ArticlePDF Available

Monipaikkainen kehystymistutkimus [Multi-sited analysis of framings]

Authors:

Abstract

In this article, we outline a multi-sited research design for studying open-ended phenomena, such as energy infrastructure and HPV vaccination. Drawing upon recent Science and Technology Studies interest in multi-sited ethnography as well as conceptual developments in sociology, we term our research design the multi-sited analysis of framings (MSAF). To operationalize MSAF, we apply the concepts of framing and taming to focus on different forms of meaning-formation on different sites: mundane sense-making as framing and cognitive reasoning as taming. We further demonstrate our research design in a multi-sited study of electrical power infrastructure and its risk management and market activities on the national regulatory level, both in specialized electricity control rooms and in consumer households. The article rounds up by reflecting both the challenges of MSAF as well as possibilities for its further development.
SOSIOLOGIA 2/2020 183
Monipaikkainen kehystymistutkimus
Mikko J. Virtanen & Antti Silvast
Abstrakti
Kehittelemme artikkelissa lähestymistapaa, joka rakentaa ilmiöitä tutkittaviksi moninaisina, ilman
niistä itsestään juontuvia rajauksia. Kutsumme lähestymistapaamme monipaikkaiseksi kehystymis-
tutkimukseksi (). Lähestymme ilmiöitä monipaikkaisesti, toisistaan erillisten sijaintien – ilmiön
lokalisoitujen toimeenpanojen – kautta. Tarjoamme :n operationalisoimisen avuksi käsiteparia
kehystyminen ja kesyttäminen. Erving Gomanin työhön tukeutuva kehystymisen käsite ohjaa kiinnit-
tämään huomion arkisiin ja pohtimattomiin kehystymisen prosesseihin, joissa tilanteet muodostuvat
merkityksellisiksi. Ian Hackingiltä lainaamamme kesyttämisen käsite puolestaan kohdentaa tutkimusta
aktiiviseen ja tiedostettuun kesyttämistyöhön. Ilmiöt yhtäältä muodostuvat eri sijainneissa havaitta-
vien kehystymisten ja kesyttämisten yhteenliittymiksi. Toisaalta ilmiöt välittävät niitä kehystymisiä ja
kesyttämisiä, joita tapahtuu eri sijainneissa. Välittyminen ei ole neutraalia vaan kantaa ja muodostaa
myös eriparisuuksia ja valtasuhteita: yhteenliittymän yhdessä sijainnissa tehty aktiivinen kesyttämistyö
koettelee toisessa sijainnissa muodostunutta kehystymistä. Vastaamme myös inhimillisen toimijuuden
laajentamisen haasteeseen tuomalla erilaiset välineet ja järkeilytyylit mukaan kehystymisten ja kesyttä-
misten tarkasteluun. Käsitteellisen työn lisäksi sovellamme tutkimustapaamme energiainfrastruktuurin
muotoutumista tarkastelevassa esimerkkitutkimuksessa. Keskustelemme lopuksi esimerkkimme poh-
jalta :n haasteista ja kehittämisen mahdollisuuksista.
: monipaikkaisuus, metodologia, kehystyminen, kesyttäminen, laadullinen tutkimus, infrastruktuurit
Johdanto
Kehittelemme artikkelissamme monipaikkaisen
kehystymistutkimuksen () lähestymistapaa
laadullisen yhteiskuntatutkimuksen tarpeisiin.
Osallistumme ajankohtaiseen keskusteluun, jossa
pyritään parantamaan yhteiskuntatieteiden val-
miuksia moninaisena muodostuvien nykyilmiöi-
den tarkasteluun. Teoreettisia ja metodologisia
aineksia yhdisteleviä lähestymistapoja koskeva
keskustelu on parhaillaan mielenkiintoisessa vai-
heessa. Yhtäältä uudenlaiset, tiukasti määriteltyjä
metodeja haastavat ”menetelmäsommitelmat”
(Law , ) purkavat tutkittavien ilmiöiden to-
tunnaisia rajoja sekä havainnoivat ja rakentavat
niitä uusilla tavoilla, yhteenliittyminä, verkostoi-
na ja kokoonpanoina. Toisaalta ilmiöverkostojen
esille aukeava vyyhti asettaa haasteen metodo-
logiselle työlle: tutkimusta pitäisi suunnata ja
SOSIOLOGIA 2/2020184
vyyhtiä rajata tutkittavaksi perustelluilla tavoilla.
(Hui ym. ;  ; Law ; Lehtonen ;
Ong & Collier ; Rabinow ym. ; Sovacool
& Hess ; Sovacool ym. ;  .)
Panoksemme tähän käynnissä olevaan keskuste-
luun on monipaikkaisen kehystymistutkimuksen
kehittelytyö. Työmme pohjautuu omiin energia-
infrastruktuuria ja -rokotetta tarkasteleviin,
monipaikkaisiin tutkimuksiimme (Silvast b;
; Silvast & Virtanen ; ; ; Virtanen
a). Kehittelemme tässä artikkelissa aiem-
missa tutkimuksissamme iduilla olleita ainek-
sia eteenpäin yhtenäiseksi lähestymistavaksi.
Aloitamme työmme tuomalla eri tutkimusaloil-
la käytyjä, ilmiöitä moninaisina lähestyviä kes-
kusteluja yhteen. Ensin yhdistelemme tieteen ja
teknologian tutkimuksen () aineksia ja so-
siologian käsitteellistä antia antropologiasta liik-
keelle lähteneen monipaikkaisen tutkimustavan
kontekstissa. Tämän jälkeen tarjoamme lähes-
tymistapamme operationalisoimisen avuksi ke-
hystymisen ja kesyttämisen käsiteparia. Tuomme
myös välineet ja laitteet sekä hallinnalliset järkei-
lytyylit mukaan kehittelytyöhömme. Lisäksi sovel-
lamme lähestymistapaamme energiainfrastruk-
tuuria tarkastelevassa esimerkkitutkimuksessa.
Nostamme esimerkkimme pohjalta esille myös
:n katvealueita ja kehittämissuuntia, ja tähän
pohdintaan myös päätämme artikkelin.
Tausta
Lähestymme ilmiöiden moninaisuudelle tilaa
antavia tutkimustapoja tieteen ja teknologian
tutkimuksen kautta. Kohteiltaan ja lähestymis-
tavoiltaan moniaineksiseksi muodostuneen
-kentän noin -vuotinen historia on täynnä
koulukuntia, käänteitä ja kiistoja (Pickering ).
Suuntauksen keskeisinä tavoitteina voidaan kui-
tenkin yhtäältä pitää tieteen, tieteenteon ja tie-
teenlosoan empiiristä naturalisointia, niiden
tarkastelua huokoisten ja sotkuisten käytäntöjen
tasolla. Toisaalta myös pureutuminen teknologi-
siin järjestelmiin ja niiden monikytkeytyneisyy-
teen on muodostunut merkittäväksi tavoitteeksi.
(Collin ; Law .)
Tarkka reaaliaikainen havainnointityö on tar-
jonnut mahdollisuuden näiden tavoitteiden
täyttämisen. Paikkoihin ja toimijoihin, kuten
tutkimuslaboratorioihin ja keskeisiin tutkijoihin,
kiinnittyvissä etnograoissa on päästy kiinni tie-
don tuotannon ja teknologisten kokoonpanojen
hauraisiin, neuvotteluja ja vakauttamista vaati-
viin käytäntöihin. (Hess ; Knorr Cetina ;
Latour & Woolgar .) Paikkoihin kiinnittyvä
tutkimustapa kuitenkin kohtasi kritiikkiä :n
piirissä jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Niin
kutsutuissa toisen sukupolven etnografioissa
(Hess , ) tarkastelua on laajennettu yksit-
täisten tutkimussijaintien ulkopuolelle. Kohteeksi
on nostettu tieteellisten käytäntöjen kytkeytymi-
nen tieteenteon reunoille: rahoittajiin, materiaa-
lien toimittajiin, tutkimustuloksia hyödyntäviin
tahoihin ja tiedepolitiikkaan. Samalla tutkimus-
kohdetta on lähdetty rakentamaan väleistä, vä-
lityksistä ja välialueilta. Vastaavasti toimijoiden
seuraamisen tilalle on nostettu toimijuuksien
koettelut ja toimijoiksi muotoutumisen proses-
sit. (Bijker ; Doing ; Knorr Cetina ;
Latour .)
Uudenlainen suuntautuminen on tuonut tie-
teeseen ja teknologiaan keskittyviä tarkasteluja
lähelle perinteisiä yhteiskuntatieteellisiä tut-
kimusaloja. Antropologian ja :n suhde on
muodostunut erityisen läheiseksi. Yhtäältä etno-
granen kenttätyö on säilynyt tärkeänä :ssa,
ja antropologian piirissä koeteltuja työtapoja on
hyödynnetty tarkkojen tapaustutkimusten to-
teuttamisessa. Toisaalta antropologian perintei-
sen kohteen, kulttuurin tai ”etnon” ja etnograan
välinen sidos on purkautunut (Collier , ) ja
etnogranen tutkimus on laajentunut kattamaan
koko yhteiskunnallisten ilmiöiden kirjon (Ong &
SOSIOLOGIA 2/2020 185
Collier ; Rabinow ym. ). Samalla etno-
graan metodologia on saanut uusia suuntia.
Keskeinen näistä suunnista on monipaikkaisen
etnograan kehittäminen. George E. Marcuksen
() avausta seuranneissa puheenvuoroissa glo-
balisaatioon liittyvä kontekstin muutos nostettiin
monipaikkaisen etnograan taustavaikuttajaksi:
antropologisia tutkimustapoja oli päivitettävä
globaalin ja lokaalin välisten suhteiden uudel-
leenmäärittyessä. Yhteen paikkaan kiinnittyvä
kenttätyö, jonka tavoitteena on ollut kulttuurisesti
holistisen kokonaisuuden jäsentäminen sisältä-
päin, paikallisesti ja paikallisena, alkoi näyttää
muuttuneessa kontekstissa riittämättömältä. (Ap-
padurai ; Coleman & von Hellermann ;
Falzon ym. ; Hirvi & Snellman .)
Monipaikkainen etnograa pyrkii tutkimuskoh-
teen ja (yhden) sijainnin välisen sidoksen purka-
miseen. Kyse ei ole ajallisesti ja paikallisesti toisis-
taan erillisten ilmiöiden vertailusta vaan ilmiöiden
rajausten purkamisesta monipaikkaisen tarkaste-
lun pohjalta ja niiden uudelleen rakentamisesta
moninaisina (Marcus , ). Monipaikkainen
tutkimusote sopii hyvin yhteen :ssa keskeiseksi
nousseen verkostomaisen lähestymistavan kans-
sa, jossa ilmiöitä lähestytään rihmastollisina yh-
teenliittyminä ja kokoonpanoina ilman paikallisia
tai käsitteellisiä rajoja. Lähestymistavassa yhtäältä
seurataan ihmisten, artefaktien ja tarinoiden lii-
kettä ja kiertoa ja osoitetaan, kuinka ilmiöt irtoavat
paikallisuuksista ja rakentuvat globaalisti moni-
naisina. Toisaalta siinä kohdistetaan tutkimuksel-
linen katse rajautumisten ja rajautuneiden osien
välisten erojen sijaan yhteenliittymiin ja kytkey-
miin, jotka vakauttavat verkostomaisia ilmiöitä.
(Abram ym. ; Larkin ; Meskus ; Ong
& Collier ; Pollock & Williams ; Rabinow
ym. ; Rapp ; Tsing .)
:n siirtyminen tieteenteon sijainneista ja tek-
nologisista järjestelmistä kohti niiden moninaisia
kytköksiä on laajentanut alan tutkimusorientaa-
tioita myös sosiologian suuntaan. Kysymykset val-
lasta, instituutioista, asiantuntijuudesta, oikeu-
tuksista ja moraalista ovat yhdistäneet toisiinsa
sosiologista sekä tieteen ja teknologian tutkimus-
ta (esim. Virtanen ). Tutkimuskohteiden laa-
jentumisen lisäksi  ja sosiologia kytkeytyvät
toisiinsa myös lähihistorioidensa osalta. Sosiolo-
giassa on ensinnäkin pitkä tieteellisten käytäntö-
jen ja teknologioiden tutkimuksen perinne, joka
ylittää eri tutkimustraditioiden rajat (Merton ;
Lockwood ; Polanyi ). Toiseksi :n
tutkimustavoilla on vahvoja sosiologisia juuria,
erityisesti etnometodologian, tiedonsosiologian
ja relationaalisuutta painottavien lähtökohtien
osalta (Lynch ; Pels ; Pyyhtinen ).
Yhtäläisyyksistä huolimatta :n piirissä on
painotettu aktiivisesti myös suuntausten välisiä
eroja ja haastettu sosiologiassa vakiintuneita tut-
kimustapoja. Ohjelmallisissa puheenvuoroissa
empiiristä naturalisointia on ulotettu tieteen-
käytännöistä, tieteenlosoasta ja teknologisista
järjestelmistä sosiologisiin lähestymistapoihin
ja käsitteistöön (Latour ). Sosiologisia tut-
kimustapoja on kritisoitu erityisesti ilmiöiden
empiirisen sotkuisuuden laiminlyönnistä ja kes-
kittymisestä ainoastaan inhimillisiin toimijoihin
(Law ; ; Ong & Collier ).
Tutkimustapojen päivittämisen vaatimukset
ovat saavuttaneet kaikupohjaa sosiologian eri
tutkimusaloilla. Esimerkiksi pitkään laadullisia
tutkimustapoja kehitellyt Adele Clarke (, )
painottaa, että straussilaisessa grounded theorys-
() keskeinen ”perimmäisten sosiaalisten
prosessien” luotaus on liian suppea yhteiskun-
tatutkimuksen (tavoitteiden) rajaukseksi. Clarke
(mt.) tuo omassa ”tilanneanalyysimenetelmän”
kehittelytyössään inhimillisiin toimijoihin keskit-
tyvään -orientaatioon mukaan :n aineksia:
inhimillisen ja ei-inhimillisen symmetrisoinnin
ja kontekstittomuuden lähtökohdan. Kyse ei ole
SOSIOLOGIA 2/2020186
:n kevyestä päivityksestä. Sen sijaan ohjel-
mallinen sosiologisen käsitteellisen perinteen
kritiikki ja metodologinen sosiologisten tutkimus-
tapojen päivitysvaatimus käyvät yhteen. Kritiikin
kohteena ovat sosiologisten lähestymistapojen
perimmäiset ankkurit, kuten ainoastaan inhi-
milliset toimijat kattavan toimijuuden kategoria
sekä toiminnan ja toiminnan kontekstin välinen
erottelu (myös Kullman & Pyyhtinen ; Latour
; Law ).
:n painotuksia on tarkasteltu myös kriittisessä
valossa. Viimeaikainen kritiikki pohjautuu ajalli-
seen ja paikalliseen monipaikkaisuuteen ja nousee
mielenkiintoisesti -kentän sisältä. Sen kohteena
on kolme toisiinsa yhdistyvää tekijää: ) tutkimuk-
sen yleinen aliteoreettisuus, ) yhdellä hetkellä to-
teutettujen, tilannekuvamaisten tapaustutkimus-
ten suosiminen sekä ) tutkimustapoihin liittyvien
kysymysten laiminlyönti (Hyysalo ym. ). Kri-
tiikki ei yllätä, jos otetaan huomioon :lle muo-
toutuneet yleiset lähtökohdat. Niissä tutkimus on
tarkkojen tapaustutkimusten tekemistä, teoriaa ja
aineistoa ei erotella toisistaan, käsitteet yhdistyvät
tiiviisti kunkin tapauksen erityispiirteisiin ja toi-
mijoiden tarkka seuraaminen toimii (riittävänä)
metodina (Latour ; Law ; ).
Pyrimme huomioimaan omassa työssämme
yhtäältä :n piiristä nostetut sosiologisten
tutkimustapojen päivittämistarpeet, erityisesti
herkistymisen inhimillisen ylittävälle moniai-
neksisuudelle. Toisaalta myös -metodologiaa
koskeva viimeaikainen kritiikki on nähdäksemme
oikeutettua. Perinteisten yhteiskuntatieteellisten
tutkimustapojen ja käsitteiden purkaminen on
lyönyt läpi – seuraavaksi pitäisi pohtia suuntavii-
voja uusille tavoille tehdä tutkimusta. Pelkkä em-
piirisen seuraaminen ja ilmiöiden vyyhtimäisyy-
den osoittaminen tarkoissa tapaustutkimuksissa,
esimerkiksi etnograsella lähihavainnoinnilla, ei
yksin riitä. On kehiteltävä lähestymistapoja, kä-
sitteellisiä välineitä ja tutkimusmenetelmiä, jot-
ka sekä antavat tilaa empiirisen moninaisuudelle
että jäsentävät tätä heterogeenisyyttä tarkoituk-
senmukaisella tavalla. Tähän tavoitteeseen yhdis-
tyy pyrkimys irrottautua tutkimusta herkistävien
käsitteiden tiukasta kohde-erityisyydestä – käsit-
teellinen abstrahointi ja kyky viestiä erityisiä tut-
kimusaiheita yleisemmällä tasolla pyritään säi-
lyttämään yhteiskuntatutkimuksellisena hyveenä.
(Hine ; Martin ; Münch ; Reed ;
Sovacool & Hess ; Sovacool ym. ; Swed-
berg ; Virtanen ; Virtanen b.)
Tavoitteet
Sosiologiselle tutkimukselle voidaan esittää kak-
si haastetta :n näkökulmasta. Ensinnäkin
monenlaiset ilmiöt, kuten sosiomateriaalinen
energiainfrastruktuuri, -rokotteen moni-
toimijainen kokoonpano tai maahanmuuton ja
sen hallintamuotojen kudelma (Sosiologia ;
Tiede & edistys , Virtanen a), rakentuvat
moniaineksisina ja -mittakaavaisina (multiple
and multi scale) ilman ilmiöistä itsestään käsin
määrittyviä rajoja. Teknisen energian tuotanto-
ja jakelujärjestelmän, epidemiologiaan pohjau-
tuvan terveyden edistämisen tai metodologisen
nationalismin luonnehtiman kansallisvaltioläh-
töisyyden sijaan tällaisia ilmiöitä tulisi lähestyä
yhtäläisyyksien ja erillisyyksien sommitelmina,
joissa ilmenee sekä läpivirtauksia että rajoja, sekä
käännöksiä että solmukohtia.
Toiseksi ilmiöiden moniaineksisena rakentumi-
sessa tulisi huomioida vahvemmin sekä erilaiset
välineet ja laitteet että tieteellinen tai sen kaltainen
järkeily ja järkeilytyylit. Energiainfrastruktuuria py-
sytetään jatkuvasti kokoonpanona, jossa tekniset
komponentit sekä arviointi- ja laskentamallit kie-
toutuvat yhteen. Rokottamisen käytännöt sekä ih-
misten liikkuvuuden kontrolli ja kontrollin tuotta-
mien ryhmien hallinnointi kytkeytyvät puolestaan
väestölliseen järkeilyyn, joka yhdistyy rekistereihin,
näytteisiin ja sormenjälkiin.
SOSIOLOGIA 2/2020 187
Vastaamme näihin haasteisiin kehittelemällä mo-
nipaikkaisen kehystymistutkimuksen lähestymis-
tapaa. Otamme ensinnäkin tieteelliset ja teknolo-
giset tekijät huomioon laajentamalla sosiologista
käsitteistöä. Toiseksi hyödynnämme -kentällä
keskeistä, sosiomateriaalisten yhteenliittymien
lokalisaation ajatusta, joka korostaa paikallista
toimeenpanemista ja uusintamista (Knorr Ceti-
na & Bruegger ; Vertesi ). Kolmanneksi
irrotamme monipaikkaisuuden :ssa keskei-
sestä tutkimusotteesta, jossa ilmiön rakentumista
seurataan sijaintien läpi etenevänä, lokalisoitujen
toimeenpanojen verkostona (Collier ; Ong &
Collier ). Rakennamme ilmiötä verkoston
sijasta tilkkutäkkinä. Lähdemme liikkeelle sijain-
tien – ja samalla lokalisoitujen toimeenpanojen
– erillisyydestä. Seuraamme toimijoita toimis-
saan, uppoutuneina verrattain vakaisiin sosio-
materiaali siin lähimaailmoihin: kodeissa sähköä
käytetään osana päivittäisiä askareita, valvomois-
sa huolehditaan sähkön riittävyydestä ja toimi-
tusvarmuudesta ja energiahallinnoinnissa puu-
tutaan hinta- ja laatuvaihteluihin. Tarkastelemme
näitä sijainteja toisistaan erillisinä ja havainnoim-
me infrastruktuurin yhtäläiseksi muotoutumista
sijaintien erillisyyden pohjalta.
Erillisyyksien lähtökohta nostaa yhtäältä sijain-
tien erityispiirteet ja toisaalta sijaintien väliset kit-
kat ja hallinnalliset valtasuhteet tarkasteltaviksi
selkeämmin kuin ilmiön verkostomaisen rakentu-
misen läheltä seuraaminen. Lisäksi erillisyyksien
kautta aukeaa mahdollisuus liikkua mittakaavo-
jen välillä, yhtäältä uppoutua paikallisiin tarkas-
telukohteisiin ja toisaalta ottaa niistä etäisyyttä.
Sijainneissa ilmeneviä eroja ja yhtäläisyyksiä voi-
daan myös analysoida vertailun ja abstrahoinnin
avulla sekä kehitellä tältä pohjalta paikallisuudet
ylittävää käsitteistöä. Seuraamme tässä sosiologi
Christine Hinen () mertonlaista pyrkimystä
tavoitella tutkimuksellista välialuetta, jossa maa-
ilman monimuotoisuuteen uppoutuminen eri
sijainneissa (engagement) yhdistyy sijaintien eri-
tyisyydet ylittävään tarkasteluun ja teoretisointiin
(adequacy).
Käsitteet ja suuntaviivat
Tarjoamme monipaikkaisen lähestymistapam-
me operationalisoimisen avuksi kehystymisen ja
kesyttämisen (framing and taming) käsiteparia.
Kehystymisellä tarkoitamme arkisia ja pohtimat-
tomia prosesseja, joissa tilanteet muodostuvat
merkityksellisiksi. Kesyttämisen käsitteemme
kattaa puolestaan tiedostetun ja aktiivisen ke-
hystämistyön. Käsitepariksi operationalisoidun
lähestymistapamme tavoitteena on:
.
päästä kiinni sekä tapahtumallisiin ja pohti-
mattomiin että aktiivisiin ja tiedostettuihin
monimutkaisuuden vähentymisen ja vähen-
tämisen tapoihin, jotka sekä tuottavat ja oh-
jaavat ilmiöitä että mukautuvat niihin;
.
kiinnittää huomiota pohtimattomien kehysty-
misten ja tiedostettujen kesyttämisten välityk-
siin ja päällekkäisyyksiin sekä niiden välisiin
kitkoihin ja hallinnallisiin valtasuhteisiin eri
sijainneissa ja
.
havainnoida kehystymisten ja kesyttämisten
kytkeytyneisyyttä välineisiin ja laitteisiin sekä
näihin yhdistyviin järkeilytyyleihin.
Käsiteparimme juuret ovat Erving Goffmanin
kehystymisten analyysissä ja Ian Hackingin
sattuman kesyttämisen historiallis-filosofi-
sissa tarkasteluissa. Käsitteellinen työmme
1 Luemme Gomanin (1974) ”kehysanalyysiä” siten,
että kyse on ennen kaikkea kehystymisten tilanteisesta
muotoutumisesta ja näitä kehystymisen prosesseja
tarkastelevasta analyysistä. Myös verrattain vakiintuneet
kehykset vaativat jatkuvaa tilanteiden kehystymistä
niiden mukaisesti pysyäkseen voimassa. Näin ollen
käytämme kehystyminen-käsitettä kehysten sijaan.
SOSIOLOGIA 2/2020188
pohjautuu vahvemmin Goffmanin kehysana-
lyysiksi suomennettuun tarkastelutapaan kuin
Hackingin työhön, jota hyödynnämme lähinnä
heuristisesti, inspiraation lähteenä. Aloitamme
näin ollen Goffmanilla ja keskustelemme tämän
jälkeen lyhyesti Hackingin kanssa. Tämän jäl
-
keen pohdimme kehystymisten ja kesyttämis
-
ten kytkeymiä Michel Callonin taloussosiolo-
gian pohjalta.
Kehystyminen ja kesyttäminen
Erving Goffmanin (, –) mukaan
”[s]osiaali sen analyysin ensimmäisenä kohteena
tulee…olla tavallinen, todellinen käyttäytymi-
nen – sen rakenne ja sen järjestäminen”. Hänen
kehittelemänsä kehysanalyysin lähtökohtana on
tarkastella vastaavasti jokapäiväistä elämää ja
sen jäsentymistä, inhimillisen kokemuksen jär-
jestymisen (organization of experience) eli kehys-
tymisen tapoja (Goman ). Oman työmme
kannalta kiinnostavaksi nousee kysymys tapahtu-
mallisen kehystymisprosessin ja aktiivisen, toimi-
joille itselleen läpinäkyvän kehystämistoiminnan
välisestä suhteesta.
Kehysanalyysissä kokemusten järjestyminen on
yhtäältä toimijoille itselleen jossain määrin läpi-
näkyvää. Tähän viittaa Gomanin (, –)
näkemys väärien kehystymisten mahdollisuu-
desta, joka sisältää myös kehystymisten tietoi-
sen rikkomisen ja manipuloinnin ulottuvuuden.
Vastaavasti myös sävyn (key) ja virittämisen (key-
ing) käsitteisiin sisältyy kehystymisen tietoisen
muuttamisen ulottuvuus (Goman , –).
Esimerkiksi terapeutti voi siirtää potilaansa huo-
mion tämän kertoman tarinan tavanomaisesta ja
odotetusta kehyksestä kertalukua yleisemmälle
tasolle, tavanomaisen kehystymisen itsensä muo-
toutumiseen (Goman , ). Tai vitsailtaessa
”toisen vitsin kerronnasta… ei oteta vakavasti vit-
sinkertojan pyrkimystä määrittää kehys – johon
sisältyy leikillinen virittäminen” (Goman ,
).
Toisaalta Goman painottaa myös kehystymisten
tulkintaa määrittävää luonnetta: ”tilanteen mää-
ritykset muodostuvat sellaisten järjestyksen peri-
aatteiden mukaisesti, jotka ohjaavat… tapahtumia
ja meidän subjektiivista osallisuuttamme niissä
(Goman , –). Kehystymiset ovat siis jos-
sain määrin myös objektiivisia, toimijoille läpinä
-
kymättömiä kehyksiä tai – Anssi Peräkylän (,
) etnometodologisella painotuksella – va-
kiintuneita toimintakokonaisuuksia, käytäntöjä.
Jonkinasteinen läpinäkymättömyys on kehysten
yleinen ominaisuus, joka koskee sekä tutkijoiden
että tutkimuksen kohteiden tulkintakehyksiä:
”Tutkija, samoin kuin tutkittavat, ottaa…usein
arkielämän annettuna, eikä tiedosta, mikä häntä
ja tutkittavia ohjaa” (Goman , ).
Vaikka kehyksillä on objektiivisuutta, ne eivät
kuitenkaan sanele tulkintaa täydellisesti ja tuota
siitä vastustamattomasti tavanomaista ja sove-
liasta. Kuten Risto Heiskala (, ) korostaa,
”kehysten ylivalta tulkintaan nähden ei ole yksi-
selitteistä ja ehdotonta”. Tulkitsemme Gomania
siten, että kehystymiset välittävät sekä tilanteiden
objektiivista luonnetta että niiden subjektiivista
tulkintaa. Kehystyminen on välittävä käsite myös
metodologisesti. Sekä tutkittavat että tutkijat teke-
vät tilanteista selkoa kehystymisten avulla. Tut-
kijat kehystävät tutkittavien kehystymisiä tutki-
muskohteiksi.
Goman käyttää kehystymisen ja kehystämisen
merkitykset sisältävää framing-käsitettä kuvaa-
maan sekä tapahtumallisia kehystymisprosesseja
että aktiivista ja tiedostettua kehystämistoimintaa.
Halkaisemme käsitteen kahtia terävöittääksemme
omaa lähestymistapaamme. Ensimmäinen puoli
2 Heiskalan (1991, 100; myös Virtanen 2015,
111–116) mukaan välittymisen keskeisyys luonnehtii
koko Gomanin tuotantoa: ”hänen tarkastelunsa
kohteena on aina alue, joka jää rakenneperspektiivin ja
toimija perspektiivin väliin”.
SOSIOLOGIA 2/2020 189
kattaa arkiset ja pohtimattomat prosessit, joissa
tilanteet muodostuvat merkityksellisiksi. Kutsum-
me näitä prosesseja kehystymisiksi. Tiedostettu,
aktiivinen kehystäminen kattaa puolestaan toi-
sen puolen Gomanin kehystämisen käsitteestä.
Kutsumme tällaista tiedostettua kehystämistyötä
kesyttämiseksi.
Kesyttämisen käsitteemme heuristiset juuret
ovat Hackingin (; ) yhteiskunnallisten
järkeilytyylien kehkeytymistä ja muuntumista
jäljittävässä tuotannossa. Hacking () tarkas-
telee sitä, miten ennaltamääräytyneen, determi-
nistisen maailmankuvan vähittäinen purkautu-
minen -luvulta alkaen asetti vaatimuksen
satunnaisuuden eli indeterminismin hallinta-
muotojen kehittämiselle. Satunnaisuuden kesyt-
täminen yhdistyi erityiseen, -luvun kuluessa
vakiintuneeseen tilastolliseen järkeilytyyliin. Il-
miöitä kesytettiin tilastoimalla ja laskemalla ti-
lastollisia todennäköisyyksiä sekä kehittelemällä
tilastollisia malleja. Hackingin kesyttämisen kä-
site sisältää myös hallinnallisen ulottuvuuden.
Erityisesti väestöllisessä tilastoinnissa kehitellyt
mallit eivät ainoastaan kuvanneet yhteiskun-
nallisia ilmiöitä vaan osallistuivat myös niiden
hallittaviksi tekemiseen esimerkiksi tilastollisen
normaalin kautta.
Kesyttäminen ja hallinnalliset järkeilytyylit
ovat omassa työssämme keskeisiä. Irrottau-
dumme niiden kehittelyssä kuitenkin Hackin-
gin kahdesta toisiinsa liittyvästä painotukses-
ta. Ensinnäkin järkeilytyylit ovat Hackingille
() laajoja, historiallisesti kehkeytyviä tie-
teellisen ajattelun muotoja. Järkeilytyylit, ku-
ten tilastollinen analyysi, empiiriset kokeet
sekä hypoteesien ja mallien luominen (mt,
–), toimivat tieteenteon episteemisinä
kehikkoina eli raameina, joiden sisällä väittä-
mien totuutta ja epätotuutta sekä tutkimuk-
sen rationaalisuutta ja oikeutusta punnitaan.
Toiseksi järkeilytyylit kietoutuvat Hackingin
() sattuman kesyttämisen analyysissä yh-
teen kesyttämisen kanssa. Monimutkaisuutta
kesytetään hyödyntämällä tieteellistä tai sen
kaltaista järkeilytyyliä.
Hackingistä poiketen tarkoitamme kesyttämi-
sellä kaikkea tiedostettua ja aktiivista moni-
mutkaisuuden vähentämistä, joka voi kytkeytyä
järkeilytyyleihin tai olla kytkeytymättä niihin.
Järkeilytyylin käsitteellä kiinnitämme puoles-
taan huomiomme – laajojen tieteellisten aja-
tusmallien sijasta – paikallisesti ilmeneviin,
tutkimuspohjaisiin argumentaatiotapoihin ja
oikeuttamiskäytäntöihin, jotka sisältävät hal-
linnallisen ulottuvuuden (Collier ). Käsit-
telemme näitä kysymyksiä tarkemmin seuraa-
vassa kehystymisen ja kesyttämisen kytkeymien
näkökulmasta.
Kehystymisen ja kesyttämisen kytkeymät
Tapahtumallisen kehystymisen ja tiedostetun
kesyttämistoiminnan ohella kysymykset kehys-
tymisten kestoista ja murtumista ovat omassa
työssämme keskeisiä. Yhtäältä pohtimaton kehys-
tyminen ja tiedostettu kesyttäminen lomittuvat
ja vuorottelevat toiminnan prosessissa. Klassi-
sessa pragmatismissa tästä puhutaan epäilyn ja
uskomuksen syklinä (Kilpinen ): vakiintunut
uskomuksen tila (kehystyminen) kriisiytyy esi-
merkiksi ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta ja
pakottaa aktiiviseen pohdintaan ja reagointiin
(kesyttämiseen) kunnes uskomuksen tila alkaa
vakiintua uudelleen (kehystyminen).
3 Gomanin tuotannon läpi kulkee vastaava kiin-
nostus toimintajaksoihin, joissa tavanmukaisuudet
kriisiytyvät ja tilanne on vakautettava uudelleen (esim.
Goman 2012, 240). Gomanin ajattelun pragmatismi-
vaikutteet ovat myös ilmeisiä. Klassisista pragmatisteista
hän viittaa kehystymisten analyysissään erityisesti
William Jamesiin (esim. Goman 2012, 239). Vuorovai-
kutuksen analyysissä puolestaan George Herbert Mead
on keskeinen (esim. Goman 2012, 288).
SOSIOLOGIA 2/2020190
Toisaalta tarkastelemme kysymystä pysy-
vyyksistä ja murtumista kehystymisten ja
kesyttämistyön moniaineksisten kytkeymien
näkökulmasta. Hyödynnämme tässä Michel
Callonin () taloussosiologista työtä (Sil-
vast a). Vastaamme samalla sosiologista
tutkimusta kohtaan esitettyyn, inhimilliseen
toimintaan rajoittumisen kritiikkiin nivomalla
välineet ja järkeilytyylit osaksi lähestymista-
paamme.
Callon liikkuu Goffmanin kehysanalyysin reu-
noille kohdistamalla huomionsa kehystymisten
kytkeymiin niiden ulkopuolelle. Hänen mu-
kaansa ”kehystyminen asettaa ulkopuolisen
maailman sulkeisiin…mutta ei todellisuudessa
katkaise kaikkia siihen tapahtuvia kytkeymiä
(Callon , ). Goffman (, –)
viittaa kehysanalyysiteoksensa johtopäätök-
sissä vastaavasti vuorovaikutustilanteiden kyt-
keytyneisyyteen suhteessa muihin ”elämän
maail moihin” ja laajempiin ”yhteisön moraali-
siin traditioihin”, joista hän mainitsee muiden
muas sa kansantarut, romaanihenkilöt, mainok-
set ja myytit (mt, ).
Callon laajentaa tätä kulttuurisen kytkeytynei-
syyden ajatusta -painotusten suuntaan: tär-
keäksi nousee kehystymisten kytkeytyminen
erilaisiin välineisiin ja laitteisiin sekä orga-
nisatorisiin järjestelyihin ja järkeilytyyleihin.
Esimerkiksi Goffmanin kuuluisassa teatteri-
esimerkissä tulkintakehykset eivät muodostu
puhtaasti inhimillisessä vuorovaikutuksessa
vaan suhteessa moniaineksisiin tekijöihin.
Näytteleminen yhdistyy näyttämöön, esiripun
nostoihin ja laskuihin, mutta myös esimerkiksi
käsikirjoittajan oikeuksiin ja turvallisuusmää-
räyksiin. Callonin (, ) mukaan kehysty-
miset olisivat käsittämättömiä ilman tällaista
ulkopuoliseen maailmaan ulottuvaa ”kytkey-
mien verkostoa”.
Callonin tutkimusohjelman ensisijaisena
kohteena on ekonomisaatio eli sellaiset hie-
nosyiset prosessit, joissa ”käyttäytymistavat,
organisaatiot , instituutiot ja yleisemmin objektit
muodostuvat taloudellisiksi” (Çalışkan & Callon
, ). Gomanin tilanteisten, huokoisten ja
vuorovaikutuksellisten kehystymisten sijaan
Callon tarkastelee sitä, kuinka uusia ilmiöitä
tuotetaan aktiivisesti taloudellisiksi, esimerkiksi
ulottamalla taloustieteellisiä järkeilytyylejä – ku-
ten mallinnuksen käytäntöjä ja laskentatapoja
sekä markkinaperiaatteita – uusille alueille. Ta-
loudellistuminen kytkeytyy järkeilytyylien ohel-
la erilaisiin välineisiin ja laitteisiin. Esimerkiksi
laskentaohjelmistot tehostavat ekonomisaatio-
ta ja vakauttavat sen tuloksia. Lisäksi välineet ja
laitteet myös kantavat ja levittävät järkeilytyylejä,
kuten taloustieteellistä yksilörationaalisuuden
lähtökohtaa ja markkinoihin pohjautuvaa oi-
keuttamismallia. (Çalışkan & Callon ; Cal-
lon .)
Callon laajentaa Goffmanin tarkastelua omalle
työllemme hyödyllisesti ja herkistää huomioi-
maan kehystymisten ja kesyttämisten moniai-
neksisia kytkeymiä. Emme kuitenkaan jaa Cal-
lonin tutkimusorientaatiota, jossa seurataan
verkostomaisesti etenevää, yhden keskeisen
aineksen ympärille kiertyvää prosessia, kuten
taloudellistumista. Sen sijaan lähestymme
ilmiöi tä lokalisoiduista erillisyyksistä koos-
tuvina ja erillisyyksiä välittävinä yhteenliitty-
minä ja kokoonpanoina. Siinä missä Callonin
tutkimusohjelma tarkastelee jatkuvaa talou-
dellistumista,  ohjaa havainnoimaan eri-
laisten kehystymisten ja kesyttämisten välisiä
suhteita sekä eri sijainneissa että sijaintien
välillä.
Tämä lähtökohta ohjaa myös välineiden ja jär-
keilytyylien tarkasteluamme. Ensinnäkin, ku-
ten Callonilla, välineiden ja laitteiden käyttö
vakauttaa kesyttämistyötä. Materiaaliseen kyt-
SOSIOLOGIA 2/2020 191
keytyminen toisin sanoen edesauttaa ja uraut-
taa kehystymistä – tilanteet totunnaistuvat ja
tiedostetun pohdinnan tarve vähenee. Samalla
totunnaistunut välineiden ja laitteiden käyttö
juurruttaa niihin kytkeytyviä järkeilytyylejä.
Toiseksi, edelleen Callonia seuraten, välineiden
ja laitteiden käyttö myös levittää niihin kytkey-
tyviä järkeilytyylejä.
Tarkastelemme järkeilytyylien leviämistä Cal-
lonista poiketen toisistaan erillisten ja suh-
teellisen itsenäisten sijaintien näkökulmasta.
Yhtäältä uudenlaisten, järkeilytyylejä kantavien
välineiden ja laitteiden käyttö koettelee ja purkaa
sijainneissa vakiintuneita kehystymisiä: tilanne
alkaa kehystyä uudelleen laitetta käyttämällä ja
laitteeseen kytkeytyvä järkeilytyyli juurtuu. Toi-
saalta välineet ja laitteet sekä niiden kantamat
järkeilytyylit eivät leviä kitkattomasti sijaintien
välillä. Uusia välineitä ja laitteita kesytetään eri
tavoin eri sijainneissa: niitä vastustetaan ja ne
sysätään syrjään tai niihin perehdytään ja niiden
käyttöä opetellaan.
Esimerkiksi terveysviranomaiset kesyttävät
kysymystä kohdunkaulansyövän ensisijaisesta
vähentämismenetelmästä väestöllisten kus-
tannustehokkuus- ja riskilaskelmien avulla.
Aktiivinen kesyttämistyö vakautuu kehystymi-
siksi: laskelmia käytetään rutiininomaisesti ja
niihin viitataan totunnaisesti eri yhteyksissä,
avaamatta niiden taustalla olevia erityisiä jär-
keilytyylejä pohdittavaksi. Laskelmien pohjal-
ta -rokote nostetaan ensisijaiseksi syövän
vähentämismenetelmäksi Suomessa. Tyttöjen
juttu -kampanja puolestaan levittää tietyn, ro-
kotteeseen kytkeytyneen väestöllisen tehok-
kuuden järkeilytyylin kattamaan rokotteiden
kohteiden, –-vuotiaiden tyttöjen, sijainnit.
Materialisoitunut kampanja koettelee rokote-
ikäisten tyttöjen arkisia rokotteen kehystymi-
siä ja ohjaa rokotteen kesyttämiseen erityisel-
lä sukupuolittuneella tavalla, terveydestään
huolehtivan, järkevän ja vastuullisen nuoren
naisen näkökulmasta. (Virtanen a.)
Energiainfrastruktuuri
hallinnoinnin, kuluttajuuden ja
ylläpitotyön kokoonpanona
Seuraavassa lähestymistapaamme hyödyntävän
ja esittelevän esimerkkitutkimuksen kohteena
on energiainfrastruktuuri, sen jatkuva muodos-
tuminen ja pysyttäminen sosiomateriaalisena
kokoonpanona. Suuntaamme tarkastelumme
:lle asettamiimme tavoitteisiin. Pyrimme
havainnoimaan ilmiön heterogeenistä muotou-
tumista ja kiinnittämään huomiota kehystymis-
ten ja kesyttämisten moniaineksisiin kytkeymiin.
Korostamme lisäksi ilmiön muotoutumiseen ja
pysyttämiseen liittyviä kitkoja sekä huokoisia, hal-
linnallisia valtasuhteita.
Tarkastelemme näitä aineksia ) sähkönjakelun
hallinnoinnin, ) kotitalouksien sekä ) sähköyh-
tiön valvomo- ja ohjaushuoneiden näkökulmasta.
Tutkimustyön monipaikkaisuus yhdistyy moni-
4 Tutkimusesimerkkimme pohjautuu Silvastin
vuosien 2004 ja 2008 välillä toteuttamaan suomalaisen
energiainfrastruktuurin jatkuvaa pysyttämistä ja
riskejä tarkastelevaan tutkimukseen. Kirjoittaja
havainnoi paikan päällä sähköyhtiön valvomo-
ja ohjaushuoneiden tapahtumia. Lisäksi hän
teki asiantuntija- ja maallikkohaastatteluja sekä
kyselytutkimuksen kotitalouksissa. Hallinnoinnin
tarkastelu pohjautuu puolestaan infrastruktuureja
koskevien kansallisen ja EU-tason hallintodokumenttien
ja toimenpideohjelmien analyysiin sekä osallistuviin
havainnointeihin Suomessa järjestetyissä energia-
alan asiantuntijaseminaareissa. (Silvast 2013; 2017b;
2018; Silvast & Virtanen 2013; 2014;2019.) Kaikki
tutkimusesimerkkimme tulkinnat pohjautuvat näissä
tutkimuksissa oleviin aineksiin. Pyrimme pitämään
tekstin mahdollisimman luettavana ja metodologisen
argumenttimme mahdollisimman seurattavana, joten
viittaamme omiin julkaisuihimme vain erityisissä
kohdissa.
SOSIOLOGIA 2/2020192
menetelmällisyyteen.
Aloitamme ensisijaisesti
dokumenttianalyysiin pohjautuvasta hallinnoin-
nin kuvauk sesta. Tämän jälkeen tarkastelemme
kotien vikaantumiskokemuksia haastattelu- ja
kyselytutkimusten pohjalta, ja lopuksi valotam-
me valvomo- ja ohjaushuonekäytäntöjä tukeutu-
malla etnograseen havainnointiin. Esittelemme
seuraavassa tutkimusesimerkkimme kaksivaihei-
sesti. Nostamme ensimmäisessä vaiheessa esille
kehystymisiä ja kesyttämisiä sijaintikohtaisesti.
Toisessa vaiheessa peilaamme sijainneissa il-
menneitä kehystymisiä ja kesyttämisiä toisiaan
vasten ja analysoimme sijaintien välisiä läpivir-
taavuuksia ja niihin liittyviä kitkoja ja asymmet-
rioita.
Infrastruktuurin hallinnointi
Hallinnoinnin kautta avautuu yleisnäkymä
energia infrastruktuuriin moniaineksisuuteen.
Kansallisten ja Euroopan laajuisten instituutioi-
den vastuulla oleva energiainfrastruktuurin
hallinnointi ja sääntely muodostaa näin ollen
5 Tutkimussijaintien muodostaminen ja tutkimus-
menetelmien valinta ovat keskeisiä tutkimusprosessin
osia. Näille ei kuitenkaan voida antaa yksiselitteisiä
kriteereitä. Sijaintien paikannukset ja rajaukset sekä
niiden tarkasteluun soveltuvien menetelmien valinta
juontuu kulloisestakin tutkimusasetelmasta ja näissä
onnistumista voidaan arvioida ainoastaan koko
tutkimuksen ja sen tuottamien tulosten näkökulmasta.
Tässä esitetyssä tarkastelussa seurattiin
energiakentän toimijoita ja paikannettiin heidän avullaan
infrastruktuurin muotoutumiseen keskeisesti vaikuttavia
sijainteja sekä pohdittiin kunkin sijainnin tarkasteluun
soveltuvia menetelmiä. Energiainfrastruktuurin
muotoutumista ja pysyttämistä voidaan tarkastella
myös muiden sijaintien kautta ja pohtia tämän jälkeen
sitä, säilyvätkö infrastruktuuri ja sen muodostavat
suhteet tässä artikkelissa esiteltyjen tulosten mukaisina.
Esimerkiksi mallintamiseen pohjautuvassa akateemisessa
energiatutkimuksessa sekä hallinnollisissa riskilaskelmissa
ja -skenaarioissa esille nousevat kehystymiset ja kesyttämiset
toisivat mielenkiintoisen lisäulottuvuuden infrastruktuurin
rakentumiseen (Silvast 2014; Silvast 2017b).
tutkimuksemme ensimmäisen sijainnin. Hallin-
noinnin tarkastelumme pohjautuu infrastruk-
tuurin muotoutumiseen ja pysyttämiseen vai-
kuttavien hallinnointimateriaalien ja -käytäntöjen
kokoelmaan.
Vaikka erilaisia energian varastointitekniikoita
kehitellään jatkuvasti, useimmissa nykyisissä
infrastruktuureissa sähköä ei voi laajamittaisesti
varastoida – sen tuotannon täytyy vastata kysyn-
tää mahdollisimman kitkattomasti sähköverkon
välityksellä. Kysyntävaihtelut johtuvat monenlai-
sista tekijöistä, joista osa on vaikeasti hallittavia.
Tällaisia ovat esimerkiksi sääolosuhteet, joiden
vaikutus kysyntään on merkittävä mutta joiden
tarkka ennustaminen on vaikeaa. Sähköverkon
toiminta voi myös häiriintyä etenkin luonnonolo-
suhteiden, kuten voimakkaiden myrskyjen vuoksi
(Silvast b). Jos sähkön kysyntä ylittää tarjon-
nan, aukko voidaan yleensä täyttää kaupankäyn-
nin ja muiden järjestelyjen avulla. Tämä nostaa
kuitenkin sähköntoimittajien kustannuksia mikä
heijastuu lopulta kuluttajahintoihin. Sähköverkon
vikoihin voidaan myös varautua monin erilaisin
keinoin, jotka nekin heijastuvat hintoihin.
Puhtailla markkinoilla kysyntävaihtelut ja toimi-
tusriskit jakautuisivat suoraan kuluttajille hinto-
jen vaihteluina. Sähkömarkkinat eivät kuitenkaan
ole puhtaita vaan monin tavoin säädeltyjä markki-
noita, joita hallinnoidaan aktiivisesti. Hallinnoin-
ti perustuu laki- ja asetuspohjaisiin säädöksiin,
joiden noudattamisesta huolehtivat erilaiset or-
ganisaatiot, kuten Työ- ja elinkeinoministeriön
alainen Energiavirasto. Tarkastelujaksomme aika-
na hallinnointimenettelyissä kesytettiin energia-
infrastruktuurin moninaisuutta mahdollisimman
tehokkaasti hallinnoitavaan muotoon. Avaamme
tätä työtä toimitusvarmuuden ja hinnanmuodos-
tuksen vaihteluiden kautta.
Useissa Euroopan maissa omaksuttiin -lu-
vulle tultaessa yhteneväinen hallintomalli, jossa
SOSIOLOGIA 2/2020 193
havaittuja hintavaihteluja kesytettiin asettamalla
hintakattoja sähköverkkoon kiinnittyville, asiak-
kailta laskutettaville palveluille ( , ).
Ylihinnoittelun riskin aktiivinen kesyttäminen
hintakatoilla johti kuitenkin huoliin sähköyritys-
ten voitontavoittelun tehostumisesta toisaalla.
Viranomaiset kantoivat huolta siitä, että mark-
kinatoimijat voisivat vähentää infrastruktuuriin
kohdistuvia investointeja ja ylläpitokustannuksia
kasvattaakseen voittoja (myös Gramlich ).
Riskien siirtyminen kuluttajahintojen nousus-
ta sähkönjakelun laatuun ja jatkuvuuteen tuotti
vaatimuksen uudenlaisesta infrastruktuuria hal-
linnoivasta kesyttämistyöstä ( , –).
Hinta- ja laatuvaihteluiden aktiivinen kesyttä-
minen kytkeytyi erilaisiin välineisiin: pystytettiin
laatuun liittyviä tilastollisia mittareita sekä ase-
tettiin kompensaatiomekanismeja määriteltyjen
standardien rikkomiselle. Laatumittareiden koh-
teena olivat esimerkiksi sähkökatkojen sallitut
enimmäiskestot, joiden ylityksistä palveluntar-
joaja velvoitettiin maksamaan korvauksia. Näillä
kesyttämistoimilla pyrittiin siihen, että sähkönja-
kelun ja sen laadun kustannukset muodostuisivat
kuluttajille aiempaa läpinäkyvämmiksi. Samalla
sähkönkuluttajien ”odotukset” ja ”heidän ha-
lukkuutensa maksaa” hyvälaatuisesta sähköstä
( , ) alkoivat kehystyä keskeisiksi infra-
struktuurin hallinnoinnissa. Kuten eurooppalais-
ten energia-alan sääntelyviranomaisten järjestö
tämän kehityskulun tiivistää: ”Sähkönjakeluhäi-
riöihin liittyvien hinta-arviotutkimusten tulokset
ovat keskeisiä tekijöitä, kun pyritään asettamaan
tuntuvia kannustimia tarjonnan jatkuvuuden ta-
kaamiseksi” ( , ).
:n näkökulmasta sääntelyinstituutiot kesytti
-
vät infrastruktuuria aktiivisesti mahdollisimman
tehokkaasti hallinnoitavaan muotoon. Infrastruk-
tuurin teknisiä ja taloudellisia ominaisuuksia sekä
infrastruktuurin kytkeytymiä ympäristöönsä, esi-
merkiksi sääilmiöiden osalta, kesytettiin yhtäläi-
sesti ja yhtäläiseksi. Yhtäläiseksi kesyttäminen on
itsessään hallinnointia ja yhtäläiseksi kesytetyn
infrastruktuurin hallinnointi on tehokasta.
Kesyttämistyö kytkeytyy numeerisiin malleihin ja
mittareihin. Yhtäältä esimerkiksi kotitalouksien
sähkönkäyttö on jo pitkään kehystynyt lasken-
nalliseksi sähkönkulutukseksi (Silvast ym. ).
Toisaalta sähkönjakeluun liittyviä riskejä on pyrit-
ty viime aikoina kesyttämään vastaavalla tavalla,
mittaamalla asiakkaiden halukkuutta hyväksyä
sähköntoimituksen epävarmuuksia. Kulutus- ja
epävarmuudensietomittaukset pyritään lisäksi
kääntämään rahallisiksi. Keskeistä on selvittää,
kuinka paljon loppukäyttäjät ovat halukkaita
maksamaan jatkuvasta sähköntoimituksesta tai
kuinka kalliiksi sähköntoimituksen häiriöt käyt-
täjien näkökulmasta muodostuvat.
Tutkimusajankohtana energiainfrastruktuuria
järjestettiin uudelleen erityisesti taloudellisin
perustein ja painottamalla kilpailun edistämis-
tä. Näin ollen hallinnointimenettelyissä korostui
aktiivinen kesyttämistyö totunnaistuneen kehys-
tymisen sijaan. Tämän havainnon tausta on kak-
sinainen. Ensinnäkin infrastruktuurin hallinta on
lähtökohtaisesti reaktiivista sääntelemättömässä
ympäristössä. Markkinatoimijoiden odotetaan
pyrkivän liiketaloudellisesti optimaaliseen toi-
mintaan, josta syntyviä ulkoisvaikutuksia hal-
linnointi aktiivisesti kesyttää. Toiseksi valvonta-
viranomaiset pyrkivät myös aktiivisesti luomaan
edellytyksiä kilpailulle virtaviivaistamalla ener-
giasektoria ja kesyttämällä infrastruktuuria mah-
dollisimman markkinarationaaliseksi.
Infrastruktuuri kodeissa
Selvityksissä on havaittu, että yksittäiset sähkön-
käyttäjät eivät useinkaan pohdi sähkönkäyttöään
aktiivisesti laskennallisesta näkökulmasta (Silvast
b). Loppukäyttäjät eivät joko halua tai kykene
muuttamaan sähkön käyttöään kustannuksiksi.
Esimerkiksi kodeissa sähköä ei kesytetä ensisi-
SOSIOLOGIA 2/2020194
jaisesti numeerisesti ja rahamääräisesti. Yhteis-
kuntatieteellinen tutkimus tukee tätä havaintoa:
sähkö kehystyy ensisijaisesti arkisesti, sähkölait-
teiden käytön kautta (Shove ), ei laskennalli-
sesti hallittavaksi ja hankittavaksi palveluhyödyk-
keeksi. Television katselu iltaisin ei toisin sanoen
merkitse ensisijaisesti sähkönkäyttöä. Vielä
vähemmän kyse on aktiivisesta, laskennallisiin
käyttömääriin ja sähkönhintoihin pohjautuvasta
kesyttämistyöstä. Kotien arkisessa sähkön kehys-
tymisessä on infrastruktuurin laskennallisesta
hallinnoinnista poikkeavaa itsenäisyyttä.
Seuraavassa kodeissa tapahtuvia kehystymisiä
ja kesyttämisiä tarkastellaan infrastruktuurin
vikaantumisen eli sähkökatkojen kautta. Etno-
metodologisesti ilmaistuna totunnaisen (kehys-
tymisen) rikkoutuminen nostaa sen esille. Vi-
kaantumisten tarkastelu avaa näkökulman myös
kehystymisten muutosalttiuteen, tätä seuraavaan
kesyttämiseen ja kehystymisten uudelleen muo-
dostumiseen.
Sähkö kehystyi kodeissa arkisesti ja vähäistä
pohdintaa vaativaksi. Kehystyminen säilyi myös
suurimmassa osassa katkotilanteita: katko kehys-
tyi vain vähän haittaa aiheuttavaksi häiriöksi tai
hetkelliseksi poikkeustilanteeksi, joka kesytettiin
verrattain vähällä vaivalla ja joka alkoi kehystyä
nopeasti uudelleen katkoa edeltävällä tavalla.
Katkoja siedettiin, ja sietäminen merkitsi sekä
arkisten kehystymisten joustavuutta että alttiutta
palata nopeasti totuttuun kehystymiseen.
Vikaantumisten kehystyminen ei kuitenkaan
ollut täysin yhtenäistä. Erityisesti mahdollinen
sähkökatkoon varautuminen ja katkon pituus vai-
kuttivat katkon kehystymiseen. Katkon mahdol-
lisuuden tiedostaminen nousi esille myös varau-
tumistoimien kautta: patteriradio, taskulamput ja
kynttilät ovat valmiina, takka ja leivinuuni toimi-
vat. Aktiivinen katkoon varautuminen edesauttoi
katkotilanteen arkiseksi kehystymistä.
Kehystyminen muuttui aktiiviseksi kesyttämis-
työksi tilanteissa, joissa sähkökatkoon ei ollut
varauduttu, katko osui jonkin tärkeän tehtävän
tekohetkeen tai se pitkittyi odottamattomasti.
Kesyttämistä vaativat vikaantumistilanteet nosti-
vat esille myös sähkön kytkeymät jokapäiväiseen
elämään. Sähkön arkinen taustaresurssiksi kehys-
tyminen alkaa murtua, jos tärkeä sähköposti jää
lähettämättä, jos pakasteille on keksittävä vaih-
toehtoinen säilytyspaikka tai jos putket alkavat
jäätyä. Toisin sanoen, kun arkisen kehystymisen
materiaaliset kytkeymät rapautuvat, infrastruk-
tuurin moninaisuus alkaa tulvia esille ja katko-
tilanne vaatii aktiivisia toimia ja pohdintaa, ke-
syttämistyötä.
Arkisia sähkön kehystymisiä rikkovia katkoja
kesytettiin konkreettisten toimien lisäksi myös
kognitiivisesti pohtimalla selitystä katkotilanteel-
le. Energiainfrastruktuuriin liittyvien monimut-
kaisten syy-yhteyksien ruotimisen sijasta katkon
aiheuttajiksi arvioitiin erilaisia syntipukkeja, yk-
sittäisiä tekijöitä, jotka on helppo ymmärtää arki-
ajattelusta käsin. Syntipukkien etsintä on lyhytai-
kaista kesyttämistyötä: asia saadaan syy-yhteyden
pohjalta käsiteltyä ja energiainfrastruktuuri alkaa
kehystyä jälleen totutusti. Helppojen syntipukkien
etsintä osoittaa, että infrastruktuurin tietoinen ke
-
syttäminen koettiin kotitalouksissa työläänä. Ak-
tiivisen kesyttämisen vaiheesta pyrittiin nopeasti
tuttuun kehystymiseen, jossa sähkö toimii arjen
taustaresurssina eikä edellytä aktiivista ja kogni-
tiivisesti kuormittavaa pohdintatyötä.
Infrastruktuuri valvomossa
ja ohjaushuoneessa
Energiainfrastruktuurien tutkimuksessa on pai-
kannettu erilaisia järjestelmän vakauden kannalta
keskeisiä sijainteja. Avainsijainneiksi on nostettu
erityisesti erilaiset valvomot ja ohjaushuoneet (Roe
& Schulman ; ). Niissä työskentelevät
asiantuntijat ovat vastuussa sähkönjakelun jatku-
vuudesta ja laadusta sekä sähkön hankinnasta ja
SOSIOLOGIA 2/2020 195
tuotannosta. Pureudumme näissä solmukohdissa
tapahtuvaan infrastruktuurin kehystymiseen ja ke-
syttämiseen valvomo- ja ohjaushuonetyön reaali-
aikaisella havainnoinnilla. Tarkastelukohteista
ensimmäinen, sähköverkon valvomo, vastaa pai-
kallisen verkon ylläpidosta ja toinen, energiamark-
kinoiden ohjaushuone, energiakaupasta pohjois-
maisessa sähköpörssissä Nord Poolissa.
Työ valvomossa ja ohjaushuoneessa vaatii eri-
tyisasiantuntijuutta. Erityisosaamiselle rakentuva
asiantuntijatyökään ei kuitenkaan ole jatkuvaa,
kognitiivisesti aktiivista kesyttämistä. Sen sijaan
kehystyminen ja kesyttäminen vuorottelevat ja
limittyvät kummassakin tilassa monin tavoin.
Lisäksi valvomossa tapahtuvan ylläpitotyön ja
ohjaushuoneen kaupankäynnin vakaus kehystyy
päällekkäiseksi koko infrastruktuurin vakauden
kanssa. Asiantuntijatyö vakauttaa infrastruktuuria
ja vakaasti toimiva infrastruktuuri antaa mahdol-
lisuuden asiantuntijatyön vakautumiselle.
Sähköverkon valvomossa työpäivään kuuluu
uusien verkkokomponenttien etätestausta sekä
komponenttien lämpötilan, sähkölinjojen jännit-
teiden ja verkon osien vakauden ja turvallisuuden
seuraamista. Infrastruktuuri kehystyy ylläpitoval-
vomon käytännöissä ensisijaisesti materiaaliseksi
kokoonpanoksi, ja sitä myös kesytetään vakaaksi
materiaalisesti. Yhtäältä kehystymistä on tuke-
massa suunnittelijoiden ja valvomotyöntekijöi-
den tuottamia työsuunnitelmia, jotka tuovat eri
työntekijöiden suorittamiin ylläpitotoimiin yh-
täläisyyttä ja jatkuvuutta. Toisaalta valvomotyö
kytkeytyy myös ohjelmistoihin, ohjeistuksiin,
laitteisiin ja välineisiin, jotka välittävät vaatimuk-
sen aktiivisen kesyttämistyön aloittamisesta val-
vomoon ja opastavat sen toteuttamisessa.
Näyttöruudulle ilmestyvä vikailmoitus murtaa
yhtä aikaa sekä sähköverkon että valvomotyön
vakaaksi kehystymisen ja pakottaa kesyttämään
tilanteen. Vikailmoituksen myötä infrastruktuurin
vakaaksi kehystynyt monimutkaisuus alkaa tul-
via esille ja samalla valvomotyö monimutkaistuu
konkreettisesti. Myös vikautumistilanteiden ke-
syttäminen kytkeytyy välineisiin, erityisesti stan-
dardoituihin ohjeistuksiin. Energiainfrastruktuuri
on kuitenkin siinä määrin monimutkainen, ettei
kaikkiin vikaantumistapauksiin ja niiden yhdis-
telmiin kyetä täysin varautumaan eikä kaikkia
tapauksia voida kesyttää standardoidusti. Stan-
dardoitujen toimenpiteiden lisäksi valvomo-
työntekijöiden on myös luovittava – vikatilanteita
kesytetään yhdistelemällä ohjeistuksia, kokemus-
pohjaisia käytäntöjä ja hallinnoimalla kentällä
olevan huoltohenkilökunnan toimenpiteitä. Jos
kesyttämistyössä onnistutaan, kehystymisen rik-
koutuminen jää hetkelliseksi ja vikatilanne lähtee
kehystymään uudelleen kohti vakaata ja totuttua.
Kuten kotien sähkökatkotilanteissa, aktiivisen
pohdinnan tarve vähenee ja infrastruktuurin mo
-
nimutkaisuus painuu jälleen taka-alalle.
Energiamarkkinoilla käytävästä kaupasta huo-
lehtivassa ohjaushuoneessa infrastruktuuri ke-
hystyy puolestaan sähkömarkkinoiksi. Sähköä
ostetaan ja myydään hinnoilla, jotka määräytyvät
suhteessa sähkön kysyntään ja tarjontaan. Käy-
tännössä kaupankäynti tapahtuu osto- ja myyn-
titarjouksilla: energian arvona käytetään euroja
megawattituntia kohden ja sähkön hinta muut-
tuu yhteispohjoimaisessa sähköpörssissä kerran
tunnissa. Markkinatyö vuorostaan rytmittyy ker-
ran päivässä tehtävän osto- ja myyntitarjouksen
valmistelun ja tilauksen toimittamisen pohjalta.
Lisäksi käydään kauppaa tuntipohjaisesti sekä
seurataan ja pohditaan kysyntään ja tarjontaan
vaikuttavia tekijöitä. Laitteet ja välineet, kuten
erilaiset tietokoneohjelmistot, ovat tärkeitä myös
ohjaushuoneessa: kysyntätilastot ja sääennusteet
auttavat kehystämään kaupankäynnin mahdolli-
simman vakaaksi ja ennustettavaksi .
Kun valvomon ja ohjaushuoneen kehystymisiä
ja kesyttämisiä peilataan toisiaan vasten, nousee
SOSIOLOGIA 2/2020196
esille selkeitä eroja. Ohjaushuonetyön markki-
napohjaisuus tuottaa ensinnäkin vaatimuksen
valvomotyöhön verrattuna toistuvammasta
kesyttämisestä. Kehystymisen ja kesyttämisen
rytmit poikkeavat toisistaan: vaihtuvahintaisen
sähkökaupan käyminen edellyttää pohdintaa ja
kauppaa käydään vuorokauden ympäri, verkon
vikautumiset ovat puolestaan yllättäviä ja het-
kellisiä. Yllättävien katkojen lisäksi valvomoissa
varaudutaan joka päivä myös niin kutsuttuihin
suunniteltuihin sähkökatkoihin, kuten sähköver-
kon korjausten vaatimiin katkoksiin. Toiseksi ma-
teriaalisen infrastruktuurin rikkoutumistilanteet
ovat yllättäviä ja niihin liittyvä kesyttämistyö on
usein perinpohjaisempaa kuin energiaosuuksilla
käytävään kauppaan liittyvä kesyttäminen.
Eroista huolimatta valvomon ja ohjaushuoneen
kehystymiset ja kesyttämistyö eivät ole toisistaan
irrallisia. Infrastruktuuri ei kehysty ainoastaan
tekniseksi ylläpidoksi sähköverkon valvomossa.
Kun tarkastellaan valvomossa käytettäviä väli-
neitä ja laitteita, havaitaan, että taloudellisten
vaikutusten vähentäminen on tärkeää myös tek-
nisessä ylläpitotyössä. Vaikka sähköturvallisuus
on ensimmäisellä tärkeyssijalla, asiakkaiden
kokemiin sähkökatkoihin ja verkon ylläpitoon
liittyy taloudellisia kustannuksia, joita pyritään
minimoimaan. Välineisiin ja laitteisiin kytkeytyvä
markkinajärkeily koettelee näin ollen infrastruk-
tuurin kehystymistä tekniseksi ylläpidoksi.
Markkinalogiikan ulottuminen verkon ylläpito-
työhön saa laajentumisvoimansa valvomotyön
ulkopuolelta, riskin järkeilytyylistä. Vapailla säh-
kömarkkinoilla riskejä, kuten verkon vikaantumis-
ta, kesytetään markkinamuotoisiksi. Aikaisemmin
sähkömarkkinat kehystyivät voitontavoitteluksi,
nyt ne pyrkivät yhä enemmän ennakoimattomi-
en tapahtumien – kuten tuulivoiman vaihtelun
– talou dellisten vaikutusten vähentämiseen re-
aaliajassa (Nord Pool ). Tarkastelemme seu-
raavassa tarkemmin sitä, miten reaaliaikainen
talou dellisten vaikutusten vähentäminen juur-
ruttaa markkinajärkeilyä sähkön tuottamiseen,
kotitalouk siin ja epäsuorasti myös verkon ylläpi-
totyöhön.
Infrastruktuuri monipaikkaisesti
 ohjaa ensinnäkin havainnoimaan eri sijain-
neissa ilmeneviä kehystymisiä ja kesyttämisiä sekä
niiden vaihteluita. Toiseksi nämä havaitut loka-
lisoidut toimeenpanot tuodaan yhteen: yhdessä
sijainnissa havaittuja kehystymisiä ja kesyttämisiä
peilataan muissa sijainneissa havaittuja vasten.
Kolmanneksi peilauksessa herkistytään paikan-
tamaan läpivirtaavuuksia sekä kitkoja ja hallin-
nallisia valtasuhteita. Läpivirtaavuuksissa on kyse
prosesseista, jotka säilyvät samankaltaisina eri si-
jaintien välillä eivätkä muuta sijaintien kehystymi-
siä. Kitkat ja valtasuhteet puolestaan tulevat esille
aiemmin vakautuneiden kehystymisten koettele-
misina ja mahdollisina purkautumisina. Valta il-
menee näin ollen huokoisena hallinnallisuutena.
Esimerkiksi markkinapohjaiset infrastruktuurin
kesyttämistavat purkavat aiem pia kehystymisiä
ja muovaavat samalla toimijuuksia markkinayh-
teensopiviksi ja markkinoiden näkökulmasta jär-
keviksi. Arkinen sähkönkäytön kehys murtuu ja
sähköä kesytetään aktiivisesti ja laskennallisesti,
erityisellä tavalla järkevänä sähkönkuluttajana.
Sähköverkon valvomossa ja energiamarkkinoiden
ohjaushuoneessa havaitut kehystymiset ja kesyttä-
miset kytkeytyvät monin tavoin muihin tutkimus-
sijainteihin. Valvomo- ja ohjaushuonetyössä pyri-
tään vakauttamaan infrastruktuuria ja aktiivisesti
vakaaksi kesytetty infrastruktuuri antaa sille mah-
dollisuuden kehystyä vakaaksi loppukäyttäjille.
Valvomoissa vakautetaan teknistä infrastruktuuria
ja ohjaushuoneissa tehdään sähkömarkkinoiden
vakautustyötä: ennakoidaan tulevan päivän ener-
giatarpeita, muutetaan ennusteita ja korjataan ko-
titalouksia koskevia toimitusvirheitä. Keskeistä on
hankkia riittävä ja jatkuva sähköntoimitusvalmius
ennakoivan ja reaktiivisen ylläpidon ja markkina-
SOSIOLOGIA 2/2020 197
käytäntöjen avulla. Kodeissa havaittu sähkön taus-
talle kehystyminen tulee mahdolliseksi valvomo- ja
ohjaushuonetyön ansiosta.
Valvomot ja ohjaushuoneet kytkeytyvät myös
hallinnalliseen sääntelyyn. Energiayritysten ta-
loudellinen toiminta on keskeinen tekijä kytkey-
tymisessä. Nykyisissä hallinnointimenettelyissä
energiainfrastruktuuria ja sen toiminnan vaihte-
luita kesytetään riskipohjaisesti, huomioimalla
sekä hinta- että laaturiskejä. Tällaiset kesyttämis-
menettelyt konkretisoituvat sähköyhtiöille mit-
tareiksi ja kompensaatiovelvoitteiksi, tuntuviksi
kannustimiksi, jotka ohjaavat yhtiöiden toimin-
taa. Kannustinohjaavat sääntelyt pakottavat ener-
giayhtiöt avaamaan aiempia, tietyn tuottotason
liiketoimintamalleiksi juurtuneita kehystymisiään
ja kesyttämään infrastruktuuria uusilla tavoilla.
Energiayhtiöiden kannustinohjautuvaa kesyt-
tämistä ulotetaan myös sähköverkon valvomo-
työhön. Sääntelymalli määrittää sähkökatkoille
kustannuksen, jolloin valvomotyöntekijöiden
kohtaamista vioista välittyy korvausvastuita säh-
köyritykselle. Tämän vuoksi aineiston valvomo-
työntekijät laskivat sähköverkon vahvistamistoi-
miin liittyvät työkustannukset, joiden perusteella
tehtiin sopimuksia ulkoistetuille huoltohenkilöil-
le.
Kustannuslaskelmien käyttö koettelee infra-
struktuurin kehystymistä teknisesti vakautetta-
vaksi kokoonpanoksi ja juurruttaa vähitellen ja
epäsuorasti markkinajärkeilyä verkon ylläpito-
työhön. Markkinajärkeilyä kantavien välineiden
ja laitteiden käyttö kytkee toisin sanoen valvo-
motyötä osaksi markkinapohjaisesti kehystyvää
infra struktuuria – ja performoi samalla infrastruk-
tuuria markkinapohjaiseksi. Läpi infrastruktuu-
rin yhtäläisinä virtaavat hinnat ja laskentatavat
liudentavat valvomotyön itsenäisyyttä ja tehos-
tavat infrastruktuurin yhtäläiseksi kehystymistä
eri sijainneissa.
Energiayhtiöiden liiketoimintapohjainen ja
kannustinohjautuva kesyttämistyö ulottuu
sähköyhtiöi den kautta myös kotitalouksiin. Ide-
aalitilanteessa palveluntarjoaja paketoi toimi-
tusvarmuuden euromääräiseksi hyödykkeeksi,
jolloin kuluttajan pitää valita, minkä tasoisesta
toimitusvarmuudesta hän on valmis milloinkin
maksamaan. Energiainfrastruktuuri asettuu myös
kodeissa rationaalisesti kesytettäväksi. Pyykkiä
kannattaa pestä yöllä, ja maksamalla enemmän
sähkökatkojen todennäköisyys on pienempi.
Markkinapohjainen järkeilytyyli nousi tarkaste-
lumme pohjalta keskeiseksi energiainfrastruk-
tuurin kesyttämisiä ja kehystymisiä jäsentäväksi
periaatteeksi. Järkeilytyyliin kytkeytyy hallinnal-
lista valtaa: se leviää verrattain tehokkaasti ja
koettelee muilla tavoin jäsentyneitä kehystymi-
siä – ei kuitenkaan suoraan ja ilmiselvästi vaan
huokoisesti, erilaisiin välineisiin kytkeytyneenä
ja laskennallisen järkevyyden oikeuttamana. Säh-
köyhtiöt reagoivat infrastruktuurin hallinnoinnis-
sa käytettyihin, hinta- ja laatumittareiden tapai-
siin ohjausvälineisiin tavalla, joka vaatii aktiivista
laskennallista kesyttämistä sekä valvomoissa että
kotitalouksissa. Kun valvomotyöntekijät saadaan
optimoimaan kustannuksia ja kuluttajat kesyt-
tämään energiaa euromääräisesti tarjoamalla
heille mahdollisuus toimia järkevästi ja säästää
sähkölaskussa, infrastruktuurin hallinta tehostuu
ja virtaviivaistuu.
Keskustelu
Olemme pyrkineet kehittelemään :ta lähes-
tymistavaksi, joka yhtäältä rakentaa ilmiöitä mo-
ninaisina ja toisaalta tekee ilmiöt tutkittaviksi nii-
den sisäisestä rajautumattomuudesta huolimatta.
Kehittelytyömme pohjautuu omiin energiajärjes-
telmää ja -rokotetta tarkasteleviin tutkimuk-
siimme. Lähestymistapamme ei kuitenkaan ole
sidottu näihin ilmiöihin, ja kannustamme koette-
lemaan sen soveltuvuutta myös muiden moninai-
SOSIOLOGIA 2/2020198
sina rakentuvien ilmiöiden tarkastelussa. Lisäksi
vaikka monipaikkainen tutkimusorientaatio on
meille keskeinen, voidaan kehystymisen ja kesyt-
tämisen käsiteparia hyödyntää myös vuorotteluja,
lomittumisia ja muokkaantumisia vain yhdessä si-
jainnissa tarkastelevassa tutkimuksessa. Olemme
myös edellä korostaneet, että lähestymistapamme
herkistää havainnoimaan, kuinka sijainneissa il-
menevät kehystymiset ja kesyttämiset kytkeytyvät
välineisiin ja laitteisiin sekä hallinnallisiin järkei-
lytyyleihin. Kysymys siitä, missä määrin minkäkin
ilmiön lokalisoidut kehystymiset ja kesyttämiset
lopulta kytkeytyvät niihin, ratkeaa kuitenkin vasta
empiirisessä tutkimuksessa.
Nostamme lopuksi esille kaksi lähestymistapam-
me empiiriseen suuntaamiseen ja kehittämiseen
liittyvää kysymystä. Ensimmäinen koskee välinei
-
den ja laitteiden muovautuvuutta niiden levittäy-
tyessä eri sijainteihin. Muovautuvuuteen sisältyy
mahdollisuus vastustaa välineiden ja laitteiden
levittäytymistä ja niihin kytkeytyvien järkeilytyy-
lien juurtumista. Toimija–väline-suhdetta on näin
ollen hyvä lähestyä kaksisuuntaisena: väline yh-
täältä muokkaa toimijuutta ja toisaalta toimijat
määrittelevät, arvottavat ja koettelevat välinettä
osana elämäänsä eri sijainneissa (Lehtonen ,
).
Vaikka kustannuslaskelmat ovat esillä sähköver-
kon ylläpitovalvomossa ja hintojen ennakointi
liittyy suoraan sähkömarkkinoihin, ei infra-
struktuurin tekniseksi ylläpidoksi kehystyminen
kuitenkaan murru puhtaaksi standardoiduksi ja
markkinapohjaiseksi riskilaskennaksi. Yhtäältä
laskentavälineillä kesytetään energiainfrastruk-
tuuria tavalla, joka koettelee infrastruktuurin
kehystymistä tekniseksi ylläpidoksi valvomossa.
Toisaalta taas laskentavälineitä kesytetään osak-
si valvomotyötä. Määrämuotoista riskilaskentaa
tehdään päivittäisessä valvomotyössä rinnan esi-
merkiksi henkilökohtaiseen kokemukseen ja pai-
kallistuntemukseen pohjautuvien toimien ohella,
ja infrastruktuurin kehystyminen ensisijaisesti
tekniseksi ylläpidoksi säilyy.
Kotitalouksissa arkinen sähkön taustalle kehysty-
minen osoittautui vastaavasti vastustuskykyiseksi
markkinajärkeilyn juurtumiselle. Tätä vastustus-
kykyä koetellaan kuitenkin jatkuvasti, erityisesti
erilaisten laitteiden avulla. Näistä keskeinen on
kotitalouskohtainen, etäluettava sähkömittari.
Reaaliaikainen sähkömittari muokkaa kodeissa
keskeistä, ”irrationaalista” sähkön taustalle kehys-
tymistä ja tuottaa rationaalista kuluttajuutta (Sil-
vast & Virtanen ). On kuitenkin myös viitteitä
siitä, ettei tämä kehityskulku ole täysin toteutunut.
Rationaalisesti sähköä kesyttävän kuluttajuuden
sijasta odotuksia on alettu kohdistaa pikemmin-
kin palveluihin, jotka automatisoivat kotien säh-
könsäästöä ja tukevat näin ollen rutinoitunutta
kulutusta (Silvast ym. ).
Sähköä ei toisin sanoen tarvitse aktiivisesti ke-
syttää uudella tavalla palveluhyödykkeeksi. Au-
tomaatio antaa sen sijaan mahdollisuuden infra-
struktuurin taustalle kehystymisen jatkumiseen
kodeissa – vaikka sähkölaskussa säästämisen
mahdollisuus juurruttaisikin rahamittaista las-
kennallisuutta. Näiden tulevissa tutkimuksissa
tarkasteltaviksi aukeavien innovaatioiden lisäksi
kotitalouksien arkista, irrationaalista sähkön ke-
hystymistä koetellaan kuitenkin myös toisesta,
kansallisen varautumisen näkökulmasta.
Varautuminen liittyy toiseen lähestymistapamme
suuntaamista ja kehittämistä koskevaan kysymyk-
seen, sijainneissa havaittavien kehystymisten ja
kesyttämisten määrään ja niiden välisiin suhtei-
siin. Energiainfrastruktuuria hallinnoidaan myös
kansallisen varautumisen kehyksessä, yhteiskun-
nan toiminnalle elintärkeän infrastruktuurin nä-
kökulmasta. Infrastruktuuria ei tällöin kesytetä
ensisijaisesti markkinapohjaisesti vaan keskeistä
on käyttövarmuus ja käyttövarmuuden kimmoisa
säilyminen (resilience). Kansallisen varautumisen
SOSIOLOGIA 2/2020 199
ja markkinapohjaisuuden välillä on lisäksi jänni-
tettä: energiainfrastruktuurin tehostaminen sen
pilkkomisella ja virtaviivaistamisella tekee koko-
naisyhteiskunnallisesta varautumisesta haastavaa.
Jännite ei ratkea hallinnoinnin tasolla. Sen sijaan,
ja kuten infrastruktuurin markkinapohjaisessa
kesyttämisessäkin, myös vikaantumisiin varautu-
misessa siirretään vastuuta kotitalouksille. Tämä
näkyy konkreettisesti koteihin suunnatuissa op-
paissa, joissa opastetaan varautumaan vikatilan-
teisiin oikealla tavalla. Vastuulliseksi ja järkeväksi
varautujaksi oppaissa kehystyvä sähkönkäyttäjä
hankkii paristoilla toimivan radion sekä käsi- tai
lyhtyvalaisimen, varapattereita, matkapuheli-
meen vara-akun ja tietokoneelle varavirtalähteen
(Puolustusministeriö ).
Myös valvomotyössä ilmeni samanaikaisesti eri
kehyksiä ja monenlaista kesyttämistyötä. Työ
asettui rutinoidusti erityisesti toimitusvarmuuden
ja sähköturvallisuuden kehykseen. Markkinamalli
näyttäytyi puolestaan vähemmän vakiintuneena
ja markkinapohjaisten välineiden käyttöönotto
edellytti aktiivista kesyttämistyötä. Havaitut ke-
hystymisten ja kesyttämisten väliset suhteet eivät
kuitenkaan ole pysyviä. Vaikka tarkasteluajankoh-
tana markkinapohjainen toiminta oli vielä verrat-
tain uutta, ovat viimeaikaiset kehitykset energia-
kaupassa ja sähköturvallisuudessa muuttaneet
valvomotyötä. Kuten kotitalouksissa, automaatio
on muutoksen keskiössä. Voidaan olettaa, että
automatisointi muuttaa kehystymisen ja kesyt-
tämisen dynamiikka: aktiivinen kesyttämistyö
siirtyy yhä enemmän sähkökauppaa käyville tai
vikoja selvittäville algoritmeille, ja ihmistoimijat
keskittyvät seuraamaan ja tulkitsemaan algorit-
mien tekemiä päätöksiä. Sähkön markkinamalli
ei näin ollen vakiinnu kehykseksi inhimillisen
kesyttämistyön rutinoituessa vaan pikemminkin
piilottamalla aktiivinen markkinatoiminta nä-
kyvistä ja siirtämällä se ohjelmistoille (ks. myös
Silvast ym. ).
Tutkimussijainneissa saattaa siis nousta esille
useampia kehystymisen ja kesyttämisen muoto-
ja, joiden välillä voi ilmetä jännitteitä. Gomanin
() mukaan vuorovaikutustilanteiden kehysty-
miset vaihtelevat nopeastikin, ja niissä ilmenee
muuntumia ja murtumia, eri sävyjä ja virittynei-
syyttä. Kehystymiset voivat lisäksi olla keskenään
sisäkkäisiä, kerrostuneita ja päällekkäisiä. Täl-
laisia kehystymisten hienojakoisia vaihteluita ja
muuntumisia on jossain määrin mahdollista ana-
lysoida joko yksittäisissä vuorovaikutustilanteissa,
kuten sairaalassa tapahtuvissa kohtaamisissa (Pe-
räkylä ), tai esimerkiksi pysäytettyjen kuvien
tarkastelussa (Luhtakallio ).
:n kohteena on kuitenkin verrattain laajojen
ilmiöiden jatkuva muotoutuminen ja pysyttämi-
nen usean eri sijainnin näkökulmasta. Gomanin
orientaatiota seuraava hienovarainen vuorovai-
kutustilanteiden tarkastelu on esimerkiksi koko
energiainfrastruktuurin mittakaavassa tutki-
muksellisesti liian pikkutarkkaa ja käytännössä
mahdotonta. Mahdollisuus syvälliseen uppou-
tumiseen useassa sijainnissa kytkeytyy paitsi tut-
kimuksenteon metodologiaan myös tutkimus-
käytäntöjen reunoille, tutkimusrahoitukseen ja
työvastuisiin sekä edelleen yksiköiden, rahoitus-
laitosten ja yliopistojen budjetteihin ja tiedepoli-
tiikkaan. Yksittäisten tutkimusten resursseja on
välttämättä kohdennettava. Oman katseemme
pyrimme kohdentamaan välialueelle, jossa si-
jainteihin uppoutuminen yhdistyy sijaintien eri-
tyisyydet ylittävään tarkasteluun ja teoretisointiin.
Kiitokset
Kiitämme Turo-Kimmo Lehtosta tarkoista ja haas-
tavistakin kommenteista käsikirjoituksemme eri
versioihin. Artikkelin taustalla olevaa Virtasen tut-
kimustyötä ovat rahoittaneet Suomen Akatemia
(projektit   ja Tre )
ja Alfred Kordelinin säätiö.
SOSIOLOGIA 2/2020200
Kirjallisuus
, ,  .   
 (.). . Electrifying Anthropology:
Exploring Electrical Practices and Infrastructures. Lontoo:
Bloomsbury.
, . . Modernity at Large: Cultural
Dimensions of Globalization. Minneapolis: University of
Minnesota Press.
,  . . Of Bicycles, Bakelite, and Bulbs:
Toward a eory of Sociotechnical Change. Cambridge, :
 Press.
ş,    . .
“Economization, Part : A Research Programme for the Study
of Markets.Economy and So ciety :, –.
, . . “An Essay on Framing and
Overowing: Economic Externalities Revisited by Sociology.
e Sociological Review :S, –.
,  . . Situational Analysis: Grounded
eory After the Postmodern Turn. Lontoo: Sage.
,     
(.). . Multi-Sited Ethnography: Problems and
Possibilities in the Translocation of Research Methods. New
York: Routledge.
, . . Post-Soviet Social: Neoliberalism,
Social modernity, Biopolitics. Princeton: Princeton University
Press.
, . . Science Studies as Naturalized Philosophy.
Dordrecht: Springer.
 (    ).
. 3rd CEER Benchmarking Report on Quality of
Electricity Supply. Brussels: Council of European Energy
Regulators .
 (    ).
. Guidelines of Good Practice on Estimation of Costs
due to Electricity Interruptions and Voltage Disturbances.
Brussels: Council of European Energy Regulators .
 (    ).
. 5th CEER Benchmarking Report on Quality of Electricity
Supply. Brussels: Council of European Energy Regulators
.
, . . “Give Me a Laboratory and I Will Raise
a Discipline: e Past, Present, and Future Politics of
Laboratory Studies in .” Teoksessa e Handbook of
Science and Technology Studies, toim. Edward J. Hackett,
Olga Amsterdamska, Michael Lynch & Judy Wajcman.
Cambridge, :  Press, –.
, - (.). . Multi-Sited
Ethnography: eory, Praxis and Locality in Contemporary
Research. Farnham: Ashgate.
, . . Frame Analysis: An Essay on the
Organization of Experience. Cambridge, : Harvard
University Press.
, . . Vuorovaikutuksen sosiologia.
Tampere: Vastapaino.
, . . “Infrastructure Investment: A
Review Essay.Journal of Economic Literature :, –.
, . . e Emergence of Probability: A
Philosophical Study of Early Ideas about Probability,
Induction and Statistical Inference. Cambridge, :
Cambridge University Press.
, . . e Taming of Chance. Cambridge, :
Cambridge University Press.
, . . Historical Ontology. Cambridge, :
Harvard University Press.
, . . ”Gomanista semioottiseen
sosiologiaan.Sosiologia :, –.
,  . . “Ethnography and the Development of
Science and Technology Studies.” Teoksessa Handbook of
Ethnography, toim. Paul Atkinson, Sara Delamont, Amanda
Coey, John Loand & Lyn Loand. Lontoo: Sage, –.
, . . “Multi-sited ethnography as a
middle range methodology for contemporary .” Science,
Technology & Human Values :, –.
,     (.). . Where
is the Field? e Experience of Migration Viewed through the
Prism of Ethnographic Fieldwork. Helsinki: Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
, ,    
 (.). . e Nexus of Practices: Connections,
constellations, practitioners. Lontoo: Routledge.
, ,     .
. “Method Matters in the Social Study of Technology:
Investigating the Biographies of Artifacts and Practices.
Science & Technology Studies,:, –.
 (   ). . Special
Issue: e Device: e Social Life of Methods :.
, . . “Problems in Applying Peirce in
Social Sciences.” Teoksessa Ideas in Action: Proceedings of
the Applying Peirce Conference, toim. Max Bergman, Sami
Paavola, Ahti Pietarinen & Henrik Rydenfelt. Helsinki: Nordic
Pragmatism Network, –.
 , . . “Laboratory studies: e
cultural approach to the study of science.” Teoksessa
Handbook of Science and Technology Studies, toim. Sheila
Jasano, Gerald E. Markle, James C. Peterman & Trevor
Pinch. Sage: ousand Oaks, –.
 , . . Epistemic Cultures: How
the Sciences Make Knowledge. Cambridge, : Harvard
University Press.
SOSIOLOGIA 2/2020 201
 ,    . . “Global
Microstructures: e Virtual Societies of Financial. Markets.
American Journal of Sociology :, –.
,    . .
”Toimijaverkosto.” Teoksessa Verkostot
yhteiskuntatutkimuksessa, toim. Kai Eriksson. Helsinki:
Gaudeamus, –.
, . . “e Politics and Poetics of
Infrastructure.Annual Review of Anthropology , –.
, . . Science in Action: How to Follow
Scientists and Engineers through Society. Cambridge, :
Harvard University Press.
, . . Reassembling the Social: An
Introduction to Actor-Network-eory. Oxford: Oxford
University Press.
,    . . Laboratory
life: e Construction of Scientic Facts. Lontoo: Sage.
, . . After Method: Mess in Social Science
Research. Lontoo: Routledge.
, . . “On sociology and .” e So ciological
Review :, –.
, . . STS as Method. http://heterogeneities.net/
publications/LawsMethod.pdf (Luettu ...)
, -. . Aineellinen yhteisö.
Helsinki: Tutkijaliitto.
, -. . “Domesticating insurance,
nancializing family lives. e case of private health
insurance for children in Finland.Cultural Studies. :,
–.
, . . e Blackcoated Worker: A Study in
Class Consciousness. Oxford: Clarendon Press.
, . . ”Kehysanalyysi mediakuvien
sukupuolirepresentaatioiden tutkimuksessa.Sosiologia :,
–.
, . . Scientic practice and ordinary
action: ethnomethodology and social studies of science.
Cambridge, : Cambridge University Press.
,  . . “Ethnography in/of the World
System: e Emergence of Multi-Sited Ethnography.Annua l
Review of Anthropology , –.
,  . . inking rough eory. New York:
W. W. Norton & Company.
,  . . e Sociology of Science. Chicago:
Chicago University Press.
, . . Craft in Biomedical Research: e
iPS Cell Technology and the Future of Stem Cell Science.
Basingstoke & New York: Palgrave Macmillan.
, . . „Soziologie in der
Identitätskrise: Zwischen totaler Fragmentierung und
Einparadigmenherrschaft.Zeitschrift für Soziologie :, –.
 . . Intraday Market. www.nordpoolgroup.
com/trading/intraday-trading/ (Luettu ...)
,    .  (.). .
Global Assemblages: Technology, Politics, and Ethics as
Anthropological Problems. Malden: Blackwell.
, . . “Karl Mannheim and the Sociology of
Scientic Knowledge: Toward a New Agenda.Sociological
eory :, –.
, . . Kuoleman monet kasvot:
identiteettien tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa.
Tampere: Vastapaino.
,  (.). . Science as Practice and
Culture. Chicago: University of Chicago Press.
, . . Personal Knowledge: Towards a
Post-Critical Philosophy. Lontoo: Routledge and Kegan Paul.
, .   . . Software and
Organisations: e Biography of the Enterprise-wide System
or how SAP Conquered the World. Lontoo: Routledge.
. . Pahasti poikki – näin
selviät pitkästä sähkökatkosta. www.defmin./julkaisut_
ja_asiakirjat/julkaisuhaku/pahasti_poikki_-_nain_selviat_
pitkasta_sahkokatkosta..xhtml (Luettu ...)
, . . e Simmelian Legacy: A Science of
Relations. Lontoo: Palgrave Macmillan.
, ,  . ,  .
   . . Designs for an
Anthropology of the Contemporary. Durham: Duke
University Press.
, . . Testing Women, Testing the Fetus: e
Social Impact of Amniocentesis in America. New York:
Routledge.
,  . . Interpretation and social knowledge. On
the use of theory in the human sciences. Chicago: University
of Chicago Press.
,    . . . High Reliability
Management: Operating on the Edge. Palo Alto: Stanford
University Press.
,    . . . “A reliability
& risk framework for the assessment and management of
system risks in critical infrastructures with central control
rooms.Safety Science :C, –.
, . . “Energy and Social Practice: From
Abstractions to Dynamic Processes.” Teoksessa Complex
Systems and Social Practices in Energy Transitions, toim.
Nicola Labanca. Berlin: Springer International Publishing,
–.
, . . Anticipating Interruptions: Security
and Risk in a Liberalized Electricity Infrastructure. Helsinki:
Helsinki University Print.
SOSIOLOGIA 2/2020202
, . . ”Elintärkeää tekniikkaa: Otteita
infrastruktuurien suojaamisen historiasta.Tekniikan
Waiheita :, –.
, . a. “Energy, Economics, and
Performativity: Reviewing eoretical Advances in Social
Studies of Markets and Energy.Energy Research & So cial
Science , –.
, . b. Making Electricity Resilient: Risk and
Security in a Liberalized Infrastructure. Lontoo: Routledge.
, . . “Co-constituting Supply and Demand:
Managing Electricity in Two Neighbouring Control Rooms.
Teoksessa Infrastructures in Practice: e Evolution of
Demand in Networked Societies, toim. Elizabeth Shove &
Frank Trentmann. Lontoo: Routledge, –.
,    . . . ”Sähkö,
katko ja kokemus: sähkönkulutuksen kaksi rationaalisuutta.
Sosiologia :, –.
,    . . . “Keeping
Systems at Work: Electricity Infrastructure from Control
Rooms to Household Practices.S cience & Technology Studies
:, –.
, ,  ,  ,
    . .
“Who ‘Uses’ Smart Grids? e Evolving Nature of User
Representations in Layered Infrastructures.Sustainability
:, .
,    . . . “An
Assemblage of Framings and Tamings – Multi-Sited Analysis
of Infrastructures as a Methodology.Journal of Cultural
Economy :, –.
. . Teemanumero: Rajat, siirtolaisuus ja
epävirallinen muuttoliike :.
,  .   . . .
“Ordering theories: Typologies and conceptual frameworks
for sociotechnical change.Social Studies of Science :,
–.
,  .,    
. . “Promoting novelty, rigor, and style
in energy social science: towards codes of practice for
appropriate methods and research design.Energy Research
& Social Science , –.
, . . e Art of Social eory.
Princeton: Princeton University Press.
 (,   ). . Special Issue:
e Social Life of Methods :.
  . . Teemanumero: Rajakontrolli, tieto ja
tutkinta :.
,  . . e Mushroom at the End of the World:
On the Possibility of Life in Capitalist Ruins. Princeton:
Princeton University Press.
, . . “Seeing Like a Rover: Visualization,
Embodiment, and Interaction on the Mars Exploration Rover
Mission.Social Studies of Science :, –.
,  . . Systeemiteoreettisia askelmerkkejä
nyky-yhteiskuntaan. Tutkielma systeemiteoreettisesta
yhteiskuntateoriasta ja sen metodologisesta käytöstä.
Helsinki: Tutkijaliitto.
,  . . ”Moniäänisyyden ja tahdikkuuden
välissä: eettisyys n neuvottelukuntatyössä.Tiede &
edistys :, –.
,  . a. “What kind of ‘a girls’ thing’?
Frictions and continuities in the framing and taming of the
 vaccination in Finland.Sociology of Health & Illness
:, –.
,  . b. ”Niklas Luhmann – yhteiskunta
kommunikaationa.” Teoksessa 1900-luvun saksalainen
yhteiskuntateoria, toim. Ilkka Kauppinen, Miikka Pyykkönen
& Olli-Pekka Moisio. Helsinki: Gaudeamus, –.
... Oma tarkasteluni on saanut vaikutteita kaikista aiemmista TM-pakettien kehittelyistä. Niiden lisäksi tukeudun pitkäaikaiseen työhöni sosiologian teoria-ja menetelmäopettajana sekä aiempaan, yhdessä Antti Silvastin kanssa toteuttamaani käsitteelliseen ja metodologiseen tutkimukseen (Silvast & Virtanen 2019Virtanen 2015;Virtanen & Silvast 2020). Lisäksi kehittelyni pohjautuu jäljempänä esittelemääni Sosiologia-lehden tutkimusartikkeleita koskevaan tarkasteluun. ...
Article
Full-text available
Tekstini osallistuu sosiaalitutkimuksen painopisteistä käytävään keskusteluun ja erityisesti laadullisen tutkimuksen teorioita, menetelmiä ja tutkimustapoja koskevaan nykydebattiin. Panokseni rakentuu kolmiosaisesti. Tarjoan ensinnäkin kehittelemäni analyyttisen välineen, teoria-menetelmä-pakettityökalun (TMP-työkalu) tutkijayhteisön käyttöön. TMP-työkalu auttaa tunnistamaan erilaisia teorioiden ja menetelmien yhdistelmiä ja käyttötapoja ja valmentaa luomaan harkittuja tutkimus-asetelmia. Välineen käyttö lisää näin ollen sekä tutkimustyön että sitä koskevan keskustelun refleksiivisyyttä. Toiseksi teen katsauksen suomalaisessa laadullisessa sosiaalitutkimuksessa hyödynnettyihin teorioihin, menetelmiin ja näiden yhdistelmiin. Aineistoni kattaa Sosiologia-lehdessä vuosien 2017 ja 2021 välillä julkaistut tutkimusartikkelit, joissa hyödynnetään ensisijaisesti laadullisia menetelmiä (n=61). Tutkimusotteeni on aineistolähtöinen ja argumentaationi rakentuu katsauksellisesti: kuvaan teorioiden ja menetelmien käyttöä sellaisena kuin se aineistossani esiintyy, nostan esille erilaisia teoria-menetelmäyhdistelmiä ja tarkastelen niiden erityispiirteitä. Kolmanneksi pohdin katsauksen tuloksia metodologisen minimalismin ja maksimalismin käsitteillä ja peilaan löydöksiäni laadullisen tutkimuksen laajan refleksiivisyyden painotukseen.
Chapter
Full-text available
Niklas Luhmannin (1927-1998) rikkaan ja omaperäisen yhteiskuntateorian nousu kansainväliseen tietoisuuteen tapahtuu vähitellen. "Yhteiskunnan yhteiskunnaksi" nimetyn pääteoksen käännöksen ilmestyminen vuosina 2012 ja 2013 on saanut teorian resonoimaan vihdoin myös englanninkielisessä tiedemaailmassa. Abstrakti ja kompleksinen teoria vaatii kuitenkin pureskelua ja sulattelua. Tekstissä luodataan Luhmannin ajattelua ja sen merkitystä nykykontekstissa. Luhmannin tuotannon ja teorian ydinsisältöjen esittelyn lisäksi pohditaan niiden antia sosiaalitieteelliselle nykytutkimukselle ja keskustellaan Luhmannia lähelle tulevien teorioiden kanssa.
Thesis
Full-text available
During the past ten years, a number of social scientists have emphasized the importance of material infrastructures like electricity supply as a research topic for the social sciences. The developing of such new perspectives concerning infrastructures also includes uncertainties and risks. This research analyzes the management of uncertainties in the Finnish electricity infrastructure by posing the following research question: how are electricity interruptions, or blackouts, anticipated in Finland and how are these interruptions managed as risks? The main research methodology of the work is multi-sited field work. The empirical materials include interviews with experts and lay people (33 interviews); participant observation in two electricity control rooms; an electricity consumer survey (115 respondents); and also a number of infrastructure and security policy documents and observations from electricity security seminars. The materials were primarily gathered between 2004 and 2008. Social science research often links risks with major current social changes or socio-cultural risk perceptions. In recent international social science discussions, however, a new research topic has emerged those styles of reasoning and techniques of governance that are deployed to manage risk as a practical matter. My study explores these themes empirically by focusing on the specific habitual practices of risk management in the Finnish electricity infrastructure. The work develops various also semi-ethnographic inquiries into infrastructure risk techniques like monitor screening of real-time risks in electricity control rooms; the management of risks in a liberalized electricity market; the emergence of Finnish reasoning about blackouts from a specific historical background; and the ways in which electricity consumers respond to blackouts in their homes. In addition, the work reflects upon the position of a risk researcher in those situations when the research subjects do not define their management of uncertainties by the concept of risk. The work argues based on recent studies and its results that risk discourse in national and military planning offers a substantial resource to consider infrastructures and their contemporary issues. It also considers the idea, prominent in recent studies concerning insurance in particular, that risk management is a way of combining both public and market logics of provision. Drawing on semi-ethnographic data, the author also discusses the compression of timescales in liberalized infrastructure provision and elaborates the metaphor of screening to consider how market devices like computer monitors affect risk management in a large distributed energy market.
Article
Full-text available
The social life of methods - the idea that research methods are an important topic of inquiry in and of themselves - has been receiving increasing interest in scholarship on the organisation of the economy and social life, including Science and Technology Studies (STS). In STS, especially ethnographic methods have been important for decades. This article develops an ethnographic methodology for the study of a very new case that challenges the assumptions underpinning many STS ethnographies. This case is the networked energy infrastructure, and we specifically focus on its risk management and markets. Drawing upon recent STS interest in multi-sited ethnography, the article's research design is termed the multi-sited analysis of infrastructures (MSAI), and it develops the concepts of framing and taming to focus on meaning formation as mundane sense-making and as technicalised reasoning on different sites. We demonstrate these concepts in a multi-sited ethnography of energy infrastructure and its risk management and market activities in public regulation, special control rooms (including energy trading), and households. The article rounds up by explaining how the application of our methodology contributes to the advancement of interests in multi-sited ethnography, relating our research to the previous work in the fields of STS, infrastructure studies, and their methods.
Chapter
Full-text available
This chapter discusses the practical management of electricity infrastructure and concentrates on two electricity control rooms in a Finnish city’s electricity supply company. One is an electricity network room, the other is an energy market centre. The research explores the two control rooms and their political and professional contexts. By combining observations and interviews with workers from both rooms with higher-level political and organisational documents (EU directives, Finnish legislation and annual reports of the electricity company) it unpacks how and why the control rooms had been ‘unbundled’ as part of the organisation of the city’s electricity supply company. The method of moving between multiple research sites allows to explore the forms of situated conduct and of sense-making and skill enacted in the two control rooms, viewed as specialised centres of coordination. This approach draws on other workplace and organisational studies on research in science and technology studies that also investigate the situated character of organisational procedures and arrangements.
Article
Full-text available
This article addresses the anticipated use and users of smart energy technologies and the contribution of these technologies to energy sustainability. It focuses on smart grids and smart energy meters. Qualitative accounts given by European technology developers and experts reveal how they understand the final use and social impacts of these technologies. The article analyzes these accounts and compares the UK’s smart meter rollout with experiences from other European countries, especially Finland, to provide insights into the later adoption stages of smart energy and how its impacts have evolved. The analysis highlights significant differences in the likely intensity and manner of user engagement with smart grids and meters: depending first on whether we are considering existing technologies or smart technologies that are expected to mature sometime in the next decade, and second on whether the ‘user’ is the user of smart meters or the user of an entire layer of new energy services and applications. By deploying the strategic approach developed in the article, smart grid developers and experts can give more explicit attention to recognizing the descriptions of ‘users’ in smart-grid projects and to the feasibility of these expectations of ‘use’ in comparison to the possibilities and limits of energy services and applications in different country contexts. The examination of user representations can also point out the need for further technology and service development if some of the envisioned user profiles and user actions appear unrealistic for presently available technologies.
Book
While Georg Simmel is widely known, the impact of his work has been far from straightforward, with the ways in which his ideas have been taken up by later thinkers as complex and diverse as the ideas themselves. The Simmelian Legacy is a comprehensive study of the work of this influential sociologist and philosopher and its reception in the Anglophone, German, and French intellectual worlds. By returning to Simmel and his legacy, this text gives voice to a corpus of vast significance and great potential that has lived too much in the shadows. It examines how his relational mode of thought transforms the landscape of sociological problems to subvert conventional conceptions of Simmel's oeuvre as well as of sociology's history. It not only rediscovers key dimensions of Simmel's thought, but also explores its gradual and uneven re-emergence within subsequent scholarship.
Book
Systeemiteoreettisia askelmerkkejä nyky-yhteiskuntaan on kirjoittajansa pitkän, saksalaisen yhteiskuntateorian maailmaan suuntautuneen tutkimusmatkan tulos. Teos esittelee matkan aikana muodostuneen tulkinnan yhteiskuntatieteellisestä systeemiteoriasta sekä tulkinnalle rakentuvan tutkimustavan. Askelmerkit rakentuvat systeemiteoreettisesti, mutta niiden avulla ponnistetaan empiirisen yhteiskuntatutkimuksen kentälle. Systeemiteorian yhteiskunta rakentuu koossa pysymisen kiinnepisteen sijasta kommunikaation eriytymiselle vailla suuntaa ja päätepistettä. Teoksessa kehitellään tämän Niklas Luhmannin yhteiskuntateoreettisen lähtökohdan pohjalta systeemiteoreettista metodologiaa nyky-yhteiskunnan tutkimuksen tarpeisiin. Kehittelytyössä systeemiteoriaa avataan myös keskusteluihin muiden ajankohtaisten, yhteiskuntaa luotaavien teoreettisten tarkastelutapojen kanssa. Näistä keskeisiä ovat Bruno Latourin ajattelu, yhteiskunnan koossa pysymisen kysymykselle rakentuvat yhteiskuntateoriat, amerikkalainen pragmatismi sekä erilaiset mikrososiologiset lähestymistavat. Kehiteltyä metodologiaa hyödynnetään myös konkreettisesti lääketieteen empiiristä etiikkaa ja eettisen neuvottelukunnan toimintaa tarkastelevassa tapaustutkimuksessa. Monipuolinen teos on hyödyllistä luettavaa yhteiskuntateoriasta kiinnostuneiden ohella myös laadullisen tutkimuksen metodologiasta ja lääketieteen etiikasta kiinnostuneille.