Content uploaded by Jari Hänninen
Author content
All content in this area was uploaded by Jari Hänninen on Sep 15, 2021
Content may be subject to copyright.
Rysäkalastuksen tekniikka ja ammatillinen tietotaito silakan tutkimuksen
käyttöön – pilottitutkimus 2019-2021
Loppuraportti: hankenumero 93977
Jari Hänninen, Johannes Sahlstén, Aarne Lauerma,
Tiia Karpela, Jasmin Inkinen & Matias Kivijakola
SEILI Archipelago Research Institute Publications 8. ISSN 2737-1484.
2
Tämä tutkimus on toteutettu
Euroopan komissio
n
Euroopan meri- ja kalatalous-rahasto
n rahoittamana. Tutkimusta
ovat tukeneet myös
Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmä
sekä
Varsinais-Suomen ELY-keskus
.
Kansikuvat:
Yllä:
Silakkasaalis (noin 100-150 kg) Grangrundetin rysässä 24.5.2021. (kuva: Aarne Lauerma 2021).
Alla:
Toinen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tutkimukseen resursoimista koesilakkarysistä toimintaan viritettynä Airiston
Grangrundetilla 6.5.2021 (kuva: Johannes Sahlstén 2021).
3
Tiivistelmä
Hankkeen ensisijaisena tarkoituksena on välittää perinteisen silakan rysäkalastuksen tekniikkaa ja osaamista
ammattikalastajilta
Livia
n ammattioppilaitoksen opiskelijoille alkuperäistä jäljittelevällä mutta kokonsa ja
käsiteltävyytensä puolesta tarkoituksen mukaisella välineellä esim. pienryhmäopetuksessa. Toissijainen tarkoitus oli
selvittää miten suunniteltu koesilakkarysä voi tuottaa näyteaineistoa
Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen
vuonna 1984 alkaneelle silakkatutkimusprojektin lukuisille hankkeille. Rysäkalastushanke oli alun perin suunniteltu
kaksivuotiseksi (2019-2020) mutta koronaviruspandemian aiheuttamien viiveiden vuoksi toimintoja oli perusteltua
jatkaa muutoshaun turvin vielä 2021 aikana. Hanke on Saaristomeren kalatalousstrategian ja EMKR Suomen
toimintaohjeiden mukainen perustuen paikalliseen osaamiseen ja tarpeisiin. Tämä loppuraportti kuvaa hankkeessa
jakson tehtyjä toimia ja arvioi koerysäkalastusmenetelmän soveltuvuutta pienryhmän opetustarkoituksessa sekä
tieteellisen tutkimusaineiston tuottamisessa.
Opetuksellisesti koesilakkarysät havaittiin soveltuvan hyvin perinnetiedon siirtämisen välineiksi tuleville
kalastajasukupolville – pienikokoisista rysistä on helppo havainnollistaa silakan rysäkalastamisen perusideaa. Rysien
helpon käytön ja hallittavuuden vuoksi opetustapahtuma erityisesti pienryhmille on tarkoituksenmukaista.
Käyttökokemukset ja rysistä saadut silakkasaalimäärät osoittivat, että koesilakkarysät toimivat erinomaisesti tieteellisen
tutkimuksen menetelmänä näyteaineiston hankkimisessa. Tarvittavan näyteaineiston varmahkon saatavuuden sekä
menetelmän helppokäyttöisyyden vuoksi koesilakkarysiä voidaan pitää suositeltavana menetelmänä tieteellisen
tutkimusaineiston tuottamisessa.
Pilotti osoitti, että rysien lähellä silakoiden perässä viihtyivät erityisesti lokkilinnut (harmaalokki, merilokki) mutta esim.
harmaahylkeen tai merimetsojen viipymisiä rysien lähellä ei tarkkailussa havaittu. Tämä antoi viitteen siihen, että
nimenomaan lokkilinnut olivat syyllisiä rysien tyhjentämiseen pilotin alkuvaiheessa mikä oli hämmentävää, sillä
vedensyvyyttä rysien peräpussissa oli parhaimmillaan yli kolme metriä. Ongelman torjumiseksi rysät katettiin
kattoverkoilla mikä osoittautuikin onnistuneeksi päätökseksi – kattoverkot käytännössä poistivat saaliin
tyhjentymisongelman ja osin syötyjen kalojen jäämät rysistä hävisivät.
Abstract
The primary purpose of the project was to transfer the technology and know-how of traditional trap-net herring fishing
from professional fishermen to the students of the
Livia Vocational School
with a device that mimics the original trap-
net but which is fitted more suitable for its size and manageability, e.g. in small group teaching. The secondary purpose
was to find out how the designed experimental herring trap-net can produce sample material for the numerous projects
of the herring research project started in 1984 by the Archipelago Sea Research Institute of the University of Turku. The
project was originally planned for two years (2019-2020), but due to the delays caused by the coronavirus pandemic,
it was justified to continue the activities during 2021 by the permissions of financiers. The project is in line with the
Archipelago Sea Fisheries Strategy
and the
European maritime and fisheries fund
(EMFF Finland) guidelines, based on
local expertise and needs. This final report describes the activities carried out in the project during the period and
evaluates the suitability of the experimental fish fishing method for the teaching purpose of a small group and for the
production of scientific research material.
Educationally, experimental trap-nets were found to be well-suited as a means of passing on traditional knowledge to
future generations of fishermen - it was easy to illustrate the basic idea of traditional herring trap-net fishing with small-
scale devices. Due to the easy use and manageability of the nets, the educational event is especially appropriate for
small group teaching.
The pleasant user experience and regular herring catches from the nets showed that experimental herring trap-nets
were an excellent method for scientific research in obtaining sample material. Due to the reliable availability of the
necessary sample material and the ease of use of the method, experimental trap-nets can be considered as the preferred
method for the production of scientific research material.
4
1 Johdanto
Ammattimainen silakan rysäkalastus loppui Suomen kenties perinteisimmältä kalastusalueella Airistolta vuonna 2018.
Kalastuksen keskeytyminen on merkittävä takaisku paitsi sukupolvien mittaiselle rysäkalastusperinteelle, myös
Turun
yliopisto
n Airiston silakan lisääntymisbiologiaa selvittävälle, rysistä näytemateriaalinsa saaneelle
Turun yliopiston
silakkatutkimusprojektille
. Tämän
Euroopan komissio
n
Euroopan meri- ja kalatalous-rahasto
n (EMKR) rahoittaman
hankkeen tarkoituksena on välittää silakan rysäkalastuksen tekniikkaa ja osaamista ammattikalastajilta
Livia
ammattioppilaitoksen
kalatalouden opiskelijoille sekä kehittää rysäkalastusmenetelmää Turun yliopiston 1984
käynnistyneelle tutkimusprojektille silakkatutkimuksen tieteellisen näyteaineiston keruuta varten. Hanke oli alun perin
suunniteltu kaksivuotiseksi (2019-2020) mutta koronaviruspandemian aiheuttamien viiveiden vuoksi toimintoja oli
perusteltua muutoshakemuksen turvin jatkaa vielä 2021 aikana. Hanke on Saaristomeren kalatalousstrategian ja EMKR
Suomen toimintaohjeiden mukainen perustuen paikalliseen osaamiseen ja tarpeisiin.
Varsinais-Suomen ELY-keskus
on
hankeen rahoituspäätöksessä todennut, että
Turun yliopisto Saaristomeren tutkimuslaitoksella
on riittävä kyky ja
resurssit toteuttaa hankeohjelma. Tämä loppuraportti kuvaa hankkeessa jakson tehtyjä toimia ja arvioi
koerysäkalastusmenetelmän soveltuvuutta pienryhmän opetustarkoituksessa sekä tieteelliseen silakkaan liittyvän
tutkimusaineiston tuottamisessa.
Hanke edistää verkostoitumista kalataloustoimijoiden välillä sisältäessään rysäkalastuksen perinteen säilyttämiseen
liittyvää koulutusta
Livia
n kalatalouden koulutustarjontaan (Kalatalouden perustutkinto, Kalatalouden ammattitutkinto
sekä Kalatalouden erikoisammattitutkinto). Hanke edistää kalatalouselinkeinojen sisäistä ja rajojen yli menevää
yhteistyötä, verkostoitumista ja yhteistyötä tukevia rakenteita (työpaikkojen säilyminen). Hanketta esitellään suurelle
yleisölle valtamedioissa ja sosiaalisessa mediassa (Facebook, Twitter, Instagram) sekä kalatalouden ammattilaisille ja
sidosryhmille mm.
Kansallisilla Kalastajapäivillä
.
Arvoketjuissa hankeselvitys edistää elinkeinokalatalouden infrastruktuuria, lisää ja monipuolistaa yritys- ja
ammattiosaamista sekä alan toimintoja, ja turvaa kaupallisen kalastuksen pyyntipaikkoja (tutkimusrysät perinteisillä
rysäpaikoilla). Hanke nostaa kalatalousalan imagoa (media & some), edistää uusien toimijoiden saapumista
kalatalousalalle sekä tukee työpaikkojen säilymistä
Livia
n koulutuksen kautta. Hankkeessa tehty kokeiluluonteinen
selvitys sekä siitä saadut arvioit menetelmän soveltuvuudesta tieteellisen tutkimusaineiston tuottamiseen edistävät
alueen perinteisiin perustuvien innovaatioiden (tutkimusrysä) kokeilemista, käyttöönottoa, kehittämistä sekä
elinkeinojen sisäistä/ulkoista viestintää.
Kalavarojen hyödyntämisessä Tutun yliopiston silakkatutkimus palvelee kalatalouden toimialaa laajalti tuottaessaan
tietoja silakan biologiasta, kannan tilasta, elinympäristön muutoksista ja kalojen laadusta. Seurantatutkimuksen
jatkuminen edistää perinteisten pyyntimenetelmien käytön osaamista sekä kehittää yleisesti elinkeinokalatalouden
säilymistä. Seurantatutkimuksen tulokset ovat julkisia ja niitä esitetään jatkuvasti mediassa (mm. sähköiset mediat &
some).
2 Hankkeen tausta ja tehdyt toimet
Hankkeessa tarvittavat koerysät suunniteltiin ja hankittiin 2019 lopputalven/kevään aikana yhteistyössä
Saaristomeren
Ammattikalastajat ry - Skärgårdshavets Yrkesfiskare rf
:n kanssa, kontaktina yhdistyksen puheenjohtaja Olavi Sahlstén.
Lähtökohdaksi katsottiin, että tutkimuskäyttöön kaavailtujen koerysien tulee olla paitsi helpommin hallittavia
pienemmällä työvoimalla, myös tuottaa vähemmän saalista näyteaineistoksi kuin kalastuselinkeinon tarpeisiin
suunnitellut suurikokoiset ammattisilakkarysät. Tämän vuoksi koerysät suunniteltiin kelluviksi ja rysien kokotarpeeksi
arvioitiin riittävän vain noin 20-25% ammattikäyttöön tarkoitetusta perinteisitä silakkarysästä (Kuva 1). Koerysien
hankintaan haettiin erillinen avustus
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Kalatalouspalveluilta
, joka myönsi avustuksen
5
16.5.2019 (diaarinumero 2284/5722/2015). Rysiä valmistettiin kaikkiaan kaksi koulutuksellisen näkökulmien ja
edellytysten (käytön oppiminen ja opettaminen) sekä tieteellisesti riittävän saalismäärän varmistamiseksi. Varsinaiset
rysät valmisti ammattikäyttöön kalastustarvikkeita valmistava
Mua Tuote Oy
Pyhärannasta, muut tarvittavat tarvikkeet
(köydet, kohot, merkkiliput, yms.) hankittiin kalastusvälineitä myyvistä alan liikkeistä Turun seudulta.
Koska tutkimuksen tarvitsemat rysäpaikat sijaitsivat Turun kaupungin vesialueella, hankittiin tutkimuskäyttöön
vaadittavat rysäkalastusluvat
Turun kaupungin Kaupunkiympäristötoimialalta
., kontaktina ympäristösuojelupäällikkö
Pekka Mäki. Lupa haettiin kahden tutkimusrysän asettamiseen ja silakkanäytteiden keräämiseen paikoilla, joilla on
perinteisesti pidetty ammattikalastajien silakkarysiä. Tavoitteena oli, että silakan pyyntiä voitiin jatkaa koko
potentiaalisen kutukauden ajan keväästä loppukesään. Myönnetyssä luvassa edellytettiin, että rysiä koetaan
säännöllisesti lähes päivittäin, saaliista otetaan kerralla enimmillään vain 100-200 kalan otos ja että ylimääräinen osa
rysään jääneistä elävistä kaloista vapautetaan takaisin mereen. Näytekaloiksi kelpaamattomat kuolleet kalat edellytettiin
kuljetettaviksi Saaristomeren tutkimuslaitokselle, jossa ne tuli käsitellä muun bioperäisen jätteen tapaan
kompostoimalla. Koska lisäksi oli mahdollista, että pyyntiaikaa ja pyyntipaikkoja oli muutettava tutkimuksen kuluessa
kalan käyttäytymisen ym. syiden takia, luvan sovittiin olevan voimassa vuosikohtaisena sekä mahdollistavan myös
pyyntipaikkojen vaihtamisen Airistolla sijaitsevilla kaupungin vesialueilla.
Kuva 1. Koerysän rakennesuunnitelma mittoineen ja valmis rysä paikoilleen asennettuna Viittakarille
keväällä 2020 ( kuva: Johannes Sahlstén 2020
).
6
Koerysillä kalastettiin Airistolla kaikkiaan kuudella perinteisellä rysäkalastuspaikalla tai tiedetyllä silakankalastuspaikalla
(Kuva 2). Ensimmäisen kerran vuonna 2019 rysät laskettiin yhteistyössä
Saaristomeren Ammattikalastajat ry
:n edustajan
Olavi Sahlsténin sekä
Livia Ammattiopiston
Kalatalouden opetusalan Kalatalouden perustutkintoa suorittavien
vuosikurssien opiskelijoiden ja opettajien kanssa (yht. 8 opp. + 2 opett.). Rysien laskutapahtumasta tiedotettiin
medioissa sekä somessa. Myöhemmillä kerroilla rysien kasku ja nostotapahtumat hoidettiin vain tutkimuslaitoksen
toimesta.
Kuva 2. Käytetyt koerysäkalastuspaikat Airistolla 2019-2021 (punaiset pallot). 1. =
Lapila (kalastusjakso 2020), 2. = Viittakari (2019-21), 3. = Aukkomatala (2019), 4. =
Kalkku (2019-20.), 5. = Grangrundet (2021) sekä 6. = Seili (2020). Kartta:
Maanmittauslaitos, tiedostopalvelu (Open data CC 4.0 licence).
Koska hankkeessa toteutetut koerysät olivat tutkimusvälineinä poikkeuksellisia ja ainutlaatuisia, oli tavoitteemme
erityisesti ensimmäisellä kenttäkaudella painottua opettelemaan koerysien kustannustehokasta käyttöä sekä selvittää
rysien yleistä menetelmällistä potentiaalia tieteellisessä koekalastuksessa ja näyteaineistojen tuottamisessa.
Koerysäkalastuksessa nojauduttiin vahvasti ammattikalastajien kokemuksiin ammattirysäkalastuksesta sekä heidän
antamiin neuvoihin rysäkalastuksen tekniikasta ja taidoista, mm. rysien oikeanlaisesta asettelemisesta, ”nielun” eli
suuaukon koon säätämisestä ja rysähavaksen oikeaoppisesta puhtaana pitämisestä. Lisäksi tarkkailimme erityisesti
koerysistä silakkaa havittelevien saalistajien (erit. lokkilinnut, merimetso, harmaahylje) mahdollista vaikutusta
saalismäärässä. Haimme vastauksia mm. kysymyksiin:
Miten rysät tulee sijoittaa tehokkaan pyynnin varmistamiseksi rannan läheisyydessä/avoimella
merialueella?
7
Millainen voi olla parhaimmillaan pyydyksen oikeaoppisen virittämisen (mm. nielun leveys ja korkeus)
merkitys kullakin sijaintipaikalla pyynnin tehokkuuteen suhteutettuna?
Ovatko koerysät silakkaa saalistavien petojen kohteena ja vaativatko rysät jotain lisävarusteluita
saalistajien torjumiseksi?
Voivatko koerysät toimia näytemateriaalilähteenä tieteelliselle tutkimusaineistolla? Erityisesti tätä
haluttiin koestaa Seilin silakkaprojektissa (silakan lisääntymisbiologia Airistolla) sekä siitä sivuavassa
useassa muussakin silakkaan liittyvässä hankkeessa.
Lisäksi haluttiin testata kalastaja- ja tutkijapiireissä toistuvasti keskustelun aiheena olevaa ikuisuuskiistaa silakan
lisääntymisjakson kestosta kasvukauden aikana. Yhtenä näkemyksenä on esitetty, että silakan lisääntymistapahtumat
sisä- ja välisaariston alueella päättyvät viimeistään heinäkuun puoliväliin mennessä. Vastakkainen näkemys on, että
keskikesällä silakka pitää lisääntymisessään vain lyhyen tauon ja jatkaa kututapahtumaa heti tauon jälkeen hieman
ulompana saaristossa. Asian testaamiseksi vaihdoimme kahtena vuotena toisen rysän sijaintia havaksen pesemisen
jälkeen ulommaksi välisaaristoon Kalkkuun sekä Seiliin, joissa pidimme rysää elo- syyskuun vaiheeseen saakka.
Rysäkalastuksen perinnetiedon siirtymistä ammattikalastajilta tuleville kalastajasukupolville toteutettiin hankejakson
aikana kahdella
Livia Ammattiopisto
n Kalatalouden opiskelijoiden tutustumiskäynnillä koerysille. Käynneistä
ensimmäinen tapahtui keväällä 2019 Aukkomatalan ja Viittakarin rysien ensimmäisen laskutapahtuman yhteydessä.
Tuolloin laskutapahtumaan osallistuivat
Kalatalouden perustutkintoa
suorittavien vuosikurssien opiskelijat ja opettajat,
yht. 10 henkilöä, Toinen tutustumiskäynti toteutettiin Seilin koerysälle
Livian Kalatalouden erikoisammattitutkintoa
suorittavien opiskelijoiden ja opettajien toimesta syksyllä 2020, osallistujina oli 7 opiskelijaa sekä 3 opettajaa,
koulutusryhmän vetäjänä toimi Arto Katajamäki. Alun perin suunnitelmissa oli useampikin pienryhmätapaaminen
koerysillä rysien asettamisten, nostojen, tyhjennysten ja huoltotoimien yhteydessä mutta 2020 lopputalvesta
käynnistynyt COVID-19 pandemia esti kaavailtujen tutustumis-/opetustapahtumien toteutumisen. Samasta syystä myös
esittelyt kansallisilla kalastajapäivillä peruuntuivat. Koronasta johtuvat muutokset lähikontaktitapaamisissa johti myös
siihen, että hankkeen rahoituksen kohdennusjärjestelyissä nähtiin tarve uudenlaiseen painottamiseen mikä myös
toteutettiin muutoshakemuksella yhteistyössä Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmä sekä Varsinais-Suomen ELY-
keskuksen kanssa 2020.
Vuonna 2019 rysäkalastuksen perinnetietämyksen siirtymistä varmistettiin myös sillä, että hankkeeseen palkattiin osa-
aikainen Livian kalatalouden perustutkinnon loppuvaihetta suorittava opiskelija
Matias Kivijakola
projektityöntekijäksi
ensimmäisen vuoden koerysäkalastusjakson ajaksi. Kivijakolan tehtävänä oli välittää intensiivisen
koerysäkalastamisensa käyttökokemuksia opinahjossaan paitsi muille oppilaille, myös opettajille.
3 Tulokset, niiden tarkastelu ja vaikuttavuusarvio
3.1 Käyttökokemukset, Pedot
Ensimmäisenä vuotena 2019 koesilakkarysäkalastuksen aloittaminen jossain määrin viivästyi hivenen suunnitellusta
hankintapäätöksen sekä rysien valmistuksessa tapahtuneen viiveen vuoksi. Ensimmäinen rysä saatiin aseteltua
paikalleen
Viitakarille
7.5. ja toinen
Aukkomatalalle
viikkoa myöhemmin. Viitakarin rysä siirrettiin kuitenkin
Kalkkuun
19.6. likaantumisen vuoksi. Vuonna 2020 ensimmäinen rysä laskettiin jälleen
Viitakariile
18.4. ja toinen rysä
Kalkkuun
28.4.. Toinen rysistä siirrettiin 14.8.
Pitkäluotoon
. Vuonna 2021 rysät laskettiin 18.4. ja 28.4., ensimmäinen
Viitakariille
ja toinen
Grangrundetiin
. Koekalastuksen kannalta keskeisimmät toimenpiteet koerysien käytössä
aikatauluineen on esitetty Taulukossa 1.
8
Taulukko 1. Keskeiset toimenpiteet koerysäkalastuksessa päivämäärineen vuonna 2019-2021
.
Päivämäärä
Toimenpide
7.5.2019
rysä
n lasku pyyntiin
Viitakari
lle
14.5.2019
rysä
n lasku pyyntiin
Aukkomatala
lle
20.5.2019
kat
toverkkojen asennus
rysiin
petohaittojen takia
17.6.2019
Viitakari
rysä
ylös
pesuun
likaisuuden vuoksi
19.6.2019
Viitakarin rysän
takaisin
lasku Kalkkuun
11.7.2019
Aukkomatala
n rysä
ylös
ja pois
pyynnistä
27.8.2019
Kalkku
n rysä
ylös
ja pois
pyynnistä
1
9
.4.2020
rysän lasku pyyntiin Viitakarille
28.4.2020
rysän lasku pyyntiin
Kalkkuun
8.7.2020
Kalkku
rysä ylös
ja
pesuun likaisuuden vuoksi
20.7.2020
Viitakari ylös
likaisuuden vuoksi
14.8.2020
Kalkkun rysän takaisin lasku
Pitkäluoto
on
19.8.2020
Viittakarin r
ysän lasku
pyyntiin
Seiliin
sääksikameran
alle
14.9.2020
Pitkäluodon rysä ylös ja pois pyynnistä
1
3
.
10
.2020
Seilin
rysä ylös ja pois pyynnistä
, kokeilu epäonnistunut
koska paikka liian syvä ja kovapohjainen, rysä ei
pysynyt kunnolla paikoillaan
1
4
.4.2021
rysän lasku pyyntiin Viitakarille
6.5.2021
rysän lasku pyyntiin
Grangrundet
ille
4.8.2021
Viitakarin
rysän nosto ja pesu
16.8.2021
Grangrundetin rysän nosto ja pesu
Koerysien koestamiset pyrittiin hoitamaan kolme kertaa viikossa, pääasiassa ma, ke ja pe, huomioiden kuitenkin
vallitsevat sääolot, vapaapäivät, jne., jolloin rysäkäyntien määrä ja ajoittuminen jonkin verran vaihteli viikoittain. Kun
koerysiä opittiin ensimmäisen kenttäkauden kuluessa oikealla tavalla asettelemaan ja virittämään, osoittautuivat
kelluvat, pienikokoiset koerysät toiminnallisesti juuri sellaisiksi kuin ne alun perin suunniteltiin - rysät olivat helppoja
kokea pienperämoottoriveneestä käsin jopa niin, että kokeminen onnistui vain yhden henkilön toimesta. Rysät olivat
nopeita nostaa, pestä ja laskea uudelleen eli ne ajoivat asiansa tarkoituksenmukaisesti tutkimuskäytössä.
Heti rysäkalastuksen aloituksen jälkeen saaliit olivat alkuun varsin heikkoja, rysät olivat joko kokonaan tyhjiä tai
saaliiksi saatiin vain yksittäisiä kaloja. Rysistä kuitenkin löytyi säännöllisesti osin syötyjä kalajäämiä, esim. silakan
päitä, mikä viittasi saalista hyödyntävien petojen läsnäoloon. Tarkkailu osoitti, että rysien lähellä viihtyivät erityisesti
lokkilinnut (harmaalokki, merilokki) mutta esim. harmaahylkeen tai merimetsojen viipymisiä rysien lähellä ei havaittu.
Tämä antoi viitteen siihen, että nimenomaan lokkilinnut olivat syyllisiä rysien tyhjentämiseen mikä hieman
hämmästytti, sillä vedensyvyyttä peräpussissa parhaimmillaan oli yli kolme metriä. Ongelman torjumiseksi rysät
päätettiin kattaa kattoverkoilla mikä osoittautuikin onnistuneeksi päätökseksi – kattoverkot käytännössä poistivat
saaliin tyhjentymisongelman ja kalajäämät rysissä hävisivät.
9
3.2 Saalismäärä
Kattoverkkojen asennusten ja opitun virittämisen jälkeen saalismäärät kasvoivat
oleellisesti. Saaliiksi tuli pääasiassa silakkaa, sivusaaliiksi saatiin alkukesästä jossain
määrin lahnaa ja kuhaa, loppukesästä salakkaa. Erikoisin sivusaalislaji oli rysähavakseen
jumittunut noin kilon painoinen nokkakala 11.7.2019, joka vapautettiin takaisin mereen
irrottamisen jälkeen (kuva: Jari Hänninen 2019) . Rysäkohtaiset saaliit on esitelty
Taulukossa 2.
Taulukko 2. Rysäkohtainen saalis tyhjennysajankohtineen (Kuva. Johannes Sahlstén 2019)
Päivämäärä
Paikka
Saalis + huomioita
16.5.2019
Aukkomatala
23kpl silakkaa,
2
lahnaa ja
1
kuha
21.5.2019
Aukkomatala
noin 20 kiloa silakkaa, pari lahnaa
23.5.2019
Aukkomatala
50 kiloa
silakkaa
23.5.2019
Viitakari
50 kiloa
silakkaa
27.5.2019
Viitakari
juuri ja juuri näytekalat, <
5 kiloa
3.6.2019
Viitakari
noin
200 kiloa
15.7.2019
Kalkku
näytekalat ja pari kiloa ylimääräistä
4.5.2020
Viitakari
noin 100 kg
11.5.2020
Viitakari
200
-
300 kg
25.5.2020
Kalkku
yli
300 kg
1.6.2020
Kalkku
näytekalat
, n. 10 kg
ja muutama
kilo
ekstraa
8.6.2020
Kalkku
näytekalat
, n. 10 kg
15.6.2020
Kalkku
vajaat 100 yksilöä
19.4.2021
Viitakari
noin 50 kg
10.5.2021
Grang
rundet
noin 150 kg
18.5.2021
Grangrundet
noin 200 kg
20.5.2021
Viitakari
näytekalat
, n. 10 kg
24.5.2021
Grangrundet
noin 200 kg
2.6.2021
Grangrundet
noin 100 kg
10
Ensimmäisenä vuotena 2019 suurin saalis saatiin 3.6., jolloin rysään oli ahtautunut arvion mukaan yli 200 kiloa
silakkaa. Keskimäärin saalis kuitenkin oli muutamia kymmeniä kiloja mutta saaliin määrässä esiintyi huomattavaa
vaihtelua koestuksien väleillä. Talteen otettujen näytteiden lisäksi myös ”välitarkastuksilla” havaittiin että rysissä oli
kalaa varsinkin toukokuussa, mutta ei kovin suuria määriä (max. parikymmentä kiloa). Kesäkuun alun jälkeen rysistä
ei saatu käytännössä enää lainkaan silakoita, kylläkin muita kalalajeja kuten salakkaa. Seuraavina vuosina
koekalastustapahtumien kulku ilmensivät hyvin samantyyppistä kehitystä.
Koko tutkimusjakson suurin kertasaalis saatiin 25.5.2020. Tuolloin Kalkkun rysässä oli arvion mukaan yli 300 kg
silakkaa. Kerralla paljoa enempää saalista rysään ei juuri mahdukaan.
Paitsi huippuunsa viritettyjen rysien tuoman kalaonnen osalta, oli Kalkkun ennätyssaaliin tapaus erityinen myös siksi
että
Ylen Puoli seitsemän
–ohjelmasarjan toimittaja Tero Karhu kuvausryhmineen sattui kyseisellä kerralla olemaan
mukanamme tekemässä juttua ohjelmasarjaan silakantutkimuksestamme ja näkemyksestämme silakan
merkityksestä suomalaisessa kalaravinnossa. Jälkeenpäin ajatellen kalaonnemme saattoi kenties antaa hieman
yltiöpositiivisen kuvan koerysäkalastuksemme ja koerysien onnistumispotentiaalista. Ohjelmajakso on yhä
nähtävissä Yle Areenan linkistä https://areena.yle.fi/1-50802569?utm_medium=social&utm_campaign=areena-
ios-share.
3.3. Mahdollisuudet tieteellisen näyteaineiston menetelmänä; Silakan lisääntymisjakson pituus kasvukaudella
Koerysät tuottivat näyteaineistoa mm. seuraaviin Saaristomeren tutkimuslaitoksen silakkaan liittyviin
tutkimushankkeisiin:
1.
Silakkaprojekti – Silakan lisääntymisbiologinen perustutkimus Airistolla
. Hanke on vuonna 1984 käynnistynyt
tutkimuslaitoksen omana perustutkimustyönä toteutettava seurantaohjelma, jossa selvitetään Airiston alueen
silakan lisääntymispotentiaalin muutoksia sekä silakan lisääntymiseen liittyvää yleistä perusbiologiaa.
Keskeisiä tutkimuksen kohteita ovat olleet mm. silakan lisääntyminen ja parvien kutuaaltojen lisääntymisen
ajoittuminen, mädin esiintyminen sekä sen määrä ja kuolleisuus, silakan homing-käyttäytyminen ja emokalan
kunnon vaikutus lisääntymisen onnistumiseen sekä lisääntymisalueiden mahdolliset muutokset.
2.
Loisprojekti - Silakan loismatojen esiintyminen, isäntälajit ja vaikutus Saaristomeren elinkeinokalatalouteen
(rahoitus: EMKR - hankenumero 58254). Hankkeessa selvitettiin tutkimuslaitoksen perusseurannassa Airiston
silakkaan 2014 ilmaantuneiden loisväkäkärsämatojen yleistä esiintymistä Saaristomeren silakassa ja
merimetsojen potentiaalia toimia samaisten loisten pääteisäntänä. Hanke päättyi 2020.
3.
Silakan rasvat –projekti - Silakan rasvapitoisuuden, rasvojen laadun ja lihasmassan ajallinen ja alueellinen
vaihtelu Saaristomerellä
(rahoitus: EMKR – hankenumero 135231). Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa
tietoja Saaristomereltä pyydetyn silakan laatutekijöistä ja muista kalan ominaisuuksista, joilla on merkitystä
sekä kuluttajille että silakkaa jalostaville varsinais-suomalaisille yrityksille. Tutkimus on parhaillaan käynnissä
ja päättyy 31.12.2021.
4.
Jodiprojekti - Jodin esiintyminen ja merkitys Itämeren eliöstössä ja ekosysteemin säätelyssä
(rahoitus: Sakari
Alhopuron säätiö. Meriveden suolapitoisuutta pidetään merkittävimpänä Itämeren ekosysteemiä määrittävänä
ympäristötekijänä. Viime vuosikymmenien aikana kerätyt aineistot kuitenkin viittaavat, että muutosten
taustalla saattaa olla myös jokin muu meriveden suolapitoisuuteen liittyvä tekijä, kuten jodi, jonka vaikutuksia
Itämeressä ei toistaiseksi ole tutkittu. Jodi on kilpirauhasen toiminnan kannalta välttämätön hivenaine, jota
tarvitaan kilpirauhashormoneiden tuotantoon. Kilpirauhasen tuottamat kilpirauhashormonit ovat elintärkeitä
selkärankaisten ja jopa selkärangattomien eliöiden kasvun ja elintoimintojen säätelyn kannalta. Turun
yliopistossa silakan lisääntymistä on tutkittu jo 1980-luvulta lähtien minkä vuoksi hankkeen tutkimukset
kohdennetaan erityisesti silakkaan, jotta jodin ja kilpirauhashormoneiden ajallisen ja alueellisen vaihtelun lisäksi
11
saadaan mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa mitä merkitystä jodin muutoksilla voi olla lajin lisääntymiselle
ja selviytymiselle. Tutkimuksen hankeaika: 10/2020-5/2022)
Käyttökokemukset ja rysistä saadut kalamäärät osoittivat, että koesilakkarysät toimivat erinomaisesti
tutkimuksellisena menetelmänä tieteellisen näyteaineiston hankkimisessa. Seilin silakkaprojektin monitoroinnin
kannalta oli erityisen tärkeää, että aineiston vertailukelpoisuus verrattuna aiempaan näytteiden hankintatapaan eli
näytteiden keräämiseen ammattikalastajien silakkarysistä säilyy mahdollisimman samankaltaisena ja häiriöttömänä.
Kaikissa silakkaan liittyvissä tutkimushankkeissa koerysät täyttivät kaikki silakka-aineiston keruuseen liittyvät
näytetarpeet ja –määrät siltä osin, kun näyteotostaminen kohdentui Airiston silakkapopulaatioon. Tämän sekä
menetelmän helppokäyttöisyyden vuoksi koesilakkarysiä voidaan pitää suositeltavana menetelmänä tieteellisen
tutkimusaineiston tuottamisessa.
Koerysissä silakkasaaliit käytännössä loppuivat heinäkuu puolivälin jälkeen huolimatta siitä että toinen rysistä
siirrettiin ulommaksi välisaaristossa. Tämä antaa viitettä siihen että Airiston silakan lisääntyminen ei jatkuisi enää
keskikesän jälkeen mikä osaltaan ainakin paikallisesti ratkaisee silakan lisääntymisjaksoon liittyvää kiistanalaista
dilemmaa.
3.4. Perinnetiedon siirtyminen
Vuosien 2019 ja 2020 kokemuksemme rysäkalastuksen perinnetiedon siirtymisestä ammattikalastajilta uusille
sukupolville osoitti että perinnetiedon siirtämisasiassa edettiin varsin mallikkaasti.
Livia Ammattiopisto
n
Kalatalouden opiskelijoiden tutustumiskäynneistä rysien laskutapahtuman yhteydessä saatiin jälkikäteen runsaasti
positiivista palautetta sekä opiskelijoilta että opettajilta. Selvisi, että koerysät avasivat ammattikalastuksen
opetuksessa aivan uuden menetelmällisen mahdollisuuden – aiemmin rysäkalastusta ei ole ollut mahdollista joukko-
opettaa kokonaiselle ryhmälle siten, että opiskelija pääsee itse kokeilemaan käytännössä rysän
asettamistapahtumaa. Pienikokoisista rysistä on helppo havainnollistaa silakan rysäkalastamisen perusideaa. Rysin
helpon käytön ja hallittavuuden vuoksi opetustapahtuma erityisesti pienryhmille on tarkoituksenmukaista.
Livian opettajat innostuivat koerysistä niin paljon että he suunnittelevat oman samanlaisen koerysän hankkimista
opetuksellisiin tarkoituksiin. Lisäksi
Livi
assa 2020 käynnistyneessä
Kalatalouden erikoisammattitutkinnon
opetusohjelmassa varmistettiin sopimuksella, että Saaristomeren tutkimuslaitos toteuttaa säännöllisin väliajoin
kenttäkurssimaisesti opetusohjelmaan liittyvän murtoveden näytteenoton menetelmäkurssin, jonka ohjelmaan
myös koerysäkalastusmenetelmä sisällytettiin. Ensimmäisen kerran erikoisammattitutkinnon opiskelijat kävivät
tutustumassa Seilin saarelle sijoitettuun koerysämenetelmään syyskuussa 2020. Kurssi oli sikäli poikkeuksellinen
että se oli kansainvälinen ja pidettiin englanniksi. Vuonna 2021 kurssia ei järjestetty koronan aiheuttaman
epävarmuuden vuoksi lähiopetustapahtumissa.
Livian opettajien kertoman mukaan hankkeeseen 2019 palkattu osa-aikainen Livian opiskelija
Matias Kivijakola
oli
jälkiraportissaan antanut runsaasti myönteistä palautettaan harjoittelustaan koerysien parissa koekalastusjakson
aikana. Viimeisimmässä tapaamisessa opettajat kertoivat, että
Kivijakola
sittemmin myös palkattiin Liviaan
määräaikaisiin kalastuksen opetustehtäviin, jotka osaksi liittyvät koerysillä tehtävään kalastuksen opettamiseen.
3.5. Hankkeen media- ja somenäkyvyys
Ehkä merkittävin sähköisissä medioissa silakan koerysiin liittyvä ulostulo tapahtui
Ylen Puoli seitsemän
–
ohjelmasarjan puitteissa. Ylen toimittaja Tero Karhu kuvausryhmineen oli keväällä 2020 mukanamme tekemässä
ohjelmasarjaan juttua Turun yliopiston silakantutkimuksestamme sekä näkemyksestämme silakan merkityksestä
suomalaisessa kalaravinnossa. Ohjelmajakso tavoitti satoja tuhansia katsojia, ja jälkikäteen saimme runsaasti
12
positiivista palautetta tutkimustyöstämme ja perustellusta näkemyksestämme silakan merkityksestä suomalaisessa
ruokavaliossa, jopa kyseltiin jälkikäteen jopa pannusilakan paistoreseptejä. Jakso on yhä nähtävissä Yle Areenassa
linkistähttps://areena.yle.fi/1-50802569?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share.
Kuva 3. Yle Puoli seitsemän ohjelmasarjan mainos Yle Areenan sivustolla keväällä 2021 (kuva: kuvakaappaus Yle Areenan-
sivustosta 2021
).
Somenäkyvyyttä hanke on tuottanut runsaan tasaisesti koko ohjelmakauden ajan. Somekanavina ovat olleet
Facebook
,
Twitter
,
Instagram
sekä
LinkedIn
, Ohessa esimerkinomaisesti kuvakollaasi muutamista kyseisille
somekanaville tehdyistä postauksista hankeajalta.
13
14
4 Taloudellinen toteuma
Hankkeen taloudellinen toteuma kokonaisuudessaan vuosien 2019, 2020 ja 2021 aikana on esitetty Taulukossa 3.
Yksityiskohtaisemmat talousraportit tapahtumineen löytyvät
Mavi
:n
Hyrrä
–portaalista (https://hyrra.ruokavirasto.fi/).
Taulukko 3. Taloudellinen toteuma hankejakson aikana 2019, 2020 ja 2021.
15
Kiitokset
Kiitokset Olavi Sahlsténille kaikkeen hankkeeseen liittyvästä valmistelusta, neuvonnasta ja käytännön opastamisesta
sekä Johannekselle esimerkillisestä omistautumisesta asiaan. Kiitokset
Livia Ammattiopistolle
hyvin sujuneesta
yhteistyöstä.
Lähdeluettelo(valittuja tutkimuslaitoksen silakkatutkimuksen julkaisuja/tiedonantoja viimeisten 5 vuoden ajalta)
1. Hänninen, J. 2018. Själös betydelse for havsforkningen.
Skärgård
. Nr 2/2018: 41: 68-69.
2. Hänninen, J. 2019. Seilissä tehdään monipuolista meren tilan seurantaa.
Biodivari
1/2019: s. 8.
3. Hänninen, J. 2019. Saaristomeren tila silakan näkökulmasta - mitä Seilin 30-vuotinen silakkatutkimus on osoittanut ja
mitä on näkyvissä tulevaisuudessa. Seminaariesitelmä;
Tiedotus- ja koulutusristeily kaupallisille kalastajille
, Helmikuu
2019.
4. Hänninen, J. 2019. Långtidsuppföljingen är en av forskninginstitutet strykor. TEMA: 400 år på Själö. Skärgård. Nr 3/2019.
Årgång 42: 62-64.
5. Hänninen, J. 2019. Själöforskning kring klimatförändringen. TEMA: 400 år på Själö.
Skärgård
. Nr 3/2019. Årgång 42: 65-
67.
6. Hänninen, J. 2019. Itämeren tila ja tulevaisuus – Östernsjös situation och framtid. Teoksessa: Kovalainen, R. & Turunen,
P. 2019.
Meren maa – Havets land. Kuvia Turunmaan saaristosta – Bilder från Åbolands skärgård
. John Nurmisen säätiö.
ISBN: 978-952-9745-62-3. 7: 154–161. [in Finnish and Swedish].
7. Hänninen, J. & Sahlstén, J. 2020. Rysäkalastuksen tekniikka ja ammatillinen tietotaito silakan tutkimuksen käyttöön –
pilottitutkimus 2019-2020. Väliraportti. [Trap net fishing technology and vocational know-how for the use of herring
research - pilot study 2019-2020] Mid-term evaluation report no 93977. Archipelago Research Institute, University of
Turku. 9 pp.
8. Hänninen, J. 2020. Koronapandemian vaikutuksia merentutkimukseen.
Biodivari
3: 15.
9. Hänninen J., Mäkinen, K. & Rajasilta, M. 2020. Ilmaston muuttuessa meriekosysteemien keskinäinen vuorovaikutus
Euroopassa muuttuu.
Turun Sanomat
30.11.2020. TS Aliot.
10. Mäkinen, K. 2019. Climate-induced variability in northern Baltic Sea zooplankton - Assessing driving forces and effects
on higher trophic levels.
Annales Universitatis Turkuensis
Ser AII – Tom 358. 150 p.
11. Mäkinen, K., & Rajasilta, M. 2019. Silakassa havaittu loismatoja.
Suomen Kalastuslehti
2: 28-29.
12. Rajasilta, M., Hänninen, J. & Mäkinen, K. 2019. Vad har strömmingen att berätta?
Fiskeritidskrift för Finland
1/2019 s. 30-
32.
13. Rajasilta, M., Hänninen, J., Laaksonen, L., Laine, P., Suomela, J.-P., Vuorinen, I. & Mäkinen, K. 2018. Influence of
environmental conditions, population density, and prey type on the lipid content in Baltic herring (
Clupea harengus
membras
) from the northern Baltic Sea.
Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Science
doi:10.1139/cjfas-2017-0504.
14. Rajasilta, M., Elfving, M., Hänninen, J., Laine, P., Vuorinen, I. & Paranko, J. 2015. Morphological abnormalities in gonads of
the Baltic herring (
Clupea harengus membras
): description of types and prevalence in the northern Baltic Sea.
AMBIO
45: 205-214. doi:10.1007/s13280-015-0717-x.
15. Rajasilta, M., Hänninen, J. & Vuorinen, I. 2014. Decreasing salinity improves the feeding conditions of the herring (
Clupea
harengus membras
) in spring in the Bothnian Sea, northern Baltic.
ICES Journal of Marine Science
71 (5): 1148-1152.
doi:10.1093/ICEJMS /FSU047.
16. Sahlstén, J. & Hänninen, J. 2020. Silakan loismatojen esiintyminen, isäntälajit ja vaikutus Saaristomeren
elinkeinokalatalouteen. Loppuraportti. [Occurrence, host species and impact of parasitic worms on the commercial
fisheries of the Archipelago Sea] Final report no 58254. Archipelago Research Institute, University of Turku. 14 pp. [in
Finnish].
16
Liitteet(löydettävissä
Mavi
:n
Hyrrä
–portaalista (https://hyrra.ruokavirasto.fi/, koskee myös aiempaa 2/2020 tehtyä väliraporttia)
Liite 1a. Kokonaistyöaikaseuranta 2019, Johannes Sahlstén(2/2020 väliraportissa)
Liite 1b. Kokonaistyöaikaseuranta 2020-2021, Johannes Sahlstén
Liite 2. Kokonaistyöaikaseuranta, 2019 Matias Kivijakola (2/2020 väliraportissa)
Liite 3. Kokonaistyöaikaseuranta 2019, Jasmin Inkinen (2/2020 väliraportissa)
Liite 4. Kokonaistyöaikaseuranta 2020-2021, Tiia Karpela
Liite 5. Kokonaistyöaikaseuranta 2020-2021, Aarne Lauerma
