Varjojen aika: Esittelyssä konfliktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä

Abstract

Syksyllä 2020 Satakunnan Museo ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukio järjestivät yhteisen Varjojen aika -kurssin, joka koostui Porissa jatkosodan aikaan toimineen Saksan ilmavoimien huoltokentän arkeologisesta kaivauksesta, jälkitöistä sekä aineistosta kootun pienoisnäyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta. Kurssi rahoitettiin Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-apurahalla. Kurssin tavoitteet olivat ensisijaisesti pedagogisia ja yhteisöarkeologisia, ja tarkoituksena oli lisätä lukiolaisten tietämystä lähialueensa historiasta ja arkeologin työstä sekä tarjota heille konkreettinen mahdollisuus osallistua käynnissä olevaan sotahistorialliseen tutkimushankkeeseen. Kurssia varten kerätystä opetuksellisesta sisällöstä koottiin konfliktiarkeologinen opetuspaketti, jota voidaan tulevaisuudessa soveltaa erityisesti sota-ajan historiaa
opettaessa. Artikkelissa käsitellään myös konfliktiarkeologian pedagogisia lähtökohtia sekä sitä, miten arkeologiaa voidaan käyttää opetuksessa.

Full text

2
1|2021
Teemu Väisänen, Saara-Veera Härmä & Fanny Fagerholm
Varjojen aika: Esittelyssä koniktiarkeologinen
lukiolaiskaivaus Porin metsässä
vahvasti Suomen Kulttuurirahaston Mullan-
kaivajat-apuraha (Moilanen et al. 2019), jota
on voitu hakea arkeologisten kenttätyömene-
telmien esittelyyn oppilaitoksissa. Vaikka val-
taosa koululaiskaivauksista on toteutettu van-
hemmilla kohteilla, arkeologisia kenttätöitä
on tehty yhdessä koululaisten kanssa myös
1900-luvun sotahistoriallisilla kohteilla (Fast
& Väisänen 2020; Etu-Sihvola et al. 2020),
Johdanto
Arkeologiaa on hyödynnetty kouluopetukses-
sa viime vuosikymmenten aikana kasvavas-
sa määrin, mistä kertoo esimerkiksi aihetta
käsittelevien julkaisujen lisääntynyt määrä
(Näränen & Luoto 2005; Autere et al. 2018;
Moilanen 2018). Erityisesti viime vuosina
koululaiskaivausten suosioon on vaikuttanut
Syksyllä 2020 Satakunnan Museo ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukio järjestivät yhteisen Varjojen aika
- kurssin, joka koostui Porissa jatkosodan aikaan toimineen Saksan ilmavoimien huoltokentän arkeolo-
gisesta kaivauksesta, jälkitöistä sekä aineistosta kootun pienoisnäyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta.
Kurssi rahoitettiin Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-apurahalla. Kurssin tavoitteet olivat ensisi-
jaisesti pedagogisia ja yhteisöarkeologisia, ja tarkoituksena oli lisätä lukiolaisten tietämystä lähialueensa
historiasta ja arkeologin työstä sekä tarjota heille konkreettinen mahdollisuus osallistua käynnissä ole-
vaan sotahistorialliseen tutkimushankkeeseen. Kurssia varten kerätystä opetuksellisesta sisällöstä koottiin
koniktiarkeologinen opetuspaketti, jota voidaan tulevaisuudessa soveltaa erityisesti sota-ajan historiaa
opettaessa. Artikkelissa käsitellään myös koniktiarkeologian pedagogisia lähtökohtia sekä sitä, miten ar-
keologiaa voidaan käyttää opetuksessa.
Skuggornas tid: en konfliktarkeologisk utgrävning för gymnasieelever
i Porin metsä i presentation
Under hösten 2020 ordnade Satakunda Museum och Porin suomalaisen yhteislyseon lukio (Björneborgs
nskspråkiga gymnasium) gemensamt kursen Skuggornas tid. Kursen bestod av utgrävningen av en un-
derhållsstationen för det tyska luvapnet som var i bruk under fortsättningskriget i Björneborg, eerarbete
samt planeringen och verkställandet av en mindre utställning sammanställd från det insamlade materialet.
Kursen nansierades med hjälp av Finska Kulturfondens Mullankaivajat-bidrag. Kursens målsättningar
var i första hand pedagogiska och publikarkeologiska, och syet var att främja gymnasieelevernas kän-
nedom om sin lokalhistoria och arkeologens yrke, samt ge dem en konkret möjlighet att delta i ett aktuellt
krigshistoriskt forskningsprojekt. Från undervisningsmaterialet som samlades in för kursen sammanställdes
ett undervisningspaket som i framtiden kan användas i synnerhet för undervisning av krigstidens historia. I
artikeln behandlas även koniktarkeologins pedagogiska förutsättningar, samt hur arkeologi kan användas
inom undervisningen.

3
Varjojen aika: Esittelyssä koniktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä
mutta aiheesta ei ole toistaiseksi erillisiä jul-
kaisuja.
Tässä artikkelissa esitellään Satakun-
nan Museon ja Porin suomalaisen yhteislyseon
lukion syksyllä 2020 yhteistyössä järjestämää
Varjojen aika -kurssia. Kirjailija Leila Tuuren
romaanin mukaan nimetty kurssi oli järjestetty
lukion ja museon yhteistyönä jo kahdesti aikai-
semmin, sisältäen luentoja, opastuksia, museo-
vierailuita ja ryhmätöitä. Kurssin toteutukseen
myönnetyn Mullankaivajat-apurahan avulla
kurssiin pystyttiin nyt sisällyttämään Porissa
jatkosodan aikana toimineen huoltokentän
alueella järjestetty arkeologinen kaivaus (Kuva
1), jälkityöt sekä aineistosta kootun pienois-
näyttelyn suunnittelu ja toteutus.
Kurssin tavoitteena oli lisätä lukio-
laisten tietämystä lähialueensa historiasta ja
arkeologin työstä sekä tarjota heille konkreet-
tinen mahdollisuus osallistua käynnissä ole-
vaan sotahistorialliseen tutkimushankkeeseen.
Opetuksen sisällöstä ja kurssin pedagogista
tavoitteista vastasi museolehtorin, arkeologien
ja opettajien työryhmä. Kurssin suunnittelussa
huomioitiin lukion uusi opetussuunnitelma
tarjoamalla opiskelijoille sellainen opintoko-
konaisuus, jossa he olisivat itse aktiivisia toimi-
joita tutkimustiedon hankkijoina ja havainnol-
listajina. Keskeisenä ajatuksena oli opiskelijoiden
aktiivinen rooli tutkimuksen kaikissa vaiheissa.
Temaattisen, ilmiöpohjaisen työskentelyn avulla
pyrittiin myös rikkomaan oppiainerajoja ja kurs-
sia suunniteltiinkin alusta alkaen sekä historian
että äidinkielen opetuksen näkökulmasta.
Vaikka kurssin tavoitteet olivat ensisi-
jaisesti pedagogisia ja yhteisöarkeologisia, täy-
densivät löytöaineisto ja muut kaivaustulokset
osaltaan Porin lentokentän historiaan keskitty-
vän Feldlupark Pori -tutkimushankkeen tut-
kimusaineistoa (Väisänen 2020).
Kuva 1. Porin suomalaisen yhteislyseon lukiolaiset kaivamassa parakin paikkaa. Kuva: T.
Väisänen.

4
Väisänen, Härmä & Fagerholm
Feldluftpark Pori
Vuonna 1939 valmistunut Porin lentokenttä
toimi jatkosodan aikaan Saksan ilmavoimien
keskeisenä huoltokenttänä, vastaten muun
muassa Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryh-
mitettyjen lentoyksiköiden varaosapalvelus-
ta, suurista huolloista ja kaluston vaihdosta
(Uhari 2009: 97). Virallisissa asiakirjoissa
lentokentästä ja sen yhteydessä toiminees-
ta kenttälentovarikosta käytettiin nimitystä
Feldlupark 3/XI Pori tai lyhyemmin FLP-
Pori (Valtonen 1997: 295).
Koska Saksan ilmavoimien suunni-
telmissa oli sijoittaa alueelle pysyvästi 2000
henkeä ja varata tilat sekä muonitus läpi kul-
kevalle tuhannelle hengelle, lentokentän alu-
eella aloitettiin mittava rakennushanke sak-
salaisten johdolla (Uhari 2009: 102). Sodan
loppuun mennessä lentokentän ympäristöön
valmistui yhteensä lähes 300 rakennusta ja
rakennelmaa, joihin lukeutui valtavien pa-
rakkikeskittymien ohella syvälle Porin met-
sään ulottuvat lentokoneiden sirpalesuojat,
kohdistusammuntapaikka sekä rullausteiden
verkosto (Uhari 2009: 105).
Kun Suomi katkaisi suhteensa Sak-
saan Neuvostoliiton kanssa tehtävän rauhan-
sopimuksen ennakkoehtona syyskuussa 1944,
saksalaisille annettiin käsky poistua Suomesta.
Porista vetäytyessään saksalaiset ilmoittivat
kentän tuhoamisesta ajastetuin räjähtein (Uha-
ri 2009: 137). Illalla 15.9. alkaneet räjähdykset
tuhosivat kaiken kaikkiaan 33 saksalaisten ja
yhdeksän suomalaisten rakentamaa raken-
nusta, joihin lukeutui viisi lentohallia, sairaala,
sauna ja upseerikasino (Karlsson 1983: 138).
Sodan jälkeen lentokentän tulevai-
suudesta oli pitkään epäselvyyttä, sillä Porin
kaupunki toivoi kentän siirtämistä toisaal-
le, mutta puolustusvoimat halusi pitää sen
käytössään. Vuonna 1962 osapuolten välille
syntyi sopimus kentän kehittämisestä lento-
toiminnan tarpeisiin (Nukki & Parkkali 2013:
9). Kirjalliset lähteet eivät kerro saksalaisten
jälkeensä jättämien rakennusten sodanjäl-
keisistä vaiheista. Siinä missä suurin osa ra-
kennuskannasta on sittemmin tuhoutunut,
on esimerkiksi kaksi saksalaisten rakentamaa
lentokonehallia säilynyt Suomen Ilmailuopis-
ton ja WinNovan käytössä.
Metsän siimekseen kätketty lento-
kentän lounainen osa, jossa sijaitsi muun mu-
assa saksalaisten rullausteitä ja sirpalesuojia,
jäi pian sodan jälkeen vaille käyttöä, kunnes
siitä muodostui 1950-luvun lopulla osa Porin
metsäksi nimettyä ulkoilu- ja virkistysaluetta.
Vuonna 2002 alue suojeltiin osana Porin kan-
sallista kaupunkipuistoa, jonka yhteydessä
metsäalueen sodanaikaiset rakenteet rinnas-
tettiin muinaismuistolain rauhoittamiin koh-
teisiin (Mikkola & Nukki 2006: 9).
Lukiolaiskaivauksen kulku
Varjojen aika -kurssi aloitettiin kenttätyöosuut-
ta edeltävällä valmistelupäivällä, jonka aikana
opiskelijoille pidettiin esitys arkeologiasta, Po-
rin sota-ajan historiasta ja kurssin sisällöstä.
Opiskelijoiden ja opettajien ennakkokäsityk-
siä tulevien kaivausten mahdollisen löytö-
aineiston osalta selvitettiin pyytämällä heitä
kirjoittamaan post-it -lapuille odotuksiaan.
Vasta tämän jälkeen opiskelijoille esiteltiin
vastaavilta koniktiarkeologisilta kohteilta
saatua löytöaineistoa. Verrattaessa löytöai-
neistoa post-it -lappujen sisältöön, odotukset
todettiin varsin realistisiksi: maasta arveltiin
paljastuvan niin pullonkorkkeja, hylsyjä, so-
tilaspuvun nappeja kuin lentokoneen osiakin.
Arkeologinen kaivaus toteutettiin
14.–16.8.2020. Kaivaukseen osallistui kol-
men päivän aikana kaikkiaan kymmenen
opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Tutkimusalu-
eeksi valittiin tukikohta-alueen lounaispuo-
lella sijainnut Rottasuon varikkoalue, jossa
sodan aikaisten karttojen perusteella sijaitsi
muun muassa kanttiini ja hevostallit (Kuva
2). Porin metsän alueella nykyisin sijaitseva
Rottasuo on säästynyt maankäytöltä ja in-
ventoinnin perusteella alueella oli edelleen
havaittavissa rakenteiden ja rakennusmate-
riaalien jäännöksiä.

5
Varjojen aika: Esittelyssä koniktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä
Kuva 2. Rottasuon varikkoalue (ympyröity punaisella) sijaitsi jo sota-aikaan metsän sii-
meksessä kaukana suuremmista parakkikeskittymistä. Kartta: Tie- ja vesirakennushallitus.
Muokkaukset: T. Väisänen.

6
Väisänen, Härmä & Fagerholm
Kaivausalueeksi valitsimme koh-
dan, jossa kartta-aineiston perusteella on ol-
lut parakkirakennus. Rakennus esiintyy en-
simmäisen kerran vuoden 1943 saksalaisessa
kartassa (Luwae 1943), johon sen käyttötar-
koitusta ei ole erikseen kirjattu. Rakennus on
sittemmin havaittavissa suomalaisen Lento-
rykmentti 1:n laatimassa vuoden 1952 kartassa
(Le.R.1 Pori 1952), mikä viittaa rakennuksen
selvinneen Porin pamauksen aiheuttamasta
tuhosta. Kartalla rakennus on kirjattu teknil-
liseksi varastoksi, minkä perusteella se on ol-
lut myös puolustusvoimien käytössä ainakin
hetkellisesti. Koska rakennus kuitenkin katoaa
1960-luvun kartoista (Peruskartta 1962), se
on sittemmin mitä ilmeisimmin purettu. Ra-
kennuksen paikka löydettiin maastosta varsin
helposti, sillä paikalla oli havaittavissa savupii-
pun jäännöksiä sekä Porin Matti -lämmitysuu-
ni tiilirakenteineen. Tutkittava alue rajattiin
kattamaan rakennuksen paikka ja pienenä
kuriositeettina myös maahan hautautunut,
sammaleen peittämä uuni päätettiin tutkia ar-
keologisin menetelmin.
Opiskelijoita varten avattiin pitkän-
omainen, 2 x 6 metrin kokoinen kaivausalue,
jota kaivettiin tasokaivauksena. Kaivamisen
ohella opiskelijat osallistuivat kaivausalueen
vaaitsemiseen ja valokuvaamiseen. Koska ra-
kennuksen paikalla löytöaineisto oli varsin
pinnassa, suuri osa kaivausalueesta saatiin
tutkittua loppuun jo toisena kaivauspäivänä.
Löytöaineisto koostui suureksi osin raken-
nusmateriaaleista, mutta joukossa oli myös
keramiikka-astioiden palasia, pullolasia sekä
nappeja. Viimeisenä kaivauspäivänä opiskelijat
paikansivat sodan aikaisia roskakuoppia kaiva-
malla pieniä koekuoppia metallinpaljastimen
antamien signaalien perusteella (Kuva 3). Yksi
näin löydetty kohde päätyi tutkittavaksi myö-
hemmin Porin seudun kansalaisopistossa jär-
jestetyllä yleisökaivauksella.
Kuva 3. Koekuopasta nostettiin saksankielinen kyltti, joka paljastui boilerin käyttöohjeeksi.
Kuva: T. Väisänen.

7
Varjojen aika: Esittelyssä koniktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä
Jälkitöitä ja näyttelyn
suunnittelua
Kaivauksen jälkeen kurssilaiset osal-
listuivat jälkitöihin, löytöluettelon laatimiseen
sekä tutustuivat kokoelmatyöhön valokuvien
luetteloinnin kautta. Opiskelijat selvittivät
myös keramiikka-astioiden alkuperiä ja val-
mistusvuosia leimojen perusteella käyttäen
hyväkseen Arabian katalogeja ja verkkotieto-
kantoja.
Jälkitöiden ohessa opiskelijat osallis-
tuivat museolehtori Carita Tulkin laatimaan
sotahistorialliseen kaupunkiopastukseen, jos-
sa vierailtiin esimerkiksi Rosenlew-museon
pommisuojassa, Keski-Porin kirkon sankari-
haudoilla sekä ruotsalaistalojen alueella. Po-
rin lentokentän historiaa nivottiin osaksi laa-
jempaa toisen maailmansodan historiaa myös
lukiossa pidetyin oppitunnein.
Kurssin päätteeksi opiskelijat käsi-
kirjoittivat löytöaineistosta Satakunnan Mu-
seoon pienoisnäyttelyn (Kuva 4), johon kuu-
lui löytöaineiston ohella myös kaivauskuvista
ja -kokemuksista koostettu diaesitys. Näyt-
telykäsikirjoitus laadittiin siten, että opis-
kelijat muodostivat esineistöstä temaattiset
kokonaisuudet, jotka esittivät muun muassa
henkilökohtaista hygieniaa, keittiötarpeita ja
rakennustarvikkeita. Valituista esineistä kir-
joitettiin lyhyet esittelytekstit, jotka jätettiin
varsin avoimiksi mikäli esineiden alkuperä oli
vielä selvittämättä. Näyttelyn avajaiset pidettiin
Satakunnan Museossa Porin Päivän viikolla
25.9.2020. Näyttely oli avoinna tammikuuhun
2021 saakka. Osa näyttelyn esineistä tulee näy-
tille maaliskuussa 2022 avattavaan Porin seu-
dun kotirintamaa esittelevään näyttelyyn.
Arkeologia osana lukion
opetussuunnitelmaa
Arkeologialla on paljon tarjottavaa lukion uu-
den opetussuunnitelman puitteissa. Opetus-
suunnitelmassa korostuva ilmiöoppiminen
suuntaa opetusta oppilaslähtöiseen oppimi-
Kuva 4. Pienoisnäyttelyn vitriineihin aseteltiin rakennusmateriaalien ohella roskakuopista
tehtyjä näyttävämpiä esinelöytöjä. Kuva: T. Väisänen.

8
Väisänen, Härmä & Fagerholm
seen, jossa oppilaat itse tutkivat erilaisia il-
miöitä useiden eri oppiaineiden kautta (Ope-
tushallitus 2019). Arkeologisen tutkimuksen
tuominen osaksi lukio-oppimista toteuttaa
ilmiöoppimisen tavoitteita varsin hyvin, ja
arkeologisissa kenttätutkimuksissa opiske-
lijoiden onkin mahdollista ottaa aktiivinen
rooli historian tapahtumien selvittäjänä. Ar-
keologisen metodologian merkitys korostuu
jälkitöissä, jolloin opiskelijat palaavat löytöai-
neiston sekä kentällä tehdyn dokumentaation
pariin. Osallistumalla aineiston luettelointiin
sekä löytöjen tunnistamiseen opiskelijoiden
on mahdollista nähdä arkeologia laajemmin
kuin pelkkänä esineiden kaivamisena (Hen-
son 2017: 56).
Opetuksen näkökulmasta konik-
tiarkeologialla on omat erityispiirteensä. Toi-
sen maailmansodan aikainen löytöaineisto on
monesti helposti tunnistettavaa ja nykypäivän
esineistöä vastaavaa, joten esineiden tunnista-
minen, tarinallistaminen ja niiden omistajien
elämiin samastuminen on luontevaa. Lisäksi
esineistön kautta voidaan lähestyä ns. synk-
kää tai traumaattista kulttuuriperintöä (o-
mas et al. 2019; Enqvist 2018) uudenlaisesta
näkökulmasta. Saksalaisten läsnäolo ja vuoro-
vaikutus suomalaisten kanssa on edelleen vai-
keaksi koettu aihe (Seitsonen et al. 2018: 113),
mutta esineistön kautta saksalaisia sotilaita
voidaan lähestyä objektiivisesti monesta eri
näkökulmasta. Esineet voivat kertoa sotilaista
yksilöinä ja viitata esimerkiksi kotirintamalla
elettyyn arkeen ja paikallisväestön kanssa sol-
mittuihin ihmissuhteisiin. Toisaalta löytöai-
neiston kautta voidaan myös havainnollistaa
sotavankien heikkoja oloja tarkastelemalla
esimerkiksi eroavuuksia sotavankien ja soti-
laiden sodanaikaisessa ravinnossa.
Koniktiarkeologisten tutkimuskoh-
teiden modernin luonteen vuoksi opetukseen
ja opiskelijoiden toteuttamaan tutkimukseen
voidaan luontevasti yhdistää myös muihin
lähdeaineistoihin perehtyminen (Moshenska
2009: 57). Esimerkiksi aikalaishaastatteluiden,
arkistomateriaalien ja rakennusinventoin-
tiraporttien kautta opiskelijat voivat pyrkiä
saavuttamaan tutkittavasta kohteesta katta-
van kokonaiskuvan sekä pohtia kriittisesti eri
lähdeaineistojen tarjoamia mahdollisuuksia
ja haasteita. Mikäli kaivaminen ei ole mah-
dollista, arkeologisen tutkimuksen monialai-
suutta voidaan havainnollistaa opetuksessa
sitomalla opiskelijoiden toteuttama tutkimus
esimerkiksi sota-ajan kohteiden inventointiin
tai rakennusarkeologiseen tutkimukseen.
Lopuksi
Kurssi sai järjestäjien iloksi positiivisen vas-
taanoton niin opiskelijoilta, opettajilta kuin
pienoisnäyttelyn kävijöiltäkin. Erityisesti
kiitosta keräsi opiskelijoiden läsnäolo koko
prosessissa kenttätyövaiheesta näyttelyn pys-
tyttämiseen. Pelkkiä kenttätutkimuksia laa-
jempi kurssimuotoinen toteutus mahdollisti
arkeologisen metodologian monipuolisen
esittelyn ja jälkitöihin osallistuminen selvensi
opiskelijoille tarkkojen kenttätyömenetelmi-
en merkitystä. Lisäksi näyttelyn suunnittelu
tarjosi opiskelijoille ainutlaatuisen mahdolli-
suuden jakaa kenttätöiden aikana saavutettuja
tuloksia laajalle yleisölle.
Koska opetuksessa käytettävän ai-
neiston ja kaivausten suunnittelu on työlästä,
laajemman kurssin toteuttaminen vaatii run-
saasti aikaa tai valmiita työkaluja. Satakunnan
Museon ja Porin suomalaisen yhteislyseon
lukion järjestämän kurssin aikana luotiin run-
saasti uutta opetuksellista sisältöä, jota on sit-
temmin nivottu yhteen koniktiarkeologiseksi
opetuspaketiksi. Kouluille suunnattu opetus-
paketti sisältää valmiita oppitunteja, harjoituk-
sia sekä lyhyitä videoita, joiden kautta opiske-
lijat voivat perehtyä Porin sota-ajan historiaan
sekä arkeologisiin tutkimusmenetelmiin. Vas-
taavia opetuspaketteja on toteutettu myös
muista Mullankaivajat-apurahalla toteutetuista
hankkeista (esim. Autere et al. 2018). Tulevai-
suudessa näiden opetuspakettien jakaminen,
yhdenmukaistaminen ja kehittäminen edistäisi
arkeologisen tiedekasvatuksen laatua ja onnis-
tuneiden ideoiden toistettavuutta.

9
Varjojen aika: Esittelyssä koniktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä
Positiivisten kokemusten myötä vas-
taavia yhteistyöhankkeita pyritään toteutta-
maan Satakunnan Museon toiminta-alueella
myös jatkossa, mutta innovatiivisia mahdol-
lisuuksia kokeillaan myös koulujen ovien ul-
kopuolella. Joulukuussa 2020 Vuorineuvos
Erik Rosenlewin säätiö myönsi Satakunnan
Museolle apurahan nuorille suunnatun arke-
ologialeirin järjestämiseksi. Leirin ohjelmassa
tullaan soveltamaan samoja periaatteita kuin
Varjojen aika -kurssilla.

10
Väisänen, Härmä & Fagerholm
Bibliograa
Arkistolähteet
Luwae 1943. Bestandsplan Pori. Päivätty
25.10.1942 ja 30.3.1943. Suomen Ilmavoi-
mamuseo, Jyväskylä.
Le.R.1 Pori 1952. Rakennusten sijainti. Päivätty
1.1.1952. Suomen Ilmavoimamuseo, Jyväs-
kylä.
Peruskartta 1962. Karttalehti 1143 02 Pori etel.
Maanmittauslaitos.
Tie- ja vesirakennushallitus 1944. Työvaihekart-
ta 11.12.1944. Suomen Ilmavoimamuseo,
Jyväskylä.
Verkkoaineistot
Etu-Sihvola, H., Väisänen, T. & Moilanen, U.
2020. Sota-ajan arkeologiaa ja sotien kult-
tuuriperintöä Suomessa. Kalmistopiiri.
<https://kalmistopiiri.fi/2020/03/13/sota-
ajan-arkeologiaa-ja-sotien-kulttuuriper-
intoa-suomessa/> (Luettu 1.12.2020)
Moilanen, U. 2018. Yleisöarkeologiaa Pirkkalassa.
Kokemuksia Tursiannotkon yleisö- ja kou-
lulaiskaivaukselta 2017. Tampere: Pirkan-
maan maakuntamuseo. <https://issuu.com/
vapriikki/docs/tursiannotko_yleisokaivaus_
raportti> (Luettu 1.12.2020)
Opetushallitus. 2019. Lukion opetussuunnitel-
man perusteet 2019. <https://www.oph./
sites/default/les/documents/lukion_ope-
tussuunnitelman_perusteet_2019.pdf>
(Luettu 1.12.2020)
Tutkimuskirjallisuus
Autere, K., Korhonen, H. & Krappala, K. 2018.
Arkeologiaa pedagogisesti – Mullankaivajat
Kontiolahdella Vaskiseppä Takkusen talon
koululaiskaivaukset. Muinaistutkija 4/2018:
2–9.
Enqvist, J. 2018. Hetken kestää elo tää, sekin
synkkää ja ikävää – traumaattisten perin-
töjen terminologiaa. Suomen Museo 2018:
7–22.
Fast, J. & Väisänen, T. 2020 Rintama lähimpänä
Helsinkiä – Hanko 1941 -hanke. Muinaistut-
kija 1/2020: 54–59.
Henson, D. 2017. Archaeology and Education. G.
Moshenska (toim.) Key Concepts in Public
Archaeology: 43–59. Lontoo: UCL Press.
Karlsson, K. 1983. Pori sodan varjossa 1939–1944:
Väestönsuojelupäällikön muistelmia. Pori: Sa-
takunnan Kirjateollisuus Oy.
Moilanen, U., Jokela, J., Siltainsuu, J., Aalto, I.,
Koivisto, A., Viljanmaa, S. & Näränen, J.
2019. Yleisökaivauksen suunnittelun ja to-
teutuksen hyvät käytännöt. Muinaistutkija
3/2019: 2–17.
Moshenska, G. 2009. Second World War Ar-
chaeology in Schools: A Backdoor to the
History Curriculum. Papers from the Insti-
tute of Archaeology 19: 55–66.
Nukki, H. & Parkkali, S. 2013. Porin metsä ja
urheilukeskus: Sota-ajan perintö ja muut his-
torialliset kerrostumat. Pori: Porin kaupunki
Tekninen toimiala.
Näränen, J. & Luoto, K. 2005. Pedagogiikkaa
Papinkalliolla. Ala-asteen oppilaat muinais-
jäännöstä tutkimassa. V. Immonen & M.
Haimila (toim.) Mustaa valkoisella. Ystävä-
kirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakos-
ki-Väisäselle: 164–168. Turku: Turun yliopis-
to, arkeologia.
Seitsonen, O., Hekkurainen, M., Koskinen-Koi-
visto, E. & omas, S. 2018. ”Voiko natsia ra-
kastaa?” Lapin maakuntamuseon Wir waren
freunde – Olimme ystäviä -näyttelyprosessi
esimerkkinä vaikeasta kulttuuriperinnöstä.
Suomen Museo 2018: 112–132.
omas S., Herva V.-P., Seitsonen O. & Koski-
nen-Koivisto E. 2019. Dark Heritage. C.
Smith (toim.) Encyclopedia of Global Ar-
chaeology. Cham: Springer.
Uhari, J. 2009. Porin lentokentän historia 1: Var-
haisilmailusta Porin Pamaukseen. Tallinna:
Satakunnan Lennoston Kilta ry.
Valtonen, H. 1997. Luwaen pohjoinen sivusta:
Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Nor-
jassa 1941–1944. Jyväskylä: Keski-Suomen
Ilmailumuseo.
Väisänen, T. 2020. Feldlupark Pori – Luwaen
huoltokenttää tutkimassa. SKAS 1/2020:
64–68.

11
Varjojen aika: Esittelyssä koniktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä
Teemu Väisänen (FM) työskentelee Satakun-
nan Museossa projektitutkijana vastaten
Porin lentokentän historiaa selvittävän Feld-
lupark Pori -tutkimushankkeen toteutuk-
sesta. Lisäksi Väisänen kirjoittaa parhaillaan
Turun yliopistossa väitöskirjaa Luwaen
jatkosodan aikaisesta lentokenttäverkostosta
Suomessa.
teemu.t.vaisanen@utu.
Saara-Veera Härmä (HuK) opiskelee arkeo-
logiaa Turun yliopistossa. Kesällä 2020
Härmä työskenteli Satakunnan Museossa
osallistuen Feldlupark Pori -hankkeen
arkisto- ja maastotutkimuksiin sekä jälkitöi-
hin.
Fanny Fagerholm (HuK) opiskelee osteolo-
giaa Uppsalan yliopistossa ja kirjoittaa par-
haillaan pro gradu-tutkielmaa. Fagerholm
on työskennellyt koniktiarkeologian pa-
rissa vuodesta 2018 alkaen ja osallistui Var-
jojen aika -kurssin maastotutkimuksiin sekä
jälkitöihin.