PreprintPDF Available

Miten saada ihmiset noudattamaan epidemian leviämisen estämiseen liittyviä suosituksia? Käyttäytymistieteiden anti

Authors:
Preprints and early-stage research may not have been peer reviewed yet.

Abstract

Koronaviruksen leviämisen ehkäiseminen vaatii ihmisiä omaksumaan monia totutusta poikkeavia tapoja, kuten fyysisen etäisyyden pitämistä ja tiheää käsienpesua. Viranomaisten antamien suositusten ja ohjeiden noudattamista on mahdotonta kaikilta osin valvoa ja osa varotoimenpiteistä saattaa jatkua hyvinkin pitkään, joten ohjeiden toimivuus on huomattavassa määrin kiinni ihmisten vapaaehtoisesta pyrkimyksestä noudattaa niitä. Psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa on pitkä tutkimustraditio asenteisiin, motivaatioon ja käyttäytymiseen vaikuttamisen mekanismeista ja menetelmistä. Tämän artikkelin tavoitteena on 1) esitellä epidemian leviämistä ehkäisevien käyttäytymismuutosten analyysin sekä systemaattisen interventiosuunnittelun malli , sekä 2) linjata käyttäytymistieteellisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön perustuvia konkreettisia toimintaohjeita politiikkatoimenpiteitä suunnitteleville viranomaisille. Artikkeli perustuu keskeisiä sosiaalipsykologisia teorioita kuten itsemääräämisteoriaa, sosiaaliseen identiteetin teoriaa sekä tottumusteoriaa hyödyntäneisiin tutkimuksiin sekä tuoreisiin tieteellisiin artikkeleihin käyttäytymistiedon hyödyntämisestä nimenomaan sars-cov2-viruksen leviämisen ehkäisyssä. Käyttäytymistiedettä voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa havainnollistavaa ja motivoitumista tukevaa kansalaisviestintää tai uusien tottumusten luomista tukevia interventioita sekä räätälöitäessä sopivia toimenpiteitä eri väestöryhmille. Parhaimmillaan toimenpiteet aktivoivat ihmisten sosiaalista identiteettiä ja tukevat heidän omaehtoista motivaatiotaan synnyttäen vahvan omakohtaisen sitoutumisen vaadittuun käyttäytymiseen.
316
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020TIETEELLISET ARTIKKELIT
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
Miten saada ihmiset noudattamaan epidemian
leviämisen estämiseen liittyviä suosituksia?
Käyttäytymistieteiden anti
Koronaviruksen leviämisen ehkäiseminen vaatii ihmisiä omaksumaan monia totutusta poikkeavia tapoja,
kuten fyysisen etäisyyden pitämistä ja tiheää käsienpesua. Viranomaisten antamien suositusten ja ohjeiden
noudattamista on mahdotonta kaikilta osin valvoa, ja osa varotoimenpiteistä saattaa jatkua hyvinkin pitkään,
joten ohjeiden toimivuus on huomattavassa määrin kiinni ihmisten vapaaehtoisesta pyrkimyksestä noudattaa
niitä. Psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa on pitkä tutkimustraditio asenteisiin, motivaatioon ja käyttäyty-
miseen vaikuttamisen mekanismeista ja menetelmistä. Tämän artikkelin tavoitteena on 1) esitellä epidemian
leviämistä ehkäisevien käyttäytymismuutosten analyysin sekä systemaattisen interventiosuunnittelun malli
sekä 2) linjata käyttäytymistieteellisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön perustuvia konkreettisia toimintaoh-
jeita politiikkatoimenpiteitä suunnitteleville viranomaisille. Artikkeli perustuu keskeisiä sosiaalipsykologisia
teorioita kuten itsemääräämisteoriaa, sosiaalisen identiteetin teoriaa sekä tottumusteoriaa hyödyntäneisiin
tutkimuksiin sekä tuoreisiin tieteellisiin artikkeleihin käyttäytymistiedon hyödyntämisestä nimenomaan sars-
CoV-2-viruksen leviämisen ehkäisyssä. Käyttäytymistiedettä voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa
havainnollistavaa ja motivoitumista tukevaa kansalaisviestintää tai uusien tottumusten luomista tukevia in-
terventioita sekä räätälöitäessä sopivia toimenpiteitä eri väestöryhmille. Parhaimmillaan toimenpiteet akti-
voivat ihmisten sosiaalista identiteettiä ja tukevat heidän omaehtoista motivaatiotaan synnyttäen vahvan
omakohtaisen sitoutumisen vaadittuun käyttäytymiseen.
JOHDANTO
Koronaviruksen aiheuttama covid-19-tauti on
maailmanlaajuinen uhka niin kuolleisuuden,
fyysisen ja psyykkisen terveyden, talouden kuin
ylipäänsä elämäntapamme näkökulmasta. Ennen
kuin tauti saadaan esimerkiksi rokotteen kautta
kokonaan pysäytettyä, koronaviruksen leviämisen
estäminen on paljolti riippuvaista ihmisten käyt-
täytymisen muutoksista arjessa (WHO, 2020).
Maaliskuussa 2020 Suomen hallitus asetti usei-
ta ihmisten välisiä fyysisiä kontakteja rajoitta-
via toimenpiteitä: Oppilaitosten tilat suljettiin,
ja laajamittainen lähiopetus niissä keskeytettiin.
Julkiset kokoontumiset rajoitettiin kymmeneen
henkilöön, ja tarpeetonta oleilua yleisillä paikoil-
la suositeltiin välttämään. Kaupungit ja kunnat
sulkivat julkisia kokoontumistiloja, monet työ-
paikat määräsivät työntekijänsä etätöihin. Myö-
hemmin rajoituksia lisättiin, ja ravintolat ja baa-
Avainsanat: koronavirus, sars-CoV-2, covid-19, politiikkatoimet, julkishallinto, viranomaisviestintä, käyttäyty-
miseen vaikuttaminen, terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy
317PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
seen kontrolloivaksi koettua auktoriteettia (Le-
gault, Gutsell & Inzlicht, 2011; Vansteenkiste,
Soenens,Van Petegem & Duriez, 2014; Wein-
stein, Vansteenkiste & Paulmann, 2020), eli syn-
tyy klassinen reaktanssi-ilmiö. Poliittiset paineet
saattavat kiirehtiä päätöksentekoa ja ratkaisukei-
nojen valintaa, ilman että on huolellisesti analy-
soitu tilanne: esimerkiksi mobiilisovellus ei sovi
ratkaisuksi ongelmaan kuin ongelmaan.
Toistaiseksi psykologista tai sosiaalipsyko-
logista tutkimusta on käytetty pandemioiden ja
epidemioiden yhteydessä käyttäytymisen oh-
jaamisessa suhteellisen vähän, eikä empiiristä
evidenssiä juuri covid-19-tilanteesta vielä ole
tätä kirjoitettaessa (huhti-kesäkuussa 2020).
Esimerkiksi ebolan hallinnasta tehty tutkimus
osoitti, että käyttäytymistieteitä käytettiin sup-
peasti – lähinnä riskitiedon välittämiseen – sillä
toimijoilla ei ollut osaamista eikä aikaa muuhun
(Czerniewska & White, 2020). Tutkimuksia on
tehty pandemiaan liittyviin käyttäytymisiin vai-
kuttavista tekijöistä (esim. Bish & Michie, 2010;
Gamma ym., 2017), mutta pandemian leviämistä
ehkäisevien toimenpiteiden suunnitteluun käyt-
täytymistiedettä ei ole meidän tietojemme mu-
kaan juurikaan käytetty, tai siitä ei ole ainakaan
julkaistu tutkimuksia.
Hyödynnämme tässä artikkelissa aiempia
tutkimuksia, jotka liittyvät muihin infektioihin
ja terveysuhkiin sekä terveyskäyttäytymistä kos-
kevien suositusten omaksumiseen ja noudatta-
miseen (mm. Drury ym., 2019; Ntoumanis ym.,
2020; Oldenburg, Absetz & Chan, 2010), ja tuo-
reita tieteellisiä artikkeleita käyttäytymistiedon
hyödyntämisen mahdollisuuksista tämänhetki-
sessä pandemiassa (mm. Michie ym., 2020; Van
Bavel ym., 2020; West, Michie, Rubin & Amlôt,
2020). Tukea saaneista teorioista voi johtaa yleisiä
periaatteita, jotka voivat auttaa koronaan liitty-
vien toimenpiteiden suunnittelussa. Vaikka var-
muutta niiden toimivuudesta tässä kontekstissa
ei ole, tarjoavat ne akuutissa tilanteessa kuitenkin
vahvempaan evidenssiin perustuvaa ohjeistusta
kuin pelkkä arkijärkeily.
Artikkelin rakenne on seuraava: Ensin esitte-
lemme käyttäytymistieteellisen tilanneanalyy-
sin ja systemaattisten viitekehysten käytön an-
tia toimenpiteiden suunnittelussa. ssä osassa
esitellään suunnittelun neljä päätehtävää sekä
rit määrättiin suljettavaksi ja liikkuminen Uu-
deltamaalta rajattiin. Näillä laajamittaisilla ra-
joitustoimenpiteillä epidemian huippua saatiin
madallettua. Pakottavia rajoituksia alettiin ke-
sällä hiljalleen keventää. Epidemian kasvun hil-
litsemiseksi tai jopa tukahduttamiseksi ihmis-
ten tulisi kuitenkin noudattaa tiettyjä käyttäy-
tymissääntöjä, vaikka niitä säädellään ja sankti-
oidaan vähemmän.
Käyttäytymistä ei ole helppo muuttaa: usein
voimallisin, ensisijainen keino vaikuttaa ihmis-
ten käyttäytymiseen on lainsäädännön ja asetus-
ten kautta – vasta tämän alle jäsentyvät kaikki
muut terveyden edistämisen toimenpiteet (Ab-
raham, Kok, Schaalma & Luszczynska, 2011).
Sosiaalipsykologiset prosessit selittävät, miksi ke-
vyet, vapaaehtoisuuteen nojaavat suositukset eivät
tehoa yhtä hyvin kuin yhteiskunnallista toimin-
taa ja ympäristöä rajaavat toimenpiteet. Niitä on
avattu myös suomalaisessa lehdistössä (Kangas-
niemi, 4.4.2020). Mutta tieto suositusten laimin-
lyömisen syistä ei vielä kerro ratkaisuista. Miten
sosiaalipsykologia ja psykologia voivat auttaa yl-
läpitämään suositusten noudattamista, kun yh-
teiskunnallista sääntelyä vähennetään ja ympä-
ristörajoituksia puretaan?
Tämän artikkelin tavoitteena on tukea toi-
menpiteitä, joilla lisätään koronavirusepidemi-
aa hillitsemään tähtäävien suositusten noudat-
tamista kansalaisten keskuudessa. Tässä tarkoi-
tuksessa 1) esittelemme käyttäytymismuutosana-
lyysin ja systemaattisen interventiosuunnittelun
hyötyjä käyttäytymiseen vaikuttamisen toimen-
piteiden suunnittelussa ja 2) linjaamme käyttäy-
tymistieteellisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön
perustuvia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia
politiikkatoimia varten.
Vaikka käyttäytymiseen vaikuttamisesta on pal-
jon tieteellistä tietoa, monesti poliittiset päätökset
perustuvat maalaisjärkeilyyn. Esimerkiksi luot-
tamus ihmisten rationaaliseen päätöksentekoon
ohjaa monia sairauksien ennaltaehkäisyyn ja ter-
veyden edistämiseen liittyviä toimia turhankin
voimakkaasti – ajatellaan, että pelkkä tiedon tar-
joaminen muuttaa ihmisten käytöstä (Marteau,
Hollands & Fletcher, 2012). Ohjeita annettaessa
komenteleva ja määräilevä tyyli saattaa aiheuttaa
niin vahvan vastareaktion, että ihmiset alkavat
käyttäytyä ohjeita vastaan ihan vain uhmatak-
318 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
suunnittelua koskevia läpileikkaavia periaattei-
ta. Systemaattisen prosessin viitekehys ja siihen
sisältyvät konkreettiset käsitteelliset työkalut ja
välineet auttavat analysoimaan ja diagnosoimaan
käyttäytymismuutosongelman ja kontekstin sekä
ohjaavat järjestelmällisesti harkitsemaan kaikkia
olennaisia seikkoja suunnitteluprosessin aikana.
Siten ne voivat jo yksistään merkittävästi hyö-
dyttää toimenpiteiden suunnittelua ja tehostaa
niiden vaikuttavuutta.
Käsillä olevassa pandemiassa voi toteuttaa mo-
nenlaisia relevantteja käyttäytymisen muutosta
tukevia toimenpiteitä. Esimerkiksi miten ihmisil-
le voidaan opettaa automaattisten rutiinien muo-
dostamisen keinoja käsihygienian lisäämiseksi?
Miten kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa saa-
daan ihmiset pitämään kahden metrin turvaväli?
Miten terveydenhuoltojärjestelmä voi saada oi-
reiset tai oireettomat ihmiset käymään testeissä?
Kuinka saada mahdollisimman moni aikuinen
lataamaan käyttöönsä sovellus epidemian hillitse-
mistä varten? Artikkelin toisessa osassa käydään
läpi konkreettisia käyttäytymistieteisiin perus-
tuvia toimenpide-ehdotuksia covid-19-pande-
miatilanteeseen. Tässä yhteydessä hahmotellaan
myös toimenpiteiden erilaisia toteutustapoja ja
kaksi kuvitteellista esimerkkiä mini-interventi-
oista. Artikkelin lopussa käsittelemme empiirisen
näytön astetta pureutuen erityisesti siihen, miten
tietoa koskevaa epävarmuutta tulisi ja voisi huo-
mioida päätöksenteossa.
OSA 1. KÄYTTÄYTYMISTIETEELLISEN
ANALYYSIN JA VIITEKEHYSTEN ANTI
TOIMENPITEIDEN SUUNNITTELUSSA
Tiedämme, että ihmisen käyttäytymiseen vaikut-
tavat monet tekijät – kognitiiviset, aektiiviset,
sosiaaliset sekä ympäristötekijät. Mutta miten
valjastaa ja organisoida nämä tekijät ja prosessit
optimaalisella tavalla halutun käyttäytymisen tu-
kemiseksi?
Vaikuttamiskeinojen käytön suunnittelussa
on hyödyllistä jäsentää ajattelua ja toimenpitei-
den suunnittelua selkeän viitekehyksen avulla,
joka opastaa läpi olennaisten osatehtävien ja si-
ten strukturoi suunnitteluprosessia (Hankonen &
Hardeman, 2020).
Ihannetilanteessa interventioiden suunnittelu
perustuu vahvaan kohderyhmän, muutettavien
käyttäytymisten, kontekstin, muutosmekanismi-
en ja muutoskeinojen ymmärrykseen (Bartholo-
mew Eldredge, Markham, Ruiter, Kok & Parcel,
2016; Hankonen & Hardeman, 2020). Monet
interventiokehittämisen viitekehykset (Hanko-
nen & Hardeman, 2020; O’Cathain ym., 2019)
ohjaavat kehittäjiä systemaattiseen lähestymista-
paan, jonka vaiheet perustuvat seuraaviin avain-
tehtäviin: 1) tunnista ja analysoi kohdeongelma
mahdollisimman tarkasti määriteltyinä käyttäy-
tymisinä, 2) valitse interventiomekanismit, sisältö
ja jakelutapa, ja suunnittele logiikkamalli tai oh-
jelmateoria, 3) kehitä materiaalit tai prototyyppi
(esim. sovellus), ja 4) testaa ja pilotoi interventi-
ota ja sen osia iteratiivisesti käytännössä, ja opti-
moi sisältöjä palautteen ja havaintojen mukaan.
Käymme nämä tehtävät seuraavassa läpi pääpiir-
teittäin. Varsinaisen suunnittelun jälkeen vuoros-
sa ovat intervention vaikuttavuuden ja prosessien
arviointi ja laajamittainen toimeenpano, mutta
näitä ei käsitellä tässä artikkelissa. Käyttäyty-
mistieteellisten interventioiden suunnittelusta ja
arvioinnista voi lukea suomeksi tarkemmin muu-
alta (esim. Hankonen, 2012, 2017; Linnansaari &
Hankonen, 2019).
Kulttuurinen yhteensopivuus, interventious-
kollisuus (engl. delity), toteutuskelpoisuus ja
hyväksyttävyys ovat seikkoja, joita tulisi pohtia
jokaisessa tehtävässä (Hankonen & Hardeman,
2020). Lisäksi kannattaa huomata, että interven-
tiokehittämisen tehtävät voi toteuttaa kohtuulli-
sen nopeasti tai perinpohjaisemmin riippuen
aikavaatimuksista ja käytössä olevista resursseista
(Hankonen & Hardeman, 2020).
Tehtävä 1. Analysoi kohdeongelma ja
käyttäytyminen
Ongelma – koronaviruksen leviäminen ja sen
ehkäiseminen – tulee muotoilla käyttäytymisinä.
Koronaviruspandemian hillitsemisen kannalta
olennaista on yksilön suojautumiskäyttäytyminen
eli yksilön omaan ja muiden suojeluun tähtäävät
toimet ja fyysisen etäisyyden pitäminen toisiin
ihmisiin.
Epidemioihin liittyvissä käyttäytymismuuto-
sinterventioissa kohdekäyttäytymisen valinnassa
ollaan sen tutkimusnäytön varassa, jota lääketie-
319
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
teestä ja epidemiologiasta saadaan: mitkä käyt-
täytymismuodot ovat sellaisia, että ne ovat epi-
demian torjunnassa tärkeitä? Tähän ei käyttäyty-
mistieteellinen tutkimus vastaa. e Independ-
ent Scientic Advisory Group for Emergencies
(SAGE) -ryhmän (2020) raportin mukaan hyvää
näyttöä on sosiaalisen (fyysisen) etäisyyden pitä-
misen ja käsien puhdistamisen vaikuttavuudesta.
Vähemmän näyttöä on olemassa nenäliinojen oi-
kean käytön, kasvojen koskettamisen välttämisen,
pintojen desinoimisen ja kasvosuojusten käyttä-
misen osalta.
Kohdekäyttäytyminen sekä siihen vaikuttavat
tekijät (esteet ja mahdollistajat) eritellään kussa-
kin kohdeväestössä ja kontekstissaan, esimerkiksi
yksilö- ja ympäristötasoihin eritellen. Tällainen
systemaattinen analyysi auttaa valitsemaan sopi-
vimman teorian kuhunkin spesiin tilanteeseen,
ja voidaan valita kuhunkin parhaiten sopivat kei-
not ja arvioidaan keinojen potentiaali julkilausut-
tuja kriteerejä vasten.
Alustava ohjelmateoria tai logiikkamalli
Teoriaan perustuvat interventiot ovat keskimää-
rin vaikuttavampia (esim. Webb, Joseph, Yardley
& Michie, 2010), joskin tulee huomioida myös
teorian soveltamisen laadukkuus (Hagger &
Weed, 2019; Michie & Prestwich, 2010). Kuiten-
kin aivan kaikki vaikuttamisyritykset perustuvat
vähintään arkijärkiseen, implisiittiseen teoriaan
siitä, miten vaikutus saataisiin aikaan. Interven-
tioita suunniteltaessa ja arvioitaessa onkin tar-
koituksenmukaista julkilausutusti sanoa ääneen
oletukset vaikuttamisen mekanismeista, joiden
mukaan interventio on suunniteltu. Tämän voi
ilmaista intervention ohjelmateoriana, jonka voi
muotoilla myös visuaalisesti niin sanotun logiik-
kamallin muodossa (Hankonen & Hardeman,
2020; Linnansaari & Hankonen, 2019). Kullekin
interventiolle spesin ohjelmateorian rakentami-
sessa voidaan hyödyntää useita psykologiatieteen
formaaleja teorioita.
Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat monet
seikat hetkelliset mielihalut, pitkäjänteiset
suunnitelmat ja periaatteet, odotus siitä miten
muut käyttäytyvät ja miten ohjeet ja säännöt on
omaksuttu ja koettu. Yksi tapa jäsentää käyttäyty-
miseen vaikuttavia tekijöitä on jakaa ne kolmeen
päälohkoon: kykyihin, ympäristön suomiin mah-
dollisuuksiin ja motivaatioon (Capability, Mo-
tivation, Opportunity – Behaviour (COM-B)
-malli). Tutkimusnäytön mukaan paras vaikut-
tavuus käyttäytymismuutokseen on interventi-
oilla, jotka toimivat samanaikaisesti ja useilla eri
tasoilla ja jotka ovat pitkäkestoisia ja intensiivisiä
(kroonisten tautien yhteydessä mm. Oldenburg
ym., 2010).
Kuten edellä todettiin, suojautumiskäyttäyty-
minen koostuu monista eri käyttäytymisistä, joil-
la voi olla osin samoja, osin eri mahdollistajia ja
esteitä.Taulukko 1 esittelee COM-B-mallia esi-
merkinomaisella ”diagnoosilla” eri käyttäytymis-
muodoista, jotka ovat olennaisia suojauduttaessa
koronavirukselta.
Kohdekäyttäytymisiä ja -ryhmiä tulisi myös
pohtia osana käyttäytymis- ja ekologisia systee-
mejä, ja lopuksi tulisi tunnistaa kaikki relevantit
ryhmät ja kontekstit interventiolle. Esimerkiksi
toukokuun 2020 alussa havaittiin, että siinä missä
valtaosa suomalaisista lähti noudattamaan rajoi-
tuksia keväällä halukkaasti, niiden purkamisen
yhteydessä kansa alkoi jakautua selvemmin: noin
kolmannes aikoi omaehtoisesti jatkaa esimerkiksi
muista etäällä pysymistä, kun taas noin kolman-
nes aikoi palata lähes tavalliseen elämään ( Ylen
kysely). Mikäli epidemiologisten mallien osalta
on syytä olettaa, että normaaliin arkeen palaavia
on liian iso määrä tartuttavuusluvun pitämiseksi
alhaalla, toimenpiteitä tulisi kohdistaa erityisesti
heihin.
Kysymyksiä, joihin tässä suunnittelun vaihees-
sa vastataan:
– Keiden kaikkien asiantuntemusta ja käytän-
nön kontekstin tuntemusta suunnitteluryhmään
tarvitaan? Miten kohderyhmän edustajia voitai-
siin osallistaa suunnittelussa? Mitä kohderyhmä
tarvitsee?
– Mikä on ongelma, ja mitkä ovat siihen liit-
tyvät käyttäytymiset? Millaiset tekijät ja prosessit
siihen vaikuttavat ja osana millaisia systeemejä?
– Keiden täytyy muuttaa toimintaansa, miten,
missä ja milloin? Jos ympäristöjä tarvitsee muut-
taa varsinaisen kohderyhmän toiminnan muutta-
miseksi, ketkä kontrolloivat näitä ympäristöjä ja
miten heidän käyttäytymistään muutetaan?
– Miten kohderyhmän ihmiset itse mieltävät
kohdeongelman ja kohdekäyttäytymisen? Millai-
320 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
Käyttäytyminen Kyky
(fyysiset taidot ja psyykkinen kyky,
esim. tieto)
Mahdollisuus
(fyysiset ja sosiaaliset tilaisuudet)
Motivaatio
(harkittu ja automaattinen)
Kotona pysyttely lukuun
ottamatta välttämätöntä
asiointia.
Tärkeyden ymmärtäminen ja sekä fyysisten
että psykologisten ja sosiaalisten haittavai-
kutusten lieventäminen. Sen ymmärtäminen,
missä tilanteissa ja mihin kotoa voi poistua
ja missä ei.
Palveluiden ja resurssien saatavuus oman
toimeentulon sekä fyysisen ja psyykkisen
terveyden ylläpitämiseksi. Mahdollisuus
etäostosten tekemiseen tai avunsaanti
ostosten tekemiseen. Vapaa-ajan viettoa
kotona ja etätyötä tukevat järjestelyt.
Koetun tarpeen pysytellä kotona ja nou-
dattaa suositusta eristäytymisestä on oltava
vahvempi kuin halun ja tarpeen olla muiden
kanssa, ansaita elantoa tai jatkaa tavanomai-
sia harrastuksia yms.
Säilytä vähintään kahden
metrin turvaväli muihin
ihmisiin.
Ymmärrys turvavälin tärkeydestä.
Kyky säilyttää turvaväli myös haasteellisissa
tilanteissa, esimerkiksi kotona, jos siellä on
karanteenissa oleva henkilö.
Turvavälien merkitseminen ja muut
ympäristön vihjeet esimerkiksi kaupoissa.
Säännöt ja toimintatavat, jotka mahdollis-
tavat turvavälin (esim. kauppaan päästettä-
vien ihmisten maksimimäärä). Vahvemmat
normit voivat olla tarpeen kosketuksen
välttämiseksi tilanteissa, joissa se on ollut
rutiini – esimerkiksi miten tervehtiä ilman
kättelyä jne.
Useita turvavälin pitämistä vastustavia mo-
tiiveja, esimerkiksi vahva halu olla yhdessä
toisten kanssa, ”en halua olla epäystäväl-
linen”, koskettamatta tervehtiminen voi
tuntua tylyltä. Miten yhteenkuuluvuuden
tunne säilytetään ilman kosketusta?
Pese tai desinoi kätesi
suositusten mukaisissa
tilanteissa.
Tieto siitä, miten ja milloin kädet tulisi pes-
tä tehokkaasti tai käsidesiä tulisi käyttää.
Ymmärrys käsivoiteiden käytön tärkeydestä
käsien suojelemiseksi.
Saippuan saatavuus ja käsien pesumahdolli-
suus ja/tai käsidesin saatavuus kaikissa tilan-
teissa, joissa ne ovat tarpeen. Käsivoiteen
saatavuus. Ympäristön vihjeet ja vahvemmat
sosiaaliset normit käsien pesulle ja käside-
sin käytölle julkisissa tilanteissa.
Koettu tarve käyttäytymiselle. Käyttäyty-
misen priorisointi. Automaattisten rutiinien
muodostaminen.
Yski ja aivasta kertakäyt-
töiseen nenäliinaan ja
laita käytetty nenäliina
heti sekajätteeseen
tai hävitä se muuten
turvallisesti.
Kyky pidätellä yskimistä tai aivastusta,
kunnes nenäliina on esillä. Tieto siitä, miten
käytetyt nenäliinat tulee hävittää nopeasti ja
turvallisesti.
HUOM. Voi olla erittäin hankalaa niistää ja
käsitellä nenäliinaa ilman että räkää joutuu
kosketuksiin käsien kanssa.
Nenäliinoja täytyy olla saatavilla heti tarvit-
taessa. Siksi niitä pitää kantaa aina mukana.
Roskiksia täytyy olla riittävästi. Sosiaalisten
ja organisaatioiden normien tulisi vahvem-
min tukea käyttäytymistä.
Ihmisten täytyy pitää käyttäytymistä henki-
lökohtaisesti tärkeänä ja harjoitella niin, että
käyttäytymisestä muodostuu tottumus.
TAULUKKO 1. Esimerkinomainen analyysi covid-relevantteihin käyttäytymisiin vaikuttavista tekijöistä (COM-B-viitekehys): motivaatio,
mahdollisuus ja kyvykkyys liittyen suositeltuihin käyttäytymisiin. Muokaten käännetty (West ym., 2020).
321
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
Jos nenäliinaa ei ole
saatavilla, yski ja aivasta
hihan olkavarteen.
Ei vaadi erityistä kykyä. Sosiaalisten normien tulisi vahvemmin
tukea käyttäytymistä.
Ihmisten täytyy pitää käyttäytymistä henki-
lökohtaisesti tärkeänä ja harjoitella niin, että
käyttäytymisestä muodostuu tottumus.
Käytä kasvosuojusta
ohjeiden mukaan.
Ymmärrys oikeanlaisista suojuksista, milloin
ja miten niitä tulisi käyttää ja miten ne
hävitetään tai pestään turvallisesti. Teknii-
koiden kehittäminen suojusten riisumiseen
turvallisesti ilman tartuntavaaraa.
Vahvojen automaattisten rutiinien (tottu-
musten) muodostaminen suojusten turvalli-
seksi poistamiseksi ja hävittämiseksi.
Oikeanlaisten suojusten saatavuus. Mah-
dollisuus tehdä kankaisia kasvosuojuksia
itse. Suojusten turvalliseen hävittämiseen
soveltuvien sekajäteroskisten saatavuus ja
mahdollisuus kankaisten suojusten pese-
miseen.
Sosiaalisten normien tulisi tukea suojusten
oikeanlaista ja turvallista käyttöä.
Ihmisillä voi olla korkea motivaatio käyttää
suojuksia väärillä tavoilla, kuten kosketella
niitä käsillä, laskea ne välillä alas esimerkiksi
syömisen, puhumisen tai raapimisen takia.
Vahvojen automaattisten rutiinien muodos-
taminen suojusten turvalliseen käyttämi-
seen ja hävittämiseen.
Muun suojaavan käyttäytymisen tarpeen vä-
heksyminen suojusten aiheuttaman väärän
turvallisuudentunteen takia.
Desinoi pintoja ja
esineitä, joita koskette-
let käsilläsi.
Tärkeyden ymmärtäminen, tieto siitä, mitkä
ovat tehokkaita puhdistusaineita, miten ja
milloin puhdistus tulisi tehdä.
Tehokkaiden puhdistusaineiden saatavuus.
Riittävä aika. Kertakäyttöhansikkaiden
saatavuus käsien suojaamiseksi puhdistusta
varten.
Koettu tarve käyttäytymiselle. Käyttäytymi-
sen priorisointi.
Älä koskettele silmiä,
nenää ja suuta ellet ole
juuri pessyt käsiäsi hyvin.
Tärkeyden ymmärtäminen, keinot, joilla
pitää kädet pois kasvojen alueelta (esim.
sääntöjen tekeminen itselle) ja muut tottu-
muksen purkamiseen sopivat keinot.
Ei vaadi ympäristön mahdollistamista, mutta
ympäristön vihjeet ja sosiaaliset normit
voivat auttaa.
Koettu tarve käyttäytymiselle. Vastassa
vahvoja aisteihin ja tottumuksiin liittyviä
tekijöitä. Motivaatio harjoitella uusia auto-
maattisia tottumuksia.
Oireisten tai korkeassa
riskissä olevien ihmisten
välttäminen.
Ymmärrys tärkeydestä sekä omaan tilan-
teeseen soveltuvat keinot. Ymmärrys, miten
lieventää psyykkisiä vaikutuksia.
Riittävä tila ja fyysiset järjestelyt kotona.
Palveluiden ja resurssien saatavuus oman
toimeentulon sekä fyysisen ja psyykkisen
terveyden ylläpitämiseksi. Vapaa-ajan viettoa
kotona ja etätyötä tukevat järjestelyt.
Koettu tarve noudattaa eristäytymistä sil-
loin kun käytännölliset ja tunteisiin liittyvät
tekijät hankaloittavat sitä. Uusien rutiinien
muodostaminen ja motivaatio haasteiden
ylittämiseen.
TAULUKKO 1. Esimerkinomainen analyysi covid-relevantteihin käyttäytymisiin vaikuttavista tekijöistä (COM-B-viitekehys): motivaatio,
mahdollisuus ja kyvykkyys liittyen suositeltuihin käyttäytymisiin. Muokaten käännetty (West ym., 2020). (jatkuu)
322 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
sia esteitä ja mahdollistavia tekijöitä he mieltävät
käyttäytymiselle olevan?
Tehtävä 2. Valitse interventiokomponentit ja
intervention oletetut mekanismit
Tässä vaiheessa arvioidaan, mitkä ovat halutun
muutoksen kannalta tärkeimmät mekanismit sekä
minkälaisten tekijöiden kautta ja millä keinoilla
niihin voi parhaiten vaikuttaa. On oletettavaa,
että keinojen tehokkuus vaihtelee eri käyttäyty-
misten lisäksi sen mukaan, mihin mahdollistajiin
ja esteisiin keinoilla pyritään vaikuttamaan.
COM-B-malli on hyvin yleisluontoinen vii-
tekehys, joka kartoittaa käyttäytymisen pääasi-
allisia vaikuttimia. Tarkempia, yksityiskohtaisia
teorioita voidaan käyttää apuna sen jälkeen, kun
tunnistetaan keskeisimmät vaikuttamisen reitit.
Yleensä tarjolla on useita eri mahdollisuuksia
vaihtoehtoisiksi vaikuttamisen keinoiksi, ja niiden
potentiaalia kannattaa arvioida eksplisiittisten kri-
teerien avulla. Behaviour Change Wheel (BCW)
-viitekehys auttaa osoittamaan keinoja COM-B-
mallin eri osa-alueilla. Viitekehykseen sisältyvät
niin sanotut APEASE-kriteerit (Michie, Atkins
& West, 2014; Michie ym., 2020), jotka voivat
olla oiva tukipuu vaikuttamisen eri keinojen hyö-
tyjä, haittoja ja kokonaispotentiaalia arvioitaessa:
onko keino hyväksyttävä (Acceptability), käytän-
nössä toteutettavissa (Practicability), vaikuttava
(Eectiveness), kustannustehokas (Aordability)
ja ovatko sen sivuvaikutukset pääosin myönteisiä
(Side-eects and safety) ja tasapuolisia eri väes-
töryhmissä (Equity) (Taulukko 2).
Huomionarvoista on, että keinoja voivat käyt-
tää yhteiskunnan monet eri toimijat, monilla eri
tasoilla, lähtien viestinnällisistä keinoista valtion-
johdon puheissa, aina organisaatioiden toimin-
taan. Keinoja voidaan sisällyttää koulutuksena,
viestintänä, suostutteluna, kannustimina, mah-
dollistamisena ja pakottavampina toimenpiteinä.
Kysymyksiä, joihin tässä vaiheessa vastataan:
– Mitä ideoita mahdollisista vaikutuskeinoista
on? Millä niistä on eniten potentiaalia (kriteerien
ja rajoitteiden valossa)?
Miten ymmärrys ongelmasta ja käyttäytymi-
sestä tarkentuu?
– Miten käyttäytymiseen vaikuttamisen pe-
riaatteet operationalisoidaan käytännön toimin-
naksi?
Mitä kohderyhmän ihmiset itse ajattelevat
näistä kysymyksistä ja suunnitelmista?
Mikä on lopullinen, täsmennetty ohjelma-
teoria?
Tehtävä 3. Materiaalien suunnittelu
Teoreettiset vaikuttamisen periaatteet materia-
lisoituvat internetsivuina, sovelluksina, lehtisinä,
televisiopuheina, meemeinä, somevaikuttajan
Kriteeri Missä määrin keino…
Hyväksyttävyys on hyväksyttävä kaikille osapuolille (esim. poliitikot, toteuttajat, koh-
deryhmä, kansalaiset)?
Toteutettavuus käytännössä voidaan toteuttaa tarkoitetulla tavalla, tarkoitetussa mittakaavassa ja
tarkoitetussa kontekstissa?
Vaikuttavuus saa aikaan haluttuja lopputuloksia kohderyhmässä?
Kustannustehokkuus voidaan maksaa aiotulla budjetilla?
Spill-over-vaikutukset saa aikaan sivuvaikutuksia – joko positiivisia tai negatiivisia?
Tasa-arvo todennäköisesti lisää yhteiskunnallista epätasa-arvoa (esim. ovatko
hyötyvaikutukset todennäköisiä etupäässä sosioekonomisesti hyvä-
osaisilla)?
TAULUKKO 2. APEASE-kriteerit potentiaalisten interventiolähestymistapojen tai
-komponenttien arvioimiseksi ja priorisoimiseksi (Michie, Atkins & West, 2014; Michie ym., 2020).
323
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
postauksina tai blogeina, koulussa pidettävinä
oppitunteina materiaaleineen, videoina ja niin
edelleen. Konkretian suunnittelussa kannattaa
olla tarkkana. Jos materiaalien suunnittelussa käy-
tetään ulkopuolisia tahoja kuten viestinnän am-
mattilaisia, heidän tulee ymmärtää ohjelmateoria
eli käyttäytymisen vaikuttamisen prosessit ja me-
kanismit. Siksi ohjelmateorian julkilausumiseen
ja selkeyteen kannattaa panostaa suunnitteludo-
kumenteissa (Bartholomew Eldredge ym., 2016).
Kysymyksiä, joihin tässä vaiheessa vastataan:
– Miten voimme hyödyntää esimerkiksi graa-
sen suunnittelun tai muotoilun osaajia materi-
aalien tuotannossa? Voimmeko visualisoida tietoa
havainnollisuuden lisäämiseksi?
Mitä käyttäytymistieteellisiä periaatteita
materiaalista pitää välittyä? Minkä teoreettisten
periaatteiden ei tule vesittyä tekstimuotoiluja
tehdessä?
Mille ymmärrystasolle materiaali tulee sovit-
taa (esim. selkokielisyys)?
Tehtävä 4. Esitestaus
”Nojatuolisuunnittelu” eli käyttäytymistieteel-
listen periaatteiden hyödyntäminen toimenpitei-
den suunnitteluksi ilman käytännön testaamista
ei toimi, siksi lähes kaikki viitekehykset suositte-
levat kokeilemaan ideoita käytännössä (Hanko-
nen & Hardeman, 2020; O’Cathain ym., 2019).
Ideoita kannattaa pienimuotoisestikin testata
varsinaisella kohderyhmällä (esim. koulun op-
pilailla) tai heille sen jakelevilla tahoilla (esim.
opettajilla tai terveydenhoitajilla). Esitestauksen
voi tehdä pikatestauksena vaikkapa internetvä-
litteisissä fokusryhmissä tai varsinkin laajemman
intervention kohdalla formaalimpana pilottina.
Tämän vaiheen kysymyksiä:
– Ymmärtävätkö kohderyhmän edustajat esi-
merkiksi materiaalien viestit kuten on tarkoitettu,
vai tuleeko tahattomia väärinymmärryksiä?
– Millaisia reaktioita interventio tuntuu herät-
tävän tai synnyttävän?
Vaikkei esitestauksessa käytettäisi riittävän
isoa otosta vaikutusten luotettavaa arviointia aja-
tellen, voidaanko kuitenkin päätellä jotain mah-
dollisista vaikutuksista tai niiden myöhempään
arviointiin sopivista mittareista?
Näyttäisikö esitestauksen perusteella inter-
vention laajamittainen jakelu tarkoitetusti (uskol-
lisesti) onnistuvan?
Koetaanko toimenpiteet hyväksyttäviksi
(miellyttäviksi, eettisiksi, ymmärrettäviksi, tehok-
kaiksi) (Sekhon, Cartwright & Francis, 2017)?
Tuottaako interventioon osallistuminen koh-
tuuttomia vaihtoehtoiskustannuksia tai vaivaa
(Sekhon ym., 2017)?
– Kannattaako kehittämistä jatkaa ja interven-
tiota levittää laajemmin, vai tarvitseeko proses-
sin aiempiin tehtäviin palata intervention opti-
moimiseksi, jos esitestauksessa löydettiin merkit-
täviä ongelmia perusasioissa?
Interventiosuunnittelun avainperiaatteina
iteratiivisuus ja osallistaminen
Edellä kuvatut neljä vaihetta tai tehtävää voidaan
käydä läpi – resursseista, kiireestä ja osaamisesta
riippuen joko muutamassa tunnissa tai usean
vuoden aikana. Pääasia on tulla tietoiseksi ja edes
lyhyesti harkita erilaisia keskeisiä seikkoja, jotka
voivat vaikuttaa ratkaisevasti valittujen toimenpi-
teiden toteutuskelpoisuuteen ja vaikuttavuuteen:
lyhytkin systemaattinen prosessi on parempi kuin
harkitsematon toimintaan syöksyminen.
Tehtäviä voi suorittaa iteratiivisesti, eli esites-
tauksen jälkeen saattaa joutua palaamaan koh-
dekäyttäytymisen (tehtävä 1) tai vaikuttamis-
keinojen (tehtävä 2) mietintään ja määrittelyyn.
Prosessi ei ole lineaarinen, vaan sekava ja suttui-
nen, kuten monimutkaisen maailman ongelmien
ratkaisu käytännössä aina mutta selkeät tehtävät
helpottavat orientoitumista (Hankonen & Har-
deman, 2020).
Kehittämistiimissä kannattaa hyödyntää koh-
deryhmän edustajia ja muiden keskeisten sidos-
ryhmien edustajia mahdollisuuksien mukaan joka
vaiheessa ja joka tehtävässä. Kuten edellä todet-
tiin, kaikissa keinoissa haittavaikutukset tulee
minimoida ja on tärkeä myös ajatella vaihtoeh-
toiskustannuksia. Näiden harkinnassa tarvitaan
yhteistyötä.
Päätään on nostamassa myös kompleksisten
järjestelmien lähestymistapa käyttäytymismuu-
tosprosessien ymmärtämisessä (Heino, Knittle,
Noone, Hasselman & Hankonen, 2020) ja in-
terventioiden suunnittelemisessa (Hankonen
& Hardeman, 2020). Vaikka monissa teorioissa
muutokseen liittyvät prosessit oletetaan dynaa-
324 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
misiksi ja vuorovaikutteisiksi, interventioiden
logiikkamalleissa tai prosessiarvioinneissa näitä
tyypillisesti typistetään liialti.
Seuraavaksi siirrymme artikkelin toiseen teh-
tävään – millaisia toimia meneillään olevan pan-
demian hillitsemiseksi voitaisiin suositella?
OSA 2. KÄYTTÄYTYMISTIETEISIIN PERUSTUVIA
TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA COVID-19-
PANDEMIATILANTEESEEN
Miten käyttäytymistieteet voivat opastaa valit-
taessa toimenpiteitä suositusten noudattamisen
lisäämiseksi väestön keskuudessa? Kaiken kaikki-
aan käyttäytymismuutoksen kannalta relevantteja
teorioita on valtava määrä: eräs katsaus on löy-
tänyt niitä 83 (Michie, West, Campbell, Brown
& Gainforth, 2014) ja toinen 100 (Kwasnicka,
Dombrowski, White & Sniehotta, 2016). Tuore
ajantasainen teos, e handbook of behavior change
(Hagger, Cameron, Hamilton, Hankonen & Lin-
tunen, 2020), esittelee kymmeniä tukea saaneita
teorioita erityisesti käyttäytymismuutoksen kon-
tekstissa. Tämän katsauksen puitteissa on ollut
tarkoituksenmukaista listata esimerkinomaisesti
joitain teorioita eri suositusten yhteyteen – min-
kään yksittäisen teorian puuttuminen tästä kat-
sauksesta ei siis tarkoita, etteikö teoriasta voisi
olla hyötyä akuutin pandemiatilanteen vaatimien
toimenpiteiden suunnittelussa. Suosittelemme
tutustumaan teorioihin ja niiden tarkempiin
oletuksiin ja ehtoihin tarkemmin muualla. Tilan
rajallisuuden vuoksi keskitymme tässä yksilöiden
käyttäytymisen muuttamiseen. Yhteisö-, organi-
saatio- ja systeemitason interventioista on tuorei-
ta koonteja muualla (Ruiter, Crutzen, de Leeuw
& Kok, 2020).
Hyödynnämme tässä osassa paitsi viime ai-
koina julkaistuja koronakriisiin liittyviä psyko-
logisia ja käyttäytymistieteellisiä artikkeleita,
myös laajasti muuta teoreettista ja empiiristä
kirjallisuutta. Olemme listanneet joukon yleisiä
periaatteita (Taulukko 3), jotka on teoriassa esi-
tetty ja empiirisesti joissain konteksteissa testattu.
Ehdotettujen toimenpiteiden empiiristä näyttöä
ei ole käsitelty systemaattisesti, ja ne tulisi nähdä
alustavana listauksena mahdollisesti hyödyllisistä
toimenpiteistä, joiden lopullinen vaikuttavuuden
arviointi odottaa vielä tulevaa tutkimusta. Kunkin
toimenpiteen yhteydessä on kuitenkin muutama
lähdeviite, joista voi tarkistaa minkä tutkimus-
näytön tai teorian pohjalta toimenpiteen voisi
olettaa olevan vaikuttava, kun pyrkimyksenä on
edistää koronaan liittyvien suositusten noudatta-
mista väestön keskuudessa.
Hiljattain on ilmestynyt useita koontiartikke-
leita tämänhetkisen pandemian kannalta olen-
naisista käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellisistä
teoreettisista näkökohdista (esim. Michie ym.,
2020; Van Bavel ym., 2020; West ym., 2020).
Joukko tutkijoita (Bonell ym., 2020) on koonnut
Ison-Britannian hallitukselle etäisyyden pitämis-
tä (”social distancing”) edistävien kampanjoiden
suunnitteluun listan teoriaan perustuvia periaat-
teita. He suosittelivat seuraavia viestejä: 1) selkeät
ja tarkat ohjeet (tieto on välttämätöntä mutta ei
riittävää käyttäytymisen muuttamiseksi), 2) ”suo-
jellaan toisiamme” -viestit, 3) ”toimitaan yhdessä”
-viestit, 4) ”me toimimme näin -viestit (deskrip-
tiivinen ja injunktiivinen normi), 5) suunnitel-
man tekemistä ja sen säännöllistä arviointia tu-
kevia materiaaleja ja 6) mahdollistamista tukevia
viestejä (kerrotaan samalla myös konkreettisesta
avusta tulonsiirtojen, vanhemmuuden tuen ja
muun muutosta helpottavan toiminnan tuen osal-
ta, erityisesti vähäosaisille). Tutkijaryhmä kehotti
välttämään 1) toisiin ihmisiin kytkeytyvän inhon
ja pelon tunteiden herättämistä (vaikka omien
käsien pesemiseen näiden tunteiden on havaittu
vaikuttavan) ja 2) autoritaarista viestintää (pakot-
taminen ei välttämättä toimi pitkällä aikavälillä,
ja kansalaistottelemattomuus voi seurata varsin-
kin epäoikeudenmukaiseksi koettuja ja epätasa-
arvoisia lopputulemia tuottaneita sulkuja).
Toimenpiteiden toteutuksen tapoja
Taulukon 3 toimenpiteet/periaatteet on yksinker-
taisuuden vuoksi listattu yksilötason esimerkein.
Toimenpiteitä/periaatteita voi kuitenkin soveltaa
monin eri tavoin.
Ryhmän voiman valjastaminen käyttäytymisen
muutokseen
Meta-analyysinäytön mukaan yhdessä ystävän,
puolison tai ryhmän kanssa tehdyt tavoitteet joh-
tavat todennäköisemmin tavoitteen saavuttami-
325
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen
lisäämiseksi.
Toimenpide-ehdotus Ehdotusta tukevia teorioita ja empiiristä näyttöä
Kyvykkyys Anna riittävän tarkkoja ja selkeitä ohjeita suositeltavista käyttäytymisistä
● Ohjeistuksen tulee olla käyttäytymisen suhteen spesi: Kenen tarvitsee tehdä mitä, miten
täsmällisesti asiat pitää tehdä ja miksi. Esim. ”niin paljon kuin mahdollista”, ”merkittävästi
rajoittaa” tai ”kokoontuminen” voidaan tulkita hyvin monilla eri tavoilla. Tämä voi johtaa
hämmennykseen siitä, miten ihmisten edellytetään toimivan. Tarkoittaako kokoontuminen
esimerkiksi yhdessä kävelylle menemistä? Milloin kahden metrin etäisyyttä toisista on
tarpeen noudattaa ja keiden kanssa?
Carter, Drury, Rubin, Williams & Amlôt (2015)
Scientic Pandemic Inuenza behaviour Advisory
Committee (SPI-B) (2020a, 2020b)
Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)
Motivaatio Perustele ohjeet havainnollistamalla suositeltavien käyttäytymisten hyötyjä ja tukemalla
ymmärrystä niiden tehosta
●Noudattaakseen ohjetta omasta halustaan ihminen tarvitsee selityksen sille, miksi kysei-
sen ohjeen noudattaminen on tärkeätä ja arvokasta. Siksi on olennaista perustella kaikki
ohjeistukset.
●Kun ihmiset ymmärtävät, miten suositusten mukaiset toimenpiteet todella tukevat
haluttuja hyviä lopputuloksia, he todennäköisemmin noudattavat suosituksia. Osoita siis
havainnollisesti, mitä vaikutusreittejä pitkin tietty keino saa halutut vaikutuksensa.
●Käyttäytymisen havaittujen hyötyjen pitäisi olla suuremmat kuin havaittujen haittojen, ja
ihmisille tulisi antaa tukea haittojen vähentämiseen. Tulisi esimerkiksi antaa konkreettisia
keinoja/taitoja/mahdollisuuksia toteuttaa väliin jääviä asioita.
●Keskimäärin meta-analyysien mukaan ennaltaehkäisyyn kannustavien viestien kehystys
toimii parhaiten hyötynäkökulmasta eli viestien muotoilussa tulee korostaa, mitä hyötyjä
teot tuottavat. Samalla tulee myös vahvistaa luottamusta siihen, että suositusten mukai-
nen toiminta tulee olemaan vaikuttava itsen ja yhteisön suojelemiseksi.
●Erityisesti joillekin ihmisryhmille toimii se, että hyödyt kehystetään kielteisten lopputu-
losten välttämisenä. Hyödyt tulisi havainnollistaa helposti kuviteltaviksi.
●Korosta sekä lyhyt- että pitkäaikaisia hyötyjä. Eri ihmiset keskittyvät eri aikaperspektiivei-
hin, ja tämän huomioiminen voi tehostaa viestintää.
●Jos mahdollista, kerro tutkimusnäytöstä, joka osoittaa toimien tehon. Sen, että kansalai-
sille viestitään julkishallinnon toimenpiteiden vaikuttavuudesta, on havaittu johdonmukai-
sesti lisäävän kansalaisten osoittamaa tukea näille toimille.
Järkeillyn toiminnan lähestymistapa (reasoned action
approach; Fishbein & Ajzen, 2011)
Itsemääräämisteoria (Gillison, Rouse, Standage, Sebire
& Ryan, 2019; Ryan & Deci, 2017)
Kehystäminen (Gallagher & Updegraff, 2012)
Prospektiteoria, heuristiikat (Tversky & Kahneman,
1992)
Reynolds, Stautz, Pilling, van der Linden & Marteau
(2020)
326 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen
lisäämiseksi. (jatkuu)
Motivaatio Vetoa ihmisten luontaiseen haluun auttaa toinen toistaan ja muistuta, että suosituksia nou-
dattamalla ihmiset suojelevat heikompiaan
●Ihmisillä on tyypillisesti halu auttaa toisiaan. Kannattaa muistuttaa ihmisiä tästä halustaan
ja vedota siihen.
●Sellaiset viestit, jotka vetoavat ”toisten ihmisten suojeluun” ovat joissain tapauksissa
tehokkaampia kuin ne, jotka vetoavat ”sinun itsesi suojeluun”. Tutkimus esimerkiksi
osoittaa, että käsienpesua voi tietyissä tilanteissa motivoida paremmin vetoamalla siihen,
että näin voi estää muita sairastumasta, sen sijaan, että vetoaisi siihen, että näin estät
itseäsi sairastumasta.
●Osa ihmisistä ei mielellään halua identioitua ”heikoksi” osapuoleksi. Jaettu käsitys siitä,
että esimerkiksi kasvomaskien käyttäminen ei tarkoita että pelkäisi itse tartuntaa (eli oli-
si ”heikko”), vaan on keino, jolla vahvempi (oireeton) suojelee heikompia ja riskiryhmiä,
voi tehdä kasvomaskin käytöstä houkuttelevampaa.
Grant & Hofmann (2011)
Sosiaalisen identiteetin teoria (Drury ym., 2019)
Everett, Colombatto, Chituc, Brady & Crockett (2020)
Jordan, Yoeli & Rand (2020)
Sosiaaliset
mahdollisuudet
/ Motivaatio
Tee suositusten mukaisesta käyttäytymisestä mahdollisimman näkyvää
●Tutkimusten mukaan ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaa hyvinkin paljon se, miten he
havaitsevat tai kuvittelevat muiden toimivan. Jos julkisuudessa korostuvat erityisesti
suosituksista poikkeamat, halukkuus noudattaa suosituksia voi heiketä. Siksi on tärkeää
osoittaa, kuinka valtaosa jatkuvasti noudattaa suosituksia. Erityisesti sen ryhmän toiminta,
johon ihminen identioituu, on hänelle keskeistä.
Järkeillyn toiminnan lähestymistapa (reasoned action
approach; Fishbein & Ajzen, 2011)
Normiteoria (Kahneman & Miller, 1986)
Kyvykkyys Tue konkreettista suunnittelua ja tottumusten eli rutiinien luomista
●Automaattiset tottumukset ohjaavat toimintaa paljon – vaikka haluaisimmekin varoa
kasvojen koskettamista tai pestä käsiä riittävän usein, automaattiset rutiinit ohittavat
usein tietoisen motivaation.
●Ihmisiä tulisi tukea luomaan tarkkoja suunnitelmia, joihin he myös samastuvat, kehittämäl-
lä henkilökohtaisia sääntöjä (esim. ”Aina kun tulen kotiin, pesen kädet”). Interventioiden
tulisi auttaa ihmisiä tunnistamaan omat impulssinsa ja kriittiset avainhetket, kun suosituk-
sen mukainen käyttäytyminen jää toteutumatta, ja antaa ihmisille taitoja käyttäytymistot-
tumusten eli rutiinien rakentamiseksi (ja haitallisten rutiinien poistamiseksi).
Hagger ym. (2016)
Tottumusteoria (Clark, Sanders, Carlson, Blanche &
Jackson, 2007; Gardner ym., 2020)
327
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen
lisäämiseksi. (jatkuu)
Kyvykkyys Kannusta tavoitteiden saavuttamisen omaseurantaan, luo esteiden varalle varmistussuunni-
telmia, muokkaa suunnitelmia
●Tärkeä osa onnistunutta itsesäätelyä on omien toimintamallien sekä asetettujen tavoit-
teiden omaseuranta. Se kiinnittää huomion aikomuksen ja toteutuneen toiminnan eroon
– esimerkiksi 20 päivittäisen käsienpesukerran toteutumisen seuranta lisää tietoisuutta
omasta toiminnasta ja auttaa korjaamaan kurssia tarvittaessa.
●Havainnoidessa voi löytää tavoitteiden mukaisen toiminnan esteitä ja haasteita. On
todettu, että toimintasuunnitelmien lisäksi on hyödyllistä tehdä varmistussuunnitelmat
esteiden varalta – esimerkiksi jos olen päättänyt pysyä eristyksissä kotona, mitä teen
hallitakseni houkutuksen lähteä kavereideni luokse bileisiin (ns. repsahduksenestosuun-
nitelma).
● Asetettuja tavoitteita ja suunnitelmia on hyvä arvioida uudelleen säännöllisesti.
Kwasnicka, Presseau, White & Sniehotta (2013)
Kyvykkyys Rakenna luottamusta avoimen ja läpinäkyvän kommunikaation kautta, näin ”rokotat” ihmi-
set virheellistä tietoa vastaan
●Jotta ihmiset noudattavat ohjeita, heidän on luotettava ohjeiden antajaan. Avoin ja läpinä-
kyvä tiedon tarjoaminen auttaa rakentamaan tätä luottamusta.
●Oikean ja luotettavan tiedon tarjoaminen auttaa myös katkaisemaan siivet erilaisilta
huhuilta ja salaliittoteorioilta, jotka muuten helposti valtaavat alaa, jos ihmisillä on tunne,
että tietoa pimitetään heiltä. Luotettava tieto tarjoaa vasta-argumentteja virheellistä
tietoa vastaan.
Drury ym. (2019)
Motivaatio Osoita huomioivasi ihmisten oma näkökulma ja potentiaaliset koniktit
●Rajoitustoimenpiteillä voi olla tuntuvia haittavaikutuksia ihmisille. Osoita tiedostavasi
nämä haitat, jotta ihmiset kokevat tulleensa kuulluiksi ja huomioiduiksi – ja sen myötä
ovat valmiimpia kuuntelemaan ohjeitasi.
Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)
Motivaatio Osoita luottavasi ihmisiin vastuullisina toimijoina, vältä komentelevaa otetta
●Kun ihmistä kohdellaan epäluotettavana ja kontrolloitavana otuksena, hän kokee, että
häneltä ei edes odoteta vastuullista käytöstä. Kohtelemalla ihmisiä vastuullisina vahvistat
todennäköisyyttä, että he käyttäytyvät vastuullisesti.
●Jos ihminen kokee toisen viestin liian komentelevaksi ja kontrolloivaksi, synnyttää tämä
vastareaktion ja pahimmillaan halun tehdä juuri päinvastoin. Liika komentelu voi siis
lisäämisen sijasta jopa vähentää haluttua käytöstä.
Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)
Legault ym. (2011); Weinstein ym. (2020)
328 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen
lisäämiseksi. (jatkuu)
Motivaatio Vetoa ihmisten arvoihin ja heille arvokkaisiin päämääriin
●Kun haluttu käytös saadaan kytkettyä joihinkin sellaisiin arvoihin ja päämääriin, joita
ihmiset pitävät omassa elämässään tärkeinä, vahvistaa tämä heidän omaehtoista haluaan
käyttäytyä halutulla tavalla. Kerro esimerkiksi, miten käytökset auttavat yhteiskuntaa tai
henkilöille tärkeitä ihmisryhmiä.
Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)
Motivaatio/
Kyvyt
Tarjoa palautetta siitä, miten hyvin ihmiset ovat onnistuneet rajoitustoimissa
●Rakentava, selkeä ja relevantti palaute auttaa ylläpitämään motivaatiota ja saa ihmiset
tuntemaan, että heidän tekemisellään on tuloksia ja että asioissa voidaan päästä eteen-
päin. Tämän avulla he jaksavat paremmin ylläpitää oikeaa käytöstä.
●Fokusoi erityisesti toivottujen käyttäytymisten onnistuneeseen toteutumiseen ja yleisyy-
teen.
Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)
Kontrolliteoria (Carver & Scheier, 1982)
Motivaatio Reunaehtojen puitteissa tarjoa ihmisille valinnanvapautta, miten sääntöjä noudattavat
●Säännöt voivat olla rajoiltaan selkeitä, mutta tarjoamalla ihmisille valinnanvapautta näiden
reunaehtojen sisällä vahvistat ihmisten autonomian kokemusta ja sitä myötä sisäistä
motivaatiota toimia oikein. Näin ihmiset kokevat pääsevänsä itse valitsemaan, millä tavalla
noudattavat sääntöjä.
Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)
Motivaatio /
Sosiaaliset mah-
dollisuudet
Korosta jaettua kohtaloa ja yhteistä identiteettiä
●Kriisitilanteissa on havaittu, että kokemus jaetusta kohtalosta ja yhteisestä identiteetistä
lisää ihmisten halua auttaa toinen toistaan. Näitä korostamalla voidaan siis vahvistaa
ihmisten motivaatiota puhaltaa yhteen hiileen ja noudattaa ohjeita.
Sosiaalisen identiteetin teoria
(Drury, 2018; Drury ym., 2019)
Motivaatio /
Sosiaaliset mah-
dollisuudet
Tunnista luotettuja henkilöitä eri ryhmien sisältä ja käytä heitä viestinviejinä
●Tavoittaaksesi ja motivoidaksesi erilaisia ryhmiä – joista osa saattaa olla epäluuloisem-
pia hallintoa kohtaan – pyri tunnistamaan, ketkä ovat kyseisen ryhmän sisällä luotettuja
henkilöitä, ja pyri rekrytoimaan heitä viestinviejiksi, jotka kertovat oikean käytöksen
merkityksestä kyseisessä ryhmässä.
Mackie, Worth & Asuncion (1990)
Drury ym. (2019)
329
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen
lisäämiseksi. (jatkuu)
Sosiaaliset
mahdollisuudet
/ Motivaatio
Mahdollista ihmisten myönteisen palautteen antaminen toinen toiselleen
●Viranomaisten kannustavan palautteen lisäksi olisi hyvä kannustaa ihmisiä antamaan
tällaista positiivista palautetta toinen toiselleen. Tällä voi olla myönteisiä sivuvaikutuksia
sosiaalisen koheesion (kiinteyden) lisäämiseksi.
●Negatiivisia vaikutustapoja kuten haukkumista ja sosiaalista stigmatisoimista tulisi välttää.
Vaikka sosiaalisella paheksunnalla voi olla voimallinen vaikutus, sillä on myös mahdolli-
sia haittavaikutuksia liittyen esimerkiksi kielteisiin tunteisiin, sosiaalisiin ristiriitoihin ja
uhmakäytökseen.
Lunn ym. (2020)
Kyvyt Anna konkreettisia keinoja saavuttaa ihmisille tärkeitä tavoitteita vaihtoehtoisin tavoin
●Suositusten noudattaminen voi estää ihmisiä saavuttamasta monia tärkeitä tavoitteitaan.
Tarjoamalla ihmisille konkreettisia ideoita, taitoja ja resursseja saavuttaa nämä tavoitteet
vaihtoehtoisin keinoin voidaan tukea ihmisten kykyä ja motivaatiota noudattaa suosituk-
sia. Esimerkiksi kuntosalien välttäminen voi olla hankalaa, jos ei ole keinoja/taitoja toteut-
taa haluamaansa treeniä ilman kuntosalia. Lasten isojen syntymäpäiväjuhlien kieltäminen
voi olla vanhemmalle helpompi toteuttaa, kun saa hyödyllisiä vinkkejä, miten muuten voi
lapselle tärkeätä päivää juhlistaa.
●Konkreettiset ympäristön mahdollisuudet noudattaa suosituksia vaihtelevat eri ihmisryh-
millä – aina tämä ei ole motivaatiosta kiinni.
COM-B (Michie, van Stralen & West, 2011)
Mahdollisuudet Varmista suositusten mukaisiin käyttäytymisiin vaadittavat konkreettiset resurssit
●Resurssien saatavuus on ennakkoehto, joka mahdollistaa halutun käytöksen. Esimerkiksi
käsienpesu ei onnistu ilman riittäviä käsienpesumahdollisuuksia ja käsidesin saatavuutta
oikeissa paikoissa. Samoin kasvomaskien käytön ennakkoehtona on kasvomaskien riittävä
saatavuus.
●Huomioi resurssien saatavuuden osalta myös sosioekonomiset erot. Tiukassa talou-
dellisessa tilanteessa pienikin hinta voi olla este, jonka takia tietty käytösmuutos jää
tapahtumatta.
COM-B (Michie ym., 2011)
330 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen
lisäämiseksi. (jatkuu)
Mahdollisuudet Suunnittele hienovaraisia muutoksia kognitiiviseen ja fyysiseen valinta-arkkitehtuuriin
●Mahdollisuudet yksistään eivät välttämättä riitä, varsinkaan jos vanhat tottumukset ovat
vastakkaisia. Valinta-arkkitehtuurin muokkaus ja tuuppaukset voivat olla hyvä konsti
ohjata tilanteissa, joissa ihminen toimii automaatiolla.
●Mahdollisia tapoja ovat esimerkiksi esittää suositeltava käyttäytyminen oletusarvona tai
luoda sen toteutusta edistävä automaatioketju ympäristön vihjeillä, jolloin toimintaa ei
tarvitse erikseen miettiä. Artikkelitekstissä on esimerkki tuuppauksesta, jossa sijoittelulla
ja ympäristön vihjeillä edistetään käsidesin käyttöä. Kaupoissa käytössä olevat turvavälejä
osoittavat askelmerkit ovat myös esimerkkejä valinta-arkkitehtuurin käytöstä.
●Valinta-arkkitehtuurin ja tuuppausten hyötyjä ovat niiden tasa-arvoisuus: toisin kuin
useimmissa muissa interventioissa, ne eivät ole riippuvaisia ihmisen omasta päätöksente-
kokyvystä ja siihen tarvittavista voimavaroista. Toisaalta niitä on myös kritisoitu piilovai-
kuttamisesta.
Valinta-arkkitehtuuri (Brown, Cameron, Wilkinson &
Taylor, 2020; Marteau, Fletcher, Hollands & Munafò,
2020)
seen kuin yksin asetetut tavoitteet (Epton, Currie
& Armitage, 2017).
Räätälöiminen ja personoiminen
On suositeltavaa räätälöidä viestintää ja muita
interventioita eri osaryhmille suunnatuksi silloin,
kun se on mahdollista (Michie ym., 2020). Eri
ihmisryhmiin vetoavat eri seikat – joihinkin tepsii
viranomaisviestinnän auktoriteetti, osa motivoi-
tuu oman yhteisön suojelusta ja osa henkilökoh-
taisesta riskistä. Fokusryhmä- ja surveytutkimuk-
set voivat auttaa näiden eri motivaatiotekijöiden
ja konkreettisten olosuhteiden erojen tunnistami-
sessa. Kohderyhmän tuntemukseen pohjautuva
räätälöinti todennäköisesti tehostaa interventiota
(Michie ym., 2020). Personoidut eli henkilökoh-
taistetut interventiot menevät askelen pidemmäl-
le ja antavat saajalleen täsmäviestejä yksilöllisen
tilanteen mukaan vaikkapa mobiilisovelluksen tai
interaktiivisen internetsivun kautta.
Monesti kuitenkin interventiot joudutaan ja-
kelemaan massaviestinnän väyliä. Tällöin turvau-
dutaan karkean keskimääräisiin arvioihin siitä,
millaiset käsitykset ja muut käyttäytymiseen vai-
kuttavat tekijät ovat tärkeimmässä roolissa muu-
toksen suhteen vaikuttamisen kohteena olevan
väestönosan kannalta.
Persoonallisuuden mukaan räätälöiminen voi
myös joskus olla tarpeen: esimerkiksi emotio-
naalisen vakauden (neuroottisuuspiirteen) erojen
osalta osa ihmisistä tarvitsee tilanteen vakavuutta
korostavia viestejä, kun taas osa puolestaan kai-
paa pikemminkin helpotusta ahdistukseen (West
ym., 2020). Tätä voi huomioida yksilöllisessä neu-
vonnassa tai sensitiivisyydessä ryhmätason neu-
vonnassa, esimerkiksi kouluissa, tai päätöksente-
kijöiden puheissa.
Sosioekonomisen aseman huomioiminen
Psykologisen tason tekijät kytkeytyvät sosioe-
konomisen tason tekijöihin. Isossa-Britanniassa
tehty tutkimus (Atchison ym., 2020) tarkasteli
useiden eri demograsten tekijöiden yhteyttä
suojautumiseen. Sen mukaan kaikissa väestöryh-
missä motivaatio eristäytymiseen ja etäisyyden
pitämiseen oli yhtä korkea, mutta käytännön
mahdollisuudet eristäytyä olivat merkittäväs-
ti huonommat vähätuloisilla, esimerkiksi työn
edellyttämien fyysisten kontaktien tai asuntojen
331
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
ahtauden takia. Myös epidemian itsensä on ha-
vaittu leviävän helpommin köyhemmissä väestö-
ryhmissä. Väljissä asuinoloissa perheenjäsenten
tartunnoilta on helpompi eristäytyä.
Psykologisen tiedon hyödyntäminen inter-
ventioiden suunnittelussa ei sulje pois yhteis-
kunnallisten, rakenteellisten eriarvioisuustekijöi-
den huomioimista (ks. myös tasa-arvoa koskeva
APEASE-arviointikriteeri).
Käyttäytymistieteet käytännön mini-
interventioissa
Emme esittele minkään tietyn käyttäytymis-
muutosintervention suunnittelua tämän koon-
tiartikkelin puitteissa, mutta hahmottelemme
esimerkinomaisesti kaksi mini-interventiota.
Käyttäytymistieteitä voisi soveltaa esimerkiksi
seuraavilla tavoilla käsihuuhteen käyttämisen ja
käsienpesutottumuksen lisäämiseksi.
Valinta-arkkitehtuurin muuttaminen ja tuuppaus
käsihuuhteen käyttöön
Apteekissa käsidesiä on sijoitettu jonotusnumero-
automaatin viereen ja ulko-ovelle, mutta havain-
tojen mukaan sitä käyttää automaatilla vain noin
puolet kävijöistä ja ulko-ovella ei juuri kukaan.
Käyttöön voi tuupata esimerkiksi kehittämäl-
automaattisen toimintaketjun näin: merkitse
ovelta tullessa lattiaan jalanjäljet, jotka johtavat
jonotusnumeroautomaatille; laita nuoli osoitta-
maan automaatin nappia ja merkitse nuoli ykkö-
sellä; laita toinen nuoli osoittamaan automaatilta
käsidesiin ja merkitse se kakkosella; laita kolmas
nuoli osoittamaan ulko-ovella olevaa käsidesiä ja
merkitse se kolmosella.
Käsienpesutottumusten muodostaminen
Tottumusten muodostumista koskevan tämän-
hetkisen tutkimusnäytön mukaan (Gardner, Re-
bar & Lally, 2020) suositeltavat askelet tottumus-
ten muodostamiseksi ovat seuraavat:
Valitse samana toistuva konteksti, jossa teko
aina toteutuu, ja liitä siihen teon käynnistävä ti-
lannevihje sekä mieti teosta seuraava palkinto.
Esimerkki: aina kun tulen kotiin (konteksti) ja
olen ripustanut takin naulakkoon (tilannevihje),
menen suoraan vessaan pesemään käteni (teko) ja
kuivaan ne hyvin (teko), samalla panen merkille
käsien puhtauden ja hyvän tuoksun (palkintona
mielihyvä).
Päätä toteuttaa aina sama teko saman konteks-
tin ja ärsykkeen yhteydessä ja toista tätä viikon
ajan. Seuraa edistymistä ja pane merkille poik-
keamat.
Avainasioita hyvien konteksti–tilannevihje–
teko-ketjujen muodostamisessa: Valitse tilanne-
vihje, joka toistuu riittävän usein. Tilannevihje voi
olla jokin ulkoinen tapahtuma tai vaikka sisäinen
tila, mutta esimerkiksi kellonajan ei ole havaittu
olevan yhtä toimiva ärsyke/vihje laukaisemaan
toivottua tekoa.
EMPIIRISEN NÄYTÖN ASTE: MISSÄ VAIHEESSA
PSYKOLOGIATIETEEN PERUSTEELLA VOIDAAN
ANTAA SUOSITUKSIA?
Suurta osaa psykologisista teorioista ja erityises-
ti käyttäytymiseen vaikuttamisen periaatteista
ei ole laajamittaisesti testattu korkeatasoisissa
tutkimusasetelmissa. Monia tutkimuksia, myös
sellaisia, joihin oppikirjoihin sisällytettyjä ”lain-
alaisuuksia” perustuu, on aiheellisesti kritisoitu
metodologisista puutteista (ks. esim. Valtonen
& Hankonen, 2019). Lääketieteessä on käytös-
sä evidenssipyramidi, jossa korkeinta ja vahvinta
näytön tuottamisen muotoa edustavat metodolo-
gialtaan laadukkaat satunnaistetut kokeet. Har-
vaa tässä annettua toimenpidesuositusta on tällä
tavalla testattu ainakaan kriisiviestinnän konteks-
tissa.
Nämä epävarmuustekijät on hyvä pitää mielessä,
kun psykologisen tutkimuksen ja teorian perus-
teella lähdetään antamaan suosituksia käytän-
töön. Emme ole kuitenkaan yhtä pessimistisellä
mielellä tästä kuin osa tutkijoista, jotka perään-
kuuluttavat hyvinkin varovaista suhtautumista
suositusten vetämiseen psykologiatieteen epä-
kypsyyden takia (IJzerman ym., 2020). Mieles-
tämme koronapandemian kaltaisessa akuutissa
kriisissä on parempi olla mukana niissä keskus-
teluissa, joissa ongelmia ratkaistaan, kuin vetäytyä
odottamaan täydellisen tutkimusnäytön kerty-
mistä. Akuutissa kriisitilanteessa toimenpiteet
kannattaa perustaa luotettavimpaan käytössä
olevaan tietoon sen epävarmuudet tiedostaen.
Evidenssipyramidin huipulla ovat satunnaistetut
332 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
kokeet mutta alemmilla portailla tunnistetaan
myös kliinisten kokemusten ja tapaustutkimus-
ten arvo. Kyse ei lopulta ole siitä, käytetäänkö
psykologiaa toimenpiteiden suunnittelussa. Kyse
on siitä kuten professori John Drury on to-
dennut (Bealing, 7.5.2020) mitä psykologiaa
suunnittelussa käytetään: tutkijoiden tarjoamia
tieteellisesti kehitettyjä psykologisia teorioita vai
päättäjien omia arkipsykologisia teorioita? Dru-
ryn ja kollegoiden (2019) mukaan päättäjien arki-
psykologiset teoriat saattavat olla kriisitilanteissa
jopa vahingollisia, esimerkiksi kun perusteeton
usko massojen taipumukseen panikoida johtaa
informaation pimittämiseen. Jos täydellistä tut-
kimusnäyttöä ei ole, on silti parempi huomioida
evidenssipyramidin alemmilta portailta löytyvä
tutkimusnäyttö – tai käytännön tai kliininen
kokemus – kuin jättää se huomiotta. Valistunut
arvaus osuu todennäköisemmin oikeaan kuin
sumea arvaus. Ja jos käyttäytymistieteilijät ovat
hiljaa, se jää helposti huomiotta.
Samalla tavalla kuin virologit tai lääkärit, käyt-
täytymistieteiden edustajat voivat myöntää, että
vielä emme ymmärrä kohteena olevasta asiasta
riittävästi, mutta voimme kuitenkin auttaa rat-
kaisuehdotusten hahmottelussa parhaan tähän
asti kertyneen tiedon ja käytännön kokemuksen
pohjalta. Vaikka näyttöpohja vaikuttavista toi-
menpiteistä on puutteellista, toimenpiteitä joka
tapauksessa tehdään. Tieteen kontribuution ei
välttämättä tarvitsekaan olla varmoja lupauksia
ratkaisukeinoista. Monesti päätöksentekijät ja
käytännön toimijat arvostavat jo pelkästään käsit-
teellisiä työkaluja ja viitekehyksiä, joilla käyttäyty-
mistieteilijät voivat auttaa hahmottamaan ongel-
maa jäsentyneemmin. Kuten Einstein (1936) on
todennut, tieteessä kyse on arkiajattelun hiomi-
sesta ja täsmentämisestä. Tieteellisen ja arkitie-
don erottaa lopulta vain se, että ensin mainitussa
tiedon tuottamiseen käytetään pitkälle hiottuja
ja kollektiivisia tiedon tuottamisen tapoja, joilla
pyritään varmistamaan saavutetun ymmärryksen
luotettavuus (Martela, 2015). Näin ollen käyt-
täytymistieteiden käsitteelliset työkalut auttavat
jäsentämään kehittyneitäkin päätöksenteossa
käytössä olevia arkiteorioita sekä myös retroak-
tiivisesti analysoimaan olemassa olevia toimenpi-
teitä (ks. esim. Seppälä, Hankonen, Korkiakangas
& Ruusuvuori, 2017).
Tieteen tarkoitus on myöskin tuottaa parhaaseen
käytettävissä olevaan tietoon perustuvia hypo-
teeseja ja opastaa niiden testaamisessa niin, että
näyttöä kertyisi tulevaisuutta varten. Meidän ei
toki tarvitse jäädä vain pyramidin ”asiantunti-
janäkemyksen” näytön tasolle, vaan tulevaisuu-
dessa voimme korkeatasoisin tutkimusasetelmin
kerryttää näyttöä.
On kuitenkin jatkossa aiheellista pitää entistä
paremmin mielessä tieto siitä, millainen näyttö
on erilaisten politiikkasuositusten takana – mutta
miten toteuttaa tätä käytännössä? Ruggeri kolle-
goineen (2020) onkin myös ehdottanut käyttöön
uutta viitekehystä, jonka avulla voitaisiin asettaa
standardit näytölle, jota käytetään päätöksente-
ossa. Viitekehyksessä validoinnin tasoja on viisi,
joista alin on teoreettinen (heikoin taso (argu-
mentti tai mahdollinen selitys muotoiltu) ja kor-
kein on ”impakti” (efekti on luotettavasti toden-
nettu ja replikoitu ”todellisen elämän kontekstis-
sa, ja sillä on todellista merkitystä käytännössä).
Kirjoittajat ehdottavat, että järjestelmää voitaisiin
soveltaa mihin tahansa julkaistuun työhön (esim.
alaviitteinä) näin näytön taso ja vahvuus olisi
jatkuvasti näkyvillä. Nähtäväksi jää, miten tämä
vielä tällä hetkellä julkaisematon viitekehys tai
vastaavat luokitusjärjestelmät tulevat vakiintu-
maan tieteenalamme käyttöön.
LOPUKSI
Käyttäytymistieteilijöitä toivotaan apuun meneil-
lään olevaan koronavirusepidemiaan sisältyvien
käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaise-
misessa. Ja näitä pulmia riittää, nopealla tahdil-
la. Mutta mikä on osaamisessamme käytännön
ja teorian suhde: antaako suomalainen koulutus
psykologian ja sosiaalipsykologian maisterioh-
jelmissa valmiuksia suunnitella tieteelliseen nä-
kemykseen perustuen käyttäytymisen muutos-
toimenpiteitä tai neuvoa ja tukea muiden alojen
virkamiehiä käyttäytymistiedon hyödyntämises-
sä? Psykologian ja sosiaalipsykologian koulutus-
ohjelmissa on viime vuosina otettu askelia kohti
soveltamista harjoittavia kursseja ja vahvistettu
opiskelijoiden valmiuksia analysoida käytännön
käyttäytymismuutosongelmia ongelmalähtöi-
sesti (ei teoria edellä) sekä etsiä niihin näyttöön
333
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
ja teorioihin tukeutuvia ratkaisuja. Artikkelin
ensimmäinen osa osoittaa, että vaikkei valmiita
vastauksia ole, käyttäytymismuutostieteelliset
systemaattisen interventiosuunnittelun menetel-
mät ovat käyttökelpoinen anti, joita taitoja yhteis-
kunnassa laajalti tarvitaan.
Toisaalta artikkelin toisessa osassa kuvatun-
laiselle substanssiosaamisellekin on laaja kysyntä:
Koska sosiaalipsykologeilla on syvällistä tietoa
inhimillisen käyttäytymisen yksilöllisistä ja in-
terpersoonallisista prosesseista (Ruiter, Massar,
Vugt & Kok, 2013), heillä voisi olla tärkeä rooli
monenlaisten yhteiskunnallisten ongelmien rat-
kaisemisessa (Hankonen, 2012; Hankonen &
Renko, 2019). Tämä edellyttää soveltavan sosiaa-
lipsykologian sisältyvän koulutusohjelmiin (Rui-
ter ym., 2013).
Lopuksi on todettava, että psykologia ja sosi-
aalipsykologia eivät ole ainoita käyttäytymiseen
ja käyttäytymismuutoksen tieteelliseen tarkaste-
luun kontribuoivia tieteenaloja, vaan myös kog-
nitiotiede, sosiologia, antropologia, kansantalous-
tiede, politiikan tutkimus, viestintä ja muut käyt-
täytymis- ja yhteiskuntatieteet tarjoavat tärkeitä
ja täydentäviä näkökulmia (Hankonen & Renko,
2019; Van Bavel ym., 2020). Monitieteinen lä-
hestymistapa auttaa ymmärtämään kompleksisia
ongelmia. Myöskään pelkästä norsunluutornis-
ta maailmaa ei muuteta. Ihmisiä itseään tulee
osallistaa toimenpiteiden suunnittelemiseen ja
kehittämiseen. Parhaimmillaan käyttäytymisen
muutoksen suunnittelu hyödyntää sekä useiden
tieteenalojen tietoa että ihmisten omaa arkitietoa,
ja tässä kokonaisuudessa psykologisella ja sosiaa-
lipsykologisella tutkimuksella on oma merkittävä
roolinsa.
Artikkeli on saatu toimitukseen 15.5.2020 ja hy-
väksytty julkaistavaksi 14.8.2020.
Kiitokset
Kiitämme VTM Minttu Palsolaa avusta artikke-
lin kirjoitusasun viimeistelyssä.
Lähteet
Abraham, C., Kok, G., Schaalma, H.P. & Luszczynska, A.
(2011). Health promotion. Teoksessa P.R. Martin, F.M.
Cheung, M.C. Knowles, M. Kyrios, L. Littleeld, J.B.
Overmier & J.M. Pieto (toim.), IAAP handbook of applied
psychology (s. 81–111). Wiley-Blackwell IAAP Handbook
of Applied Psychology. Wiley-Blackwell.
Atchison, C.J., Bowman, L., Vrinten, C., Redd, R., Pristera,
P., Eaton, J.W. & Ward, H. (2020). Perceptions and be-
havioural responses of the general public during the COV-
ID-19 pandemic: A cross-sectional survey of UK adults.
MedRxiv. doi:10.1101/2020.04.01.20050039.
Bartholomew Eldredge, L.K., Markham, C.M., Ruiter,
R.A.C., Kok, G. & Parcel, G.S. (2016). Planning health
promotion programs: An intervention mapping approach.
Hoboken, NJ: John Wiley & Sons.
Bealing, J. (7.5.2020). Why collective behaviour will get us
through the Covid-19 pandemic – Interview with profes-
sor John Drury. University of Sussex. Haettu osoitteesta
https://student.sussex.ac.uk/news/article/51930-why-
collective-behaviour-will-get-us-through-the-covid-19-
pandemic.
Bish, A. & Michie, S. (2010). Demographic and attitudinal
determinants of protective behaviours during a pandemic:
A review. British Journal of Health Psychology, 15, 797–824.
doi:10.1348/135910710x485826.
Bonell, C., Michie, S., Reicher, S., West, R., Bear, L., Yard-
ley, L., … & Rubin, G.J. (2020). Harnessing behaviour-
al science in public health campaigns to maintain ’social
distancing’ in response to the COVID-19 pandemic: Key
principles. J Epidemiol Community Health. doi:10.1136/
jech-2020-214290.
Brown, P.M., Cameron, L.D., Wilkinson, M. & Taylor, D.
(2020). Economic and behavioral economic interventions.
Teoksessa M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton, N.
Hankonen & T. Lintunen (toim.), e handbook of behav-
iour change (s. 617–631). Cambridge University Press.
Carter, H., Drury, J., Rubin, G.J., Williams, R. & Amlôt,
R. (2015). Applying crowd psychology to develop recom-
mendations for the management of mass decontamination.
Health Secur, 13(1), 45–53. doi:10.1089/hs.2014.0061.
Carver, C.S. & Scheier, M.F. (1982). Control theory: A useful
conceptual framework for personality-social, clinical, and
health psychology. Psychological Bulletin, 92(1), 111–135.
Czerniewska, A. & White, S. (2020). Hygiene programming
during outbreaks: A qualitative case study of the human-
itarian response during the Ebola outbreak in Liberia.
334 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
BMC Public Health, 20, 154. doi:10.1186/s12889-020-
8240-9.
Clark, F., Sanders, K., Carlson, M., Blanche, E. & Jackson, J.
(2007). Synthesis of habit theory. OTJR: Occupation, Par-
ticipation and Health, 27, 7S–23S.
Drury, J. (2018). e role of social identity processes in mass
emergency behaviour: An integrative review. European
Review of Social Psychology, 29(1), 38–81.
Drury, J., Carter, H., Cocking, C., Ntontis, E., Tekin Guven,
S. & Amlôt, R. (2019). Facilitating collective psychosocial
resilience in the public in emergencies: Twelve recommen-
dations based on the social identity approach. Frontiers in
Public Health, 7. doi:10.3389/fpubh.2019.00141.
Einstein, A. (1936). Physics and reality. Journal of the Frank-
lin Institute, 221(3), 349–382. doi:10.1016/S0016-
0032(36)91047-5.
Epton, T., Currie, S. & Armitage, C.J. (2017). Unique eects
of setting goals on behavior change: Systematic review and
meta-analysis. Journal of Consulting and Clinical Psycholo-
gy, 85(12), 1182–1198. doi:10.1037/ccp0000260.
Everett, J.A.C., Colombatto, C., Chituc, V., Brady, W.J. &
Crockett, M. (2020). e eectiveness of moral messages
on public health behavioral intentions during the COV-
ID-19 pandemic. PsyArXiv Preprints. doi:10.31234/osf.
io/9yqs8.
Fishbein, M. & Ajzen, I. (2011). Predicting and changing be-
havior: e reasoned action approach. New York, NY: Taylor
& Francis.
Gallagher, K.M. & Updegra, J.A. (2012). Health message
framing eects on attitudes, intentions, and behavior: A
meta-analytic review. Ann Behav Med, 43(1), 101–116.
doi:10.1007/s12160-011-9308-7.
Gamma, A.E., Slekiene, J., von Medeazza, G., Asplund,
F., Cardoso, P. & Mosler, H.-J. (2017). Contextual and
psychosocial factors predicting Ebola prevention behav-
iours using the RANAS approach to behaviour change in
Guinea-Bissau. BMC Public Health, 17, 446. doi:10.1186/
s12889-017-4360-2.
Gardner, B., Rebar, A.L. & Lally, P. (2020). Habit interven-
tions. Teoksessa M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton,
N. Hankonen & T. Lintunen (toim.), e handbook of be-
haviour change (s. 599–616). Cambridge University Press.
Gillison, F.B., Rouse, P., Standage, M., Sebire, S.J. & Ryan,
R.M. (2019). A meta-analysis of techniques to promote
motivation for health behaviour change from a self-de-
termination theory perspective. Health Psychology Review,
13(1), 110–130.
Grant, A.M. & Hofmann, D.A. (2011). It’s not all about me:
Motivating hand hygiene among health care profession-
als by focusing on patients. Psychological Science, 22(12),
1494–1499.
Hagger, M., Cameron, L., Hamilton, K., Hankonen, N. &
Lintunen, T. (toim.) (2020). e handbook of behaviour
change. Cambridge University Press.
Hagger, M.S., Luszczynska, A., de Wit, J., Benyamini, Y.,
Burkert, S., Chamberland, P., … & Gollwitzer, P.M.
(2016). Planning and implementation intention inter-
ventions in health psychology: Consensus statement and
recommendations. Psychology & Health, 31(7), 814–839.
doi:10.1080/08870446.2016.1146719.
Hagger, M.S. & Weed, M. (2019). DEBATE: Do interven-
tions based on behavioral theory work in the real world?
Int J Behav Nutr Phys Act, 16, 36. doi:10.1186/s12966-
019-0795-4.
Hankonen, N. (2012). Mitä sosiaalipsykologia voisi olla?
Sosiaalipsykologia vaikuttamisen tieteenä, vaikuttajana
yhteiskunnassa. Teoksessa A.-L. Lahikainen, E. Suoni-
nen, I. Järventie & M. Salonen (toim.), Sosiaalipsykologian
sukupolvet (s. 243–260). Tampere: Vastapaino.
Hankonen, N. (2017). Miten motivoida kohti hyvinvointia?
Käyttäytymismuutosinterventiot terveyden edistämiseksi.
Teoksessa K. Salmela-Aro & J.-E. Nurmi (toim.), Mikä
meitä liikuttaa? Motivaatiopsykologian perusteet (s. 202–
221). Juva: PS-kustannus.
Hankonen, N. & Hardeman, W. (2020). Developing behav-
iour change interventions. Teoksessa M.S. Hagger, L. Ca-
meron, K. Hamilton, N. Hankonen & T. Lintunen (toim.),
e handbook of behavior change (s. 300–317). Cambridge
University Press.
Hankonen, N. & Renko, E. (2019). Psykologia ratkaisemassa
maailman hankalia ongelmia. Futura, 38(2), 11–18.
Heino, M.T.J., Knittle, K., Noone, C., Hasselman, F. & Han-
konen, N. (2020). Studying behaviour change mechanisms
under complexity. PsyArxiv. doi:10.31234/osf.io/fxgw4.
IJzerman, H., Lewis, N.A., jr, Weinstein, N., DeBruine,
L.M., Ritchie, S. J., Vazire, S., & Przybylski, A.K.
(2020). Psychological science is not yet a crisis-ready dis-
cipline. PsyArXiv Preprints. doi:10.31234/osf.io/whds4.
Jordan, J., Yoeli, E. & Rand, D. (2020). Don’t get it or don’t
spread it? Comparing self-interested versus prosocial-
ly framed COVID-19 prevention messaging. PsyArXiv
Preprints. doi:10.31234/osf.io/yuq7x.
Kahneman, D. & Miller, D.T. (1986). Norm theory: Com-
paring reality to its alternatives. Psychol Rev, 93, 136–153.
Kangasniemi, J. (4.4.2020). Miksi osa ihmisistä ei noudata
rajoituksia, vaikka ne ovat kaikkien tiedossa? Sosiaali-
psykologi listaa kahdeksan psykologista harhaa, joihin
kaikki meistä ovat vaarassa sortua. Helsingin Sanomat.
335
MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI
PSYKOLOGIA 55 (05), 2020
Haettu osoitteesta https://www.hs./hyvinvointi/art-
2000006463248.html.
Kwasnicka, D., Dombrowski, S.U., White, M. & Sniehotta,
F.F. (2016). eoretical explanations for maintenance of
behaviour change: A systematic review of behaviour the-
ories. Health Psychology Review, 10(3), 277–296.
Kwasnicka, D., Presseau, J., White, M. & Sniehotta, F.F.
(2013). Does planning how to cope with anticipated bar-
riers facilitate health-related behaviour change? A system-
atic review. Health Psychology Review, 7(2), 129–145.
Legault, L., Gutsell, J.N. & Inzlicht, M. (2011). Ironic eects
of antiprejudice messages: How motivational interventions
can reduce (but also increase) prejudice. Psychological Science,
22(12), 1472–1477. doi:10.1177/0956797611427918.
Linnansaari, A. & Hankonen, N. (2019). Terveyskäyttäyty-
miseen vaikuttaminen: interventioiden suunnittelun ja
arvioinnin pääpiirteitä. Teoksessa S. Sinikallio (toim.),
Terveyden psykologia (s. 89–134). Jyväskylä: PS-kustan-
nus.
Lunn, P., Belton, C., Lavin, C., McGowan, F., Timmons, S. &
Robertson, D. (2020). Using behavioural science to help
ght the corona virus. Economic and Social Research
Institute. Haettu osoitteesta https://www.esri.ie/publica-
tions/using-behavioural-science-to-help-ght-the-coro-
navirus.
Mackie, D.M., Worth, L.T. & Asuncion, A.G. (1990). Pro-
cessing of persuasive in-group messages. Journal of Person-
ality and Social Psychology, 58(5), 812–822.
Marteau, T.M., Fletcher, P.C., Hollands, G.J. & Munafò,
M.R. (2020). Changing behaviour by changing environ-
ments. Teoksessa M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton,
N. Hankonen & T. Lintunen (toim.), e handbook of be-
haviour change (s. 193–207). Cambridge University Press.
Marteau, T.M., Hollands, G.J. & Fletcher, P.C. (2012).
Changing human behavior to prevent disease: e impor-
tance of targeting automatic processes. Science, 337(6101),
1492–1495. doi:10.1126/science.1226918.
Martela, F. (2015). Fallible inquiry with ethical ends-in-
view: A pragmatist philosophy of science for organiza-
tional research. Organization Studies, 36(4), 537–563.
doi:10.1177/0170840614559257.
Michie, S., Atkins, L. & West, R. (2014). e Behaviour Change
Wheel: A guide to designing interventions. Great Britain: Sil-
verback Publishing.
Michie, S. & Prestwich, A. (2010). Are interventions theo-
ry-based? Development of a theory coding scheme. Health
Psychology, 29(1), 1–8. doi:10.1037/a0016939.
Michie, S., van Stralen, M.M. & West, R. (2011). e Behav-
iour Change Wheel: A new method for characterising and
designing behaviour change interventions. Implementation
Science, 6(1), 42. doi:10.1186/1748-5908-6-42.
Michie, S., West, R., Campbell, R., Brown, J. & Gainforth, H.
(2014). ABC of behaviour change theories. Great Britain:
Silverback Publishing.
Michie, S., West, R., Rogers, M.B., Bonell, C., Rubin, J. &
Amlôt, R. (2020). Reducing SARS-CoV-2 transmission
in the UK: A behavioural science approach to identifying
options for increasing adherence to social distancing and
shielding vulnerable people. British Journal of Health Psy-
chology. doi:10.1111/bjhp.12428.
Ntoumanis, N., Ng, J.Y.Y., Prestwich, A., Quested, E., Han-
cox, J.E., øgersen-Ntoumani, C., … & Williams, G.C.
(2020). A meta-analysis of self-determination theory-in-
formed intervention studies in the health domain: Eects
on motivation, health behavior, physical, and psychological
health. Health Psychology Review, 1–31. doi:10.1080/1743
7199.2020.1718529.
O’Cathain, A., Croot, L., Sworn, K., Duncan, E., Rousseau,
N., Turner, K., … & Hoddinott, P. (2019). Taxonomy of
approaches to developing interventions to improve health:
A systematic methods overview. Pilot and Feasibility Stud-
ies, 5(1), 41. doi:10.1186/s40814-019-0425-6.
Oldenburg, B., Absetz, P. & Chan C. (2010). Behavioral in-
terventions for prevention and management of chronic
disease. Teoksessa A. Steptoe (toim.), Handbook of behav-
ioral medicine: Methods and applications (s. 969–988). New
York: Springer.
Reynolds, J.P., Stautz, K., Pilling, M., van der Linden, S.
& Marteau, T.M. (2020). Communicating the eec-
tiveness and ineectiveness of government policies and
their impact on public support: A systematic review with
meta-analysis. R. Soc. open sci., 7, 190522. doi:10.1098/
rsos.190522.
Ruggeri, K., van der Linden, S., Wang, Y.C., Papa, F., Riesch,
J. & Green, J. (2020). Standards for evidence in policy
decision-making. Nature Research Social and Behavioural
Sciences, 399005. Haettu osoitteesta go.nature.com/2zdT-
QIs.
Ruiter, R., Crutzen, R., de Leeuw, E. & Kok, G. (2020).
Changing behavior using theories at the interpersonal,
organizational, community and societal levels. Teoksessa
M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton, N. Hankonen
& T. Lintunen (toim.), e handbook of behaviour change (s.
251–265). Cambridge University Press.
Ruiter, R., Massar, K., Vugt, M. & Kok, G. (2013). Applying
social psychology to understanding social problems. Teok-
sessa A. Golec de Zavala & A. Cichocka (toim.), Social
psychology of social problems. Palgrave MacMillan.
336 PSYKOLOGIA
NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA
Ryan, R.M. & Deci, E.L. (2017). Self-determination theo-
ry: Basic psychological needs in motivation, development,
and wellness. New York, NY: Guilford Press.
Scientic Pandemic Inuenza behaviour Advisory Commit-
tee (SPI-B) (2020a). Insights on self-isolation and house-
hold isolation. Haettu 12.5.2020 osoitteesta https://post.
parliament.uk/analysis/covid-19-insights-from-behav-
ioural-science/.
Scientic Pandemic Inuenza behaviour Advisory Commit-
tee (SPI-B) (2020b). e role of behavioural science in the
coronavirus outbreak.
Sekhon, M., Cartwright, M. & Francis, J. (2017). Acceptability
of healthcare interventions: An overview of reviews and
development of a theoretical framework. BMC Health Ser-
vices Research, 17(1), 88. doi:10.1186/s12913-017-2031-8.
Seppälä, T., Hankonen, N., Korkiakangas, E. & Ruusuvuori,
J. (2017). National policies for the promotion of physical
activity and healthy nutrition in the workplace context:
A Behaviour Change Wheel guided content analysis of
policy papers in Finland. BMC Public Health, 18(1), 87.
doi:10.1186/s12889-017-4574-3.
e Independent Scientic Advisory Group for Emergen-
cies (SAGE) (2020). COVID-19: What are the options
for the UK? Recommendations for government based
on an open and transparent examination of the scientic
evidence. Haettu 12.5.2020 osoitteesta http://www.inde-
pendentsage.org/wp-content/uploads/2020/05/e-In-
dependent-SAGE-Report.pdf.
Tversky, A. & Kahneman, D. (1992). Advances in prospect
theory: Cumulative representation of uncertainty. Journal
of Risk and Uncertainty, 5, 297–323.
Valtonen, J. & Hankonen, N. (2019). Mitä toistettavuuskrii-
sistä pitäisi ajatella? Psykologia, 54(6), 433–439.
Van Bavel, J.J., Baicker, K., Boggio, P., Capraro, V., Cichocka,
A., Crockett, M., … & Willer, R. (2020). Using social and
behavioural science to support COVID-19 pandemic re-
sponse. doi:10.31234/osf.io/y38m9.
Vansteenkiste, M., Soenens, B., Van Petegem, S. & Duriez,
B. (2014). Longitudinal associations between adolescent
perceived degree and style of parental prohibition and
internalization and deance. Developmental Psychology,
50(1), 229–236.
Webb, T.L., Joseph, J., Yardley, L. & Michie, S. (2010). Us-
ing the internet to promote health behavior change: A
systematic review and meta-analysis of the impact of
theoretical basis, use of behavior change techniques, and
mode of delivery on ecacy. J Med Internet Res, 12(1), e4.
doi:10.2196/jmir.1376.
Weinstein, N., Vansteenkiste, M. & Paulmann, S. (2020).
Don’t you say it that way! Experimental evidence that
controlling voices elicit deance. Journal of Experi-
mental Social Psychology, 88, 103949. doi:10.1016/j.
jesp.2019.103949.
West, R., Michie, S., Rubin, G.J. & Amlôt, R. (2020). Ap-
plying principles of behaviour change to reduce SARS-
CoV-2 transmission. Nature Human Behaviour, 4, 451–
459. doi:10.1038/s41562-020-0887-9.
WHO (2020). Statement Behavioural insights are valua-
ble to inform the planning of appropriate pandemic re-
sponse measures. 15 May 2020, Statement to the press by
Dr Hans Henri P. Kluge, WHO Regional Director for
Europe. Haettu 22.6.2020 osoitteesta https://www.euro.
who.int/en/media-centre/sections/statements/2020/
statement-behavioural-insights-are-valuable-to-in-
form-the-planning-of-appropriate-pandemic-re-
sponse-measures.
400 PSYKOLOGIA
HANKON EN, N.,
ABSETZ, P.,
& MARTELA, F.
How to increase
adherence to
recommendations to
prevent the spread of
epidemics: Contributions
of the behavioural
sciences
Psykologia 55 316–336
Tallinn ISSN 0355-1067 (printed)
ISSN 2670-322X (online)
Preventing the spread of the
new coronavirus requires many
behavioural changes such as
social distancing and regular
hand washing. It is impossi-
ble to monitor the adherence
to many of these guidelines
and some might be in place
for long periods of time. Ac-
cordingly, the eectiveness of
the preventive measures is, to
a large degree, dependent on
people’s voluntary compliance.
Within psychology in general,
and social psychology in par-
ticular, there is a long tradition
of research on how to inuence
people’s attitudes, motivations,
and behaviour. ere are also
systematic frameworks for the
development of eective be-
havioural interventions. e
aim of the present article is 1)
to demonstrate the usefulness
of analysing behaviour and
systematic intervention devel-
opment in designing measures
to help stop the spread of the
epidemic, and 2) oer a number
of concrete guidelines for such
policies based on theories and
evidence from the behavioural
sciences. Behavioural sciences
can be utilised in, for exam-
ple, designing illustrative and
motivating communication
materials and ways of commu-
nicating, designing interven-
tions through which people
could consciously develop new
routines for themselves, and
tailoring the approaches to var-
ious subgroups. In the best case,
policies activate people’s social
identities and support their
autonomous motivation, thus
awakening a strong personal
commitment to the required
behaviour. e article is based
on a review of literature reviews
that makes use of both the past
evidence base as well as recent
scientic articles on how to
utilise behavioural knowledge
to prevent the spread of sars-
CoV-2 virus.
Keywords:
coronavirus, sars-CoV-2,
covid-19, policy, public
administration, civil servants,
behaviour change, health
promotion, disease prevention
Authors:
Nelli Hankonen, PhD,
title of docent, associate
professor of social psychology,
Faculty of Social Sciences,
P.O. Box 54,
FI-00014 University of
Helsinki,
Finland,
nelli.hankonen@helsinki.
Pilvikki Absetz, DPsych,
title of docent,
Tampere University,
Finland
Frank Martela, PhD,
title of docent, postdoctoral
researcher,
Aalto University,
Finland
ENGLISH SUMMARIES
PILVIKKI ABSETZ, PsT
terveyden edistämisen dosentti
Tampereen yliopisto
KATARINA ALANKO, PsT
docent, universitetslärare
Fakulteten för humaniora, psykologi och
teologi
Åbo Akademi
OUTI ALANKO, PsL
psykologi
Turun yliopistollinen keskussairaala
TOMMI ALANKO, FT
dosentti, johtaja
Työterveyslaitos
ULLA ANTTILA, ST, VTM
asiantuntija
Psyykkisen hyvinvoinnin keskus Komppi
vapaa tietokirjoittaja
psykoterapeuttikoulutettava
Itä-Suomen yliopisto ja
Lyhytterapiainstituutti
ISABELLA ARPONEN, PsK
Fakulteten för humaniora, psykologi och
teologi
Åbo Akademi
NELLI HANKONEN, VTT
sosiaalipsykologian apulaisprofessori
Valtiotieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto
PAULIINA MATTILA-HOLAPPA, PsT
vanhempi asiantuntija
Työterveyslaitos
JUHA HOLMA, PsT
psykoterapeutti, professori
Psykologian laitos
Jyväskylän yliopisto
MIA HUOLMAN, PsM
lasten ja nuorten erikoispsykologi
Hämeenlinnan lastenpsykiatrian yksikkö
PAUL KNEKT, THT
dosentti, tutkimuspäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
EMMA KORHONEN, PsM
vieraileva tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
OLAVI LINDFORS, PsT
dosentti, kehittämispäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos;
Psykologian ja logopedian laitos
Lääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto
FRANK MARTELA, VTT, FT
tutkijatohtori
Tuotantotalouden laitos
Aalto-yliopisto;
hyvinvoinnin psykologian dosentti
Tampereen yliopisto
TIINA-MARI MONNI, DI
tuotepäällikkö
Työterveyslaitos
PIA PERTTULA, TkT
vanhempi tutkija
Työterveyslaitos
VIRPI RUOHOMÄKI, FT
vanhempi tutkija
Työterveyslaitos
JUHA SALMITAIVAL, PsT
akatemiatutkija
Aalto-yliopisto;
erikoistuva neuropsykologi
SALLA TOPPINEN-TANNER, PsT
johtaja
Työterveyslaitos
SEPPO TUOMIVAARA, PsT
erikoistutkija
Työterveyslaitos
KIRJOITTAJAT
404 PSYKOLOGIA
ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.
Article
Full-text available
Full article available: go.nature.com/2zdTQIs Benefits from applying scientific evidence to policy have long been recognized by experts on both ends of the science-policy interface. The COVID-19 pandemic declared in March 2020 urgently demands robust inputs for policymaking, whether biomedical, behavioral, epidemiological, or logistical. Unfortunately, this need arises at a time of growing misinformation and poorly vetted facts repeated by influential sources, meaning there has never been a more critical time to implement standards for evidence. In this piece, we present THEARI, a new framework to help set standards for the quality of evidence used in policy-making. This framework will help manage risks while also providing a reasonable pathway for applying breakthroughs in treatments and policy solutions in an attempt to stem the harm already impacting the well-being of populations around the world.
Article
Full-text available
Purpose To describe and discuss a systematic method for producing a very rapid response (3 days) to a UK government policy question in the context of reducing SARS‐CoV‐2 transmission. Methods A group of behavioural and social scientists advising the UK government on COVID‐19 contributed to the analysis and writing of advice through the Government Office for Science. The question was as follows: What are the options for increasing adherence to social distancing (staying at home except for essential journeys and work) and shielding vulnerable people (keeping them at home and away from others)? This was prior to social distancing legislation being implemented. The first two authors produced a draft, based on analysis of the current government guidance and the application of the Behaviour Change Wheel (BCW) framework to identify and evaluate the options. Results For promoting social distancing, 10 options were identified for improving adherence. They covered improvements in ways of achieving the BCW intervention types of education, persuasion, incentivization, and coercion. For promoting shielding of vulnerable people, four options were identified covering the BCW intervention types of incentivization, coercion, and enablement. Conclusions Responding to policymakers very rapidly as has been necessary during the COVID‐19 pandemic can be facilitated by using a framework to structure the thinking and reporting of multidisciplinary academics and policymakers.
Preprint
Full-text available
Psychological scientists have attempted to speak to the COVID-19 crisis. Psychology research on COVID-19, we argue, is unsuitable for making policy decisions. We offer a taxonomy that lets our science advance in Evidence Readiness Levels to be suitable for policy; we caution practitioners to take extreme care translating our findings to applications.
Preprint
Full-text available
Objective: To examine risk perceptions and behavioural responses of the UK adult population during the early phase of the COVID-19 epidemic in the UK. Design: A cross-sectional survey Setting: Conducted with a nationally representative sample of UK adults within 48 hours of the UK Government advising the public to stop non-essential contact with others and all unnecessary travel. Participants: 2,108 adults living in the UK aged 18 years and over. Data were collected between March 17 and 18 2020. Main outcome measures: Descriptive statistics for all survey questions, including the number of respondents and the weighted percentages. Logistic regression was used to identify sociodemographic variation in: (1) adoption of social-distancing measures, (2) ability to work from home, and (3) willingness and (4) ability to self-isolate. Results Overall, 1,992 (94.2%) respondents reported taking at least one preventive measure: 85.8% washed their hands with soap more frequently; 56.5% avoided crowded areas and 54.5% avoided social events. Adoption of social-distancing measures was higher in those aged over 70 compared to younger adults aged 18 to 34 years (aOR:1.9; 95% CI:1.1 to 3.4). Those with the lowest household income were six times less likely to be able to work from home (aOR:0.16; 95% CI:0.09 to 0.26) and three times less likely to be able to self-isolate (aOR:0.31; 95% CI:0.16 to 0.58). Ability to self-isolate was also lower in black and minority ethnic groups (aOR:0.47; 95% CI:0.27 to 0.82). Willingness to self-isolate was high across all respondents. Conclusions The ability to adopt and comply with certain NPIs is lower in the most economically disadvantaged in society. Governments must implement appropriate social and economic policies to mitigate this. By incorporating these differences in NPIs among socio-economic subpopulations into mathematical models of COVID-19 transmission dynamics, our modelling of epidemic outcomes and response to COVID-19 can be improved.
Preprint
Full-text available
The COVID-19 pandemic represents a massive, global health crisis. Because the crisis requires large-scale behavior change and poses significant psychological burdens on individuals, insights from the social and behavioural sciences are critical for optimizing pandemic response. Here we review relevant research from a diversity of research areas relevant to different dimensions of pandemic response. We review foundational work on navigating threats, social and cultural factors, science communication, moral decision-making, leadership, and stress and coping that is relevant to pandemics. In each section, we outline implications for solving public health issues related to COVID-19. This interdisciplinary review points to several ways in which research can be immediately applied to optimize response to this pandemic, but also points to several important gaps that researchers should move quickly to fill in the coming weeks and months.
Article
Full-text available
Background: Hygiene promotion is a cornerstone of humanitarian response during infectious disease outbreaks. Despite this, we know little about how humanitarian organisations design, deliver or monitor hygiene programmes, or about what works to change hygiene behaviours in outbreak settings. This study describes humanitarian perspectives on changing behaviours in crises, through a case study of hygiene promotion during the 2014-2016 Liberian Ebola outbreak. Our aim was to aid better understanding of decision making in high-stress situations where there is little precedent or evidence, and to prompt reflection within the sector around how to improve and support this. Methods: We conducted in-depth, semi-structured interviews with fourteen purposively-sampled individuals (key informants) from international organisations involved in hygiene behaviour change during the outbreak. Through thematic analysis we identified the decisions that were made and processes that were followed to design, deliver and monitor interventions. We compared our findings with theory-driven processes used to design behaviour change interventions in non-outbreak situations. Results: Humanitarians predominantly focussed on providing hygiene products (e.g. buckets, soap, gloves) and delivering messages through posters, radio and community meetings. They faced challenges in defining which hygiene behaviours to promote. Assessments focused on understanding infrastructural needs, but omitted systematic assessments of hygiene behaviours or their determinants. Humanitarians assumed that fear and disease awareness would be the most powerful motivators for behaviour change. They thought that behaviour change techniques used in non-emergency settings were too 'experimental', and were beyond the skillset of most humanitarian actors. Monitoring focussed on inputs and outputs rather than behavioural impact. Conclusions: The experiences of humanitarians allowed us to identify areas that could be strengthened when designing hygiene programmes in future outbreaks. Specifically, we identified a need for rapid research methods to explore behavioural determinants; increased skills training for frontline staff, and increased operational research to explore behaviour change strategies that are suited to outbreak situations.
Article
Human behaviour is central to transmission of SARS-Cov-2, the virus that causes COVID-19, and changing behaviour is crucial to preventing transmission in the absence of pharmaceutical interventions. Isolation and social distancing measures, including edicts to stay at home, have been brought into place across the globe to reduce transmission of the virus, but at a huge cost to individuals and society. In addition to these measures, we urgently need effective interventions to increase adherence to behaviours that individuals in communities can enact to protect themselves and others: use of tissues to catch expelled droplets from coughs or sneezes, use of face masks as appropriate, hand-washing on all occasions when required, disinfecting objects and surfaces, physical distancing, and not touching one’s eyes, nose or mouth. There is an urgent need for direct evidence to inform development of such interventions, but it is possible to make a start by applying behavioural science methods and models. Behaviour change is crucial to preventing SARS-CoV-2 transmission in the absence of pharmaceutical interventions. West et al. argue that we urgently need effective interventions to increase adherence to personal protective behaviours.
Preprint
The COVID-19 pandemic threatens millions of lives, and an effective response will require individuals to take costly and difficult measures to slow the rate of transmission. Yet it is unclear how to best motivate preventative actions, which can be conceptualized as either self-interested or cooperative efforts. Should public health messaging focus on the benefits of prevention to individuals, society, or both? We shed light on this question across two pre-registered studies conducted online via Amazon Mechanical Turk (total n = 2176 Americans) during the early days of the COVID-19 pandemic reaching the United States. We investigated the effects of three treatments, consisting of a written appeal and a flier, on intentions to engage in coronavirus prevention behaviors. We presented identical information across treatments, but varied our framing to emphasize the personal, public, or both personal and public benefits of prevention behaviors. While all three treatments increased prevention intentions relative to a no-information control, we found important differences across treatments. In particular, we found strong evidence for the power of prosocial framing: the Public treatment was more effective than the Personal treatment, and the Personal+Public treatment was no more effective than the pure Public treatment. Our results thus suggest that emphasizing the public benefits of prevention efforts may be an effective pandemic response strategy.
Preprint
With the COVID-19 pandemic threatening millions of lives, changing our behaviors to prevent the spread of the disease is a moral imperative. Here, we investigated the effectiveness of messages inspired by three major moral traditions on public health behavioral intentions. A sample of US participants representative for age, sex and race/ethnicity (N=1032) viewed messages from either a leader or citizen containing deontological, virtue-based, utilitarian, or non-moral justifications for adopting social distancing behaviors during the COVID-19 pandemic. We measured the messages’ effects on participants’ self-reported intentions to wash hands, avoid social gatherings, self-isolate, and share health messages, as well as their beliefs about others’ intentions, impressions of the messenger’s morality and trustworthiness, and beliefs about personal control and responsibility for preventing the spread of disease. Consistent with our pre-registered predictions, deontological messages had modest effects across several measures of behavioral intentions, second-order beliefs, and impressions of the messenger, while virtue-based messages had modest effects on personal responsibility for preventing the spread. These effects were observed for messages from leaders and citizens alike. Our findings are at odds with participants’ own beliefs about moral persuasion: a majority of participants predicted the utilitarian message would be most effective. We caution that these effects are modest in size, likely due to ceiling effects on our measures of behavioral intentions and strong heterogeneity across all dependent measures along several demographic dimensions including age, self-identified gender, self-identified race, political conservatism, and religiosity. Although the utilitarian message was the least effective among those tested, individual differences in one key dimension of utilitarianism—impartial concern for the greater good—were strongly and positively associated with public health intentions and beliefs. Overall, our preliminary results suggest that public health messaging focused on duties and responsibilities toward family, friends and fellow citizens will be most effective in slowing the spread of COVID-19 in the US. Ongoing work is investigating whether deontological persuasion generalizes across different populations, what aspects of deontological messages drive their persuasive effects, and how such messages can be most effectively delivered across global populations.