaksi toisen joutuessa vankilaan pitkäksi aikaa.

Oman selustansa turvaaja siis valitsee tunnustamisen, vaikka kokonaishyödyn

(yhteenlaskettujen vankeusvuosien) kannalta edullisempaa olisi molempien

pysyä vaiti (lyhyet vankeustuomiot yhteenlaskettuina ovat vähemmän kuin toi-

sen yksin viettämät vankeusvuodet). (ks. Axelrod 1980.)

Samanlainen asetelma on helposti nähtävissä turvallisuusdilemmassa. Esi-

merkiksi asevarustelun suhteen parhaan yhteistuloksen tuottanee varustelu-

kilvasta pidättäytyminen, mutta oma varustautuminen toisen siitä pidättäy-

tyessä tuottaa kilpailuedun ensin varustautuneelle. Molempien varustautuessa

uhka eskaloituu vaihe vaiheelta. Täten turvallisuusdilemmassa vangin dilemma

näyttäytyy ikään kuin jatkuvana tai toistuvana dilemmana eri päätöksenteko-

instansseissa pitkän ajan kuluessa.

Toisaalta turvallistaminen ei kuitenkaan missään nimessä ole yksiselitteises-

ti huono asia, eikä rajanveto liialliseen tai perusteettomaan turvallistamiseen

ole helppoa, sillä demokraattisen yhteiskunnan puolustaminen ja turvaamisen

arvoisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää monimuotoista ja koko-

naisvaltaista käsitystä turvallisuudesta modernissa moninaisten ja laaja-alaisten

uhkakuvien maailmassa. Turvallisuusdiskurssissa onkin tarve siihen liittyvien

keskeisten käsitteiden analysoinnille ja niiden yhteiskunnallisten merkitysten

jäsentämiselle, jotta voidaan ainakin pysyä tietoisina ja avoimina turvallisuus-

kehityksen suunnista ja perusteista.30

Turvallistamiskehityksen rinnalla ja sijasta ilmiöitä ja ongelmia on mahdol-

lista myös epäturvallistaa. Epäturvallistamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa

aiemmin turvallistettu ilmiö tuodaan takaisin (muunkin kuin turvallisuus-)po -

liittisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin. Epäturvallistamisen perus-

teena voidaan todeta, ettei esimerkiksi sotilaallinen ylivarustautuminen tai

kriisiytynyt ilmasto edellytä sotaa vaan ennemminkin radikaalia uudelleen-

rakentamista ja uudistamista, jotta kansainvälispoliittinen ja ekosysteeminen,

niin ihmisten kuin muunkin luonnon, hyvinvointi voidaan jatkossa entistäkin

paremmin turvata (ks. Joutsenvirta & Salonen 2020).

Täten korostuu demokraattisen yhteiskunnan puolustamisen ja turvaamisen

arvoisuuden kansalaisia osallistava monitasoinen ylläpito. Nykyiselle ylikulut-

tavalle ja ylihyvinvoivalle (eli osin jopa pahoinvoivalle) yhteiskunnallemme

keskeistä on myös inhimillistymisen ja ihmistymisen vaade. Käsitteellisesti

käänne edellyttää esimerkiksi inhimillisen ja subjektiivisten turvallisuuden

tulkintojen määrittelyä ja analysoimista (ks. esim. Soirila 2018) sekä nykyistä

tasapainoisempia globaaleja ratkaisuja inhimillisten pelkojen ja turvallisuus-

tarpeiden (freedom from fear) aseellisen ratkaisemisen ja toisaalta akuutisti hä-

dänalaisten perusoikeuksien ja -tarpeiden (freedom from want) tyydyttämisen

osalta.

Militarismi, pasismi ja moraalidilemma

Poliittisen realismin tai realpolitikin31 mukaan sodat ovat yksi maailman reali-

teeteista, eikä moraalipohdinnoilla ole sijaa kansainvälisten suhteiden jäsentä-

misessä32. Politiikka nähdään moraalista irrallisena ja itsenäisenä näkökulma-

na, jonka pohjalta päätöksiä voidaan tehdä vetoamatta moraalisiin seikkoihin.

Tuntuu kuitenkin epäuskottavalta, että poliittisia päätöksiä voisi tehdä ja poliit-

tista keskustelua käydä täysin vetoamatta sellaisiin normatiivisiin seikkoihin,

kuten kansalaisten hyvinvointiin, vapauteen tai oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

Ilmeisemminkin poliittisen realismin pääasiallinen tarkoitus lienee lähinnä

rajata pois ainakin rauhanaatteelliset mittasuhteet saavat eettiset pohdinnat

poliittissotilaallisesta päätöksenteosta.

Toisinaan poliittisen realismin kanssa yhteen kietoutuukin myös militaris-

ti nen näkemys, josta ainakaan suomalainen sotatiede tai kansalaiset eivät

kuitenkaan ole olleet tähän mennessä riittävästi tietoisia. Laajassa merkityk-

sessä militarismi tarkoittaa normatiivista näkemystä, jonka mukaan sota ja so-

taan valmistautuminen on normaalia ja moraalisestikin haluttavaa sosiaalista

toimintaa. Äärimmillään militarismin mukaisesti jopa kaikenlaiset sodat ovat

oikeutettuja (Ceadel 1987, 4). Kapeampi määritelmä viittaa sodan ja sotilaalli-

sen voimankäytön ihannoimiseen ja sen näkemiseen ratkaisuna poliittisiin ja

yhteiskunnallisiinkin ongelmiin33. Kyse ei kuitenkaan ole sinänsä väkivallan

ihannoimisesta itsessään, vaan nimenomaan sotavoimien kautta organisoitu-

neen voimankäytön kannattamisesta, ja esimerkiksi sotavoimien näkemises-

tä korkeimpana yhteiskunnallisena saavutuksena tai auktoriteettina (Dowler

2012, 491) pyrittäessä ”realismin” mukaisesti edistämään yksinomaan kansal-

lisvaltion omia intressejä, esimerkiksi vankistamaan suurvalta-asemaa34. Toi-

saalta tiettyjen militarististen tulkintojen mukaan sota on itsessään arvokasta

tai vähintäänkin palvelee tiettyjä itsessään tärkeitä arvopäämääriä, joita millään

muilla rauhanomaisemmilla keinoilla ei voida saavuttaa. Tällaista militarismia

kannattava valitsee aina mieluummin sotilaalliset keinot silloinkin, kun toimi-

via rauhanomaisempiakin vaihtoehtoja olisi vielä jäljellä. (Coates 2016, 59, 74.)

Presidentti Dwight Eisenhowerin korosti jo vuonna 1961 kuuluisassa jäähy-

väispuheessaan sotataloudellisen kompleksin merkitystä. Sittemmin etenkin

vuoden 2001 terrori-iskuihin yhä edelleen reagoitaessa, ja vuonna 2003 Irakia

vastaan käynnistetyn epäoikeutetun sodan jälkimainingeissa, globaali asetelma

on ollut sekä kriisiytymässä että yhteiskunnallistumassa. Militarismin yhteis-

kunnallistuminen näkyy militarisoitumisen etenemisenä ulkoisesta turvalli-

suudesta sisäisen turvallisuuden, kuten poliisin pariin. Samalla demokraattiset

instituutiot näyttävät olevan väkivaltaisten toimien mahdollisia kohteita. Näin

ollen sotataloudellisten ja poliittisten kompleksien ja instituutioiden intressit

ovat jo pidempään olleet jännitteisessä suhteessa toistensa kanssa.

Epäselväksi jääkin, miten militaristinen ja militarisoiva ajattelutapa soveltuu

vaikkapa verraten pieneen, vaikkakin useiden sotilaallisten menestystensä ja

”menestystensä” myötä militarisoituneeseen Suomeen; maahan, jonka geopo-

liittinen asema, toisaalta osana läntisiä demokratioita, mutta toisaalta naapu-

rinaan ”puolitotalitaarinen” Venäjä (taustallaan suurvalta-asemaa yhtä lailla

havitteleva Kiina), on ollut jännitteille ja sodille altis. Tätä Suomen asemoitu-

mista esimerkiksi demokraattisen rauhan teorian näkökulmasta tarkasteltaes-

sa35 voidaan tunnistaa merkittäviä haasteita sekä rauhalle että turvallisuudelle.

Käsitteellisesti on mahdollista erottaa toisistaan militarismi ideologiana tai

asenteena ja militarisaatio (militarization) prosessina, jossa nämä asenteet il-

mentyvät jokapäiväisessä elämässä. Militarismilla voidaan siis viitata ensisijai-

sesti asenteisiin sotilaallisen toiminnan haluttavuudesta ja tehokkuudesta,

kun taas militarisaatiolla viitataan sotilaalliseen tapaan reagoida ja vastata

yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita ei aiemmin ole pidetty yksiselitteisesti soti-

laallisina ongelmina tai uhkina (Dowler 2012, 134). John Gillisin (1989, 1; ks.

Giroux 2007, 30) mukaan militarismi määritellään joko sotilaallisen hallitsevuu-

tena suhteessa siviiliauktoriteetteihin tai vielä yleisemmin sodanomaisten ar-

vojen yhteiskunnallisena hallitsevuutena. Kun yhteiskunnallisia, sosiaalisia tai

poliittisia ilmiöitä, haasteita ja ongelmia aletaan käsitellä sotilaallisina ongelmi-

na tai sotilaallista toimintaa vaativina haasteina, puhutaan militarisoitumisesta.

Toisin sanoen, militarisaation kautta yhteiskunta valmistautuu ja järjestäytyy

tuottamaan väkivaltaa36. Toisaalta prosessi voi kulkea myös toista kautta, jolloin

militaristinen käyttäytyminen johtaa ideologiseen militarismiin. Näin ollen

militarismi ideologiana ja prosessina on yhteen kietoutunut ilmiö (Higate &

Henry 2016, 134–135.)

Militarisaatiokaan ei ole yksiselitteinen prosessi, vaan siinä voidaan erottaa

useampia eri osa-alueita, jotka eivät kaikki välttämättä ole konkreettista sotaan

varustautumista, vaan voivat saada myös paljon hienovaraisempia merkityksiä

ja ilmenemismuotoja. Tässä artikkelissa käsillä olevan rauha-, turvallisuus- ja

turvallistamistarkastelumme suhteen lienee sopivinta keskittyä valtiolliseen,

yhteiskunnallisen systeemin militarisaatioon (regime/state militarization) ja

sen historiallisyhteiskunnallisiin kytköksiin. Scoeldia (2007/2016) mukaillen,

yhteiskunnallisen systeemin militarisaatiolla tarkoitetaan vahvaa sotilaallista

vaikututusta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämä ei itsessään välttämättä

vielä tarkoita sotilaallisen voimankäytön ihannoimista tai edes konkreettista so-

taan valmistautumista. Sen sijaan tässä merkityksessä militarisaatio tarkoittaa

sotilaallisten käytänteiden ja päätöksentekotapojen vahvaa vaikutusta yhteis-

kunnallisessa päätöksenteossa. Käytännössä näiden vaikutus toki yleensä lisää

nimenomaan sotilaallisen puolustautumisen ja jopa sodan mahdollisuutta.

Sotilaallinen, aseellinen puolustautuminen taas on todennäköisesti sopimaton

ja tehoton ratkaisu useisiin moderneihin turvallistettuihin uhkakuviin, kuten

ilmastonmuutokseen tai pandemioihin.37

Militarismille täysin vastakkaista normatiivista näkemystä edustavat erilaiset

pasismin muodot. Pasismi normatiivisena näkemyksenä on moninainen.

Voitaisiinkin ennemmin puhua aateperheestä kuin yhdestä ainoasta aatteesta.

Rauhanaatteilla on pitkä historia, joka voidaan paikantaa niin kristinuskoon

kuin moniin idänkin uskontoihin ja losooihin. Moderneissa länsimaissa pasi-

smi voi perustua niin uskonnollisiin vakaumuksiin kuin sekulaareihinkin lo-

sooihin. Länsimaissa pasismi kytkeytyy usein sotaan liittyviin merkityksiin,

toisin kuin esimerkiksi joissain idän losooissa, joissa pasismi voi olla paljon

laajempi ja monialaisempi kaikenlaisen haitan ja kärsimyksen tuottamisen tai

väkivallan käyttämisen kieltävä perinne.38 Pasismi voi tarkoittaa sekä rauhan

säilyttämistä tai edistämistä, että väkivallan vastustamista. Rauhan edistäminen

ja väkivallan vastustaminen, aktiivinen ja passiivinen rauha, ovat kuitenkin

saman päämäärän tavoittelun kaksi eri keinoa, jotka voivat täydentää toisiaan39.

Pasistisia näkemyksiä voidaan jaotella monin eri tavoin ja moniin eri ala-

luokkiin. Ensinnäkin voidaan tehdä jako absoluuttiseen (ehdottomaan) ja eh-

dolliseen pasismiin (engl. conditional ja contingent pacism)40. Absoluuttisen

pasismin mukaan sota ei voi olla moraalisesti oikeutettua missään tilanteissa.

Tämän näkökannan mukaan sotiminen on aina välttämättä moraalisesti vää-

rin, koska sota itsessään on moraalisesti väärin. Ehdollinen pasismi puoles-

taan on absoluuttista pasismia heikompi versio, sillä se myöntää, että ainakin

teoriassa sota voisi olla moraalisesti oikeutettu, mutta vain jos se ei tuottaisi

yhtäkään sivullista siviiliuhria. Tämä heikompikin versio on kuitenkin sotahis-

torian realiteettien valossa käytännössä lähes yhtä tiukka kuin absoluuttinenkin

versio, sillä oli sota sitten mala in se, eli pahaa itsessään tai ei, liittyy siihen kui-

tenkin todennäköisesti aina ainakin jonkin verran sivullistenkin kärsimystä ja

kuolemaa. Tällaisissa muodoissaan pasismi näyttäytyy ylevänä ideana, mutta

osoittautuu kuitenkin käytännössä vaarallisen tiukaksi kielloksi pidäkkeetöntä

alistamista ja väkivaltaisuutta vastaan41.

Juuri tähän tiukkaan pidättäytymiseen kiteytyy pasismin paradoksaalisuus:

vaaliessaan rauhaa ja väkivallattomuutta se voi tulla sallineeksi (oikeutettua

puolustus)sotaakin mittavamman väkivallan, kärsimyksen ja kuoleman. Jos

pitäydytään pasismin absoluuttisessa tulkinnassa, päädytään passiivisen rau-

han korostamiseen ja tietynlaiseen alistumiseen, sillä periaatteessa edes hyök-

käyksiltä ei saisi voimankäytöllä puolustautua edes viimesijaisena keinona.

Ajatuksen taustalla on usein moraalinen jakolinja kärsimyksen aiheuttamisen

ja kärsimyksen sallimisen välillä, joista jälkimmäistä pidetään moraalisesti

pienempänä pahana kuin puolustamiseen väistämättä liittyvää kärsimyksen

tuottamista.

Passiivisuus ja pidättäytyneisyys on huomattavissa myös kristillisessä pasis-

min perinteessä, joka kehottaa kääntämään toisen posken. Jännitteitä kuitenkin

syntyy sen välillä, tulisiko ihmisen pitäytyä täysin etäisenä maallisen maail-

man asioille tuonpuoleisen toivossa, vai tulisiko meidän ottaa osaa maallisen

oikeudenmukaisuuden rakentamiseen ja ylläpitämiseen jo tässä elämässä. Jäl-

kimmäisen kannan mukaan voitaisiin ainakin äärimmäisissä tilanteissa ja tie-

tyin ehdoin turvautua voimankäyttöön oikeudenmukaisuuden edistämiseksi,

vaikkakin rauhanomaisuus tulisi säilyttää ensisijaisena oletusarvona (Christop-

her 1994, 22–24). Passiivisuuden ja tiukasti ehdollisen voimankäytön rinnalle

voidaan nostaa myös väkivallattoman vastarinnan periaatteet, joiden mukaan

epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä voi ja tulee vastustaa, mutta se tulee ja

on mahdollista tehdä täysin väkivallattomin keinoin.

Uuden ajan alun oikeusloso Hugo Grotius tunnisti sekä pasismin että

realismin yhtäläisen riittämättömyyden. Hänen mukaansa yhtäältä pasismi

ei sallisi mitään ja realismi sallisi mitä vain, mitä tulee väkivaltaan ja voiman-

käyttöön. Näin ollen kumpikaan ei voi olla uskottava ja sellaisenaan käytäntöön

sovellettava toimintaperiaate.42 Länsimainen oikeutetun sodan traditio voidaan

nähdä ainakin yrityksenä luoda kolmas vaihtoehto näiden kahden ääripään vä-

lille (Orend 2001). Oikeutetun sodan tradition mukaisesti lososesti orientoi-

tuneessa sotilaseettisessä tutkimuksessa on kaksi perustavaa ennakko-oletusta.

Ensinnäkin oletetaan, että (ainakin puolustus)sodankäynti, on ainakin joissa-

kin olosuhteissa moraalisesti hyväksyttävää. Sodan tulee kuitenkin olla viimei-

nen vaihtoehto, eli viimesijainen keino sen jälkeen, kun kaikki rauhanomaiset

vaihtoehdot on jo kokeiltu ja osoitettu toimimattomiksi. Toiseksi oletetaan, että

sotaa voidaan ainakin teoriassa käydä eettisesti jokseenkin siedettävällä tavalla;

toisin sanoen, sodankäynnin väistämätön raakuus ei välttämättä aina kumoa

sen alustavaa eettistä oikeutusta.43

Näin ollen myös oikeutetun sodan traditiossa, vaikka väkivalta tietyin rajoi-

tuksin ja ehdoin sallitaankin, on oletusarvona aina rauha. Tavoitteena nimittäin

on estää sota viimeiseen asti, ja vasta kun se ei enää ole mahdollista, sallitaan

voimankäyttö vain siinä määrin kuin se on aivan välttämätöntä (ks. Fiala

(toim.) 2018). Kaikki eivät ehkä julistaudu pasisteiksi, mutta kukapa haluaisi

julistautua antipasistiksi tai militaristiksikaan – siis väkivallan kannattajaksi

ensisijaisena ja lähtökohtaisesti hyvänä keinona? Harva olisi eri mieltä siitä-

kään, että sotaan ryhdyttäessäkin on pyrittävä minimoimaan haittoja ja pidät-

täytymään suhteettomasta voimankäytöstä. Grotius vetoaa myös rauhantyön

jatkamiseen sodassakin, tarkoittaen tällä sitä, että sodasta ei saa tulla itsetarkoi-

tus tai itseisarvo, tai suhteettomien ja epäoikeutettujen päämäärien edistämisen

väline. Sen sijaan on säilytettävä halu solmia rauha heti kun siihen tarjoutuu

reilu mahdollisuus44.

Vastakkainasettelun sijaan rakentavampi tapa nähdä pasismin ja sotatieteel-

listen teorioiden välinen jännite on jäsentää tätä asetelmaa moraalidilemman

kautta. Pasismi ja sodan oikeuttaminen voidaan nähdä moraalidilemmana,

jossa kaksi moraaliperiaatetta tai prima facie -velvollisuutta ovat keskenään so-

vittamattomassa ristiriidassa. Tässä tapauksessa keskenään yhteen sovittamat-

to mat periaatteet ovat väkivallasta pidättäytyminen ja puolustautuminen45.

Pää tös voimankäytöstä ja sotaan ryhtymisestä on päätös näiden kahden peri-

aatteen välillä. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että vaikka molemmat peri-

aatteet ovatkin sellaisenaan moraalisesti hyviä, sotakontekstissa ne sulkevat

toisensa pois: kun pohditaan päätöstä ryhtyä oikeutettuun puolustussotaan, ei

enää ole mahdollista puolustaa kansalaisia vain muin kuin sotilaallisin keinoin.

Siispä, jos täysin pidättäydytään väkivallasta ei voida puolustaa viattomia46 ja

jos taas ryhdytään puolustamaan viattomia ei ole enää mahdollista täysin pidät-

täytyä väkivallasta. Pasismi ja oikeutetun sodan traditioon nojaava sotatiede

ovat molemmat tahoillaan ratkaisuja tähän moraalidilemmaan; pasismi pai-

nottaa ratkaisussaan väkivallasta pidättäytymistä, kun taas eettisesti orientoi-

tuneet sotatieteet painottavat kansalaisten puolustamista.

Erilaisia painotuksia voidaan edelleen jatkaa sekä pasismin että sotatietei-

den teorioiden sisällä. Saba Bazarganin jatkokehittelemä kontingentti pasismi

(contingent pacism) on tällainen joko suhteellisten haittojen tai episteemisten

riskien painottamiseen perustuva pasismin muoto. Kontingenssi tarkoittaa

losoassa ei-välttämättömyyttä, sitä, että tapahtuma ei ole väistämätön, vaan

tavalla tai toisella ainakin jossain määrin satunnainen. Nimensä mukaisesti

siis kontingentin pasismin mukaan ei ole mitenkään välttämätöntä, että sodat

ovat aina tuomittavia tai moraalisesti kiellettyjä. Kontingentti pasismi voi-

daan nähdä ehdollista pasismia heikompana pasismin muotona, sillä sen

mukaan sota voi myös käytännössä olla täysin hyväksyttävää, vaikkakin useim-

pien sotien kohdalla on epätodennäköistä, että ne sitä olisivat47. Kontingentin

pasismin muodot voidaan edelleen jakaa suhteellisuusperustaiseen (proportio-

nality-based) ja episteemisperustaiseen, eli tiedollisiin haasteisiin perustuvaan

kontingenttiin pasismiin.

Suhteellisuusperustainen kontingentti pasismi nojaa oikeutetun sodan tra-

dition jus ad bellum- ja jus in bello -sääntöjen suhteellisuusperiaatteeseen (pro-

portionality principle), jonka mukaan 1) sodalla tavoiteltujen hyötyjen tulee olla

suuremmat kuin sodan välttämättä aiheuttama paha, ja 2) sotilaallisen voiman-

käytön tulee olla suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn, eli toisin sanoen ylimääräi-

nen väkivallan käyttö hyötyjen saavuttamiseksi ei ole sallittua. Suhteellisuus-

perusteisesti tarkasteltuna sota ei voi olla sallittua silloin kun se vahingoittaa

viattomia sivullisia suhteettoman paljon. Tämä ajatus on kuitenkin sisäänra-

kennettu jo edellä mainittuihin oikeutetun sodan suhteellisuusperiaatteisiin.

Miksi siis tämän ajatuksen takana olisi jokin oikeutetun sodan reunaehdoista

poikkeava itsenäinen pasismin muotonsa?

Ensinnäkin tämä huomio tuo esiin pasismin ja oikeutetun sodan tradition

yhteistä arvopohjaa, ja voisi siten olla hyvä ensiaskel näkemysten välisen kes-

kusteluyhteyden luomiselle. Suhteellisuusperustainen pasismi on kuitenkin

suhteellisuusperiaatteesta erillinen huomio siinä, että pelkän suhteellisuusvaa-

timuksen lisäksi se ikään kuin nostaa suhteellisuuden rajaa. Tämä tarkoittaa

sitä, että suhteellisuuden rajaa kiristetään paljon tiukemmaksi kuin pelkästään

seurauseettisissä pohdinnoissa olisi välttämätöntä. Suhteellisuusperusteisessa

pasismissa ei riitä, että sodalla estetty haitta on utilitaristisessa laskennassa

yksinkertaisesti mittavampaa kuin sodan aiheuttama haitta. Sen sijaan sotimal-

la estetyn pahan pitää olla todella huomattavasti suurempaa (esimerkiksi

moninkertaista) suhteessa sodalla aiheutettuun pahaan. Se, kuinka korkealle

riittävän suhteen raja nousee, riippunee itse kunkin muista eettisistä periaat-

teista, kuten mahdollisista moraalisista eroista pahan tekemisen ja pahan salli-

misen välillä. Oli raja lopulta kuinka korkealla tahansa, suhteellisuusperustei-

sessa pasismissa jokin raja kuitenkin on olemassa. Tämä tarkoittaa sitä, että

tuon rajan ylittävät tilanteet ovat sellaisia, että ne sekä teoriassa että käytännössä

sallivat sotimisen (Bazargan 2014, 2–4). Tällainen rajan ylittävä tapaus voisi olla

esimerkiksi jonkin kansanryhmän laajamittaiseen ja erityisen raakaan vainoon

ja kansanmurhaan liittyvä tilanne. Tällöin todennäköisesti hyvin kohdenne-

tuilla ja lyhytkestoisilla kriisinhallintaoperaatioilla laajamittaisen ja julman

kärsimyksen estäminen olisi suhteessa riittävässä määrin suurempi hyvä kuin

esimerkiksi sotilaallisen kriisinhallinnan mahdollisesti tuottama hetkellinen

ja rajattu kärsimys.

Episteemisperustainen pasismi puolestaan nojaa sodan oikeutusta koske-

vien tiedollisten rajoitusten luomiin riskeihin. Samoin kuin edellisen, tämän-

kään näkökulman mukaan ei ole täysin väistämätöntä, että sotiminen olisi

aina kiellettyä tai epäoikeutettua. Sen sijaan episteemisperustaisen pasismin

mukaan emme todennäköisesti pysty luotettavasti tekemään päätöstä siitä, onko

jokin tietty sota oikeutettu vai ei. Koska sota aina tuottaa haittaa myös sivullisil-

le, mutta erityisesti ollessaan epäoikeutettu, tuottaa sitä suhteettoman paljon ja

tarpeettomasti ja/tai vailla riittäviä perusteita, on eettisesti parempi tehdä niin

sanottu ”väärä negatiivinen” päätös. Episteemisperustaisen pasismin mukaan

epävarmuuden edessä on siis parempi mieluummin päätyä pasistiseen vaihto-

ehtoon, eli pidättäytyä sotimasta, kuin ryhtyä sotaan, joka ehkä myöhemmin

osoittautuukin epäoikeutetuksi. Päätöksenteossa nojataan siis varovaisuusperi-

aatteeseen, jonka mukaan riskien ollessa korkeat, on ehkä syytä suhtautua mie -

luummin tarpeettoman varovaisesti kuin varomattomasti. Näin voidaan estää

tarpeetonta kärsimystä, joka epätodennäköisyydestään huolimatta olisi toteu-

tuessaan mittava tai vakava vahinko. Toisaalta näkemys ei myöskään kiellä so-

timista silloin, jos todella on hyvät perusteet uskoa, että sota on oikeutettu.

(Bazargan 2014, 14–16.) Episteemisperustaisessa pasismissa on siis vahva pa-

sismioletus, eikä ”väärää negatiivista”, eli oikeutetusta sodasta pidättäytymistä

pidetä moraalisesti vääränä, vaikkei oikeutettua sotaa täysin kielletäkään.

Aatteet erilaisista pasismin muodoista oikeutetun sodan tradition kautta

laajaan ja suppeaan militarismiin voidaan nähdä totaalisen erillisyytensä tai

vastakkaisuutensa sijaan jatkumona.

Kuvio 1: Aatejatkumo absoluuttisesta pasismista militarismiin

Jatkumo muodostuu vastauksien kirjosta väkivallan hyväksyttävyyteen ja tä-

män hyväksynnän rajaan liittyen. Erilaiset pasismit nostavat rajan väkivallan

hyväksyttävyydelle kaikkein korkeimmalle. Absoluuttinen pasismi edustaa vä-

kivallan totaalista tuomitsemista kaikissa tilanteissa, kun taas muut pasismin

muodot voisivat joko teoriassa tai käytännössäkin sallia sen tietyin, joskin

erittäin tiukoin ehdoin. Näin pasismit muodostavat nekin yhdessä jatkumon

sisäisen jatkumon. Jatkumon keskikohtaa edustaa oikeutetun sodan traditio,

joka nojaa pasismin puoleen siinä, että rauhanomaisuus on sekä toiminnan

lähtökohta että päämäärä. Se kuitenkin asettaa oikeutuksen ja rajat väkivallan

käytölle ja täten myös tulee suoranaisesti hyväksyneeksi voimankäytön, silloin

kun se on täysin välttämätöntä. Toista ääripäätä puolestaan edustavat poliitti-

nen realismi ja militaristiset näkökannat, jonka mukaan voimankäyttö ei ole

ainoastaan hyväksyttävää, vaan jopa toivottavaa, jolloin rauha on helposti luo-

vuttavissa.

Hyväksyttävä ja puolustamisen arvoinen rauha

Sotatieteissä muuallakin kuin vain sotilaspedagogiikan parissa on ollut kiin-

nostuneisuutta oikeutetun sodan tutkimusperinnettä kohtaan48, vaikkakin pe-

rinteisesti on syvennetty vastakkainasettelua sotatieteiden ja rauhantutkimuk-

sen välillä. Tämä tulkinta tuo esille itseasiassa sotatieteiden konservatiivisuutta,

mistä se tosin ei ole ollut itse tietoinen, koska sotatieteiden suhde militarismiin

ja militarisoitumiseen on toistaiseksi jätetty näkemättä ja tulkitsematta.

Samoin kuin turvallisuustutkimuksessa turvallisuuskäsitteen kohdalla,

myös rauhantutkimuksessa tunnistetaan erilaisia rauhan muotoja ja jaotteluja.

Merkittävin jakolinja lienee niin sanotun negatiivisen ja positiivisen rauhan

välillä. Negatiivisella rauhalla tarkoitetaan rauhaa yksinkertaisesti sodan tai

väkivallan poissaolona (Coates 2016, 106). Negatiivinen rauha implikoi tiettyä

passiivisuutta ja pidättäytymistä: kieltoa sotaan ryhtymisestä tai väkivaltaan

turvautumisesta49. Negatiivinen, kapea rauhan määritelmä voi johtaa rauhan

paradoksiin alistuessaan passiivisuudessaan vastustajan aggressioon tai muihin

epäoikeudenmukaisuuksiin (Cortwright 2008, 6). Positiivisella rauhalla puoles-

taan tarkoitetaan pelkän sodan tai fyysisen väkivallan puuttumisen lisäksi myös

niin kutsutun rakenteellisen väkivallan (structural violence) puuttumista. Ra-

kenteellinen väkivalta on laajempaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuut-

ta, joka voi näyttäytyä esimerkiksi syrjintänä, hyväksikäyttönä ja marginalisoi-

misena. Rauhan edistämistä ja kehittämistä kutsutaan myös termillä aktiivinen

rauha. Näin ollen aktiivinen, positiivinen rauha implikoi pelkän väkivallasta

pidättäytymisen ohella myös aktiivisia toimia hyvän, oikeudenmukaisen50 ja

reilun yhteiskunnan muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi51.

”Rauha” sinänsä ja itsessään ei siis välttämättä, varsinkaan negatiivisessa tul-

kinnassa, kerro vielä mitään rauhanomaisen tilanteen sisällöstä, siis esimerkiksi

valtion sisäisistä poliittisista ja yhteiskunnallisista oloista ja kansalaisten hyvin-

voinnin tasosta. Kun rauha määrittyy pelkästään antiteesinsä, sodan, puuttu-

misen kautta, se on korkeintaan niin kutsuttu rakenteellinen hyve52, joka asettaa

vain tietyt reunaehdot tai lähtökohdat, määrittämättä mitenkään näillä ehdoin

muodostuvan järjestelmän normatiivista sisältöä. On siis täysin mahdollista,

että rauha, vaikkakin hyvä lähtökohta, voikin pitää sisällään eettisesti epäi-

lyttäviä tai jopa täysin tuomittavia järjestelmiä. Näin ollen kaikki rauhat eivät

välttämättä ole säilyttämisen arvoisia, jos niiden sisällä tuotetaan enemmän

kärsimystä kuin mitä niiden kumoaminen väkivaltaisinkaan keinoin lopulta

tuottaisi53. Frances Kammin (2012) mukaan oikeutettu rauha (just peace) on

tila, jota ei ole oikeutettua muuttaa sodan keinoin. Oikeutettu sota puolestaan

on tilanne, jolloin ei ole moraalisesti epäoikeutettua ryhtyä sotaan. Tällä tavoin

yksinkertaistettuna Kamminkaan määritelmä ei vielä kommunikoi juuri mi-

tään oikeutetun rauhan sisällöstä, mutta se korostaa rauhaan ja sotaan liittyvien

moraalisten vaatimusten epäsymmetrisyyttä. Tässä määritelmässä oikeutet-

tuun rauhaan liittyy moraalinen vaatimus; mikäli rauha on oikeutettu, se tulee

säilyttää eikä sitä ole hyväksyttävää rikkoa. Oikeutettuun sotaan puolestaan

liittyy vain hyväksyntä, mutta ei vaatimusta; ei ole moraalisesti vaadittua sotia

oikeutettuakaan sotaa, mutta ollessaan oikeutettu, sota on moraalisesti hyväk-

syttävää.54

Niin sanotun deonttisen pasismin (deontological pacism) mukaan rauhan-

omaisuus ja rauhan ylläpito ovat kuitenkin absoluuttisia velvollisuuksia, ja niis-

tä tulisi pitää kiinni kaikissa tilanteissa (ks. Farmer 2011). Deonttinen pasismi

implikoi siis vain negatiivista rauhaa; sodan puutetta, rauhassa pidättäytymistä.

Negatiivinen rauha ja deonttinen pasismi voidaan rinnastaa absoluuttiseen

pasismiin. Kieltäessään kaiken väkivallan ja sodan kaikissa tilanteissa, deont-

tisen ja absoluuttisen pasismin on tyydyttävä sodan ja väkivallan puuttumi-

seen riittävänä päämääränä. Negatiivisen rauhan ”puolustamiseksi” yhtäältä

vaaditaan täydellistä sodasta pidättäytymistä, mutta toisaalta sodan puute näh-

dään myös riittäväksi ehdoksi rauhalle.

Vähemmän tiukat, erityisesti kontingentin pasismin muodot puolestaan

voivat uskottavammin edellyttää myös positiivista rauhaa. Mikäli painotetaan

hyväksyttäviä haittoja päätöksessä sodan ja rauhan, väkivallan ja pasismin

välillä, kuten erityisesti suhteellisuusperustaisessa kontingentissa pasismissa,

on tarkasteltava myös rauhan sisältöä – siis sitä, miten se toteuttaa reilua oikeu-

denmukaisuutta ja kansalaisten hyvinvointia tai edes perustarpeiden tyydytty-

mistä. Tässä tarkastelussa rauha sinänsä ei välttämättä ole itseisarvoista, vaan

rauhanomaisuuden säilyttämisen arvoisuus riippuu siitä, millaiset poliittiset,

yhteiskunnalliset ja sosiaaliset olot sen puitteissa ovat mahdolliset. Mikäli posi-

tiivinen rauha, siis vapaus sekä fyysisestä että rakenteellisesta väkivallasta, ei

voi toteutua, on täysin mahdollista, että tällaisesta rauhasta on kontingentin

pasisminkin mukaan luovuttava.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että sotaan ryhtyminen epäeettisen rau-

han sijaan on sekä kontingentin pasismin että oikeutetun sodan tradition

mukaan hyväksyttävää vasta, jos sota on välttämätöntä ja suhteessa (moninker-

taisesti) pienempi paha tai suurempi hyvä kuin pelkän negatiivisen rauhan säilyt-

täminen. Jos lopulta tehdään päätös oikeutettuun sotaan ryhtymisestä, tehdään

kuitenkin vääryyttä suhteessa velvollisuuteen pidättäytyä vahingoittamasta

muita, vaikka tarkoitus on nimenomaan suojella viattomia väkivallalta. Toisin

sanoen tehdään valinta, jonka yhtenä perusteena on oletus siitä, että väkivallal la

ja tappamisella voidaan tuottaa ja tukea turvallisuutta ja elämää. Tämä on lie-

västi paradoksaalista jo itsessään, mikäli ei jatkuvasti arvioida sitä, millä inhi -

mil lisellä hinnalla elämän ja turvallisuuden puolustaminen jopa sotatoimin

voidaan oikeuttaa.

Kontingentti suhteellisuusperustainen pasismi on ensinnäkin yritys ar-

vioida juuri tätä inhimillistä hintaa. Toisekseen se on yritys laskea hyväksyttä vää

sodan inhimillistä hintaa huomattavasti niin, että vain äärimmäisen vähäisin

vahingoin toteutettu sota olisi hyväksyttävää. Sodan inhimillisen hinnan, esi-

merkiksi vahingoittamisen ja tappamisen määrän ja vakavuuden, tulee siis olla

huomattavan pieni, jotta välttämätön vahingonteko ja tappaminen itsen tai

toisten suojelemiseksi voitaisiin oikeuttaa. Mitä todennäköisimmin positiivista

rauhaa voidaan edistää pitkälti myös (ja varsinkin) muin kuin sodan keinoin.

Näin voidaan säilyttää koko ajan negatiivinen rauha samalla kun aktiivisesti

työskennellään positiivisen rauhan sisältöjen edistämiseksi. Analyysi paljastaa

kaksi merkittävää piirrettä rauhan luonteesta. Ensinnäkin sen, että negatiivinen

ja positiivinen rauha eivät ole toisensa poissulkevia tulkintoja, vaan kaksi mah-

dollisesti toisiaan täydentävää tekijää yhteiskunnan rauhanomaisten olojen

suhteen. Toisekseen analyysi paljastaa, että rauha on ennemminkin jatkuva,

muuttuva prosessi kuin jokin tietty, absoluuttinen ja pysyvä lopputulos (Cort-

wright 2008, 7–8).

Pohdintaa

Positiivisen ja negatiivisen rauhan yhteen kietoutunut prosessinomaisuus sekä

toisaalta valinta nopean rauhan(pyrkimyksen) ja hyvän, mutta yleensä aika-

jänteeltään pidemmän rauhan(pyrkimyksen) välillä johdattelee takaisin jatku-

moajatteluun sekä dilemmaan voimankäytön hyväksyttävyydestä. Oletettavasti

useimmat olisivat valmiita hylkäämään jatkumon molemmat ääripäät, siis sekä

absoluuttisen pasismin että militarismin. Edes oikeutetun sodan tradition

mukaisesti sotaa ei tule normalisoida tai edes hyväksyä kuin kohtalaisen ää-

rimmäisissä olosuhteissa: pelkkä oman edun tavoittelu ei ole hyväksyttävää, ja

positiivisen rauhan tulee olla konkreettisesti ja peruuttamattomasti uhattuna

ennen kuin sotatoimet voitaisiin oikeuttaa. Toisaalta, vaikka tästä vallitsisi teo-

reettisesti täysi konsensus, (yli)turvallistaminen osaltaan hämärtää erottelua ja

päätöksentekoa siitä, mikä ylipäänsä on aito turvallisuusuhka, ja vieläpä sellai-

nen huomattava turvallisuusuhka, johon nimenomaan sotilaallisin toimin voi

ja täytyy vastata.

Käytännössä päätökset eivät siis välttämättä ole kiistattomia. Toisen ääripään,

absoluuttisen pasismin, suhteen ongelmallista on eettisesti huono rauha, joka

tuottaa huomattavaa kärsimystä, haittaa tai jopa kuolemaa. Ei ole selvää, olisi-

ko parempi säilyttää mikä tahansa rauha itseisarvoisena, vai tulisiko ainakin

joitain ”rauhanaikana” tehtäviä huomattavia hirmutekoja vastustaa jopa sodan

keinoin, jos mikään muu ei auta. Toisaalta ”huono rauha” tuskin sekään on

kiis taton käsite, ja varsinkin kolmansien osapuolten interventioiden salliminen

erilaisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen systeemien arvottamisen pohjalta

on eettisesti epäilyttävää ja riskialtista länsimaistumisen, sekularisoitumisen,

liberalisoitumisen ja muiden kulttuurien ja uskontojen marginalisoitumisen

viitekehyksessä.

Vaikkei ääripäidenkään tyrmääminen ole yksiselitteistä, aito dilemma jäänee

kuitenkin jonnekin maltillisempien pasismin muotojen ja oikeutetun sodan

tradition välille. Molemmat näkemykset pitävät pasismia lähtökohtanaan ja

sotaa täysin viimesijaisena, epätoivottavana vaihtoehtona. Toisaalta molemmat

sisältävät myös sen mahdollisuuden, että jotkin sinänsä ”rauhanomaiset” ti-

lanteet voivat olla eettisesti vieläkin hirvittävämpiä kuin tietyin moraalisesti

hyväksyttävin ehdoin käyty sota. Tällöin kysymykseksi muodostuu ensinnäkin

se, mihin suhteellisuuden raja vedetään, eli kuinka paljon pienempi paha so-

dan täytyy olla rauhanomaisiin julmuuksiin nähden, ollakseen hyväksyttävää.

Oikeutetun sodan traditiosta käsin yksinkertainen seurauseettinen laskenta

riittänee: sota voidaan oikeuttaa (kunhan muutkin ehdot täyttyvät), jos se tuot-

taa vähemmän pahaa eli/tai enemmän hyvää kuin rauhan säilyttäminen. Suh-

teellisuusperustainen kontingentti pasismi nostaa tätä rimaa mahdollisesti

huomattavastikin yksinkertaisen utilitaristisen kalkyylin yläpuolelle. Rauhaa

painotetaan yhtälössä niin, että sodalla saavutetun hyvän täytyy olla monin-

kertaisesti suurempi kuin mitä rauhan säilyttämisestä koituva kärsimys olisi.

Toisekseen episteemisperustainen pasismi muistuttaa vielä siitä, että emme

välttämättä voi luotettavasti tietää, milloin voimankäyttö todella olisi oikeu-

tettua, sillä emme todennäköisesti täysin tunne kaikkia relevantteja faktoja

oikeutuksen taustalla. Tällöin tulisi varovaisuusperiaatteen nojalla kallistua

mieluummin rauhanomaisuuden ja väkivallasta pidättäytymisen puolelle, sillä

sota on aina luonteeltaan moraalinen tragedia, jossa lukemattomien vapaus,

koskemattomuus, turva, turvallisuus ja elämä vaarantuvat.

Mikäli jatkumon absoluuttiset ääripäät hylätään lähtökohtaisen ongelmalli-

suutensa vuoksi toiminnallistamisen ulkopuolelle, päätös hyväksyttävän väki-

vallan rajasta silti tuskin koskaan on täysin tyydyttävä. Mihin tahansa hyväksyt-

tävän voimankäytön raja vedetäänkin, tuntuu rajanveto mahdollisesti aina ai-

nakin joltain osin väärältä. Tämä on ominaista dilemman luonteelle. Valinta

joudutaan tekemään kahden keskenään ristiriitaisen velvollisuuden tai mo-

raalisen vaatimuksen välillä, ja toinen vaatimus jää aina toteutumatta, sillä

vaatimukset sulkevat toisensa pois niin, että niitä ei voi toteuttaa yhdessä. Toi-

sen velvollisuuden valitseminen tarkoittaa välttämättä toisen toteuttamisesta

luopumista. Kumpi tahansa siis valitaankaan – puolustaminen tai väkivallasta

pidättäytyminen – tehdään aina toisen velvollisuuden kannalta vääryyttä. To-

teuttamatonkaan velvollisuus ei lakkaa olemasta, kun päätös on tehty. Päinvas-

toin se usein pysyy päätöksentekijän mielessä ja aiheuttaa niin kutsuttua jään-

nössyyllisyyttä, vaikka tehty päätös olisikin sinänsä moraalisesti hyväksyttävä

tai oikea. (Beauchamp & Childress 2001) Dilemmassa ihminen on siis kuin

jatkuvasti huonossa asennossa: riippumatta siitä, kumpaan suuntaan kääntyy,

on aina jotenkin paha olla. Keskusteluyhteyden avaaminen ja yhtymäkohtien

vahvistaminen eri pasismin muotojen, militarismin kritiikin, oikeutetun so-

dan tradition ja realismin välille on yritys totuttautua tähän epämukavaan ase-

telmaan.

Viitteet

1 ks. Puolustusministeriö 2013; Kallunki 2020; ks. myös Hellenberg ym. 2011.

2 Valtioneuvosto 2012; Valtioneuvosto 2017.

3 ks. Virta & Branders 2016; Branders 2016; Bourbeau & Vuori 2015, 255.

4 Maanpuolustussuhteessa tulkitaan olevan kaksi toisiinsa vuorovaikutuksessa olevaa ta-

soa: yksilöä maanpuolustukseen asemoivat tekijät ja maanpuolustussuhdetta kehystävät

tekijät (Kosonen 2019, 59). Yksilöä maanpuolustukseen asemoivia tekijöitä tulkitaan

olevan maanpuolustusasenne, maanpuolustusluottamus, maanpuolustusosaaminen ja

maanpuolustustoimijuus. Maanpuolustussuhdetta kehystäviä tekijöitä ovat kiinnittymi-

nen yhteiskuntaan ja valtioon, kokemus valtiosta puolustamisen arvoisena sekä käsitys

valtioon, yhteiskuntaan tai lähiympäristöön kohdistuvista uhkista ja kyvystä vastata

niihin (Kosonen, Puustinen & Tallberg 2019, 311; Jalkanen, Pulkka & Norri-Sederholm

2020, 198–201).

5 Kivelä 2016, 201; Himberg 2020, 120.

6 Huomautettakoon, että eräs keino näiden jännitteiden purkamiseen voisi olla yhteistoi-

minnan lisääminen jo näihin ammatteihin opiskeltaessa (ks. Anttonen 2016) ja myös

eettisiin teemoihin ulottaen.

7 ks. Kaarkoski, Tallberg & Villman 2020, 181; vrt. Hart & Tallberg 2020, 146.

8 Kallunki 2015; Puolustusministeriö 2018; Puolustusministeriö 2013; Hallituksen esitys

2018; Myllyniemi (toim.) 2010.

9 Kallunki 2015, 30; Myllyniemi (toim.) 2010.

10 Käkönen 1994, 1–2; Smith 2005.

11 Tämä on näkynyt esimerkiksi siten, että yhteiskunnallisissa, sekä maanpuolustukseen

että yhteiskunnalliseen turvallisuuteen kytkeytyvissä, hegemoniakamppailuissa tois-

taiseksi marginaaliin on jäänyt ”toisten” inhimillinen turvallisuus (human security) ja

ennen kaikkea se, millaisia globaaleja seurauksia sekä ”terrorismin vastaisella sodalla”

että muilla uusliberalistisilla operaatioilla ”ihmisten riittävän elintason” (freedom from

want) turvaamiseksi onkaan 2000-luvulla ollut (ks. Soirila 2018; Rantapelkonen 2006;

Mäkinen 2020a; b).

12 ks. Virta 2012; Pesu 2020.

13 Laki Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta 427/2017.

14 ks. Mäkinen 2020b; Christopher 1994.

15 Raitasalo & Sipilä (toim.) 2005; Raitasalo 2018; Hyytiäinen 2017.

16 ks. Hanska 2019; Michel & Pesu 2019; Kamm 2012.

17 Eksistentiaaliset uhat ovat koko planetaarista olemassaoloa uhkaavia tekijöitä. Toby

Ordin mukaan (2020) ne ovat riskejä, jotka uhkaavat ihmiskunnan potentiaalin tuhou-

tumista pitkällä aikavälillä. Nick Bostromin mukaan (2013) eksistentiaaliset uhat ovat

riskejä, jotka uhkaavat johtaa Maa-peräisen älyllisen elämän ennenaikaiseen sukupuut-

toon tai sen tulevaisuuden mahdollisuuksien äkilliseen ja pysyvään tuhoutumiseen.

Esimerkiksi Bostromin (2002) mukaan todennäköisyys sille, että ihmiskunta kohtaa

jonkin sitä uhkaavista eksistentiaalisista uhista pitkällä aikavälillä on vähintään 25 % ja

todennäköisesti paljon tätä korkeampi. Martin Reesin (2003) ja Ordin (2020) mukaan

taas tällainen uhka kohdataan jo kuluvan vuosisadan aikana 17–50 % todennäköisyy-

dellä.

18 Bulletin of Atomic Scientists 2021. Tosin tätä tulkintaa voitaneen täydentää pandemioil-

la ja esimerkiksi ekosysteemipalveluiden romahtamisella (ks. Mattila (toim.) 2020).

19 ks. Valtioneuvosto 2019; Arms Control Association 2021.

20 Virta 2011, 121; Turvallisuuskomitea 2017, 16; Anttonen 2016, 28–33.

21 Tosin esimerkiksi vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen, Irakissa

vuonna 2003 alkaneen sodan jälkimainingeissa [tässä tapauksessa tiedustelualan]

asiantuntemuksen arvostus [tässä tapauksessa väitettyjen irakilaisten joukkotuhoasei-

den osalta] joutui koetukselle, sillä ajoittain ”asiantuntemus” näytti jäävän ”poliittisen

tarkoituksenmukaisuuden” ja epäeettisyyden jalkoihin (ks. Tetlock 2006, 1).

22 ks. Mutanen 2010; Airaksinen 2012.

23 Rothschild 1995; ks. Buzan 1991/2007, 7, jonka mukaan turvallisuus on yksi niistä käsit-

teistä, jotka ikuisesti generoivat ratkaisemattomia debatteja. Ks. Hacking 1999/2001, 68.

24 Keskinen ym. 2017, 124–125.

25 Ks. epäpolitisoituminen ja medikalisaatio. Tiettyjen ongelmallisiksi koettujen piirteiden

käsittyminen ensi sijassa lääketieteen kautta johtaa usein lähinnä ongelmien oireiden

lievittämiseen varsinaisen ongelman tai sen syiden poistamisen ja ehkäisemisen sijaan.

Joidenkin nykyään lähinnä lääketieteellisiksi koettujen ongelmien, kuten alkoholismin

tai synnytyksen jälkeisen masennuksen varsinaiset syyt voivat olla pitkälti sosiaalisia ja

yhteiskunnallisia, jolloin niihin tulisi myös puuttua yhteiskunnallisen päätöksenteon

tasolla pelkän lääke(tieteellisen)hoidon sijaan.

26 Limnell 2009; Bourbeau & Vuori 2015; Virta & Branders 2016; Mikkola & Aaltola ym.

2018.

27 Determinismin mukaan tulevaisuuden ja nykyisyyden tapahtumat ovat välttämättömiä

seurauksia menneisyyden tapahtumista. Tietyt tapahtumat seuraavat luonnonlakien

kaltaisella tavalla. Ks. Visala 2018, 296.

28 Fatalismin mukaan ihmisten teoilla ei ole vaikutusta siihen, mitä tulevaisuudessa tapah-

tuu, vaan tulevaisuus on ennalta määrätysti välttämättä tietynlainen, eikä siihen voi

puuttua eikä sitä voi muuttaa. Ks. Visala 2018, 297.

29 nk. tit for tat strategia. Ks. esim Kanniainen 2019.

30 Wæver 1995, 62–65; Corry 2014, 257; Mikkola & Aaltola ym. 2018, 91.

31 Fiala (toim.) 2018; Ceadel 1987, 73; Wallensteen 2011, 36-40; Orend 2001.

32 Christopher 1994, 3; Orend 2001; 2020.

33 Mt.; Scoeld 2007/2016, 1–2; Higate & Henry 2016, 134; vrt. Morris 2014.

34 Pinker 2011, 291; ks. Ceadel 1987, 77.

35 ks. Russett & Oneal 2001, 116; Wallensteen 2011, 24. Vrt. Rosato 2003; Gursozlu 2018;

Hegre 2014.

36 Giroux 2007, 31-44; Higate & Henry 2016, 134; Dowler 2012, 491.

37 Ks. Mt., 3–4.

38 Ns. Ahimsa-perinne. Ks. esim. Tähtinen 1976.

39 ks. Johansen 2007.

40 Bazargan, 2014; Fiala (toim.) 2018; May 2012; 2015/2018; Kallunki 2015.

41 Primoratz 2002, 221; Ceadel 1987, 191.

42 Grotius 1625/2017; Ne 2005, 85-128; Reichberg, Syse & Begby (toim.) (2006), 385–437.

43 ks. Häyry 1991, 77; Aalto 2014, 110; Puumala 2018, 11; Mäkinen 2020b, 35.

44 Christopher 1994; Grotius 1625/2017; Arendt 1970, 51.

45 Tässä suhteessa ei ole oleellista ovatko viattomat ”toisia” vai onko kyseessä itsepuolus-

tuksellinen voimankäyttö.

46 ”viaton” tässä sotilaseettisessä merkityksessä (innocent), eli rinnasteisena ”siviilille” tai

”ei-taistelijalle (non-combatant).

47 Bazargan 2014, 2; ks. May 2012; 2015/2018.

48 Sipilä 2013, 75-77; Koivula 2013, 110.

49 Galtung 1969; 1996; Lawler 1995.

50 Tässä artikkelissa tulkitsemme oikeudenmukaisuuden ”rawlsilaisittain” reiluudeksi ja

reiluksi mahdollisuuksien tasa-arvoksi. Tulkintamme on siis yhteiskuntalosonen ja

-eettinen, emmekä tässä yhteydessä ota kantaa esimerkiksi oikeuksien ja velvollisuuk-

sien luonteeseen tai oikeustieteelliseen oikeudenmukaisuuteen. Sen sijaan rawlsilainen

tulkinta näkee oikeudenmukaisuuden yhteiskunnallisena reiluutena (fairness), joka syn-

nyttää aitoa sosiaalista ja yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta tai samanarvoisuutta siinä

merkityksessä, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet hyvinvointiin. Oikeudenmu-

kaisuus ja reiluus näin nähtynä ei välttämättä tarkoita täyttä tasa-arvoisuutta esimerkiksi

täysin samanlaisen kohtelun tai yksinkertaisen tasajaon merkityksessä, vaan reiluuden

toteuttamiseksi voi joissain tilanteissa olla tarpeellista kohdella erilaisia tapauksia eri

tavalla, jotta mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu. Ks. esim. Rawls 1958; 1971; 1993.

51 Galtung 1969; 1996; Lawler 1995.

52 Vrt. esim. integriteetti. Integriteetti on rakenteellinen hyve, joka määrittää vain tiettyjen

tekijöiden, esimerkiksi moraaliarvostelmien, keskinäiset suhteet (=ristiriidattomia, yh-

teensopivia), mutta ei vielä kerro mitään näiden moraaliarvostelmien itsensä sisällöstä.

Näin ollen eettisesti täysin epäilyttävätkin periaatteet voivat edustaa korkeaa integriteet-

tiä, kunhan ne ovat keskenään yhteensopivia, vaikka olisivatkin sisällöltään järkyttäviä.

Ks. esim. Cartagena & Beaty 2017; Puumala 2020.

53 Esimerkki: Jos kukaan ei olisi vastustanut sotilaallisin keinoin Natsi-Saksan ideologista

ja maantieteellistä leviämistä ja holokaustia, olisi kolmas valtakunta voinut elellä tässä

rauhan negatiivisessa tulkinnassa täysin rauhanomaisesti, eli ilman sotaa. Mutta kuin-

ka moni ajattelisi, että 1) Natsi-Saksassa vallitsisi silloinkaan aito (säilyttämisen arvoi-

nen) rauha, jos ihmisiä samaan tapaan kidnapattaisiin, karkotettaisiin, kidutettaisiin ja

joukkomurhattaisiin, tai 2) että olisi tällainenkin ”rauha” (=sodan puute) kuitenkin silti

parempi kuin sota näiden käytänteiden lopettamiseksi?

54 Kamm 2012, 3–4.

Lähteet

Aalto, Janne (2014). Kuka omistaa etiikan? Teoksessa A. Mutanen & O. Pekkarinen

(toim.), Sotilaspedagogiikka: professori Juha Mäkisen 50-vuotisjuhlakirja. Tampere:

Maanpuolustuskorkeakoulu, 107–118. http://urn./URN:ISBN:978-951-25-2580-5,

(16.10.2014).

Aggestam, Karin & Björkdahl, Annika (toim.) (2013). Rethinking Peacebuilding: e quest

for just peace in the Middle East and the Western Balkans. New York: Routledge.

Airaksinen, Timo (2012). Yksilöturvallisuutta etsimässä. Helsinki: Suomen Pelastusalan

Keskusjärjestö.

Ammattisotilas (2020). Kansainvälisen avun antaminen. https://www.ammattisotilas./asl/

lehdet/3_2020/kansainvalisen_avun_antaminen, (26.1.2020).

Anttonen, Johanna (2016). Yhteistä turvallisuutta rakentaen: poliisi- ja upseeriprofessioiden

yhteiskehittelyn mahdollisuuksista. Sotilaspedagogiikan väitöskirja. Johtamisen ja so-

tilaspedagogiikan laitos. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. https://www.doria./

handle/10024/124728, (1.9.2016).

Arendt, Hannah (1970). On Violence. Orlando: A Harvest Book.

Arms Control Association (2021). U.S.-Russian Nuclear Arms Control Agreements at

a Glance. https://www.armscontrol.org/factsheets/USRussiaNuclearAgreements,

(26.1.2021).

Asevelvollisuuslaki 429/2017. https://www.nlex.//laki/ajantasa/2007/20071438, (15.1.2021).

Axelrod, Robert (1980). Eective Choice in the Prisoner’s Dilemma. Journal of Conict

Resolution, 24(1), 3–25.

Bar-Siman-Tov, Yaacov (2013). Linking Peace and Justice in Peacemaking. Teoksessa K.

Aggestam & A. Björkdahl (toim.), Rethinking Peacebuilding: e quest for just peace

in the Middle East and the Western Balkans. New York: Routledge, 19–34.

Bazargan, Saba (2014). Varieties of Contingent Pacism in War. Teoksessa H. Frowe &

G. Lang (toim.), How We Fight. Oxford: Oxford University Press, 1–17.

Beauchamp, Tom L. & Childress, James F. (2001). Principles of Biomedical Ethics. New York:

Oxford University Press.

Blombergs, Fred (2013). Euroopan voimatasapainojärjestelmä 1990–2012: Euroopan vakaus

rakenteellisen, uusklassisen ja hegemonisen realismin näkökulmasta. Strategian väitös-

kirja. Strategian laitos. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. http://urn./URN:IS-

BN:978-951-25-2440-2, (25.1.2021).

Blombergs, Fred (toim.) (2016). Suomen turvallisuuspoliittisen ratkaisun lähtökohtia. Julkai-

susarja 1: tutkimuksia n:o 4. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. http://urn./UR-

N:ISBN:978-951-25-2776-2, (4.6.2020).

Bostrom, Nick (2002). Existential Risks: Analyzing human extinction scenarios and re-

lated hazards. Journal of Evolution and technology, 9, https://ora.ox.ac.uk/objects/

uuid:827452c3-fcba-41b8-86b0-407293e6617c, (22.4.2021).

Bostrom, Nick (2013). Existential Risk Prevention as Global Priority. Global Policy, 4(1),

15–31.

Bourbeau, Philippe & Vuori, Juha A. (2016). Security, Resilience and Desecurization: Multi-

directional Moves and Dynamics. Critical Studies on Security, 3(3), 253–268.

Branders, Minna (2016). Kokonainen turvallisuus? Kokonaisturvallisuuden poliittinen kel-

poisuus ja hallinnollinen toteutettavuus. Johtamiskorkeakoulun väitöskirja. Tampere:

Tampereen yliopisto. http://urn./URN:ISBN:978-951-44-9996-8, (25.1.2021).

Bulletin of Atomic Scientists (2021). 2021 Doomsday Clock Statement. https://thebulletin.

org/doomsday-clock/current-time, (1.4.2021).

Buzan, Barry (1991/2007). People, States and Fear. An agenda for international security stud-

ies in the post-cold war era. Second Edition. Great Britain: Harvester Wheatsheaf.

Buzan, Barry, Wæver, Ole & de Wilde, Jaap (1998). Security: A new framework for analysis.

Boulder ja Lontoo: Lynne Rienner Publishers.

Cartagena, Nathan L. & Beaty, Michael (2017). Military Leaders, Fragmentation, and the

Virtue of Integrity. Teoksessa P. Olsthoorn (toim.). Military Ethics and Leadership.

Leiden: Brill Nijho, 104–124.

Ceadel, Martin (1987). inking about Peace and War. Oxford: Oxford University Press.

Christopher, Paul (1994). e Ethics of War & Peace: An Introduction to Legal and Moral

Issues. ird Edition. New Jersey: Prentice Hall.

Cortright, David (2008). Peace: A History of Movements and Ideas. Cambridge: Cambridge

University Press.

Corry, Olaf (2014). From Defense to Resilience: environmental security beyond neo-liber-

alism. International Political Sociology, 8, 256–274.

Dowler, Lorraine (2012). Gender, Militarization and Sovereignity. Geography Compass, 6(8),

490–499.

Farmer, Daniel D. (2011). Pacism without Right and Wrong. Public Aairs Quarterly,

25(1), 37–52.

Fiala, Andrew (toim.) (2018). e Routledge handbook of pacism and nonviolence. New

York ja London: Routledge.

Galtung, Johan (1969). Violence, Peace and Peace Research. Journal of Peace Research, 6(3).

167–191.

Galtung, Johan (1996). Peace by Peaceful Means: Peace and Conict, Development and Civ-

ilization. London: Sage Publications.

Gillis, John (toim.) (1989). e Militarization of the Western World. New Brunswick and

London: Rutgers university press.

Giroux, Henry A. (2007). e University in Chains: Confronting the Military-Industrial-

Academic Complex. Boulder: Paradigm Publishers.

Gowans, Christopher W. (toim.) (1987). Moral dilemmas. New York: Oxford University

Press.

Grotius, Hugo (1625/2017). On the Law of War and Peace. A. C. Campbellin englannin-

kielinen käännös. United States: CreateSpace Independent Publishing Platform.

Gursozlu, Fuat (2018). e Triumph of the Liberal Democratic Peace and the Dangers of

Its Success. Teoksessa A. Fiala (toim.), e Routledge Handbook of Pacism and Non-

violence. New York ja London: Routledge, 213–224.

Hacking, Ian (1999/2001). e Social Construction of What? Cambridge, MA: Harvard Uni-

versity Press.

Hallituksen esitys (1998). Hallituksen esitys n:o 1 eduskunnalle Suomen hallitusmuodok-

si. https://www.eduskunta.//vaski/hallituksenesitys/documents/he_1+1998.pdf,

(13.1.2021).

Hallituksen esitys (2016). Hallituksen esitys n:o 94 eduskunnalle laeiksi puolustusvoimista

annetun lain, aluevalvontalain ja asevelvollisuuslain muuttamisesta. https://www.

eduskunta./FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_94+2016.aspx, (13.1.2021).

Hallituksen esitys (2018). Hallituksen esitys n:o 139 eduskunnalle. https://www.eduskunta.

/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_139+2018.aspx, (13.1.2021).

Hansen, Lene (2013). Security, Conict and Militarization. Teoksessa G. Waylen, K. Celis,

J. Kantola & S.L. Weldon (toim.), e Oxford Handbook of Gender and Politics. Oxford:

Oxford University Press, 828–848.

Hanska, Jan (2015). Tohtoriupseeri – kriittinen tutkija vai selvitysmies? Tieteellisyyden ja

upseeriuden yhdistäminen puolustusvoimien tutkimuskentän pyörteissä. Teoksessa

A. Nokkala, J. Hanska & M. Häyry (toim.), Akateemisuus ja upseerius: tieteen, tutki-

muksen ja johtamisen ristivetoa puolustushallinnossa. Johtamisen ja sotilaspedagogii-

kan laitos, julkaisusarja 2: artikkelikokoelmat n:o 15. Tampere: Maanpuolustuskor-

keakoulu, 39–66.

Hanska, Jan (2019). Pelotetta vai pidäkettä? Deterrenssiteorian käytäntöä pienen valtion

näkökulmasta. Tiede ja Ase, 77, 42–70. https://journal.ti/ta/article/view/88681,

(3.5.2020).

Hart, Linda & Teemu Tallberg (2020). Naiset ja maanpuolustus komiteamietinnöissä 1948–

1993: toisen maailmansodan perinnöstä naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Teoksessa T. Häkkinen, M. Kaarkoski & J Tilli (toim.), Maanpuolustustahto Suomessa.

Tallinna: Gaudeamus, 128–147.

Hegre, Håvard (2014). Democracy and Armed Conict. Journal of Peace Research, 51(2),

159–172.

Hellenberg, Timo, Heikki Talvitie, Pekka Visuri & Risto Volanen (2011). Myrskyn silmässä

– Suomi ja uudet kriisit. Jyväskylä: WSOYpro.

Higate, Paul & Marsha Henry (2016). Militarising Spaces: A Geographical Exploration of

Cyprus. Teoksessa S. Kirsch & C. Flint (toim.), Reconstructing Conict: Integrating war

and post-war geographies. New York: Routledge, 133–156.

Himberg, Kimmo (2020). Kompleksiset uhkakuvat ja varautumisen uudelleenarviointi.

Teoksessa O. Heino, V. Huotari, K. Laitinen (toim.), Varautuminen eilen – varautumi-

nen huomenna. Puheenvuoroja Suomesta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja

n:o 136. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu, 118–122. http://urn./URN:NBN:-

-fe2020112492791, (9.12.2020).

Hyytiäinen, Mika (2017). Hybridivaikuttaminen. Teoksessa Turvallinen Suomi 2018. Hel-

sinki: Turvallisuuskomitea, 15–30. https://turvallisuuskomitea./turvallinen-suo-

mi-2018-tietoa-suomen-kokonaisturvallisuudesta/, (3.4.2018).

Häyry, Matti (1991). Nuorukaiselle kuolla kuuluu – vai kuuluuko? Sotilasammatin etiikan

ulkoisia ja sisäisiä rajanvetoja. Teoksessa T. Airaksinen (toim.), Ammattien ja ansait-

semisen etiikka. Helsinki: Yliopistopaino, 76–102.

Jalkanen, Pasi, Antti-Tuomas Pulkka & Teija Norri-Sederholm (2020). Maanpuolustus-

suhde: monipuolisempi näkökulma maanpuolustukseen. Teoksessa T. Häkkinen, M.

Kaarkoski & J Tilli (toim.), Maanpuolustustahto Suomessa. Tallinna: Gaudeamus,

196–216.

Johansen, Jørgen (2007). Nonviolence: More than the Absence of Violence. Teoksessa

C. Webel & J. Galtung (toim.): Handbook of Peace and Conict Studies. New York:

Routledge, 143-159.

Joutsenvirta, Maria & Arto O. Salonen (2020). Sivistys vaurautena: radikaalisti, mutta lem-

peästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Keuruu: Basam Books.

Juntunen, Tapio (2019). e End of Nuclear Arms Control? Implications for the Nordic Region.

FIIA working paper n:o 109. https://www.ia./julkaisu/the-end-of-nuclear-arms-

control, (5.1.2021).

Kaarkoski, Miina, Teemu Tallberg & Emmi Villman (2020). ”Mä niinkun vihaan sitä käsi-

tettä”: näkökulmia maanpuolustustahtoon ja sitä mittaaviin kysymyksiin. Teoksessa

T. Häkkinen, M. Kaarkoski & J Tilli (toim.), Maanpuolustustahto Suomessa. Tallinna:

Gaudeamus, 173–195.

Kallunki, Valdemar (2015). Siviilipalveluksen muuttuneet merkitykset maanpuolustusvelvol-

lisuuden kokonaisuudessa: siviilipalveluksen alku- ja loppukyselyn tutkimusraportti.

Raportti n:o 38. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

http://urn./URN:ISBN:978-952-327-005-3, (4.2.2016).

Kallunki, Valdemar (2020). Siviilipalvelus uudistuvassa maanpuolustusvelvollisuudessa.

Teoksessa T. Häkkinen, M. Kaarkoski & J Tilli (toim.), Maanpuolustustahto Suomessa.

Tallinna: Gaudeamus, 237–256.

Kamm, Frances M. (2012). e Moral Target: Aiming at Right Conduct in War and Other

Conicts. New York: Oxford University Press.

Kanniainen, Vesa (2019). Peliteorian käyttö koniktien ja sotien analyysissa. Sotatekniikan

laitoksen raportti. Julkaisusarja 3. Työpapereita n:o 2. Helsinki: Maanpuolustus-

korkeakoulu.

Kerttunen, Mika (2010). Kuinka sota voitetaan: sotilasstrategiasta ja sen tutkimisesta.

Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. http://urn./URN:NBN:-fe201201241121,

(8.1.2021).

Keskinen, Marko, Arttu Kantola, Juha Mäkinen & Arto O. Salonen (2017). Miten yhteis-

kehittää kokonaisturvallisuutta? Tieteidenvälisiä näkemyksiä Winland-hankkeesta.

Tiede ja Ase, 75, 124–154, https://journal./ta/article/view/67728.

Kivelä, Juhani (2016). Hiljainen hälytys – yhteiskunnan häiriötilanteiden hallinnan tila vuo-

sina 2012–2014. Helsingin yliopiston valtiotieteiden väitöskirja. Helsinki: Unigraa.

https://helda.helsinki./handle/10138/159818, (17.2.2017).

Koivula, Tommi (2013). Jälkistrukturalistinen turvallisuustutkimus – mahdoton käsite vai

käsitteellinen mahdollisuus? Teoksessa P. Sivonen, (toim.), Suomalaisia näkökulmia

strategian tutkimukseen. Tampere: Maanpuolustuskorkeakoulu, 105–126.

Kosonen, Jarkko (2019). Kansalaiset sotilaina ja maan puolustajina: Asevelvollisten sitou-

tuminen maanpuolustukseen ja sen eri tehtäviin. Sotilassosiologian väitöskirja. Joh-

tamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. Julkaisusarja 1. Tutkimuksia n:o 33. Helsinki:

Maanpuolustuskorkeakoulu.

Kosonen, Jarkko, Alisa Puustinen & Teemu Tallberg (2019). Maanpuolustustahdosta maan-

puolustussuhteeseen – siviilipalvelusvelvollisten ja reservistä eroavien kokemuksia

asevelvollisuudesta ja hyvinvointivaltiosta. Sosiologia, 56(3), 300–319.

Käkönen, Jyrki (toim.) (1994). Green security or militarized environment. Aldershot: Dart-

mouth.

Laki Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta (2017). https://www.nlex.//laki/

alkup/2017/20170427, (13.1.2021).

Lawler, Peter (1995). A Question of Values: Johan Galtung’s Peace Research. Boulder: Lynne

Rienner Publishers.

Lehtonen, Juha-Matti & Tommi Koivula (2020). Puolustusyhteistyö: epävarmuus mah-

dollisuutena. Tiede ja Ase, 78, 127–153. https://journal./ta/article/view/101304,

(19.9.2020).

Limnéll, Jarno (2009). Suomen uhkakuvapolitiikka. Strategian väitöskirja. Strategian laitos.

Julkaisusarja 1. Strategian tutkimuksia n:o 29. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.

Mattila, Hanna (toim.) (2020). Elämän verkko: luonnon monimuotoisuutta edistämässä.

Tallinna: Gaudeamus.

May, Larry (2012). Contingent Pacism and Selective Refusal. Journal of social philosophy,

43(1), 1–18.

May, Larry (2015/2018). Contingent pacism: revisiting Just War eory. Cambridge: Cam-

bridge University Press.

Michel, Leo & Matti Pesu (2019). Strategic Deterrence Redux. FIIA working paper n:o 60.

https://www.ia./julkaisu/strategic-deterrence-redux, (5.1.2021).

Mikkola, Harri, Mika Aaltola, Mikael Wigell, Tapio Juntunen & Antto Vihma (2018). Hybri-

divaikuttaminen ja demokratian resilienssi: ulkoisen häirinnän mahdollisuudet ja tor-

juntakyky liberaaleissa demokratioissa. https://www.ia./julkaisu/hybridivaikuttami-

nen-ja-demokratian-resilienssi, (29.5.2018).

Morris, Ian (2014). War! What is it good for? Conict and the Progress of Civilization from

Primates to Robots. New York: Farrar, Straus and Giroux.

Mutanen, Arto (2010). Turvallisuustoiminnasta. Tiede ja Ase, 68, 22–30. https://journal./

ta/article/view/4129, (19.12.2010).

Myllyniemi, Sami (toim.) (2010). Puolustuskannalla: nuorisobarometri 2010. Nuorisoasiain

neuvottelukunta, julkaisuja 43. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Mäkinen, Juha (2020a). e Dichotomy of Training and War: Making Sense of Soldiers’

Activities. Teoksessa P. Mileham (toim.), Jus Post Bellum: Restraint, Stabilisation and

Peace. Leiden; Boston: Brill Nijho, 388–406.

Mäkinen, Juha (2020b). Saako “hyvän” tappaa epäoikeutetussa sodassa? Tiede ja Ase, n:o

78, 34–66. https://journal./ta/article/view/101297.

Ne, Stephen C. (2005). War and the Law of Nations: A General History. New York: Cam-

bridge University Press.

Orend, Brian (2001). A Just War Critique of Realism and Pacism. Journal of Philosophical

Research, 26, 435–477.

Orend, Brian (2020). Foreword: A most commendable subject: justice aer war. Teoksessa

P. Mileham (toim.), Jus Post Bellum: Restraint, Stabilisation and Peace. Leiden; Boston:

Brill Nijho, ix-xiv.

Ord, Toby (2020). e Precipice: Existential Risk and the Future of Humanity. London:

Bloomsbury Publishing.

Pesu, Jukka (2020). Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956–1990: rauhanturvaami-

nen osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa. Turun yliopis-

ton yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirja. Turku: Painosalama.

http://urn./URN:ISBN:978-951-29-8254-7, (25.1.2021).

Pihkala, Panu (2017). Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Helsinki: Kirjapaja.

Pinker, Steven (2011). e Better Angels of our Nature: Why violence has declined. Colorado:

Penguin Books.

Primoratz, Igor (2002). Michael Walzer’s Just War eory: Some Issues of Responsibility.

Ethical eory and Moral Practice, 5(2), 221–243.

Puolustusministeriö (2013). Selvitys Jehovan todistajien vapauttamista asepalveluksen suo-

rittamisesta koskevasta lainsäädännöstä. Professori Jukka Kekkosen valmistelema.

Helsinki: Puolustusministeriö.

Puolustusministeriö (2020). Strategiset linjaukset tekoälyratkaisujen kehittämiseen.

http://urn./URN:ISBN:978-951-663-095-3, (3.9.2020).

Puumala, Laura (2018). Ratkaisuehdotuksia sotilasetiikan erityiskysymyksiin: integriteettiä ja

toimintakykyä kehittämässä. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, julkaisusarja 2:

tutkimusselosteita n:o 2. http://urn./URN:ISBN:978-951-25-3022-9.

Puumala, Laura (2020). Kaveria ei jätetä – eettinen toimintakyky ja suomalainen hyvin-

vointiyhteiskunta. Tiede ja Ase, 78, 67–86. https://journal./ta/article/view/101298.

Pääesikunta (2012). Johtajan käsikirja. Tampere: Pääesikunta.

Raitasalo, Jyri (2018). Hybridisota ja hybridiuhat – paljon vanhaa. Onko mitään uutta?

Tiede ja Ase, 76, 27–53. https://journal./ta/article/view/77541, (25.9.2018).

Raitasalo, Jyri & Joonas Sipilä (toim.) (2005). Muuttuva sota. Jyväskylä: Maanpuolustus-

korkeakoulun Strategian Laitos.

Rantapelkonen, Jari (2006). e Narrative Leadership of War: Presidential Phrases in the

’War on Terror’ and eir Relation to Information Technology. Väitöskirja. Johtamisen

ja sotilaspedagogiikan laitos. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.

Rantapelkonen, Jari (toim.) (2012). Taistelukentällä: suomalaisupseerien kokemuksia Afga-

nistanissa. Taktiikan laitoksen julkaisusarja 2 julkaisu n:o 1. Helsinki: Maanpuolustus-

korkeakoulu.

Rawls, John (1971). A eory of Justice. Cambridge, MA: e Belknap Press of Harvard

University Press.

Rawls, John (1958). Justice as Fairness. e Philosophical Review, 67(2), 164–194.

Rawls, John (1993). e Law of Peoples. Critical Inquiry, 20(1), 36–68.

Rees, Martin (2003). Our Final Century. London: Random House.

Reichberg, Gregory M., Henrik Syse & Endre Begby (toim.) (2006). e Ethics of War: Clas-

sic and Contemporary Readings. Maiden, MA: Blackwell Publishing.

Rosato, Sebastian (2003). e Flawed Logic of Democratic Peace eory. American Political

Science Review, 97(4), 585–602.

Rothschild, Emma (1995) What Is Security? Daedalus, 124(3), 53–98.

Russett, Bruce & John R. Oneal (2001). Triangulating Peace: democracy, interdependence,

and international organizations. London: WW Norton.

Schoeld, Julian (2007/2016). Militarization and War. New York: Palgrave Macmillan.

Sipilä, Joonas (2013). Sota tutkimuksen kohteena. Teoksessa P. Sivonen, (toim.), Suomalaisia

näkökulmia strategian tutkimukseen. Tampere: Maanpuolustuskorkeakoulu, 59–90.

Sisäministeriö (2016). Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta. Sisäministeriön

julkaisu 8/2016. Helsinki: Sisäministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto./bitstream/

handle/10024/74957/Sisaisen_turvallisuuden_selonteko_SUOMI_18052016.pdf,

(17.2.2017).

Sisäministeriö (2019). Kansallinen riskiarvio 2018. Sisäministeriön julkaisuja 5/2019.

https://julkaisut.valtioneuvosto./handle/10024/161332, (15.1.2021).

Smith, Steve (2005). e contested concept of security. Teoksessa K. Booth (toim.) (2005).

Critical Security Studies and World Politics. Boulder: Lynne Rienner Publishers, 27–62.

Soirila, Ukri (2018). e law of humanity project: an immanent critique. Helsingin yliopiston

oikeustieteellisen tiedekunnan väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Suomen perustuslaki 731/1999, 127 §.

Särmäkari, Veli (2016). Suomalainen asevelvollisuusperiaate: kansallinen asevelvollisuuden

käännekohta 1800-luvun lopun Suomessa. Helsingin yliopiston valtiotieteellisen

tiedekunnan väitöskirja. Helsinki: Unigrafia. https://helda.helsinki.fi/hand-

le/10138/168962, (2.6.2016).

Tetlock, Philip E. (2006). Expert Political Judgment: How good is it? How can we know?

Princeton and Oxford: Princeton University Press.

Turvallisuuskomitea (2017). Kokonaisturvallisuuden sanasto. https://turvallisuuskomitea./

viestinta/kokonaisturvallisuuden-sanasto/ (6.1.2021).

Tähtinen, Unto (1976). Ahimsa: Non-Violence in the Indian Tradition. Lontoo: Rider.

Valtioneuvosto (2012). Valtioneuvoston periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta. Annettu

Helsingissä 5.12.2012.

Valtioneuvosto (2017). Yhteiskunnan turvallisuusstrategia: valtioneuvoston periaatepäätös.

Helsinki: Turvallisuuskomitea.

Valtioneuvosto (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Helsin-

ki: Valtioneuvosto. http://urn./URN:ISBN:978-952-287-808-3, (4.1.2021).

Valtioneuvoston kanslia (2017). Valtioneuvoston puolustusselonteko. Valtioneuvoston kans-

lian julkaisusarja 5/2017. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. http://urn./URN:IS-

BN:978-952-287-370-5, (4.1.2021).

Virta, Jami (2012). Juoksuhaudoista yhteiskuntaan: vuosien 19651975 sotilaallista maan-

puolustusta ja puolustusvoimia koskevan joukkotiedotuksen diskursiivinen tarkastelu.

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan väitöskirja. Helsinki: Maanpuolus-

tuskorkeakoulu. http://urn./URN:NBN:-fe201203141558, (25.1.2021).

Virta, Sirpa (2011). Turvallisuuden tutkimus: tieteenalat ja monitieteisyyden lähtökohtia.

Tiede ja Ase, 69, 112–126. https://journal./ta/article/view/7470, (12.12.2011).

Virta, Sirpa & Branders, Minna (2016). Legitimate security? Understanding the contingen-

cies of security and deliberation. British Journal of Criminology, 56(6), 1146–1164.

Visala, Aku (2018). Vapaan tahdon losoa. Tallinna: Gaudeamus.

Värri, Veli-Matti (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Wallensteen, Peter (2011). Peace Research: eory and practice. London: Routledge.

Wæver, Ole (1995). Securization and Desecurization. Teoksessa R.D. Lipschutz (toim.), On

Security. New York: Columbia University Press, 46–86.

ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.

Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956–1990: Rauhanturvaaminen osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa

Article

Full-text available

Jun 2021

Jukka Pesu

Saako "hyvän" tappaa epäoikeutetussa sodassa?

Article

Full-text available

Jan 2021

Juha Mäkinen

The aim of this paper is to provoke deep thought about several fundamental questions, such as whether the difference between justified and unjustified wars is still relevant in times of climate crisis and eco-crisis. The paper answers in the affirmative, while introducing readers to the recent military ethical and philosophical research concerning not only "morality in war" but also "ethics and ethicality in all times". The paper delves into the debates between various ethical schools of thought with the aim of taking part in the turn towards an emphasis on consequences (i.e. consequentialism; utilitarianism) in this shared context (the Earth). In so doing, the text familiarizes readers with the writings of "conventionalists" (e.g. Michael Walzer) and "revisionists" (e.g. Jeff McMahan), while grounding the philosophical analysis in the Just War tradition for the most part. Additionally, the study invites those who are more interested in the approaches adopted by international law studies to participate in the forthcoming multi-hermeneutic learning processes. It identifies the strategic cultural transformation that has taken place in the Finnish Defence Forces since 2009, namely the overemphasis on the legal approach and systemic neglect of philosophical studies (i.e. ethics and ethicality). To this end, the dominant worldview of the Finnish Defence Forces seems to be an emphasis on realism over constructivism, for example; an emphasis on the "next war" over human and societal security; and, consequently, an overemphasis on the "impossibility to learn" and negligence with regard to the need for deep cultural transformations. The paper synthetizes the key virtues, but also explains how the "good consequences" are pivotal for all of us who share responsibilities and obligations with regard to such matters.

The End of Nuclear Arms Control? Implications for the Nordic Region

Article

Full-text available

Jun 2019

Tapio Juntunen

The current discussion on the possible repercussions of the INF crisis have largely concentrated either on great power relations or on the level of NATO-Russia relations and the future of the transatlantic ties. This Working Paper aims to broaden the present discussion by reflecting on the potential implications of the negative trends in nuclear weapons politics and arms control from the perspective of the Nordic region. One of the key concerns for the Nordic countries in this regard is Russia’s significant arsenal of non-strategic nuclear weapons in the immediate vicinity of the region. The prospect of a looming nuclear weapons buildup in the North Sea areas and around its key locations is also something that the Nordic countries should be concerned about together with their allies and key partners. The Nordic countries should also aim to increase their agency in relation to the stalling nuclear arms control agenda. In addition to supporting the efforts to open up different possibilities to salvage the INF Treaty, the Nordic countries also have self-interest when it comes to integrating other categories of non-strategic nuclear weapons into these discussions.

Military Leaders, Fragmentation, and the Virtue of Integrity

Chapter

Jan 2017

Siviilipalvelus uudistuvassa maanpuolustusvelvollisuudessa

Chapter

Sep 2020

Valdemar Kallunki

The Oxford Handbook of Gender and Politics

Article

Mar 2013

Gender has always helped shape personal and family relationships, as well as governance processes, market structures, and religious practice. Political science, which is one of many academic disciplines in the world, is gendered and shaped by the social norms on sex and sexuality. This book aims to explain the gendered nature of political science and why it is important. It introduces the gender and politics scholarship, which is closely related to the practice of politics, particularly feminism, and discusses several key concepts, including some of the methods and methodologies that are currently available in the field. The book then shifts to a study of body politics, which involves the political importance of sexuality, reproduction, violence, and the body. From there, the focus turns to political economy, and the various forms and contexts of gendered organizing by men and women. The latter half of the book explores the relationship of gender to more traditional political institutions and the gendered nature of policy making, governance, and the state. Finally, the book addresses the arguments and puzzles surrounding equality, citizenship, multiculturalism, identity, security, and nations.

University in chains: Confronting the military-industrial-academic complex

Book

Oct 2015

Henry Armand Giroux

President Eisenhower originally included 'academic' in the draft of his landmark, oft-quoted speech on the military-industrial-complex. Giroux tells why Eisenhower saw the academy as part of the famous complex - and how his warning was vitally prescient for 21st-century America. Giroux details the sweeping post-9/11 assault being waged on the academy by militarization, corporatization, and right-wing fundamentalists who increasingly view critical thought itself as a threat to the dominant political order. Giroux argues that the university has become a handmaiden of the Pentagon and corporate interests, it has lost its claim to independence and critical learning and has compromised its role as a democratic public sphere. And yet, in spite of its present embattled status and the inroads made by corporate power, the defense industries, and the right wing extremists, Giroux defends the university as one of the few public spaces left capable of raising important questions and educating students to be critical and engaged agents. He concludes by making a strong case for reclaiming it as a democratic public sphere.

Principles of Biomedical Ethics

Book

Jan 2004

The Social Construction of What

Book

Nov 2000

Ian Hacking

Militarization and War

Chapter

Jan 2007

Julian Schofield

High levels of militarization of a state’s government increase both the probability of war, and produce less effective strategies. The increased probability of war results from the isolation and distortion of a state’s decision-making process so that it produces war-prone policies. It produces less effective strategies by privileging military instruments over diplomatic ones. Militarization is the measure of the extent of use of military structures and procedures in a state’s decisionmaking process. These effects are reduced not by eliminating military influence, but by balancing military and diplomatic inputs within an embedded decision-making process.

Eettisiä näkökulmia maanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden dilemmoihin ja paradokseihin

Abstract

Recommended publications

Éthique militaire, l'autre stratégie

The Ethics of War. Part I: Historical Trends1

Pacifism is dirty: towards an ethico-political defence

Pacifism, Just War, and Self-Defense

Nato-Suomen toimintaympäristö ja ekososiaalisesti kestävä tulevaisuus. Tiede ja Ase, n:o 82, pp. 162...