ArticlePDF Available

Päivystävän lääkärin uni. Työterveyslääkäri, 4, 37-40.

Authors:
Sampsa Puttonen at Tampere University
Sampsa Puttonen
Download full-text PDF
Read full-text
Download citation
Content uploaded by Sampsa Puttonen
Author content
All content in this area was uploaded by Sampsa Puttonen on May 28, 2021
Content may be subject to copyright.
5/28/2021
Päivystävän lääkärin uni (4/09) - Duodecim
https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttl00666?toc=13092
1/2
Päivystävän lääkärin uni
Työterveyslääkäri
2009;27(4):37-39
Sampsa Puttonen
Lääkärien pitkiin päivystysvuoroihin liittyy selvää toimintakyvyn heikkenemistä. Havaitut haitat ovat pääosin seurausta uni-
valverytmin häiriintymisestä ja valvomista seuraavasta tilapäisestä univajeesta. Univajetta syntyy päivystyksen aikana
vääjäämättä ja siksi on tärkeätä pyrkiä takaamaan riittävä palautuminen ja miettiä keinoja unen ja työnaikaisen vireyden ja
toimintakyvyn parantamiseksi.
Valvominen ja toimintakyky
Epäsäännölliset työajat ja yötyö aiheuttavat tilapäistä univajetta. Niihin liittyy myös univaikeuksia, kun riittävän pitkään
nukkuminen biologisesti epäsuotuisaan aikaan yötyön jälkeen ei onnistu tai uni on katkonaista. Keskimäärin lääkärit pystyvät
nukkumaan päivystysvuoron aikana 2–3 tuntia, mutta vaihtelu päivystysvuorojen välillä on merkittävää. Suoriutumista ja
palautumista pitkissä 24 tunnin vuoroissa on tutkittu lääkäreillä varsin runsaasti. Päivystys kuormittaa henkisesti ja sen
vaikutukset näkyvät myös monenlaisina somaattisina oireina kuten kammiorytmihäiriöinä ja ruoansulatuselimistön oireina.
Yöaikaiseen suoriutumiseen vaikuttaa pitkittyneen hereillä olon lisäksi se, että kognitiivinen toimintakyky noudattaa 24 tunnin
vuorokausirytmiä. Aivojemme toimintakyky ei tästä syystä ole yöllä samalla tasolla kuin päivällä. Pitkään valvominen ja väsymys
lisäävätkin työssä tapahtuvien virheiden todennäköisyyttä ja hidastavat työskentelyä. Päivystysvuoron jälkeen riski nukahdella
liikennevaloissa, saada huomautuksia liikennekäyttäytymisestä tai joutua liikenneonnettomuuteen on normaalia suurempi.
On kuitenkin keinoja, joilla yöaikaista vireyttä ja toimintakykyä voidaan kohentaa. Kaikille on tuttu kofeiini ja sen piristävä vaikutus.
Myös yöaikaan sijoitetuilla nokosilla saadaan parannettua vireyttä enimmillään noin pariksi tunniksi ja puolen tunnin nokostauko
aamuyöllä puolittaa yötyötä tekevien havaintolipsahdusten määrän. Tutkimuksessa, jossa päivystävien lääkärien yöjaksoon
ohjelmoitiin nokosmahdollisuus, ilmeni vähemmän univajetta ja myös päivystyksen jälkeinen uupumuksen tunne arvioitiin
vähäisemmäksi. Voimakkaan väsymyksen jaksoa voidaan lyhentää myöhäiseen ilta-aikaan ajoitetuilla nokosilla.
Toimintakyvyn palautuminen valvomisen jälkeen
Valvotun tai lyhytunisen yön jälkeen elimistömme tarvitsee aikaa ja unta normaalin toimintatilan palautumiseksi. Mikä sitten on
palautumiseen tarvittava aika? Kysymys palautumisen nopeudesta liittyy keskeisesti siihen, kuinka usein tai kuinka monta
peräkkäistä päivystystä voi olla, ja siihen, miten työjaksot tulisi järjestää. Toimintakyvyn eri osa-alueet näyttäisivät palautuvan eri
tahdissa. Univaje saadaan yleensä korvattua päivystystä seuraavan yhden täysimittaisesti nukutun yön aikana, mutta mieliala,
keskittymiskyky ja tarmokkuus palautuvat hitaammin. Tulokset viittaavat siihen, että täyteen palautumiseen tarvittavan
keskimäärin 2–3 vuorokautta. Pelkkää unen normalisoitumista univajeen jälkeen ei siis voida käyttää perusteena sopivan
päivystystiheyden miettimisessä. Tätä käsitystä tukevat havainnot, joiden mukaan kasautuvaa päiväaikaista väsymystä esiintyy
merkitsevästi enemmän silloin, kun päivystyksiä on joka neljäs päivä tai useammin.
Tutkimukset kertovat yhteyksistä ryhmätasolla, millä on tärkeä merkitys arvioitaessa päivystyksien yleistä kuormittavuutta. Näiden
lisäksi monet yksilölliset tekijät vaikuttavat päivystävän lääkärin mieltymyksiin ja toimintakykyyn. Univajeen ja valvomisen
vaikutukset toimintakykyyn ja epäsäännölliseen vuorokausirytmiin sopeutuminen ovat yksilöllisiä ja niihin vaikuttavat muun
muassa geneettiset tekijät, motivaatio, elämäntilanne ja ikä. Iän myötä itse unen tarve ei mainittavasti muutu, mutta useimmilla
henkilöillä uni muuttuu kevyemmäksi ja katkonaisemmaksi. Ikääntyessä myös sopeutuminen epäsäännölliseen työhön vaikeutuu,
mikä näkyy varsinkin hitaana palautumisena valvomisen jälkeen.
Keinoja unen ja toimintakyvyn parantamiseen
Päivystystutkimusten tavoite on ollut haittojen objektiivinen arviointi ja esilletuominen. Seuraavaksi on mietittävä, miten näitä
haittoja voitaisiin vähentää. On selvää, että päivystyksiin liittyvien ongelmien minimoimiseksi tarvitaan monipuolista vaikuttamista
ja joustavia ratkaisuja, joilla huomioidaan työtehtävien vaatimukset ja lääkärien erilaiset tarpeet. Vaikuttamisen kohteina ovat
organisaatiot ja ne tavat, joilla päivystykset, lepotilat ja nokosmahdollisuudet järjestetään. Tavoitteena on myös toimintakykyä
parantavien hyvien keinojen levittäminen juniori- ja seniorilääkäreille.
Lääkäreiden oman unenhuollon kehittäminen on tärkeää. Tietoa keinoista on paljon, mutta parhaiden toimintatapojen käytöstä
lääkäreiden keskuudessa on hyvin vähän tietoa. Kokeilu, jossa osallistuttiin lyhyeen yhden kerran luentotyyppiseen koulutukseen,
ei lisännyt unen määrää ennen päivystystä, sen aikana tai palautumisvaiheessa kahden seuraavan vuorokauden aikana.
Unihuollon parantaminen todennäköisesti onnistuu varmemmin peruskoulutuksen yhteydessä tai kohdennettuna
yksilöneuvontana, jota esimerkiksi työterveyshuolto pystyy tarjoamaan.
5/28/2021
Päivystävän lääkärin uni (4/09) - Duodecim
https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttl00666?toc=13092
2/2
Tarve puuttua ylipitkiin työrupeamiin ja päivystyksiin on ilmeinen ja monia parannuksia on vuosien mittaan kokeiltu. Uusia tapoja
jakaa ja keventää päivystysvuoroja on myös otettu käyttöön. Oulun yliopistollisessa sairaalassa on tämä vuonna kokeiltu ja otettu
käyttöön uusi tapaa jakaa entinen 24 tunnin yhtäjaksoinen työrupeama kahden lääkärin kesken. Lääkäreiden on mahdollista valita
mieltymystensä mukaan enemmän ilta- tai yöpäivystyksiä. Yöpäivystäjällä on ennen yöjaksoa kuuden tunnin vapaa, jonka aikana
hän ehtii lepäämään, harrastamaan tai viettämään aikaa perheen kanssa. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa puolitettiin
sisätautien viikonloppuvuorot ja aiempi tuntumäärä jaettiin kahdelle päivystysvuorolle. Nämä ovat hyviä esimerkkejä
kustannustehokkaista muutoksista, jota ovat parantaneet lääkärien kokemaa työssä jaksamista. Samanlaisia muutoksia on
toteutettu myös muissa sairaaloissa. Parhaiden käytäntöjen toivoisi leviävän aiempaa laajemmalle.
Sampsa Puttonen
PsT, dosentti, erikoistutkija
Työterveyslaitos
sampsa.puttonen@ttl.fi
Kirjallisuutta
1. Anne Seppänen. Vapaa ilta tuo virtaa yöpäivystäjälle. Suomen Lääkärilehti, 2009. 15:1436 - 1437.
2. Juha-Pekka Honkanen. Päivystyshuki puolittui, mutta työmäärä säilyi. Suomen Lääkärilehti, 2009. 9:788.
3. Suomen Lääkäriliiton suositus: Yötyön ja pitkien työrupeamien aiheuttamien haittojen ehkäisy (2005). http://www.laakariliitto.fi/files/yotyo_opas.pdf
4. Arora, V., Dunphy, C., Chang, V. Y., Ahmad, F., Humphrey, H. J., & Meltzer, D. (2006). The effects of on-duty napping on intern sleep time and
fatigue. Ann Intern Med, 144(11), 792-798.
5. Dru, M., Bruge, P., Benoit, O., Mason, N. P., Combes, X., Margenet, A., et al. (2007). Overnight duty impairs behaviour, awake activity and sleep in
medical doctors. Eur J Emerg Med, 14(4), 199-203.
6. Hanlon, J. G., Hayter, M. A., Bould, M. D., Joo, H. S., & Naik, V. N. (2009). Perceived sleepiness in Canadian anesthesia residents: a national
survey. Can J Anaesth, 56(1), 27-34.
7. Arora, V. M., Georgitis, E., Woodruff, J. N., Humphrey, H. J., & Meltzer, D. (2007). Improving sleep hygiene of medical interns: can the sleep,
alertness, and fatigue education in residency program help? Arch Intern Med, 167(16), 1738-1744.
8. Rose, M., Manser, T., & Ware, J. C. (2008). Effects of call on sleep and mood in internal medicine residents. Behav Sleep Med, 6(2), 75-88.
Artikkelin tunnus: ttl00666 (000.666)
© 2021 Suomen Työterveyslääkäriyhdistys r.y.
ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.
Perceived sleepiness in Canadian anesthesia residents: A national survey
Article
Full-text available
  • Dec 2009
To compare the self-perceived sleepiness of Canadian anesthesia residents providing modified on-call duties (12-16 h) vs. traditional on-call duties (24 h). A 25-item online survey was distributed to all Canadian anesthesia residents who, at that time, were on anesthesia rotations. The survey assessed resident demographics, perceived work patterns, and sleepiness, as well as their opinions on resident work hour reform. Self-perceived sleepiness was quantified using the validated Epworth sleepiness scale (ESS). Three hundred eight of 400 (77%) eligible Canadian anesthesia residents completed the survey. Forty-three percent of residents who worked traditional on-call (duration 24.1 +/- 0.5 h) shifts and 48% of residents who worked modified on-call (duration 15.5 +/- 1.8 h) shifts met ESS criteria for excessive daytime sleepiness. Overall mean ESS scores did not differ significantly between the traditional (9.1 +/- 4.9) and the modified call groups (9.5 +/- 4.8). Residents with an on-call frequency of >or=1:4 days or those who slept <or=2 h while on call perceived themselves as significantly more sleepy (P = 0.045 and P = 0.008, respectively). Six percent of residents admitted to taking "something other than caffeine" to stay awake on call. Many anesthesia residents do exhibit excessive daytime sleepiness, with a similar incidence for those working within either modified or traditional call systems. Our study suggests that sleepiness may be reduced by scheduling on-call duties no more frequently than one in every five nights and by ensuring that residents sleep more than 2 h while on call.
View
The Effects of On-Duty Napping on Intern Sleep Time and Fatigue
Article
  • Jul 2006
  • ANN INTERN MED
Naps during extended work shifts are effective in reducing fatigue in other industries, but the use of a nap as a countermeasure to prevent fatigue in residents is uncertain. To assess the effects of a call-night nap on resident sleep and fatigue. 1-year, within-participant, paired trial with crossover at midmonth. Academic teaching hospital. 38 of 40 internal medicine interns. Sleep was measured by using wristwatch actigraphy. By using the experience sampling method on a personal digital assistant, random alerts prompted interns to rate fatigue on the 7-point Stanford Sleepiness Scale (7 is most tired). Hospital paging logs and structured interviews provided information on use of coverage. For 2 weeks of every month, interns were assigned to the nap schedule, which provided coverage to on-duty interns from midnight to 7:00 a.m. so that they could finish their work and take a nap. The other 2 weeks of the month constituted a standard schedule. Interns received 41 more minutes of sleep while on call with the nap schedule (185 minutes vs. 144 minutes; P < 0.001). When interns with the nap schedule used coverage, they received 68 more minutes of sleep (210 minutes vs. 142 minutes; P < 0.001). Despite these small increases in sleep, interns reported less overall fatigue while on the nap schedule than while on the standard schedule (1.74 vs. 2.26; P = 0.017). Postcall fatigue with the nap schedule was lower by nearly 1 point (2.23 vs 3.16; P = 0.036), which is almost equivalent to the difference between on-call and postcall fatigue with the standard schedule (2.06 vs. 3.16). However, use of coverage by interns on the nap schedule was impaired by their desire to care for their patients and concerns about discontinuity of care. This was a single-institution study that did not have the power to examine outcomes related to intern or patient well-being. Coverage to allow a nap during an extended duty-hour shift can increase sleep and decrease fatigue for residents.
View
Overnight duty impairs behaviour, awake activity and sleep in medical doctors
Article
  • Sep 2007
  • EUR J EMERG MED
The impact of prolonged work cycles among senior doctors remains disputed. We evaluated the effects of overnight duty on awake activity and sleep quality in senior doctors in emergency medical specialties. Thirty-six healthy doctors were monitored during a 2-week period including three separate 84 h on-call cycles. An on-call cycle consisted of the night and the day before night duty; the night duty itself and the subsequent 2 days and nights after night duty. The first day after night duty could either be worked or not. Actigraphy was used to measure physical activity and to evaluate sleep duration and quality. A standardized questionnaire was used to assess daytime performance and night sleep quality. Night actigraphy demonstrated that on-call work induced a significant reduction in sleep duration that was not recovered during the subsequent two nights. Sleep during the night duty itself was fragmented and of poor quality. Awake activity was significantly impaired on the day after night duty. Although subjectively night sleep quality did not differ between the nights before and after night duty, all subjective daytime parameters were impaired the day after night duty, and mood, fatigue and concentration remained altered on the second day. Working the day after night duty impaired objective measurements of daytime activity and sleep quality during the subsequent two nights. On-call night work in acute specialties induces sleep debt associated with prolonged impairment of awake activity, sleep quality and performance. Not working the following day after an on-call night allows partial recovery of sleep quality to begin.
View
Improving Sleep Hygiene of Medical InternsCan the Sleep, Alertness, and Fatigue Education in Residency Program Help?
Article
  • Sep 2007
  • ARCH INTERN MED
Because of concerns regarding sleep deprivation, the Accreditation Council for Graduate Medical Education limits duty hours and endorses education regarding sleep loss for residents. We assessed the effectiveness of a 60- to 90-minute lecture, the Sleep, Alertness, and Fatigue Education in Residency (SAFER) program, on sleep loss and recovery sleep in residents adhering to Accreditation Council for Graduate Medical Education duty hours. From July 1, 2003, through June 24, 2005, interns from the inpatient medicine service at the University of Chicago were asked to wear wristwatch activity monitors. In March 2005, interns received the SAFER program intervention. We used fixed-effects linear regression to estimate within-subject mean sleep per call day (on-call, precall, postcall, and second-day postcall sleep). These estimates were compared with recommended minimum levels of preventive (7 hours of precall) and recovery (16 hours during the 2 days after call) sleep in healthy populations using 2-tailed t tests. These analyses were repeated to test the effect of the SAFER program. Fifty-eight of 81 interns (72%) participated for 147 intern-months (63%). Interns on call slept an average of 2.84 hours (95% confidence interval, 2.75-2.93 hours). Interns obtained less than recommended amounts of recovery sleep (14.06 hours [95% confidence interval, 13.84-14.28 hours]; P < .001). Intern preventive sleep was also less than recommended (6.47 hours [95% confidence interval, 6.39-6.56 hours]; P < .001). Interns attempted to compensate for their acute sleep loss; for each hour of on-call sleep loss, they received 18 minutes (95% confidence interval, 7-30 minutes) more recovery sleep (P = .003). The SAFER program had no significant beneficial effect on intern sleep. Under the current duty-hour regulations of the Accreditation Council for Graduate Medical Education, residents continue to be sleep deprived. The SAFER program has no impact on resident precall or postcall sleep.
View
Effects of Call on Sleep and Mood in Internal Medicine Residents
Article
  • May 2008
  • Behav Sleep Med
Residents on call experience decreased total sleep time (TST) and increased dysphoria. This study monitored changes in mood and sleepiness for 3 post-call days. Fifty-two internal medicine residents participated in the study. The residents wore actigraphs for the 4 to 9 days of the study. Each morning resident completed mood scales, a sleepiness scale, and estimated their prior night TST. The residents were on a 1-in-4 schedule. Call decreased subjective- and actigraphy-derived TST to less than 4 hr. During the 3 days post call, mood measures improved. Tension, depression, and anxiety stabilized on the first post-call day following the first night of off-call sleep during which the residents obtained about 7 hr of sleep. Vigor, fatigue, and confusion stabilized on the second post-call day. The Epworth Sleepiness Scale dropped to less than 11 after 1 post-call night and continued to decrease up to 3 post-call days. The effects of call linger past the first recovery night. For these residents, recovery sleep appeared inadequate, and the negative effects of call persisted across succeeding off-call days. Thus, for these residents on a 1-in-4 schedule, call affects their mood for much of the time when off call and potentially their personal and professional interactions during this period as well.
View
Vapaa ilta tuo virtaa yöpäivystäjälle. Suomen Lääkärilehti
  • Jan 2009
  • 1436-1437
  • Anne Seppänen
Anne Seppänen. Vapaa ilta tuo virtaa yöpäivystäjälle. Suomen Lääkärilehti, 2009. 15:1436 -1437.
Päivystyshuki puolittui, mutta työmäärä säilyi. Suomen Lääkärilehti
  • Jan 2009
  • 788
  • Juha-Pekka Honkanen
Juha-Pekka Honkanen. Päivystyshuki puolittui, mutta työmäärä säilyi. Suomen Lääkärilehti, 2009. 9:788.