PreprintPDF Available

Miten saada ihmiset noudattamaan epidemian leviämisen estämiseen liittyviä suosituksia? Käyttäytymistieteiden anti

August 2020

DOI:10.31234/osf.io/3wd2h

Authors:

Nelli Hankonen

Tampere University

Pilvikki Absetz

Tampere University

Frank Martela

Aalto University

Preprints and early-stage research may not have been peer reviewed yet.

Koronaviruksen leviämisen ehkäiseminen vaatii ihmisiä omaksumaan monia totutusta poikkeavia tapoja, kuten fyysisen etäisyyden pitämistä ja tiheää käsienpesua. Viranomaisten antamien suositusten ja ohjeiden noudattamista on mahdotonta kaikilta osin valvoa ja osa varotoimenpiteistä saattaa jatkua hyvinkin pitkään, joten ohjeiden toimivuus on huomattavassa määrin kiinni ihmisten vapaaehtoisesta pyrkimyksestä noudattaa niitä. Psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa on pitkä tutkimustraditio asenteisiin, motivaatioon ja käyttäytymiseen vaikuttamisen mekanismeista ja menetelmistä. Tämän artikkelin tavoitteena on 1) esitellä epidemian leviämistä ehkäisevien käyttäytymismuutosten analyysin sekä systemaattisen interventiosuunnittelun malli , sekä 2) linjata käyttäytymistieteellisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön perustuvia konkreettisia toimintaohjeita politiikkatoimenpiteitä suunnitteleville viranomaisille. Artikkeli perustuu keskeisiä sosiaalipsykologisia teorioita kuten itsemääräämisteoriaa, sosiaaliseen identiteetin teoriaa sekä tottumusteoriaa hyödyntäneisiin tutkimuksiin sekä tuoreisiin tieteellisiin artikkeleihin käyttäytymistiedon hyödyntämisestä nimenomaan sars-cov2-viruksen leviämisen ehkäisyssä. Käyttäytymistiedettä voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa havainnollistavaa ja motivoitumista tukevaa kansalaisviestintää tai uusien tottumusten luomista tukevia interventioita sekä räätälöitäessä sopivia toimenpiteitä eri väestöryhmille. Parhaimmillaan toimenpiteet aktivoivat ihmisten sosiaalista identiteettiä ja tukevat heidän omaehtoista motivaatiotaan synnyttäen vahvan omakohtaisen sitoutumisen vaadittuun käyttäytymiseen.

Content uploaded by Nelli Hankonen

Content may be subject to copyright.

316

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020TIETEELLISET ARTIKKELIT

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

Miten saada ihmiset noudattamaan epidemian

leviämisen estämiseen liittyviä suosituksia?

Käyttäytymistieteiden anti

Koronaviruksen leviämisen ehkäiseminen vaatii ihmisiä omaksumaan monia totutusta poikkeavia tapoja,

kuten fyysisen etäisyyden pitämistä ja tiheää käsienpesua. Viranomaisten antamien suositusten ja ohjeiden

noudattamista on mahdotonta kaikilta osin valvoa, ja osa varotoimenpiteistä saattaa jatkua hyvinkin pitkään,

joten ohjeiden toimivuus on huomattavassa määrin kiinni ihmisten vapaaehtoisesta pyrkimyksestä noudattaa

niitä. Psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa on pitkä tutkimustraditio asenteisiin, motivaatioon ja käyttäyty-

miseen vaikuttamisen mekanismeista ja menetelmistä. Tämän artikkelin tavoitteena on 1) esitellä epidemian

leviämistä ehkäisevien käyttäytymismuutosten analyysin sekä systemaattisen interventiosuunnittelun malli

sekä 2) linjata käyttäytymistieteellisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön perustuvia konkreettisia toimintaoh-

jeita politiikkatoimenpiteitä suunnitteleville viranomaisille. Artikkeli perustuu keskeisiä sosiaalipsykologisia

teorioita kuten itsemääräämisteoriaa, sosiaalisen identiteetin teoriaa sekä tottumusteoriaa hyödyntäneisiin

tutkimuksiin sekä tuoreisiin tieteellisiin artikkeleihin käyttäytymistiedon hyödyntämisestä nimenomaan sars-

CoV-2-viruksen leviämisen ehkäisyssä. Käyttäytymistiedettä voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa

havainnollistavaa ja motivoitumista tukevaa kansalaisviestintää tai uusien tottumusten luomista tukevia in-

terventioita sekä räätälöitäessä sopivia toimenpiteitä eri väestöryhmille. Parhaimmillaan toimenpiteet akti-

voivat ihmisten sosiaalista identiteettiä ja tukevat heidän omaehtoista motivaatiotaan synnyttäen vahvan

omakohtaisen sitoutumisen vaadittuun käyttäytymiseen.

JOHDANTO

Koronaviruksen aiheuttama covid-19-tauti on

maailmanlaajuinen uhka niin kuolleisuuden,

fyysisen ja psyykkisen terveyden, talouden kuin

ylipäänsä elämäntapamme näkökulmasta. Ennen

kuin tauti saadaan esimerkiksi rokotteen kautta

kokonaan pysäytettyä, koronaviruksen leviämisen

estäminen on paljolti riippuvaista ihmisten käyt-

täytymisen muutoksista arjessa (WHO, 2020).

Maaliskuussa 2020 Suomen hallitus asetti usei-

ta ihmisten välisiä fyysisiä kontakteja rajoitta-

via toimenpiteitä: Oppilaitosten tilat suljettiin,

ja laajamittainen lähiopetus niissä keskeytettiin.

Julkiset kokoontumiset rajoitettiin kymmeneen

henkilöön, ja tarpeetonta oleilua yleisillä paikoil-

la suositeltiin välttämään. Kaupungit ja kunnat

sulkivat julkisia kokoontumistiloja, monet työ-

paikat määräsivät työntekijänsä etätöihin. Myö-

hemmin rajoituksia lisättiin, ja ravintolat ja baa-

Avainsanat: koronavirus, sars-CoV-2, covid-19, politiikkatoimet, julkishallinto, viranomaisviestintä, käyttäyty-

miseen vaikuttaminen, terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy

317PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

seen kontrolloivaksi koettua auktoriteettia (Le-

gault, Gutsell & Inzlicht, 2011; Vansteenkiste,

Soenens,Van Petegem & Duriez, 2014; Wein-

stein, Vansteenkiste & Paulmann, 2020), eli syn-

tyy klassinen reaktanssi-ilmiö. Poliittiset paineet

saattavat kiirehtiä päätöksentekoa ja ratkaisukei-

nojen valintaa, ilman että on huolellisesti analy-

soitu tilanne: esimerkiksi mobiilisovellus ei sovi

ratkaisuksi ongelmaan kuin ongelmaan.

Toistaiseksi psykologista tai sosiaalipsyko-

logista tutkimusta on käytetty pandemioiden ja

epidemioiden yhteydessä käyttäytymisen oh-

jaamisessa suhteellisen vähän, eikä empiiristä

evidenssiä juuri covid-19-tilanteesta vielä ole

tätä kirjoitettaessa (huhti-kesäkuussa 2020).

Esimerkiksi ebolan hallinnasta tehty tutkimus

osoitti, että käyttäytymistieteitä käytettiin sup-

peasti – lähinnä riskitiedon välittämiseen – sillä

toimijoilla ei ollut osaamista eikä aikaa muuhun

(Czerniewska & White, 2020). Tutkimuksia on

tehty pandemiaan liittyviin käyttäytymisiin vai-

kuttavista tekijöistä (esim. Bish & Michie, 2010;

Gamma ym., 2017), mutta pandemian leviämistä

ehkäisevien toimenpiteiden suunnitteluun käyt-

täytymistiedettä ei ole meidän tietojemme mu-

kaan juurikaan käytetty, tai siitä ei ole ainakaan

julkaistu tutkimuksia.

Hyödynnämme tässä artikkelissa aiempia

tutkimuksia, jotka liittyvät muihin infektioihin

ja terveysuhkiin sekä terveyskäyttäytymistä kos-

kevien suositusten omaksumiseen ja noudatta-

miseen (mm. Drury ym., 2019; Ntoumanis ym.,

2020; Oldenburg, Absetz & Chan, 2010), ja tuo-

reita tieteellisiä artikkeleita käyttäytymistiedon

hyödyntämisen mahdollisuuksista tämänhetki-

sessä pandemiassa (mm. Michie ym., 2020; Van

Bavel ym., 2020; West, Michie, Rubin & Amlôt,

2020). Tukea saaneista teorioista voi johtaa yleisiä

periaatteita, jotka voivat auttaa koronaan liitty-

vien toimenpiteiden suunnittelussa. Vaikka var-

muutta niiden toimivuudesta tässä kontekstissa

ei ole, tarjoavat ne akuutissa tilanteessa kuitenkin

vahvempaan evidenssiin perustuvaa ohjeistusta

kuin pelkkä arkijärkeily.

Artikkelin rakenne on seuraava: Ensin esitte-

lemme käyttäytymistieteellisen tilanneanalyy-

sin ja systemaattisten viitekehysten käytön an-

tia toimenpiteiden suunnittelussa. Tässä osassa

esitellään suunnittelun neljä päätehtävää sekä

rit määrättiin suljettavaksi ja liikkuminen Uu-

deltamaalta rajattiin. Näillä laajamittaisilla ra-

joitustoimenpiteillä epidemian huippua saatiin

madallettua. Pakottavia rajoituksia alettiin ke-

sällä hiljalleen keventää. Epidemian kasvun hil-

litsemiseksi tai jopa tukahduttamiseksi ihmis-

ten tulisi kuitenkin noudattaa tiettyjä käyttäy-

tymissääntöjä, vaikka niitä säädellään ja sankti-

oidaan vähemmän.

Käyttäytymistä ei ole helppo muuttaa: usein

voimallisin, ensisijainen keino vaikuttaa ihmis-

ten käyttäytymiseen on lainsäädännön ja asetus-

ten kautta – vasta tämän alle jäsentyvät kaikki

muut terveyden edistämisen toimenpiteet (Ab-

raham, Kok, Schaalma & Luszczynska, 2011).

Sosiaalipsykologiset prosessit selittävät, miksi ke-

vyet, vapaaehtoisuuteen nojaavat suositukset eivät

tehoa yhtä hyvin kuin yhteiskunnallista toimin-

taa ja ympäristöä rajaavat toimenpiteet. Niitä on

avattu myös suomalaisessa lehdistössä (Kangas-

niemi, 4.4.2020). Mutta tieto suositusten laimin-

lyömisen syistä ei vielä kerro ratkaisuista. Miten

sosiaalipsykologia ja psykologia voivat auttaa yl-

läpitämään suositusten noudattamista, kun yh-

teiskunnallista sääntelyä vähennetään ja ympä-

ristörajoituksia puretaan?

Tämän artikkelin tavoitteena on tukea toi-

menpiteitä, joilla lisätään koronavirusepidemi-

aa hillitsemään tähtäävien suositusten noudat-

tamista kansalaisten keskuudessa. Tässä tarkoi-

tuksessa 1) esittelemme käyttäytymismuutosana-

lyysin ja systemaattisen interventiosuunnittelun

hyötyjä käyttäytymiseen vaikuttamisen toimen-

piteiden suunnittelussa ja 2) linjaamme käyttäy-

tymistieteellisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön

perustuvia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia

politiikkatoimia varten.

Vaikka käyttäytymiseen vaikuttamisesta on pal-

jon tieteellistä tietoa, monesti poliittiset päätökset

perustuvat maalaisjärkeilyyn. Esimerkiksi luot-

tamus ihmisten rationaaliseen päätöksentekoon

ohjaa monia sairauksien ennaltaehkäisyyn ja ter-

veyden edistämiseen liittyviä toimia turhankin

voimakkaasti – ajatellaan, että pelkkä tiedon tar-

joaminen muuttaa ihmisten käytöstä (Marteau,

Hollands & Fletcher, 2012). Ohjeita annettaessa

komenteleva ja määräilevä tyyli saattaa aiheuttaa

niin vahvan vastareaktion, että ihmiset alkavat

käyttäytyä ohjeita vastaan ihan vain uhmatak-

318 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

suunnittelua koskevia läpileikkaavia periaattei-

ta. Systemaattisen prosessin viitekehys ja siihen

sisältyvät konkreettiset käsitteelliset työkalut ja

välineet auttavat analysoimaan ja diagnosoimaan

käyttäytymismuutosongelman ja kontekstin sekä

ohjaavat järjestelmällisesti harkitsemaan kaikkia

olennaisia seikkoja suunnitteluprosessin aikana.

Siten ne voivat jo yksistään merkittävästi hyö-

dyttää toimenpiteiden suunnittelua ja tehostaa

niiden vaikuttavuutta.

Käsillä olevassa pandemiassa voi toteuttaa mo-

nenlaisia relevantteja käyttäytymisen muutosta

tukevia toimenpiteitä. Esimerkiksi miten ihmisil-

le voidaan opettaa automaattisten rutiinien muo-

dostamisen keinoja käsihygienian lisäämiseksi?

Miten kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa saa-

daan ihmiset pitämään kahden metrin turvaväli?

Miten terveydenhuoltojärjestelmä voi saada oi-

reiset tai oireettomat ihmiset käymään testeissä?

Kuinka saada mahdollisimman moni aikuinen

lataamaan käyttöönsä sovellus epidemian hillitse-

mistä varten? Artikkelin toisessa osassa käydään

läpi konkreettisia käyttäytymistieteisiin perus-

tuvia toimenpide-ehdotuksia covid-19-pande-

miatilanteeseen. Tässä yhteydessä hahmotellaan

myös toimenpiteiden erilaisia toteutustapoja ja

kaksi kuvitteellista esimerkkiä mini-interventi-

oista. Artikkelin lopussa käsittelemme empiirisen

näytön astetta pureutuen erityisesti siihen, miten

tietoa koskevaa epävarmuutta tulisi ja voisi huo-

mioida päätöksenteossa.

OSA 1. KÄYTTÄYTYMISTIETEELLISEN

ANALYYSIN JA VIITEKEHYSTEN ANTI

TOIMENPITEIDEN SUUNNITTELUSSA

Tiedämme, että ihmisen käyttäytymiseen vaikut-

tavat monet tekijät – kognitiiviset, aektiiviset,

sosiaaliset sekä ympäristötekijät. Mutta miten

valjastaa ja organisoida nämä tekijät ja prosessit

optimaalisella tavalla halutun käyttäytymisen tu-

kemiseksi?

Vaikuttamiskeinojen käytön suunnittelussa

on hyödyllistä jäsentää ajattelua ja toimenpitei-

den suunnittelua selkeän viitekehyksen avulla,

joka opastaa läpi olennaisten osatehtävien ja si-

ten strukturoi suunnitteluprosessia (Hankonen &

Hardeman, 2020).

Ihannetilanteessa interventioiden suunnittelu

perustuu vahvaan kohderyhmän, muutettavien

käyttäytymisten, kontekstin, muutosmekanismi-

en ja muutoskeinojen ymmärrykseen (Bartholo-

mew Eldredge, Markham, Ruiter, Kok & Parcel,

2016; Hankonen & Hardeman, 2020). Monet

interventiokehittämisen viitekehykset (Hanko-

nen & Hardeman, 2020; O’Cathain ym., 2019)

ohjaavat kehittäjiä systemaattiseen lähestymista-

paan, jonka vaiheet perustuvat seuraaviin avain-

tehtäviin: 1) tunnista ja analysoi kohdeongelma

mahdollisimman tarkasti määriteltyinä käyttäy-

tymisinä, 2) valitse interventiomekanismit, sisältö

ja jakelutapa, ja suunnittele logiikkamalli tai oh-

jelmateoria, 3) kehitä materiaalit tai prototyyppi

(esim. sovellus), ja 4) testaa ja pilotoi interventi-

ota ja sen osia iteratiivisesti käytännössä, ja opti-

moi sisältöjä palautteen ja havaintojen mukaan.

Käymme nämä tehtävät seuraavassa läpi pääpiir-

teittäin. Varsinaisen suunnittelun jälkeen vuoros-

sa ovat intervention vaikuttavuuden ja prosessien

arviointi ja laajamittainen toimeenpano, mutta

näitä ei käsitellä tässä artikkelissa. Käyttäyty-

mistieteellisten interventioiden suunnittelusta ja

arvioinnista voi lukea suomeksi tarkemmin muu-

alta (esim. Hankonen, 2012, 2017; Linnansaari &

Hankonen, 2019).

Kulttuurinen yhteensopivuus, interventious-

kollisuus (engl. delity), toteutuskelpoisuus ja

hyväksyttävyys ovat seikkoja, joita tulisi pohtia

jokaisessa tehtävässä (Hankonen & Hardeman,

2020). Lisäksi kannattaa huomata, että interven-

tiokehittämisen tehtävät voi toteuttaa kohtuulli-

sen nopeasti tai perinpohjaisemmin – riippuen

aikavaatimuksista ja käytössä olevista resursseista

(Hankonen & Hardeman, 2020).

Tehtävä 1. Analysoi kohdeongelma ja

käyttäytyminen

Ongelma – koronaviruksen leviäminen ja sen

ehkäiseminen – tulee muotoilla käyttäytymisinä.

Koronaviruspandemian hillitsemisen kannalta

olennaista on yksilön suojautumiskäyttäytyminen

eli yksilön omaan ja muiden suojeluun tähtäävät

toimet ja fyysisen etäisyyden pitäminen toisiin

ihmisiin.

Epidemioihin liittyvissä käyttäytymismuuto-

sinterventioissa kohdekäyttäytymisen valinnassa

ollaan sen tutkimusnäytön varassa, jota lääketie-

319

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

teestä ja epidemiologiasta saadaan: mitkä käyt-

täytymismuodot ovat sellaisia, että ne ovat epi-

demian torjunnassa tärkeitä? Tähän ei käyttäyty-

mistieteellinen tutkimus vastaa. e Independ-

ent Scientic Advisory Group for Emergencies

(SAGE) -ryhmän (2020) raportin mukaan hyvää

näyttöä on sosiaalisen (fyysisen) etäisyyden pitä-

misen ja käsien puhdistamisen vaikuttavuudesta.

Vähemmän näyttöä on olemassa nenäliinojen oi-

kean käytön, kasvojen koskettamisen välttämisen,

pintojen desinoimisen ja kasvosuojusten käyttä-

misen osalta.

Kohdekäyttäytyminen sekä siihen vaikuttavat

tekijät (esteet ja mahdollistajat) eritellään kussa-

kin kohdeväestössä ja kontekstissaan, esimerkiksi

yksilö- ja ympäristötasoihin eritellen. Tällainen

systemaattinen analyysi auttaa valitsemaan sopi-

vimman teorian kuhunkin spesiin tilanteeseen,

ja voidaan valita kuhunkin parhaiten sopivat kei-

not ja arvioidaan keinojen potentiaali julkilausut-

tuja kriteerejä vasten.

Alustava ohjelmateoria tai logiikkamalli

Teoriaan perustuvat interventiot ovat keskimää-

rin vaikuttavampia (esim. Webb, Joseph, Yardley

& Michie, 2010), joskin tulee huomioida myös

teorian soveltamisen laadukkuus (Hagger &

Weed, 2019; Michie & Prestwich, 2010). Kuiten-

kin aivan kaikki vaikuttamisyritykset perustuvat

vähintään arkijärkiseen, implisiittiseen teoriaan

siitä, miten vaikutus saataisiin aikaan. Interven-

tioita suunniteltaessa ja arvioitaessa onkin tar-

koituksenmukaista julkilausutusti sanoa ääneen

oletukset vaikuttamisen mekanismeista, joiden

mukaan interventio on suunniteltu. Tämän voi

ilmaista intervention ohjelmateoriana, jonka voi

muotoilla myös visuaalisesti niin sanotun logiik-

kamallin muodossa (Hankonen & Hardeman,

2020; Linnansaari & Hankonen, 2019). Kullekin

interventiolle spesin ohjelmateorian rakentami-

sessa voidaan hyödyntää useita psykologiatieteen

formaaleja teorioita.

Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat monet

seikat – hetkelliset mielihalut, pitkäjänteiset

suunnitelmat ja periaatteet, odotus siitä miten

muut käyttäytyvät ja miten ohjeet ja säännöt on

omaksuttu ja koettu. Yksi tapa jäsentää käyttäyty-

miseen vaikuttavia tekijöitä on jakaa ne kolmeen

päälohkoon: kykyihin, ympäristön suomiin mah-

dollisuuksiin ja motivaatioon (Capability, Mo-

tivation, Opportunity – Behaviour (COM-B)

-malli). Tutkimusnäytön mukaan paras vaikut-

tavuus käyttäytymismuutokseen on interventi-

oilla, jotka toimivat samanaikaisesti ja useilla eri

tasoilla ja jotka ovat pitkäkestoisia ja intensiivisiä

(kroonisten tautien yhteydessä mm. Oldenburg

ym., 2010).

Kuten edellä todettiin, suojautumiskäyttäyty-

minen koostuu monista eri käyttäytymisistä, joil-

la voi olla osin samoja, osin eri mahdollistajia ja

esteitä.Taulukko 1 esittelee COM-B-mallia esi-

merkinomaisella ”diagnoosilla” eri käyttäytymis-

muodoista, jotka ovat olennaisia suojauduttaessa

koronavirukselta.

Kohdekäyttäytymisiä ja -ryhmiä tulisi myös

pohtia osana käyttäytymis- ja ekologisia systee-

mejä, ja lopuksi tulisi tunnistaa kaikki relevantit

ryhmät ja kontekstit interventiolle. Esimerkiksi

toukokuun 2020 alussa havaittiin, että siinä missä

valtaosa suomalaisista lähti noudattamaan rajoi-

tuksia keväällä halukkaasti, niiden purkamisen

yhteydessä kansa alkoi jakautua selvemmin: noin

kolmannes aikoi omaehtoisesti jatkaa esimerkiksi

muista etäällä pysymistä, kun taas noin kolman-

nes aikoi palata lähes tavalliseen elämään ( Ylen

kysely). Mikäli epidemiologisten mallien osalta

on syytä olettaa, että normaaliin arkeen palaavia

on liian iso määrä tartuttavuusluvun pitämiseksi

alhaalla, toimenpiteitä tulisi kohdistaa erityisesti

heihin.

Kysymyksiä, joihin tässä suunnittelun vaihees-

sa vastataan:

– Keiden kaikkien asiantuntemusta ja käytän-

nön kontekstin tuntemusta suunnitteluryhmään

tarvitaan? Miten kohderyhmän edustajia voitai-

siin osallistaa suunnittelussa? Mitä kohderyhmä

tarvitsee?

– Mikä on ongelma, ja mitkä ovat siihen liit-

tyvät käyttäytymiset? Millaiset tekijät ja prosessit

siihen vaikuttavat ja osana millaisia systeemejä?

– Keiden täytyy muuttaa toimintaansa, miten,

missä ja milloin? Jos ympäristöjä tarvitsee muut-

taa varsinaisen kohderyhmän toiminnan muutta-

miseksi, ketkä kontrolloivat näitä ympäristöjä ja

miten heidän käyttäytymistään muutetaan?

– Miten kohderyhmän ihmiset itse mieltävät

kohdeongelman ja kohdekäyttäytymisen? Millai-

320 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

Käyttäytyminen Kyky

(fyysiset taidot ja psyykkinen kyky,

esim. tieto)

Mahdollisuus

(fyysiset ja sosiaaliset tilaisuudet)

Motivaatio

(harkittu ja automaattinen)

Kotona pysyttely lukuun

ottamatta välttämätöntä

asiointia.

Tärkeyden ymmärtäminen ja sekä fyysisten

että psykologisten ja sosiaalisten haittavai-

kutusten lieventäminen. Sen ymmärtäminen,

missä tilanteissa ja mihin kotoa voi poistua

ja missä ei.

Palveluiden ja resurssien saatavuus oman

toimeentulon sekä fyysisen ja psyykkisen

terveyden ylläpitämiseksi. Mahdollisuus

etäostosten tekemiseen tai avunsaanti

ostosten tekemiseen. Vapaa-ajan viettoa

kotona ja etätyötä tukevat järjestelyt.

Koetun tarpeen pysytellä kotona ja nou-

dattaa suositusta eristäytymisestä on oltava

vahvempi kuin halun ja tarpeen olla muiden

kanssa, ansaita elantoa tai jatkaa tavanomai-

sia harrastuksia yms.

Säilytä vähintään kahden

metrin turvaväli muihin

ihmisiin.

Ymmärrys turvavälin tärkeydestä.

Kyky säilyttää turvaväli myös haasteellisissa

tilanteissa, esimerkiksi kotona, jos siellä on

karanteenissa oleva henkilö.

Turvavälien merkitseminen ja muut

ympäristön vihjeet esimerkiksi kaupoissa.

Säännöt ja toimintatavat, jotka mahdollis-

tavat turvavälin (esim. kauppaan päästettä-

vien ihmisten maksimimäärä). Vahvemmat

normit voivat olla tarpeen kosketuksen

välttämiseksi tilanteissa, joissa se on ollut

rutiini – esimerkiksi miten tervehtiä ilman

kättelyä jne.

Useita turvavälin pitämistä vastustavia mo-

tiiveja, esimerkiksi vahva halu olla yhdessä

toisten kanssa, ”en halua olla epäystäväl-

linen”, koskettamatta tervehtiminen voi

tuntua tylyltä. Miten yhteenkuuluvuuden

tunne säilytetään ilman kosketusta?

Pese tai desinoi kätesi

suositusten mukaisissa

tilanteissa.

Tieto siitä, miten ja milloin kädet tulisi pes-

tä tehokkaasti tai käsidesiä tulisi käyttää.

Ymmärrys käsivoiteiden käytön tärkeydestä

käsien suojelemiseksi.

Saippuan saatavuus ja käsien pesumahdolli-

suus ja/tai käsidesin saatavuus kaikissa tilan-

teissa, joissa ne ovat tarpeen. Käsivoiteen

saatavuus. Ympäristön vihjeet ja vahvemmat

sosiaaliset normit käsien pesulle ja käside-

sin käytölle julkisissa tilanteissa.

Koettu tarve käyttäytymiselle. Käyttäyty-

misen priorisointi. Automaattisten rutiinien

muodostaminen.

Yski ja aivasta kertakäyt-

töiseen nenäliinaan ja

laita käytetty nenäliina

heti sekajätteeseen

tai hävitä se muuten

turvallisesti.

Kyky pidätellä yskimistä tai aivastusta,

kunnes nenäliina on esillä. Tieto siitä, miten

käytetyt nenäliinat tulee hävittää nopeasti ja

turvallisesti.

HUOM. Voi olla erittäin hankalaa niistää ja

käsitellä nenäliinaa ilman että räkää joutuu

kosketuksiin käsien kanssa.

Nenäliinoja täytyy olla saatavilla heti tarvit-

taessa. Siksi niitä pitää kantaa aina mukana.

Roskiksia täytyy olla riittävästi. Sosiaalisten

ja organisaatioiden normien tulisi vahvem-

min tukea käyttäytymistä.

Ihmisten täytyy pitää käyttäytymistä henki-

lökohtaisesti tärkeänä ja harjoitella niin, että

käyttäytymisestä muodostuu tottumus.

TAULUKKO 1. Esimerkinomainen analyysi covid-relevantteihin käyttäytymisiin vaikuttavista tekijöistä (COM-B-viitekehys): motivaatio,

mahdollisuus ja kyvykkyys liittyen suositeltuihin käyttäytymisiin. Muokaten käännetty (West ym., 2020).

321

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

Jos nenäliinaa ei ole

saatavilla, yski ja aivasta

hihan olkavarteen.

Ei vaadi erityistä kykyä. Sosiaalisten normien tulisi vahvemmin

tukea käyttäytymistä.

Ihmisten täytyy pitää käyttäytymistä henki-

lökohtaisesti tärkeänä ja harjoitella niin, että

käyttäytymisestä muodostuu tottumus.

Käytä kasvosuojusta

ohjeiden mukaan.

Ymmärrys oikeanlaisista suojuksista, milloin

ja miten niitä tulisi käyttää ja miten ne

hävitetään tai pestään turvallisesti. Teknii-

koiden kehittäminen suojusten riisumiseen

turvallisesti ilman tartuntavaaraa.

Vahvojen automaattisten rutiinien (tottu-

musten) muodostaminen suojusten turvalli-

seksi poistamiseksi ja hävittämiseksi.

Oikeanlaisten suojusten saatavuus. Mah-

dollisuus tehdä kankaisia kasvosuojuksia

itse. Suojusten turvalliseen hävittämiseen

soveltuvien sekajäteroskisten saatavuus ja

mahdollisuus kankaisten suojusten pese-

miseen.

Sosiaalisten normien tulisi tukea suojusten

oikeanlaista ja turvallista käyttöä.

Ihmisillä voi olla korkea motivaatio käyttää

suojuksia väärillä tavoilla, kuten kosketella

niitä käsillä, laskea ne välillä alas esimerkiksi

syömisen, puhumisen tai raapimisen takia.

Vahvojen automaattisten rutiinien muodos-

taminen suojusten turvalliseen käyttämi-

seen ja hävittämiseen.

Muun suojaavan käyttäytymisen tarpeen vä-

heksyminen suojusten aiheuttaman väärän

turvallisuudentunteen takia.

Desinoi pintoja ja

esineitä, joita koskette-

let käsilläsi.

Tärkeyden ymmärtäminen, tieto siitä, mitkä

ovat tehokkaita puhdistusaineita, miten ja

milloin puhdistus tulisi tehdä.

Tehokkaiden puhdistusaineiden saatavuus.

Riittävä aika. Kertakäyttöhansikkaiden

saatavuus käsien suojaamiseksi puhdistusta

varten.

Koettu tarve käyttäytymiselle. Käyttäytymi-

sen priorisointi.

Älä koskettele silmiä,

nenää ja suuta ellet ole

juuri pessyt käsiäsi hyvin.

Tärkeyden ymmärtäminen, keinot, joilla

pitää kädet pois kasvojen alueelta (esim.

sääntöjen tekeminen itselle) ja muut tottu-

muksen purkamiseen sopivat keinot.

Ei vaadi ympäristön mahdollistamista, mutta

ympäristön vihjeet ja sosiaaliset normit

voivat auttaa.

Koettu tarve käyttäytymiselle. Vastassa

vahvoja aisteihin ja tottumuksiin liittyviä

tekijöitä. Motivaatio harjoitella uusia auto-

maattisia tottumuksia.

Oireisten tai korkeassa

riskissä olevien ihmisten

välttäminen.

Ymmärrys tärkeydestä sekä omaan tilan-

teeseen soveltuvat keinot. Ymmärrys, miten

lieventää psyykkisiä vaikutuksia.

Riittävä tila ja fyysiset järjestelyt kotona.

Palveluiden ja resurssien saatavuus oman

toimeentulon sekä fyysisen ja psyykkisen

terveyden ylläpitämiseksi. Vapaa-ajan viettoa

kotona ja etätyötä tukevat järjestelyt.

Koettu tarve noudattaa eristäytymistä sil-

loin kun käytännölliset ja tunteisiin liittyvät

tekijät hankaloittavat sitä. Uusien rutiinien

muodostaminen ja motivaatio haasteiden

ylittämiseen.

TAULUKKO 1. Esimerkinomainen analyysi covid-relevantteihin käyttäytymisiin vaikuttavista tekijöistä (COM-B-viitekehys): motivaatio,

mahdollisuus ja kyvykkyys liittyen suositeltuihin käyttäytymisiin. Muokaten käännetty (West ym., 2020). (jatkuu)

322 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

sia esteitä ja mahdollistavia tekijöitä he mieltävät

käyttäytymiselle olevan?

Tehtävä 2. Valitse interventiokomponentit ja

intervention oletetut mekanismit

Tässä vaiheessa arvioidaan, mitkä ovat halutun

muutoksen kannalta tärkeimmät mekanismit sekä

minkälaisten tekijöiden kautta ja millä keinoilla

niihin voi parhaiten vaikuttaa. On oletettavaa,

että keinojen tehokkuus vaihtelee eri käyttäyty-

misten lisäksi sen mukaan, mihin mahdollistajiin

ja esteisiin keinoilla pyritään vaikuttamaan.

COM-B-malli on hyvin yleisluontoinen vii-

tekehys, joka kartoittaa käyttäytymisen pääasi-

allisia vaikuttimia. Tarkempia, yksityiskohtaisia

teorioita voidaan käyttää apuna sen jälkeen, kun

tunnistetaan keskeisimmät vaikuttamisen reitit.

Yleensä tarjolla on useita eri mahdollisuuksia

vaihtoehtoisiksi vaikuttamisen keinoiksi, ja niiden

potentiaalia kannattaa arvioida eksplisiittisten kri-

teerien avulla. Behaviour Change Wheel (BCW)

-viitekehys auttaa osoittamaan keinoja COM-B-

mallin eri osa-alueilla. Viitekehykseen sisältyvät

niin sanotut APEASE-kriteerit (Michie, Atkins

& West, 2014; Michie ym., 2020), jotka voivat

olla oiva tukipuu vaikuttamisen eri keinojen hyö-

tyjä, haittoja ja kokonaispotentiaalia arvioitaessa:

onko keino hyväksyttävä (Acceptability), käytän-

nössä toteutettavissa (Practicability), vaikuttava

(Eectiveness), kustannustehokas (Aordability)

ja ovatko sen sivuvaikutukset pääosin myönteisiä

(Side-eects and safety) ja tasapuolisia eri väes-

töryhmissä (Equity) (Taulukko 2).

Huomionarvoista on, että keinoja voivat käyt-

tää yhteiskunnan monet eri toimijat, monilla eri

tasoilla, lähtien viestinnällisistä keinoista valtion-

johdon puheissa, aina organisaatioiden toimin-

taan. Keinoja voidaan sisällyttää koulutuksena,

viestintänä, suostutteluna, kannustimina, mah-

dollistamisena ja pakottavampina toimenpiteinä.

Kysymyksiä, joihin tässä vaiheessa vastataan:

– Mitä ideoita mahdollisista vaikutuskeinoista

on? Millä niistä on eniten potentiaalia (kriteerien

ja rajoitteiden valossa)?

– Miten ymmärrys ongelmasta ja käyttäytymi-

sestä tarkentuu?

– Miten käyttäytymiseen vaikuttamisen pe-

riaatteet operationalisoidaan käytännön toimin-

naksi?

– Mitä kohderyhmän ihmiset itse ajattelevat

näistä kysymyksistä ja suunnitelmista?

– Mikä on lopullinen, täsmennetty ohjelma-

teoria?

Tehtävä 3. Materiaalien suunnittelu

Teoreettiset vaikuttamisen periaatteet materia-

lisoituvat internetsivuina, sovelluksina, lehtisinä,

televisiopuheina, meemeinä, somevaikuttajan

Kriteeri Missä määrin keino…

Hyväksyttävyys on hyväksyttävä kaikille osapuolille (esim. poliitikot, toteuttajat, koh-

deryhmä, kansalaiset)?

Toteutettavuus käytännössä voidaan toteuttaa tarkoitetulla tavalla, tarkoitetussa mittakaavassa ja

tarkoitetussa kontekstissa?

Vaikuttavuus saa aikaan haluttuja lopputuloksia kohderyhmässä?

Kustannustehokkuus voidaan maksaa aiotulla budjetilla?

Spill-over-vaikutukset saa aikaan sivuvaikutuksia – joko positiivisia tai negatiivisia?

Tasa-arvo todennäköisesti lisää yhteiskunnallista epätasa-arvoa (esim. ovatko

hyötyvaikutukset todennäköisiä etupäässä sosioekonomisesti hyvä-

osaisilla)?

TAULUKKO 2. APEASE-kriteerit potentiaalisten interventiolähestymistapojen tai

-komponenttien arvioimiseksi ja priorisoimiseksi (Michie, Atkins & West, 2014; Michie ym., 2020).

323

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

postauksina tai blogeina, koulussa pidettävinä

oppitunteina materiaaleineen, videoina ja niin

edelleen. Konkretian suunnittelussa kannattaa

olla tarkkana. Jos materiaalien suunnittelussa käy-

tetään ulkopuolisia tahoja kuten viestinnän am-

mattilaisia, heidän tulee ymmärtää ohjelmateoria

eli käyttäytymisen vaikuttamisen prosessit ja me-

kanismit. Siksi ohjelmateorian julkilausumiseen

ja selkeyteen kannattaa panostaa suunnitteludo-

kumenteissa (Bartholomew Eldredge ym., 2016).

Kysymyksiä, joihin tässä vaiheessa vastataan:

– Miten voimme hyödyntää esimerkiksi graa-

sen suunnittelun tai muotoilun osaajia materi-

aalien tuotannossa? Voimmeko visualisoida tietoa

havainnollisuuden lisäämiseksi?

– Mitä käyttäytymistieteellisiä periaatteita

materiaalista pitää välittyä? Minkä teoreettisten

periaatteiden ei tule vesittyä tekstimuotoiluja

tehdessä?

– Mille ymmärrystasolle materiaali tulee sovit-

taa (esim. selkokielisyys)?

Tehtävä 4. Esitestaus

”Nojatuolisuunnittelu” eli käyttäytymistieteel-

listen periaatteiden hyödyntäminen toimenpitei-

den suunnitteluksi ilman käytännön testaamista

ei toimi, siksi lähes kaikki viitekehykset suositte-

levat kokeilemaan ideoita käytännössä (Hanko-

nen & Hardeman, 2020; O’Cathain ym., 2019).

Ideoita kannattaa pienimuotoisestikin testata

varsinaisella kohderyhmällä (esim. koulun op-

pilailla) tai heille sen jakelevilla tahoilla (esim.

opettajilla tai terveydenhoitajilla). Esitestauksen

voi tehdä pikatestauksena vaikkapa internetvä-

litteisissä fokusryhmissä tai varsinkin laajemman

intervention kohdalla formaalimpana pilottina.

Tämän vaiheen kysymyksiä:

– Ymmärtävätkö kohderyhmän edustajat esi-

merkiksi materiaalien viestit kuten on tarkoitettu,

vai tuleeko tahattomia väärinymmärryksiä?

– Millaisia reaktioita interventio tuntuu herät-

tävän tai synnyttävän?

– Vaikkei esitestauksessa käytettäisi riittävän

isoa otosta vaikutusten luotettavaa arviointia aja-

tellen, voidaanko kuitenkin päätellä jotain mah-

dollisista vaikutuksista tai niiden myöhempään

arviointiin sopivista mittareista?

– Näyttäisikö esitestauksen perusteella inter-

vention laajamittainen jakelu tarkoitetusti (uskol-

lisesti) onnistuvan?

– Koetaanko toimenpiteet hyväksyttäviksi

(miellyttäviksi, eettisiksi, ymmärrettäviksi, tehok-

kaiksi) (Sekhon, Cartwright & Francis, 2017)?

Tuottaako interventioon osallistuminen koh-

tuuttomia vaihtoehtoiskustannuksia tai vaivaa

(Sekhon ym., 2017)?

– Kannattaako kehittämistä jatkaa ja interven-

tiota levittää laajemmin, vai tarvitseeko proses-

sin aiempiin tehtäviin palata intervention opti-

moimiseksi, jos esitestauksessa löydettiin merkit-

täviä ongelmia perusasioissa?

Interventiosuunnittelun avainperiaatteina

iteratiivisuus ja osallistaminen

Edellä kuvatut neljä vaihetta tai tehtävää voidaan

käydä läpi – resursseista, kiireestä ja osaamisesta

riippuen – joko muutamassa tunnissa tai usean

vuoden aikana. Pääasia on tulla tietoiseksi ja edes

lyhyesti harkita erilaisia keskeisiä seikkoja, jotka

voivat vaikuttaa ratkaisevasti valittujen toimenpi-

teiden toteutuskelpoisuuteen ja vaikuttavuuteen:

lyhytkin systemaattinen prosessi on parempi kuin

harkitsematon toimintaan syöksyminen.

Tehtäviä voi suorittaa iteratiivisesti, eli esites-

tauksen jälkeen saattaa joutua palaamaan koh-

dekäyttäytymisen (tehtävä 1) tai vaikuttamis-

keinojen (tehtävä 2) mietintään ja määrittelyyn.

Prosessi ei ole lineaarinen, vaan sekava ja suttui-

nen, kuten monimutkaisen maailman ongelmien

ratkaisu käytännössä aina – mutta selkeät tehtävät

helpottavat orientoitumista (Hankonen & Har-

deman, 2020).

Kehittämistiimissä kannattaa hyödyntää koh-

deryhmän edustajia ja muiden keskeisten sidos-

ryhmien edustajia mahdollisuuksien mukaan joka

vaiheessa ja joka tehtävässä. Kuten edellä todet-

tiin, kaikissa keinoissa haittavaikutukset tulee

minimoida ja on tärkeä myös ajatella vaihtoeh-

toiskustannuksia. Näiden harkinnassa tarvitaan

yhteistyötä.

Päätään on nostamassa myös kompleksisten

järjestelmien lähestymistapa käyttäytymismuu-

tosprosessien ymmärtämisessä (Heino, Knittle,

Noone, Hasselman & Hankonen, 2020) ja in-

terventioiden suunnittelemisessa (Hankonen

& Hardeman, 2020). Vaikka monissa teorioissa

muutokseen liittyvät prosessit oletetaan dynaa-

324 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

misiksi ja vuorovaikutteisiksi, interventioiden

logiikkamalleissa tai prosessiarvioinneissa näitä

tyypillisesti typistetään liialti.

Seuraavaksi siirrymme artikkelin toiseen teh-

tävään – millaisia toimia meneillään olevan pan-

demian hillitsemiseksi voitaisiin suositella?

OSA 2. KÄYTTÄYTYMISTIETEISIIN PERUSTUVIA

TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA COVID-19-

PANDEMIATILANTEESEEN

Miten käyttäytymistieteet voivat opastaa valit-

taessa toimenpiteitä suositusten noudattamisen

lisäämiseksi väestön keskuudessa? Kaiken kaikki-

aan käyttäytymismuutoksen kannalta relevantteja

teorioita on valtava määrä: eräs katsaus on löy-

tänyt niitä 83 (Michie, West, Campbell, Brown

& Gainforth, 2014) ja toinen 100 (Kwasnicka,

Dombrowski, White & Sniehotta, 2016). Tuore

ajantasainen teos, e handbook of behavior change

(Hagger, Cameron, Hamilton, Hankonen & Lin-

tunen, 2020), esittelee kymmeniä tukea saaneita

teorioita erityisesti käyttäytymismuutoksen kon-

tekstissa. Tämän katsauksen puitteissa on ollut

tarkoituksenmukaista listata esimerkinomaisesti

joitain teorioita eri suositusten yhteyteen – min-

kään yksittäisen teorian puuttuminen tästä kat-

sauksesta ei siis tarkoita, etteikö teoriasta voisi

olla hyötyä akuutin pandemiatilanteen vaatimien

toimenpiteiden suunnittelussa. Suosittelemme

tutustumaan teorioihin ja niiden tarkempiin

oletuksiin ja ehtoihin tarkemmin muualla. Tilan

rajallisuuden vuoksi keskitymme tässä yksilöiden

käyttäytymisen muuttamiseen. Yhteisö-, organi-

saatio- ja systeemitason interventioista on tuorei-

ta koonteja muualla (Ruiter, Crutzen, de Leeuw

& Kok, 2020).

Hyödynnämme tässä osassa paitsi viime ai-

koina julkaistuja koronakriisiin liittyviä psyko-

logisia ja käyttäytymistieteellisiä artikkeleita,

myös laajasti muuta teoreettista ja empiiristä

kirjallisuutta. Olemme listanneet joukon yleisiä

periaatteita (Taulukko 3), jotka on teoriassa esi-

tetty ja empiirisesti joissain konteksteissa testattu.

Ehdotettujen toimenpiteiden empiiristä näyttöä

ei ole käsitelty systemaattisesti, ja ne tulisi nähdä

alustavana listauksena mahdollisesti hyödyllisistä

toimenpiteistä, joiden lopullinen vaikuttavuuden

arviointi odottaa vielä tulevaa tutkimusta. Kunkin

toimenpiteen yhteydessä on kuitenkin muutama

lähdeviite, joista voi tarkistaa minkä tutkimus-

näytön tai teorian pohjalta toimenpiteen voisi

olettaa olevan vaikuttava, kun pyrkimyksenä on

edistää koronaan liittyvien suositusten noudatta-

mista väestön keskuudessa.

Hiljattain on ilmestynyt useita koontiartikke-

leita tämänhetkisen pandemian kannalta olen-

naisista käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellisistä

teoreettisista näkökohdista (esim. Michie ym.,

2020; Van Bavel ym., 2020; West ym., 2020).

Joukko tutkijoita (Bonell ym., 2020) on koonnut

Ison-Britannian hallitukselle etäisyyden pitämis-

tä (”social distancing”) edistävien kampanjoiden

suunnitteluun listan teoriaan perustuvia periaat-

teita. He suosittelivat seuraavia viestejä: 1) selkeät

ja tarkat ohjeet (tieto on välttämätöntä mutta ei

riittävää käyttäytymisen muuttamiseksi), 2) ”suo-

jellaan toisiamme” -viestit, 3) ”toimitaan yhdessä”

-viestit, 4) ”me toimimme näin” -viestit (deskrip-

tiivinen ja injunktiivinen normi), 5) suunnitel-

man tekemistä ja sen säännöllistä arviointia tu-

kevia materiaaleja ja 6) mahdollistamista tukevia

viestejä (kerrotaan samalla myös konkreettisesta

avusta tulonsiirtojen, vanhemmuuden tuen ja

muun muutosta helpottavan toiminnan tuen osal-

ta, erityisesti vähäosaisille). Tutkijaryhmä kehotti

välttämään 1) toisiin ihmisiin kytkeytyvän inhon

ja pelon tunteiden herättämistä (vaikka omien

käsien pesemiseen näiden tunteiden on havaittu

vaikuttavan) ja 2) autoritaarista viestintää (pakot-

taminen ei välttämättä toimi pitkällä aikavälillä,

ja kansalaistottelemattomuus voi seurata varsin-

kin epäoikeudenmukaiseksi koettuja ja epätasa-

arvoisia lopputulemia tuottaneita sulkuja).

Toimenpiteiden toteutuksen tapoja

Taulukon 3 toimenpiteet/periaatteet on yksinker-

taisuuden vuoksi listattu yksilötason esimerkein.

Toimenpiteitä/periaatteita voi kuitenkin soveltaa

monin eri tavoin.

Ryhmän voiman valjastaminen käyttäytymisen

muutokseen

Meta-analyysinäytön mukaan yhdessä ystävän,

puolison tai ryhmän kanssa tehdyt tavoitteet joh-

tavat todennäköisemmin tavoitteen saavuttami-

325

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen

lisäämiseksi.

Toimenpide-ehdotus Ehdotusta tukevia teorioita ja empiiristä näyttöä

Kyvykkyys Anna riittävän tarkkoja ja selkeitä ohjeita suositeltavista käyttäytymisistä

● Ohjeistuksen tulee olla käyttäytymisen suhteen spesi: Kenen tarvitsee tehdä mitä, miten

täsmällisesti asiat pitää tehdä ja miksi. Esim. ”niin paljon kuin mahdollista”, ”merkittävästi

rajoittaa” tai ”kokoontuminen” voidaan tulkita hyvin monilla eri tavoilla. Tämä voi johtaa

hämmennykseen siitä, miten ihmisten edellytetään toimivan. Tarkoittaako kokoontuminen

esimerkiksi yhdessä kävelylle menemistä? Milloin kahden metrin etäisyyttä toisista on

tarpeen noudattaa ja keiden kanssa?

Carter, Drury, Rubin, Williams & Amlôt (2015)

Scientic Pandemic Inuenza behaviour Advisory

Committee (SPI-B) (2020a, 2020b)

Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)

Motivaatio Perustele ohjeet havainnollistamalla suositeltavien käyttäytymisten hyötyjä ja tukemalla

ymmärrystä niiden tehosta

●Noudattaakseen ohjetta omasta halustaan ihminen tarvitsee selityksen sille, miksi kysei-

sen ohjeen noudattaminen on tärkeätä ja arvokasta. Siksi on olennaista perustella kaikki

ohjeistukset.

●Kun ihmiset ymmärtävät, miten suositusten mukaiset toimenpiteet todella tukevat

haluttuja hyviä lopputuloksia, he todennäköisemmin noudattavat suosituksia. Osoita siis

havainnollisesti, mitä vaikutusreittejä pitkin tietty keino saa halutut vaikutuksensa.

●Käyttäytymisen havaittujen hyötyjen pitäisi olla suuremmat kuin havaittujen haittojen, ja

ihmisille tulisi antaa tukea haittojen vähentämiseen. Tulisi esimerkiksi antaa konkreettisia

keinoja/taitoja/mahdollisuuksia toteuttaa väliin jääviä asioita.

●Keskimäärin meta-analyysien mukaan ennaltaehkäisyyn kannustavien viestien kehystys

toimii parhaiten hyötynäkökulmasta eli viestien muotoilussa tulee korostaa, mitä hyötyjä

teot tuottavat. Samalla tulee myös vahvistaa luottamusta siihen, että suositusten mukai-

nen toiminta tulee olemaan vaikuttava itsen ja yhteisön suojelemiseksi.

●Erityisesti joillekin ihmisryhmille toimii se, että hyödyt kehystetään kielteisten lopputu-

losten välttämisenä. Hyödyt tulisi havainnollistaa helposti kuviteltaviksi.

●Korosta sekä lyhyt- että pitkäaikaisia hyötyjä. Eri ihmiset keskittyvät eri aikaperspektiivei-

hin, ja tämän huomioiminen voi tehostaa viestintää.

●Jos mahdollista, kerro tutkimusnäytöstä, joka osoittaa toimien tehon. Sen, että kansalai-

sille viestitään julkishallinnon toimenpiteiden vaikuttavuudesta, on havaittu johdonmukai-

sesti lisäävän kansalaisten osoittamaa tukea näille toimille.

Järkeillyn toiminnan lähestymistapa (reasoned action

approach; Fishbein & Ajzen, 2011)

Itsemääräämisteoria (Gillison, Rouse, Standage, Sebire

& Ryan, 2019; Ryan & Deci, 2017)

Kehystäminen (Gallagher & Updegraff, 2012)

Prospektiteoria, heuristiikat (Tversky & Kahneman,

1992)

Reynolds, Stautz, Pilling, van der Linden & Marteau

(2020)

326 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen

lisäämiseksi. (jatkuu)

Motivaatio Vetoa ihmisten luontaiseen haluun auttaa toinen toistaan ja muistuta, että suosituksia nou-

dattamalla ihmiset suojelevat heikompiaan

●Ihmisillä on tyypillisesti halu auttaa toisiaan. Kannattaa muistuttaa ihmisiä tästä halustaan

ja vedota siihen.

●Sellaiset viestit, jotka vetoavat ”toisten ihmisten suojeluun” ovat joissain tapauksissa

tehokkaampia kuin ne, jotka vetoavat ”sinun itsesi suojeluun”. Tutkimus esimerkiksi

osoittaa, että käsienpesua voi tietyissä tilanteissa motivoida paremmin vetoamalla siihen,

että näin voi estää muita sairastumasta, sen sijaan, että vetoaisi siihen, että näin estät

itseäsi sairastumasta.

●Osa ihmisistä ei mielellään halua identioitua ”heikoksi” osapuoleksi. Jaettu käsitys siitä,

että esimerkiksi kasvomaskien käyttäminen ei tarkoita että pelkäisi itse tartuntaa (eli oli-

si ”heikko”), vaan on keino, jolla vahvempi (oireeton) suojelee heikompia ja riskiryhmiä,

voi tehdä kasvomaskin käytöstä houkuttelevampaa.

Grant & Hofmann (2011)

Sosiaalisen identiteetin teoria (Drury ym., 2019)

Everett, Colombatto, Chituc, Brady & Crockett (2020)

Jordan, Yoeli & Rand (2020)

Sosiaaliset

mahdollisuudet

/ Motivaatio

Tee suositusten mukaisesta käyttäytymisestä mahdollisimman näkyvää

●Tutkimusten mukaan ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaa hyvinkin paljon se, miten he

havaitsevat tai kuvittelevat muiden toimivan. Jos julkisuudessa korostuvat erityisesti

suosituksista poikkeamat, halukkuus noudattaa suosituksia voi heiketä. Siksi on tärkeää

osoittaa, kuinka valtaosa jatkuvasti noudattaa suosituksia. Erityisesti sen ryhmän toiminta,

johon ihminen identioituu, on hänelle keskeistä.

Järkeillyn toiminnan lähestymistapa (reasoned action

approach; Fishbein & Ajzen, 2011)

Normiteoria (Kahneman & Miller, 1986)

Kyvykkyys Tue konkreettista suunnittelua ja tottumusten eli rutiinien luomista

●Automaattiset tottumukset ohjaavat toimintaa paljon – vaikka haluaisimmekin varoa

kasvojen koskettamista tai pestä käsiä riittävän usein, automaattiset rutiinit ohittavat

usein tietoisen motivaation.

●Ihmisiä tulisi tukea luomaan tarkkoja suunnitelmia, joihin he myös samastuvat, kehittämäl-

lä henkilökohtaisia sääntöjä (esim. ”Aina kun tulen kotiin, pesen kädet”). Interventioiden

tulisi auttaa ihmisiä tunnistamaan omat impulssinsa ja kriittiset avainhetket, kun suosituk-

sen mukainen käyttäytyminen jää toteutumatta, ja antaa ihmisille taitoja käyttäytymistot-

tumusten eli rutiinien rakentamiseksi (ja haitallisten rutiinien poistamiseksi).

Hagger ym. (2016)

Tottumusteoria (Clark, Sanders, Carlson, Blanche &

Jackson, 2007; Gardner ym., 2020)

327

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen

lisäämiseksi. (jatkuu)

Kyvykkyys Kannusta tavoitteiden saavuttamisen omaseurantaan, luo esteiden varalle varmistussuunni-

telmia, muokkaa suunnitelmia

●Tärkeä osa onnistunutta itsesäätelyä on omien toimintamallien sekä asetettujen tavoit-

teiden omaseuranta. Se kiinnittää huomion aikomuksen ja toteutuneen toiminnan eroon

– esimerkiksi 20 päivittäisen käsienpesukerran toteutumisen seuranta lisää tietoisuutta

omasta toiminnasta ja auttaa korjaamaan kurssia tarvittaessa.

●Havainnoidessa voi löytää tavoitteiden mukaisen toiminnan esteitä ja haasteita. On

todettu, että toimintasuunnitelmien lisäksi on hyödyllistä tehdä varmistussuunnitelmat

esteiden varalta – esimerkiksi jos olen päättänyt pysyä eristyksissä kotona, mitä teen

hallitakseni houkutuksen lähteä kavereideni luokse bileisiin (ns. repsahduksenestosuun-

nitelma).

● Asetettuja tavoitteita ja suunnitelmia on hyvä arvioida uudelleen säännöllisesti.

Kwasnicka, Presseau, White & Sniehotta (2013)

Kyvykkyys Rakenna luottamusta avoimen ja läpinäkyvän kommunikaation kautta, näin ”rokotat” ihmi-

set virheellistä tietoa vastaan

●Jotta ihmiset noudattavat ohjeita, heidän on luotettava ohjeiden antajaan. Avoin ja läpinä-

kyvä tiedon tarjoaminen auttaa rakentamaan tätä luottamusta.

●Oikean ja luotettavan tiedon tarjoaminen auttaa myös katkaisemaan siivet erilaisilta

huhuilta ja salaliittoteorioilta, jotka muuten helposti valtaavat alaa, jos ihmisillä on tunne,

että tietoa pimitetään heiltä. Luotettava tieto tarjoaa vasta-argumentteja virheellistä

tietoa vastaan.

Drury ym. (2019)

Motivaatio Osoita huomioivasi ihmisten oma näkökulma ja potentiaaliset koniktit

●Rajoitustoimenpiteillä voi olla tuntuvia haittavaikutuksia ihmisille. Osoita tiedostavasi

nämä haitat, jotta ihmiset kokevat tulleensa kuulluiksi ja huomioiduiksi – ja sen myötä

ovat valmiimpia kuuntelemaan ohjeitasi.

Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)

Motivaatio Osoita luottavasi ihmisiin vastuullisina toimijoina, vältä komentelevaa otetta

●Kun ihmistä kohdellaan epäluotettavana ja kontrolloitavana otuksena, hän kokee, että

häneltä ei edes odoteta vastuullista käytöstä. Kohtelemalla ihmisiä vastuullisina vahvistat

todennäköisyyttä, että he käyttäytyvät vastuullisesti.

●Jos ihminen kokee toisen viestin liian komentelevaksi ja kontrolloivaksi, synnyttää tämä

vastareaktion ja pahimmillaan halun tehdä juuri päinvastoin. Liika komentelu voi siis

lisäämisen sijasta jopa vähentää haluttua käytöstä.

Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)

Legault ym. (2011); Weinstein ym. (2020)

328 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen

lisäämiseksi. (jatkuu)

Motivaatio Vetoa ihmisten arvoihin ja heille arvokkaisiin päämääriin

●Kun haluttu käytös saadaan kytkettyä joihinkin sellaisiin arvoihin ja päämääriin, joita

ihmiset pitävät omassa elämässään tärkeinä, vahvistaa tämä heidän omaehtoista haluaan

käyttäytyä halutulla tavalla. Kerro esimerkiksi, miten käytökset auttavat yhteiskuntaa tai

henkilöille tärkeitä ihmisryhmiä.

Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)

Motivaatio/

Kyvyt

Tarjoa palautetta siitä, miten hyvin ihmiset ovat onnistuneet rajoitustoimissa

●Rakentava, selkeä ja relevantti palaute auttaa ylläpitämään motivaatiota ja saa ihmiset

tuntemaan, että heidän tekemisellään on tuloksia ja että asioissa voidaan päästä eteen-

päin. Tämän avulla he jaksavat paremmin ylläpitää oikeaa käytöstä.

●Fokusoi erityisesti toivottujen käyttäytymisten onnistuneeseen toteutumiseen ja yleisyy-

teen.

Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)

Kontrolliteoria (Carver & Scheier, 1982)

Motivaatio Reunaehtojen puitteissa tarjoa ihmisille valinnanvapautta, miten sääntöjä noudattavat

●Säännöt voivat olla rajoiltaan selkeitä, mutta tarjoamalla ihmisille valinnanvapautta näiden

reunaehtojen sisällä vahvistat ihmisten autonomian kokemusta ja sitä myötä sisäistä

motivaatiota toimia oikein. Näin ihmiset kokevat pääsevänsä itse valitsemaan, millä tavalla

noudattavat sääntöjä.

Itsemääräämisteoria (Ryan & Deci, 2017)

Motivaatio /

Sosiaaliset mah-

dollisuudet

Korosta jaettua kohtaloa ja yhteistä identiteettiä

●Kriisitilanteissa on havaittu, että kokemus jaetusta kohtalosta ja yhteisestä identiteetistä

lisää ihmisten halua auttaa toinen toistaan. Näitä korostamalla voidaan siis vahvistaa

ihmisten motivaatiota puhaltaa yhteen hiileen ja noudattaa ohjeita.

Sosiaalisen identiteetin teoria

(Drury, 2018; Drury ym., 2019)

Motivaatio /

Sosiaaliset mah-

dollisuudet

Tunnista luotettuja henkilöitä eri ryhmien sisältä ja käytä heitä viestinviejinä

●Tavoittaaksesi ja motivoidaksesi erilaisia ryhmiä – joista osa saattaa olla epäluuloisem-

pia hallintoa kohtaan – pyri tunnistamaan, ketkä ovat kyseisen ryhmän sisällä luotettuja

henkilöitä, ja pyri rekrytoimaan heitä viestinviejiksi, jotka kertovat oikean käytöksen

merkityksestä kyseisessä ryhmässä.

Mackie, Worth & Asuncion (1990)

Drury ym. (2019)

329

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen

lisäämiseksi. (jatkuu)

Sosiaaliset

mahdollisuudet

/ Motivaatio

Mahdollista ihmisten myönteisen palautteen antaminen toinen toiselleen

●Viranomaisten kannustavan palautteen lisäksi olisi hyvä kannustaa ihmisiä antamaan

tällaista positiivista palautetta toinen toiselleen. Tällä voi olla myönteisiä sivuvaikutuksia

sosiaalisen koheesion (kiinteyden) lisäämiseksi.

●Negatiivisia vaikutustapoja kuten haukkumista ja sosiaalista stigmatisoimista tulisi välttää.

Vaikka sosiaalisella paheksunnalla voi olla voimallinen vaikutus, sillä on myös mahdolli-

sia haittavaikutuksia liittyen esimerkiksi kielteisiin tunteisiin, sosiaalisiin ristiriitoihin ja

uhmakäytökseen.

Lunn ym. (2020)

Kyvyt Anna konkreettisia keinoja saavuttaa ihmisille tärkeitä tavoitteita vaihtoehtoisin tavoin

●Suositusten noudattaminen voi estää ihmisiä saavuttamasta monia tärkeitä tavoitteitaan.

Tarjoamalla ihmisille konkreettisia ideoita, taitoja ja resursseja saavuttaa nämä tavoitteet

vaihtoehtoisin keinoin voidaan tukea ihmisten kykyä ja motivaatiota noudattaa suosituk-

sia. Esimerkiksi kuntosalien välttäminen voi olla hankalaa, jos ei ole keinoja/taitoja toteut-

taa haluamaansa treeniä ilman kuntosalia. Lasten isojen syntymäpäiväjuhlien kieltäminen

voi olla vanhemmalle helpompi toteuttaa, kun saa hyödyllisiä vinkkejä, miten muuten voi

lapselle tärkeätä päivää juhlistaa.

●Konkreettiset ympäristön mahdollisuudet noudattaa suosituksia vaihtelevat eri ihmisryh-

millä – aina tämä ei ole motivaatiosta kiinni.

COM-B (Michie, van Stralen & West, 2011)

Mahdollisuudet Varmista suositusten mukaisiin käyttäytymisiin vaadittavat konkreettiset resurssit

●Resurssien saatavuus on ennakkoehto, joka mahdollistaa halutun käytöksen. Esimerkiksi

käsienpesu ei onnistu ilman riittäviä käsienpesumahdollisuuksia ja käsidesin saatavuutta

oikeissa paikoissa. Samoin kasvomaskien käytön ennakkoehtona on kasvomaskien riittävä

saatavuus.

●Huomioi resurssien saatavuuden osalta myös sosioekonomiset erot. Tiukassa talou-

dellisessa tilanteessa pienikin hinta voi olla este, jonka takia tietty käytösmuutos jää

tapahtumatta.

COM-B (Michie ym., 2011)

330 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

TAULUKKO 3. Käyttäytymistieteeseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia koronaepidemiaan liittyvien suositusten noudattamisen

lisäämiseksi. (jatkuu)

Mahdollisuudet Suunnittele hienovaraisia muutoksia kognitiiviseen ja fyysiseen valinta-arkkitehtuuriin

●Mahdollisuudet yksistään eivät välttämättä riitä, varsinkaan jos vanhat tottumukset ovat

vastakkaisia. Valinta-arkkitehtuurin muokkaus ja tuuppaukset voivat olla hyvä konsti

ohjata tilanteissa, joissa ihminen toimii automaatiolla.

●Mahdollisia tapoja ovat esimerkiksi esittää suositeltava käyttäytyminen oletusarvona tai

luoda sen toteutusta edistävä automaatioketju ympäristön vihjeillä, jolloin toimintaa ei

tarvitse erikseen miettiä. Artikkelitekstissä on esimerkki tuuppauksesta, jossa sijoittelulla

ja ympäristön vihjeillä edistetään käsidesin käyttöä. Kaupoissa käytössä olevat turvavälejä

osoittavat askelmerkit ovat myös esimerkkejä valinta-arkkitehtuurin käytöstä.

●Valinta-arkkitehtuurin ja tuuppausten hyötyjä ovat niiden tasa-arvoisuus: toisin kuin

useimmissa muissa interventioissa, ne eivät ole riippuvaisia ihmisen omasta päätöksente-

kokyvystä ja siihen tarvittavista voimavaroista. Toisaalta niitä on myös kritisoitu piilovai-

kuttamisesta.

Valinta-arkkitehtuuri (Brown, Cameron, Wilkinson &

Taylor, 2020; Marteau, Fletcher, Hollands & Munafò,

2020)

seen kuin yksin asetetut tavoitteet (Epton, Currie

& Armitage, 2017).

Räätälöiminen ja personoiminen

On suositeltavaa räätälöidä viestintää ja muita

interventioita eri osaryhmille suunnatuksi silloin,

kun se on mahdollista (Michie ym., 2020). Eri

ihmisryhmiin vetoavat eri seikat – joihinkin tepsii

viranomaisviestinnän auktoriteetti, osa motivoi-

tuu oman yhteisön suojelusta ja osa henkilökoh-

taisesta riskistä. Fokusryhmä- ja surveytutkimuk-

set voivat auttaa näiden eri motivaatiotekijöiden

ja konkreettisten olosuhteiden erojen tunnistami-

sessa. Kohderyhmän tuntemukseen pohjautuva

räätälöinti todennäköisesti tehostaa interventiota

(Michie ym., 2020). Personoidut eli henkilökoh-

taistetut interventiot menevät askelen pidemmäl-

le ja antavat saajalleen täsmäviestejä yksilöllisen

tilanteen mukaan vaikkapa mobiilisovelluksen tai

interaktiivisen internetsivun kautta.

Monesti kuitenkin interventiot joudutaan ja-

kelemaan massaviestinnän väyliä. Tällöin turvau-

dutaan karkean keskimääräisiin arvioihin siitä,

millaiset käsitykset ja muut käyttäytymiseen vai-

kuttavat tekijät ovat tärkeimmässä roolissa muu-

toksen suhteen vaikuttamisen kohteena olevan

väestönosan kannalta.

Persoonallisuuden mukaan räätälöiminen voi

myös joskus olla tarpeen: esimerkiksi emotio-

naalisen vakauden (neuroottisuuspiirteen) erojen

osalta osa ihmisistä tarvitsee tilanteen vakavuutta

korostavia viestejä, kun taas osa puolestaan kai-

paa pikemminkin helpotusta ahdistukseen (West

ym., 2020). Tätä voi huomioida yksilöllisessä neu-

vonnassa tai sensitiivisyydessä ryhmätason neu-

vonnassa, esimerkiksi kouluissa, tai päätöksente-

kijöiden puheissa.

Sosioekonomisen aseman huomioiminen

Psykologisen tason tekijät kytkeytyvät sosioe-

konomisen tason tekijöihin. Isossa-Britanniassa

tehty tutkimus (Atchison ym., 2020) tarkasteli

useiden eri demograsten tekijöiden yhteyttä

suojautumiseen. Sen mukaan kaikissa väestöryh-

missä motivaatio eristäytymiseen ja etäisyyden

pitämiseen oli yhtä korkea, mutta käytännön

mahdollisuudet eristäytyä olivat merkittäväs-

ti huonommat vähätuloisilla, esimerkiksi työn

edellyttämien fyysisten kontaktien tai asuntojen

331

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

ahtauden takia. Myös epidemian itsensä on ha-

vaittu leviävän helpommin köyhemmissä väestö-

ryhmissä. Väljissä asuinoloissa perheenjäsenten

tartunnoilta on helpompi eristäytyä.

Psykologisen tiedon hyödyntäminen inter-

ventioiden suunnittelussa ei sulje pois yhteis-

kunnallisten, rakenteellisten eriarvioisuustekijöi-

den huomioimista (ks. myös tasa-arvoa koskeva

APEASE-arviointikriteeri).

Käyttäytymistieteet käytännön mini-

interventioissa

Emme esittele minkään tietyn käyttäytymis-

muutosintervention suunnittelua tämän koon-

tiartikkelin puitteissa, mutta hahmottelemme

esimerkinomaisesti kaksi mini-interventiota.

Käyttäytymistieteitä voisi soveltaa esimerkiksi

seuraavilla tavoilla käsihuuhteen käyttämisen ja

käsienpesutottumuksen lisäämiseksi.

Valinta-arkkitehtuurin muuttaminen ja tuuppaus

käsihuuhteen käyttöön

Apteekissa käsidesiä on sijoitettu jonotusnumero-

automaatin viereen ja ulko-ovelle, mutta havain-

tojen mukaan sitä käyttää automaatilla vain noin

puolet kävijöistä ja ulko-ovella ei juuri kukaan.

Käyttöön voi tuupata esimerkiksi kehittämäl-

lä automaattisen toimintaketjun näin: merkitse

ovelta tullessa lattiaan jalanjäljet, jotka johtavat

jonotusnumeroautomaatille; laita nuoli osoitta-

maan automaatin nappia ja merkitse nuoli ykkö-

sellä; laita toinen nuoli osoittamaan automaatilta

käsidesiin ja merkitse se kakkosella; laita kolmas

nuoli osoittamaan ulko-ovella olevaa käsidesiä ja

merkitse se kolmosella.

Käsienpesutottumusten muodostaminen

Tottumusten muodostumista koskevan tämän-

hetkisen tutkimusnäytön mukaan (Gardner, Re-

bar & Lally, 2020) suositeltavat askelet tottumus-

ten muodostamiseksi ovat seuraavat:

Valitse samana toistuva konteksti, jossa teko

aina toteutuu, ja liitä siihen teon käynnistävä ti-

lannevihje sekä mieti teosta seuraava palkinto.

Esimerkki: aina kun tulen kotiin (konteksti) ja

olen ripustanut takin naulakkoon (tilannevihje),

menen suoraan vessaan pesemään käteni (teko) ja

kuivaan ne hyvin (teko), samalla panen merkille

käsien puhtauden ja hyvän tuoksun (palkintona

mielihyvä).

Päätä toteuttaa aina sama teko saman konteks-

tin ja ärsykkeen yhteydessä ja toista tätä viikon

ajan. Seuraa edistymistä ja pane merkille poik-

keamat.

Avainasioita hyvien konteksti–tilannevihje–

teko-ketjujen muodostamisessa: Valitse tilanne-

vihje, joka toistuu riittävän usein. Tilannevihje voi

olla jokin ulkoinen tapahtuma tai vaikka sisäinen

tila, mutta esimerkiksi kellonajan ei ole havaittu

olevan yhtä toimiva ärsyke/vihje laukaisemaan

toivottua tekoa.

EMPIIRISEN NÄYTÖN ASTE: MISSÄ VAIHEESSA

PSYKOLOGIATIETEEN PERUSTEELLA VOIDAAN

ANTAA SUOSITUKSIA?

Suurta osaa psykologisista teorioista ja erityises-

ti käyttäytymiseen vaikuttamisen periaatteista

ei ole laajamittaisesti testattu korkeatasoisissa

tutkimusasetelmissa. Monia tutkimuksia, myös

sellaisia, joihin oppikirjoihin sisällytettyjä ”lain-

alaisuuksia” perustuu, on aiheellisesti kritisoitu

metodologisista puutteista (ks. esim. Valtonen

& Hankonen, 2019). Lääketieteessä on käytös-

sä evidenssipyramidi, jossa korkeinta ja vahvinta

näytön tuottamisen muotoa edustavat metodolo-

gialtaan laadukkaat satunnaistetut kokeet. Har-

vaa tässä annettua toimenpidesuositusta on tällä

tavalla testattu ainakaan kriisiviestinnän konteks-

tissa.

Nämä epävarmuustekijät on hyvä pitää mielessä,

kun psykologisen tutkimuksen ja teorian perus-

teella lähdetään antamaan suosituksia käytän-

töön. Emme ole kuitenkaan yhtä pessimistisellä

mielellä tästä kuin osa tutkijoista, jotka perään-

kuuluttavat hyvinkin varovaista suhtautumista

suositusten vetämiseen psykologiatieteen ”epä-

kypsyyden” takia (IJzerman ym., 2020). Mieles-

tämme koronapandemian kaltaisessa akuutissa

kriisissä on parempi olla mukana niissä keskus-

teluissa, joissa ongelmia ratkaistaan, kuin vetäytyä

odottamaan täydellisen tutkimusnäytön kerty-

mistä. Akuutissa kriisitilanteessa toimenpiteet

kannattaa perustaa luotettavimpaan käytössä

olevaan tietoon – sen epävarmuudet tiedostaen.

Evidenssipyramidin huipulla ovat satunnaistetut

332 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

kokeet mutta alemmilla portailla tunnistetaan

myös kliinisten kokemusten ja tapaustutkimus-

ten arvo. Kyse ei lopulta ole siitä, käytetäänkö

psykologiaa toimenpiteiden suunnittelussa. Kyse

on siitä – kuten professori John Drury on to-

dennut (Bealing, 7.5.2020) – mitä psykologiaa

suunnittelussa käytetään: tutkijoiden tarjoamia

tieteellisesti kehitettyjä psykologisia teorioita vai

päättäjien omia arkipsykologisia teorioita? Dru-

ryn ja kollegoiden (2019) mukaan päättäjien arki-

psykologiset teoriat saattavat olla kriisitilanteissa

jopa vahingollisia, esimerkiksi kun perusteeton

usko massojen taipumukseen panikoida johtaa

informaation pimittämiseen. Jos täydellistä tut-

kimusnäyttöä ei ole, on silti parempi huomioida

evidenssipyramidin alemmilta portailta löytyvä

tutkimusnäyttö – tai käytännön tai kliininen

kokemus – kuin jättää se huomiotta. Valistunut

arvaus osuu todennäköisemmin oikeaan kuin

sumea arvaus. Ja jos käyttäytymistieteilijät ovat

hiljaa, se jää helposti huomiotta.

Samalla tavalla kuin virologit tai lääkärit, käyt-

täytymistieteiden edustajat voivat myöntää, että

vielä emme ymmärrä kohteena olevasta asiasta

riittävästi, mutta voimme kuitenkin auttaa rat-

kaisuehdotusten hahmottelussa parhaan tähän

asti kertyneen tiedon ja käytännön kokemuksen

pohjalta. Vaikka näyttöpohja vaikuttavista toi-

menpiteistä on puutteellista, toimenpiteitä joka

tapauksessa tehdään. Tieteen kontribuution ei

välttämättä tarvitsekaan olla varmoja lupauksia

ratkaisukeinoista. Monesti päätöksentekijät ja

käytännön toimijat arvostavat jo pelkästään käsit-

teellisiä työkaluja ja viitekehyksiä, joilla käyttäyty-

mistieteilijät voivat auttaa hahmottamaan ongel-

maa jäsentyneemmin. Kuten Einstein (1936) on

todennut, tieteessä kyse on arkiajattelun hiomi-

sesta ja täsmentämisestä. Tieteellisen ja arkitie-

don erottaa lopulta vain se, että ensin mainitussa

tiedon tuottamiseen käytetään pitkälle hiottuja

ja kollektiivisia tiedon tuottamisen tapoja, joilla

pyritään varmistamaan saavutetun ymmärryksen

luotettavuus (Martela, 2015). Näin ollen käyt-

täytymistieteiden käsitteelliset työkalut auttavat

jäsentämään kehittyneitäkin päätöksenteossa

käytössä olevia arkiteorioita sekä myös retroak-

tiivisesti analysoimaan olemassa olevia toimenpi-

teitä (ks. esim. Seppälä, Hankonen, Korkiakangas

& Ruusuvuori, 2017).

Tieteen tarkoitus on myöskin tuottaa parhaaseen

käytettävissä olevaan tietoon perustuvia hypo-

teeseja ja opastaa niiden testaamisessa niin, että

näyttöä kertyisi tulevaisuutta varten. Meidän ei

toki tarvitse jäädä vain pyramidin ”asiantunti-

janäkemyksen” näytön tasolle, vaan tulevaisuu-

dessa voimme korkeatasoisin tutkimusasetelmin

kerryttää näyttöä.

On kuitenkin jatkossa aiheellista pitää entistä

paremmin mielessä tieto siitä, millainen näyttö

on erilaisten politiikkasuositusten takana – mutta

miten toteuttaa tätä käytännössä? Ruggeri kolle-

goineen (2020) onkin myös ehdottanut käyttöön

uutta viitekehystä, jonka avulla voitaisiin asettaa

standardit näytölle, jota käytetään päätöksente-

ossa. Viitekehyksessä validoinnin tasoja on viisi,

joista alin on teoreettinen (heikoin taso (argu-

mentti tai mahdollinen selitys muotoiltu) ja kor-

kein on ”impakti” (efekti on luotettavasti toden-

nettu ja replikoitu ”todellisen elämän” kontekstis-

sa, ja sillä on todellista merkitystä käytännössä).

Kirjoittajat ehdottavat, että järjestelmää voitaisiin

soveltaa mihin tahansa julkaistuun työhön (esim.

alaviitteinä) – näin näytön taso ja vahvuus olisi

jatkuvasti näkyvillä. Nähtäväksi jää, miten tämä

vielä tällä hetkellä julkaisematon viitekehys tai

vastaavat luokitusjärjestelmät tulevat vakiintu-

maan tieteenalamme käyttöön.

LOPUKSI

Käyttäytymistieteilijöitä toivotaan apuun meneil-

lään olevaan koronavirusepidemiaan sisältyvien

käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaise-

misessa. Ja näitä pulmia riittää, nopealla tahdil-

la. Mutta mikä on osaamisessamme käytännön

ja teorian suhde: antaako suomalainen koulutus

psykologian ja sosiaalipsykologian maisterioh-

jelmissa valmiuksia suunnitella tieteelliseen nä-

kemykseen perustuen käyttäytymisen muutos-

toimenpiteitä tai neuvoa ja tukea muiden alojen

virkamiehiä käyttäytymistiedon hyödyntämises-

sä? Psykologian ja sosiaalipsykologian koulutus-

ohjelmissa on viime vuosina otettu askelia kohti

soveltamista harjoittavia kursseja ja vahvistettu

opiskelijoiden valmiuksia analysoida käytännön

käyttäytymismuutosongelmia ongelmalähtöi-

sesti (ei teoria edellä) sekä etsiä niihin näyttöön

333

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

ja teorioihin tukeutuvia ratkaisuja. Artikkelin

ensimmäinen osa osoittaa, että vaikkei valmiita

vastauksia ole, käyttäytymismuutostieteelliset

systemaattisen interventiosuunnittelun menetel-

mät ovat käyttökelpoinen anti, joita taitoja yhteis-

kunnassa laajalti tarvitaan.

Toisaalta artikkelin toisessa osassa kuvatun-

laiselle substanssiosaamisellekin on laaja kysyntä:

Koska sosiaalipsykologeilla on syvällistä tietoa

inhimillisen käyttäytymisen yksilöllisistä ja in-

terpersoonallisista prosesseista (Ruiter, Massar,

Vugt & Kok, 2013), heillä voisi olla tärkeä rooli

monenlaisten yhteiskunnallisten ongelmien rat-

kaisemisessa (Hankonen, 2012; Hankonen &

Renko, 2019). Tämä edellyttää soveltavan sosiaa-

lipsykologian sisältyvän koulutusohjelmiin (Rui-

ter ym., 2013).

Lopuksi on todettava, että psykologia ja sosi-

aalipsykologia eivät ole ainoita käyttäytymiseen

ja käyttäytymismuutoksen tieteelliseen tarkaste-

luun kontribuoivia tieteenaloja, vaan myös kog-

nitiotiede, sosiologia, antropologia, kansantalous-

tiede, politiikan tutkimus, viestintä ja muut käyt-

täytymis- ja yhteiskuntatieteet tarjoavat tärkeitä

ja täydentäviä näkökulmia (Hankonen & Renko,

2019; Van Bavel ym., 2020). Monitieteinen lä-

hestymistapa auttaa ymmärtämään kompleksisia

ongelmia. Myöskään pelkästä norsunluutornis-

ta maailmaa ei muuteta. Ihmisiä itseään tulee

osallistaa toimenpiteiden suunnittelemiseen ja

kehittämiseen. Parhaimmillaan käyttäytymisen

muutoksen suunnittelu hyödyntää sekä useiden

tieteenalojen tietoa että ihmisten omaa arkitietoa,

ja tässä kokonaisuudessa psykologisella ja sosiaa-

lipsykologisella tutkimuksella on oma merkittävä

roolinsa.

Artikkeli on saatu toimitukseen 15.5.2020 ja hy-

väksytty julkaistavaksi 14.8.2020.

Kiitokset

Kiitämme VTM Minttu Palsolaa avusta artikke-

lin kirjoitusasun viimeistelyssä.

Lähteet

Abraham, C., Kok, G., Schaalma, H.P. & Luszczynska, A.

(2011). Health promotion. Teoksessa P.R. Martin, F.M.

Cheung, M.C. Knowles, M. Kyrios, L. Littleeld, J.B.

Overmier & J.M. Pieto (toim.), IAAP handbook of applied

psychology (s. 81–111). Wiley-Blackwell IAAP Handbook

of Applied Psychology. Wiley-Blackwell.

Atchison, C.J., Bowman, L., Vrinten, C., Redd, R., Pristera,

P., Eaton, J.W. & Ward, H. (2020). Perceptions and be-

havioural responses of the general public during the COV-

ID-19 pandemic: A cross-sectional survey of UK adults.

MedRxiv. doi:10.1101/2020.04.01.20050039.

Bartholomew Eldredge, L.K., Markham, C.M., Ruiter,

R.A.C., Kok, G. & Parcel, G.S. (2016). Planning health

promotion programs: An intervention mapping approach.

Hoboken, NJ: John Wiley & Sons.

Bealing, J. (7.5.2020). Why collective behaviour will get us

through the Covid-19 pandemic – Interview with profes-

sor John Drury. University of Sussex. Haettu osoitteesta

https://student.sussex.ac.uk/news/article/51930-why-

collective-behaviour-will-get-us-through-the-covid-19-

pandemic.

Bish, A. & Michie, S. (2010). Demographic and attitudinal

determinants of protective behaviours during a pandemic:

A review. British Journal of Health Psychology, 15, 797–824.

doi:10.1348/135910710x485826.

Bonell, C., Michie, S., Reicher, S., West, R., Bear, L., Yard-

ley, L., … & Rubin, G.J. (2020). Harnessing behaviour-

al science in public health campaigns to maintain ’social

distancing’ in response to the COVID-19 pandemic: Key

principles. J Epidemiol Community Health. doi:10.1136/

jech-2020-214290.

Brown, P.M., Cameron, L.D., Wilkinson, M. & Taylor, D.

(2020). Economic and behavioral economic interventions.

Teoksessa M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton, N.

Hankonen & T. Lintunen (toim.), e handbook of behav-

iour change (s. 617–631). Cambridge University Press.

Carter, H., Drury, J., Rubin, G.J., Williams, R. & Amlôt,

R. (2015). Applying crowd psychology to develop recom-

mendations for the management of mass decontamination.

Health Secur, 13(1), 45–53. doi:10.1089/hs.2014.0061.

Carver, C.S. & Scheier, M.F. (1982). Control theory: A useful

conceptual framework for personality-social, clinical, and

health psychology. Psychological Bulletin, 92(1), 111–135.

Czerniewska, A. & White, S. (2020). Hygiene programming

during outbreaks: A qualitative case study of the human-

itarian response during the Ebola outbreak in Liberia.

334 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

BMC Public Health, 20, 154. doi:10.1186/s12889-020-

8240-9.

Clark, F., Sanders, K., Carlson, M., Blanche, E. & Jackson, J.

(2007). Synthesis of habit theory. OTJR: Occupation, Par-

ticipation and Health, 27, 7S–23S.

Drury, J. (2018). e role of social identity processes in mass

emergency behaviour: An integrative review. European

Review of Social Psychology, 29(1), 38–81.

Drury, J., Carter, H., Cocking, C., Ntontis, E., Tekin Guven,

S. & Amlôt, R. (2019). Facilitating collective psychosocial

resilience in the public in emergencies: Twelve recommen-

dations based on the social identity approach. Frontiers in

Public Health, 7. doi:10.3389/fpubh.2019.00141.

Einstein, A. (1936). Physics and reality. Journal of the Frank-

lin Institute, 221(3), 349–382. doi:10.1016/S0016-

0032(36)91047-5.

Epton, T., Currie, S. & Armitage, C.J. (2017). Unique eects

of setting goals on behavior change: Systematic review and

meta-analysis. Journal of Consulting and Clinical Psycholo-

gy, 85(12), 1182–1198. doi:10.1037/ccp0000260.

Everett, J.A.C., Colombatto, C., Chituc, V., Brady, W.J. &

Crockett, M. (2020). e eectiveness of moral messages

on public health behavioral intentions during the COV-

ID-19 pandemic. PsyArXiv Preprints. doi:10.31234/osf.

io/9yqs8.

Fishbein, M. & Ajzen, I. (2011). Predicting and changing be-

havior: e reasoned action approach. New York, NY: Taylor

& Francis.

Gallagher, K.M. & Updegra, J.A. (2012). Health message

framing eects on attitudes, intentions, and behavior: A

meta-analytic review. Ann Behav Med, 43(1), 101–116.

doi:10.1007/s12160-011-9308-7.

Gamma, A.E., Slekiene, J., von Medeazza, G., Asplund,

F., Cardoso, P. & Mosler, H.-J. (2017). Contextual and

psychosocial factors predicting Ebola prevention behav-

iours using the RANAS approach to behaviour change in

Guinea-Bissau. BMC Public Health, 17, 446. doi:10.1186/

s12889-017-4360-2.

Gardner, B., Rebar, A.L. & Lally, P. (2020). Habit interven-

tions. Teoksessa M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton,

N. Hankonen & T. Lintunen (toim.), e handbook of be-

haviour change (s. 599–616). Cambridge University Press.

Gillison, F.B., Rouse, P., Standage, M., Sebire, S.J. & Ryan,

R.M. (2019). A meta-analysis of techniques to promote

motivation for health behaviour change from a self-de-

termination theory perspective. Health Psychology Review,

13(1), 110–130.

Grant, A.M. & Hofmann, D.A. (2011). It’s not all about me:

Motivating hand hygiene among health care profession-

als by focusing on patients. Psychological Science, 22(12),

1494–1499.

Hagger, M., Cameron, L., Hamilton, K., Hankonen, N. &

Lintunen, T. (toim.) (2020). e handbook of behaviour

change. Cambridge University Press.

Hagger, M.S., Luszczynska, A., de Wit, J., Benyamini, Y.,

Burkert, S., Chamberland, P., … & Gollwitzer, P.M.

(2016). Planning and implementation intention inter-

ventions in health psychology: Consensus statement and

recommendations. Psychology & Health, 31(7), 814–839.

doi:10.1080/08870446.2016.1146719.

Hagger, M.S. & Weed, M. (2019). DEBATE: Do interven-

tions based on behavioral theory work in the real world?

Int J Behav Nutr Phys Act, 16, 36. doi:10.1186/s12966-

019-0795-4.

Hankonen, N. (2012). Mitä sosiaalipsykologia voisi olla?

Sosiaalipsykologia vaikuttamisen tieteenä, vaikuttajana

yhteiskunnassa. Teoksessa A.-L. Lahikainen, E. Suoni-

nen, I. Järventie & M. Salonen (toim.), Sosiaalipsykologian

sukupolvet (s. 243–260). Tampere: Vastapaino.

Hankonen, N. (2017). Miten motivoida kohti hyvinvointia?

Käyttäytymismuutosinterventiot terveyden edistämiseksi.

Teoksessa K. Salmela-Aro & J.-E. Nurmi (toim.), Mikä

meitä liikuttaa? Motivaatiopsykologian perusteet (s. 202–

221). Juva: PS-kustannus.

Hankonen, N. & Hardeman, W. (2020). Developing behav-

iour change interventions. Teoksessa M.S. Hagger, L. Ca-

meron, K. Hamilton, N. Hankonen & T. Lintunen (toim.),

e handbook of behavior change (s. 300–317). Cambridge

University Press.

Hankonen, N. & Renko, E. (2019). Psykologia ratkaisemassa

maailman hankalia ongelmia. Futura, 38(2), 11–18.

Heino, M.T.J., Knittle, K., Noone, C., Hasselman, F. & Han-

konen, N. (2020). Studying behaviour change mechanisms

under complexity. PsyArxiv. doi:10.31234/osf.io/fxgw4.

IJzerman, H., Lewis, N.A., jr, Weinstein, N., DeBruine,

L.M., Ritchie, S. J., Vazire, S., … & Przybylski, A.K.

(2020). Psychological science is not yet a crisis-ready dis-

cipline. PsyArXiv Preprints. doi:10.31234/osf.io/whds4.

Jordan, J., Yoeli, E. & Rand, D. (2020). Don’t get it or don’t

spread it? Comparing self-interested versus prosocial-

ly framed COVID-19 prevention messaging. PsyArXiv

Preprints. doi:10.31234/osf.io/yuq7x.

Kahneman, D. & Miller, D.T. (1986). Norm theory: Com-

paring reality to its alternatives. Psychol Rev, 93, 136–153.

Kangasniemi, J. (4.4.2020). Miksi osa ihmisistä ei noudata

rajoituksia, vaikka ne ovat kaikkien tiedossa? Sosiaali-

psykologi listaa kahdeksan psykologista harhaa, joihin

kaikki meistä ovat vaarassa sortua. Helsingin Sanomat.

335

MITEN SAADA IHMISET NOUDATTAMAAN EPIDEMIAN LEVIÄMISEN ESTÄMISEEN LIITTYVIÄ SUOSITUKSIA? KÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN ANTI

PSYKOLOGIA 55 (05), 2020

Haettu osoitteesta https://www.hs./hyvinvointi/art-

2000006463248.html.

Kwasnicka, D., Dombrowski, S.U., White, M. & Sniehotta,

F.F. (2016). eoretical explanations for maintenance of

behaviour change: A systematic review of behaviour the-

ories. Health Psychology Review, 10(3), 277–296.

Kwasnicka, D., Presseau, J., White, M. & Sniehotta, F.F.

(2013). Does planning how to cope with anticipated bar-

riers facilitate health-related behaviour change? A system-

atic review. Health Psychology Review, 7(2), 129–145.

Legault, L., Gutsell, J.N. & Inzlicht, M. (2011). Ironic eects

of antiprejudice messages: How motivational interventions

can reduce (but also increase) prejudice. Psychological Science,

22(12), 1472–1477. doi:10.1177/0956797611427918.

Linnansaari, A. & Hankonen, N. (2019). Terveyskäyttäyty-

miseen vaikuttaminen: interventioiden suunnittelun ja

arvioinnin pääpiirteitä. Teoksessa S. Sinikallio (toim.),

Terveyden psykologia (s. 89–134). Jyväskylä: PS-kustan-

nus.

Lunn, P., Belton, C., Lavin, C., McGowan, F., Timmons, S. &

Robertson, D. (2020). Using behavioural science to help

ght the corona virus. Economic and Social Research

Institute. Haettu osoitteesta https://www.esri.ie/publica-

tions/using-behavioural-science-to-help-ght-the-coro-

navirus.

Mackie, D.M., Worth, L.T. & Asuncion, A.G. (1990). Pro-

cessing of persuasive in-group messages. Journal of Person-

ality and Social Psychology, 58(5), 812–822.

Marteau, T.M., Fletcher, P.C., Hollands, G.J. & Munafò,

M.R. (2020). Changing behaviour by changing environ-

ments. Teoksessa M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton,

N. Hankonen & T. Lintunen (toim.), e handbook of be-

haviour change (s. 193–207). Cambridge University Press.

Marteau, T.M., Hollands, G.J. & Fletcher, P.C. (2012).

Changing human behavior to prevent disease: e impor-

tance of targeting automatic processes. Science, 337(6101),

1492–1495. doi:10.1126/science.1226918.

Martela, F. (2015). Fallible inquiry with ethical ends-in-

view: A pragmatist philosophy of science for organiza-

tional research. Organization Studies, 36(4), 537–563.

doi:10.1177/0170840614559257.

Michie, S., Atkins, L. & West, R. (2014). e Behaviour Change

Wheel: A guide to designing interventions. Great Britain: Sil-

verback Publishing.

Michie, S. & Prestwich, A. (2010). Are interventions theo-

ry-based? Development of a theory coding scheme. Health

Psychology, 29(1), 1–8. doi:10.1037/a0016939.

Michie, S., van Stralen, M.M. & West, R. (2011). e Behav-

iour Change Wheel: A new method for characterising and

designing behaviour change interventions. Implementation

Science, 6(1), 42. doi:10.1186/1748-5908-6-42.

Michie, S., West, R., Campbell, R., Brown, J. & Gainforth, H.

(2014). ABC of behaviour change theories. Great Britain:

Silverback Publishing.

Michie, S., West, R., Rogers, M.B., Bonell, C., Rubin, J. &

Amlôt, R. (2020). Reducing SARS-CoV-2 transmission

in the UK: A behavioural science approach to identifying

options for increasing adherence to social distancing and

shielding vulnerable people. British Journal of Health Psy-

chology. doi:10.1111/bjhp.12428.

Ntoumanis, N., Ng, J.Y.Y., Prestwich, A., Quested, E., Han-

cox, J.E., øgersen-Ntoumani, C., … & Williams, G.C.

(2020). A meta-analysis of self-determination theory-in-

formed intervention studies in the health domain: Eects

on motivation, health behavior, physical, and psychological

health. Health Psychology Review, 1–31. doi:10.1080/1743

7199.2020.1718529.

O’Cathain, A., Croot, L., Sworn, K., Duncan, E., Rousseau,

N., Turner, K., … & Hoddinott, P. (2019). Taxonomy of

approaches to developing interventions to improve health:

A systematic methods overview. Pilot and Feasibility Stud-

ies, 5(1), 41. doi:10.1186/s40814-019-0425-6.

Oldenburg, B., Absetz, P. & Chan C. (2010). Behavioral in-

terventions for prevention and management of chronic

disease. Teoksessa A. Steptoe (toim.), Handbook of behav-

ioral medicine: Methods and applications (s. 969–988). New

York: Springer.

Reynolds, J.P., Stautz, K., Pilling, M., van der Linden, S.

& Marteau, T.M. (2020). Communicating the eec-

tiveness and ineectiveness of government policies and

their impact on public support: A systematic review with

meta-analysis. R. Soc. open sci., 7, 190522. doi:10.1098/

rsos.190522.

Ruggeri, K., van der Linden, S., Wang, Y.C., Papa, F., Riesch,

J. & Green, J. (2020). Standards for evidence in policy

decision-making. Nature Research Social and Behavioural

Sciences, 399005. Haettu osoitteesta go.nature.com/2zdT-

QIs.

Ruiter, R., Crutzen, R., de Leeuw, E. & Kok, G. (2020).

Changing behavior using theories at the interpersonal,

organizational, community and societal levels. Teoksessa

M.S. Hagger, L. Cameron, K. Hamilton, N. Hankonen

& T. Lintunen (toim.), e handbook of behaviour change (s.

251–265). Cambridge University Press.

Ruiter, R., Massar, K., Vugt, M. & Kok, G. (2013). Applying

social psychology to understanding social problems. Teok-

sessa A. Golec de Zavala & A. Cichocka (toim.), Social

psychology of social problems. Palgrave MacMillan.

336 PSYKOLOGIA

NELLI HANKONEN, PILVIKKI ABSETZ & FRANK MARTELA

Ryan, R.M. & Deci, E.L. (2017). Self-determination theo-

ry: Basic psychological needs in motivation, development,

and wellness. New York, NY: Guilford Press.

Scientic Pandemic Inuenza behaviour Advisory Commit-

tee (SPI-B) (2020a). Insights on self-isolation and house-

hold isolation. Haettu 12.5.2020 osoitteesta https://post.

parliament.uk/analysis/covid-19-insights-from-behav-

ioural-science/.

Scientic Pandemic Inuenza behaviour Advisory Commit-

tee (SPI-B) (2020b). e role of behavioural science in the

coronavirus outbreak.

Sekhon, M., Cartwright, M. & Francis, J. (2017). Acceptability

of healthcare interventions: An overview of reviews and

development of a theoretical framework. BMC Health Ser-

vices Research, 17(1), 88. doi:10.1186/s12913-017-2031-8.

Seppälä, T., Hankonen, N., Korkiakangas, E. & Ruusuvuori,

J. (2017). National policies for the promotion of physical

activity and healthy nutrition in the workplace context:

A Behaviour Change Wheel guided content analysis of

policy papers in Finland. BMC Public Health, 18(1), 87.

doi:10.1186/s12889-017-4574-3.

e Independent Scientic Advisory Group for Emergen-

cies (SAGE) (2020). COVID-19: What are the options

for the UK? Recommendations for government based

on an open and transparent examination of the scientic

evidence. Haettu 12.5.2020 osoitteesta http://www.inde-

pendentsage.org/wp-content/uploads/2020/05/e-In-

dependent-SAGE-Report.pdf.

Tversky, A. & Kahneman, D. (1992). Advances in prospect

theory: Cumulative representation of uncertainty. Journal

of Risk and Uncertainty, 5, 297–323.

Valtonen, J. & Hankonen, N. (2019). Mitä toistettavuuskrii-

sistä pitäisi ajatella? Psykologia, 54(6), 433–439.

Van Bavel, J.J., Baicker, K., Boggio, P., Capraro, V., Cichocka,

A., Crockett, M., … & Willer, R. (2020). Using social and

behavioural science to support COVID-19 pandemic re-

sponse. doi:10.31234/osf.io/y38m9.

Vansteenkiste, M., Soenens, B., Van Petegem, S. & Duriez,

B. (2014). Longitudinal associations between adolescent

perceived degree and style of parental prohibition and

internalization and deance. Developmental Psychology,

50(1), 229–236.

Webb, T.L., Joseph, J., Yardley, L. & Michie, S. (2010). Us-

ing the internet to promote health behavior change: A

systematic review and meta-analysis of the impact of

theoretical basis, use of behavior change techniques, and

mode of delivery on ecacy. J Med Internet Res, 12(1), e4.

doi:10.2196/jmir.1376.

Weinstein, N., Vansteenkiste, M. & Paulmann, S. (2020).

Don’t you say it that way! Experimental evidence that

controlling voices elicit deance. Journal of Experi-

mental Social Psychology, 88, 103949. doi:10.1016/j.

jesp.2019.103949.

West, R., Michie, S., Rubin, G.J. & Amlôt, R. (2020). Ap-

plying principles of behaviour change to reduce SARS-

CoV-2 transmission. Nature Human Behaviour, 4, 451–

459. doi:10.1038/s41562-020-0887-9.

WHO (2020). Statement – Behavioural insights are valua-

ble to inform the planning of appropriate pandemic re-

sponse measures. 15 May 2020, Statement to the press by

Dr Hans Henri P. Kluge, WHO Regional Director for

Europe. Haettu 22.6.2020 osoitteesta https://www.euro.

who.int/en/media-centre/sections/statements/2020/

statement-behavioural-insights-are-valuable-to-in-

form-the-planning-of-appropriate-pandemic-re-

sponse-measures.

400 PSYKOLOGIA

HANKON EN, N.,

ABSETZ, P.,

& MARTELA, F.

How to increase

adherence to

recommendations to

prevent the spread of

epidemics: Contributions

of the behavioural

sciences

Psykologia 55 316–336

Tallinn ISSN 0355-1067 (printed)

ISSN 2670-322X (online)

Preventing the spread of the

new coronavirus requires many

behavioural changes such as

social distancing and regular

hand washing. It is impossi-

ble to monitor the adherence

to many of these guidelines

and some might be in place

for long periods of time. Ac-

cordingly, the eectiveness of

the preventive measures is, to

a large degree, dependent on

people’s voluntary compliance.

Within psychology in general,

and social psychology in par-

ticular, there is a long tradition

of research on how to inuence

people’s attitudes, motivations,

and behaviour. ere are also

systematic frameworks for the

development of eective be-

havioural interventions. e

aim of the present article is 1)

to demonstrate the usefulness

of analysing behaviour and

systematic intervention devel-

opment in designing measures

to help stop the spread of the

epidemic, and 2) oer a number

of concrete guidelines for such

policies based on theories and

evidence from the behavioural

sciences. Behavioural sciences

can be utilised in, for exam-

ple, designing illustrative and

motivating communication

materials and ways of commu-

nicating, designing interven-

tions through which people

could consciously develop new

routines for themselves, and

tailoring the approaches to var-

ious subgroups. In the best case,

policies activate people’s social

identities and support their

autonomous motivation, thus

awakening a strong personal

commitment to the required

behaviour. e article is based

on a review of literature reviews

that makes use of both the past

evidence base as well as recent

scientic articles on how to

utilise behavioural knowledge

to prevent the spread of sars-

CoV-2 virus.

Keywords:

coronavirus, sars-CoV-2,

covid-19, policy, public

administration, civil servants,

behaviour change, health

promotion, disease prevention

Authors:

Nelli Hankonen, PhD,

title of docent, associate

professor of social psychology,

Faculty of Social Sciences,

P.O. Box 54,

FI-00014 University of

Helsinki,

Finland,

nelli.hankonen@helsinki.

Pilvikki Absetz, DPsych,

title of docent,

Tampere University,

Finland

Frank Martela, PhD,

title of docent, postdoctoral

researcher,

Aalto University,

Finland

ENGLISH SUMMARIES

PILVIKKI ABSETZ, PsT

terveyden edistämisen dosentti

Tampereen yliopisto

KATARINA ALANKO, PsT

docent, universitetslärare

Fakulteten för humaniora, psykologi och

teologi

Åbo Akademi

OUTI ALANKO, PsL

psykologi

Turun yliopistollinen keskussairaala

TOMMI ALANKO, FT

dosentti, johtaja

Työterveyslaitos

ULLA ANTTILA, ST, VTM

asiantuntija

Psyykkisen hyvinvoinnin keskus Komppi

vapaa tietokirjoittaja

psykoterapeuttikoulutettava

Itä-Suomen yliopisto ja

Lyhytterapiainstituutti

ISABELLA ARPONEN, PsK

Fakulteten för humaniora, psykologi och

teologi

Åbo Akademi

NELLI HANKONEN, VTT

sosiaalipsykologian apulaisprofessori

Valtiotieteellinen tiedekunta

Helsingin yliopisto

PAULIINA MATTILA-HOLAPPA, PsT

vanhempi asiantuntija

Työterveyslaitos

JUHA HOLMA, PsT

psykoterapeutti, professori

Psykologian laitos

Jyväskylän yliopisto

MIA HUOLMAN, PsM

lasten ja nuorten erikoispsykologi

Hämeenlinnan lastenpsykiatrian yksikkö

PAUL KNEKT, THT

dosentti, tutkimuspäällikkö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

EMMA KORHONEN, PsM

vieraileva tutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

OLAVI LINDFORS, PsT

dosentti, kehittämispäällikkö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos;

Psykologian ja logopedian laitos

Lääketieteellinen tiedekunta

Helsingin yliopisto

FRANK MARTELA, VTT, FT

tutkijatohtori

Tuotantotalouden laitos

Aalto-yliopisto;

hyvinvoinnin psykologian dosentti

Tampereen yliopisto

TIINA-MARI MONNI, DI

tuotepäällikkö

Työterveyslaitos

PIA PERTTULA, TkT

vanhempi tutkija

Työterveyslaitos

VIRPI RUOHOMÄKI, FT

vanhempi tutkija

Työterveyslaitos

JUHA SALMITAIVAL, PsT

akatemiatutkija

Aalto-yliopisto;

erikoistuva neuropsykologi

SALLA TOPPINEN-TANNER, PsT

johtaja

Työterveyslaitos

SEPPO TUOMIVAARA, PsT

erikoistutkija

Työterveyslaitos

KIRJOITTAJAT

404 PSYKOLOGIA

ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.

Standards for evidence in policy decision-making

Article

Full-text available

Jun 2020

Full article available: go.nature.com/2zdTQIs Benefits from applying scientific evidence to policy have long been recognized by experts on both ends of the science-policy interface. The COVID-19 pandemic declared in March 2020 urgently demands robust inputs for policymaking, whether biomedical, behavioral, epidemiological, or logistical. Unfortunately, this need arises at a time of growing misinformation and poorly vetted facts repeated by influential sources, meaning there has never been a more critical time to implement standards for evidence. In this piece, we present THEARI, a new framework to help set standards for the quality of evidence used in policy-making. This framework will help manage risks while also providing a reasonable pathway for applying breakthroughs in treatments and policy solutions in an attempt to stem the harm already impacting the well-being of populations around the world.

Reducing SARS‐CoV‐2 transmission in the UK: A behavioural science approach to identifying options for increasing adherence to social distancing and shielding vulnerable people

Article

Full-text available

May 2020

Purpose To describe and discuss a systematic method for producing a very rapid response (3 days) to a UK government policy question in the context of reducing SARS‐CoV‐2 transmission. Methods A group of behavioural and social scientists advising the UK government on COVID‐19 contributed to the analysis and writing of advice through the Government Office for Science. The question was as follows: What are the options for increasing adherence to social distancing (staying at home except for essential journeys and work) and shielding vulnerable people (keeping them at home and away from others)? This was prior to social distancing legislation being implemented. The first two authors produced a draft, based on analysis of the current government guidance and the application of the Behaviour Change Wheel (BCW) framework to identify and evaluate the options. Results For promoting social distancing, 10 options were identified for improving adherence. They covered improvements in ways of achieving the BCW intervention types of education, persuasion, incentivization, and coercion. For promoting shielding of vulnerable people, four options were identified covering the BCW intervention types of incentivization, coercion, and enablement. Conclusions Responding to policymakers very rapidly as has been necessary during the COVID‐19 pandemic can be facilitated by using a framework to structure the thinking and reporting of multidisciplinary academics and policymakers.

Psychological Science is Not Yet a Crisis-Ready Discipline

Preprint

Full-text available

Apr 2020

Psychological scientists have attempted to speak to the COVID-19 crisis. Psychology research on COVID-19, we argue, is unsuitable for making policy decisions. We offer a taxonomy that lets our science advance in Evidence Readiness Levels to be suitable for policy; we caution practitioners to take extreme care translating our findings to applications.

Perceptions and behavioural responses of the general public during the COVID-19 pandemic: A cross-sectional survey of UK Adults

Preprint

Full-text available

Apr 2020

Objective: To examine risk perceptions and behavioural responses of the UK adult population during the early phase of the COVID-19 epidemic in the UK. Design: A cross-sectional survey Setting: Conducted with a nationally representative sample of UK adults within 48 hours of the UK Government advising the public to stop non-essential contact with others and all unnecessary travel. Participants: 2,108 adults living in the UK aged 18 years and over. Data were collected between March 17 and 18 2020. Main outcome measures: Descriptive statistics for all survey questions, including the number of respondents and the weighted percentages. Logistic regression was used to identify sociodemographic variation in: (1) adoption of social-distancing measures, (2) ability to work from home, and (3) willingness and (4) ability to self-isolate. Results Overall, 1,992 (94.2%) respondents reported taking at least one preventive measure: 85.8% washed their hands with soap more frequently; 56.5% avoided crowded areas and 54.5% avoided social events. Adoption of social-distancing measures was higher in those aged over 70 compared to younger adults aged 18 to 34 years (aOR:1.9; 95% CI:1.1 to 3.4). Those with the lowest household income were six times less likely to be able to work from home (aOR:0.16; 95% CI:0.09 to 0.26) and three times less likely to be able to self-isolate (aOR:0.31; 95% CI:0.16 to 0.58). Ability to self-isolate was also lower in black and minority ethnic groups (aOR:0.47; 95% CI:0.27 to 0.82). Willingness to self-isolate was high across all respondents. Conclusions The ability to adopt and comply with certain NPIs is lower in the most economically disadvantaged in society. Governments must implement appropriate social and economic policies to mitigate this. By incorporating these differences in NPIs among socio-economic subpopulations into mathematical models of COVID-19 transmission dynamics, our modelling of epidemic outcomes and response to COVID-19 can be improved.

Using social and behavioural science to support COVID-19 pandemic response

Preprint

Full-text available

Mar 2020

The COVID-19 pandemic represents a massive, global health crisis. Because the crisis requires large-scale behavior change and poses significant psychological burdens on individuals, insights from the social and behavioural sciences are critical for optimizing pandemic response. Here we review relevant research from a diversity of research areas relevant to different dimensions of pandemic response. We review foundational work on navigating threats, social and cultural factors, science communication, moral decision-making, leadership, and stress and coping that is relevant to pandemics. In each section, we outline implications for solving public health issues related to COVID-19. This interdisciplinary review points to several ways in which research can be immediately applied to optimize response to this pandemic, but also points to several important gaps that researchers should move quickly to fill in the coming weeks and months.

Changing Behavior by Changing Environments

Chapter

Jul 2020

Developing Behavior Change Interventions

Chapter

Jul 2020

Harnessing behavioural science in public health campaigns to maintain 'social distancing' in response to the COVID-19 pandemic: Key principles

Article

May 2020
J EPIDEMIOL COMMUN H

Applying principles of behaviour change to reduce SARS-CoV-2 transmission

Article

May 2020
Nat. Hum. Behav.

Human behaviour is central to transmission of SARS-Cov-2, the virus that causes COVID-19, and changing behaviour is crucial to preventing transmission in the absence of pharmaceutical interventions. Isolation and social distancing measures, including edicts to stay at home, have been brought into place across the globe to reduce transmission of the virus, but at a huge cost to individuals and society. In addition to these measures, we urgently need effective interventions to increase adherence to behaviours that individuals in communities can enact to protect themselves and others: use of tissues to catch expelled droplets from coughs or sneezes, use of face masks as appropriate, hand-washing on all occasions when required, disinfecting objects and surfaces, physical distancing, and not touching one’s eyes, nose or mouth. There is an urgent need for direct evidence to inform development of such interventions, but it is possible to make a start by applying behavioural science methods and models. Behaviour change is crucial to preventing SARS-CoV-2 transmission in the absence of pharmaceutical interventions. West et al. argue that we urgently need effective interventions to increase adherence to personal protective behaviours.

Don’t get it or don’t spread it? Comparing self-interested versus prosocially framed COVID-19 prevention messaging

Preprint

Apr 2020

The COVID-19 pandemic threatens millions of lives, and an effective response will require individuals to take costly and difficult measures to slow the rate of transmission. Yet it is unclear how to best motivate preventative actions, which can be conceptualized as either self-interested or cooperative efforts. Should public health messaging focus on the benefits of prevention to individuals, society, or both? We shed light on this question across two pre-registered studies conducted online via Amazon Mechanical Turk (total n = 2176 Americans) during the early days of the COVID-19 pandemic reaching the United States. We investigated the effects of three treatments, consisting of a written appeal and a flier, on intentions to engage in coronavirus prevention behaviors. We presented identical information across treatments, but varied our framing to emphasize the personal, public, or both personal and public benefits of prevention behaviors. While all three treatments increased prevention intentions relative to a no-information control, we found important differences across treatments. In particular, we found strong evidence for the power of prosocial framing: the Public treatment was more effective than the Personal treatment, and the Personal+Public treatment was no more effective than the pure Public treatment. Our results thus suggest that emphasizing the public benefits of prevention efforts may be an effective pandemic response strategy.

Miten saada ihmiset noudattamaan epidemian leviämisen estämiseen liittyviä suosituksia? Käyttäytymistieteiden anti

Abstract

Recommended publications

Miten saada ihmiset noudattamaan epidemian leviämisen estämiseen liittyviä suosituksia?: Käyttäytymi...

Miten auttaa potilaita omaksumaan ja ylläpitämään terveellisiä elämäntapoja? [How to help patients a...

Motivating voluntary compliance to behavioural restrictions: Self-determination theory–based checkli...

Changing activity behaviours in vocational school students: the stepwise development and optimised c...