Content uploaded by Jari Hänninen
Author content
All content in this area was uploaded by Jari Hänninen on Apr 01, 2021
Content may be subject to copyright.
Biodivari
Biodiversiteettiyksikön uutiset 3 / 2021
MURTOVESIKURSSIEN
OPETUKSESTA, TOTEUTUKSESTA
JA SATTUMUKSISTA
Jari Hänninen
Kurssin opetusjärjestely oli sinänsä poikkeava
sillä TYYK oli suoraan Rehtorinviraston alainen
erillislaitos, jonka tulosvastuuseen ei kuulunut
perusopetuksen antaminen, kenttäkurssitoimin-
nan puitteiden järjestäminen kylläkin. Järjestely
on kuitenkin kestänyt Turun yliopistossa parin
viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneet
moninaiset organisaatiomuutokset, aina erillis-
laitoksen siirtymisestä osaksi Matemaattis-luon-
nontieteellistä tiedekuntaa sekä myös sitä seu-
ranneet uudet muutokset tiedekunnan nimessä,
tehtävissä ja hallintorakenteissa. Myös opetuksen
antajan asemointi on TYssä vuosien saatossa
muuttunut, nykyään Seili on osa Biodiversitettiyk-
sikköä. Myös kurssin opettajissa on tapahtu-
nut muutoksia mm. eläköitymisen seurauksena.
Kurssilaisia toteamassa meren ihmeellisyyksiä r/v Aurelian kannella. Kuva: Lilli Haapala 2020.
Murtovesikurssin opetussisältö suunniteltiin jo
järjestelyn alussa kokonaan uudelleen. Sisäl-
lössä haluttiin tuoda selkeämmin esille Seilissä
tehtävän merentutkimuksen vahvuuksia sekä
tutkimukseen tarvittavan infran suomia opetuk-
sellisia mahdollisuuksia. Ajateltiin, että murto-
vesikurssi voisi samalla toimia TYssä tehtävän
merentutkimukseen liittyvien mahdollisuuksien
mainoksena urapolkuaan pohtivalle opiskelijalle.
Näin jälkikäteen katsottuna, tämä ajatus on ver-
rattain hyvin toiminutkin; Seilin nykyisestä vaki-
naisesta ja määräaikaisesta tutkimukseen liitty-
västä henkilökunnasta (6 hlö) kaikki ovat saaneet
inspiraationsa kohdentaa tutkimuksellinen mie-
lenkiintonsa Saaristomeren tutkimustyöhön!
Nykymuotoisen murtovesiekologian kenttäkurssin historia alkaa vuodesta 2003. Tuol-
loin silloiseen Turun yliopiston Ympäristöntutkimuskeskukseen (TYYK) kuulunut Saa-
ristomeren tutkimuslaitos otti veto- ja järjestelyvastuun Biologian laitoksen ekologian
osaston Akvaattisen ekologian kenttäkurssin murtovesiosiosta.
13
Murtovesikurssin ohjelma toteuttaa lososesti
sitä perimmäistä tehtävää, jonka Seilin kenttä-
aseman vuonna 1964 perustaneet professorit
A.Vaarama ja O.Granö sille alunperin uumoilivat
– Seilin kenttäaseman tehtävä on luoda ne puit-
teet, jossa Turun yliopiston kampuksella annet-
tuja teoreettisia oppeja voidaan soveltaa käy-
täntöön opetuksellisesti tarkoituksenmukaisessa
luontoympäristössä. Tämä ohjenuora ei ole kos-
kenut pelkästään murtovesikurssia vaan muitakin
Seilissä järjestettyjä kenttäkursseja kuten mm.
Maantieteen, Maaselkärankaisten ja Maaselkä-
rangattomien kenttäkursseja. Murtovesiekolo-
gian ohjelmassa tavoite on esitetty seuraavasti:
Murtovesikurssin tavoitteena oli tutustua Itäme-
ren ja Saaristomeren alueella tapahtuvan mur-
tovesitutkimuksen perusteisiin ja omaksua siitä
keskeiset asiat. Oleellinen näkökohta oli havai-
ta Saaristomeren vyöhykkeisyys (sisä-, väli- ja
ulkosaaristo sekä avomerialue) sekä ymmärtää
sen eliömaantieteelliset ja ekologiset vaikutukset
(eliöstön rakenteellinen ja toiminnallinen biodi-
versiteetti). Opetuksessa tulivat esille erityisesti:
1.lajistontuntemus; kasvisto ja eläimistö
2.näytteenottomenetelmien harjoittelu
3.ympäristön tila ja siihen vaikuttavat tekijät
4.eri habitaattien perustuntemus
5.murtoveden ympäristötutkimus tieteen kentäs-
sä yleensä
6.sosioekonomiset ulottuvuudet kansallisesti ja
kansainvälisesti sekä eettiset kysymykset
Kurssitoiminnan painopiste oli runsaassa retkei-
lyssä sekä kentällä tapahtuvassa biologisessa
havainnoimisessa ja tutkimusharjoittelussa. Pää-
määränä oli, että kurssiviikon aikana ehdittiin tu-
tustua sisä-, väli- ja ulkosaariston ympäristöllisiin
ominaispiirteisiin ja eliöstön monimuotoisuuteen.
Kurssi on siten osaltaan paitsi merentutkimuk-
sen menetelmäkurssi, myös eliölajiston tunte-
muskurssi. Menetelmällisesti suurin osa opiske-
lijoista pääsee ensimmäisen kerran kokemaan
oikean merentutkimusaluksen ja kokeilemaan
menetelmiä meren perushabitaattien (pelagiaali,
litoraali, profundaali) tutkimisessa. Moni näkee
ja oppii kurssiviikon aikana miten merkittäväs-
ti sisäsaaristo eroaa ulkosaaristosta kun ver-
rataan niiden ympäristöllisiä olosuhteita sekä
eliökoostumusta. Lajituntemuksellisesti moni
saa elämässään ensimmäisen kosketuksen pe-
ruslajistoon kuuluvaan rakkohauruun tai kor-
vameduusan, ja vielä useampi aivan äskettäin
mereen asettuneisiin vieraslajeihin kuten lieju-
taskurapuun tai petovesikirppuun. Hyvin usealle
opiskelijalle retkeilyyn perustuva murtovesikurs-
si on tuottanut valtaisen elämyksen, josta on
saatu säännöllisesti myönteistä kurssinjälkeistä
palautetta. Tämä on varmasti yksi tärkeimmis-
tä syistä myöhempään merentutkimukselliseen
inspiraatioon useammassakin uranvalinnassa.
Alusta lähtien keskeinen teema kurssiviikon aika-
na on ollut, että kurssin yhteydessä toteutetaan
oppilastyönä tutkimuslaitoksen omaa sisä-, väli-
ja ulkosaariston meriympäristöön kohdentuvaa
seurantatutkimusta. Olemme vuosittain toistaneet
2-3 kurssin aikana kiinteillä asemilla samat mene-
telmälliset näytteenotot, jotka ovat kohdentuneet
mm. meriveden hydrograsiin ominaisuuksiin
(mm. näkösyvyys, termokliinin esiintymissyvyys,
suola- ja happipitoisuudet, lämpötila), pohjaeläin-
ja kalayhteisöjen koostumukseen sekä rakko-
hauruun assosioituneen eliöyhteisön kokoonpa-
noon. Tällä tavalla on rakentunut vuodesta 2003
alkaneet havaintosarjat, jotka osaltaan kertovat
saaristovyöhykkeissä tapahtuneista meriympä-
ristöllisistä muutoksista mm. näkösyvyyden paran-
tumisesta. Havaintosarjoja on myös opetukselli-
sesti hyödynnetty opiskelijoiden opinnäytetöissä.
Viisipäiväinen kurssiviikko alkaa yleensä maa-
nantaiaamuna kokoontumisella ekologian se-
minaarihuoneeseen yliopiston kampusalueella.
Ensimmäisen tapaamisen luennolla kurssilaisil-
le selvitetään mm. miten Itämeri on nykyäänkin
vielä muotoutumassa niiden samaisten valtavien
jääkauteen liittyvien muutosvoimien johdosta,
jotka meren aikoinaan synnyttivät. Ja miten Saa-
ristomeri toimii osana isompaa kokonaisuutta eli
Itämerta, joka edelleen heijastelee ja noudattaa
sitä ilmastollista ja hydrograsta säätelyä, jota
tapahtuu Atlantin Valtamerellä. Tämä kaikki luo
pohjan Itämeren monille ominaispiirteille, jotka
tekevät siitä merenä monella tapaa aivan poik-
keuksellisen, kuten arktisuuden, vedenvaihdon,
murtoveden, evoluutiollisen nuoruuden, jne.
Kaikki tämä näkyy Itämeren eliöstökoostumuk-
sessa ja saaristovyöhykkeittäin Saaristomerel-
lä. Luennon jälkeen siirrytään Aurajoessa odot-
tavaan tutkimusalus Aureliaan, aluksen kokka
käännetään kohden Seiliä ja aloitetaan jokisuis-
tossa ja Airiston sisä- ja välisaaristossa tapahtu-
va ulappaan ja merenpohjaan kohdentuva kent-
täopetus neljällä ensimmäisellä näyteasemalla.
14
Atlantin Valtameren ilmastollinen vaikutus Itämeren valuma-alueella. Positiivisen NAO+ .indeksin aikana Atlantilla haih-
tuneesta vedestä muodostuneet pilvet kulkeutuvat sääkeskusten ohjaamina kohden pohjoista Eurooppaa ja aiheuttavat
lauhkeat talvet, negatiivisen indeksin aikana sen sijaan on pakkastalvet. Ilmastonmuutoksen vuoksi positiivinen NAO
on ollut vallalla 1980-luvun alkupuolelta lähtien mikä edelleen on johtanut Itämeren meriveden makeutumiskehitykseen.
(Kuva: Joint Research Center, Ispra, Italy)
Tiistaina kurssi keliolosuhteista riippuen suuntaa
yleensä kohden ulkosaaristoa. Matkan varrella
otostetaan kaikkiaan kolme näyteasemaa, jois-
ta uloin sijaitsee Nötön saaren lähivesillä ja on
105 metrin syvyisenä kurssiviikon syvin. Reissun
aikana perehdymme myös kolmannen perusha-
bitaatin eli litoraaliin kovan ja pehmeän pohjan
Rantanuottausta Boskärissä 2018. Kuvassa nuotan vetovaihe ja roolituksia rannalla. Kuva: Fanny Mäkinen, Mirka
Lamppu & Siiri Nyrhilä 2018
näytteenottomenetelmiin sekä ulkosaariston li-
toraalin eliöstöön. Paikkana oli aiemmin Bodön
saari mutta lupiin liittyvistä syistä olemme viime
vuosina vierailleet pääsääntöisesti Boskäris-
sä Metsähallituksen hallitsemalla vesialueel-
la. Päivän ohjelmassa on mm. rantanuottausta.
15
Keskiviikko on välisaaristopäivä, ja se keskittyy
erityisesti eläinplanktonlajiston vertikaalisiin esiin-
tymispreferensseihin vesipatsaassa sekä väli-
saariston hiekkapohjien näkinpartaisiin ja poik-
keuksellisen kalaston rantanuottauksiin. Muihin
kurssin nuottauspaikkoihin verrattuna hiekkaista
litoraalia asuttavat harvinaisista kalalajeista mm.
pikkutuulenkala sekä nokkakala. Vuoden 2019
kurssin yhteydessä saimme ÅAn Husön biologi-
sen aseman vastaavan kenttäkurssin kanssa sa-
manaikaisesti varmistetut havainnot siitä, että nok-
kakala todellakin lisääntyy myös Saaristomerellä
vastoin aiemmin kirjallisuudessa esitettyjä tietoja,
joiden mukaan nokkakalan pohjoisin lisääntymi-
salue sijaitsisi Viron Saarennmaan/Hiiumaan tie-
noilla. Kirjoitimme löydöstä myös havaintojulkai-
sun yhdessä Åbo Akademin opettajien kanssa.
Yhteisjulkaisu nokkakalan poikaslöydöksestä Memorand
Soc. Fauna & Fennica –lehdessä 2019.
Keskiviikkoisin olemme tutustuneet myös väli-
saariston aikoinaan merkittävämpään merimet-
sokoloniaan Munakareilla, jossa olemme pääs-
seet havainnoimaan miten merikotka on oppinut
hyödyntämään ravinnossaan lentokyvyttömiä
merimetson poikasia. Suurin samalla kertaa kolo-
nialla lymyilevien, poikasia ahmivien merikotkien
laskettu lukumäärä on 25 yksilöä 2010-luvun puo-
livälissä. Myös Ominaisilla sijaitseva hyljeluoto on
ollut käynnin kohteena. Murtovesikurssin kohta
20-vuotisen historian aikana ei ole kertaakaan käy-
nyt siten ettei kurssi olisi päässyt havaitsemaan
luodon harmaahyljepopulaatiota. Vuoden 2020
kurssin yhteydessä tapasimme samaiselta luo-
dolta ensimmäisen kerran myös Itämerennorpan.
Kenttäkurssiin kuuluvat myös luontoelämykset. Myös
2017 kurssilla bongailtiin mm. harmaahylkeitä. Kuva: Katja
Mäkinen
Torstain aikana ei enää retkeillä vaan aamupäi-
vä on pyhitetty yleiskalastusverkoilla tehdylle
koekalastukselle. Nordic-verkot ovat edellisen
illan aikana aseteltu viereisen Saunasaaren ran-
nan tuntumaan siten että pintaan, väliveteen ja
pohjaan on kuhunkin viritetty yksi verkkosarja.
Tällä asettelulla pyrimme demonstroimaan mi-
ten saalis muuttuu syvyysvyöhykkeittäin pait-
si kalalajikohtaisten preferenssien, myös lajien
yksilökoon mukaisesti kalan koon kasvaessa
– esim. isoimmat ahvenet löytyvät yleensä poh-
javerkosta. Verkkokalastukseen kuuluu myös
kalan iänmääritysmenetelmien harjoittelua.
Torstai-iltapäivä on varattu perjantain aamupäivän
loppuseminaarin valmisteluun. Seminaaria varten
kurssilaiset on jaettu 2-4 pienryhmään, jolle kullekin
on annettu etukäteen ryhmätyöaihe liittyen esim.
meriveden hydrograaan, rakkohaurun yhteyteen
assosioituneeseen eliöyhteisöön, eläinplankton-
yhteisön tai pohjaeläinyhteisön koostumukseen,
sekä koeverkkokalastuksen/rantanuottauksen
saaliseen. Tarkoituksena on vertailla aineistos-
sa havaittuja eroja esim. saaristovyöhykkeittäin
tai syvyyden mukaan ja pohtia mahdollisia eroja
selittäviä tekijöitä. Työt esitellään suullisesti per-
jantain aamupäivän loppuseminaarissa. Kurssi-
viikko loppuu seminaarin jälkeiseen lounaaseen.
Kuitenkin jälkikäteen tehtäväksi kotiläksyksi
kullekin ryhmälle annetaan vielä ryhmän tutki-
musaiheeseen liittyvä kirjallinen lopputyö, jonka
toteuttamisessa noudatetaan tieteellisen esitys-
taidon kaavaa. Lopputyö on ryhmän yhteises-
ti laatima 2–5 sivuinen raportti, jonka opetta-
jat lukevat ja kommentoivat, ja ne hyväksytään
vasta pyydettyjen korjausten jälkeen. Hyväksyt
raportit kootaan opettajien toimesta yhteisek-
si kurssiraportiksi, joka jaetaan sähköpostitse
osallistujille muistoksi yhteisestä kurssiviikosta.
16
Paluu aamuiselta koeverkkosarjan nostoreissulta 2013. Kuva: Saaristomeren tutkimuslaitos.
Murtovesikurssin formaattia on koeteltu kohta jo
20 vuoden ajan ja on havaittu, että pienillä päi-
vityksillä se on kestänyt hyvin aikaa. Kuten sa-
nottu, on kurssi tuottanut opiskelijoille paitsi elä-
myksiä, myös eräänlaista ”yhteenhitsaantumista”
koska kenttäkurssit ovat ilmeisesti ainoa opin-
tomuoto, jossa vietetään vuorokaudet ympäri
yhteistä aikaa samassa ympäristössä ja saman
aihepiirin tiimoilla. Tämä on synnyttänyt jopa eli-
nikäisiä kaveruussuhteita. Myös opettajille kurs-
sit ovat antaneet paljon. Vaikka opettajat ovat
tulleet koko kurssihistorian ajan samasta yksi-
köstä ja kurssin sisältö on ollut paljolti samankal-
tainen, tekee nopeasti muuttuva meriympäristö
opettamisesta mielenkiintoista. Ilman vuosittain
toistuvia kursseja esimerkiksi meren tilan puh-
distumisprosessin käynnistymisen huomaami-
nen olisi varmasti jäänyt tekemättä. Sitä paitsi
avarakatseisten, vielä kaavoihin kangistumatto-
mien opiskelijoiden kanssa toimiminen ravitsee
virkistävästi parkkiintuneenkin opettajan mieltä.
Opettamisen kohderyhmä tarpeet huomioiden,
murtovesikurssin formaatin on huomattu soveltu-
van mainiosti myös muiden oppilaitosten maas-
to-opetustarpeisiin. Vuosien saatossa kenttä-
opetusformaattia on opetuksellisesti sovellettu
mm. Lasten tiedeleireihin, erinäisiin luonnontie-
depainoteisiin lukioihin sekä merimerilukioihin,
biologian- ja maantieteen opettajien täydennys-
koulutukseen, Taideyliopiston koulutustarpeisiin
sekä uusimpana Livia ammattioppilaitoksen Ka-
latalouden erityistutkinnon Itämerikoulutukseen.
SATTUMUKSIA VUOSIEN SAATOSSA
Trombit
Vuoden 2011 kurssilla olimme elokuun alkupuolel-
la näytteenotossa ulkosaariston uloimmalla ase-
malla Nötön kupeessa kun paikallisessa säätilassa
tapahtui hämmästyttävän äkillinen muutos. Taivas
pimeni ja nousi poikkeuksellisen voimakas tuuli.
Paksujen mustien pilvien alta meistä itään muuta-
man kilometrin päähän nousi merestä pyörremäi-
nen suppilo, trombi. Jo se oli ainutkertainen näky!
Tilanteen uskomattomuus kuitenkin vielä ko-
heni. Ensimmäinen trombin alkaessa liikkua
kulkusuunnassa samansuuntaisesti kanssam-
me kohden pohjoista, nousi sen lähtöpaikasta
kohta perään toinen trombi – ja kohta vielä kol-
maskin! Trombit kulkivat helminauhamaisesti
peräkkäin samansuuntaisesti kunnes vuorottain
yksi toisensa jälkeen kohtasi vastaan tulleen
suurehkon saaren. Saaren saavutettuaan kukin
suppilo heikentyi ja hajosi, jolloin tuhansia litro-
ja suppilon merestä imemää merivettä lävähti
vuorollaan saaren kalliolle. Näkymä oli kallioran-
nan rajunpuoleista pesupalvelua kovimmillaan.
”Kadonnut postimies”
2000 –luvun loppupuolella olimme kurssin kans-
sa ulkosaaritossa Hummelhomin saaren kupees-
17
sa tekemässä pohjaeläinten näytteenottoa van
Veen noutimella. Erään noston yhteydessä nou-
timen mukana pohjamudan seassa nousi seu-
lontapöydälle myös selkänikama, joka kokonsa
puolesta olisi hyvinkin voinut kuulua ihmiselle.
Tutkimusaluksen kipparina toimi tuolloin alkupe-
räinen saaristolainen, Lars ”Lasse” Eriksson, jon-
ka työhistoriaan oli kuulunut moninaisia saariston
työtehtäviä, mm. ammattikalastusta, yhteysalus-
ten kipparointia, kalastusalusten koneenhoitoa ja
mekaanikon tehtaviä sekä postinkantajana toimi-
mista vaativissa keliolosuhteissa. Nikaman näh-
dessään Lasse ryhtyi oitis muistelemaan miten
aivan samoille tienoille talviaikana vuosia aiem-
min oli moottorikelkan kera hukkunut postinkulje-
tusta kanssaan hoitanut työkaveri, jonka ruumista
ei oltu koskaan löydetty. Tämä jäädytti tunnelman
kurssilaisten keskuudessa. Ennen yhteydenottoa
poliisiin (ruumiinosien löytäminen edellyttää sitä),
päätimme kuitenkin ensin tarkastuttaa selkäni-
kaman asiantuntijalla ja toimitimme löydöksen
Karhilahden Arille Eläinmuseoon. Helpotuksen
huokaisu oli melkomoinen kun nikamaa aikansa tut-
kittuaan Ari osoitti sen kuuluvan harmaahylkeelle.
Tällilevä
On yksi eliölaji, jonka tunnistaminen lähes kai-
killa kursseilla opitaan parhaiten ns. ”kantapään
kautta” joko itsensä tai kurssikaverin esimer-
kin avittamana. Kyseessä on sinileviin kuuluva
Calothrix scopulorum, joka koostuu tyvestään
kivipinnassa kiinni olevista limamaisista rih-
moista kivien tai kallion päällä. Aallokon pärs-
keiden kostuttamat tällileväpinnat ovat hengen-
Idän suunnassa nouseva ensimmäinen Trombi kuvattuna yhteysalus Fiskön kanssa Kuva: Jari Hänninen.
vaarallisen liukkaita. Levän kansanomaisemmat
nimitykset Tällilevä, Morjenslevä tai Heippa-
levä kuvaavat paremmin sen ominaisuuksia
Pohjaeläinnäytteenottoa Hummelholmilla van Veen –nouti-
mella vuoden 2017 kurssilla.
Rantanuottausta Iso-Kuusisessa 2010, vesirajassa Tällile-
vä vaanii varomatonta nuottaajaa… Kuva: Mia Mäkelä.
18
Sattumus nimeltä Seili
Kenttäkurssiopettajan ja Seilin henkilökuntaan
pitkään kuuluneen toimijan näkökulmasta suurin
omalle kohdalle osunut sattumus on varmaankin
Seilin saari ympäristöineen. Enkä varmaankaan
tätä selostaessani puhu pelkästään omasta puo-
lestani. Ensimmäisillä kenttäkursseilla saaren
meriympäristön suoma ihastus muuttui onnen-
potkuksi kun paljolti sattumuksen ansiosta onnis-
tuin pääsemään mukaan aseman toimiin, ensiksi
sukeltajan roolissa tutkimusavustajaksi aiemmin
käynnistyneeseen (ja yhäkin jatkuvaan) silak-
kaprojektiin ja siitä edelleen moninaisten tutki-
mushankkeiden ja niihin tehtyjen opinnäytetöiden
myötä tutkimuslaitoksen pysyvään henkilökun-
taan. Matkan varrella kohdatut haasteet aukai-
sivat uusia ovia, joiden myötä työn vaatimukset
kasvoivat ja nimikkeet vaihtuivat tehtävien sa-
manaikaisesti monipuolistuessa. Tehtävien hoi-
tamiseksi saarella vietetty aika venyi pysyvästi
kenttäkauden mittaiseksi ja jossain vaiheessa
tajusi, että Seilissä toimimisesta oli tullutkin elä-
mäntapa. Tutkimuksellisten haasteiden ja saa-
ristossa toimimiseen liittyvän kokemuspohjaisen
oppimisen myötä oma osaaminen kehittyi sel-
laiseksi, että lopulta tunsi olevansa valmis siir-
tämään oppia eteenpäin saareen säännöllisesti
saapuville uusille tulokkaille, opiskelijoille. Mie-
lestäni maasto-opetus, tarvittavan teoreettisen
tieteellisen osaamisen sekä kokemuspohjaisen,
turvallisen merellä toimimisen osaamisvaati-
musten vuoksi, vaatiikin tehtävään kasvamista,
sitä ei voi oppia pelkästään kirjoista. Siksi koen
kenttäkurssiopetuksen eräänlaisena evolutiivise-
na huipentumana, joka kruunaa jo aiemminkin
mielenkiintoiden tehtäväkehityksen. Lapsuuteni
Selkämeren saarikaupunki Kaskisissa viettänee-
nä ja jo siellä meriympäristöön kasvaneena, koen
itse olevani tietyllä tapaa etuoikeutettu saades-
sani työskennellä unelma-ammatissani Seilissä.
Seilin kenttäasema 2019. Kuva: Kari Mattila.
19
Teksti on alunperin laadittu Biodi-antologiaa varten