ArticlePDF Available

Monipaikkainen kehystymistutkimus [Multi-sited analysis of framings]

June 2020
Sosiologia 57(2):183–202

Authors:

Mikko J. Virtanen

University of Helsinki

Antti Silvast

LUT University

In this article, we outline a multi-sited research design for studying open-ended phenomena, such as energy infrastructure and HPV vaccination. Drawing upon recent Science and Technology Studies interest in multi-sited ethnography as well as conceptual developments in sociology, we term our research design the multi-sited analysis of framings (MSAF). To operationalize MSAF, we apply the concepts of framing and taming to focus on different forms of meaning-formation on different sites: mundane sense-making as framing and cognitive reasoning as taming. We further demonstrate our research design in a multi-sited study of electrical power infrastructure and its risk management and market activities on the national regulatory level, both in specialized electricity control rooms and in consumer households. The article rounds up by reflecting both the challenges of MSAF as well as possibilities for its further development.

Content uploaded by Mikko J. Virtanen

Content may be subject to copyright.

Content uploaded by Mikko J. Virtanen

Content may be subject to copyright.

SOSIOLOGIA 2/2020 183

Monipaikkainen kehystymistutkimus

Mikko J. Virtanen & Antti Silvast

Abstrakti

Kehittelemme artikkelissa lähestymistapaa, joka rakentaa ilmiöitä tutkittaviksi moninaisina, ilman

niistä itsestään juontuvia rajauksia. Kutsumme lähestymistapaamme monipaikkaiseksi kehystymis-

tutkimukseksi (). Lähestymme ilmiöitä monipaikkaisesti, toisistaan erillisten sijaintien – ilmiön

lokalisoitujen toimeenpanojen – kautta. Tarjoamme :n operationalisoimisen avuksi käsiteparia

kehystyminen ja kesyttäminen. Erving Gomanin työhön tukeutuva kehystymisen käsite ohjaa kiinnit-

tämään huomion arkisiin ja pohtimattomiin kehystymisen prosesseihin, joissa tilanteet muodostuvat

merkityksellisiksi. Ian Hackingiltä lainaamamme kesyttämisen käsite puolestaan kohdentaa tutkimusta

aktiiviseen ja tiedostettuun kesyttämistyöhön. Ilmiöt yhtäältä muodostuvat eri sijainneissa havaitta-

vien kehystymisten ja kesyttämisten yhteenliittymiksi. Toisaalta ilmiöt välittävät niitä kehystymisiä ja

kesyttämisiä, joita tapahtuu eri sijainneissa. Välittyminen ei ole neutraalia vaan kantaa ja muodostaa

myös eriparisuuksia ja valtasuhteita: yhteenliittymän yhdessä sijainnissa tehty aktiivinen kesyttämistyö

koettelee toisessa sijainnissa muodostunutta kehystymistä. Vastaamme myös inhimillisen toimijuuden

laajentamisen haasteeseen tuomalla erilaiset välineet ja järkeilytyylit mukaan kehystymisten ja kesyttä-

misten tarkasteluun. Käsitteellisen työn lisäksi sovellamme tutkimustapaamme energiainfrastruktuurin

muotoutumista tarkastelevassa esimerkkitutkimuksessa. Keskustelemme lopuksi esimerkkimme poh-

jalta :n haasteista ja kehittämisen mahdollisuuksista.

: monipaikkaisuus, metodologia, kehystyminen, kesyttäminen, laadullinen tutkimus, infrastruktuurit

Johdanto

Kehittelemme artikkelissamme monipaikkaisen

kehystymistutkimuksen () lähestymistapaa

laadullisen yhteiskuntatutkimuksen tarpeisiin.

Osallistumme ajankohtaiseen keskusteluun, jossa

pyritään parantamaan yhteiskuntatieteiden val-

miuksia moninaisena muodostuvien nykyilmiöi-

den tarkasteluun. Teoreettisia ja metodologisia

aineksia yhdisteleviä lähestymistapoja koskeva

keskustelu on parhaillaan mielenkiintoisessa vai-

heessa. Yhtäältä uudenlaiset, tiukasti määriteltyjä

metodeja haastavat ”menetelmäsommitelmat”

(Law , ) purkavat tutkittavien ilmiöiden to-

tunnaisia rajoja sekä havainnoivat ja rakentavat

niitä uusilla tavoilla, yhteenliittyminä, verkostoi-

na ja kokoonpanoina. Toisaalta ilmiöverkostojen

esille aukeava vyyhti asettaa haasteen metodo-

logiselle työlle: tutkimusta pitäisi suunnata ja

SOSIOLOGIA 2/2020184

vyyhtiä rajata tutkittavaksi perustelluilla tavoilla.

(Hui ym. ;  ; Law ; Lehtonen ;

Ong & Collier ; Rabinow ym. ; Sovacool

& Hess ; Sovacool ym. ;  .)

Panoksemme tähän käynnissä olevaan keskuste-

luun on monipaikkaisen kehystymistutkimuksen

kehittelytyö. Työmme pohjautuu omiin energia-

infrastruktuuria ja -rokotetta tarkasteleviin,

monipaikkaisiin tutkimuksiimme (Silvast b;

; Silvast & Virtanen ; ; ; Virtanen

a). Kehittelemme tässä artikkelissa aiem-

missa tutkimuksissamme iduilla olleita ainek-

sia eteenpäin yhtenäiseksi lähestymistavaksi.

Aloitamme työmme tuomalla eri tutkimusaloil-

la käytyjä, ilmiöitä moninaisina lähestyviä kes-

kusteluja yhteen. Ensin yhdistelemme tieteen ja

teknologian tutkimuksen () aineksia ja so-

siologian käsitteellistä antia antropologiasta liik-

keelle lähteneen monipaikkaisen tutkimustavan

kontekstissa. Tämän jälkeen tarjoamme lähes-

tymistapamme operationalisoimisen avuksi ke-

hystymisen ja kesyttämisen käsiteparia. Tuomme

myös välineet ja laitteet sekä hallinnalliset järkei-

lytyylit mukaan kehittelytyöhömme. Lisäksi sovel-

lamme lähestymistapaamme energiainfrastruk-

tuuria tarkastelevassa esimerkkitutkimuksessa.

Nostamme esimerkkimme pohjalta esille myös

:n katvealueita ja kehittämissuuntia, ja tähän

pohdintaan myös päätämme artikkelin.

Tausta

Lähestymme ilmiöiden moninaisuudelle tilaa

antavia tutkimustapoja tieteen ja teknologian

tutkimuksen kautta. Kohteiltaan ja lähestymis-

tavoiltaan moniaineksiseksi muodostuneen

-kentän noin -vuotinen historia on täynnä

koulukuntia, käänteitä ja kiistoja (Pickering ).

Suuntauksen keskeisinä tavoitteina voidaan kui-

tenkin yhtäältä pitää tieteen, tieteenteon ja tie-

teenlosoan empiiristä naturalisointia, niiden

tarkastelua huokoisten ja sotkuisten käytäntöjen

tasolla. Toisaalta myös pureutuminen teknologi-

siin järjestelmiin ja niiden monikytkeytyneisyy-

teen on muodostunut merkittäväksi tavoitteeksi.

(Collin ; Law .)

Tarkka reaaliaikainen havainnointityö on tar-

jonnut mahdollisuuden näiden tavoitteiden

täyttämisen. Paikkoihin ja toimijoihin, kuten

tutkimuslaboratorioihin ja keskeisiin tutkijoihin,

kiinnittyvissä etnograoissa on päästy kiinni tie-

don tuotannon ja teknologisten kokoonpanojen

hauraisiin, neuvotteluja ja vakauttamista vaati-

viin käytäntöihin. (Hess ; Knorr Cetina ;

Latour & Woolgar .) Paikkoihin kiinnittyvä

tutkimustapa kuitenkin kohtasi kritiikkiä :n

piirissä jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Niin

kutsutuissa toisen sukupolven etnografioissa

(Hess , ) tarkastelua on laajennettu yksit-

täisten tutkimussijaintien ulkopuolelle. Kohteeksi

on nostettu tieteellisten käytäntöjen kytkeytymi-

nen tieteenteon reunoille: rahoittajiin, materiaa-

lien toimittajiin, tutkimustuloksia hyödyntäviin

tahoihin ja tiedepolitiikkaan. Samalla tutkimus-

kohdetta on lähdetty rakentamaan väleistä, vä-

lityksistä ja välialueilta. Vastaavasti toimijoiden

seuraamisen tilalle on nostettu toimijuuksien

koettelut ja toimijoiksi muotoutumisen proses-

sit. (Bijker ; Doing ; Knorr Cetina ;

Latour .)

Uudenlainen suuntautuminen on tuonut tie-

teeseen ja teknologiaan keskittyviä tarkasteluja

lähelle perinteisiä yhteiskuntatieteellisiä tut-

kimusaloja. Antropologian ja :n suhde on

muodostunut erityisen läheiseksi. Yhtäältä etno-

granen kenttätyö on säilynyt tärkeänä :ssa,

ja antropologian piirissä koeteltuja työtapoja on

hyödynnetty tarkkojen tapaustutkimusten to-

teuttamisessa. Toisaalta antropologian perintei-

sen kohteen, kulttuurin tai ”etnon” ja etnograan

välinen sidos on purkautunut (Collier , ) ja

etnogranen tutkimus on laajentunut kattamaan

koko yhteiskunnallisten ilmiöiden kirjon (Ong &

SOSIOLOGIA 2/2020 185

Collier ; Rabinow ym. ). Samalla etno-

graan metodologia on saanut uusia suuntia.

Keskeinen näistä suunnista on monipaikkaisen

etnograan kehittäminen. George E. Marcuksen

() avausta seuranneissa puheenvuoroissa glo-

balisaatioon liittyvä kontekstin muutos nostettiin

monipaikkaisen etnograan taustavaikuttajaksi:

antropologisia tutkimustapoja oli päivitettävä

globaalin ja lokaalin välisten suhteiden uudel-

leenmäärittyessä. Yhteen paikkaan kiinnittyvä

kenttätyö, jonka tavoitteena on ollut kulttuurisesti

holistisen kokonaisuuden jäsentäminen sisältä-

päin, paikallisesti ja paikallisena, alkoi näyttää

muuttuneessa kontekstissa riittämättömältä. (Ap-

padurai ; Coleman & von Hellermann ;

Falzon ym. ; Hirvi & Snellman .)

Monipaikkainen etnograa pyrkii tutkimuskoh-

teen ja (yhden) sijainnin välisen sidoksen purka-

miseen. Kyse ei ole ajallisesti ja paikallisesti toisis-

taan erillisten ilmiöiden vertailusta vaan ilmiöiden

rajausten purkamisesta monipaikkaisen tarkaste-

lun pohjalta ja niiden uudelleen rakentamisesta

moninaisina (Marcus , ). Monipaikkainen

tutkimusote sopii hyvin yhteen :ssa keskeiseksi

nousseen verkostomaisen lähestymistavan kans-

sa, jossa ilmiöitä lähestytään rihmastollisina yh-

teenliittyminä ja kokoonpanoina ilman paikallisia

tai käsitteellisiä rajoja. Lähestymistavassa yhtäältä

seurataan ihmisten, artefaktien ja tarinoiden lii-

kettä ja kiertoa ja osoitetaan, kuinka ilmiöt irtoavat

paikallisuuksista ja rakentuvat globaalisti moni-

naisina. Toisaalta siinä kohdistetaan tutkimuksel-

linen katse rajautumisten ja rajautuneiden osien

välisten erojen sijaan yhteenliittymiin ja kytkey-

miin, jotka vakauttavat verkostomaisia ilmiöitä.

(Abram ym. ; Larkin ; Meskus ; Ong

& Collier ; Pollock & Williams ; Rabinow

ym. ; Rapp ; Tsing .)

:n siirtyminen tieteenteon sijainneista ja tek-

nologisista järjestelmistä kohti niiden moninaisia

kytköksiä on laajentanut alan tutkimusorientaa-

tioita myös sosiologian suuntaan. Kysymykset val-

lasta, instituutioista, asiantuntijuudesta, oikeu-

tuksista ja moraalista ovat yhdistäneet toisiinsa

sosiologista sekä tieteen ja teknologian tutkimus-

ta (esim. Virtanen ). Tutkimuskohteiden laa-

jentumisen lisäksi  ja sosiologia kytkeytyvät

toisiinsa myös lähihistorioidensa osalta. Sosiolo-

giassa on ensinnäkin pitkä tieteellisten käytäntö-

jen ja teknologioiden tutkimuksen perinne, joka

ylittää eri tutkimustraditioiden rajat (Merton ;

Lockwood ; Polanyi ). Toiseksi :n

tutkimustavoilla on vahvoja sosiologisia juuria,

erityisesti etnometodologian, tiedonsosiologian

ja relationaalisuutta painottavien lähtökohtien

osalta (Lynch ; Pels ; Pyyhtinen ).

Yhtäläisyyksistä huolimatta :n piirissä on

painotettu aktiivisesti myös suuntausten välisiä

eroja ja haastettu sosiologiassa vakiintuneita tut-

kimustapoja. Ohjelmallisissa puheenvuoroissa

empiiristä naturalisointia on ulotettu tieteen-

käytännöistä, tieteenlosoasta ja teknologisista

järjestelmistä sosiologisiin lähestymistapoihin

ja käsitteistöön (Latour ). Sosiologisia tut-

kimustapoja on kritisoitu erityisesti ilmiöiden

empiirisen sotkuisuuden laiminlyönnistä ja kes-

kittymisestä ainoastaan inhimillisiin toimijoihin

(Law ; ; Ong & Collier ).

Tutkimustapojen päivittämisen vaatimukset

ovat saavuttaneet kaikupohjaa sosiologian eri

tutkimusaloilla. Esimerkiksi pitkään laadullisia

tutkimustapoja kehitellyt Adele Clarke (, )

painottaa, että straussilaisessa grounded theorys-

sä () keskeinen ”perimmäisten sosiaalisten

prosessien” luotaus on liian suppea yhteiskun-

tatutkimuksen (tavoitteiden) rajaukseksi. Clarke

(mt.) tuo omassa ”tilanneanalyysimenetelmän”

kehittelytyössään inhimillisiin toimijoihin keskit-

tyvään -orientaatioon mukaan :n aineksia:

inhimillisen ja ei-inhimillisen symmetrisoinnin

ja kontekstittomuuden lähtökohdan. Kyse ei ole

SOSIOLOGIA 2/2020186

:n kevyestä päivityksestä. Sen sijaan ohjel-

mallinen sosiologisen käsitteellisen perinteen

kritiikki ja metodologinen sosiologisten tutkimus-

tapojen päivitysvaatimus käyvät yhteen. Kritiikin

kohteena ovat sosiologisten lähestymistapojen

perimmäiset ankkurit, kuten ainoastaan inhi-

milliset toimijat kattavan toimijuuden kategoria

sekä toiminnan ja toiminnan kontekstin välinen

erottelu (myös Kullman & Pyyhtinen ; Latour

; Law ).

:n painotuksia on tarkasteltu myös kriittisessä

valossa. Viimeaikainen kritiikki pohjautuu ajalli-

seen ja paikalliseen monipaikkaisuuteen ja nousee

mielenkiintoisesti -kentän sisältä. Sen kohteena

on kolme toisiinsa yhdistyvää tekijää: ) tutkimuk-

sen yleinen aliteoreettisuus, ) yhdellä hetkellä to-

teutettujen, tilannekuvamaisten tapaustutkimus-

ten suosiminen sekä ) tutkimustapoihin liittyvien

kysymysten laiminlyönti (Hyysalo ym. ). Kri-

tiikki ei yllätä, jos otetaan huomioon :lle muo-

toutuneet yleiset lähtökohdat. Niissä tutkimus on

tarkkojen tapaustutkimusten tekemistä, teoriaa ja

aineistoa ei erotella toisistaan, käsitteet yhdistyvät

tiiviisti kunkin tapauksen erityispiirteisiin ja toi-

mijoiden tarkka seuraaminen toimii (riittävänä)

metodina (Latour ; Law ; ).

Pyrimme huomioimaan omassa työssämme

yhtäältä :n piiristä nostetut sosiologisten

tutkimustapojen päivittämistarpeet, erityisesti

herkistymisen inhimillisen ylittävälle moniai-

neksisuudelle. Toisaalta myös -metodologiaa

koskeva viimeaikainen kritiikki on nähdäksemme

oikeutettua. Perinteisten yhteiskuntatieteellisten

tutkimustapojen ja käsitteiden purkaminen on

lyönyt läpi – seuraavaksi pitäisi pohtia suuntavii-

voja uusille tavoille tehdä tutkimusta. Pelkkä em-

piirisen seuraaminen ja ilmiöiden vyyhtimäisyy-

den osoittaminen tarkoissa tapaustutkimuksissa,

esimerkiksi etnograsella lähihavainnoinnilla, ei

yksin riitä. On kehiteltävä lähestymistapoja, kä-

sitteellisiä välineitä ja tutkimusmenetelmiä, jot-

ka sekä antavat tilaa empiirisen moninaisuudelle

että jäsentävät tätä heterogeenisyyttä tarkoituk-

senmukaisella tavalla. Tähän tavoitteeseen yhdis-

tyy pyrkimys irrottautua tutkimusta herkistävien

käsitteiden tiukasta kohde-erityisyydestä – käsit-

teellinen abstrahointi ja kyky viestiä erityisiä tut-

kimusaiheita yleisemmällä tasolla pyritään säi-

lyttämään yhteiskuntatutkimuksellisena hyveenä.

(Hine ; Martin ; Münch ; Reed ;

Sovacool & Hess ; Sovacool ym. ; Swed-

berg ; Virtanen ; Virtanen b.)

Tavoitteet

Sosiologiselle tutkimukselle voidaan esittää kak-

si haastetta :n näkökulmasta. Ensinnäkin

monenlaiset ilmiöt, kuten sosiomateriaalinen

energiainfrastruktuuri, -rokotteen moni-

toimijainen kokoonpano tai maahanmuuton ja

sen hallintamuotojen kudelma (Sosiologia ;

Tiede & edistys , Virtanen a), rakentuvat

moniaineksisina ja -mittakaavaisina (multiple

and multi scale) ilman ilmiöistä itsestään käsin

määrittyviä rajoja. Teknisen energian tuotanto-

ja jakelujärjestelmän, epidemiologiaan pohjau-

tuvan terveyden edistämisen tai metodologisen

nationalismin luonnehtiman kansallisvaltioläh-

töisyyden sijaan tällaisia ilmiöitä tulisi lähestyä

yhtäläisyyksien ja erillisyyksien sommitelmina,

joissa ilmenee sekä läpivirtauksia että rajoja, sekä

käännöksiä että solmukohtia.

Toiseksi ilmiöiden moniaineksisena rakentumi-

sessa tulisi huomioida vahvemmin sekä erilaiset

välineet ja laitteet että tieteellinen tai sen kaltainen

järkeily ja järkeilytyylit. Energiainfrastruktuuria py-

sytetään jatkuvasti kokoonpanona, jossa tekniset

komponentit sekä arviointi- ja laskentamallit kie-

toutuvat yhteen. Rokottamisen käytännöt sekä ih-

misten liikkuvuuden kontrolli ja kontrollin tuotta-

mien ryhmien hallinnointi kytkeytyvät puolestaan

väestölliseen järkeilyyn, joka yhdistyy rekistereihin,

näytteisiin ja sormenjälkiin.

SOSIOLOGIA 2/2020 187

Vastaamme näihin haasteisiin kehittelemällä mo-

nipaikkaisen kehystymistutkimuksen lähestymis-

tapaa. Otamme ensinnäkin tieteelliset ja teknolo-

giset tekijät huomioon laajentamalla sosiologista

käsitteistöä. Toiseksi hyödynnämme -kentällä

keskeistä, sosiomateriaalisten yhteenliittymien

lokalisaation ajatusta, joka korostaa paikallista

toimeenpanemista ja uusintamista (Knorr Ceti-

na & Bruegger ; Vertesi ). Kolmanneksi

irrotamme monipaikkaisuuden :ssa keskei-

sestä tutkimusotteesta, jossa ilmiön rakentumista

seurataan sijaintien läpi etenevänä, lokalisoitujen

toimeenpanojen verkostona (Collier ; Ong &

Collier ). Rakennamme ilmiötä verkoston

sijasta tilkkutäkkinä. Lähdemme liikkeelle sijain-

tien – ja samalla lokalisoitujen toimeenpanojen

– erillisyydestä. Seuraamme toimijoita toimis-

saan, uppoutuneina verrattain vakaisiin sosio-

materiaali siin lähimaailmoihin: kodeissa sähköä

käytetään osana päivittäisiä askareita, valvomois-

sa huolehditaan sähkön riittävyydestä ja toimi-

tusvarmuudesta ja energiahallinnoinnissa puu-

tutaan hinta- ja laatuvaihteluihin. Tarkastelemme

näitä sijainteja toisistaan erillisinä ja havainnoim-

me infrastruktuurin yhtäläiseksi muotoutumista

sijaintien erillisyyden pohjalta.

Erillisyyksien lähtökohta nostaa yhtäältä sijain-

tien erityispiirteet ja toisaalta sijaintien väliset kit-

kat ja hallinnalliset valtasuhteet tarkasteltaviksi

selkeämmin kuin ilmiön verkostomaisen rakentu-

misen läheltä seuraaminen. Lisäksi erillisyyksien

kautta aukeaa mahdollisuus liikkua mittakaavo-

jen välillä, yhtäältä uppoutua paikallisiin tarkas-

telukohteisiin ja toisaalta ottaa niistä etäisyyttä.

Sijainneissa ilmeneviä eroja ja yhtäläisyyksiä voi-

daan myös analysoida vertailun ja abstrahoinnin

avulla sekä kehitellä tältä pohjalta paikallisuudet

ylittävää käsitteistöä. Seuraamme tässä sosiologi

Christine Hinen () mertonlaista pyrkimystä

tavoitella tutkimuksellista välialuetta, jossa maa-

ilman monimuotoisuuteen uppoutuminen eri

sijainneissa (engagement) yhdistyy sijaintien eri-

tyisyydet ylittävään tarkasteluun ja teoretisointiin

(adequacy).

Käsitteet ja suuntaviivat

Tarjoamme monipaikkaisen lähestymistapam-

me operationalisoimisen avuksi kehystymisen ja

kesyttämisen (framing and taming) käsiteparia.

Kehystymisellä tarkoitamme arkisia ja pohtimat-

tomia prosesseja, joissa tilanteet muodostuvat

merkityksellisiksi. Kesyttämisen käsitteemme

kattaa puolestaan tiedostetun ja aktiivisen ke-

hystämistyön. Käsitepariksi operationalisoidun

lähestymistapamme tavoitteena on:

.

päästä kiinni sekä tapahtumallisiin ja pohti-

mattomiin että aktiivisiin ja tiedostettuihin

monimutkaisuuden vähentymisen ja vähen-

tämisen tapoihin, jotka sekä tuottavat ja oh-

jaavat ilmiöitä että mukautuvat niihin;

.

kiinnittää huomiota pohtimattomien kehysty-

misten ja tiedostettujen kesyttämisten välityk-

siin ja päällekkäisyyksiin sekä niiden välisiin

kitkoihin ja hallinnallisiin valtasuhteisiin eri

sijainneissa ja

.

havainnoida kehystymisten ja kesyttämisten

kytkeytyneisyyttä välineisiin ja laitteisiin sekä

näihin yhdistyviin järkeilytyyleihin.

Käsiteparimme juuret ovat Erving Goffmanin

kehystymisten analyysissä ja Ian Hackingin

sattuman kesyttämisen historiallis-filosofi-

sissa tarkasteluissa. Käsitteellinen työmme

1 Luemme Gomanin (1974) ”kehysanalyysiä” siten,

että kyse on ennen kaikkea kehystymisten tilanteisesta

muotoutumisesta ja näitä kehystymisen prosesseja

tarkastelevasta analyysistä. Myös verrattain vakiintuneet

kehykset vaativat jatkuvaa tilanteiden kehystymistä

niiden mukaisesti pysyäkseen voimassa. Näin ollen

käytämme kehystyminen-käsitettä kehysten sijaan.

SOSIOLOGIA 2/2020188

pohjautuu vahvemmin Goffmanin kehysana-

lyysiksi suomennettuun tarkastelutapaan kuin

Hackingin työhön, jota hyödynnämme lähinnä

heuristisesti, inspiraation lähteenä. Aloitamme

näin ollen Goffmanilla ja keskustelemme tämän

jälkeen lyhyesti Hackingin kanssa. Tämän jäl

keen pohdimme kehystymisten ja kesyttämis

ten kytkeymiä Michel Callonin taloussosiolo-

gian pohjalta.

Kehystyminen ja kesyttäminen

Erving Goffmanin (, –) mukaan

”[s]osiaali sen analyysin ensimmäisenä kohteena

tulee…olla tavallinen, todellinen käyttäytymi-

nen – sen rakenne ja sen järjestäminen”. Hänen

kehittelemänsä kehysanalyysin lähtökohtana on

tarkastella vastaavasti jokapäiväistä elämää ja

sen jäsentymistä, inhimillisen kokemuksen jär-

jestymisen (organization of experience) eli kehys-

tymisen tapoja (Goman ). Oman työmme

kannalta kiinnostavaksi nousee kysymys tapahtu-

mallisen kehystymisprosessin ja aktiivisen, toimi-

joille itselleen läpinäkyvän kehystämistoiminnan

välisestä suhteesta.

Kehysanalyysissä kokemusten järjestyminen on

yhtäältä toimijoille itselleen jossain määrin läpi-

näkyvää. Tähän viittaa Gomanin (, –)

näkemys väärien kehystymisten mahdollisuu-

desta, joka sisältää myös kehystymisten tietoi-

sen rikkomisen ja manipuloinnin ulottuvuuden.

Vastaavasti myös sävyn (key) ja virittämisen (key-

ing) käsitteisiin sisältyy kehystymisen tietoisen

muuttamisen ulottuvuus (Goman , –).

Esimerkiksi terapeutti voi siirtää potilaansa huo-

mion tämän kertoman tarinan tavanomaisesta ja

odotetusta kehyksestä kertalukua yleisemmälle

tasolle, tavanomaisen kehystymisen itsensä muo-

toutumiseen (Goman , ). Tai vitsailtaessa

”toisen vitsin kerronnasta… ei oteta vakavasti vit-

sinkertojan pyrkimystä määrittää kehys – johon

sisältyy leikillinen virittäminen” (Goman ,

).

Toisaalta Goman painottaa myös kehystymisten

tulkintaa määrittävää luonnetta: ”tilanteen mää-

ritykset muodostuvat sellaisten järjestyksen peri-

aatteiden mukaisesti, jotka ohjaavat… tapahtumia

ja meidän subjektiivista osallisuuttamme niissä”

(Goman , –). Kehystymiset ovat siis jos-

sain määrin myös objektiivisia, toimijoille läpinä

kymättömiä kehyksiä tai – Anssi Peräkylän (,

) etnometodologisella painotuksella – va-

kiintuneita toimintakokonaisuuksia, käytäntöjä.

Jonkinasteinen läpinäkymättömyys on kehysten

yleinen ominaisuus, joka koskee sekä tutkijoiden

että tutkimuksen kohteiden tulkintakehyksiä:

”Tutkija, samoin kuin tutkittavat, ottaa…usein

arkielämän annettuna, eikä tiedosta, mikä häntä

ja tutkittavia ohjaa” (Goman , ).

Vaikka kehyksillä on objektiivisuutta, ne eivät

kuitenkaan sanele tulkintaa täydellisesti ja tuota

siitä vastustamattomasti tavanomaista ja sove-

liasta. Kuten Risto Heiskala (, ) korostaa,

”kehysten ylivalta tulkintaan nähden ei ole yksi-

selitteistä ja ehdotonta”. Tulkitsemme Gomania

siten, että kehystymiset välittävät sekä tilanteiden

objektiivista luonnetta että niiden subjektiivista

tulkintaa. Kehystyminen on välittävä käsite myös

metodologisesti. Sekä tutkittavat että tutkijat teke-

vät tilanteista selkoa kehystymisten avulla. Tut-

kijat kehystävät tutkittavien kehystymisiä tutki-

muskohteiksi.

Goman käyttää kehystymisen ja kehystämisen

merkitykset sisältävää framing-käsitettä kuvaa-

maan sekä tapahtumallisia kehystymisprosesseja

että aktiivista ja tiedostettua kehystämistoimintaa.

Halkaisemme käsitteen kahtia terävöittääksemme

omaa lähestymistapaamme. Ensimmäinen puoli

2 Heiskalan (1991, 100; myös Virtanen 2015,

111–116) mukaan välittymisen keskeisyys luonnehtii

koko Gomanin tuotantoa: ”hänen tarkastelunsa

kohteena on aina alue, joka jää rakenneperspektiivin ja

toimija perspektiivin väliin”.

SOSIOLOGIA 2/2020 189

kattaa arkiset ja pohtimattomat prosessit, joissa

tilanteet muodostuvat merkityksellisiksi. Kutsum-

me näitä prosesseja kehystymisiksi. Tiedostettu,

aktiivinen kehystäminen kattaa puolestaan toi-

sen puolen Gomanin kehystämisen käsitteestä.

Kutsumme tällaista tiedostettua kehystämistyötä

kesyttämiseksi.

Kesyttämisen käsitteemme heuristiset juuret

ovat Hackingin (; ) yhteiskunnallisten

järkeilytyylien kehkeytymistä ja muuntumista

jäljittävässä tuotannossa. Hacking () tarkas-

telee sitä, miten ennaltamääräytyneen, determi-

nistisen maailmankuvan vähittäinen purkautu-

minen -luvulta alkaen asetti vaatimuksen

satunnaisuuden eli indeterminismin hallinta-

muotojen kehittämiselle. Satunnaisuuden kesyt-

täminen yhdistyi erityiseen, -luvun kuluessa

vakiintuneeseen tilastolliseen järkeilytyyliin. Il-

miöitä kesytettiin tilastoimalla ja laskemalla ti-

lastollisia todennäköisyyksiä sekä kehittelemällä

tilastollisia malleja. Hackingin kesyttämisen kä-

site sisältää myös hallinnallisen ulottuvuuden.

Erityisesti väestöllisessä tilastoinnissa kehitellyt

mallit eivät ainoastaan kuvanneet yhteiskun-

nallisia ilmiöitä vaan osallistuivat myös niiden

hallittaviksi tekemiseen esimerkiksi tilastollisen

normaalin kautta.

Kesyttäminen ja hallinnalliset järkeilytyylit

ovat omassa työssämme keskeisiä. Irrottau-

dumme niiden kehittelyssä kuitenkin Hackin-

gin kahdesta toisiinsa liittyvästä painotukses-

ta. Ensinnäkin järkeilytyylit ovat Hackingille

() laajoja, historiallisesti kehkeytyviä tie-

teellisen ajattelun muotoja. Järkeilytyylit, ku-

ten tilastollinen analyysi, empiiriset kokeet

sekä hypoteesien ja mallien luominen (mt,

–), toimivat tieteenteon episteemisinä

kehikkoina eli raameina, joiden sisällä väittä-

mien totuutta ja epätotuutta sekä tutkimuk-

sen rationaalisuutta ja oikeutusta punnitaan.

Toiseksi järkeilytyylit kietoutuvat Hackingin

() sattuman kesyttämisen analyysissä yh-

teen kesyttämisen kanssa. Monimutkaisuutta

kesytetään hyödyntämällä tieteellistä tai sen

kaltaista järkeilytyyliä.

Hackingistä poiketen tarkoitamme kesyttämi-

sellä kaikkea tiedostettua ja aktiivista moni-

mutkaisuuden vähentämistä, joka voi kytkeytyä

järkeilytyyleihin tai olla kytkeytymättä niihin.

Järkeilytyylin käsitteellä kiinnitämme puoles-

taan huomiomme – laajojen tieteellisten aja-

tusmallien sijasta – paikallisesti ilmeneviin,

tutkimuspohjaisiin argumentaatiotapoihin ja

oikeuttamiskäytäntöihin, jotka sisältävät hal-

linnallisen ulottuvuuden (Collier ). Käsit-

telemme näitä kysymyksiä tarkemmin seuraa-

vassa kehystymisen ja kesyttämisen kytkeymien

näkökulmasta.

Kehystymisen ja kesyttämisen kytkeymät

Tapahtumallisen kehystymisen ja tiedostetun

kesyttämistoiminnan ohella kysymykset kehys-

tymisten kestoista ja murtumista ovat omassa

työssämme keskeisiä. Yhtäältä pohtimaton kehys-

tyminen ja tiedostettu kesyttäminen lomittuvat

ja vuorottelevat toiminnan prosessissa. Klassi-

sessa pragmatismissa tästä puhutaan epäilyn ja

uskomuksen syklinä (Kilpinen ): vakiintunut

uskomuksen tila (kehystyminen) kriisiytyy esi-

merkiksi ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta ja

pakottaa aktiiviseen pohdintaan ja reagointiin

(kesyttämiseen) kunnes uskomuksen tila alkaa

vakiintua uudelleen (kehystyminen).

3 Gomanin tuotannon läpi kulkee vastaava kiin-

nostus toimintajaksoihin, joissa tavanmukaisuudet

kriisiytyvät ja tilanne on vakautettava uudelleen (esim.

Goman 2012, 240). Gomanin ajattelun pragmatismi-

vaikutteet ovat myös ilmeisiä. Klassisista pragmatisteista

hän viittaa kehystymisten analyysissään erityisesti

William Jamesiin (esim. Goman 2012, 239). Vuorovai-

kutuksen analyysissä puolestaan George Herbert Mead

on keskeinen (esim. Goman 2012, 288).

SOSIOLOGIA 2/2020190

Toisaalta tarkastelemme kysymystä pysy-

vyyksistä ja murtumista kehystymisten ja

kesyttämistyön moniaineksisten kytkeymien

näkökulmasta. Hyödynnämme tässä Michel

Callonin () taloussosiologista työtä (Sil-

vast a). Vastaamme samalla sosiologista

tutkimusta kohtaan esitettyyn, inhimilliseen

toimintaan rajoittumisen kritiikkiin nivomalla

välineet ja järkeilytyylit osaksi lähestymista-

paamme.

Callon liikkuu Goffmanin kehysanalyysin reu-

noille kohdistamalla huomionsa kehystymisten

kytkeymiin niiden ulkopuolelle. Hänen mu-

kaansa ”kehystyminen asettaa ulkopuolisen

maailman sulkeisiin…mutta ei todellisuudessa

katkaise kaikkia siihen tapahtuvia kytkeymiä”

(Callon , ). Goffman (, –)

viittaa kehysanalyysiteoksensa johtopäätök-

sissä vastaavasti vuorovaikutustilanteiden kyt-

keytyneisyyteen suhteessa muihin ”elämän

maail moihin” ja laajempiin ”yhteisön moraali-

siin traditioihin”, joista hän mainitsee muiden

muas sa kansantarut, romaanihenkilöt, mainok-

set ja myytit (mt, ).

Callon laajentaa tätä kulttuurisen kytkeytynei-

syyden ajatusta -painotusten suuntaan: tär-

keäksi nousee kehystymisten kytkeytyminen

erilaisiin välineisiin ja laitteisiin sekä orga-

nisatorisiin järjestelyihin ja järkeilytyyleihin.

Esimerkiksi Goffmanin kuuluisassa teatteri-

esimerkissä tulkintakehykset eivät muodostu

puhtaasti inhimillisessä vuorovaikutuksessa

vaan suhteessa moniaineksisiin tekijöihin.

Näytteleminen yhdistyy näyttämöön, esiripun

nostoihin ja laskuihin, mutta myös esimerkiksi

käsikirjoittajan oikeuksiin ja turvallisuusmää-

räyksiin. Callonin (, ) mukaan kehysty-

miset olisivat käsittämättömiä ilman tällaista

ulkopuoliseen maailmaan ulottuvaa ”kytkey-

mien verkostoa”.

Callonin tutkimusohjelman ensisijaisena

kohteena on ekonomisaatio eli sellaiset hie-

nosyiset prosessit, joissa ”käyttäytymistavat,

organisaatiot , instituutiot ja yleisemmin objektit

muodostuvat taloudellisiksi” (Çalışkan & Callon

, ). Gomanin tilanteisten, huokoisten ja

vuorovaikutuksellisten kehystymisten sijaan

Callon tarkastelee sitä, kuinka uusia ilmiöitä

tuotetaan aktiivisesti taloudellisiksi, esimerkiksi

ulottamalla taloustieteellisiä järkeilytyylejä – ku-

ten mallinnuksen käytäntöjä ja laskentatapoja

sekä markkinaperiaatteita – uusille alueille. Ta-

loudellistuminen kytkeytyy järkeilytyylien ohel-

la erilaisiin välineisiin ja laitteisiin. Esimerkiksi

laskentaohjelmistot tehostavat ekonomisaatio-

ta ja vakauttavat sen tuloksia. Lisäksi välineet ja

laitteet myös kantavat ja levittävät järkeilytyylejä,

kuten taloustieteellistä yksilörationaalisuuden

lähtökohtaa ja markkinoihin pohjautuvaa oi-

keuttamismallia. (Çalışkan & Callon ; Cal-

lon .)

Callon laajentaa Goffmanin tarkastelua omalle

työllemme hyödyllisesti ja herkistää huomioi-

maan kehystymisten ja kesyttämisten moniai-

neksisia kytkeymiä. Emme kuitenkaan jaa Cal-

lonin tutkimusorientaatiota, jossa seurataan

verkostomaisesti etenevää, yhden keskeisen

aineksen ympärille kiertyvää prosessia, kuten

taloudellistumista. Sen sijaan lähestymme

ilmiöi tä lokalisoiduista erillisyyksistä koos-

tuvina ja erillisyyksiä välittävinä yhteenliitty-

minä ja kokoonpanoina. Siinä missä Callonin

tutkimusohjelma tarkastelee jatkuvaa talou-

dellistumista,  ohjaa havainnoimaan eri-

laisten kehystymisten ja kesyttämisten välisiä

suhteita sekä eri sijainneissa että sijaintien

välillä.

Tämä lähtökohta ohjaa myös välineiden ja jär-

keilytyylien tarkasteluamme. Ensinnäkin, ku-

ten Callonilla, välineiden ja laitteiden käyttö

vakauttaa kesyttämistyötä. Materiaaliseen kyt-

SOSIOLOGIA 2/2020 191

keytyminen toisin sanoen edesauttaa ja uraut-

taa kehystymistä – tilanteet totunnaistuvat ja

tiedostetun pohdinnan tarve vähenee. Samalla

totunnaistunut välineiden ja laitteiden käyttö

juurruttaa niihin kytkeytyviä järkeilytyylejä.

Toiseksi, edelleen Callonia seuraten, välineiden

ja laitteiden käyttö myös levittää niihin kytkey-

tyviä järkeilytyylejä.

Tarkastelemme järkeilytyylien leviämistä Cal-

lonista poiketen toisistaan erillisten ja suh-

teellisen itsenäisten sijaintien näkökulmasta.

Yhtäältä uudenlaisten, järkeilytyylejä kantavien

välineiden ja laitteiden käyttö koettelee ja purkaa

sijainneissa vakiintuneita kehystymisiä: tilanne

alkaa kehystyä uudelleen laitetta käyttämällä ja

laitteeseen kytkeytyvä järkeilytyyli juurtuu. Toi-

saalta välineet ja laitteet sekä niiden kantamat

järkeilytyylit eivät leviä kitkattomasti sijaintien

välillä. Uusia välineitä ja laitteita kesytetään eri

tavoin eri sijainneissa: niitä vastustetaan ja ne

sysätään syrjään tai niihin perehdytään ja niiden

käyttöä opetellaan.

Esimerkiksi terveysviranomaiset kesyttävät

kysymystä kohdunkaulansyövän ensisijaisesta

vähentämismenetelmästä väestöllisten kus-

tannustehokkuus- ja riskilaskelmien avulla.

Aktiivinen kesyttämistyö vakautuu kehystymi-

siksi: laskelmia käytetään rutiininomaisesti ja

niihin viitataan totunnaisesti eri yhteyksissä,

avaamatta niiden taustalla olevia erityisiä jär-

keilytyylejä pohdittavaksi. Laskelmien pohjal-

ta -rokote nostetaan ensisijaiseksi syövän

vähentämismenetelmäksi Suomessa. Tyttöjen

juttu -kampanja puolestaan levittää tietyn, ro-

kotteeseen kytkeytyneen väestöllisen tehok-

kuuden järkeilytyylin kattamaan rokotteiden

kohteiden, –-vuotiaiden tyttöjen, sijainnit.

Materialisoitunut kampanja koettelee rokote-

ikäisten tyttöjen arkisia rokotteen kehystymi-

siä ja ohjaa rokotteen kesyttämiseen erityisel-

lä sukupuolittuneella tavalla, terveydestään

huolehtivan, järkevän ja vastuullisen nuoren

naisen näkökulmasta. (Virtanen a.)

Energiainfrastruktuuri

hallinnoinnin, kuluttajuuden ja

ylläpitotyön kokoonpanona

Seuraavassa lähestymistapaamme hyödyntävän

ja esittelevän esimerkkitutkimuksen kohteena

on energiainfrastruktuuri, sen jatkuva muodos-

tuminen ja pysyttäminen sosiomateriaalisena

kokoonpanona. Suuntaamme tarkastelumme

:lle asettamiimme tavoitteisiin. Pyrimme

havainnoimaan ilmiön heterogeenistä muotou-

tumista ja kiinnittämään huomiota kehystymis-

ten ja kesyttämisten moniaineksisiin kytkeymiin.

Korostamme lisäksi ilmiön muotoutumiseen ja

pysyttämiseen liittyviä kitkoja sekä huokoisia, hal-

linnallisia valtasuhteita.

Tarkastelemme näitä aineksia ) sähkönjakelun

hallinnoinnin, ) kotitalouksien sekä ) sähköyh-

tiön valvomo- ja ohjaushuoneiden näkökulmasta.

Tutkimustyön monipaikkaisuus yhdistyy moni-

4 Tutkimusesimerkkimme pohjautuu Silvastin

vuosien 2004 ja 2008 välillä toteuttamaan suomalaisen

energiainfrastruktuurin jatkuvaa pysyttämistä ja

riskejä tarkastelevaan tutkimukseen. Kirjoittaja

havainnoi paikan päällä sähköyhtiön valvomo-

ja ohjaushuoneiden tapahtumia. Lisäksi hän

teki asiantuntija- ja maallikkohaastatteluja sekä

kyselytutkimuksen kotitalouksissa. Hallinnoinnin

tarkastelu pohjautuu puolestaan infrastruktuureja

koskevien kansallisen ja EU-tason hallintodokumenttien

ja toimenpideohjelmien analyysiin sekä osallistuviin

havainnointeihin Suomessa järjestetyissä energia-

alan asiantuntijaseminaareissa. (Silvast 2013; 2017b;

2018; Silvast & Virtanen 2013; 2014;2019.) Kaikki

tutkimusesimerkkimme tulkinnat pohjautuvat näissä

tutkimuksissa oleviin aineksiin. Pyrimme pitämään

tekstin mahdollisimman luettavana ja metodologisen

argumenttimme mahdollisimman seurattavana, joten

viittaamme omiin julkaisuihimme vain erityisissä

kohdissa.

SOSIOLOGIA 2/2020192

menetelmällisyyteen.



Aloitamme ensisijaisesti

dokumenttianalyysiin pohjautuvasta hallinnoin-

nin kuvauk sesta. Tämän jälkeen tarkastelemme

kotien vikaantumiskokemuksia haastattelu- ja

kyselytutkimusten pohjalta, ja lopuksi valotam-

me valvomo- ja ohjaushuonekäytäntöjä tukeutu-

malla etnograseen havainnointiin. Esittelemme

seuraavassa tutkimusesimerkkimme kaksivaihei-

sesti. Nostamme ensimmäisessä vaiheessa esille

kehystymisiä ja kesyttämisiä sijaintikohtaisesti.

Toisessa vaiheessa peilaamme sijainneissa il-

menneitä kehystymisiä ja kesyttämisiä toisiaan

vasten ja analysoimme sijaintien välisiä läpivir-

taavuuksia ja niihin liittyviä kitkoja ja asymmet-

rioita.

Infrastruktuurin hallinnointi

Hallinnoinnin kautta avautuu yleisnäkymä

energia infrastruktuuriin moniaineksisuuteen.

Kansallisten ja Euroopan laajuisten instituutioi-

den vastuulla oleva energiainfrastruktuurin

hallinnointi ja sääntely muodostaa näin ollen

5 Tutkimussijaintien muodostaminen ja tutkimus-

menetelmien valinta ovat keskeisiä tutkimusprosessin

osia. Näille ei kuitenkaan voida antaa yksiselitteisiä

kriteereitä. Sijaintien paikannukset ja rajaukset sekä

niiden tarkasteluun soveltuvien menetelmien valinta

juontuu kulloisestakin tutkimusasetelmasta ja näissä

onnistumista voidaan arvioida ainoastaan koko

tutkimuksen ja sen tuottamien tulosten näkökulmasta.

Tässä esitetyssä tarkastelussa seurattiin

energiakentän toimijoita ja paikannettiin heidän avullaan

infrastruktuurin muotoutumiseen keskeisesti vaikuttavia

sijainteja sekä pohdittiin kunkin sijainnin tarkasteluun

soveltuvia menetelmiä. Energiainfrastruktuurin

muotoutumista ja pysyttämistä voidaan tarkastella

myös muiden sijaintien kautta ja pohtia tämän jälkeen

sitä, säilyvätkö infrastruktuuri ja sen muodostavat

suhteet tässä artikkelissa esiteltyjen tulosten mukaisina.

Esimerkiksi mallintamiseen pohjautuvassa akateemisessa

energiatutkimuksessa sekä hallinnollisissa riskilaskelmissa

ja -skenaarioissa esille nousevat kehystymiset ja kesyttämiset

toisivat mielenkiintoisen lisäulottuvuuden infrastruktuurin

rakentumiseen (Silvast 2014; Silvast 2017b).

tutkimuksemme ensimmäisen sijainnin. Hallin-

noinnin tarkastelumme pohjautuu infrastruk-

tuurin muotoutumiseen ja pysyttämiseen vai-

kuttavien hallinnointimateriaalien ja -käytäntöjen

kokoelmaan.

Vaikka erilaisia energian varastointitekniikoita

kehitellään jatkuvasti, useimmissa nykyisissä

infrastruktuureissa sähköä ei voi laajamittaisesti

varastoida – sen tuotannon täytyy vastata kysyn-

tää mahdollisimman kitkattomasti sähköverkon

välityksellä. Kysyntävaihtelut johtuvat monenlai-

sista tekijöistä, joista osa on vaikeasti hallittavia.

Tällaisia ovat esimerkiksi sääolosuhteet, joiden

vaikutus kysyntään on merkittävä mutta joiden

tarkka ennustaminen on vaikeaa. Sähköverkon

toiminta voi myös häiriintyä etenkin luonnonolo-

suhteiden, kuten voimakkaiden myrskyjen vuoksi

(Silvast b). Jos sähkön kysyntä ylittää tarjon-

nan, aukko voidaan yleensä täyttää kaupankäyn-

nin ja muiden järjestelyjen avulla. Tämä nostaa

kuitenkin sähköntoimittajien kustannuksia mikä

heijastuu lopulta kuluttajahintoihin. Sähköverkon

vikoihin voidaan myös varautua monin erilaisin

keinoin, jotka nekin heijastuvat hintoihin.

Puhtailla markkinoilla kysyntävaihtelut ja toimi-

tusriskit jakautuisivat suoraan kuluttajille hinto-

jen vaihteluina. Sähkömarkkinat eivät kuitenkaan

ole puhtaita vaan monin tavoin säädeltyjä markki-

noita, joita hallinnoidaan aktiivisesti. Hallinnoin-

ti perustuu laki- ja asetuspohjaisiin säädöksiin,

joiden noudattamisesta huolehtivat erilaiset or-

ganisaatiot, kuten Työ- ja elinkeinoministeriön

alainen Energiavirasto. Tarkastelujaksomme aika-

na hallinnointimenettelyissä kesytettiin energia-

infrastruktuurin moninaisuutta mahdollisimman

tehokkaasti hallinnoitavaan muotoon. Avaamme

tätä työtä toimitusvarmuuden ja hinnanmuodos-

tuksen vaihteluiden kautta.

Useissa Euroopan maissa omaksuttiin -lu-

vulle tultaessa yhteneväinen hallintomalli, jossa

SOSIOLOGIA 2/2020 193

havaittuja hintavaihteluja kesytettiin asettamalla

hintakattoja sähköverkkoon kiinnittyville, asiak-

kailta laskutettaville palveluille ( , ).

Ylihinnoittelun riskin aktiivinen kesyttäminen

hintakatoilla johti kuitenkin huoliin sähköyritys-

ten voitontavoittelun tehostumisesta toisaalla.

Viranomaiset kantoivat huolta siitä, että mark-

kinatoimijat voisivat vähentää infrastruktuuriin

kohdistuvia investointeja ja ylläpitokustannuksia

kasvattaakseen voittoja (myös Gramlich ).

Riskien siirtyminen kuluttajahintojen nousus-

ta sähkönjakelun laatuun ja jatkuvuuteen tuotti

vaatimuksen uudenlaisesta infrastruktuuria hal-

linnoivasta kesyttämistyöstä ( , –).

Hinta- ja laatuvaihteluiden aktiivinen kesyttä-

minen kytkeytyi erilaisiin välineisiin: pystytettiin

laatuun liittyviä tilastollisia mittareita sekä ase-

tettiin kompensaatiomekanismeja määriteltyjen

standardien rikkomiselle. Laatumittareiden koh-

teena olivat esimerkiksi sähkökatkojen sallitut

enimmäiskestot, joiden ylityksistä palveluntar-

joaja velvoitettiin maksamaan korvauksia. Näillä

kesyttämistoimilla pyrittiin siihen, että sähkönja-

kelun ja sen laadun kustannukset muodostuisivat

kuluttajille aiempaa läpinäkyvämmiksi. Samalla

sähkönkuluttajien ”odotukset” ja ”heidän ha-

lukkuutensa maksaa” hyvälaatuisesta sähköstä

( , ) alkoivat kehystyä keskeisiksi infra-

struktuurin hallinnoinnissa. Kuten eurooppalais-

ten energia-alan sääntelyviranomaisten järjestö

tämän kehityskulun tiivistää: ”Sähkönjakeluhäi-

riöihin liittyvien hinta-arviotutkimusten tulokset

ovat keskeisiä tekijöitä, kun pyritään asettamaan

tuntuvia kannustimia tarjonnan jatkuvuuden ta-

kaamiseksi” ( , ).

:n näkökulmasta sääntelyinstituutiot kesytti

vät infrastruktuuria aktiivisesti mahdollisimman

tehokkaasti hallinnoitavaan muotoon. Infrastruk-

tuurin teknisiä ja taloudellisia ominaisuuksia sekä

infrastruktuurin kytkeytymiä ympäristöönsä, esi-

merkiksi sääilmiöiden osalta, kesytettiin yhtäläi-

sesti ja yhtäläiseksi. Yhtäläiseksi kesyttäminen on

itsessään hallinnointia ja yhtäläiseksi kesytetyn

infrastruktuurin hallinnointi on tehokasta.

Kesyttämistyö kytkeytyy numeerisiin malleihin ja

mittareihin. Yhtäältä esimerkiksi kotitalouksien

sähkönkäyttö on jo pitkään kehystynyt lasken-

nalliseksi sähkönkulutukseksi (Silvast ym. ).

Toisaalta sähkönjakeluun liittyviä riskejä on pyrit-

ty viime aikoina kesyttämään vastaavalla tavalla,

mittaamalla asiakkaiden halukkuutta hyväksyä

sähköntoimituksen epävarmuuksia. Kulutus- ja

epävarmuudensietomittaukset pyritään lisäksi

kääntämään rahallisiksi. Keskeistä on selvittää,

kuinka paljon loppukäyttäjät ovat halukkaita

maksamaan jatkuvasta sähköntoimituksesta tai

kuinka kalliiksi sähköntoimituksen häiriöt käyt-

täjien näkökulmasta muodostuvat.

Tutkimusajankohtana energiainfrastruktuuria

järjestettiin uudelleen erityisesti taloudellisin

perustein ja painottamalla kilpailun edistämis-

tä. Näin ollen hallinnointimenettelyissä korostui

aktiivinen kesyttämistyö totunnaistuneen kehys-

tymisen sijaan. Tämän havainnon tausta on kak-

sinainen. Ensinnäkin infrastruktuurin hallinta on

lähtökohtaisesti reaktiivista sääntelemättömässä

ympäristössä. Markkinatoimijoiden odotetaan

pyrkivän liiketaloudellisesti optimaaliseen toi-

mintaan, josta syntyviä ulkoisvaikutuksia hal-

linnointi aktiivisesti kesyttää. Toiseksi valvonta-

viranomaiset pyrkivät myös aktiivisesti luomaan

edellytyksiä kilpailulle virtaviivaistamalla ener-

giasektoria ja kesyttämällä infrastruktuuria mah-

dollisimman markkinarationaaliseksi.

Infrastruktuuri kodeissa

Selvityksissä on havaittu, että yksittäiset sähkön-

käyttäjät eivät useinkaan pohdi sähkönkäyttöään

aktiivisesti laskennallisesta näkökulmasta (Silvast

b). Loppukäyttäjät eivät joko halua tai kykene

muuttamaan sähkön käyttöään kustannuksiksi.

Esimerkiksi kodeissa sähköä ei kesytetä ensisi-

SOSIOLOGIA 2/2020194

jaisesti numeerisesti ja rahamääräisesti. Yhteis-

kuntatieteellinen tutkimus tukee tätä havaintoa:

sähkö kehystyy ensisijaisesti arkisesti, sähkölait-

teiden käytön kautta (Shove ), ei laskennalli-

sesti hallittavaksi ja hankittavaksi palveluhyödyk-

keeksi. Television katselu iltaisin ei toisin sanoen

merkitse ensisijaisesti sähkönkäyttöä. Vielä

vähemmän kyse on aktiivisesta, laskennallisiin

käyttömääriin ja sähkönhintoihin pohjautuvasta

kesyttämistyöstä. Kotien arkisessa sähkön kehys-

tymisessä on infrastruktuurin laskennallisesta

hallinnoinnista poikkeavaa itsenäisyyttä.

Seuraavassa kodeissa tapahtuvia kehystymisiä

ja kesyttämisiä tarkastellaan infrastruktuurin

vikaantumisen eli sähkökatkojen kautta. Etno-

metodologisesti ilmaistuna totunnaisen (kehys-

tymisen) rikkoutuminen nostaa sen esille. Vi-

kaantumisten tarkastelu avaa näkökulman myös

kehystymisten muutosalttiuteen, tätä seuraavaan

kesyttämiseen ja kehystymisten uudelleen muo-

dostumiseen.

Sähkö kehystyi kodeissa arkisesti ja vähäistä

pohdintaa vaativaksi. Kehystyminen säilyi myös

suurimmassa osassa katkotilanteita: katko kehys-

tyi vain vähän haittaa aiheuttavaksi häiriöksi tai

hetkelliseksi poikkeustilanteeksi, joka kesytettiin

verrattain vähällä vaivalla ja joka alkoi kehystyä

nopeasti uudelleen katkoa edeltävällä tavalla.

Katkoja siedettiin, ja sietäminen merkitsi sekä

arkisten kehystymisten joustavuutta että alttiutta

palata nopeasti totuttuun kehystymiseen.

Vikaantumisten kehystyminen ei kuitenkaan

ollut täysin yhtenäistä. Erityisesti mahdollinen

sähkökatkoon varautuminen ja katkon pituus vai-

kuttivat katkon kehystymiseen. Katkon mahdol-

lisuuden tiedostaminen nousi esille myös varau-

tumistoimien kautta: patteriradio, taskulamput ja

kynttilät ovat valmiina, takka ja leivinuuni toimi-

vat. Aktiivinen katkoon varautuminen edesauttoi

katkotilanteen arkiseksi kehystymistä.

Kehystyminen muuttui aktiiviseksi kesyttämis-

työksi tilanteissa, joissa sähkökatkoon ei ollut

varauduttu, katko osui jonkin tärkeän tehtävän

tekohetkeen tai se pitkittyi odottamattomasti.

Kesyttämistä vaativat vikaantumistilanteet nosti-

vat esille myös sähkön kytkeymät jokapäiväiseen

elämään. Sähkön arkinen taustaresurssiksi kehys-

tyminen alkaa murtua, jos tärkeä sähköposti jää

lähettämättä, jos pakasteille on keksittävä vaih-

toehtoinen säilytyspaikka tai jos putket alkavat

jäätyä. Toisin sanoen, kun arkisen kehystymisen

materiaaliset kytkeymät rapautuvat, infrastruk-

tuurin moninaisuus alkaa tulvia esille ja katko-

tilanne vaatii aktiivisia toimia ja pohdintaa, ke-

syttämistyötä.

Arkisia sähkön kehystymisiä rikkovia katkoja

kesytettiin konkreettisten toimien lisäksi myös

kognitiivisesti pohtimalla selitystä katkotilanteel-

le. Energiainfrastruktuuriin liittyvien monimut-

kaisten syy-yhteyksien ruotimisen sijasta katkon

aiheuttajiksi arvioitiin erilaisia syntipukkeja, yk-

sittäisiä tekijöitä, jotka on helppo ymmärtää arki-

ajattelusta käsin. Syntipukkien etsintä on lyhytai-

kaista kesyttämistyötä: asia saadaan syy-yhteyden

pohjalta käsiteltyä ja energiainfrastruktuuri alkaa

kehystyä jälleen totutusti. Helppojen syntipukkien

etsintä osoittaa, että infrastruktuurin tietoinen ke

syttäminen koettiin kotitalouksissa työläänä. Ak-

tiivisen kesyttämisen vaiheesta pyrittiin nopeasti

tuttuun kehystymiseen, jossa sähkö toimii arjen

taustaresurssina eikä edellytä aktiivista ja kogni-

tiivisesti kuormittavaa pohdintatyötä.

Infrastruktuuri valvomossa

ja ohjaushuoneessa

Energiainfrastruktuurien tutkimuksessa on pai-

kannettu erilaisia järjestelmän vakauden kannalta

keskeisiä sijainteja. Avainsijainneiksi on nostettu

erityisesti erilaiset valvomot ja ohjaushuoneet (Roe

& Schulman ; ). Niissä työskentelevät

asiantuntijat ovat vastuussa sähkönjakelun jatku-

vuudesta ja laadusta sekä sähkön hankinnasta ja

SOSIOLOGIA 2/2020 195

tuotannosta. Pureudumme näissä solmukohdissa

tapahtuvaan infrastruktuurin kehystymiseen ja ke-

syttämiseen valvomo- ja ohjaushuonetyön reaali-

aikaisella havainnoinnilla. Tarkastelukohteista

ensimmäinen, sähköverkon valvomo, vastaa pai-

kallisen verkon ylläpidosta ja toinen, energiamark-

kinoiden ohjaushuone, energiakaupasta pohjois-

maisessa sähköpörssissä Nord Poolissa.

Työ valvomossa ja ohjaushuoneessa vaatii eri-

tyisasiantuntijuutta. Erityisosaamiselle rakentuva

asiantuntijatyökään ei kuitenkaan ole jatkuvaa,

kognitiivisesti aktiivista kesyttämistä. Sen sijaan

kehystyminen ja kesyttäminen vuorottelevat ja

limittyvät kummassakin tilassa monin tavoin.

Lisäksi valvomossa tapahtuvan ylläpitotyön ja

ohjaushuoneen kaupankäynnin vakaus kehystyy

päällekkäiseksi koko infrastruktuurin vakauden

kanssa. Asiantuntijatyö vakauttaa infrastruktuuria

ja vakaasti toimiva infrastruktuuri antaa mahdol-

lisuuden asiantuntijatyön vakautumiselle.

Sähköverkon valvomossa työpäivään kuuluu

uusien verkkokomponenttien etätestausta sekä

komponenttien lämpötilan, sähkölinjojen jännit-

teiden ja verkon osien vakauden ja turvallisuuden

seuraamista. Infrastruktuuri kehystyy ylläpitoval-

vomon käytännöissä ensisijaisesti materiaaliseksi

kokoonpanoksi, ja sitä myös kesytetään vakaaksi

materiaalisesti. Yhtäältä kehystymistä on tuke-

massa suunnittelijoiden ja valvomotyöntekijöi-

den tuottamia työsuunnitelmia, jotka tuovat eri

työntekijöiden suorittamiin ylläpitotoimiin yh-

täläisyyttä ja jatkuvuutta. Toisaalta valvomotyö

kytkeytyy myös ohjelmistoihin, ohjeistuksiin,

laitteisiin ja välineisiin, jotka välittävät vaatimuk-

sen aktiivisen kesyttämistyön aloittamisesta val-

vomoon ja opastavat sen toteuttamisessa.

Näyttöruudulle ilmestyvä vikailmoitus murtaa

yhtä aikaa sekä sähköverkon että valvomotyön

vakaaksi kehystymisen ja pakottaa kesyttämään

tilanteen. Vikailmoituksen myötä infrastruktuurin

vakaaksi kehystynyt monimutkaisuus alkaa tul-

via esille ja samalla valvomotyö monimutkaistuu

konkreettisesti. Myös vikautumistilanteiden ke-

syttäminen kytkeytyy välineisiin, erityisesti stan-

dardoituihin ohjeistuksiin. Energiainfrastruktuuri

on kuitenkin siinä määrin monimutkainen, ettei

kaikkiin vikaantumistapauksiin ja niiden yhdis-

telmiin kyetä täysin varautumaan eikä kaikkia

tapauksia voida kesyttää standardoidusti. Stan-

dardoitujen toimenpiteiden lisäksi valvomo-

työntekijöiden on myös luovittava – vikatilanteita

kesytetään yhdistelemällä ohjeistuksia, kokemus-

pohjaisia käytäntöjä ja hallinnoimalla kentällä

olevan huoltohenkilökunnan toimenpiteitä. Jos

kesyttämistyössä onnistutaan, kehystymisen rik-

koutuminen jää hetkelliseksi ja vikatilanne lähtee

kehystymään uudelleen kohti vakaata ja totuttua.

Kuten kotien sähkökatkotilanteissa, aktiivisen

pohdinnan tarve vähenee ja infrastruktuurin mo

nimutkaisuus painuu jälleen taka-alalle.

Energiamarkkinoilla käytävästä kaupasta huo-

lehtivassa ohjaushuoneessa infrastruktuuri ke-

hystyy puolestaan sähkömarkkinoiksi. Sähköä

ostetaan ja myydään hinnoilla, jotka määräytyvät

suhteessa sähkön kysyntään ja tarjontaan. Käy-

tännössä kaupankäynti tapahtuu osto- ja myyn-

titarjouksilla: energian arvona käytetään euroja

megawattituntia kohden ja sähkön hinta muut-

tuu yhteispohjoimaisessa sähköpörssissä kerran

tunnissa. Markkinatyö vuorostaan rytmittyy ker-

ran päivässä tehtävän osto- ja myyntitarjouksen

valmistelun ja tilauksen toimittamisen pohjalta.

Lisäksi käydään kauppaa tuntipohjaisesti sekä

seurataan ja pohditaan kysyntään ja tarjontaan

vaikuttavia tekijöitä. Laitteet ja välineet, kuten

erilaiset tietokoneohjelmistot, ovat tärkeitä myös

ohjaushuoneessa: kysyntätilastot ja sääennusteet

auttavat kehystämään kaupankäynnin mahdolli-

simman vakaaksi ja ennustettavaksi .

Kun valvomon ja ohjaushuoneen kehystymisiä

ja kesyttämisiä peilataan toisiaan vasten, nousee

SOSIOLOGIA 2/2020196

esille selkeitä eroja. Ohjaushuonetyön markki-

napohjaisuus tuottaa ensinnäkin vaatimuksen

valvomotyöhön verrattuna toistuvammasta

kesyttämisestä. Kehystymisen ja kesyttämisen

rytmit poikkeavat toisistaan: vaihtuvahintaisen

sähkökaupan käyminen edellyttää pohdintaa ja

kauppaa käydään vuorokauden ympäri, verkon

vikautumiset ovat puolestaan yllättäviä ja het-

kellisiä. Yllättävien katkojen lisäksi valvomoissa

varaudutaan joka päivä myös niin kutsuttuihin

suunniteltuihin sähkökatkoihin, kuten sähköver-

kon korjausten vaatimiin katkoksiin. Toiseksi ma-

teriaalisen infrastruktuurin rikkoutumistilanteet

ovat yllättäviä ja niihin liittyvä kesyttämistyö on

usein perinpohjaisempaa kuin energiaosuuksilla

käytävään kauppaan liittyvä kesyttäminen.

Eroista huolimatta valvomon ja ohjaushuoneen

kehystymiset ja kesyttämistyö eivät ole toisistaan

irrallisia. Infrastruktuuri ei kehysty ainoastaan

tekniseksi ylläpidoksi sähköverkon valvomossa.

Kun tarkastellaan valvomossa käytettäviä väli-

neitä ja laitteita, havaitaan, että taloudellisten

vaikutusten vähentäminen on tärkeää myös tek-

nisessä ylläpitotyössä. Vaikka sähköturvallisuus

on ensimmäisellä tärkeyssijalla, asiakkaiden

kokemiin sähkökatkoihin ja verkon ylläpitoon

liittyy taloudellisia kustannuksia, joita pyritään

minimoimaan. Välineisiin ja laitteisiin kytkeytyvä

markkinajärkeily koettelee näin ollen infrastruk-

tuurin kehystymistä tekniseksi ylläpidoksi.

Markkinalogiikan ulottuminen verkon ylläpito-

työhön saa laajentumisvoimansa valvomotyön

ulkopuolelta, riskin järkeilytyylistä. Vapailla säh-

kömarkkinoilla riskejä, kuten verkon vikaantumis-

ta, kesytetään markkinamuotoisiksi. Aikaisemmin

sähkömarkkinat kehystyivät voitontavoitteluksi,

nyt ne pyrkivät yhä enemmän ennakoimattomi-

en tapahtumien – kuten tuulivoiman vaihtelun

– talou dellisten vaikutusten vähentämiseen re-

aaliajassa (Nord Pool ). Tarkastelemme seu-

raavassa tarkemmin sitä, miten reaaliaikainen

talou dellisten vaikutusten vähentäminen juur-

ruttaa markkinajärkeilyä sähkön tuottamiseen,

kotitalouk siin ja epäsuorasti myös verkon ylläpi-

totyöhön.

Infrastruktuuri monipaikkaisesti

 ohjaa ensinnäkin havainnoimaan eri sijain-

neissa ilmeneviä kehystymisiä ja kesyttämisiä sekä

niiden vaihteluita. Toiseksi nämä havaitut loka-

lisoidut toimeenpanot tuodaan yhteen: yhdessä

sijainnissa havaittuja kehystymisiä ja kesyttämisiä

peilataan muissa sijainneissa havaittuja vasten.

Kolmanneksi peilauksessa herkistytään paikan-

tamaan läpivirtaavuuksia sekä kitkoja ja hallin-

nallisia valtasuhteita. Läpivirtaavuuksissa on kyse

prosesseista, jotka säilyvät samankaltaisina eri si-

jaintien välillä eivätkä muuta sijaintien kehystymi-

siä. Kitkat ja valtasuhteet puolestaan tulevat esille

aiemmin vakautuneiden kehystymisten koettele-

misina ja mahdollisina purkautumisina. Valta il-

menee näin ollen huokoisena hallinnallisuutena.

Esimerkiksi markkinapohjaiset infrastruktuurin

kesyttämistavat purkavat aiem pia kehystymisiä

ja muovaavat samalla toimijuuksia markkinayh-

teensopiviksi ja markkinoiden näkökulmasta jär-

keviksi. Arkinen sähkönkäytön kehys murtuu ja

sähköä kesytetään aktiivisesti ja laskennallisesti,

erityisellä tavalla järkevänä sähkönkuluttajana.

Sähköverkon valvomossa ja energiamarkkinoiden

ohjaushuoneessa havaitut kehystymiset ja kesyttä-

miset kytkeytyvät monin tavoin muihin tutkimus-

sijainteihin. Valvomo- ja ohjaushuonetyössä pyri-

tään vakauttamaan infrastruktuuria ja aktiivisesti

vakaaksi kesytetty infrastruktuuri antaa sille mah-

dollisuuden kehystyä vakaaksi loppukäyttäjille.

Valvomoissa vakautetaan teknistä infrastruktuuria

ja ohjaushuoneissa tehdään sähkömarkkinoiden

vakautustyötä: ennakoidaan tulevan päivän ener-

giatarpeita, muutetaan ennusteita ja korjataan ko-

titalouksia koskevia toimitusvirheitä. Keskeistä on

hankkia riittävä ja jatkuva sähköntoimitusvalmius

ennakoivan ja reaktiivisen ylläpidon ja markkina-

SOSIOLOGIA 2/2020 197

käytäntöjen avulla. Kodeissa havaittu sähkön taus-

talle kehystyminen tulee mahdolliseksi valvomo- ja

ohjaushuonetyön ansiosta.

Valvomot ja ohjaushuoneet kytkeytyvät myös

hallinnalliseen sääntelyyn. Energiayritysten ta-

loudellinen toiminta on keskeinen tekijä kytkey-

tymisessä. Nykyisissä hallinnointimenettelyissä

energiainfrastruktuuria ja sen toiminnan vaihte-

luita kesytetään riskipohjaisesti, huomioimalla

sekä hinta- että laaturiskejä. Tällaiset kesyttämis-

menettelyt konkretisoituvat sähköyhtiöille mit-

tareiksi ja kompensaatiovelvoitteiksi, tuntuviksi

kannustimiksi, jotka ohjaavat yhtiöiden toimin-

taa. Kannustinohjaavat sääntelyt pakottavat ener-

giayhtiöt avaamaan aiempia, tietyn tuottotason

liiketoimintamalleiksi juurtuneita kehystymisiään

ja kesyttämään infrastruktuuria uusilla tavoilla.

Energiayhtiöiden kannustinohjautuvaa kesyt-

tämistä ulotetaan myös sähköverkon valvomo-

työhön. Sääntelymalli määrittää sähkökatkoille

kustannuksen, jolloin valvomotyöntekijöiden

kohtaamista vioista välittyy korvausvastuita säh-

köyritykselle. Tämän vuoksi aineiston valvomo-

työntekijät laskivat sähköverkon vahvistamistoi-

miin liittyvät työkustannukset, joiden perusteella

tehtiin sopimuksia ulkoistetuille huoltohenkilöil-

le.

Kustannuslaskelmien käyttö koettelee infra-

struktuurin kehystymistä teknisesti vakautetta-

vaksi kokoonpanoksi ja juurruttaa vähitellen ja

epäsuorasti markkinajärkeilyä verkon ylläpito-

työhön. Markkinajärkeilyä kantavien välineiden

ja laitteiden käyttö kytkee toisin sanoen valvo-

motyötä osaksi markkinapohjaisesti kehystyvää

infra struktuuria – ja performoi samalla infrastruk-

tuuria markkinapohjaiseksi. Läpi infrastruktuu-

rin yhtäläisinä virtaavat hinnat ja laskentatavat

liudentavat valvomotyön itsenäisyyttä ja tehos-

tavat infrastruktuurin yhtäläiseksi kehystymistä

eri sijainneissa.

Energiayhtiöiden liiketoimintapohjainen ja

kannustinohjautuva kesyttämistyö ulottuu

sähköyhtiöi den kautta myös kotitalouksiin. Ide-

aalitilanteessa palveluntarjoaja paketoi toimi-

tusvarmuuden euromääräiseksi hyödykkeeksi,

jolloin kuluttajan pitää valita, minkä tasoisesta

toimitusvarmuudesta hän on valmis milloinkin

maksamaan. Energiainfrastruktuuri asettuu myös

kodeissa rationaalisesti kesytettäväksi. Pyykkiä

kannattaa pestä yöllä, ja maksamalla enemmän

sähkökatkojen todennäköisyys on pienempi.

Markkinapohjainen järkeilytyyli nousi tarkaste-

lumme pohjalta keskeiseksi energiainfrastruk-

tuurin kesyttämisiä ja kehystymisiä jäsentäväksi

periaatteeksi. Järkeilytyyliin kytkeytyy hallinnal-

lista valtaa: se leviää verrattain tehokkaasti ja

koettelee muilla tavoin jäsentyneitä kehystymi-

siä – ei kuitenkaan suoraan ja ilmiselvästi vaan

huokoisesti, erilaisiin välineisiin kytkeytyneenä

ja laskennallisen järkevyyden oikeuttamana. Säh-

köyhtiöt reagoivat infrastruktuurin hallinnoinnis-

sa käytettyihin, hinta- ja laatumittareiden tapai-

siin ohjausvälineisiin tavalla, joka vaatii aktiivista

laskennallista kesyttämistä sekä valvomoissa että

kotitalouksissa. Kun valvomotyöntekijät saadaan

optimoimaan kustannuksia ja kuluttajat kesyt-

tämään energiaa euromääräisesti tarjoamalla

heille mahdollisuus toimia järkevästi ja säästää

sähkölaskussa, infrastruktuurin hallinta tehostuu

ja virtaviivaistuu.

Keskustelu

Olemme pyrkineet kehittelemään :ta lähes-

tymistavaksi, joka yhtäältä rakentaa ilmiöitä mo-

ninaisina ja toisaalta tekee ilmiöt tutkittaviksi nii-

den sisäisestä rajautumattomuudesta huolimatta.

Kehittelytyömme pohjautuu omiin energiajärjes-

telmää ja -rokotetta tarkasteleviin tutkimuk-

siimme. Lähestymistapamme ei kuitenkaan ole

sidottu näihin ilmiöihin, ja kannustamme koette-

lemaan sen soveltuvuutta myös muiden moninai-

SOSIOLOGIA 2/2020198

sina rakentuvien ilmiöiden tarkastelussa. Lisäksi

vaikka monipaikkainen tutkimusorientaatio on

meille keskeinen, voidaan kehystymisen ja kesyt-

tämisen käsiteparia hyödyntää myös vuorotteluja,

lomittumisia ja muokkaantumisia vain yhdessä si-

jainnissa tarkastelevassa tutkimuksessa. Olemme

myös edellä korostaneet, että lähestymistapamme

herkistää havainnoimaan, kuinka sijainneissa il-

menevät kehystymiset ja kesyttämiset kytkeytyvät

välineisiin ja laitteisiin sekä hallinnallisiin järkei-

lytyyleihin. Kysymys siitä, missä määrin minkäkin

ilmiön lokalisoidut kehystymiset ja kesyttämiset

lopulta kytkeytyvät niihin, ratkeaa kuitenkin vasta

empiirisessä tutkimuksessa.

Nostamme lopuksi esille kaksi lähestymistapam-

me empiiriseen suuntaamiseen ja kehittämiseen

liittyvää kysymystä. Ensimmäinen koskee välinei

den ja laitteiden muovautuvuutta niiden levittäy-

tyessä eri sijainteihin. Muovautuvuuteen sisältyy

mahdollisuus vastustaa välineiden ja laitteiden

levittäytymistä ja niihin kytkeytyvien järkeilytyy-

lien juurtumista. Toimija–väline-suhdetta on näin

ollen hyvä lähestyä kaksisuuntaisena: väline yh-

täältä muokkaa toimijuutta ja toisaalta toimijat

määrittelevät, arvottavat ja koettelevat välinettä

osana elämäänsä eri sijainneissa (Lehtonen ,

).

Vaikka kustannuslaskelmat ovat esillä sähköver-

kon ylläpitovalvomossa ja hintojen ennakointi

liittyy suoraan sähkömarkkinoihin, ei infra-

struktuurin tekniseksi ylläpidoksi kehystyminen

kuitenkaan murru puhtaaksi standardoiduksi ja

markkinapohjaiseksi riskilaskennaksi. Yhtäältä

laskentavälineillä kesytetään energiainfrastruk-

tuuria tavalla, joka koettelee infrastruktuurin

kehystymistä tekniseksi ylläpidoksi valvomossa.

Toisaalta taas laskentavälineitä kesytetään osak-

si valvomotyötä. Määrämuotoista riskilaskentaa

tehdään päivittäisessä valvomotyössä rinnan esi-

merkiksi henkilökohtaiseen kokemukseen ja pai-

kallistuntemukseen pohjautuvien toimien ohella,

ja infrastruktuurin kehystyminen ensisijaisesti

tekniseksi ylläpidoksi säilyy.

Kotitalouksissa arkinen sähkön taustalle kehysty-

minen osoittautui vastaavasti vastustuskykyiseksi

markkinajärkeilyn juurtumiselle. Tätä vastustus-

kykyä koetellaan kuitenkin jatkuvasti, erityisesti

erilaisten laitteiden avulla. Näistä keskeinen on

kotitalouskohtainen, etäluettava sähkömittari.

Reaaliaikainen sähkömittari muokkaa kodeissa

keskeistä, ”irrationaalista” sähkön taustalle kehys-

tymistä ja tuottaa rationaalista kuluttajuutta (Sil-

vast & Virtanen ). On kuitenkin myös viitteitä

siitä, ettei tämä kehityskulku ole täysin toteutunut.

Rationaalisesti sähköä kesyttävän kuluttajuuden

sijasta odotuksia on alettu kohdistaa pikemmin-

kin palveluihin, jotka automatisoivat kotien säh-

könsäästöä ja tukevat näin ollen rutinoitunutta

kulutusta (Silvast ym. ).

Sähköä ei toisin sanoen tarvitse aktiivisesti ke-

syttää uudella tavalla palveluhyödykkeeksi. Au-

tomaatio antaa sen sijaan mahdollisuuden infra-

struktuurin taustalle kehystymisen jatkumiseen

kodeissa – vaikka sähkölaskussa säästämisen

mahdollisuus juurruttaisikin rahamittaista las-

kennallisuutta. Näiden tulevissa tutkimuksissa

tarkasteltaviksi aukeavien innovaatioiden lisäksi

kotitalouksien arkista, irrationaalista sähkön ke-

hystymistä koetellaan kuitenkin myös toisesta,

kansallisen varautumisen näkökulmasta.

Varautuminen liittyy toiseen lähestymistapamme

suuntaamista ja kehittämistä koskevaan kysymyk-

seen, sijainneissa havaittavien kehystymisten ja

kesyttämisten määrään ja niiden välisiin suhtei-

siin. Energiainfrastruktuuria hallinnoidaan myös

kansallisen varautumisen kehyksessä, yhteiskun-

nan toiminnalle elintärkeän infrastruktuurin nä-

kökulmasta. Infrastruktuuria ei tällöin kesytetä

ensisijaisesti markkinapohjaisesti vaan keskeistä

on käyttövarmuus ja käyttövarmuuden kimmoisa

säilyminen (resilience). Kansallisen varautumisen

SOSIOLOGIA 2/2020 199

ja markkinapohjaisuuden välillä on lisäksi jänni-

tettä: energiainfrastruktuurin tehostaminen sen

pilkkomisella ja virtaviivaistamisella tekee koko-

naisyhteiskunnallisesta varautumisesta haastavaa.

Jännite ei ratkea hallinnoinnin tasolla. Sen sijaan,

ja kuten infrastruktuurin markkinapohjaisessa

kesyttämisessäkin, myös vikaantumisiin varautu-

misessa siirretään vastuuta kotitalouksille. Tämä

näkyy konkreettisesti koteihin suunnatuissa op-

paissa, joissa opastetaan varautumaan vikatilan-

teisiin oikealla tavalla. Vastuulliseksi ja järkeväksi

varautujaksi oppaissa kehystyvä sähkönkäyttäjä

hankkii paristoilla toimivan radion sekä käsi- tai

lyhtyvalaisimen, varapattereita, matkapuheli-

meen vara-akun ja tietokoneelle varavirtalähteen

(Puolustusministeriö ).

Myös valvomotyössä ilmeni samanaikaisesti eri

kehyksiä ja monenlaista kesyttämistyötä. Työ

asettui rutinoidusti erityisesti toimitusvarmuuden

ja sähköturvallisuuden kehykseen. Markkinamalli

näyttäytyi puolestaan vähemmän vakiintuneena

ja markkinapohjaisten välineiden käyttöönotto

edellytti aktiivista kesyttämistyötä. Havaitut ke-

hystymisten ja kesyttämisten väliset suhteet eivät

kuitenkaan ole pysyviä. Vaikka tarkasteluajankoh-

tana markkinapohjainen toiminta oli vielä verrat-

tain uutta, ovat viimeaikaiset kehitykset energia-

kaupassa ja sähköturvallisuudessa muuttaneet

valvomotyötä. Kuten kotitalouksissa, automaatio

on muutoksen keskiössä. Voidaan olettaa, että

automatisointi muuttaa kehystymisen ja kesyt-

tämisen dynamiikka: aktiivinen kesyttämistyö

siirtyy yhä enemmän sähkökauppaa käyville tai

vikoja selvittäville algoritmeille, ja ihmistoimijat

keskittyvät seuraamaan ja tulkitsemaan algorit-

mien tekemiä päätöksiä. Sähkön markkinamalli

ei näin ollen vakiinnu kehykseksi inhimillisen

kesyttämistyön rutinoituessa vaan pikemminkin

piilottamalla aktiivinen markkinatoiminta nä-

kyvistä ja siirtämällä se ohjelmistoille (ks. myös

Silvast ym. ).

Tutkimussijainneissa saattaa siis nousta esille

useampia kehystymisen ja kesyttämisen muoto-

ja, joiden välillä voi ilmetä jännitteitä. Gomanin

() mukaan vuorovaikutustilanteiden kehysty-

miset vaihtelevat nopeastikin, ja niissä ilmenee

muuntumia ja murtumia, eri sävyjä ja virittynei-

syyttä. Kehystymiset voivat lisäksi olla keskenään

sisäkkäisiä, kerrostuneita ja päällekkäisiä. Täl-

laisia kehystymisten hienojakoisia vaihteluita ja

muuntumisia on jossain määrin mahdollista ana-

lysoida joko yksittäisissä vuorovaikutustilanteissa,

kuten sairaalassa tapahtuvissa kohtaamisissa (Pe-

räkylä ), tai esimerkiksi pysäytettyjen kuvien

tarkastelussa (Luhtakallio ).

:n kohteena on kuitenkin verrattain laajojen

ilmiöiden jatkuva muotoutuminen ja pysyttämi-

nen usean eri sijainnin näkökulmasta. Gomanin

orientaatiota seuraava hienovarainen vuorovai-

kutustilanteiden tarkastelu on esimerkiksi koko

energiainfrastruktuurin mittakaavassa tutki-

muksellisesti liian pikkutarkkaa ja käytännössä

mahdotonta. Mahdollisuus syvälliseen uppou-

tumiseen useassa sijainnissa kytkeytyy paitsi tut-

kimuksenteon metodologiaan myös tutkimus-

käytäntöjen reunoille, tutkimusrahoitukseen ja

työvastuisiin sekä edelleen yksiköiden, rahoitus-

laitosten ja yliopistojen budjetteihin ja tiedepoli-

tiikkaan. Yksittäisten tutkimusten resursseja on

välttämättä kohdennettava. Oman katseemme

pyrimme kohdentamaan välialueelle, jossa si-

jainteihin uppoutuminen yhdistyy sijaintien eri-

tyisyydet ylittävään tarkasteluun ja teoretisointiin.

Kiitokset

Kiitämme Turo-Kimmo Lehtosta tarkoista ja haas-

tavistakin kommenteista käsikirjoituksemme eri

versioihin. Artikkelin taustalla olevaa Virtasen tut-

kimustyötä ovat rahoittaneet Suomen Akatemia

(projektit   ja Tre )

ja Alfred Kordelinin säätiö.

SOSIOLOGIA 2/2020200

Kirjallisuus

, ,  .   

 (.). . Electrifying Anthropology:

Exploring Electrical Practices and Infrastructures. Lontoo:

Bloomsbury.

, . . Modernity at Large: Cultural

Dimensions of Globalization. Minneapolis: University of

Minnesota Press.

,  . . Of Bicycles, Bakelite, and Bulbs:

Toward a eory of Sociotechnical Change. Cambridge, :

 Press.

ş,    . .

“Economization, Part : A Research Programme for the Study

of Markets.” Economy and So ciety :, –.

, . . “An Essay on Framing and

Overowing: Economic Externalities Revisited by Sociology.”

e Sociological Review :S, –.

,  . . Situational Analysis: Grounded

eory After the Postmodern Turn. Lontoo: Sage.

,     

(.). . Multi-Sited Ethnography: Problems and

Possibilities in the Translocation of Research Methods. New

York: Routledge.

, . . Post-Soviet Social: Neoliberalism,

Social modernity, Biopolitics. Princeton: Princeton University

Press.

, . . Science Studies as Naturalized Philosophy.

Dordrecht: Springer.

 (    ).

. 3rd CEER Benchmarking Report on Quality of

Electricity Supply. Brussels: Council of European Energy

Regulators .

 (    ).

. Guidelines of Good Practice on Estimation of Costs

due to Electricity Interruptions and Voltage Disturbances.

Brussels: Council of European Energy Regulators .

 (    ).

. 5th CEER Benchmarking Report on Quality of Electricity

Supply. Brussels: Council of European Energy Regulators

.

, . . “Give Me a Laboratory and I Will Raise

a Discipline: e Past, Present, and Future Politics of

Laboratory Studies in .” Teoksessa e Handbook of

Science and Technology Studies, toim. Edward J. Hackett,

Olga Amsterdamska, Michael Lynch & Judy Wajcman.

Cambridge, :  Press, –.

, - (.). . Multi-Sited

Ethnography: eory, Praxis and Locality in Contemporary

Research. Farnham: Ashgate.

, . . Frame Analysis: An Essay on the

Organization of Experience. Cambridge, : Harvard

University Press.

, . . Vuorovaikutuksen sosiologia.

Tampere: Vastapaino.

, . . “Infrastructure Investment: A

Review Essay.” Journal of Economic Literature :, –.

, . . e Emergence of Probability: A

Philosophical Study of Early Ideas about Probability,

Induction and Statistical Inference. Cambridge, :

Cambridge University Press.

, . . e Taming of Chance. Cambridge, :

Cambridge University Press.

, . . Historical Ontology. Cambridge, :

Harvard University Press.

, . . ”Gomanista semioottiseen

sosiologiaan.” Sosiologia :, –.

,  . . “Ethnography and the Development of

Science and Technology Studies.” Teoksessa Handbook of

Ethnography, toim. Paul Atkinson, Sara Delamont, Amanda

Coey, John Loand & Lyn Loand. Lontoo: Sage, –.

, . . “Multi-sited ethnography as a

middle range methodology for contemporary .” Science,

Technology & Human Values :, –.

,     (.). . Where

is the Field? e Experience of Migration Viewed through the

Prism of Ethnographic Fieldwork. Helsinki: Suomalaisen

Kirjallisuuden Seura.

, ,    

 (.). . e Nexus of Practices: Connections,

constellations, practitioners. Lontoo: Routledge.

, ,     .

. “Method Matters in the Social Study of Technology:

Investigating the Biographies of Artifacts and Practices.”

Science & Technology Studies,:, –.

 (   ). . Special

Issue: e Device: e Social Life of Methods :.

, . . “Problems in Applying Peirce in

Social Sciences.” Teoksessa Ideas in Action: Proceedings of

the Applying Peirce Conference, toim. Max Bergman, Sami

Paavola, Ahti Pietarinen & Henrik Rydenfelt. Helsinki: Nordic

Pragmatism Network, –.

 , . . “Laboratory studies: e

cultural approach to the study of science.” Teoksessa

Handbook of Science and Technology Studies, toim. Sheila

Jasano, Gerald E. Markle, James C. Peterman & Trevor

Pinch. Sage: ousand Oaks, –.

 , . . Epistemic Cultures: How

the Sciences Make Knowledge. Cambridge, : Harvard

University Press.

SOSIOLOGIA 2/2020 201

 ,    . . “Global

Microstructures: e Virtual Societies of Financial. Markets.”

American Journal of Sociology :, –.

,    . .

”Toimijaverkosto.” Teoksessa Verkostot

yhteiskuntatutkimuksessa, toim. Kai Eriksson. Helsinki:

Gaudeamus, –.

, . . “e Politics and Poetics of

Infrastructure.” Annual Review of Anthropology , –.

, . . Science in Action: How to Follow

Scientists and Engineers through Society. Cambridge, :

Harvard University Press.

, . . Reassembling the Social: An

Introduction to Actor-Network-eory. Oxford: Oxford

University Press.

,    . . Laboratory

life: e Construction of Scientic Facts. Lontoo: Sage.

, . . After Method: Mess in Social Science

Research. Lontoo: Routledge.

, . . “On sociology and .” e So ciological

Review :, –.

, . . STS as Method. http://heterogeneities.net/

publications/LawsMethod.pdf (Luettu ...)

, -. . Aineellinen yhteisö.

Helsinki: Tutkijaliitto.

, -. . “Domesticating insurance,

nancializing family lives. e case of private health

insurance for children in Finland.” Cultural Studies. :,

–.

, . . e Blackcoated Worker: A Study in

Class Consciousness. Oxford: Clarendon Press.

, . . ”Kehysanalyysi mediakuvien

sukupuolirepresentaatioiden tutkimuksessa.” Sosiologia :,

–.

, . . Scientic practice and ordinary

action: ethnomethodology and social studies of science.

Cambridge, : Cambridge University Press.

,  . . “Ethnography in/of the World

System: e Emergence of Multi-Sited Ethnography.” Annua l

Review of Anthropology , –.

,  . . inking rough eory. New York:

W. W. Norton & Company.

,  . . e Sociology of Science. Chicago:

Chicago University Press.

, . . Craft in Biomedical Research: e

iPS Cell Technology and the Future of Stem Cell Science.

Basingstoke & New York: Palgrave Macmillan.

, . . „Soziologie in der

Identitätskrise: Zwischen totaler Fragmentierung und

Einparadigmenherrschaft.“ Zeitschrift für Soziologie :, –.

 . . Intraday Market. www.nordpoolgroup.

com/trading/intraday-trading/ (Luettu ...)

,    .  (.). .

Global Assemblages: Technology, Politics, and Ethics as

Anthropological Problems. Malden: Blackwell.

, . . “Karl Mannheim and the Sociology of

Scientic Knowledge: Toward a New Agenda.” Sociological

eory :, –.

, . . Kuoleman monet kasvot:

identiteettien tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa.

Tampere: Vastapaino.

,  (.). . Science as Practice and

Culture. Chicago: University of Chicago Press.

, . . Personal Knowledge: Towards a

Post-Critical Philosophy. Lontoo: Routledge and Kegan Paul.

, .   . . Software and

Organisations: e Biography of the Enterprise-wide System

or how SAP Conquered the World. Lontoo: Routledge.

. . Pahasti poikki – näin

selviät pitkästä sähkökatkosta. www.defmin./julkaisut_

ja_asiakirjat/julkaisuhaku/pahasti_poikki_-_nain_selviat_

pitkasta_sahkokatkosta..xhtml (Luettu ...)

, . . e Simmelian Legacy: A Science of

Relations. Lontoo: Palgrave Macmillan.

, ,  . ,  .

   . . Designs for an

Anthropology of the Contemporary. Durham: Duke

University Press.

, . . Testing Women, Testing the Fetus: e

Social Impact of Amniocentesis in America. New York:

Routledge.

,  . . Interpretation and social knowledge. On

the use of theory in the human sciences. Chicago: University

of Chicago Press.

,    . . . High Reliability

Management: Operating on the Edge. Palo Alto: Stanford

University Press.

,    . . . “A reliability

& risk framework for the assessment and management of

system risks in critical infrastructures with central control

rooms.” Safety Science :C, –.

, . . “Energy and Social Practice: From

Abstractions to Dynamic Processes.” Teoksessa Complex

Systems and Social Practices in Energy Transitions, toim.

Nicola Labanca. Berlin: Springer International Publishing,

–.

, . . Anticipating Interruptions: Security

and Risk in a Liberalized Electricity Infrastructure. Helsinki:

Helsinki University Print.

SOSIOLOGIA 2/2020202

, . . ”Elintärkeää tekniikkaa: Otteita

infrastruktuurien suojaamisen historiasta.” Tekniikan

Waiheita :, –.

, . a. “Energy, Economics, and

Performativity: Reviewing eoretical Advances in Social

Studies of Markets and Energy.” Energy Research & So cial

Science , –.

, . b. Making Electricity Resilient: Risk and

Security in a Liberalized Infrastructure. Lontoo: Routledge.

, . . “Co-constituting Supply and Demand:

Managing Electricity in Two Neighbouring Control Rooms.”

Teoksessa Infrastructures in Practice: e Evolution of

Demand in Networked Societies, toim. Elizabeth Shove &

Frank Trentmann. Lontoo: Routledge, –.

,    . . . ”Sähkö,

katko ja kokemus: sähkönkulutuksen kaksi rationaalisuutta.”

Sosiologia :, –.

,    . . . “Keeping

Systems at Work: Electricity Infrastructure from Control

Rooms to Household Practices.” S cience & Technology Studies

:, –.

, ,  ,  ,

    . .

“Who ‘Uses’ Smart Grids? e Evolving Nature of User

Representations in Layered Infrastructures.” Sustainability

:, .

,    . . . “An

Assemblage of Framings and Tamings – Multi-Sited Analysis

of Infrastructures as a Methodology.” Journal of Cultural

Economy :, –.

. . Teemanumero: Rajat, siirtolaisuus ja

epävirallinen muuttoliike :.

,  .   . . .

“Ordering theories: Typologies and conceptual frameworks

for sociotechnical change.” Social Studies of Science :,

–.

,  .,    

. . “Promoting novelty, rigor, and style

in energy social science: towards codes of practice for

appropriate methods and research design.” Energy Research

& Social Science , –.

, . . e Art of Social eory.

Princeton: Princeton University Press.

 (,   ). . Special Issue:

e Social Life of Methods :.

  . . Teemanumero: Rajakontrolli, tieto ja

tutkinta :.

,  . . e Mushroom at the End of the World:

On the Possibility of Life in Capitalist Ruins. Princeton:

Princeton University Press.

, . . “Seeing Like a Rover: Visualization,

Embodiment, and Interaction on the Mars Exploration Rover

Mission.” Social Studies of Science :, –.

,  . . Systeemiteoreettisia askelmerkkejä

nyky-yhteiskuntaan. Tutkielma systeemiteoreettisesta

yhteiskuntateoriasta ja sen metodologisesta käytöstä.

Helsinki: Tutkijaliitto.

,  . . ”Moniäänisyyden ja tahdikkuuden

välissä: eettisyys n neuvottelukuntatyössä.” Tiede &

edistys :, –.

,  . a. “What kind of ‘a girls’ thing’?

Frictions and continuities in the framing and taming of the

 vaccination in Finland.” Sociology of Health & Illness

:, –.

,  . b. ”Niklas Luhmann – yhteiskunta

kommunikaationa.” Teoksessa 1900-luvun saksalainen

yhteiskuntateoria, toim. Ilkka Kauppinen, Miikka Pyykkönen

& Olli-Pekka Moisio. Helsinki: Gaudeamus, –.

Teoria-menetelmäpaketit laadullisessa sosiaalitutkimuksessa [Theory–methods packages in qualitative social research]

Article

Full-text available

Aug 2023

Mikko J. Virtanen

Tekstini osallistuu sosiaalitutkimuksen painopisteistä käytävään keskusteluun ja erityisesti laadullisen tutkimuksen teorioita, menetelmiä ja tutkimustapoja koskevaan nykydebattiin. Panokseni rakentuu kolmiosaisesti. Tarjoan ensinnäkin kehittelemäni analyyttisen välineen, teoria-menetelmä-pakettityökalun (TMP-työkalu) tutkijayhteisön käyttöön. TMP-työkalu auttaa tunnistamaan erilaisia teorioiden ja menetelmien yhdistelmiä ja käyttötapoja ja valmentaa luomaan harkittuja tutkimus-asetelmia. Välineen käyttö lisää näin ollen sekä tutkimustyön että sitä koskevan keskustelun refleksiivisyyttä. Toiseksi teen katsauksen suomalaisessa laadullisessa sosiaalitutkimuksessa hyödynnettyihin teorioihin, menetelmiin ja näiden yhdistelmiin. Aineistoni kattaa Sosiologia-lehdessä vuosien 2017 ja 2021 välillä julkaistut tutkimusartikkelit, joissa hyödynnetään ensisijaisesti laadullisia menetelmiä (n=61). Tutkimusotteeni on aineistolähtöinen ja argumentaationi rakentuu katsauksellisesti: kuvaan teorioiden ja menetelmien käyttöä sellaisena kuin se aineistossani esiintyy, nostan esille erilaisia teoria-menetelmäyhdistelmiä ja tarkastelen niiden erityispiirteitä. Kolmanneksi pohdin katsauksen tuloksia metodologisen minimalismin ja maksimalismin käsitteillä ja peilaan löydöksiäni laadullisen tutkimuksen laajan refleksiivisyyden painotukseen.

Niklas Luhmann – yhteiskunta kommunikaationa [Niklas Luhmann – Society as communication]

Chapter

Full-text available

Oct 2019

Mikko J. Virtanen

Niklas Luhmannin (1927-1998) rikkaan ja omaperäisen yhteiskuntateorian nousu kansainväliseen tietoisuuteen tapahtuu vähitellen. "Yhteiskunnan yhteiskunnaksi" nimetyn pääteoksen käännöksen ilmestyminen vuosina 2012 ja 2013 on saanut teorian resonoimaan vihdoin myös englanninkielisessä tiedemaailmassa. Abstrakti ja kompleksinen teoria vaatii kuitenkin pureskelua ja sulattelua. Tekstissä luodataan Luhmannin ajattelua ja sen merkitystä nykykontekstissa. Luhmannin tuotannon ja teorian ydinsisältöjen esittelyn lisäksi pohditaan niiden antia sosiaalitieteelliselle nykytutkimukselle ja keskustellaan Luhmannia lähelle tulevien teorioiden kanssa.

Anticipating Interruptions: Security and Risk in a Liberalized Electricity Infrastructure

Thesis

Full-text available

Aug 2013

Antti Silvast

During the past ten years, a number of social scientists have emphasized the importance of material infrastructures like electricity supply as a research topic for the social sciences. The developing of such new perspectives concerning infrastructures also includes uncertainties and risks. This research analyzes the management of uncertainties in the Finnish electricity infrastructure by posing the following research question: how are electricity interruptions, or blackouts, anticipated in Finland and how are these interruptions managed as risks? The main research methodology of the work is multi-sited ﬁeld work. The empirical materials include interviews with experts and lay people (33 interviews); participant observation in two electricity control rooms; an electricity consumer survey (115 respondents); and also a number of infrastructure and security policy documents and observations from electricity security seminars. The materials were primarily gathered between 2004 and 2008. Social science research often links risks with major current social changes or socio-cultural risk perceptions. In recent international social science discussions, however, a new research topic has emerged those styles of reasoning and techniques of governance that are deployed to manage risk as a practical matter. My study explores these themes empirically by focusing on the speciﬁc habitual practices of risk management in the Finnish electricity infrastructure. The work develops various also semi-ethnographic inquiries into infrastructure risk techniques like monitor screening of real-time risks in electricity control rooms; the management of risks in a liberalized electricity market; the emergence of Finnish reasoning about blackouts from a speciﬁc historical background; and the ways in which electricity consumers respond to blackouts in their homes. In addition, the work reﬂects upon the position of a risk researcher in those situations when the research subjects do not deﬁne their management of uncertainties by the concept of risk. The work argues based on recent studies and its results that risk discourse in national and military planning offers a substantial resource to consider infrastructures and their contemporary issues. It also considers the idea, prominent in recent studies concerning insurance in particular, that risk management is a way of combining both public and market logics of provision. Drawing on semi-ethnographic data, the author also discusses the compression of timescales in liberalized infrastructure provision and elaborates the metaphor of screening to consider how market devices like computer monitors affect risk management in a large distributed energy market.

Moniäänisyyden ja tahdikkuuden välissä : eettisyys ETENEn neuvottelukuntatyössä

Article

Full-text available

Apr 2018

Mikko J. Virtanen

An Assemblage of Framings and Tamings: Multi-Sited Analysis of Infrastructures as a Methodology

Article

Full-text available

Aug 2019

The social life of methods - the idea that research methods are an important topic of inquiry in and of themselves - has been receiving increasing interest in scholarship on the organisation of the economy and social life, including Science and Technology Studies (STS). In STS, especially ethnographic methods have been important for decades. This article develops an ethnographic methodology for the study of a very new case that challenges the assumptions underpinning many STS ethnographies. This case is the networked energy infrastructure, and we specifically focus on its risk management and markets. Drawing upon recent STS interest in multi-sited ethnography, the article's research design is termed the multi-sited analysis of infrastructures (MSAI), and it develops the concepts of framing and taming to focus on meaning formation as mundane sense-making and as technicalised reasoning on different sites. We demonstrate these concepts in a multi-sited ethnography of energy infrastructure and its risk management and market activities in public regulation, special control rooms (including energy trading), and households. The article rounds up by explaining how the application of our methodology contributes to the advancement of interests in multi-sited ethnography, relating our research to the previous work in the fields of STS, infrastructure studies, and their methods.

Co-constituting Supply and Demand: Managing Electricity in Two Neighbouring Control Rooms

Chapter

Full-text available

Nov 2018

Antti Silvast

This chapter discusses the practical management of electricity infrastructure and concentrates on two electricity control rooms in a Finnish city’s electricity supply company. One is an electricity network room, the other is an energy market centre. The research explores the two control rooms and their political and professional contexts. By combining observations and interviews with workers from both rooms with higher-level political and organisational documents (EU directives, Finnish legislation and annual reports of the electricity company) it unpacks how and why the control rooms had been ‘unbundled’ as part of the organisation of the city’s electricity supply company. The method of moving between multiple research sites allows to explore the forms of situated conduct and of sense-making and skill enacted in the two control rooms, viewed as specialised centres of coordination. This approach draws on other workplace and organisational studies on research in science and technology studies that also investigate the situated character of organisational procedures and arrangements.

Who ‘Uses’ Smart Grids? The Evolving Nature of User Representations in Layered Infrastructures

Article

Full-text available

Oct 2018

This article addresses the anticipated use and users of smart energy technologies and the contribution of these technologies to energy sustainability. It focuses on smart grids and smart energy meters. Qualitative accounts given by European technology developers and experts reveal how they understand the final use and social impacts of these technologies. The article analyzes these accounts and compares the UK’s smart meter rollout with experiences from other European countries, especially Finland, to provide insights into the later adoption stages of smart energy and how its impacts have evolved. The analysis highlights significant differences in the likely intensity and manner of user engagement with smart grids and meters: depending first on whether we are considering existing technologies or smart technologies that are expected to mature sometime in the next decade, and second on whether the ‘user’ is the user of smart meters or the user of an entire layer of new energy services and applications. By deploying the strategic approach developed in the article, smart grid developers and experts can give more explicit attention to recognizing the descriptions of ‘users’ in smart-grid projects and to the feasibility of these expectations of ‘use’ in comparison to the possibilities and limits of energy services and applications in different country contexts. The examination of user representations can also point out the need for further technology and service development if some of the envisioned user profiles and user actions appear unrealistic for presently available technologies.

The Simmelian Legacy: A Science of Relations

Book

Oct 2017

Olli Pyyhtinen

While Georg Simmel is widely known, the impact of his work has been far from straightforward, with the ways in which his ideas have been taken up by later thinkers as complex and diverse as the ideas themselves. The Simmelian Legacy is a comprehensive study of the work of this influential sociologist and philosopher and its reception in the Anglophone, German, and French intellectual worlds. By returning to Simmel and his legacy, this text gives voice to a corpus of vast significance and great potential that has lived too much in the shadows. It examines how his relational mode of thought transforms the landscape of sociological problems to subvert conventional conceptions of Simmel's oeuvre as well as of sociology's history. It not only rediscovers key dimensions of Simmel's thought, but also explores its gradual and uneven re-emergence within subsequent scholarship.

The Art of Social Theory

Book

Dec 2014

Richard Swedberg

Systeemiteoreettisia askelmerkkejä nyky-yhteiskuntaan. Tutkielma systeemiteoreettisesta yhteiskuntateoriasta ja sen metodologisesta käytöstä [Systems-theoretical approach to contemporary society. A Treatise on systems-theoretical social theory and its methodological application]

Book

Dec 2015

Mikko J. Virtanen

Systeemiteoreettisia askelmerkkejä nyky-yhteiskuntaan on kirjoittajansa pitkän, saksalaisen yhteiskuntateorian maailmaan suuntautuneen tutkimusmatkan tulos. Teos esittelee matkan aikana muodostuneen tulkinnan yhteiskuntatieteellisestä systeemiteoriasta sekä tulkinnalle rakentuvan tutkimustavan. Askelmerkit rakentuvat systeemiteoreettisesti, mutta niiden avulla ponnistetaan empiirisen yhteiskuntatutkimuksen kentälle. Systeemiteorian yhteiskunta rakentuu koossa pysymisen kiinnepisteen sijasta kommunikaation eriytymiselle vailla suuntaa ja päätepistettä. Teoksessa kehitellään tämän Niklas Luhmannin yhteiskuntateoreettisen lähtökohdan pohjalta systeemiteoreettista metodologiaa nyky-yhteiskunnan tutkimuksen tarpeisiin. Kehittelytyössä systeemiteoriaa avataan myös keskusteluihin muiden ajankohtaisten, yhteiskuntaa luotaavien teoreettisten tarkastelutapojen kanssa. Näistä keskeisiä ovat Bruno Latourin ajattelu, yhteiskunnan koossa pysymisen kysymykselle rakentuvat yhteiskuntateoriat, amerikkalainen pragmatismi sekä erilaiset mikrososiologiset lähestymistavat. Kehiteltyä metodologiaa hyödynnetään myös konkreettisesti lääketieteen empiiristä etiikkaa ja eettisen neuvottelukunnan toimintaa tarkastelevassa tapaustutkimuksessa. Monipuolinen teos on hyödyllistä luettavaa yhteiskuntateoriasta kiinnostuneiden ohella myös laadullisen tutkimuksen metodologiasta ja lääketieteen etiikasta kiinnostuneille.

The Mushroom at the End of the World: On the Possibility of Life in Capitalist Ruins

Book

Sep 2015

ANNA LOWENHAUPT TSING

Personal Knowledge: Towards a Post-Critical Philosophy.

Article

Aug 1960

Monipaikkainen kehystymistutkimus [Multi-sited analysis of framings]

Abstract

Recommended publications

An Assemblage of Framings and Tamings: Multi-Sited Analysis of Infrastructures as a Methodology

Infrastructures of power: Governance by energy systems and infrastructure

On Theory–Methods Packages in Science and Technology Studies

Keeping systems at work: Electricity infrastructure from control rooms to household practices