BookPDF Available

MAASEUDUN VALOKUITU- INVESTOINNIT Selvitys maaseudun valokuiturakentamisen tilanteesta ja toteutusmalleista sekä valokuidun saatavuuden vaikutuksesta väestönkehitykseen

April 2020

Publisher: Suomen Kuntaliitto
ISBN: 978-952-293-701-8

Authors:

Petri Kahila

University of Eastern Finland

Arja Kurvinen

University of Eastern Finland; Joensuu, Finland

Show all 5 authorsHide

Tässä Suomen Kuntaliiton koordinoiman Maaseudun INFRA -verkoston tilaamassa selvityksessä käsitellään maaseudun valokuituverkkojen tilannetta sekä valokuituinvestointien toteutusmalleja ja rahoitusta. Lisäksi selvityksessä arvioidaan valokuituinvestointien paikallisia ja alueellisia sosioekonomisia vaikutuksia. Selvityksen tavoitteena on kuvata onnistuneita ja siten laajemmin hyödynnettäviksi ja edelleen kehitettäviksi soveltuvia malleja valokuiturakentamisen edistämiseksi Suomessa ja erityisesti maaseudulla.

Content uploaded by Arja Kurvinen

Content may be subject to copyright.

Content uploaded by Olli Lehtonen

Content may be subject to copyright.

MAASEUDUN

VALOKUITU-

INVESTOINNIT

Selvitys maaseudun valokuiturakentamisen

tilanteesta ja toteutusmalleista sekä valokuidun

saatavuuden vaikutuksesta väestönkehitykseen

Timo Hirvonen, Petri Kahila, Arja Kurvinen,

Olli Lehtonen ja Janne Sinerma

Kirjoiajat: Timo Hirvonen, Petri Kahila,

Arja Kurvinen, Olli Lehtonen ja Janne Sinerma

Itä-Suomen yliopisto, alue- ja kuntatutkimuskeskus SPATIA

ISBN 978-952-293-701-8 (pdf)

Helsinki 2020

Suomen Kuntaliitto

Toinen linja 14

PL 200, 00101 Helsinki

Puhelin 09 7711

www.kuntaliitto.

3MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Sisältö

Esipuhe 5

1 Tausta 6

1.1 Valokuituverkkojen merkitys maaseudulla 6

1.2 Laajakaistarakentamisen tukeminen Suomessa 7

1.3 Valokuituverkon hyödyntäminen 10

1.4 Selvityksen tavoitteet ja raportin sisältö 11

2 Kiinteän laajakaistarakentamisen tilanne Suomessa 12

2.1 Kiinteän laajakaistan saatavuus Suomessa vuonna 2018 12

Rakennuskohtainen valokuidun saatavuus 12

Paikkatietoaineistoon perustuva valokuidun saatavuus 14

2.2 Maakuntaliittojen rooli valokuiturakentamisen edistämisessä 16

Case Pohjois-Pohjanmaa 17

3 Valokuiturakentamisen rahoitus ja kustannukset 18

3.1 Valokuiturakentamisen kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä 18

3.2 Tilastotietoja valokuiturakentamisen kustannuksista 19

Asukastiheys vaikuttaa valokuituhankkeiden kannattavuuteen 21

3.3 Liittymien hinnoittelu on haastavaa 23

4 Valokuituinvestointien toteutusmalleja 25

4.1 Case-tarkastelun eteneminen 25

4.2 Kuntaomisteisen osakeyhtiön malli 26

CASE: Ilonet Oy – kattava laajakaistaverkko kaikille kuntalaisille 27

CASE: Suupohjan Seutuverkko Oy – avoin kuituverkko Suupohjaan

ja Pohjois-Satakuntaan 29

4.3 Osuuskuntamalli 30

CASE: Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu 32

CASE: Verkko-osuuskunta Ysinetti 33

4.4 Asukaslähtöinen kyläverkkomalli 34

CASE: Äkäslompolon kyläverkko (Verkko-osuuskunta Ylläksen

Laajakaista) 35

CASE: Monnin kyläverkko (Kuitu 16 osuuskunta) 36

4.5 Teleoperaattori- tai teknologiayritysvetoinen rakentamismalli 38

CASE: Kaisanet Oy 38

4.6 Energiayhtiövetoinen rakentamismalli 40

CASE: Oulun Seudun Sähkö 41

5 Arviointia onnistuneista hankkeista ja investoinneista 43

5.1 Hankkeiden organisointi ja toteutustavat 43

Osaaminen ja oppiminen 43

Kunnan rooli ja rahoitusjärjestelyt 43

Hinnoittelu 44

Markkinointi 44

Suunnittelu 45

Kaksi verkkokonseptia 45

5.2 Rahoituksen haasteita 45

5.3 Yhteisrakentamisen edut ja haasteet 46

5.4 Toimintatavat investoinnin jälkeen 47

6 Valokuidun saata vuuden vaikutus harvaan asuujen

alueiden väestökehitykseen 48

6.1 Tutkimustieto valokuidun vaikutuksista vaihtelee 48

6.2 Valokuidun vaikuttavuuden tutkiminen 49

Paikkatietoaineistot 49

Tutkimusmenetelmät valokuidun saatavuuden vaikutuksien tarkasteluun 51

6.3 Vaikuttavuusarviointi valokuituinvestoinneista 53

Valokuidun saatavuus ja alueiden väestökehitys 53

Valokuiturakentamisen vaikutukset valokuidun saatavuuteen 55

Valokuiturakentamisen vaikuttavuus väestökehityksessä 56

7 Selvityksen johtopäätökset 61

7.1 Johtopäätöksiä valokuiturakentamisen rahoituksesta ja

toimintamalleista 61

Rakentamishankkeiden organisoituminen ja toteutuminen 61

Rahoitus ja julkisen tuen tarve 61

Kunnan rooli ja merkitys 62

Laajakaistayhteyden saatavuuden tilanne 62

Yhteisrakentamisen edistäminen 63

Onnistumisia ja ratkaisuja ongelmiin 63

Edistääkö palvelujen siirtyminen verkkoon rakentamista? 63

7. 2 Johtopäätöksiä valokuidun saatavuuden vaikutuksista 64

Lähteet 66

Liieet 71

5MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Tässä Suomen Kuntaliiton koordinoiman Maaseudun INFRA -verkoston tilaamassa selvi-

tyksessä käsitellään maaseudun valokuituverkkojen tilannetta sekä valokuituinvestoin-

tien toteutusmalleja ja rahoitusta. Lisäksi selvityksessä arvioidaan valokuituinvestointien

paikallisia ja alueellisia sosioekonomisia vaikutuksia. Selvityksen tavoitteena on kuvata

onnistuneita ja siten laajemmin hyödynnettäviksi ja edelleen kehitettäviksi soveltuvia

malleja valokuiturakentamisen edistämiseksi Suomessa ja erityisesti maaseudulla.

Maaseudun INFRA -verkosto on yksi Maaseutupolitiikan verkostoista, joka edistää Maa-

seutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020 ja Maaseutupolitiikan neuvoston (MANE)

tavoitteiden toteutumista. Verkoston toiminta on rahoitettu MANEn käytettävissä olevista

maaseutupolitiikan valtakunnallisista maaseudun kehittämisvaroista. INFRA-verkoston

toiminnalla vahvistetaan maaseudun elinvoimaisen toimintaympäristön edellytyksiä kes-

kittyen maaseutualueiden infrastruktuuria koskeviin kysymyksiin ja paikkaperusteiseen

kehittämiseen.

INFRA-verkostossa toimivat tietoliikenneyhteydet rinnastetaan muuhun perusinfrastruk-

tuuriin. Julkisten palveluiden siirtyminen verkkoon edellyttää toimivia tietoliikenneyh-

teyksiä tasapuolisesti joka puolella maata. Valokuituverkkojen rakentaminen edistää

asukkaiden tasa-arvoa ja tukee paikallista yritystoimintaa. Tämä selvitys julkaistaan tilan-

teessa, jossa monet suomalaiset ovat erittäin laajasti siirtyneet etätyöhön koronaviruk-

sen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi. Monet arvioivat, että etätyö ja sähköinen asiointi

jatkuvat aiempaa laajemmassa mittakaavassa myös poikkeustilan jälkeen. Tämä korostaa

entisestään toimivien tietoliikenneyhteyksien merkitystä niin työn teon, asioinnin, järjes-

töosallistumisen kuin myös ajankohtaisen tiedonvälityksen mahdollistajana.

Selvityksen toteutti alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan

tutkimuslaitos. Työn suorittivat Petri Kahila (FT, dosentti), Timo Hirvonen (YTM), Arja Kur-

vinen (YTT), Olli Lehtonen (FT, dosentti, talousmaantiede) ja Janne Sinerma (harjoittelija).

Selvityksen ohjausryhmään kuuluivat erityisasiantuntijat Taina Väre ja Jari Ylikoski Suo-

men Kuntaliitosta, johtava asiantuntija Päivi Peltola-Ojala ja viestintäverkkoasiantuntija

Harri Grönroos Liikenne- ja viestintävirastosta, maaseutuylitarkastaja Marianne Selkäin-

aho Maa- ja metsätalousministeriöstä, projektipäällikkö Esa Huurreoksa Pohjois-Karja-

lan maakuntaliitosta ja kehitysjohtaja Markus Lassheikki Maa- ja metsätaloustuottajain

Keskusliitosta.

Ohjausryhmän puolesta

Helsingissä 2.4.2020

Esipuhe

6MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Digitalisaation edistäminen on ollut pitkään keskeinen teema sekä kansallisessa että

Euroopan unionin politiikassa. Päämääränä on, että kaikilla kansalaisilla niin maaseu-

dulla kuin kaupungeissa tulisi olla tasavertainen pääsy ja mahdollisuus käyttää nopei-

ta ja toimintavarmoja tietoliikenneyhteyksiä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi vuonna

2008 käynnistyi Laajakaista kaikille 2015 -hanke, joka sittemmin jatkui Nopea laajakaista

-tukiohjelmana. Näiden hankkeiden avulla on edistetty nopeiden laajakaistayhteyksien

rakentamista markkinavetoisen laajakaistarakentamisen sivuun jäävillä alueilla, joita ovat

erityisesti harvaan asutut maaseutualueet. Kansallisen tukiohjelman lisäksi laajakaista-

rakentamista on tuettu EU-osarahoitteisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjel-

man hankerahoituksella1.

Liikenne- ja viestintäministeriön digitaalisen infrastruktuurin strategia (1.10.2018) mää-

rittelee Suomen laajakaistatavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi vuoteen 2025

saakka. Laajakaistaa koskevana yleislinjauksena viitataan EU:n laajakaistatavoitteeseen

(100 Mbit/s) ja tarpeeseen kehittää laajakaistan tarjontaa tulevaisuuden tarpeiden sekä

palveluiden ja teknologian kehityksen mukaisesti. Viimeksi mainitun osalta todetaan,

että kiinteät ja langattomat yhteydet eivät korvaa toisiaan, vaan niitä molempia tarvi-

taan. Kiinteän laajakaistan etuina mainitaan niiden toimintavarmuus ja siirtonopeus. Siksi

strategiassa esitetään, että uusien valokuituyhteyksien rakentamista jatketaan ja vanhoja

kupariyhteyksiä korvataan valokuidulla. Toimenpiteinä esitellään pääasiassa menettely-

tapoihin liittyviä uudistuksia, joilla nopeutetaan verkkojen rakentamista ja parannetaan

niiden kustannustehokkuutta (lupamenettelyt, yhteisrakentaminen). Strategiassa ei oteta

kantaa laajakaistainvestointien julkiseen tukeen, vaan päätökset siitä jäävät strategian

toteutuksen aikana tehtäviksi. Strategiassa kuitenkin todetaan, että vuonna 2021 alkavan

EU-ohjelmakauden mahdollisuudet tukea laajakaistainvestointeja tulee ottaa huomioon

erityisesti harvaan asuttujen maaseutualueiden yhteyksien parantamisessa.

1.1 Valokuituverkkojen merkitys maaseudulla

Digitalisaation merkitys yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa on lisääntynyt. Toimivat tie-

toliikenneyhteydet ovat tieverkostoon, sähköön ja veteen verrattavissa oleva perusinf-

rastruktuuri, jota ilman on vaikea tulla toimeen (Salemink ym. 2015). Sujuvat tietoliiken-

neyhteydet ovat edellytys sille, että yritykset voivat toimia ja kehittää toimintaansa ja että

1 Jatkossa tähän maaseutuohjelman rahoitukseen viitataan myös ilmauksella ”maaseuturahasto”, joka

tarkoittaa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastoa.

1 Tausta

7MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

asukkaat voivat käyttää sähköisiä palveluja, opiskella ja tehdä työtä. Digitalisaation etene-

minen merkitsee sitä, että yhä useammat palvelut ovat siirtyneet verkkoon ja palvelujen

käyttö edellyttää laadukkaita, luotettavia, turvallisia ja nopeita yhteyksiä.

Valokuidun saatavuuden ohella hyötyjen kannalta tärkeää on yhteyksien käyttöönotto eli

kotitalouksien ja yritysten liittyminen valokuituverkkoon, kun yhteys on alueella saatavil-

la. Valokuituverkon käyttöönotto ei tapahdu samassa tahdissa kuin sitä olisi tarjolla. Kiin-

teän laajakaistan käyttöönottoon näyttäisivät vaikuttavan erityisesti asukkaiden koulutus-

taso, kotitalouksien tulot, ikä, aiempi kokemus tietoteknologian käytöstä sekä kiinteän

yhteyden hinta (Tookey ym. 2006; Carare ym. 2015; Whitacre ym. 2014; LaRose ym. 2017).

Maaseudulla nopeat tietoliikenneyhteydet ovat erittäin tärkeitä siksi, että digitalisaatiota

hyödyntämällä palvelujen saatavuus ja saavutettavuus paranevat maaseudun harvene-

vassa fyysisessä palveluverkossa. Monet arjen toiminnot kuten pankkiasiointi tai ostosten

tekeminen ovat jo siirtyneet verkkopalvelupohjaisiksi. Osa sosiaali- ja terveyspalveluista

sekä koulutus-, yritys- ja informaatiopalvelut ovat siirtymässä yhä enemmän digitaalisik-

si palveluiksi verkkoon. Palveluiden täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää toimivia,

turvallisia ja nopeita laajakaistayhteyksiä, joita langattomat yhteydet eivät aina voi taata

(Antikainen ym. 2017; Townsed ym. 2013). Langattoman 5G-verkon kehitys korostanee va-

lokuituyhteyksien merkitystä entisestään. Toimiakseen 5G vaatii tiheän tukiasemaverkon

ja sen, että tukiasemilta tieto liikkuu valokuitua pitkin eteenpäin.

Palveluiden ohella hyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat etätyön ja etäopiskelun

maaseudulla. Vakinaisten asukkaiden ohella iso osa työelämässä olevista vapaa-ajan

asukkaista on kiinnostunut lisäämään työskentelyä ja asumista vapaa-ajan asunnol-

la (Kurvinen ym. 2018). Monipaikkaisen asumisen edellytyksenä ovat kuitenkin riittävän

hyvät ja toimivat tietoliikenneyhteydet. Verkon kuormittumisen, maaston muotojen tai

sijainnin takia langattomat yhteydet eivät usein riitä työskentelyyn, opiskeluun tai yrityk-

sen asioiden hoitamiseen. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuudella on merkitystä

myös kansalaisten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden näkökulmista, koska ne helpottavat

maaseudun asukkaiden tiedon saantia ja yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin (Kurvinen ym.

2018).

Hyvät tietoliikenneyhteydet, joita valokuituverkko voi tarjota, ovat tärkeitä maaseu-

tualueiden vetovoiman kannalta. Niillä on vaikutuksensa yritysten sijaintipäätöksiin ja

ihmisten muuttopäätöksiin. Hyvät tietoliikenneyhteydet voivat houkutella alueelle uusia

asukkaita, jolloin työvoiman tarjonta kasvaa. Maaseudun vetovoimaa erityisesti nuorten,

koulutettujen ja naisten asuin- ja työskentelypaikkana voidaan lisätä nopeilla tietolii-

kenneyhteyksillä. Tämän väitteen taustalla on valokuituyhteyksien hyötyjä selvittäneessä

tutkimuksessa tehty havainto, että eniten valokuituyhteydestä kokivat hyötyneensä työs-

sä ja koulutuksessa alle 50-vuotiaat (koulutustasosta riippumatta), korkeasti koulutetut

(erityisesti 51–65-vuotiaat) sekä naiset. (Kurvinen ym. 2018.)

1.2 Laajakaistarakentamisen tukeminen Suomessa

Valtioneuvoston periaatepäätös laajakaistarakentamisen tukemisesta tehtiin vuonna 2008

ja sitä koskeva lainsäädäntö astui voimaan vuoden 2010 alussa. Tuet olivat osa Matti Van-

hasen II-hallituksen kansallista Laajakaista kaikkien ulottuville -toimintasuunnitelmaa,

8MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

jolla pyrittiin parantamaan tietoliikenteen infrastruktuuria merkittävästi kaikkialla maassa

muutamien lähivuosien aikana. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä tavoitteena oli, ”että

31.12.2015 mennessä kaikkialla maassa on kysynnän mukaisesti saatavilla 100 megabitin2

yhteydet mahdollistava valokuitu- tai kaapeliverkko tai muu ominaisuuksiltaan näihin

rinnasteinen verkko, johon liitettävällä enintään kahden kilometrin pituisella kiinteällä tai

langattomalla tilaajayhteydellä ainakin 99 prosentissa vakinaisista asunnoista sekä yritys-

ten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaisista toimipaikoista voidaan käyttää erittäin

suuria yhteysnopeuksia vaativia viestintä- ja muita tietoyhteiskunnan palveluita.”

Julkisen rahoituksen osalta päähuomio kohdistui haja-asutusalueille, joilla ei katsottu

olevan mahdollisuuksia markkinaehtoiseen laajakaistarakentamiseen. Lain valmisteluai-

kana vallitsi optimistinen käsitys markkinaehtoisen rakentamisen etenemisestä. Vuoteen

2015 mennessä kaupallisesti rakennetun valokuidun arvioitiin olevan saatavilla noin 95

prosentilla kotitalouksissa. Siksi tuet suunnattiin vain kaikkein harvimmin asutuille alueil-

le siten, että niiden piiriin lukeutui noin 5,4 prosenttia Suomen väestöstä. Tämän arvioitiin

maksavan noin 200 miljoonaa euroa ja sen myötä 130000 kotitalouden ennakoitiin tule-

van laajakaistan saatavuuden piiriin. (Laajakaista kaikkien ulottuville. Kansallinen toimin-

tasuunnitelma tietoyhteiskunnan infrastruktuurin parantamiseksi 2008; Laki laajakaista-

rakentamisen tuesta haja-asutusalueilla 2009/1186.)

Laajakaistatuen edellytykseksi asetetiin se, että tuen saaja maksaa hankkeen tukikelpoi-

sista kustannuksista 34 prosenttia ja kunta 33 prosenttia. Poikkeuksen muodostaisivat

kunnat, joissa laajakaistahankkeen rahoitus muodostaisi kohtuuttoman rasitteen. Lain

mukaan kuntien maksuosuusluokka määriteltiin kahdeksaksi prosentiksi niissä kunnissa,

joissa ”laajakaistahankkeen rahoittaminen muutoin muodostaisi kohtuuttoman taloudel-

lisen rasitteen kunnan taloudellinen kantokyky, laajakaistahankkeen laajuus ja tekninen

toteuttamistapa, kunnan asukastiheys sekä hankkeen kunnan väestömäärään suhteutettu

rakentamiskustannus huomioon ottaen”. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön asetuk-

sella eräiden kuntien rahoitusosuudeksi määriteltiin 22 prosenttia. Vuoteen 2015 saakka

tämä 22 prosentin EU-tuki ohjattiin hankkeille ELY-keskusten kautta ja sen jälkeen tuki

on ollut valtion tukea. Valtion tai EU:n tuki kattoi näin joko 33, 44 tai 58 prosenttia laa-

jakaistahankkeiden tukikelpoisista kustannuksista (Laki laajakaistarakentamisen tuesta

haja-asutusalueilla 2009).

Julkisen tuen lisäehtona mainitaan, että tuen saajan on tarjottava verkko- ja viestintäpal-

veluja vähintään kymmenen vuotta viimeisen tukierän maksamisen jälkeen. Lisäksi tuen

ehdoissa eritellään, mitkä kustannukset kuuluvat tuen piiriin ja mitkä ovat tukikelvotto-

mia.

Vuoden 2010 jälkeen laajakaistatukilakia on muutettu useaan otteeseen. Ensimmäiset

muutokset astuivat voimaan jo puoli vuotta alkuperäisen lain voimaantulon jälkeen. Tuol-

loin lakiin lisättiin hakumenettelyyn ja tukikelvottomiin kustannuksiin kohdistuvia tarken-

nuksia. Vuonna 2012 lakiin puolestaan tehtiin useita muutoksia. Merkittävin niistä koski

ennakkorahoitusta siten, että puolet tuesta voitiin maksaa ennakkoon tukipäätöksen

2 Tarkoittaa tiedonsiirron nopeutta 100 megabittiä sekunnissa. Jäljempänä tästä käytetään ilmaisua ”100

megan yhteys” tai ”100 megan laajakaista”.

9MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

tultua lainvoimaiseksi. Vuonna 2014 lakia muutettiin edelleen ja siihen tehtiin mm. vel-

voitteiden voimassaoloaikoja koskevia muutoksia. Toistaiseksi viimeiset muutokset laaja-

kaistalakiin tehtiin vuonna 2017. Niissä muun muassa kumottiin alkuperäisen lain kolmas

pykälä, joka määritteli tukikelpoisuuden kohdistumaan harvimmin asutuille eli vain 5,4

prosenttia väestöstä käsittäville alueille. Toinen merkittävä muutos koski tukikelvotto-

mien kustannusten määrittelyä. Alkuperäisen määritelmän mukaan tukikelvottomia olivat

kahden kilometrin päähän käyttäjän asuin- tai sijaintipaikasta ulottuvan rakentamisen

kustannukset. Lakimuutoksessa tätä tukikelvotonta verkon osaa pienennettiin koskemaan

vain sadan metrin etäisyyttä käyttäjän asuin- tai sijaintipaikasta.

Laajakaistatukilain mukaista tukea nopeiden kiinteiden laajakaistaverkkojen rakentami-

seen on voinut saada Nopea laajakaista- hankkeesta Tracomilta (aiemmin Laajakaista

kaikille 2015 -hanke ja vuoteen 2018 saakka Viestintävirasto)3. Hankkeen tavoitteena on

ollut varmistaa valtion tuen avulla nopeiden laajakaistaverkkojen rakentaminen alueilla,

joille kaupallinen tarjonta ei todennäköisesti toteudu. Laajakaistahankkeessa myönnetty-

jen tukien maksaminen jatkuu vuoteen 2021 asti.

Ohjelmakaudella 2007–2013 maaseutuohjelman rahoitus oli mukana Laajakaista kaikille

2015 -hankkeessa, ja ohjelmakaudella 2014–2020 tukea on maksettu alatoimenpiteestä

7.3, tuki laajakaistainfrastruktuuriin. Maaseuturahaston rahoittamat laajakaistahankkeet

voivat olla sisällöiltään monipuolisia ja ne voivat kohdistua sekä laajakaistainfrastruk-

tuurin uudisrakentamiseen ja verkon parantamiseen, että digitaalisuutta hyödyntävien

palvelujen kehittämiseen. Maaseuturahaston tuen piiristä on rajattu pois suuret infra-

struktuurihankkeet, kuntien ja valtion vastuulla olevat lakisääteiset hankkeet, yksityisten

henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ja yritysten investointi- ja kehittämishankkeet.

Tuet myöntää ELY-keskus ja tukiehdot olivat tätä raporttia kirjoitettaessa, syksyllä 2019,

pitkälti samat kuin valtion laajakaistatuessa: tuen saajilla on oltava riittävät taloudelliset

ja toiminnalliset resurssit, verkon on taattava 100 megan nopeus, sen on oltava tuen saa-

jan omistuksessa ja se on pidettävä käytössä viiden vuoden ajan viimeisen tukierän mak-

samisesta. Hankkeiden toteutusaika on kolme vuotta, johon on mahdollista saada kahden

vuoden lisäaika. (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020, 307).

Käytännössä laajakaistainfrastruktuurin rakentamiseen, uudistamiseen ja kehittämiseen

voi saada tukea Maaseutuohjelman kyläverkkotuesta joko ELY-keskusten tai Leader-ryh-

mien kautta4. Tukea on voinut hakea kunta, yhdistys, osuuskunta sekä pieni tai keskisuuri

yritys laajakaistan rakentamiseen kylälle tai useamman kylän alueelle. Tuki on ollut 50

tai 70 prosenttia kokonaiskustannuksista. Edellisten lisäksi laajakaistainfrastruktuurin

investointeihin on voitu käyttää EU:n ohjelmakaudella 2007-2013 muitakin tukimuotoja,

kuten esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea, jolla tuettiin yhteensä

noin kymmentä valokuituverkon investointihanketta.5

3 Laajakaistatukilain mukaisesta tuesta käytetään myöhemmin ”Tracomin myöntämä tuki” tai ”valtion

tuki”.

4 Maaseutuohjelmasta saadusta rahoituksesta käytetään myöhemmin myös nimitystä ”maaseuturahas-

ton tuki”.

5 Tuista tarkempaa tietoa ja kuvaukset: https://www.maaseutu./laajakaistainfo/rahoitus/kansallisil-

ta-viranomaisilta-saatava-rahoitus/

10MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

25.2.2020 mennessä Liikenne- ja viestintävirasto Tracom6 oli myöntänyt Laajakaista

kaikille ja sitä jatkaneen Nopea laajakaista -tukiohjelmien kautta rahoituksen 158 alu-

eelliselle hankkeelle. Näille hankkeille myönnetty tuki oli 75,9 miljoonaa euroa, josta oli

maksettu edellä mainittuun ajankohtaan mennessä 51,9 miljoonaa euroa (Tracom 2020).

Nopea laajakaista -tukiohjelmaan pystyi jättämään hankehakemuksia vuoden 2018 lop-

puun saakka ja siitä rahoitetut laajakaistahankkeet edellytettiin toteutettavan vuoden

2020 loppuun mennessä.

Vuoden 2019 lopussa maaseutuohjelmassa oli toteutettu tai oli toteutettavana 131 laaja-

kaistainfrastruktuuriin liittyvää investointi- tai kehittämishanketta, ja niiden kokonaisra-

hoitus oli 51,5 miljoonaa euroa. Näistä hankkeista valokuituinvestointeihin kohdistui 96.

Niihin oli myönnetty tukea 31,7 miljoonaa euroa, josta oli maksettu vuoden 2019 loppuun

mennessä 20,3 miljoonaa euroa. Kehittämishankkeita oli 35, ja ne olivat valokuitura-

kentamisen aktivointi- ja esiselvityshankkeita tai digitalisaation hyödyntämishankkeita

(Maaseutu 2020, hankerekisteri 2019; Selvitys valokuituinvestointien kehittämisestä 2019;

Ruokavirasto 2020).

1.3 Valokuituverkon hyödyntäminen

Valokuitu mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden ja liiketoiminnan kehittämisen, mutta

sillä on vaikutuksia myös yritysten perustamiseen ja sijoittumiseen. Valokuituyhteyksien

hyödyntämistä selvittänyt tutkimus osoitti, että saatavilla oleva kuituyhteys oli vaikut-

tanut joka neljännelle yritykselle paikkakunnalle sijoittumiseen ja joka kuudennelle yri-

tystoiminnan käynnistämiseen (Kurvinen ym. 2018). Yritykset tarvitsevat nopeita tietolii-

kenneyhteyksiä palveluiden käytössä sekä yhteydenpidossa asiakkaisiin ja sidosryhmiin

(Barkley ym. 2007; Mack 2014). Valokuituyhteys auttaa yrityksiä digitaalisten välineiden

hyödyntämisessä hyvin laajasti, ja digitaalisesti suuntautuneille maaseudun yrityksille

valokuituyhteys on elinehto. Viime vuosina esimerkiksi maatilat ovat tulleet yhä riippuvai-

semmiksi tietoliikenneyhteyksistä, koska tuotantotekniikat ja tuotannon tukipalvelut ovat

teknistyneet voimakkaasti. (Pyykönen, Lehtonen 2016.) Valokuituyhteydet vähentävätkin

maaseudun asukkaiden ja yritysten sijaintihaittaa.

Kiinteän nopean laajakaistan ja talouden kasvun välistä suhdetta on tutkittu jonkin ver-

ran ja tutkimuksista on saatu todisteita siitä, että nopealla laajakaistalla on positiivisia

vaikutuksia alueiden talouteen. Valokuituverkon rakentamisella voi siten olla positiivisia

vaikutuksia esimerkiksi väestökehitykseen, työllisyyteen, tuloihin ja uusien työpaikkojen

syntymiseen (Prieger 2013; Forzati ym. 2012; Mölleryd 2016; Atasoy 2013). Valokuituyhte-

yksien rakentamisen erityisesti maaseutualueille nähdään tärkeänä, koska se luo mah-

dollisuuksia alueen talouskasvulle ja yritysten kehitykselle.

Esimerkiksi Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että valokuituverkon tar-

jonnalla on positiivia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja väestökehitykseen (Forzati ym.

2012). Lisäksi tutkimuksissa voitiin osoittaa, että kymmenen prosentin lisäys valokuitu-

verkkoon liittymisessä luo kahdeksan uutta yritystä 100 000 asukasta kohden (Mölleryd

2016; Mattson 2016). Valokuituyhteyden saatavuus lisää taloudellista aktiivisuutta, mikä

6 Jäljempänä ”Tracom”. Vuoteen 2018 asti viestintäverkkoja koskevia valvontatehtäviä hoiti Viestintävi-

rasto.

11MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

edelleen vaikuttaa työllisyyteen. Olemassa olevat yritykset palkkaavat lisää työvoimaa,

itsensä työllistäminen ja yrittäjyys hyödyntävät valokuidun luomia mahdollisuuksia.

1.4 Selvityksen tavoieet ja raportin sisältö

Selvitystyö jakautui kolmeen osatavoitteeseen:

Ensimmäisessä osatavoitteessa kartoitettiin ja analysoitiin valokuituinvestointien toteu-

tusmalleja. Toteutusmalleja esitetään kuusi ja niitä havainnollistetaan kahdeksan tapa-

ustarkastelun avulla. Tapaustarkasteluissa eritellään valokuituverkon rakentamisen sekä

valokuituverkon käyttöönoton hyviä käytäntöjä ja nostetaan esiin onnistuneen valokuitu-

rakentamisen tunnusmerkkejä. Tapaustarkastelujen kohteet valittiin kaksivaiheisesti:

• Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin laajakaistarakentamisen toteutustavat ja

selvitystehtävän näkökulmasta kiinnostavimmat laajakaistarakentamisen hanke-

esimerkit. Kartoitus perustui dokumenttiaineistoihin, aiempiin tutkimuksiin sekä

asiantuntija-arvioihin.

• Toisessa vaiheessa päätettiin tapaustarkastelujen lukumäärä ja niiden kohteet

yhteistyössä tilaajan ja hankkeen ohjausryhmän kanssa.

Toisessa osatavoitteessa selvitettiin valokuiturakentamisen taloutta ja analysoitiin valo-

kuituhankkeiden rahoitusmalleja. Tuloksena esitetään yleiskuva valokuituinvestointien

taloudesta ja yhdyskuntarakenteen sille asettamista reunaehdoista. Eri toteutustavoille

ominaisia rahoitusmalleja eritellään tapaustarkastelujen yhteydessä.

Kolmannessa osatehtävässä tarkasteltiin valokuiturakentamisen ja alueiden sosioekono-

misen kehityksen välisiä yhteyksiä. Sen taustaksi tehtiin kirjallisuuskatsaus, jossa koottiin

yhteen aihepiiriä käsittelevät keskeiset kansainväliset ja kansalliset tutkimustulokset. Ne

osoittavat, että tietoliikenneyhteyksien vaikutukset aluekehitykseen ovat vaikeasti arvi-

oitavissa. Suomessa toteutettujen laajakaistahankkeiden vaikutuksia analysoitiin tilas-

tollisin menetelmin alueiden väestökehityksen perustella. Mallinnuksessa hyödynnettiin

kaltaistamista, jossa tarkasteltaville alueyksiköille muodostetaan taustatekijöiden perus-

teella mahdollisimman samankaltaisia verrokkialueita. Tämän osion tutkimusaineistoina

käytettiin Tilastokeskuksen kunta- ja ruutuaineistoja, joita täydennettiin Yhdyskuntara-

kenteen seurannan aineistoilla (SYKE) sekä valokuituyhteyden saatavuustiedoilla (Tra-

com).

Raportti etenee käsillä olevan johdantoluvun jälkeen seuraavasti: Luvussa 2 esitetään

yleiskuva nopean laajakaistan saatavuudesta Suomessa ja valotetaan maakuntien liittojen

roolia valokuituhankkeiden koordinoijana. Sen jälkeen luodaan katsaus valokuituraken-

tamisen talouteen sekä yhdyskuntarakenteen ja valokuiturakentamisen kannattavuuden

välisiin yhteyksiin. Neljännessä luvussa tarkastellaan valokuiturakentamisen toteutus-

malleja ja havainnollistetaan niihin liittyviä toimintatapoja ja rahoitusvaihtoehtoja tapa-

ustarkasteluiden avulla. Koosteen niistä muodostaa luku 5, jossa esitetään arviointia

onnistuneiden valokuituhankkeiden toteutuksesta. Luvussa 6 esitetään analyysi vakokui-

dun saatavuuden vaikutuksista harvaan asuttujen maaseutualueiden väestökehitykseen.

Lopussa on yhteenveto ja suositukset.

12MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Tracomin MONITORi-palvelu7 sisältää koko maan kattavaa ja alueittain eriteltyä tietoa

laajakaistan saatavuudesta ja nopeudesta. Seuraava yhteenveto esittelee saattavuus-

tietoja valokuidun osalta Suomessa vuonna 2018. Ensiksi olevat tilastoluvut perustuvat

rakennuskohtaisiin saatavuustietoihin ja toisena esitetään paikkatietoihin pohjautuvia

lukuarvoja.

2.1 Kiinteän laajakaistan saatavuus Suomessa vuonna 2018

Rakennuskohtainen valokuidun saatavuus

Rakennuskohtainen saatavuus viittaa tilanteeseen, jossa verkko ulottuu kotitalouden

sijaintipaikan välittömään läheisyyteen, kuten esimerkiksi tontin reunalle, tai verkkoon

liittyminen olisi muutoin mahdollista vastaavilla kustannuksilla. Suomen kotitalouksista

58 prosenttia oli 100 megan kiinteän laajakaistan saatavuuden piirissä vuoden 2018 lo-

pussa. Valokuidun saatavuus oli 25 prosenttiyksikköä alhaisempi eli se oli saatavilla joka

kolmannelle (33 %) kotitaloudelle. Laajakaistan käyttöönoton eli liittymän hankkimisen

osalta lukuarvot ovat huomattavasti pienempiä. Esimerkiksi vuoden 2019 kuluttajatutki-

muksen mukaan 17 prosentilla Suomen kotitalouksista oli käytössään valokuitulaajakaista

ja 54 prosentilla kiinteä internetyhteys ylipäätään.

7 https://eservices.tracom./monitori/area

2 Kiinteän laaja-

kaistarakentamisen

tilanne Suomessa

13MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kuva 1. Valokuidun ja vähintään 100 megan kiinteän laajakaistan saatavuus maakunnit-

tain vuoden 2018 lopussa (Lähde: Tracom 2019a)

Maakuntien ja kuntien väliset erot laajakaistan saatavuudessa ovat suuria. Vuoden 2018

lopussa maakunnista paras saatavuus oli Ahvenmaalla (97 %) ja heikoin Etelä-Pohjan-

maalla (38 %). Kunnittain tarkasteluna saatavuus vaihtelee tietenkin tätäkin enemmän:

Vuoden 2018 lopussa 24:ssä kunnassa 100 megan laajakaista oli saatavilla alle kymme-

nelle prosentille kotitalouksista. 44 kuntaa puolestaan on sellaisia, joissa se on saata-

villa vähintään yhdeksälle kotitaloudelle kymmenestä. Valokuidun saatavuus vaihtelee

maakuntien keskuudessa huomattavasti enemmän kuin kiinteän laajakaistan saatavuus8.

Paras valokuidun saatavuus on Ahvenanmaalla (97 %) ja huonoin Päijät-Hämeessä (13 %).

Laajakaistan saatavuutta voidaan tarkastella myös kuntatyyppien mukaan. Taulukko 1

erittelee 100 megan kiinteän laajakaistan saatavuutta kuntien kaupunkimaisuuden ja

maaseutumaisuuden mukaisesti vuoden 2018 lopussa. Saatavuutta kuvaava prosenttiluku

on kuntien saatavuuslukujen keskiarvo. Kaupunkimaisissa kunnissa saatavuus on odo-

tetusti korkeampi kuin muissa kunnissa. Maaseutumaisten ja taajaan asuttujen kuntien

välinen ero on pieni, mutta saatavuus on hieman parempi maaseutumaisissa kuin taajaan

asutuissa kunnissa.

8 Variaatiokerroin valokuidun saatavuudelle on 0,56 ja kiinteän laajakaistan saatavuudelle 0,21.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Ahvenanmaa

Pirkanmaa

Pohjanmaa

Uus imaa

Etelä-Karjala

Varsinais-Suomi

Pohjois-Pohjanmaa

Keski-Suomi

Kymenlaakso

Pohjois-Karjala

Kainuu

Keski-Pohjanmaa

Etelä-Pohjan maa

Lappi

Pohjois-Savo

Kanta-Häme

Etelä-Savo

Satak unta

Päijät-Häme

Kaikki yhteensä

Kiinteän laajakaistan ja valokuidun saatavuus

maakunnittain

31.12.2018, % kotitalouksista

Kiinteä laajakaista (> 100 Mbit/s) Valokuitu

14MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Taulukko 1. Vähintään 100 megan kiinteän laajakaistan saatavuus tilastollisen kuntaryh-

män mukaisesti jaoteltuna vuoden 2018 lopussa (Lähde: Tracom 2019a)

Kuntien

lukumäärä

Kiinteän laajakaistan (> 100 Mbit/s) saatavuuden

piirissä olevat kotitaloudet, % kotitalouksista,

kuntien keskiarvo9

Kaupunkimaiset kunnat 58 63,4 %

Maaseutumaiset kunnat 188 43,4 %

Taajaan asutut kunnat 65 40,4 %

Paikkatietoaineistoon perustuva valokuidun saatavuus

Seuraavassa valokuidun saatavuutta tarkastellaan paikkatietoaineistolla. Aineistona

käytetään 1km*1km ruutuja. Saatavuus määritellään siten, että ruudun alueella sijaitse-

vat kotitaloudet luetaan saatavuuden piirin, jos valokuituverkko ulottuu ruudun alueelle.

Tähän määritelmään liittyy epävarmuuslähteitä, ja se antaa todellista myönteisemmän

kuvan valokuidun saatavuudesta. Valokuidun saatavuus jossakin neliökilometrin pistees-

sä ei takaa sen saatavuutta ruudun muissa osissa. Siksi seuraavassa esitettävät tulokset

kuvaavat likimääräisesti valokuidun saatavuutta ja niiden välittämää viestiä valokuidun

saatavuudesta on tulkittava yhdessä muiden valokuidun saatavuutta ja käyttöä mittaavien

tunnuslukujen kanssa.

Maantieteellisesti valokuidun saatavuus oli vuonna 2018 hajautunutta (kuva 2). Paikkatie-

toaineiston luonteen johdosta valokuidun piirissä olevat alueet näyttäytyvät epämääräi-

sen muotoisina ja pienialaisina saarekkeina, jotka sijoittuvat maan eri osiin ilman sel-

västi erottuvaa ”spatiaalista trendiä” tai muuta johdonmukaisuutta. Selvimmin erottuvat

kaupunkiseuduille sijoittuvat saatavuuden tihentymät sekä tien- tai jokivarsia seuraavat

saatavuuden jonomuodostelmat.

Valokuidun saatavuuden tarkastelu paikkatietoaineistolla kaupunki–maaseutu -luokituk-

sen10 mukaisesti, osoittaa, että valokuidun saatavuus eri tyyppisillä kaupunki- ja maaseu-

tualueilla poikkeaa toisistaan. Kuvan 2 mukaisella ruutuaineistoon perustuvalla mittaus-

tavalla laajakaistahankkeen tavoite (saatavilla vähintään 99 %:lle kotitalouksista) toteutuu

Suomessa lähinnä vain sisemmällä kaupunkialueella. Myös ulommalla kaupunkialueella

saatavuus on lähes tavoitetasolla, mutta muissa alueluokissa jäädään selvästi alle tavoi-

tetason. Heikointa valokuidun saatavuus on kaupunkien läheisellä maaseudulla, harvaan

asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla.

Laajakaistatukien näkökulmasta paikkatietoaineiston analyysi suuntaa päätelmiä kahtaal-

le. Ensinnäkin maaseudun paikalliskeskukset ovat melko hyvin valokuidun piirissä, mutta

niitä ympäröiville ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun alueille valokuitu ulottuu

selvästi heikommin. Tämä rakenne muodostaa haasteen valokuiturakentamiselle tulevai-

suudessa. Ideaalitapauksessa tuetun rakentamisen hankealueille kuuluu sekä investointi-

en kannattavuuden kannalta ”hyviä” että ”huonoja” alueita. Tällöin voidaan hyödyntää

ns. ristisubventiota eli hankealueen parhaiten kannattavien osien tuotoilla voidaan tukea

investointeja heikoimmin kannattavilla osa-alueilla. Saatavuuden erot maaseudun paikal-

liskeskusten ja muun maaseudun välillä osoittavat, että tätä mekanismia ei ole hyödyn-

netty riittävästi maaseudun laajakaistainvestoinneissa.

9 Kuntien saatavuuslukujen painottamaton keskiarvo

10 Kaupunki–maaseutu -luokitus ja sen aluetyypit esitetään raportissa Helminen ym. (2014).

15MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kuva 2. Valokuidun saatavuus 1km*1km väestöruuduissa vuonna 2018. (Lähde: Tracom

2019c)

Toiseksi – ja osin myös yllättävästi – paikkatietoaineisto paljastaa, että kaupunkien ke-

hysalueet ja varsinkin kaupunkien läheinen maaseutu ovat jäänet jälkeen valokuitura-

kentamisessa. Tämä osoittaa, että markkinavetoinen rakentaminen ei ole ulottunut näille

alueille. Jää nähtäväksi, ulottuuko se niille jatkossa eli ovatko nämä alueet markkinaope-

16MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

raattoreiden investointijärjestyksessä vuorossa seuraavina. Lisäksi ja edelliseen liittyen

voidaan myös kysyä, miksi nämä alueet ovat jääneet paitsioon julkisen tuen avulla toteu-

tetussa valokuiturakentamisessa. Siihen ovat voineet vaikuttaa kuntien passiivisuus sekä

näille aluetyypeille ominaiset institutionaaliset ja kulttuuriset piirteet, jotka eivät suosi

kylätoiminnan kaltaiseen paikalliseen hanketoimintaan perustuvaa valokuiturakentamista.

Myös tukikelpoisuuden ehdot ja tukien aluerajaukset lienevät vaikuttaneen siihen, että

julkisella tuella osarahoitettu laajakaistarakentaminen on suuntautunut kaupunkien

lievealueiden sijasta muun tyyppisille alueille. Laajakaistahankkeissa alueen markkina-

ehtoisuus arvioidaan julkisen kuulemisen perusteella. Siinä tiedustellaan, onko jollakin

toimijalla rakentamisalueella jo rakennettua laajakaistaverkkoa tai suunnitelmia verkon

ulottamiseksi alueelle lähivuosien aikana. Pienikin rakentamisalueelle ulottuva olemas-

sa olevan verkon kaistale estää tukien myöntämisen. Vastaavasti myös jonkun toimijan

tekemä investointisuunnitelma verkon tulevasta rakentamisesta voi johtaa tukien epää-

miseen ja rakentamisalueen lukeutumiseen markkinaehtoisen rakentamisen piiriin.

2.2 Maakuntaliiojen rooli valokuiturakentamisen

edistämisessä

Maakuntien liitoilla on julkisella tuella toteutettavassa laajakaistarakentamisessa koordi-

noiva tehtävä ja ne mm. valitsevat verkon rakentamiseen tarvittavan julkisen tuen saajan.

Aluekehittäjän roolissaan maakuntien liitot ovat myös pyrkineet edistämään laajakaista-

rakentamista eri tavoin ja erityisesti yhteistyönä toteuttamillaan tiedotus-, neuvonta- ja

valmisteluhankkeilla. Merkittävimpiä niistä ovat olleet vuosina 2010–2018 toteutettu

Kaista kaikille -yhteishanke (mukana 8 maakuntaa)11 ja Sadan Megan Itä- ja Pohjois-Suo-

mi -hanke 2011–2015 (4 maakuntaa)12.

Maakunnille yhteisten osioiden lisäksi näihin hankkeisiin on kuulunut tai niiden ohessa

on toteutettu erillisrahoitettuja maakuntakohtaisia toimia. Esimerkiksi vuosina 2011–2015

toteutetussa Kaista Savoon -hankkeessa edistettiin laajakaistarakentamista Pohjois-Sa-

von haja-asutusalueilla. Hankkeessa levitettiin tietoa laajakaistarakentamisesta ja innos-

tettiin kuntia sen rakentamiseen. Myös Leader-ryhmien kautta tuetuissa hankkeissa on

edistetty valokuiturakentamista kuten esimerkiksi MaaValo-hanke Pohjois-Karjalassa. Eri-

laisia valokuiturakentamisen tiedotus- ja aktivointihankkeita on toteutettu lähes kaikissa

maakunnissa ja niiden toimintamuotoja ovat olleet mm. kyläillat, koulutustapahtumat,

käyttöönottoillat, viestintämateriaalin tuottaminen, yhteistyö eri kehittäjätahojen kanssa

sekä laajakaista-asiamiesten ja muun palkatun henkilökunnan suorittama neuvonta.

Rakentamista tukeneiden kehittämishankkeiden ohella maakunnissa on toteutettu laa-

jakaistan hyödyntämistä, kansalaisten digiosaamista ja palvelujen kehittämistä tukevia

hankkeita. Maaseuturahaston rahoittamia Kaista käyttöön -hankkeita on toteutettu vuosi-

na 2016–2018 mm. Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Aihepii-

rin hanketoimintaa on harjoitettu myös EU:n aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama-

na. Esimerkkejä niistä ovat kehitysyhtiö SavoGrow Oy:n toteuttamat eMaaseutu

11 Pohjois-Karjalan maakuntaliiton koordinoima ja maakuntien liittojen yhdessä rahoittama hanke, jossa

mukana olivat Etelä-Pohjanmaa, Kainuu, Keski-Suomi, Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Poh-

janmaa ja Pohjois-Savo.

12 Maaseuturahaston 100% rahoittama ja Pohjois-Karjalan maakuntaliiton koordinoima hanke, jota to-

teuttivat Kainuun, Lapin, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien liitot.

17MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

(2016–2018) ja Kohti eKuntaa (2018–2020) -hankkeet, joissa on edistetty sähköisten pal-

velujen kehittämistä Pohjois-Savon kunnissa ja yrityksissä sekä kuntalaisten kykyä käyt-

tää niitä.

Maakuntaliittojen aktiivisuus laajakaistarakentamisen edistämisessä on vaihdellut ja

myös julkisesti tuettu laajakaistarakentaminen on edennyt alueittain epäyhtenäisesti.

Tracomin myöntämää laajakaistarakentamisen valtion tukea on käytetty eniten Poh-

jois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun maakunnissa. ELY-keskusten kautta myönnettävää

maaseutuohjelman laajakaistarahoitusta on käytetty eniten Lapissa, Pohjois-Pohjanmaal-

la ja Pirkanmaalla.

Case Pohjois-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaalla toteutetuille valokuituhankkeille oli huhtikuuhun 2019 mennessä

myönnetty valtion tukea yhteensä yli 14 miljoonaa euroa. Tämän tuen myötävaikuttamana

laajakaistan saatavuus Pohjois-Pohjanmaalla on selvästi maan keskimääräistä tasoa pa-

rempi (63 % kotitalouksista vuoden 2018 lopussa; ks. kuva 1). Laajakaistaverkkojen raken-

taminen oli vauhdikasta erityisesti valtion tukiohjelman alkuvaiheessa. Rakentamisinto

oli jo hiipumassa, mutta heinäkuussa 2017 voimaan tullut lakimuutos aktivoi investointeja

edelleen. (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2018.) Alueen yhdyskuntarakenteen erityispiirteet

ovat osaltaan edistäneet valokuiturakentamista. Erityisesti Oulun eteläpuolella on maa-

seutumaisia ja väkirikkaita kuntia, joissa on paljon asiakaspotentiaalia ja jotka lukeutuvat

tukikelpoisiin alueisiin, joten valokuiturakentaminen on edennyt siellä nopeasti. Toisaalla

maakuntaa leimaavat pitkät välimatkat ja harva asutus kuten esimerkiksi Pudasjärven ja

Taivalkosken alueet, jotka ovat toimineet esimerkkinä muille vastaaville kunnille tietolii-

kenneyhteyksien kuntavetoisessa kehittämisessä.

Pohjois-Pohjanmaan liitto on aktivoinut kuntia rakentamiseen ja valokuiturakentamisessa

on käytetty erilaisia toteutusmalleja. Verkkoja on rakennettu osuuskuntien, kuntayhtiöi-

den, useamman kunnan omistamien yhtiöiden kautta sekä energiayhtiövetoisesti. Useim-

miten rakentaminen on tapahtunut kuntakohtaisesti, mutta rakentamisessa on myös

esimerkkejä kuntien välisestä yhteistyöstä (esim. PyhäNet Oy / Pyhäjärvi ja Kärsämäki,

Kairan Kuitu Oy / Pudasjärvi ja Taivalkoski).

Pohjois-Pohjanmaan kokemukset laajakaistarakentamisesta osoittavat, että valokuituin-

vestoinnit edellyttävät paitsi kuntien niin myös asukkaiden aktiivisuutta ja mukana oloa.

Lisäksi hankkeiden onnistuminen edellyttää monipuolista osaamista rakentamisessa,

hankkeiden toteutuksessa ja liiketoiminnan kannattavuuden arvioinnissa.

Pohjois-Pohjanmaalla – kuten koko Suomessa – laajakaistan saatavuudessa on suuria

kuntakohtaisia eroja. Osassa kuntia kiinteä laajakaista on lähes kaikkien kotitalouksien

saatavilla (Utajärvi, Taivalkoski, Pudasjärvi, Ii, Haapajärvi, Hailuoto), kun taas toisaalla

kiinteää laajakaistaa ei ole juuri lainkaan saatavilla tai sen on tarjolla vain keskuksis-

sa asuville kotitalouksille. Joka tapauksessa ja keskiarvolukuina laajakaistan saatavuus

Pohjois-Pohjanmaalla kohenee edelleen käynnissä olevien rakentamishankkeiden val-

mistuessa. Jatkossa laajakaistaverkon täydennysinvestointeja tarvitaan esimerkiksi maa-

seututaajamiin ja kaupunkien läheiselle maaseudulle, jotka tähän mennessä harjoitetun

laajakaistatuen osalta ovat usein rajautuneet tuen ulkopuolelle.

18MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

3.1 Valokuiturakentamisen kustannuksiin vaikuavia

tekijöitä

Valokuidun rakentamiseen liittyy sekä kaikille alueille yhteisiä kustannuseriä (esim. va-

lokaapelin metrihinta) että aluekohtaisten tekijöitä (esim. maaston vaativuus). Markkina-

ehtoista rakentamista harjoittavien teleoperaattoreiden hinnastot antavat viitteitä yhteen

liittymään kohdistuvista keskimääräisistä rakentamiskustannuksista. Esimerkiksi Telian

Avoin Kuitu -liittymän kytkentähinnat alkavat noin 2 500 eurosta ja Elisan vastaavat noin

2 000 eurosta. Joskus liittymiä myydään tätäkin halvemmalla ja jopa muutamien satojen

eurojen hintaan. Tällöin liittymien hinnoittelulla ei tavoitella verkon rakentamiskustan-

nusten kattamista, vaan osa niistä rahoitetaan käytön eli kuluttajilta perittävien kuukausi-

maksujen kautta.

Valokuituliittymien korkeaa hintaa selittää maarakentamisen vaativuus eli pääasiassa

konekaivuun tunti- tai kilometrihinta. Näköpiirissä ei ole keksintöjä, joilla kaivuutyön

kustannuksia voitaisiin saada kovin paljon alaspäin. Tähän mennessä olennaisia kus-

tannussäästöjä on saatu aikaan vain kolmella kaivuutyön osa-alueella. Ensinnäkin ns.

mikrosahauksen avulla kestopäällysteeseen sahataan ohut eli noin tuuman levyinen

railo, josta valokuitu sijoitetaan maan alle muutaman kymmenen senttimetrin syvyyteen.

Menetelmä ei sovellu runkoverkon rakentamiseen, mutta se voi laskea kuluttajaliittymien

rakentamiskustannuksia pientaloalueilla, kun esimerkiksi kevyenliikenteenväyliä ei tarvit-

se päällystää uudelleen valokuiturakentamisen jälkeen. Toinen tapa alentaa kaivuutyön

kustannustasoa on yhteisrakentaminen. Siinä valokuitu sijoitetaan samaan kaivantoon

esimerkiksi sähkökaapeleiden tai kaukolämpöputkien kanssa. Tämä on halvempaa kuin

kaikkien maaurakointia vaativien verkkojen rakentaminen erikseen. Yhteisrakentamiseen

tarjoutuu lähivuosina paljon mahdollisuuksia mm. sen takia, että sähkömarkkinalaki edel-

lyttää sähköverkkojen säävarmuuden parantamista ja kannustaa sähköyhtiöitä verkkojen

maakaapelointiin. Kolmas keino alentaa kustannuksia on hyödyntää olemassa olevaa

maanalaista putkistoa siten, että valokuitukaapeli sijoitetaan sinne jälkikäteen erilaisia

sujutustekniikoita hyödyntäen.

3 Valokuituraken-

tamisen rahoitus ja

kustannukset

19MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

3.2 Tilastotietoja valokuiturakentamisen kustannuksista

Taulukkoon 2 on koottu perustietoja vuosina 2010–2018 julkista tukea saaneista laajakais-

tahankkeista. Tiedot perustuvat Tracomin tekemiin hankkeiden tuki- ja maksupäätök-

siin sekä sen operaattoreille suuntaamaan, vuoden 2018 toimintaa koskevaan kyselyyn13.

Hankkeet on ryhmitelty kunnan maksuosuuden mukaan, joka samalla ilmoittaa tuki-in-

tensiteetin. 22 prosentin maksuosuuden kuntia koskevien tietojen puutteiden vuoksi

myös koko maata koskevat tiedot ovat osin puutteellisia. Kaikkiaan näissä hankkeissa

on rakennettu verkkoa lähes 19000 kilometriä, mikä on noin 95 prosenttia hankkeiden

suunnitelmissa tavoitteeksi asetetusta. Kahdeksan ja 33 prosentin maksuosuuden kuntia

koskevien tietojen perusteella rakentamiskustannukset ovat olleet varsin hyvin enna-

koitavissa. Sekä hankkeiden yhteenlasketut toteutuneet tukikelpoiset kustannukset että

niiden yhteenlasketut kokonaiskustannukset jäivät 6–18 prosenttiyksikköä suunniteltuja

kustannuksia pienemmiksi.

Taulukko 2. Tracomin myöntämää tukea vuosina 2010–2018 saaneiden laajakaistahank-

keiden perustietoja. Pääyneet hankkeet 26.11.2019 tilanteen mukaisesti. 22 prosentin

maksuosuuden kuntia koskevat tiedot ovat puueellisia. (Lähde: Tracom 2019e)

Indikaaori

Kunnan maksuosuus

8 % 22 % 33 % Yhteensä

Valmiiden hankkeiden lukumääräa60 42 44 146

Myönnetty valtion ja EU:n tuki, €a40 117 845 - 6 576 470 -

Maksettu valtion ja EU:n tuki, €a32 959 247 18 113 341 6 154 057 57 226 645

Maksettu kunnan tuki, €b4 898 689 9 011 613 6 797 366 20 707 668

Suunnitellut kokonaiskustannukset, €c120 212 122 -53 378 771 -

Toteutuneet kokonaiskustannukset, €a98 878 705 - 48 082 614 -

Toteutuneet nettokustannuksetd61 020 769 -35 131 191 -

Suunnitellut tukikelpoiset kustannukset, €c70 943 245 - 21 943 647 -

Toteutuneet tukikelpoiset kustannukset, €a61 233 612 40 961 876 20 598 080 122 793 568

Suunnitellut verkkokilometritc11 009 6 023 3 805 20 837

Toteutuneet verkkokilometrite9 524 6 364 4 003 19 891

Myytyjen liittymien määräe12 361 10 851 8 252 31 464

Aktiivisten liittymien määräe9 141 7 878 5 582 22 601

a) Maksupäätösten perusteella

b)Laskennallinen arvio (kunnan maksuosuus*Toteutuneet tukikelpoiset kustannukset)

c)Tukipäätösten perusteella

d) Toteutuneet kokonaiskustannukset - Maksettu valtion, EU:n ja kunnan tuki

e)Operaattoreille suunnatun vuosikyselyn 2018 mukaisesti

13 Nämä laajakaistahankkeita koskevat kokoomatiedot sisältävät useina ajankohtina ja eri tahojen toi-

mesta koottuja tietoja. Esimerkiksi operaattoreille suunnatun vuosikyselyn perusteella raportoidut

toteutuneet verkkokilometrit sisältävät myös hankkeiden varsinaisen toteutusajan jälkeen tapahtu-

nutta lisärakentamista. Siksi tässä luvussa esitettävien lukuarvoihin liittyy epävarmuuksia ja niihin on

suhtauduttava suuntaa antavina likiarvoina.

20MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Jakamalla taulukon 2 lukuarvot hankkeiden lukumäärillä saadaan käsitys hankkeiden

mittakaavasta. Tracomin tukea saaneissa investointihankkeissa rakennettiin keskimäärin

136 kilometriä verkkoa. Hankkeissa myytiin keskimäärin 216 liittymää, joista lähes kolme

neljäsosaa (72 %) oli aktiivisia eli joissa palvelut oli otettu käyttöön. Budjeteiltaan hank-

keet olivat keskimäärin noin 841 000 euron suuruisia, josta kunnan tuen osuus oli 141

833 euroa. 33 prosentin maksuosuuden kunnissa hankkeiden keskikoko oli sekä panos-

ten (tukikelpoiset kustannukset) että tuotosten (rakennetut kilometrit, myydyt liittymät)

määrillä mitaten pienempi kuin kahdessa muussa kuntien maksuosuuden perusteella

muodostetussa kuntaryhmässä.

Taulukko 3 sisältää maaseuturahaston rahoittamien valokuituhankkeiden perustiedot

vuonna 2014 alkaneen ohjelmakauden viiden ensimmäisen toimintavuoden ajalta. Näiden

hankkeiden keskimääräiset toteutuneet tukikelpoiset kustannukset olivat noin 406 000

euroa, josta kunnan tukea oli 27 000 euroa. Maaseuturahaston tukiehtojen mukaisesti

hankkeet olivat Tracomin rahoittamia hankkeita pienimuotoisempia siten, että ne koh-

distuivat pääasiassa yhden kunnan alueelle ja niiden tukikelpoisten kustannusten edel-

lytettiin jäävän alle 2 miljoonan euron. Maaseuturahaston hankkeissa rakennettiin keski-

määrin 45 kilometriä verkkoa ja liittymiä myytiin 135.

Taulukko 3. Maaseuturahaston tukea vuosina 2014–2019 saaneiden laajakaistahankkei-

den perustietoja. Pääyneet hankkeet vuoden 2019 lopun tilanteen mukaisena. (Lähde:

Ruokavirasto 2020)

Indikaaori 

Valmiiden hankkeiden lukumäärä 48

Myönnetty valtion ja EU:n tuki, € 13 671 597

Maksettu valtion ja EU:n tuki, € 12 447 106

Maksettu kunnan tuki, € 1 296 137

Toteutuneet kokonaiskustannukset, €a 23 925 272

Toteutuneet nettokustannukset, € 10 182 029

Suunnitellut tukikelpoiset kustannukset, € 21 877 324

Toteutuneet tukikelpoiset kustannukset, € 19 522 755

Suunnitellut verkkokilometrit 2 115

Toteutuneet verkkokilometrit 2 182

Myytyjen liittymien määrä 6 472

Toteutuneet kokonaiskustannukset - Maksettu valtion, EU:n ja kunnan tuki

Taulukko 4 havainnollistaa valokuituhankkeiden tuotoksia yksikkökustannusten eli kilo-

metriä ja liittymää kohti laskettujen kustannusten näkökulmasta. Hankkeiden kokonais-

kustannusten perusteella laskettu kuituverkon keskimääräinen kilometrihinta oli noin

11000 euroa. Tukikelpoisia näistä kustannuksista oli noin 55 prosenttia, joten tukikelpois-

ten kustannusten perusteella lasketut keskimääräiset kilometrihinnat vaihtelivat reilusta

viidestä noin yhdeksään tuhanteen euroon. Maaseuturahaston hankkeissa rakennettiin

erityisesti runkoverkkoa vähän, joten tältä osin Tracomin ja maaseuturahaston valokui-

tuhankkeiden yksikkökustannuksia ei ole mielekästä verrata toisiinsa.

21MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Myytyä liittymää kohti kokonaiskustannuksia kertyi maaseuturahaston hankkeissa 3 697

euroa. Tracomin kahdeksan prosentin kuntien maksuosuuden hankkeet olivat tällä

kustannusmittarilla tarkasteltuna niitä yli puolet kalliimpia (7999 euroa). Julkista tukea

kohdistui yhteen myytyyn liittymään Tracomin hankkeissa 2477 euroa ja maaseutura-

haston hankkeissa 2 123 euroa. Tracomin hankkeissa liittymiä myytiin noin puolitoista

kappaletta verkkokilometriä kohden. Maaseuturahaston hankkeissa tämä suhdeluku oli

noin puolet suurempi.

Taulukko 4. Tracomin tukea vuosina 2010–2018 ja maaseuturahaston tukea vuosina

2014–2018 saaneiden laajakaistahankkeiden yksikkökustannukset (€ per kilometri ja

liiymä) ja liiymien lukumäärä rakenneua kilometriä kohti. (Lähde: Tracom 2019e,

Ruokavirasto 2020)

Tracom

Maaseutu-

rahasto

Kunnan maksuosuus

Yhteensä8 % 22 % 33 %

€ / Toteutuneet verkkokilometrit

Toteutuneet kokonaiskustannukset 10 382 - 12 012 - 10 964

Toteutuneet nettokustannukset 6 407 - 8 776 - 4 666

Toteutuneet tukikelpoiset kustannukset 6 429 6 436 5 146 6 173 8 946

Maksettu julkinen tuki 3 975 4 262 3 235 3 918 6 298

€ / Myydyt liiymät

Toteutuneet kokonaiskustannukset 7 999 - 5 827 - 3 697

Toteutuneet nettokustannukset 4 937 - 4 257 - 1 573

Toteutuneet tukikelpoiset kustannukset 4 954 3 775 2 496 3 903 3 016

Maksettu julkinen tuki 3 063 2 500 1 569 2 477 2 123

Liiymät / Toteutuneet verkkokilometrit

Myytyjen liittymien määrä 1,30 1,71 2,06 1,58 2,97

Aktiivisten liittymien määrä 0,96 1,24 1,39 1,14 -

Asukastiheys vaikuaa valokuituhankkeiden kannaavuuteen

Myytyä liittymää kohti lasketut valokuiturakentamisen tukikelpoiset kustannukset osoit-

tavat, että yhdyskuntarakenne vaikuttaa ratkaisevasti valokuiturakentamisen kannatta-

vuuteen (ks. taulukko 4). Tiheämmin asutuilla alueilla, kuten monissa 33 prosentin mak-

suosuuden kunnissa, verkon rakentamiskustannukset asuntokuntaa tai liittymää kohti

laskettuna jäävät usein melko alhaisiksi. Harvaan asutuilla alueilla, jollaisia esimerkiksi

useimmat kahdeksan prosentin maksuosuuden kunnat ovat, tilanne on päinvastainen.

Tämä yhdyskuntarakenteeseen liittyvä olosuhdehaitta lienee ollut pääsyy siihen, että laa-

jakaistatuessa omaksuttiin jako kolmeen kuntien maksuluokkaan. Myytyä liittymää kohti

lasketut rakentamiskustannukset näissä kuntaryhmissä vaihtelevat kuitenkin vähemmän

kuin mitä tuki-intensiteetin voimakkaan porrastuksen perusteella olisi syytä olettaa.

Tämän selvityksen aineistot eivät paljasta tähän ilmiöön johtaneita syitä. Yhtäältä se voi

22MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

viitata olosuhdehaitan mittaamiseen eli kuntaryhmille asetettujen maksuosuuksien mää-

rittämiseen liittyviin vaikeuksiin. Toisaalta se voi liittyä siihen, että valokuiturakentaminen

ei ole kohdistunut – ainakaan siinä mitassa kuin tuki-intensiteettiä porrastaessa oletet-

tiin – olosuhteiltaan huonoimmille aluille varsinkaan kahdeksan prosentin maksuosuuden

kuntaryhmässä. Tällöin hankealueiden piiristä on rajattu pois alhaisen asukastiheyden

alueita, jolloin kunnalle sen maksuosuudesta aiheutunut kustannus liittymää kohti las-

kettuna on muodostunut pienemmäksi kuin tukiportaita asetettaessa todennäköisesti

ennakoitiin.

Valokuiturakentamisessa suuri asukastiheys tuo mukanaan mittakaavaetuja. Tämä on

yleinen tilanne raskaan infrastruktuurin leimaamilla markkinoilla. Tätä valokuituraken-

tamisen ominaispiirrettä havainnollistaa kuva 3, joka kuvaa Tracomin tukea saaneiden

laajakaistahankkeiden kustannusrakennetta asukastiheydeltään eri tyyppisillä alueil-

la. Pystyakselilla esitetään hankkeiden kokonaiskustannukset hankealueella sijaitsevaa

asuntokuntaa kohti laskettuna. Vaaka-akseli kuvaa hankealueiden asukastiheyttä siten,

että hankealueilla sijaitsevien asuntokuntien lukumäärä suhteutetaan suunniteltuun run-

koverkon pituuteen14.

Kuva 3. Valtiontukea vuosina 2010–2018 saaneiden laajakaistahankkeiden yksikkökus-

tannusten ja asukastiheyden välinen yhteys. Asukastiheyden havaintoyksikkönä hankea-

lueilla sijaitsevien asuntojen lukumäärä per runkoverkon kilometri. (Lähde: Pohjois-Kar-

jalan maakuntaliio 2019, Tracom 2019d)

14 Kuvan 3 aineiston muodostavat ne vuosina 2010–2018 Tracomin laajakaistatukea saaneet 66 hanket-

ta (Tracom 2019d), jotka toteutettiin Laajakaista kaikille -hankkeiden kilpailuttamiseen ja hankkeen

toteuttajan valintaan liittyvän tietokannan (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2019) mukaisessa laajuu-

dessa. Tarkastelussa käytetyt muuttujat ovat ko. tietokannasta ja ne edustavat hankkeiden suunnit-

telussa käytettyjä arvioita. Verkon kokoa mitataan runkoverkon pituutta koskevalla arvioilla, koska

kilpailuttamisen yhteydessä tilaajayhteyksien määrää koskevat arviot olivat epäluotettavia.

0 €

2000 €

4000 €

6000 €

8000 €

10 000 €

12 000 €

14 000 €

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Kustannukset / Asunto

Asunnot / Runkoverkon km

Kokonaiskustannukset

Nettokustannukset

(Kokonaiskustannukset - julkinen tuki)

23MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kuituverkon rakentamisen yksikkökustannusten ja asukastiheyden välistä yhteyttä kuvaa

kuvaan 3 piirretty ylempi viiva15. Tämä yhteys on ilmeinen, mutta ei suoraviivainen vaan

yksikkökustannukset nousevat voimakkaasti alhaisen asukastiheyden olosuhteissa. Luon-

nollisen monopolin tilanteesta tämä tilanne poikkeaa sikäli, että se ei välttämättä kan-

nusta laajentamaan verkkoa alueellisesti vaan suuntaa investointeja tiheimmin asutuille

alueille. Tätä havainnollistaa se, että markkinaoperaattorien perimien kytkentähintojen

saavuttaminen on kuvan 3 perusteella haastavaa laajakaistatuen piirissä olevilla alueilla.

Jos oletetaan, että kaikki hankealueen asuntokunnat liittyisivät suunniteltuun valokuitu-

verkkoon, ja markkinaehtoisen kannattavuuden raja-arvoksi asetetaan 2 000 €/asunto,

kohdealueilla tulisi sijaita jopa kymmenen asuntoa (liittyjää) rakennettua runkoverkon

kilometriä kohti. Kuvan 3 aineiston muodostavista 66 hankkeesta yhdyskuntarakenteel-

taan tällaisia on vain neljä eli noin kuusi prosenttia tarkasteluun kuuluneista hankkeista.

Kuvioon 3 piirretty alempi viiva ilmaisee valokuiturakentamisen yksikkökustannuksia jul-

kinen tuki huomioituna. Se osoittaa, että julkisen tuen avulla markkinaehtoisen kannatta-

vuuden raja-arvo 2000 €/asunto voidaan saavuttaa myös harvaan asutuilla alueilla.

3.3 Liiymien hinnoielu on haastavaa

Rakentamisalueen kotitalouksien halukkuus liittymän hankkimiseen vaikuttaa merkittä-

västi laajakaistahankkeiden talouteen. Siksi valokuiturakentamisessa ja erityisesti mark-

kinaehtoisessa toteutuksessa on kiinnitetty lisääntyvästi huomiota rakentamisalueen

rajaukseen ja liittymien etukäteismarkkinointiin. Rakentamisalueen rajauksessa pyrki-

myksenä on luoda asuinalueiden rajoja seuraava ja mahdollisimman tiheästi asuttu yhte-

näinen alue. Sen jälkeen seuraavassa kysynnän kartoitusvaiheessa luodaan käsitys siitä,

kuinka suuri osuus kotitalouksista on halukas ottamaan liittymän käyttöön.

Tiheästi asutuilla rakentamisalueilla rakentamispäätökseen riittää alhaisempi liittyjien

osuus kuin harvaan asutuilla rakentamisalueilla. Esimerkiksi Kaisanet Oy edellyttää, että

noin kolmasosa hankealueen kotitalouksista ilmoittaa halukkuutensa liittymän hank-

kimiseen kysynnän kartoituksen yhteydessä. Tämä osallistumisaste ei yleensä takaa

hankkeen kannattavuutta, mutta operaattoreiden kokemusten mukaan tietty osa kotita-

louksista tulee mukaan vasta muodollisen rakentamispäätöksen jälkeen. Niiden osuus

yleensä kasvattaa liittyjämäärän taloudellisesti kannattavalle tasolle eli mieluummin yli

puoleen rakentamisalueella asuvista kotitalouksista.

Liittymien myynnissä ja myyntihinnan asettamisessa on kaksi perusperiaatetta. Ensim-

mäisessä niistä rakentamisinvestointi (joko tilaajaliittymien osuus tai myös runkoverkko)

rahoitetaan kokonaan liittymien myyntituloilla. Tämän jälkeen valokuituhankkeen talou-

denpito on periaatteessa yksinkertaista; kuukausimaksut mitoitetaan siten, että ne kat-

tavat verkon ylläpidon ja palvelutarjonnan. Yleensä hinnoittelussa ei kuitenkaan nouda-

teta näin suoraviivaista strategiaa. Se johtuu siitä, että vain harva ottaa liittymän, jos sen

kytkentähinta on hyvin korkea (esim. 3 000 €). Hinnoittelustrategioita koskevassa kirjal-

lisuudessa tätä toista kuituliittyminen hinnoittelutapaa muistuttavat esimerkiksi ns. loss

leader- ja tutustumistarjous -hinnoittelumallien asetelmat. Niissä liittymän myyntihinta

15 Kuvan 3 viivat perustuvat regressiomalleihin, joissa valokuituhankkeiden kustannustasoa (asuntoa

kohti laskettuna) selitettiin rakentamisalueen asukastiheydellä (asuntojen lukumäärä per runkoverkon

kilometri). Kokonaiskustannusten kuvaaja perustuu regressioyhtälöön y=12997x-0,782. Nettokustannus-

ten kuvaajan regressioyhtälö on y=4360x-0,792.

24MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

asetetaan melko alhaiseksi ja investointikustannukset katetaan pitkällä aikavälillä kuu-

kausimaksuilla tai lisäpalveluista saatavilla myyntituloilla. Tätä hinnoittelumallia soveltaa

esimerkiksi edellä mainittu Kaisanet Oy. Sen toteuttamissa valokuituhankkeissa liittymän

kuluttajahinta on yleensä rakentamisvaiheessa 690 euroa ja rakentamisen jälkeen huo-

mattavasti enemmän (1 240 €).

25MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

4.1 Case-tarkastelun eteneminen

Selvityksessä paikannettiin seuraavat valokuituinvestointien toteutusmallit:

1. Markkinavetoinen laajakaistarakentaminen

2. Julkisella tuella osarahoitettu valokuiturakentaminen

a) Kuntaomisteisen osakeyhtiön malli (omistajina yksi tai useampi kunta)

b) Yhtiömalli, jossa kunnalla osaomistus (esim. sähköyhtiön kanssa)

c) Osuuskuntamalli

d) Asukaslähtöinen kyläverkkomalli (usein pienten kyläosuuskuntien toteut-

tamia)

e) Teleoperaattori- tai teknologiayhtiövetoinen rakentamismalli (usein

pieniä yrityksiä)

f) Sähköyhtiövetoinen rakentamismalli (rakentaminen esim. sähköyhtiön

perustaman tytäryhtiön kautta)

Julkisella tuella osarahoitettuja valokuituinvestoinnin toteutusmalleja analysoidaan

seuraavassa case-esimerkkien kautta. Tapaustarkastelujen aluksi kartoitettiin valokuitu-

rakentamisen toteutustapoja ja selvitystehtävän näkökulmasta kiinnostavia valokuitura-

kentamisen case-kohteita erilaisten dokumenttien, raporttien ja haastattelujen avulla. To-

teutustavat jaettiin kuuteen toimintamalliin. Esimerkkien valinnassa kiinnitettiin huomiota

siihen, että valitut tapaukset edustavat eri toimintamalleja ja maan eri osia. Lähempään

tarkasteluun valittujen kohteiden valinnassa hyödynnettiin hankkeen ohjausryhmän

asiantuntemusta. Case-tarkasteluun valittiin yhteensä kahdeksan esimerkkita pausta. Ta-

voitteena oli, että vähintään yhdessä esimerkiksi valituissa hankkeessa oli kertynyt koke-

musta myös infran yhteisrakentamisesta.

4 Valokuitu-

investointien

toteutusmalleja

26MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Case-tarkastelun perusteella tunnistettiin valokuituverkon rakentamisen sekä valokuitu-

verkon käyttöönoton hyviä käytäntöjä sekä tunnusmerkkejä, joita onnistuneeseen raken-

tamiseen ja käyttöönottoon sisältyy. Verkon rakentamisen yhteydessä selvitettiin mm.

rahoituksen eri muotoja, lainoitusta, hankeketjuja, hallinnointia, urakoiden ja materiaalien

kilpailutusta, yhteistyötä ja asiantuntemusta. Tietoja kerättiin haastattelemalla toimijoita.

Haastattelujen avulla oli kuitenkin hankalaa saada täsmällistä, luotettavaa ja vertailu-

kelpoista tietoa rahoituksesta varsinkin niissä tapauksissa, jolloin toimija oli toteuttanut

lukuisia, jopa kymmeniä hankkeita pitkän ajan kuluessa. Haastatteluissa saatuja tietoja

täydennettiin dokumenteista ja hankerekistereistä saadulla tiedolla. Verkon käyttöön-

oton osalta selvitettiin liiketoimintamallia, markkinointia, asiakkaiden sitouttamista ja

liittymien hinnoittelua. Esimerkkien avulla tarkasteltiin, mikä on julkisen tuen merkitys

hankkeissa sekä mitä riskejä hankkeiden toteutukseen liittyy ja mitkä toteutusmallit ovat

onnistuneita. Selvityksessä on arvioitu myös infran yhteisrakentamisen mahdollisuuksia,

etuja ja haasteita. Case-tapausten analyysissä aineistona käytettiin hankedokumentteja

ja -raportteja, hankkeiden vetäjien ja maakuntaliittojen edustajien haastatteluja, hankkei-

den internet-sivuja, kunnanhallitusten ja -valtuustojen pöytäkirjoja. Hankkeiden vetäjien

haastatteluteemat ovat liitteessä 1 ja rakentamista koordinoideiden maakuntien edusta-

jien haastatteluteemat liitteessä 2.

Hyvien käytäntöjen lisäksi perehdyttiin ongelmiin ajautuneisiin hankkeisiin, joiden ongel-

milla ajateltiin olevan yleistettävyyttä. Analyysin edetessä kävi ilmi, että myös onnistu-

neiksi esimerkeiksi valituissa tapauksissa oli hankkeiden toteutuksen aikana törmätty eri-

laisiin ongelmiin, mutta niistä oli selvitty. Ongelmista kertyneiden kokemusten perusteella

on voitu arvioida sitä, mikä on toiminut ja mikä ei ja millaisia vaikeuksia rakentamiseen ja

valokuidun hyödyntämiseen sisältyy.

4.2 Kuntaomisteisen osakeyhtiön malli

Valokuituinvestointi edellyttää usein vahvaa kunnan panostusta, koska kuntien rahoitus-

osuus, puskurilainoitus tai lainojen takaus on ollut merkittävässä roolissa julkisesti tue-

tussa rakentamisessa. Kuntaomisteisiin osakeyhtiöihin on päädytty usein juuri rahoitus-

kysymysten takia. Kunnissa on arvioitu, että kunnan on helpompi hoitaa ja antaa pääomia

ja vakuuksia omalle yhtiölleen ja hallita rahoitukseen liittyviä riskejä kuin esimerkiksi

tukemalla osuuskuntaa valokuituinvestoinnissa. Perustetut yhtiöt ovat yhden tai useam-

man kunnan omistamia. Kunnat ovat sijoittaneet yhtiöihinsä vapaata pääomaa (SVOP)

tai rahoittaneet niitä osakeantien kautta. Rakentamisessa kuntien yhtiöt ovat tarvinneet

usein pankkilainaa, jolle on saatu kunnan takaus. Kunta on voinut myös hankkia raken-

tamiseen tarvittavat pääomat ja lainata ne edelleen markkinaehtoisesti omistamalleen

yhtiölle. Valokuituinvestoinneissa kuntaomisteiset osakeyhtiöt ovat hyödyntäneet sekä

laajakaistatukilain mukaisia tukia että maaseuturahaston kyläverkkotukia. Osa laajakais-

tarakentamisen rahoituksesta on tullut lisäksi liittymä- ja palvelumyynnistä.

Osa yhtiöistä on keskittynyt valokuituverkon rakentamiseen ja omistamiseen ulkoistaen

kaiken palvelutarjonnan tietoliikennepalveluja tarjoaville tahoille. Osa erityisesti useam-

man kunnan omistamista yhtiöistä on laajentanut liiketoimintaansa myös tietoliikenne-

palvelujen tuottamiseen. Kuntien yhtiöiden toiminta-ajatuksena on ollut rakentaa, ylläpi-

tää ja operoida valokuituverkkoa ko. kunnan tai kuntien alueella.

27MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kuntien yhtiöissä on käytetty mm. seuraavia rahoitusjärjestelyjä:

1. Yhtiön omarahoitus, kunnan SVOP, pankkilaina (kunnan osatakaus, yleensä 80 %,

yrityskiinnitys 20 %) sekä julkinen tuki

2. Yhtiön omarahoitus, kuntalaina, kunnan SVOP sekä julkinen tuki.

3. Yhtiön omarahoitus, pankkilaina sekä julkinen tuki.

Kun kunta ottaa aktiivisen toteuttajan roolin valokuituverkon rakentamiseen, niin laaja-

kaistaverkon rakentamista voidaan tarkastella ja hallita kokonaisuutena. Tällöin on mah-

dollista rakentaa kattava verkko koko kunnan alueelle, jossa kaikille kuntalaisille voidaan

tarjota tasavertaiset liittymismahdollisuudet. Jos yhtiössä on omistajana useita kuntia ja

rakentamisalue on laaja, niin rakentamista ohjaa yhtiön päätökset ja liittymien alueellinen

kysyntä, jolloin osa kunnan alueesta on voinut jäädä rakentamatta (vrt. Pohjois-Karjalan

maakuntaliitto 2015).

Esimerkkejä kuntien osakeyhtiöistä:

• Tähtikuitu Oy (Sodankylä),

• Ilonet Oy (Ilomantsi) ja

• Ranuan Kuituverkot Oy (sulautunut Ranuan Infra Oy:n 31.12.2017 yhdessä Ranuan

Lämpö Oy:n ja Ranuan Vesihuolto Oy:n kanssa).

Esimerkkejä kahden tai useamman kunnan omistamista osakeyhtiöistä:

• PyhäNet Oy,

• Kairan Kuitu Oy,

• Suupohjan Seutuverkko Oy,

• Savon Kuituverkko Oy,

• Keski-Suomen Valokuituverkot Oy ja

• Saimaan Kuitu Oy.

CASE: Ilonet Oy – kaava laajakaistaverkko kaikille kuntalaisille

Ilomantsin kunnan valokuituverkon rakentamista varten perustama yhtiö Ilonet Oy raken-

nutti vuosina 2013–2016 runkoverkkoa 853 km ja tilaajaverkkoa 387 km, eli verkkoa raken-

nettiin yhteensä 1 240 km. Rakentamisen lähtökohtana oli, että asuinpaikasta riippumatta

liittymä rakennetaan kaikille halukkaille rakentamishankkeiden toteuttamisen aikana

yhtäläisin hintaperustein.

Hankkeen kokonaiskustannus oli 9,6 miljoonaa euroa, johon Tracomilta saatiin valtion

tukea 3,3 miljoonaa euroa. Kunnan osuus kokonaisuudessaan valokuituverkon rakenta-

misessa kunnan alueelle oli 3,5 miljoonaa euroa, mikä sisältää sekä hankkeiden kunta-

osuudet että kunnan muun rahoituksen. Valokuituinvestointiin otettiin yli kaksi miljoonaa

euroa pankkilainaa. Verkon rakentaminen tuli kuitenkin hieman arvioitua edullisemmaksi.

Valkokuituverkon rakentaminen toteutettiin kolmena erillisenä hankkeena. Tracomilta

tukea saaneessa päähankkeessa Ilomantsin kunnan maksuosuus oli kahdeksan prosent-

tia. Päähankkeeseen liittyen Ilonet Oy toteutti kyläverkkohankkeen, jossa rakennettiin

maaseuturahaston tuella16 kunnan pohjoisosan kyliin valokuituyhteydet runkoverkosta

16 Maaseuturahaston tukea on voinut saada ELY-keskuksen tai Leader-toimintaryhmien kautta. Jos

rahoitus on saatu Leader-toimintaryhmän kautta, se on case-kuvauksissa mainittu erikseen, muissa

tapauksissa rahoitus on saatu ELY-keskuksen kautta.

28MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

kotitalouksiin ja yrityksiin. Tämän kyläverkkohankkeen tukikelpoiset kustannukset olivat

noin 667 000 euroa (kokonaiskustannukset 960000 euroa), josta maaseuturahastolta

saadun tuen osuus oli 70 prosenttia17. Toisen kyläverkkohankkeen toteutti Ilomantsin

kunta. Tukea tämän toteutukseen saatiin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). Hank-

keen toteutuneet tukikelpoiset kustannukset olivat noin 557000 euroa (suunniteltu

kokonaiskustannus 720000 euroa), josta kunnan omarahoitus oli puolet (noin 278 500

euroa) ja EAKR:n (EU + valtio) osuus puolet. Tuen ulkopuolelle jäänyt osa taajaman kylä-

verkosta rakennettiin Ilonet Oy:n rahoituksella.

Liittymiä myytiin hankkeen aikana noin 1 200 kappaletta (kampanjahinta oli 100 euroa ja

kuukausimaksu 45 euroa). Vuonna 2019 liittymien määrä kasvoi noin 1 360:een, kun 20

taloyhtiötä tilasi laajakaistaliittymän asukkailleen. Palveluoperaattoriksi valittiin aluksi

Telekarelia, mutta sen ja Elisan yhdistyttyä tietoliikennepalvelujen tuottajaksi vaihdettiin

Kaisanet Oy. Palvelut kilpailutettiin uudestaan vuonna 2018, jolloin operaattori- ja yllä-

pitopalvelusopimus tehtiin Netplaza Oy:n kanssa. 100 megan liittymän kuukausihinta on

tällä hetkellä 39,90 euroa sisältäen IPTV-palvelun.

Ilonet Oy:n toimialana on rakentaa, omistaa, ylläpitää, hoitaa, myydä ja vuokrata kiinteää

verkkoa. Yhtiö työllistää yhden henkilön ja osatoimisen toimitusjohtajan sekä tuo työtä

yhteiskumppaneille lisärakentamisen, verkon ylläpidon ja palvelujen tuottamisen kautta.

Yhtiön talous on tällä hetkellä vakaalla pohjalla. Asiakashintoja on pystytty laskemaan ja

ulkopuolista velkaa lyhentämään suunnitellusti. Yhtiön viimeisin tilikauden julkaisu on

vuodelta 2016. Osakeyhtiön vakavaraisuus on havaittavissa talouden tunnusluvuista, sillä

kyseisenä vuotena Ilonetin liikevaihto oli 886000 euroa ja tilikauden tulos oli 75000 eu-

roa voitollinen. Yhtiön omavaraisuusaste oli tyydyttävällä tasolla (33,1 %). Suurin liittymien

lisäpotentiaali on taajaman rivi- ja kerrostaloissa, joihin sisäverkkosaneerauksen yhtey-

dessä on asennettu valokuituverkko (potentiaali 1 000 liittymää/ käytössä 260 liittymää).

• Missä on onnistuu?

Hankekokonaisuus oli suunniteltu hyvin ja se toteutui suunnitelman mukaisesti.

Rakentamisen urakoitsijat kilpailutettiin koko hankeajalle ja materiaalit vuosittain.

Tämä ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä urakoitsija pystyi suunnittelemaan

rakentamisen kustannustehokkaasti ja materiaalien hinnat laskivat hankkeen

toteutuksen aikana. Kustannuksia alensi myös se, että kaikkia liittymävarauksia ei

rakennettu kohteeseen saakka, vaan ne jätettiin jakokaivoihin. Lisäksi kuitua on

vuokrattu muille operattoreille.

Edellisten lisäksi ratkaisevaa rahoituksen onnistumisen kannalta on ollut Ilomantsin

kunnan merkittävä taloudellinen panostus (SVOP-sijoitus yhtiöön ja kuntaosuudet),

julkisten tukien hyödyntäminen hankkeissa sekä paikallisen pankin myöntämä

lainoitus kohtuullisin ehdoin. Oma merkityksensä on myös laajakaistatukilain

muutoksella, joka mahdollisti tuen saaminen osittain ennakkoon ja vähensi

väliaikaisen lainan tarvetta.

Rakentamisen tuloksena saatiin kattava valokuituverkko koko kunnan alueelle ja

asuinpaikasta riippumatta kaikille asukkaille tarjottiin liittymää yhtäläisin periaattein

17 Hankkeiden saama julkinen tuki käsittää EU:n, valtion ja kunnan osuudet. Case-kuvauksissa kunnan

rahoitus on mainittu erikseen, jos kuntarahaa on sisältynyt hankkeeseen.

29MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

ja edulliseen hintaan. Nopeista laajakaistayhteyksistä ovat hyötyneet paitsi

vakinaiset ja vapaa-ajan asukkaat niin myös teollisuus- ja palveluyritykset sekä

maatilat. Nettiyhteyksien ohella valokuituverkko on tärkeä myös tv-näkyvyyden ja

puhelinpalveluiden varmistuksen kannalta.

CASE: Suupohjan Seutuverkko Oy – avoin kuituverkko Suupohjaan ja

Pohjois-Satakuntaan

Suupohjan Seutuverkko Oy (Sunet) oli tätä raporttia laadittaessa seitsemän kunnan tai

kaupungin – Kauhajoen, Teuvan, Karvian, Isojoen, Karijoen, Kurikan ja Siikaisten – omis-

tama osakeyhtiö, joka rakentaa avointa tietoliikenneverkkoa Suupohjassa ja Pohjois-Sa-

takunnassa. Verkon omistus ja ylläpito on erotettu palvelutarjonnasta (Suupohjan Seu-

tuverkko Oy 2013). Tietoliikennepalveluita tarjoaa tällä hetkellä 5–6 eri yritystä. Alueen

yritykset voivat valita palvelut kahdeksan tietoliikennepalveluja tuottavan yrityksen tar-

jonnasta.

Yhtiö on perustettu vuonna 2005, jolloin Suupohjan viisi kuntaa päättivät yhdessä raken-

nuttaa laajakaistarunkoverkon ja tätä varten perustettiin yhtiö. Aluksi rakennettiin viiden

kunnan ja 45 kylän yhdistävä runkoverkko. Tukea valtiolta tai EU:lta ei vielä ollut saatavis-

sa, joten runkoverkon rakentaminen rahoitettiin niin, että yhtiö otti rahoituslaitoksen lai-

nan ja kunnat olivat lainan osatakaajia. Verkon rakentamista käyttäjille jatkettiin kysynnän

mukaan, käyttäjien liittymämaksuista saatavalla rahoituksella sekä myöhemmin maaseu-

turahaston tuella. Vuosina 2010–2019 Sunet on toteuttanut yhteensä viisi laajakaistahan-

ketta Tracomin tuella ja lisäksi kaksi ns. ELY-keskushanketta. Lisäksi se on toteuttanut

maaseuturahaston tuella useita kyläverkkohankkeita, joista pääosan ohjelmakaudella

2007–2013. Tracomin tukemissa hankkeissa kuntien maksuosuudet ovat olleet 8 tai 33

prosenttia. Karijoella, Kauhajoella, Kurikassa ja Karvialla Sunetin toteuttamissa hank-

keissa kuntien maksuosuus on ollut 33 prosenttia, kun taas Siikainen on kuulunut kah-

deksan prosentin maksuosuusluokkaan. ELY-keskushankkeissa kuntien maksuosuus oli

22 prosenttia ja ne kohdentuivat Isojoelle ja Honkajoelle. Tracomin myöntämien tukien

yhteismäärä hankkeille on ollut noin 1,8 miljoonaa euroa. Sunetin rakentamissa verkoissa

on mukana yli 3 000 kiinteistöä – käyttäjäliittymiä tätäkin enemmän. Passiivisia liittymä-

varauksia noin 500.

Sunetin rakentamisalueet ovat asuinalueiden mukaisesti rajattuja ja rajauksen perusteena

käytetään kannattavalle laajakaistaverkon rakentamiselle riittävää kysyntää. Kunnan aktii-

visuutta ja mukana oloa (kuntaosuus) pidetään ratkaisevana kattavan verkon rakentami-

sessa. Keskimääräinen liittymän hinta asiakkaille on ollut 1 250 euroa. Liittymän käytöstä

asiakas maksaa Sunetille kuukausimaksun lisäksi erillismaksun valitsemistaan palveluista

ko. palvelujen tuottajalle. Esimerkiksi Sunetin tarjoama 100 megan internetliittymä mak-

saa kuluttajalle tällä hetkellä 45,90 euroa kuukaudessa sisältäen liittymän kuukausimak-

sun (24,80 €) ja IPTV-palvelun.

Rakentamista on laajennettu Pohjois-Satakuntaan kysynnän mukaan. Karvia ja Siikai-

nen ovat tulleet yhtiön osakkaiksi, kun laajakaistaverkkoa on laajennettu niiden alueille.

Osakkuus on mahdollistettu tekemällä näille kunnille suunnattu osakeanti, jolla ne ovat

lunastaneet osuuden yhtiöstä. Sen lisäksi kunnat ovat osatakaajina rakentamista varten

otetuille lainoille.

30MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Sunet on toteuttanut jonkin verran myös markkinaehtoista rakentamista kuntien ja

kaupunkien taajamissa ja tässä on kokeiltu liittymämaksujen osittamista eli osamaksua.

Kokemuksen perusteella liittymämaksut ja palvelumaksut aiotaan vastaisuudessa eriyt-

tää niin, että kuituliittymän hankinnan osuus on mahdollista jaksottaa yli kahden vuoden

ajalle. Rakentamista on tehty kysynnän mukaan ja hyödyntäen myös yhteisrakentamista.

Yhtiössä on kokemusta erilaisella julkisella tuella rakentamisesta, markkinaehtoista

rakentamista sekä yhteisrakentamista. Yhteistyösuhteet kumppaneiden suuntaan ovat

vakiintuneet ja se on vaikuttanut myönteisesti rakentamisen laatuun. Rakentamishank-

keiden suunnitteluun ja valvontaan on omaa palkattua henkilöstöä.

Sunet laajensi vuonna 2017 toimintaansa rakentamisen ohella tietoliikennepalveluiden

tuottamiseen. Se on osakkaana seutuverkkoklusterissa, jonka kautta yhteyksiä voi os-

taa tai palveluja tarjota yhteensä 14 kunnan alueella. Tietoliikennepalveluilla on haluttu

tarjota kansalaisille vaihtoehtoja ja lisätä kilpailua palvelujen tarjonnassa. Sunet työllis-

tää kokoaikaisesti viisi henkilöä. Yhtiön liikevaihto on 1,4 miljoonaa euroa, ja se on tehnyt

vuosittain nollatulosta. Yhtiön omavaraisuusaste on hyvä (50,4 %). Tavoitteena ei ole lii-

kevoitto, vaan tuottaa palvelujen muodossa lisäarvoa omistajille. Liiketoimintamallina on

rakentaa ja ylläpitää laajakaistaverkkoa sekä myydä ja vuokrata palveluita sen kautta.

• Missä on onnistuu?

Sunet on onnistunut rahoitusjärjestelyissään. Toimimalla isossa mittakaavassa

ja useiden hankkeiden toteuttamisen kautta on voitu tasapainottaa yhtiön

taloudellista tilannetta niin, ettei yksi heikompi hanke ole johtanut taloudellisiin

vaikeuksiin. Pankin myöntämät lainaehdot ovat olleet kohtuullisia ja lainoille

määrätyt takausprovisiot suhteellisen pieniä. Yhtiön melko pitkä toimintahistoria ja

suhteellisen hyvät talouden tunnusluvut ovat helpottaneet rahoitusjärjestelyjä.

Liiketoimintamallia on laajennettu onnistuneesti tietoliikennepalveluihin. Avoimen

verkon -malli on osoittautunut tässä toimivaksi ja se on tuonut verkkoon useita

palvelujen tarjoajia ja siten lisännyt kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Yhtiöllä

on kokemusta ja osaamista valokuiturakentamisesta ja se työllistää viisi henkilöä.

Yhtiö on onnistuneesti markkinoinut valokuiturakentamista ja -yhteyksiä alueellaan.

Laajakaistan hyvä kysyntä on mahdollistanut toiminnan ulottamisen melko laajalle

alueelle myös Pohjois-Satakunnan alueella.

4.3 Osuuskuntamalli

Osuuskuntaa voidaan pitää suomalaisena menestystarinana ja sillä on pitkät perinteet

erityisesti maaseudun omaehtoisen yhteis- ja yritystoiminnan järjestämisessä. Siksi ei ole

yllättävää, että myös laajakaistainvestointien toteuttamista varten maahan on perustettu

lukuisia osuuskuntia, jotka ovat rakentaneet verkkoa joko yhden tai useamman kunnan

alueelle. Usein osuuskuntaan on päädytty sen takia, että alueelle ei muuten olisi saatu

laajakaistaa, ts. markkinatoimijat ovat pitäneet aluetta rakentamiselle kannattamatto-

mana eikä kuntakaan ole ollut asiassa aktiivinen. Monilla paikkakunnilla osuuskunta on

ollut asukkaille entuudestaan tuttu toimintamuoto ja sen on todettu olevan tasapuolinen

asukkaita ja muita osuuskunnan jäseniä kohtaan. Osuuskuntamuotoinen toiminta perus-

tuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. Käytännössä tämä henkilötyöpanos on usein harvojen

31MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

henkilöiden aktiivisuuden varassa. Tähän liittyy riskejä esimerkiksi avainhenkilöiden muut-

taessa pois alueelta tai vaikkapa sairastapausten seurauksena.

Varsinkin toiminnan alkuvaiheissa osuuskuntien on ollut kuntia tai kuntien yhtiöitä vaike-

ampaa saada lainarahoitusta ja myös rahoituksen ehdot (korkotaso, laina-ajat) ovat olleet

usein heikkoja. Osuuskuntavetoisessa rakentamisessa on käytetty yleensä samanlaisia ra-

hoitusjärjestelyjä kuin kuntien osakeyhtiöissä. Verkon rakentamista on rahoitettu julkisel-

la tuella ja siihen tarvittavilla kuntaosuuksilla sekä pankkilainalla, johon kunnat ovat usein

myöntäneet osatakauksen. Osuuskuntavetoinen rakentaminen on näin ollen edellyttänyt

myös merkittävää kuntien panostusta hankkeisiin. Osuuskunnan valitsemasta hinnoit-

telustrategiasta riippuen, osa rahoituksesta on kerätty liittymämyynnillä ja osuuskunnan

jäsenmaksuilla. Rahoituksen osana on voitu käyttää myös talkootyötä ja muuta yksityistä

rahoitusta. Lisäksi osuuskunnat ovat voineet saada lainaa kunnilta. Osa osuuskunnista on

päätynyt toimimaan yritysmäisesti siten, että osuuskunnalla on palkattua henkilöstä eri

tehtäviin, talkootyön osuus on vähäinen ja liiketoimintaa on laajennettu tietoliikennepal-

velujen tuottamiseen.

Osa osuuskunnista on rakennuttanut alueellisesti erittäin kattavia verkkoja ja ne ovat

voineet tarjota kohtuuhintaisia liittymiä osakkailleen. Lisäksi osuuskuntien kiinnittyminen

paikallisyhteisöön on tuonut etuja markkinoinnissa, joten useat osuuskunnat ovat onnis-

tuneet liittymien myynnissä varsin hyvin. Paikallisten kehittäjien aktiivisuus ja osuuskun-

nan jäseniä osallistavat toimintatavat ovat myötävaikuttaneet myös siihen, että joissakin

osuuskunnissa on kiinnitetty huomiota laajakaistaan perustuvien palvelujen kehittämi-

seen ja toteutettu niitä koskevia kokeiluja. (Kurvinen ym. 2018; Antikainen ym. 2017.)

Toiminnassaan onnistuneille osuuskunnille on tyypillistä se, että niillä on ollut käytös-

sään riittävästi asiantuntemusta. Kuituinvestoinneissa asiantuntemusta tarvitaan sekä

rakentamisen käytännön toteutukseen että kustannusten hallintaan. Kustannusten

hallinnassa hyviä käytäntöjä ovat olleet mm. kaivuutyön huolellinen kilpailutus sekä

rakentamisen toteutus kokonaisurakkana eli toimitus avaimet käteen -periaatteella.

Epäonnistumiset puolestaan liittyvät usein puutteelliseen asiantuntemukseen. Erityises-

ti laajakaistarakentamisen alkuvaiheessa jotkut osuuskunnat lähtivät mukaan investoin-

teihin ylioptimistisin odotuksin. Tilannetta pahensi se, että valtion laajakaistatuen ehdot

olivat alkuvaiheessa epäedullisia ja suuri osa rakentamiskustannuksista jäi rasittamaan

osuuskunnan taloutta rakentamisvaiheen jälkeen.

Joissakin osuuskunnissa on kiinnitetty huomiota toiminnan jatkuvuuteen liittyviin ris-

keihin, kun verkkoinvestointi on valmistunut ja toiminta on siirtynyt ylläpitovaiheeseen.

Yhdeksi mahdollisuudeksi on nähty se, että osuuskunta on pelkästään rakentamisvaiheen

ratkaisu ja verkon valmistuttua verkko myydään sopivalle toimijalle. Vaikka tähän liittyy

esimerkiksi julkisen tuen edellyttämiä määräaikoja, voi verkon myyminen olla osuuskun-

nalle järkevä päätös. Myyminen edellyttää kuitenkin sitä, että verkon ylläpito on taloudel-

lisesti kannattavaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rakentamisvaiheen kustannukset

on jo katettu, eivätkä ne enää rasita verkko-osuuskunnan taloutta. Muussa tapauksessa

ostajan löytyminen verkko-osuuskunnille on epätodennäköistä.

32MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Esimerkkejä osuuskuntamuotoisesta toteutuksesta:

• Pohjois-Karjalan tietoverkko-osuuskunta (Rääkkylä),

• Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu,

• Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta;

• Verkko-osuuskunta Ysinetti (Orivesi),

• Osuuskunta Utakuitu (Utajärvi),

• Pielisen tietoverkko-osuuskunta,

• Jokilaaksojen Kuituverkko-osuuskunta (Alavieska, Merijärvi, Sievi) ja

• Verkko-osuuskunta Kuuskaista/ Kuusiokunnat E-Pohjanmaa.

CASE: Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu

Osuuskuntamuotoinen toiminta on ollut perinteisesti vahvaa maaseudun kehittämises-

sä ja rakentamisessa Kouvolan seudulla. Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu perustettiin

vuonna 2010 heti, kun oli mahdollista saada tukea maaseudun laajakaistarakentamiseen.

Operatiivisen hallituksen tekemien alkuselvittelyjen jälkeen vuoden 2012 alusta palkattiin

osuuskunnalle toimitusjohtaja ja tekninen asiantuntija. Samana vuonna aloitettiin laa-

jakaistaverkon rakentaminen maaseutualueille. Rakentamishankkeissa on hyödynnetty

alusta lähtien sekä Tracomin myöntämiä että maaseuturahaston tukia.

Ensimmäisten kolmen vuoden aikana hankealueella rakennettiin 800 kilometriä runko-

verkkoa. Valtion tukiehdot olivat tuolloin rajoittavia ja siksi julkista tukea saatiin vähem-

män kuin myöhemmin vallinneiden ehtojen perusteella olisi ollut mahdollista. Tämä

ensimmäisten hankkeiden raskas kustannusrakenne on haitannut osuuskunnan talou-

denpitoa koko sen toiminnan ajan.

Osuuskunta on käyttänyt kahta rahoitusmallia. Toisessa niistä on otettu pankkilainaa

kuntien osatakauksella ja yrityskiinnitystä vastaan. Lisäksi rahoituksessa oli mukana Fin-

nvera. Toisessa mallissa lainaa on saatu suoraan kunnalta markkinaehtoisella korolla.

Tracomin kautta saadulla valtion tuella on toteutettu kahdeksan hanketta kahden kun-

nan alueella (Kouvola ja Iitti), jolloin kunnan maksuosuudet ovat olleet 33 prosenttia.

Tracomin hankkeille myöntämien tukien yhteismäärä oli noin 1,7 miljoonaa euroa.

Kyläverkkoja näille alueille on rakennettu erillisillä maaseuturahaston tukemilla hank-

keilla. EU:n ohjelmakaudella 2014–2020 Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu on toteuttanut

yhden kyläverkkohankkeen ja on lisäksi saanut maaseutuohjelmasta rahoituksen kahteen

uuteen kyläverkkohankkeeseen, jotka on tarkoitus toteuttaa vuosina 2019–2021. Vuosina

2017–2019 toteutetussa kyläverkkohankkeessa Haminan alueella tukikelpoiset kustan-

nukset olivat noin 540000 euroa (kokonaiskustannukset 746000 euroa). Hankkeeseen

saatiin 70 prosenttia julkista tukea sisältäen kunnan rahoitusta noin 78000 euroa (10,5 %

kokonaiskustannuksista). Investointihankkeiden myötä verkkoon on kertynyt kilometrejä

yhteensä noin 1 500, joista yhteisrakentamisen avulla on toteutettu muutamia kymmeniä

kilometrejä.

Osuuskunnan hallitus tekee rakentamisen strategiset linjaukset ja liittymissä on yllet-

ty 60 prosenttiin potentiaalisista liittyjäkotitalouksista. Osuuskunnalla on tällä hetkellä

4–6 vakinaista työntekijää sekä kausityöntekijöitä esimerkiksi liittymien markkinoinnissa

ja myynnissä. Verkkoa on rakennettu avoimen verkon periaatteella, jolloin käyttäjä saa

33MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

vapaasti valita haluamansa palvelut 5–6 tietoliikennepalvelun tarjoajalta. Liittymän hinta

kotitaloudelle on lähes 2 000 euroa, osuuskunnan jäsenmaksu on noin 100 euroa ja 100

megan internet-palvelu IPTV-palvelulla 52 euroa sisältäen liittymän käyttömaksun (30

euroa). Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu myy myös omaa tietoliikennepalvelua (johon kuu-

luu help desk ja laskutus). Osuuskunta ostaa tietoliikennepalvelun ns. white label -tuot-

teena Netplazalta ja myy sen edelleen omana palvelunaan asiakkaille.

Alkuvaiheessa tavoitteena oli mahdollisimman tiheä liittymäverkko, jolloin myytiin paljon

myös liittymävarauksia, joista ei kerry tuloa osuuskunnalle. Liittymäsopimuksia osuus-

kunta on tehnyt yhteensä lähes 3 000. Lisäksi yhteistyötä on tehty ison teleoperaattorin

kanssa ja kuituyhteyksiä on rakennettu tukiasemiin, mistä osuuskunta saa kuidun vuok-

ratuloa. Tulevaisuudessa taajama-alueiden rakentamisessa on tarkoitus hakea yhteistyö-

kumppaneita esimerkiksi paikallisten energiayhtiöiden suunnasta.

Kymijoen Kyläkuidun viimeisin tilikauden päätös on vuodelta 2018, jolloin liikevaihto oli

887 000 euroa ja tilikauden tulos oli 17 000 euroa voitollinen. Kymijoen Kyläkuidun oma-

varaisuusaste on tyydyttävällä tasolla (35,1 %). Kyseisenä vuonna osuuskunta työllisti

kuusi henkilöä.

• Missä on onnistuu?

Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu on onnistunut hyvin melko hintavan liittymän

myynnissä ja markkinoinnissa. Liittymän on ottanut noin 60 prosenttia rakennettujen

alueiden kotitalouksista. Liiketoiminnassa on hyödynnetty ns. avointa kuituverkkoa,

jolloin asiakkailla on useita mahdollisuuksia palvelujen hankkimiseen. Sittemmin

osuuskunnan liiketoimintamallia on onnistuneesti laajennettu tietoliikennepalveluihin

ja toiminnan uskotaan olevan taloudellisesti kannattavaa myös pitkällä aikavälillä.

CASE: Verkko-osuuskunta Ysinei

Kuluvan vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Pohjois-Oriveden kylissä voimis-

tui käsitys nopeiden laajakaistayhteyksien tarpeesta. Paikallinen Talviaisten seudun kylä-

yhdistys ry. toteutti aluetta koskevan laajakaistakyselyn. Se onnistui hyvin ja vuonna 2011

alettiin valmistella laajakaistarakentamista koskevaa selvitystä yhdessä Verkox-osuuskun-

nan kanssa. Verkox teki verkkosuunnitelman kustannusarvioineen. Verkkosuunnitelman

kustannuksista 90 prosenttia katettiin Leaderin kautta. Väliaikaisrahoitus saatiin Oriveden

kaupungilta.

Vuoden 2011 marraskuun lopulla perustettiin Verkko-osuuskunta Ysinetti. Se jätti tehdyn

suunnitelman pohjalta avustushakemuksen ELY-keskukseen vielä saman vuoden lopulla.

Rahoituspäätös viivästyi, mutta se saatiin kesäkuun lopulla 2012. Päätöksen mukaan tu-

kea myönnettiin 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, ja se edellytti lisäksi kun-

nan eli Oriveden kaupungin 25 prosentin rahoitusta. ELY-keskuksen myönteinen tukipää-

tös käsitti 98 liittymää ja myöhemmin liittymien kokonaismäärä lisääntyi neljällä.

Runkoverkko rakennettiin keskusyksikölle ja siitä Jämsän rajalle saakka vielä syksyn 2012

aikana yhdessä kahden valtakunnallisen ja yhden alueellisen operaattorin kanssa. Ysine-

tille runkoverkon sijoittaminen yhteiseen kaivantoon ja keskusyksikön sijoittaminen sen

viereen mahdollisti avoimen verkon ja operaattoreiden kilpailuttamisen jatkossa. Tämän

jälkeen kilpailutettiin tilaajaverkon rakentaminen ja sen tuloksena verkon rakentaminen

34MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

käynnistyi keväällä 2013 ja valmistui vuoden 2014 loppuun mennessä. Operaattoriksi vali-

koitui kilpailutuksen jälkeen Pohjois-Hämeen Puhelin Oy.

Rakentamisen toisen vaiheen suunnittelu aloitettiin vuonna 2015 ja sen tuloksena jätettiin

avustushakemus yhteensä 26 liittyjän laajennuksesta. Avustusta myönnettiin 70 prosent-

tia, joka sisälsi kuntarahoitusosuuden. Rakentaminen kilpailutettiin ja verkko rakennettiin

osittain yhteisrakentamisena sähköverkkoyhtiö Elenian kanssa. Vaikka yhteisrakentami-

nen aiheutti aikatauluongelmia ja verkon rakentaminen viivästyi, ovat kokemukset siitä

pääsääntöisesti myönteisiä. Tämän vaiheen aikana Ysinetti rakennutti käytännössä yh-

teensä 32 liittymää.

Ysinetin hankkeiden rahoitusjärjestelyt olivat monimuotoisia. Kokonaisuutena maaseu-

turahaston tuki kattoi 50 prosenttia ensimmäisen vaiheen kustannuksista ja kunta sekä

liittyjät vastasivat kumpikin neljänneksestä. Toinen vaihe toteutettiin 2015–2017 ja sen tu-

kikelpoiset kustannukset olivat noin 159000 euroa (hankkeen kokonaiskustannukset noin

200000 euroa). Hankkeen maaseuturahastolta (Leader-toimintaryhmä) saama 70 pro-

sentin julkinen tuki sisälsi maksettua kuntarahaa Leader-toimintaryhmältä noin 22 000

euroa. Operaattoriksi valittu Pohjois-Hämeen Puhelin Oy osallistui ensimmäisen vaiheen

rahoitukseen.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin kuituverkkoa noin 100 kilometriä ja

toisessa vaiheessa 27 kilometriä. Kustannuksiksi arvioitiin noin 8 000 euroa per kilomet-

ri. Toteutuneet kustannukset olivat korkeammat eli vajaat 10 000 euroa per kilometri.

50M/50M-nopeusluokan liittymän kuukausihinta on 29,90 euroa. Lisäksi verkko-osuus-

kunta perii liittymän käyttäjiltä kymmenen euron kuukausittaista verkkomaksua. Verk-

ko-osuukunta Ysinetin tilikautta 2018 koskevissa tiedoissa osuuskunnan liikevaihto on

49 000 euroa ja tilikauden tulos on 4 000 euroa tappiollinen. Yhtiön omavaraisuusaste on

heikko (-2,4 %).

• Missä on onnistuu?

Ysinetin tapauksessa onnistumiset liittyvät ennen kaikkea rakentamisen osuvaan

toteutukseen yhteisrakentamiseen soveltuvana ajankohtana sekä yhteisölliseen

toimintatapaan, joiden avulla sekä investoinnit että verkon ylläpito on voitu toteuttaa

kustannustehokkaasti.

4.4 Asukaslähtöinen kyläverkkomalli

Asukaslähtöisillä kyläverkoilla tarkoitetaan tässä kylien toteuttamia rakentamishankkeita,

jotka lähtevät liikkeelle kylän asukkaiden oman aktiivisuuden pohjalta. Kyläverkkohank-

keiden tavoitteena on ollut saada kiinteä laajakaistayhteys mahdollisimman nopeasti

alueelle, jonne sitä ei muulla keinoin rakennettaisi. Rakentaminen edellyttää kylän asuk-

kailta aktiivisuutta ja sitkeyttä sekä osaamista hankkeen toteuttamisessa. Kyläverkon

tilaajapotentiaali on rajallinen, mutta kotitalouksien verkkoon liittymisaste on yleensä

korkea. Kyläverkkohankkeella ei voida rakentaa pitkiä runkoverkkoja, joten se edellyttää

valmista ja kapasiteetiltaan riittävää runkoverkkoa tai yhteistyötä runkoverkkoa raken-

tavien hankkeiden kanssa. Usein kyläverkon rakentamisessa on päädytty kylän verk-

ko-osuuskunnan perustamiseen, mutta kyläverkkohankkeita ovat toteuttaneet myös

kyläyhdistykset ja muut maaseudulla toimivat yhdistykset tai osuuskunnat.

35MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Toteutustavan esteitä ovat osaavien kyläaktiivien puuttuminen tai kylän yhteisen tah-

totilan vähäisyys. Ongelmaksi voi koitua myös rakentamisen ja hankkeen toteuttamisen

työläys ja kuormittavuus varsinkin, jos talkootyön määrä on suuri ja vastuu on muuta-

malla henkilöllä. Osuuskuntapohjalta rakennettu kyläverkko edellyttää vastuullista tahoa

ja verkko-osuuskunnan toiminnan jatkoa myös verkon valmistumisen jälkeen. Yleensä

kyläverkkojen tavoitteena on rakentaa verkko vain omalle kylälle eikä laajemmin alueelle,

joten kyläverkkojen myötä kiinteän laajakaistan saatavuus voi eriytyä kylien välillä jopa

yhden kunnan sisällä.

Kyläverkkojen rahoitukseen julkista tukea on saatu maaseuturahastosta ELY-keskusten

ja Leader-toimintaryhmien kautta. Pieniin kyläosuuskuntien toteuttamiin investointi-

hankkeisiin ei yleensä ole käytetty pankkilainaa. Kunnat ovat voineet myöntää hankkeille

osarahoitusta tai rakentamisen ajalle ns. siltalainaa, joka on maksettu pois rakentamis-

hankkeen päätyttyä. Julkisen tuen lisäksi kyläverkkojen muu rahoitus on koostunut liitty-

mämaksuista, osuuskunnan jäsenmaksuista ja vaihtelevassa määrin talkootyöstä. Lisäksi

kyläverkkojen rakentamisessa on voitu tehdä yhteistyötä rahoitusyhtiön kanssa niin, että

liittymien laskutus on tapahtunut rahoitusyhtiön kautta.

Esimerkkejä kyläverkoista:

• Kaakamon kyläverkko,

• Äkäslompolon kyläverkko,

• Monnin kylän kyläverkko,

• Kerässieppi-Liepimä kyläverkko,

• Saaripudas-Äkäsjokisuun kyläverkko,

• Iivantiiran kyläverkko,

• Kopsamo-Salokunnan valokuituverkko,

• Vilppulan eteläisten kylien valokuituverkko ja

• Kelontekemä-Tepsa kyläverkko.

CASE: Äkäslompolon kyläverkko (Verkko-osuuskunta Ylläksen Laajakaista)

Äkäslompolon kylä sijaitsee yhdessä Lapin suurista matkailukeskuksista ja on siten

kyläverkkohankkeiden joukossa osin erityislaatuinen. Verkko-osuuskunta Ylläksen Laa-

jakaista perustettiin vuonna 2013 tavoitteena laajakaistaverkon rakentaminen kylään.

Tuolloin Äkäslompoloa ei pidetty tukikelpoisena alueena ja tehdyn selvityksen perusteella

liittymän hinnaksi ilman tukea olisi tullut 3 000 euroa, joten tässä vaiheessa investointi-

hankkeesta päätettiin luopua. Seuraavalla EU:n ohjelmakaudella (2014–2020) rahoituksen

ehdot muuttuivat ja osuuskunnan oli mahdollista hakea tukea, ja verkko-osuuskunta

Ylläksen Laajakaista saikin rahoitusta kyläverkon rakentamiseen ELY-keskuksen kautta.

Osuuskunnassa on monipuolista osaamista, mutta silti hankkeen hakeminen ja toteutta-

minen koettiin erittäin työlääksi, koska osuuskunnan hallituksen jäsenet hoitivat hank-

keen toteutuksen talkoilla ja muun työnsä ohessa.

Laajakaistaverkko rakennettiin vuosina 2016–2018 Äkäslompolon alueelle. Hankkeen ar-

vioidut tukikelpoiset kustannukset olivat noin 651000 euroa, johon saatiin 70 prosenttia

tukea maaseuturahastosta. Kolarin kunta osallistui hankkeen rahoitukseen myöntämällä

osuuskunnalle ns. siltalainan. Rakentaminen tuli suunniteltua kalliimmaksi, koska raken-

taminen viivästyi ja loppuosa hankkeesta jouduttiin kilpailuttamaan uudestaan. Lisäksi

kustannuksia nosti se, että uudelleen kilpailutetun rakentamisalueen maaperä oli koko

36MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

hankealueen haastavin. Verkkoa rakennettiin yhteensä noin 56 kilometriä. Verkon raken-

taminen maksoi yhteensä noin miljoona euroa ja kilometrikustannukseksi muodostui noin

18 000 euroa. Ennakko-oletuksia suurempi liittymien myynti kompensoi osittain kohon-

neita rakentamiskustannuksia, eikä uusien liittyjien takia tarvinnut juurikaan laajentaa

suunniteltua kyläverkkoa. Tavoitteena oli 300 liittymää, mutta lopullinen liittymämäärä oli

noin 470 eli noin kolmannes (33 %) alueen kiinteistöistä liittyi verkkoon. Liittymien myyn-

tiin ja markkinointiin panostettiin paljon, mutta työ oli haasteellista koska loma-asunto-

jen omistajat asuvat ympäri Suomea ja osin ympäri maailmaa. (Verkko-osuuskunta Ylläk-

sen Laajakaista 2019.)

Valokuituverkon rakentaminen rahoitettiin julkisen tuen lisäksi Kolarin kunnan myöntä-

mällä siltalainalla, joka maksettiin lopullisesti takaisin valokuituverkon valmistuttua. Pieni

osa rahoituksesta muodostui talkootyöstä ja osuuskunnan jäsenmaksuista. Talkootyötä

ei rakentamisessa voitu käyttää, koska maahan oli jo ennestään sijoitettuna paljon infra-

struktuuria ja rakentaminen vaati ammattiosaamista. Merkittävä osa rahoituksesta saatiin

valokuituliittymien myynnistä, jotka laskutettiin asiakkailta etupainotteisesti.

Yksittäisille kotitalouksille ja loma-asunnoille liittymää myytiin 1 000 euroa/liittymä, yri-

tyksille 1 500 euroa/liittymä ja taloyhtiöille hinnoittelu tehtiin liittyvien huoneistojen mää-

rän mukaan. Enimmillään liittymä maksoi 4 000 euroa kymmenen huoneiston taloyhtiöl-

le. Tietoliikennepalvelut osuuskunta ostaa Netplazalta ja kuukausimaksua on saatu jopa

pudotettua ja nopeutta nostettua niin, että 200M/200M-nopeusluokan yhteyden kuukau-

simaksu vuonna 2019 oli 32,90 euroa sisältäen IPTV-palvelun ja osuuskunnan perimän

ylläpitomaksun (aiemmin 100M/100M -yhteyden hinta oli 34,90 euroa/kk). Aktiiviliittymien

ohella osuuskunta perii ylläpitokorvausta kuukausittain myös passiiviliittymistä ja liitty-

mävarauksista. Verkon liittyjämäärän odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Osuuskunta

tekee tasaista maltillista voittoa, jolla varaudutaan verkon ylläpitoon ja liittymämäärien

kasvuun tulevaisuudessa. Verkkoa on rakennettu myös asumiseen kaavoitetulle alueelle.

• Missä on onnistuu?

Äkäslompoloon onnistuttiin rakentamaan kattava laajakaistaverkko monista

vastoinkäymisistä huolimatta. Julkinen tuki oli ratkaisevassa roolissa.

Rakentaminen tuli ennakoitua kalliimmaksi, mutta liittymien hyvä myynti

tasapainotti rakentamisvaiheen taloutta. Osuuskunta saa myös liittymävarauksista

ylläpitokorvausta. Kunnan siltalainoitus oli tärkeä osa rahoitusta. Osuuskunnan

taloudellinen tilanne on vakaa ja asiakkaiden käyttömaksuja on voitu jopa laskea.

Verkon alueella on kapasiteettia ja potentiaalia kasvattaa liittymämääriä.

CASE: Monnin kyläverkko (Kuitu 16 osuuskunta)

Kuitu 16 Osuuskunta perustettiin 2015 tavoitteena rakentaa Hausjärven kuntaan Monnin

kylän alueelle nopea laajakaistaverkko, ylläpitää verkkoa ja tarjota asukkaille kohtuuhin-

tainen ja toimintavarma tietoliikenneyhteys. Rakentamisen aloittaminen viivästyi suun-

nitellusta julkisen tuen hakemiseen liittyvien seikkojen takia. Osuuskunta sai hankkeelle

maaseuturahaston tukea, joka oli 70 prosenttia verkon tukikelpoisista rakentamiskus-

tannuksista (reilut 500000 euroa) sisältäen lähes 63000 euron kunnan rahoituksen

hankkeelle (noin 10 % kokonaiskustannuksista). Rakentamishankkeen arvioitu kokonais-

kustannus oli noin 600 000 euroa, mutta verkon rakentaminen tuli budjetoitua hieman

halvemmaksi.

37MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Julkiseen tukeen sisältynyt Hausjärven kunnan rahoitus mahdollisti kohtuullisen liitty-

mähinnan verkkoon liittyjille. Liittymän hinta rakentamisaikana oli 1 500 euroa ja lisäksi

liittyjät maksoivat osuuskunnan liittymis- ja jäsenmaksua 100 euroa. Siten liittyjät saivat 1

600 eurolla liittymän kotiinsa käyttövalmiiksi asennettuna. Verkkoon liittyjiä on noin 200,

mikä on noin 60 prosenttia kylän asuinkiinteistöistä. Kuitua on maassa yhteensä 34 kilo-

metriä sijoitettuna kaapeliojiin ja mikroputkiin.

Osuuskunta kilpailutti verkon suunnittelun, luvituksen, rakentamisen ja dokumentoin-

nin avaimet käteen -periaatteella. Tämä hankintamalli aiheutti vähemmän byrokratiaa

osuuskunnalle kuin jos kaikki työvaiheet olisi kilpailutettu erikseen. Osuuskunta hankki

valvojan rakentamishankkeelle. Verkon rakentaminen alkoi syksyllä 2017 ja otettiin käyt-

töön tammikuussa 2018. Rakentamisessa käytettiin osittain Ruotsin mallilla toteutettua

mikrosahaustekniikkaa urakoitsijan ehdotuksesta. Tämä tekniikka on kustannustehok-

kain asuinalueilla, jossa on asfaltoidut tiet. Rakentamishankkeen aikana selvitettiin myös

mahdollisuuksia yhteisrakentamiseen energiayhtiön kanssa. Lopulta päädyttiin oman kai-

vannon auraamiseen, koska se tuli osuuskunnalle halvemmaksi kuin yhteisrakentaminen.

Kuitu 16 Osuuskunta ei ottanut rakentamiseen lainaa, vaan rakentaminen rahoitettiin

julkisella tuella sisältäen kunnan osuuden sekä liittymämaksuilla. Osuuskunnalla oli yh-

teistyösopimus yksityisen rahoitusyhtiön kanssa siten, että rahoitusyhtiö hoiti liittymän

laskutuksen, jolloin tilaajilla oli osamaksumahdollisuus. Järjestelyn ansiosta osuuskunta

sai liittymistä maksun etupainotteisesti. Hankkeen rahoitusjärjestelyjen onnistumiseen

myötävaikutti osuuskunnan myynti- ja talousosaaminen. Osuuskunnalla on sopimukset

yritysten kanssa kaapelinäytöistä ja uusien liittymien rakentamisesta.

Osuuskunta tavoitteli avointa kuituverkkoa, mutta käytännössä se ei täysin toteutunut,

koska suuret teleoperaattorit eivät ole olleet kiinnostuneita vuokraamaan kuituverkkoa

käyttöönsä. Kuituverkkoa vuokrataan Elisalle kunnan kiinteistöihin koululle ja päiväkotiin.

Tietoliikennepalvelut verkkoon tuottaa Netplaza, joka hoitaa myös liittymien käyttöön liit-

tyvän laskutuksen. 100 megan liittymän kuukausimaksu on 29,90 euroa ja lisäksi voi tilata

IPTV-palvelut (peruspalvelu 6 e/kk ja digiboksi). Osuuskunnalla ei ole palkattua henkilös-

töä, vaan verkon ylläpito hoidetaan yhteistyötahojen avulla talkoovoimin. Kuitu 16 Osuus-

kunnan viimeisin tilikauden tulos on vuodelta 2018. Liikevaihtoa osuuskunnalla oli kysei-

senä vuotena 44000 euroa. Osuuskunnan omavaraisuusaste on hyvällä tasolla, (99,6 %).

• Missä on onnistuu?

Monnin kylään saatiin rakennettua kattava kyläverkko, johon liittyi 60 prosenttia

kotitalouksista. Tilaajajoukossa on ollut vain vähän vaihtuvuutta. Rakentaminen tuli

budjetoitua edullisemmaksi ja osuuskunnan rahoitussuunnitelma toteutui hyvin.

Liittymien laskutuksessa ja rahoituksessa tehtiin yhteistyötä yksityisen rahoitusyhtiön

kanssa, mikä koettiin hyvänä järjestelynä.

Verkon rakentaminen hankittiin avaimet käteen -periaatteella, mikä vähensi

osuuskunnan työtä ja osoittautui toimivaksi malliksi. Sen avulla osuuskunta välttyi

rakentamisessa eteen tulevilta yllätyksiltä, säästettiin aikaa ja liittymän hinta

tiedettiin tarkasti etukäteen. Sekä rakentamista että verkon ylläpitoa on helpottanut

se, että osuuskunnassa on ollut paljon osaamista hankkeen toteutukseen, tukien

hakemiseen, rahoitukseen ja myyntiin.

38MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

4.5 Teleoperaaori- tai teknologiayritysvetoinen

rakentamismalli

Teleoperaattorit rakentavat nopeita laajakaistaverkkoja markkinaehtoisesti, mutta myös-

kin julkista tukea käyttäen, jos tukea on mahdollista saada. Rakentamista ohjaa asiakkai-

den kiinnostus ja liittymien kysyntä. Laajakaistaverkkojen rakentamisen on oltava yhtiöille

taloudellisesti kannattavaa. Teleoperaattoreilla on yleensä osaamista ja kokemusta valo-

kuiturakentamiseen liittyvistä asioista sekä markkinointiosaamista. Rakentamisen lisäksi

yhtiöt tarjoavat operaattoripalveluita sekä omissa että muiden rakentamissa verkoissa.

Markkinaehtoisessa rakentamisessa teleoperaattorit rahoittavat verkon rakentamisen

omalla pääomallaan tai lainarahoituksella ja kattavat rakentamiskustannukset ja verkon

ylläpidon liittymämyynnillä ja käyttömaksuilla. Julkisesti tuetuissa hankkeissa teleope-

raattorit hoitavat investointihankkeen, julkisen tuen hakemisen ja rahoitusjärjestelyt.

Teleoperaattoreiden toteuttamat julkisen tuen hankkeet edellyttävät kuntaosuuksia, ja

kunnan rooli on muutoinkin hankkeen toteutuksessa tärkeä.

Markkinaehtoisesti laajakaista verkkoja rakentaneet suuret yhtiöt eivät yleisesti ole olleet

kiinnostuneita verkkojen rakentamisesta harvaan asutuilla alueilla. Taloudellisesta näkö-

kulmasta rakentaminen ei ole näyttäytynyt kannattavalta tai liittymien hinta nousisi liian

korkeaksi kuluttajien näkökulmasta. Koska teleoperaattoreiden (myös tuella tapahtuvaa)

rakentamista ohjaa taloudellinen kannattavuus, rakentaminen on valikoivaa. Suurista

teleoperaattoreista Telia Finland Oyj on toteuttanut Lapissa lukuisia rakentamishankkeita

käyttäen julkista tukea (Tracom) ja Elisa Oyj on toteuttanut pieniä hankkeita esimerkik-

si Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla. Muita esimerkkejä tietoliikenneverkkohankkeiden

toteuttajista ovat taustaltaan paikalliset puhelinoperaattorit kuten:

• Kaisanet Oy,

• Lounea Oy (entinen Etelä-Satakunnan Puhelin Oy),

• MPY Palvelut Oy,

• Paraisten Puhelin Oy,

• Lupinet Oy (Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy) ja

• Pohjois-Hämeen Puhelin Oy.

Lisäksi valokuituverkkoja ovat rakentaneet yksittäiset teknologiayhtiöt kuten Netplaza Oy

ja Cap-Net Oy (Joensuun seutu).

CASE: Kaisanet Oy

Kaisanet on vanha puhelinoperaattoritaustainen osakeyhtiö, jonka toiminta-aluetta on

pääsääntöisesti ollut Kajaanin sekä Iisalmen alueet. Puhelinoperaattoreilla on yli sata-

vuotiset perinteet alueilla, mutta itse Kaisanet Oy on perustettu vuonna 2010. Aiemmin

ydintehtävänä olivat puhelinyhteydet, mutta nykyisin Kaisanet keskittyy tietoliikenneinf-

rastruktuuriin sekä tietoliikennepalveluiden tarjoamiseen omistajilleen. Omistajina ovat

paikalliset osuuskunnat, eli Kainuun puhelinosuuskunta ja puhelinosuuskunta IPY sekä jä-

senet eli loppukäyttäjät. Valokuiturakentaminen alkoi laajemmassa mittakaavassa vuonna

2011 Laajakaista kaikille 2015 -hankkeen yhteydessä. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana

Kaisanet on laajentanut toiminta-aluettaan muun muassa Pohjois-Karjalaan Kontiolahden

alueelle sekä Joensuun Reijolaan. Osakeyhtiöllä oli vuoden 2018 lopussa maanlaajuisesti

noin 50 000 kuluttaja- ja yritysasiakasliittymää.

39MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kaisanetin laajakaistarakentamisen piiriin on kuulunut sekä valtion (Tracom) ja maa-

seuturahaston tukemia että täysin markkinaehtoisesti toteutettuja hankkeita. Vuosina

2010–2020 Kaisanet Oy on toteuttanut Tracomin tuella yhteensä 32 infrahanketta kym-

menen eri kunnan alueella Itä-Suomessa. Kunnista kolme kuului 33 prosentin kunnan

maksuosuusluokkaan ja seitsemän alimpaan kahdeksan prosentin maksuosuusluokkaan.

Hankkeille Tracomin myöntämien tukien yhteismäärä oli noin 6,9 miljoonaa euroa.

Kaisanet Oy on rakentanut maaseuturahaston (Leader-toimintaryhmä) kyläverkkotuella

esimerkiksi Joensuussa Iiksenvaara-Ketunpesät -kyläverkon vuosina 2017–2018. Tämän

hankkeen tukikelpoiset kustannukset olivat 201000 euroa, johon yhtiö sai 50 prosenttia

tukea (hankkeen kokonaiskustannus noin 350000 euroa). Toisen, Pielavedellä 2018–2019

toteutetun investointihankkeen tukikelpoiset kustannukset olivat 270000 euroa, johon

maaseuturahastosta saatiin tukea puolet sisältäen kuntarahoitusta reilut 20000 euroa.

EU:n ohjelmakaudella 2014–2020 Kaisanet Oy on toteuttanut tai toteuttamassa neljä ky-

läverkkohanketta Kainuun, Ylä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella.

Rakentamiskohteet valitaan joko Kaisanetin omien aloitteiden tai yhteistyökumppaneilta

saatujen vihjeiden perusteella. Ensin mainittu tapa on yleisin yhtiön perinteisillä raken-

tamisalueilla Kajaanissa ja Iisalmessa. Toista tapaa on hyödynnetty esimerkiksi Joensuun

seudulla. Ennen rakentamispäätöstä suoritetaan asiakaskartoitus. Ilman tarvittavaa asia-

kaskiinnostusta ei Kaisanet lähde rakentamaan valokuituyhteyksiä. Kyseessä on osakeyh-

tiö, jolloin liiketoiminnan on oltava taloudellisesti kannattavaa. Nyrkkisääntönä voidaan

pitää, että kysynnän kartoitusvaiheessa vähintään kolmannes suunnitellun alueen kotita-

louksista täytyy saada hankkeeseen mukaan, jotta taloudelliset reunaehdot täyttyvät.

Kaisanetin liittymien hinnoittelu perustuu havaintoon, että 1 000 euroa ylittävät liittymä-

hinnat karsivat osan potentiaalisista asiakkaista. 2 000 euron liittymähinta puolestaan

karsii käytännössä kaikki muut asiakkaat, paitsi ammattikäyttöön nopeita internet-yh-

teyksiä tarvitsevat. Tämän takia Kaisanet on päätynyt ratkaisuun, jossa se tarjoaa taa-

jama-alueilla valokuituyhteyksiä 690 euron liittymähintaan. Tätä raporttia laadittaessa

Kaisanet tarjosi 690 euron valokuituliittymiä Sonkajärven, Pielaveden ja Joensuun Reijo-

lan hankealueilla. Kontiolahden Lehmon ja Puntarikoski-Onttola-Kunnasniemen hankea-

lueilla rakentaminen valmistui syksyllä 2019. Haja-asutusalueilla Kaisanet on määrittänyt

liittymähinnaksi 1 240 euroa, joka sisältää tilaajayhteyttä 150 metriä runkoverkosta. Tämän

matkan ylittävän tilaajayhteyden metrihinta 6 euroa. Yhtiö tarjoaa joustoa liittymien mak-

suaikojen suhteen. Asiakkaalle tarjotaan 12, 24 ja jopa 36 kuukauden maksuaikaa, jotta

kynnys liittymän hankintaan madaltuisi. 100 megan yhteyden kuukausihinta on 29,90

euroa.

Kaisanetin viimeinen tilinpäätös on vuodelta 2018. Kyseisenä vuonna osakeyhtiön liike-

vaihto oli noin 20 miljoonaa euroa. Tilikauden tulos oli noin 82000 euroa voitollinen.

Kaisanet työllisti 89 henkilöä vuonna 2018 ja osakeyhtiön omavaraisuusaste oli hyvä (70,4

%).

Kunnilla on tärkeä rooli Kaisanetin valokuituhankkeissa. Kuntien rahoitusosuuden lisäksi

kunnilta toivotaan kumppanuutta myös markkinavetoisen laajakaistarakentamisen to-

teuttamisessa. Teleoperaattoreilla ei välttämättä ole ajantasaista tietoa siitä, millainen

on laajakaistan tarve ja liittymien potentiaalinen kysyntä kuntien alueella. Siksi kuntien

kannattaa tarjota oma-aloitteisesti omia alueitaan teleoperaattoreiden laajakaistaraken-

40MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

tamisen piiriin. Lisäksi kunnan mukanaolo laajakaistarakentamisen ennakkosuunnitte-

lussa ja markkinoinnissa lisää hankkeen uskottavuutta, kohentaa liittymien kysyntää ja

sitä kautta parantaa markkinaehtoisten investointien toteuttamisen todennäköisyyttä.

Pitkällä tähtäimellä vaikuttavinta olisi se, että kuntien ja muut julkiset palvelut siirtyisivät

verkkopohjaisiksi. Tätä ei ole vielä tapahtunut siinä mitassa, kuin on ennakoitu. Julkisten

palvelujen siirtyminen verkkopohjaisiksi lisäisi laajakaistaliittymien kysyntää ja sitä kautta

helpottaisi markkinaehtoista laajakaistarakentamista.

Kaisanet on hyödyntänyt taajama-alueilla tapahtuneissa hankkeissaan yhteisrakentamis-

ta. Tämän on katsottu tuovan kustannushyötyjä, esimerkiksi sähköyhtiöiden kanssa sa-

maan kaivantoon rakennettaessa. Yhteisrakentamiseen liittyvät aikatauluongelmat voivat

kuitenkin mitätöidä kustannussäästöt varsinkin haja-asutusalueilla.

• Missä on onnistuu?

Taustaltaan suhteellisen pieni ja paikallinen teleoperaattoriyhtiö on onnistuneesti

laajentanut toimintaansa tietoliikenneinfrastruktuuriin ja tietoliikennepalveluiden

tarjoamiseen. Yhtiö on merkittävä valokuituverkkojen rakentaja ja tieto liikenne-

palveluiden tarjoaja erityisesti Itä-Suomessa (Kainuu, Ylä-Savo ja Pohjois-Karjala).

Yhtiöllä on paljon kokemusta markkinaehtoisesta rakentamisesta, julkisen tuen

hyödyntämisestä investointihankkeissa sekä verkkojen yhteisrakentamisesta. Yhtiö on

onnistuneesti rakentanut taloudellisesti kannattavia valokuituverkkoja alueilla, jotka

eivät ole kiinnostaneet suuria teleoperaattoreita tai kuntia ja pystynyt tarjoamaan

liittymiä asiakkaille kohtuulliseen hintaan.

4.6 Energiayhtiövetoinen rakentamismalli

Energiayhtiövetoinen laajakaistaverkkojen rakentamismalli on melko tuore lähestymis-

tapa valokuituinvestoinneissa. Perusajatuksena on se, että paikallinen energiayhtiö ottaa

kuituverkkojen rakentamisvastuun, koska sen toiminta-ajatukseen kuuluu alueen infra-

struktuurin rakentaminen ja ylläpito. Yleinen toimintamalli on ollut se, että energiayhtiö

perustaa tytäryhtiön valokuituverkon rakentamista ja markkinointia varten. Tämän lisäksi

on voitu perustaa rakennettavan alueen kuntiin erillisiä valokuiturakentamista hoitavia

yhtiöitä, joissa on sekä energiayhtiön että kuntien omistuspohja. Energiayhtiöt ovat ra-

kentaneet laajakaistaverkkoja sekä markkinaehtoisesti että laajakaistatukilain mukaista

julkista tukea hyödyntäen. Energiayhtiö toimii rakentamisen yhtenä rahoittajana, ja sen

perustamat yhtiöt hoitavat rahoitusjärjestelyt, tukien hakemiset, liittymien markkinoinnin

ja hankkeiden käytännön toteuttamisen.

Energiayhtiöt tavoittelevat rakentamisessa taloudellista kannattavuutta ja edellyttävät

riittävän suurta kysyntää ja asiakasmäärää. Energiayhtiöillä ei välttämättä ole osaamista

valokuituverkkojen rakentamisesta ja ylläpidosta, joten useinkin ne hakevat kumppanik-

seen osaamista ja kokemusta omaavan teleoperaattorin. Energiayhtiöt omistavat verkon,

mutta eivät itse tuota operaattoripalveluja. Infraverkkojen yhteisrakentaminen on vaiva-

tonta energiayhtiöiden toteuttamissa hankkeissa, koska saman konsernin sisällä toteute-

taan sekä sähköinfran että valokuituverkon rakentamista.

41MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Esimerkkejä energiayhtiövetoisesta rakentamisesta:

• Iin Energia Oy (Iisiverkko),

• Oulun Seudun Sähkö Oy (Lakeuden Kuitu Oy) ja

• Raahen Energia Oy.

CASE: Oulun Seudun Sähkö

Oulun Seudun Sähkö (OSS) on lähes satavuotias pääasiassa energia-alan liiketoimintoi-

hin erikoistunut keskusosuuskunta. Nimensä mukaisesti OSS tarjoaa energiaratkaisuiden

puolella sähkönsiirtoa ja myyntiä alueellisille asiakkailleen. Tämän lisäksi OSS tarjoaa

kaukolämpöä, aurinkopaneelijärjestelmiä sekä valokuitua. Oulun Seudun Sähköllä on

myös sähköenergian tuotanto-osuuksia Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kun kyseessä

on keskusosuuskunta, tarkoittaa tämä omistajuuden kannalta monipuolista ja kluste-

roitunutta rakennetta. OSS:n omistaa 12 paikallista sähköosuuskuntaa ja kolme muuta

yhteisöä. Henkilöjäseniä sillä on yli 16 000. Sähkönsiirtoa OSS toimittaa noin 30 000 alu-

eelliseen käyttöpaikkaan.

Alueellisia valokuituverkkoja tarkasteltaessa OSS on mukana omistajana tai osaomis-

tajana monessa paikallisessa osakeyhtiössä. OSS perusti valokuiturakentamista varten

Lakeuden Kuitu Oy:n, jonka se omistaa kokonaan itse. Lakeuden Kuitu taas on enem-

mistöomistajana, eli omistaa vähintään 51 prosenttia paikallisista osakeyhtiöistä Limin-

galla, Lumijoella sekä Tyrnävässä. Limingan Kuidun, Lumijoen Kuidun ja Tyrnävän Kuidun

vähemmistöomistajina toimivat kyseisten alueiden kunnat tai kuntien omistamat yhtiöt.

Näiden lisäksi Oulun Seudun Sähkö omistaa täysin Muhoskuitu Oy:n.

Edellä mainittujen toimijoiden tekemät hanke-ehdotukset eli tarjoukset valokuituverkon

rakentamisesta tehtiin Pohjois-Pohjanmaan liitolle vuonna 2018. Pohjois-Pohjanmaan

liitto valitsi hanke-ehdotuksien perusteella valtion tuen saajan. Limingalla, Lumijoella ja

Tyrnävässä kilpailua ei ollut, ja myös Muhoksen alueella Muhoskuitu päättyi verkon ra-

kentajaksi voitettuaan tarjouskilpailun. Hankkeisiin Tracomin myöntämä julkinen tuki

sisältäen kunnan maksuosuudet kattoi 66 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Liminka, Lumijoki, Tyrnävä ja Muhos kuuluvat kaikki 33 prosentin kunnan maksuosuus-

luokkaan. Hankkeissa rakennetaan noin 1 100 kilometriä valokuituverkkoa, hankkeiden ko-

konaiskustannukset ovat 18–20 miljoonaa euroa, ja Tracomin myöntämät tuet hankkeille

ovat yhteensä noin 5,4 milj. euroa.

Julkisen tuen (valtion tuki ja kuntaosuudet) lisäksi rakentamisen vähimmäisvaatimuksena

on ollut 40 prosentin penetraatio hankealueilla, jotta valokuituverkon rakentamista on

lähdetty toteuttamaan. Siksi liittymien ennakkomarkkinointiin on panostettu voimape-

räisesti, ja valokuituliittymiä on myyty edellisesti etukäteen 100 euron ennakkohinnalla

sisältäen kahden vuoden määräaikaisen käyttösopimuksen. Jälkiliittyjille liittymän hinta

on ollut 1 100 euroa. 100M/100M -nopeusluokan liittymän kuukausimaksu on 40 euroa.

Lisäpalveluna tarjotaan IPTV-palvelua 4 euron kuukausihintaan.

Vuoden 2019 puolen välin jälkeen Limingan hankealueella on saavutettu 65 prosentin

penetraatio. Vastaavasti Lumijoen ja Tyrnävän alueilla penetraatiot ovat 60 prosenttia.

Muhoksen hankealue on aloitettu vuonna 2019, eli vuoden edeltäviä hankkeita myöhem-

min. Tästä huolimatta myös Muhoksella lähestytään 50 prosentin penetraatiota. Asiakas-

määrissä tämä tarkoittaa sitä, että OSS:n tytäryhtiöillä on kyseisillä neljällä hankealueella

noin 5 500 valokuidun asiakasta.

42MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Oulun Seudun Sähkön viimeisin tilikauden tulos on vuodelta 2018. Kyseisenä vuotena yh-

tiön liikevaihto oli 53,5 miljoonaa euroa ja liiketulos oli yli 10 miljoonaa euroa voitollinen.

Yhtiö työllisti 32 henkilöä. Omavaraisuusaste oli hyvä (57,8 %).

• Missä on onnistuu?

Oulun Seudun Sähkön erityispiirre on se, että sekä sähköyhtiö että kuituyhtiöt

ovat saman konsernin (osa-)omistuksessa – se hoitaa sekä sähköinfran

uusimisen että valokuituverkon rakentamisen. Tämä on mahdollistanut sen,

että alueella rakennetusta 1 100 valokuitukilometristä noin 200 kilometriä on

toteutettu yhteisrakentamisella. Mukana olleiden toimijoiden omistusrakenne

on taannut yhteisrakentamisen sujuvuuden – koska mitä useampia toimijoita

yhteisrakentamisessa on mukana, sitä enemmän aiheutuu aikatauluongelmia.

Taajama-alueilla yhteisrakentamisella on saavutettu kustannusetuja, mutta haja-

asutusalueilla kustannushyödyt ovat olleet vähäisiä.

43MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

5.1 Hankkeiden organisointi ja toteutustavat

Osaaminen ja oppiminen

Kuntien ja kuntalaisten aktiivisuus, tahtotila ja kiinnostus rakentamiseen sekä yhteyksien

käyttöön vaikuttavat myönteisesti valokuituhankkeen toteutumiseen. Motivaation lisäksi

tarvitaan kuitenkin myös osaamista ja kokemusta esimerkiksi hanketoiminnasta, rahoi-

tuksesta, julkisen tuen hakemisesta, kilpailutuksesta, markkinoinnista ja maarakentami-

sen teknisestä toteutuksesta. Edellä esitetyissä tapaustarkasteluissa korostuu oppimisen

merkitys. Laajakaistahankkeiden toteuttajat ja rakentajat aloittivat usein toimintansa

epätietoisina, ja hankkivat tarvittavat tiedot ja taidot vasta hankkeita toteuttaessaan. Kun

laajakaistarakentaminen on edennyt useiden hankkeiden muodostamana hankekokonai-

suutena, yhtiöiden osaaminen on karttunut. Yhtiöille kertynyt toimintahistoria ja kokemus

tietoliikennealalta ovat lisänneet toimijoiden uskottavuutta, ja se on helpottanut esimer-

kiksi lainarahoituksen saamista. Yksityisillä teleoperaattoriyhtiöillä on eniten aihepiirin

toteutuksen ja rakentamisen osaamista, ja siksi monet osuuskunnat ja kuntien valokuitu-

yhtiöt ovat hakeutuneet yhteistyöhön niiden kanssa.

Kunnan rooli ja rahoitusjärjestelyt

Kunnan myönteinen suhtautuminen laajakaistaverkon rakentamiseen on olennaisen

tärkeää valokuituhankkeen rahoituksen järjestämiseksi. Laajakaistatukilain mukainen

valtiontuki edellyttää kunnan maksuosuutta, mutta usein kunta osallistuu rahoitukseen

myös muilla tavoilla. Rakennettavaan alueeseen voi sisältyä tukikelvottomia alueita ja tu-

kikelvottomia menoja, ja lisäksi rakentamisesta vastaavien yhtiöiden on katettava raken-

tamisen aikaisia menoja ja saatava kokoon omarahoitusosuus. Siksi valokuituhankkeisiin

voidaan tarvita kunnan maksuosuuden lisäksi myös kunnan lainatakauksia tai kunnan

myöntämiä suoria lainoja. Kokemusten mukaan kuntayhtiöt tai kuntien suoraan omista-

mat yhtiöt ovat saaneet helpommin tukea ja rahallista panostusta kunnilta kuin osuus-

kunnat.

5 Arviointia onnistu-

neista hankkeista ja

investoinneista

44MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Tapauksina tarkasteltujen kuntien osakeyhtiöiden ja osuuskuntien valokuituinvestoinnissa

on käytetty kahta päärahoitusmallia. Niistä ensimmäisessä rakentamiseen otetaan lainaa

rahoitusyhtiöltä. Yleensä lainan osatakaajana on ollut kunta 80 prosentin osuudella ja

yrityskiinnityksen osuus on ollut 20 prosenttia. Takauksesta kunta on perinyt takausmak-

sun18. Toisessa rahoitusmallissa kunta lainoittaa rakentamista markkinaehtoisella korolla.

Kunnat ovat voineet myös pääomittaa omistamaansa yhtiötä sijoittamalla siihen rahaa tai

siirtämällä sitä yhtiön käyttöön osakeannin kautta. Yhdessä esimerkkitapauksessa rahoi-

tuksessa oli ollut mukana myös Finnvera.

Asukaslähtöisessä kylien toteuttamassa rakentamisessa ei yleensä ole turvauduttu laina-

rahoitukseen, vaan investointi on toteutettu ELY-keskusten tai Leader-ryhmien kautta

saadulla maaseuturahaston tuella, kuntien siltalainoituksella tai rahoitusosuudella sekä

liittymämyynnistä ja osuuskunnan jäsenmaksuista tulleella rahoituksella. Osuuskunnissa

tehdään vaihtelevassa määrin myös talkootyötä verkon rakentamisessa ja ylläpidossa.

Talkootyö on toiminut hankkeiden osa- ja omarahoituksena.

Energiayhtiö- tai teleoperaattorivetoisia valokuitujen rakentamismalleja on kahta pää-

tyyppiä. Yhtäältä investointi voidaan toteuttaa kokonaan markkinaehtoisesti, jolloin

investoiva yhtiö rahoittaa verkon rakentamisen omalla pääomallaan ja kattaa rakentamis-

kustannukset ja verkon ylläpidon liittymämyynnillä ja käyttömaksuilla. Markkinaehtoises-

sa rakentamisessa edellytetään riittävän suurta asiakasmäärää ja tiheää asutusta, jotta

verkon rakentaminen on mahdollista ja taloudellisesti kannattava. Toisaalta energia- ja

teleoperaattorit ovat rakentaneet laajakaistaverkkoja myös julkisen tuen avulla, jolloin

kunta voi olla osarahoittajana. Yhtiöt toimivat näissä hankkeissa osarahoittajina ja katta-

vat investoinnit liittymä- ja käyttömaksuilla. Energiayhtiövetoinen rakentaminen toteu-

tettiin esimerkiksi perustamalla rakentamisesta vastannut yhtiö, jossa osaomistajina oli

kunta.

Hinnoielu

Tapaustarkastelut vahvistavat käsitystä siitä, että liittymien hinnoittelu edellyttää huolel-

lista tarkastelua liityntä- ja käyttömaksujen vaikutuksista investointihankkeen talouteen.

Potentiaalisten tilaajien lukumäärä sekä liittyjien maksukyky ja -halu luovat reunaehdot

tähän tarkasteluun. Yleispätevää ohjetta ei ole, vaan valokuituliittymien markkinat ovat

paikallisesti määräytyneitä ja riippuvat esimerkiksi hankealueiden demograsista piir-

teistä ja mobiiliverkon kattavuudesta ja kapasiteetista. Siksi jollakin alueella 2 000 euron

liittymähinta ei näytä muodostuvan kynnyskysymykseksi liittymiselle, kun taas toisaalla jo

100 euron liittymä edellyttää markkinointiponnistuksia. Tuhat euroa vaikuttaisi kuitenkin

olevan raja, jonka ylittävä hinta karsii asiakkaita. Siksi monet yhtiöt ovat ottaneet käyt-

töön osamaksujärjestelyjä, joista on saatu hyviä kokemuksia.

Markkinointi

Kaikissa onnistuneissa valokuituhankkeissa on panostettu vahvasti markkinointiin. Syy on

ilmeinen – investointi on kallis ja se tarvitsee riittävän tilaajamäärän ollakseen kannat-

tavaa. Rakentamisen alkuvaiheessa myytiin paljon liittymävarauksia halpaan hintaan ja

ilman kuukausimaksua, koska haluttiin mahdollisimman tiheä verkko. Liittymävarauksia ei

18 Uusille pk-yrityksille markkinaehtoinen takausmaksu on 3,8 prosenttia taattavasta pääomasta vuo-

dessa eli ns. safe harbour -maksu (TEM. Opas de minimis -tuista 21/2016).

45MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

kuitenkaan ole otettu käyttöön siinä mitassa kuin alkujaan ajateltiin. Siksi monissa myö-

hemmin toteutuneissa valokuituhankkeissa liittymävarauksien ylläpidosta on alettu periä

kuukausimaksuja.

Suunnielu

Valokuiturakentaminen vaatii maanrakennustyötä, ja sinä onnistuminen edellyttää hyvien

urakoitsijoiden käyttöä. Urakoitsijoiden kilpailuttamisesta koko hankeajalle tai rakenta-

misen toteutuksesta avaimet käteen -periaatteella on saatu hyviä kokemuksia. Näiden

toimintatapojen etuna on ollut kustannusten hyvä ennakointi ja hallinta sekä rakentami-

sen sujuvuus ja tehokkuus.

Tapaustarkastelujen yhteydessä monet haastatellut korostivat hyvää ja täsmällistä in-

vestointihankkeen suunnittelua onnistumisen takeena. Hyvällä suunnittelulla ja ottamalla

oppia muiden kokemuksista on voitu välttyä yllätyksiltä. Siitä huolimatta myös onnistu-

neissa hankkeissa on ollut haasteita, mutta kielteiset yllätykset on voitu kompensoida

onnistumisella jossain toisessa asiassa tai ongelmiin on löydetty onnistunut ratkaisu

hankkeen toteutuksen aikana.

Kaksi verkkokonseptia

Valokuidun hyödyntäminen edellyttää infrastruktuurin lisäksi palveluja. Valokuituhank-

keissa palvelujen järjestämisessä on hyödynnetty pääasiassa kahta toimintatapaa. Niistä

ensimmäisessä on rakennettu Ruotsin mallin mukaisesti avoin kuituverkko. Siinä verkon

omistus erotetaan tietoliikennepalvelujen tuottamisesta. Rakentajayhtiö omistaa laaja-

kaistaverkon, ja asiakkaat hankkivat tietoliikennepalvelut verkkoon haluamaltaan palve-

luntuottajalta (esim. Sunet Oy ja Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu). Asiakkaat maksavat

verkosta liittymämaksua sekä maksavat erikseen hankkimistaan palveluista. Toisessa

toimintatavassa infrastruktuurin omistusta ja palvelujen tarjontaa ei ole erotettu edelli-

seen tapaan toisistaan. Laajakaistaverkon rakennuttaja kilpailuttaa asiakkaiden puolesta

tietoliikennepalvelut verkkoon (Ilonet Oy, kyläverkot, OSS, Verkko-osuuskunta Ysinetti)

tai rakentaja tarjoaa omia palvelujaan rakentamansa verkon kautta (esim. Kaisanet Oy).

Viimeksi mainittu toimintatapa on ollut valokuituinvestoinneissa avointa verkkoa yleisem-

pi malli.

5.2 Rahoituksen haasteita

Valokuituinvestointien rahoituksen yhtenä haasteena on ollut se, että julkista tukea on

ollut saatavissa kahdesta lähteestä, joilla on ollut erilaiset tukikriteerit. Sittemmin hank-

keiden toteuttamista ovat helpottaneet lainsäädännön muutokset, valtion tukiehtojen

helpottuminen ja selkeytyminen sekä yhdenmukaistuminen suhteessa ELY-keskusten

myöntämään maaseuturahaston tukeen. Tukikriteereitä on yhdenmukaistettu niin, että

kriteerit ovat nyt lähempänä toisiaan kuin rakentamisen alkuaikoina. Maaseuturahaston

rahoituksessa, joilla on rahoitettu kyläverkkoja, on ollut alueellisia painotuksia rahoituk-

sen myöntämisessä. Lisäksi rahoitusta on ollut jaettavissa rajallinen määrä. Laajakais-

tatukilain mukaan rahoitetuissa hankkeissa kunnat on jaettu erilaisiin tukikategorioihin,

mikä on osaltaan vaikuttanut kuntien kiinnostukseen. Ainakin rakentamisen alkuvai-

heessa tukikelvottomien alueiden ja verkon osien määrittelyt koettiin vaikeaselkoiseksi ja

tiukoiksi.

46MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Juuri perustetut ja pienet verkkojen rakentajatahot ovat kohdanneet vaikeuksia laaja-

kaistainvestointien rahoituksessa. Esimerkiksi pankkilainojen korot, takaisinmaksuajat ja

muut rahoituksen ehdot ovat olleet tiukemmat kuin pidemmän aikaa toimineilla yhtiöillä.

Myös takausprovisiot ovat aiheuttaneet ongelmia, joskin ajan myötä provisioiden tasoon

on tullut kevennyksiä ja uudelleen tulkintaa. Muita rahoitusongelmia on aiheutunut mm.

ennakoitua kalliimmasta rakentamisesta, ongelmista urakoitsijoiden kanssa, oletettua

pienemmästä julkisesta tuesta sekä liittymien hinnoittelua ja liittymävarauksien aktivoin-

tia koskeneista arviointivirheistä.

5.3 Yhteisrakentamisen edut ja haasteet

Yhteisrakentamiseen on suhtauduttu toiveikkaasti laajakaistarakentamisen yhteydessä ja

erityisesti Tracom on ollut asiassa aktiivinen. Yhteisrakentamisella tarkoitetaan tilannet-

ta, jossa sähkö-, tele-, liikenne- ja vesihuoltoverkkojen maankäyttöä vaativat rakentamis-

urakat toteutetaan yhdessä. Yhteisrakentamisen taustalla ovat taloudelliset syyt eli sen

katsotaan alentavan kustannuksia ja lisäävän resurssitehokkuutta verrattuna tilanteeseen,

jossa jokainen toimija rakentaisi infrastruktuurinsa erikseen. Yhteisrakentaminen vähen-

tää myös rakentamisajan haittoja asukkaille ja liikenteelle. (Tracom 2019e.)

Yhteisrakentamista on edistetty myös lainsäädännön avulla. Yhteisrakentamista koskeva

laki tuli voimaan 1.7.2016. Sen mukaan verkkotoimija on velvollinen luovuttamaan käyt-

töoikeuden infrastruktuuriinsa kohtuullisin ja oikeudenmukaisin ehdoin (Laki verkkoinf-

rastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä 2016/276 3 §). Verkon rakentamisesta

aiheutuvat kustannukset jaetaan verkkotoimijoiden kesken erillisrakentamisesta aiheutu-

vien arvioitujen kustannusten suhteessa (Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamises-

ta ja -käytöstä 2016/276 4 §). Verkkotoimijalla on kuitenkin oikeus kieltäytyä yhteisraken-

tamisesta, jos se lisää verkkotoimijoiden kustannuksia erillisrakentamiseen verrattuna,

jos se koskee vähäistä rakennushanketta tai jos yhteisrakentaminen vaarantaa verkon

turvallisuuden tai aiotun käyttötarkoituksen (Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentami-

sesta ja -käytöstä 2016/276 4 §).

Yhteisrakentamislaki velvoittaa verkkotoimijoita ja viranomaistahoja toimittamaan verkon

rakentamissuunnitelmat ja tiedot olemassa olevista verkoista näille osoitettuun palve-

luun (verkkotietopiste.). Sen kautta myös valokuiturakentajat saavat tietoa yhteisraken-

tamisen kohteista sekä alueella toimivista verkkotoimijoista ja niiden rakennushankkeista.

Tässä raportissa esiteltyjen tapaustarkastelujen valokuituhankkeissa yhteisrakennettuja

kilometrejä oli toteutunut vähän. Monessa tapauksessa yhteisrakentamisen mahdolli-

suuksia oli selvitetty, mutta käytännön toteutus oli usein estynyt esimerkiksi aikatau-

luongelmien ja hintaerimielisyyksien vuoksi. Valokuiturakentamisen aikaperspektiivi näyt-

täsi olevan perustavasti erilainen kuin muussa maanrakentamisessa: valokuituliittymän

hankkineet odottavat liittymän nopeaa käyttöönottoa, mutta esimerkiksi sähköverkkojen

maakaapelointia säävarmuuden parantamiseksi ei pidetä yhtä kiireellisenä. Myös raken-

tamishankkeiden suunnittelun ajoituksella on merkitystä – yhteisrakentamiseen ryhtymi-

nen on hankalaa siinä vaiheessa, kun toisen infran rakentaminen on jo käynnistynyt.

Toteutuessaan yhteisrakentaminen tuo kustannustehokkuutta, ja siitä johtuvat kaivuu-

työt aiheuttavat vähemmän haittaa asukkaille ja liikenteelle kuin erillään rakennettaessa.

47MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Infran yhteisrakentaminen sopii hyvin tiheimmin asutuille alueille tai uudisrakentamis-

alueille, mutta huonosti pitkien välimatkojen harvaan asutulle maaseudulle. Osa valo-

kuiturakentamisen potentiaalisista kumppaneista on määritellyt infraputkiensa käytön

tai yhteisrakentamisen liian kalliiksi valokuitua rakentavan yhtiön näkökulmasta. Infran

yhteisrakentaminen on ollut helpointa energiayhtiövetoisessa rakentamismallissa, jossa

valokuiturakentaminen on voitu sovittaa esimerkiksi sähköverkon pitkän aikavälin inves-

tointisuunnitelmien yhteyteen.

5.4 Toimintatavat investoinnin jälkeen

Yhtiöiden, osuuskuntien ja operaattoreiden tulovirrat verkon rakentamisen jälkeen koos-

tuvat käyttömaksuista, kuidun vuokrasta muille teleoperaattoreille (langattoman verkon

tukiasemat ja avoimissa verkoissa palveluja tarjoavat operaattorit) sekä mahdollisista

tietoliikennepalvelujen myynnistä oman verkon alueella tai laajemmin (tietoliikennepal-

veluihin laajentaneet yhtiöt). Onnistumisen kannalta oleellista on liittymien tilauskanta ja

käyttömaksuja maksavien lukumäärä. Yhtiöillä on oltava riittävästi tuloja suhteessa ver-

kon ylläpitokustannuksiin ja lainojen takaisinmaksuun.

Rakentamisvaiheen jälkeen voidaan erottaa kaksi pääasiallista liiketoimintamallia. Ylei-

sempi toimintatapa on se, että rakentajataho on verkon omistaja ja ylläpitäjä sekä hankkii

asiakkaille tarjottavat palvelut (internet- ja IPTV-palvelut) verkkoon kilpailuttamisen kaut-

ta em. palveluja tarjoavalta teleoperaattoreilta. Palveluja tarjoava teleoperaattori hoitaa

yleensä myös käyttäjätuen ja asiakaslaskutuksen. Osa palvelupaketin kuukausittaisesta

maksusta ohjautuu infran omistamalle yhtiölle/ kyläosuuskunnalle verkon ylläpitoon sekä

mahdollisesti investoinnin aiheuttamiin kuluihin. Verkon omistaja voi saada lisäksi tuloja

kuituverkon vuokraamisesta muille operaattoreille esimerkiksi langattoman verkon tuki-

asemille tai kunnan kiinteistöihin. Avoimen verkon rakentaneet saavat tuloja myös siitä,

että vuokraavat verkkoa muille internettietoliikennepalveluja tarjoaville operaattoreille.

Toisessa toimintatavassa rakentajayhtiö lähtee itse tarjoamaan tietoliikennepalveluja

omassa verkossaan ja joissain tapauksissa myös muiden rakentamissa verkoissa. Raken-

tamisen ohella yhtiö siirtyy palveluntuottajaoperaattoriksi. Tällöin yhtiö saa tuloja raken-

tamansa verkon verkkomaksuista, mutta myös omien tietoliikennepalvelujen myynnistä.

Tämä liiketoimintamalli edellyttää yhtiöiltä edelliseen toimintatapaan verrattuna enem-

män palkattua henkilöstä ja asiantuntemusta. Rakentajayhtiöt voivat kehitellä omia pal-

velutuotteita, tai myydä toisten teleoperaattoreiden white label -tuotteita (esim. Netpla-

zan palvelu) omina palveluinaan. Syinä tietoliikennepalvelujen tarjoamiseen oli pyrkimys

tarjota asiakkaille vaihtoehtoja ja parempaa kokonaispalvelua, mutta myöskin palvelujen

myynnin katteet on koettu hyviksi. Esimerkkeinä toisesta liiketoimintamallista ovat Sunet

Oy ja Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu.

48MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

6.1 Tutkimustieto valokuidun vaikutuksista vaihtelee

Toimivat tietoverkkoyhteydet ovat tärkeitä niin asukkaille kuin elinkeinoelämälle (Honka-

niemi & Luoto 2016; Pyykönen & Lehtonen 2016), ja siten ne määrittävät yhtenä osateki-

jänä alueen elinvoimaa tietoyhteiskunnassa. Useissa tutkimuksissa on todettu nopeiden

tietoliikenneyhteyksien myönteinen yhteys alueiden työllisyyteen sekä myös laajemmin

elämänlaatuun (esim. terveyspalvelut, koulutus, sosiaaliset suhteet) (Katz & Suter 2009;

Stenberg ym. 2009; Dickes ym. 2010). Myös maaseutua koskevissa tutkimuksissa on

todettu valokuidun saatavuuden ja aluetalouden kehityksen myönteinen yhteys (Holt &

Jamieson 2009; Koutroumpis 2009).

Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan ole ollut yksimielistä, sillä osassa tutkimuksia ei ole to-

dettu valokuiturakentamisella olevan myönteisiä vaikutuksia alueiden kehitykselle (esim.

Czernich ym. 2011; Kolko 2012; Whitacre ym. 2014). Osaltaan vaihtelevia tutkimustuloksia

selittävät kattavien ja luotettavien aineistojen puute sekä tutkimusalueiden erilaisuus,

jonka vuoksi tilastolliset tutkimukset aihepiirissä ovat olleet harvinaisia ja tulokset poi-

kenneet toisistaan (Whitacre ym. 2014). Vaihtelevien tutkimustulosten myötä ymmärrys

tietoliikenneyhteyksien merkityksestä alueiden kehitykselle on vajavaista.

Harvaan asutut alueet sijaitsevat yleensä kaukana palveluista. Siksi hyvien tietoliiken-

neyhteyksien ja niiden mahdollistamien digitaalisten palvelujen avulla voitaisiin parantaa

palvelujen saatavuutta erityisesti palveluniukassa ympäristössä (Pyykönen & Lehtonen

6 Valokuidun saata-

vuuden vaikutus

harvaan asuujen

alueiden väestökehi-

tykseen

49MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

2016). Julkisella tuellakin toteutetut valokuituinvestoinnit ovat kohdistuneet tämän

tyyppisille alueille kuitenkin valikoivasti. Se johtuu sitä, että valokuidun rakentaminen on

riippuvaista paikallisesta aktiivisuudesta ja yhteisöllisyydestä, mutta myös käyttäjien ja

yrityksien varallisuudesta, tekniikkataidoista ja motivaatiosta (Honkaniemi & Luoto 2016).

Nämä olosuhdetekijät ovat paikallisesti määräytyneitä ja eriytyvät esimerkiksi maaseu-

dulla kyläkohtaisesti. Siksi valokuituverkon rakentamista leimaa hajanaisuus, huono koor-

dinaatio ja eritahtisuus, jotka ovat jarruttaneet digitalisaatioon liittyvien mahdollisuuksien

hyödyntämistä ja sähköisten palvelujen käyttöönottoa erityisesti maaseudulla (Kurvinen

ym. 2018).

Seuraavassa tarkastellaan tilastoaineistoilla sitä, miten valokuidun saatavuus on Suo-

messa yhteydessä alueiden väestökehitykseen vuosina 2010–2018. Tavoitteena on täy-

dentää varsin vähälle jäänyttä tutkimustietoa valokuidun saatavuuden vaikuttavuudesta

alueiden väestökehitykseen ja arvioida siten yleisesti tutkimuksellisin keinoin valokuitu-

verkon rakentamispäätöksiä ja harjoitettua tietoliikennepolitiikkaa. Valokuiturakentamisen

oletettu vaikuttavuusketju lähtee liikkeelle poliittisesta panostuksesta valokuiturakenta-

miseen, joka parantaa valokuidun saatavuutta, edesauttaa elinvoiman kasvua ja lopulta

myönteisempää väestökehitykseen (kuva 4).

Kuva 4. Valokuiturakentamisen oleteu vaikuavuusketju.

Tässä tutkimuksessa käytetty lähestymistapa poikkeaa aikaisemmista tutkimuksista,

koska tässä hankkeessa oli ensimmäistä kertaa käytössä tarkkaa tilastoruututietoa va-

lokuidun saatavuudesta. Siksi valokuidun saatavuuden vaikuttavuutta maaseudun väes-

tökehitykseen voidaan arvioida huomattavasti aikaisempia tutkimuksia täsmällisemmin.

Aiemmin esimerkiksi valokuidun saatavuutta on tutkittu kuntatasolla (esim. Lehtonen ym.

2019), mutta tällöin on todennäköistä, että kunnan sisäiset erot valokuidun saatavuudes-

sa vääristävät ainakin jossain määrin tuloksia. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä

huomiota valokuidun saatavuuteen maaseutualueilla, koska valokuituverkon rakentami-

nen maaseudulla on riippuvaista politiikkatoimista.

6.2 Valokuidun vaikuavuuden tutkiminen

Paikkatietoaineistot

Tutkimusaineistona tarkastelussa käytetään paikkatietokantaa, joka koottu Tilastokes-

kuksen 1km * 1km väestöruutuaineista vuosilta 2010–2018 (Tilastokeskus 2019) ja Yhdys-

kuntarakenteen (YKR) seurannan aineistoista (SYKE 2019). Tilastokeskuksen väestöruu-

duista voitiin laskea vuosittainen väestökehitys väestöruuduille ja YKR-aineistosta voitiin

50MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

laajentaa väestöruutujen taustatietoja tulotason, koulutuksen, elinkeino- ja väestöraken-

teen osalta. Lisäksi aineistoon liitettiin paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutu-luokitus

(Helminen ym. 2014). Muodostettu tilastoruutuihin pohjautuva paikkatietoaineisto mah-

dollistaa hallintarajoista riippumattomien analyysien muodostamisen, minkä vuoksi niiden

käyttö on yleistynyt viime vuosina palvelujen suunnittelussa (Kotavaara ym. 2011). Tässä

tutkimuksessa tilastoruutuaineisto mahdollistaa kuntia tarkemman paikallisen analyysin

valokuidun merkityksestä alueiden väestökehitykseen, kun valokuidun saatavuus voidaan

tarkasti osittaa kunnan sisällä valokuitualueisiin ja valokuiduttomiin alueisiin.

Tutkimuksesta luotua paikkatietokantaa on täydennetty valokuidun saatavuustiedoil-

la, jotka pohjautuvat Tracomin julkaisemaan valokuidun saatavuustietoihin 1km * 1km

tilastoruudun tarkkuudella (Tracom 2019c). Tätä tietoa täydennettiin lisäämällä tieto

valokuidun rakentamisvuodesta Tracomin (20019c) hanketukialueiden maksupäätöksis-

tä. Näin saatiin selville tarkemmin valokuidun rakennusvuosi, koska valokuidun 1km *1 km

saatavuustiedoista puuttuu rakennusvuotta koskevat tiedot. Valokuidun rakennusvuosi on

oleellinen tieto arvioitaessa sen vaikutusta väestökehitykseen, koska valokuidun raken-

tamisen vaikutukset ilmenevät viiveellä. Tracomin (2019d) tilastoissa on mukana 177

hankealuetta, joista 119 hankealueen maksupäätöstiedot oli mahdollista yhdistää laaja-

kaistahankealueiden maantieteellisiin rajoihin. Näin ollen osa hankealueista jäi tutkimuk-

sen ulkopuolelle, koska niistä ei ollut olemassa hankealuerajausta paikkatietoaineistossa.

Valokuidun saatavuuden perusteella voitiin arvioida, että aineiston kattavuus on maaseu-

dun paikalliskeskuksissa 36 prosenttia, ydinmaaseudulla 33 prosenttia ja harvaan asutulla

maaseudulla 51 prosenttia niistä väestöruuduista, jotka sijaitsevat hankealueilla ja joilla

on valokuitu saatavilla. Yhteensä valtion tukea näille hankkeille on maksettu 43 126 460

euroa.

Paikkatietoaineistosta muodostettiin tilastolliseen mallintamiseen alueyksiköitä, jonka

perustana olivat tilastoruudut. Alueyksiköt muodostettiin laskemalla yhteen tilastoruu-

tujen tiedot hankealueittain siten, että kunnittain laskettiin yhteen valokuitualueiden ja

valokuiduttomien tilastoruutujen tiedot. Analyyseistä jätettiin pois ns. kaupalliset alueet,

koska ne ovat päässeet valokuituhankkeiden piiriin myöhemmin eikä näistä ole olemassa

tarkkoja paikkatietoja. Alueyksikköjen mallintamisessa väestömäärältään pienet alueet

jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska niissä väestökehitys on ollut vuosittain satun-

naisempaa kuin isommissa alueyksiköissä, mikä vaikeuttaa mallintamista. Kynnysarvona

alueyksikköjen poiminnalle käytettiin alueyksiköiden väestömäärän alakvartiilia, koska sen

kynnyksen jälkeen keskihajonta vuosittaisessa väestökehityksessä väheni huomattavasti19.

Mallintaminen tehtiin vertailun vuoksi myös koko aineistoon sovitettua mallia käyttäen.

Tutkimusaineistot on koottu kuvaan 5.

19 Väestökehityksen keskihajonnat kvartiileittain: q1=6,553, q2=3,175, q3=2,135, q4=1,246.

51MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kuva 5. Tutkimusaineistot valokuidun saatavuuden vaikuavuuden arvioinnissa.

Tutkimusmenetelmät valokuidun saatavuuden vaikutuksien tarkasteluun

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että tietoliikenneyhteyksien saatavuuden vaiku-

tukset alueiden kehitykseen ovat vaikeasti arvioitavissa (Whitacre ym. 2014). Siksi tässä

tutkimuksessa käytetään kaltaistamismenetelmiä ja kehittynyttä tilastollista mallinta-

mista. Näillä menetelmillä pyritään saavuttamaan satunnaistetun koeasetelman hyödyt

52MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

havainnoivassa aineistossa ja siten parantamaan tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä

(Austin 2011). Kaltaistamismenetelmien hyödyntämistä puoltaa erityisesti se, että tekno-

logisten investointien vaikutukset kuntien kehitykseen johtuvat useiden tekijöiden sa-

manaikaisesta vaikutuksesta (Ramírez & Richardson 2005). Kaltaistamisen tavoitteena on

löytää valokuitualueille taustatekijöiden valossa mahdollisimman samankaltaisia verrok-

kialueita, joihin ei ole rakennettu valokuitua. Kaltaistaminen mahdollistaa sen, että valo-

kuiturakentamisen vaikutuksia voidaan tulkita luotettavammin kaltaistusryhmien sisällä

(Rosenbaum & Rubin 1983).

Kaltaistamisella luotua aineistoa hyödynnetään tilastollisessa mallintamisessa. Tässä tut-

kimuksessa alueyksikköjen kaltaistamisessa käytetään väkilukua, asukastiheyttä, väestön

keski-ikää, alkutuotannon ja palvelualojen työpaikkojen osuuksia alueen työpaikkojen

lukumäärästä sekä x- ja y-koordinaatteja alueen sijainnista. Näin voidaan varmistaa, että

kaltaistetuissa malleissa vertailua valokuiturakentamisen merkityksestä alueiden väestö-

kehitykseen tehdään mahdollisimman samankaltaisten alueiden kesken. Osassa malleja

käytetään kaltaistamisessa myös alueen keskituloja ja koulutustasoa mitattuna korkeasti

koulututtujen osuudella koulutetuista. Kaikki nämä kaltaistamisessa käytetyt muuttujat

olivat vuodelta 2016. Tarkastelussa käytetään geneettistä kaltaistamista R-ohjelman Mat-

chit -paketista.

Menetelmällisesti valokuidun saatavuuden vaikuttavuusarviointi perustuu differen-

ce-in-difference, DiD, regressiomallinukseen, jossa tutkimusaineistoon sovitetussa re-

gressiomallinnuksessa arvio valokuidun saatavuuden vaikuttavuudesta perustuu regres-

siokertoimien merkitsevyyteen ja niiden etumerkkiin. DiD-regressiota käytettään yleisesti

arvioimaan tietyn toimenpiteen, kuten tässä valokuidun rakentamisen, vaikutuksia aluei-

den väestökehitykseen vertailemalla rakennettujen (ns. interventioryhmä) ja rakenta-

mattomien alueiden (ns. verrokkiryhmä) välisiä eroja väestökehityksessä. DiD-regressiota

voidaan käyttää kaltaistettuun aineistoon ja siten sitä voidaan hyödyntää kontrafaktuaali-

sesti arvioitaessa interventio- ja verrokkiryhmän vuosittaista väestökehitystä rakentami-

sen vaikuttavuuden paljastamiseksi.

Mallinnuksessa käytetty väestökehitystä selittävä DiD-regressiomalli voidaan kirjoittaa

seuraavasti:

ΔVäestöit = β1+β2aikait+β3saatavuusit+ δ(aikait*saatavuusit)+cit+eit,

missä:

• ΔVäestöit tarkoittaa alueyksikön i väestökehitystä ajanhetkellä t laskettuna

suhteellisena osuutena (%) edellisen vuoden väkiluvusta,

• aikait tarkoittaa valokuidun saatavuutta alueyksikössä i ajanhetkellä t (muuttuja on

kaksiluokkainen ja luku 1 tarkoittaa, että valokuitu on alueyksikössä saatavilla ja luku

0, että valokuitua ei ole alueyksikössä saatavilla) ilmaisten keskimääräistä muutosta

väestökehityksessä valokuidun rakentamisen jälkeen eli ajan kulumisen vaikutuksen

ilman todellista interventiota eli valokuidun rakentamista,

• saatavuusit tarkoittaa keskimääräistä väestökehityseroa interventio- ja

verrokkiryhmän välillä ennen valokuituverkon rakentamista (muuttuja on

kaksiluokkainen ja numero 1 tarkoittaa, että valokuitu on alueyksikössä saatavilla ja

luku 0, että valokuitua ei ole alueyksikössä saatavilla),

• (aikait*saatavuusit) tarkoittaa yhteisvaikutustermiä, joka kuvastaa sitä, oliko

53MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

väestökehityksen muutos ennen-jälkeen valokuituverkon rakentamisen samanlainen

interventio- ja kontrolliryhmissä (muuttuja on kaksiluokkainen ja luku 1 tarkoittaa,

että valokuitu on alueyksikössä saatavilla ajanhetkellä t ja luku 0, että valokuitua ei

ole alueyksikössä saatavilla ajanhetkellä t), ja

• eit tarkoittaa virhetermiä.

Suurin kiinnostus regressiomallissa kohdistuu regressiokertoimeen δ ja sen etumerkkiin.

Tätä kerrointa voidaan nimittää myös difference-in-difference -muuttujaksi. Tämä kerroin

mittaa valokuidun rakentamisvuoden ja saatavuuden yhteisvaikutuksen eli alueyksiköiden

välisen eron väestökehityksessä ajan myötä. Mikäli yhteisvaikutusta kuvaavan δ-para-

metrin etumerkki on negatiivinen, on valokuidun rakentaminen voimistanut alueyksikön

negatiivista väestökehitystä. Sen sijaan parametrin positiivinen etumerkki tarkoittaa, että

väestökehitys on ollut myönteisempi alueyksiköissä, joihin valokuitu on rakennettu ver-

rattuna alueyksiköihin, joissa sitä ei ole rakennettu.

DiD-regressiomalli sovitetaan sekamallina, koska pitkittäisaineistossa peräkkäisten vuo-

sien väestökehitys ei ole useinkaan toisistaan riippumatonta ja siksi perinteisen pienim-

män neliösumman menetelmä, OLS, keskivirheet ja siten tulkinnat selittävien muuttujien

tilastollisesta merkitsevyydestä voivat olla harhaanjohtavat. Mallintamisessa käytetään

sekamallia, jossa estimoidaan kiinteät regressiokertoimet väestökehitystä selittäville

muuttujille ja satunnaistetaan virhetermi alueyksikköjen suhteen. Sekamalli sovitetaan

hyödyntämällä lmer-funktiota R-ohjelman lme4-paketista. Menetelmä on selitetty tar-

kemmin esimerkiksi Venablesin ja Ripleyn teoksessa (1999).

6.3 Vaikuavuusarviointi valokuituinvestoinneista

Valokuidun saatavuus ja alueiden väestökehitys

Maantieteellisesti valokuidun saatavuus oli vuonna 2018 hajautunutta (kuva 2). Alueluok-

kien välillä on myös selkeät erot valokuidun saatavuudessa. Laajakaistahankkeen tavoite

toteutuu Suomessa sisemmällä kaupunkialueella (taulukko 5). Myös ulommalla kau-

punkialueella saatavuus on lähes tavoitteen tasolla, mutta muissa alueluokissa jäädään

alle 99 prosentin tavoitetason. Heikointa valokuidun saatavuus on kaupunkien läheisellä

maaseudulla, harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla (taulukko 5). Näistä alue-

luokista saatavuus on alle 50 prosenttia kaupunkien läheisellä maaseudulla ja harvaan

asutulla maaseudulla.

Maaseudulla valokuidun rakentaminen on edennyt projektimuotoisesti ja paikallisen

aloitteellisuuden ohjaamana. Se on johtanut merkittäviin alueellisiin eroihin nopeiden

tietoliikenneyhteyksien ja palvelujen saatavuudessa sekä liittymä- ja käyttömaksujen

kuluttajahinnoissa (Kurvinen ym. 2018). Paikkatietoanalyyseillä voidaan valokuidun väes-

töruuduttaisten saatavuustietojen perusteella arvioida, että maaseudulla oli vuonna 2018

ilman valokuitua 677 648 asukasta, joka vastaa noin 43 prosenttia maaseudun asukkaista.

Kaupungeissa valokuitu on paremmin saatavilla, sillä se puuttuu vain 272 275 asukkaalta,

joka vastaa seitsemää prosenttia kaupunkialueiden asukkaista. Lukumäärien tulkinnassa

on huomioitava, että arviot perustuvat saatavuustietoihin, jotka eivät ole suoraan verran-

nollisia valokuidun todellisen käytön kanssa. Todellisuudessa valokuidun käyttäjämäärät

ovat alueluokissa näitä lukuja pienempiä.

54MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Taulukko 5. Valokuidun saatavuus kaupunki-maaseutu-luokiain vuonna 2018 (%). Saa-

tavuus tarkoiaa, kuinka suuri osuus väestöstä asuu väestöruudussa, jossa on valokuitu.

Alueluokka

Väestöruudut Väkiluku

Valokuitua

ei saatavilla Valokuitu saatavilla

Valokuitua

ei saatavilla Valokuitu saatavilla

n % n % n % n %

Sisempi

kaupunkialue 18 2,5 703 97, 5 8 360 0,5 1 832 874 99,5

Ulompi

kaupunkialue 284 13,5 1 812 86,5 33 845 2,4 1 389 569 97,6

Kaupungin

kehysalue 7 535 23,6 2 329 76,4 230 070 37,1 389 530 62,9

Maaseudun

paikalliskeskus 233 30,8 523 69,2 50 059 17, 4 238 298 82,6

Kaupungin

läheinen

maaseutu 16 632 84,0 3 159 16,0 233 746 60,0 156 096 40,0

Ydinmaaseutu 19 745 65,9 10 199 3 4,1 243 707 40 ,1 363 631 59,9

Harvaan asuttu

maaseutu 26 205 73,1 9 623 26,9 150 136 54,1 127 486 45,9

Yhteensä 70 652 71,4 28 348 28,6 949 923 17,4 4 497 492 82,6

Alueiden väestökehitys on selvästi ollut sidonnaista valokuidun saatavuuden kanssa. Tau-

lukossa 6 on koottu väestökehitys vuosina 2011–2018 alueluokittain siten, että alueet on

luokiteltu vuoden 2018 valokuidun saatavuuden suhteen. Vertailemalla väestökehityksiä

nähdään, että niillä alueilla, joilla valokuitu on tullut saataville vuoteen 2018 mennessä,

on väestökehitys vuosina 2011–2018 ollut paljon myönteisempi kuin alueilla, joille valo-

kuitua ei ole rakennettu (taulukko 6). Poikkeukset ovat sisempi kaupunkialue ja harvaan

asuttu maaseutu, joissa tilastollista eroa ei ole havaittavissa valokuitualueiden ja valokui-

duttomien alueiden välillä (taulukko 6). Näissäkin kahdessa tapauksessa on valokuidut-

tomien alueiden väkiluvun kehitys ollut negatiivista. Taulukoinnissa on kiinnostavaa, että

ainoat kasvualueet ovat niitä alueita, joille valokuitu on rakennettu. Nämä kasvualueet

sijoittuvat sisemmälle ja ulommalle kaupunkialueelle sekä kaupungin kehysalueelle. On

kuitenkin huomioitava tulkinnassa, että taulukko 6 kuvaa väestökehitystä vuosina 2011–

2018, mutta siitä ei voida tulkita valokuiturakentamisen vaikuttavuutta alueiden väestöke-

hityksessä.

55MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Taulukko 6. Väestökehitys kaupunki-maaseutu-luokissa vuosina 2011–2018 valokuidun

saatavuuden suhteen.

Alueluokka

Väestöruudut Väestökehityksen erojen

tilastollinen merkitsevyys

(t-testi)Valokuitua ei saatavilla Valokuitu saatavilla

n % n % t-arvo p-arvo

Sisempi

kaupunkialue -84 -1,0 125 001 6,8 -1,709 0,105

Ulompi

kaupunkialue -1 331 -3,9 54 003 3,9 -4,259 <0,001

Kaupungin

kehysalue -5 555 -2,4 36 572 9,4 -9,513 <0,001

Maaseudun

paikalliskeskus -3 580 -7, 2 -5 792 -2,4 -4,068 <0,001

Kaupungin

läheinen

maaseutu

-9 538 -4,1 -586 -0,4 -4,558 <0,001

Ydinmaaseutu -20 787 -8,5 -21 685 -6,0 -6,818 <0,001

Harvaan asuttu

maaseutu -15 831 -10,5 -13 505 -10,6 1,761 0,078

Yhteensä -56 706 -2,2 174 008 3,9 -8,805 <0,001

Valokuiturakentamisen vaikutukset valokuidun saatavuuteen

Tutkimusaineistossa Nopea laajakaista -hankkeilla on parannettu valokuidun saatavuutta

vuosina 2012–2019 yhteensä 34 122 asukkaalle. Hanketoiminta on kohdentunut etupäässä

harvaan asutulle maaseudulle, sillä 65 prosenttia niistä asukkaista, joille rakentamisen

seurauksena valokuitu on tullut saataville, asuvat harvaan asutulla maaseudulla (tau-

lukko 7). Toiseksi eniten valokuiturakentamista on kohdentunut ydinmaaseudulle, jonka

osuus on 25 prosenttia saatavuuden parantumisesta. Koska aineistosta poistettiin kau-

palliset alueet ja taajamat, ei maaseudun paikalliskeskuksissa ole valokuidun saatavuu-

dessa tapahtunut muutosta (taulukko 7).

Taulukko 7. Rakenneujen valokuituhankealueiden väkiluvut vuosiain 2012–2018 kau-

punki-maaseutu-luokissa.

Alueluokka

Vuosi

Yhteensä2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019

Sisempi kaupunkialue 0 0 0 0 0 0 0 0 0

Ulompi kaupunkialue 0 0 0 0 0 0 0 0 0

Kaupungin kehysalue 94 0 0 123 0 0 148 40 405

Maaseudun

paikalliskeskus 0 0 0 0 0 0 0 0 0

Kaupungin

läheinen

maaseutu 127 229 89 1 115 141 17 1 037 203 2 958

Ydinmaaseutu 867 165 368 1 198 1 498 483 2 133 1 832 8 544

Harvaan asuttu

maaseutu 2 003 2 181 2 396 1 112 3 814 2 655 6 584 1 470 22 215

Yhteensä 3 091 2 575 2 853 3 548 5 453 3 155 9 902 3 545 34 122

56MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Rakennetuilla hankealueilla vuosittainen väestökehitys on ollut negatiivinen lukuun ot-

tamatta valokuitualueita vuonna 2012 (taulukko 8). Yhteensä alueet, joille valokuitua ei

ole rakennettu, ovat menettäneet väestöään 1,2 prosenttia vuosina 2012–2018. Samana

ajanjaksona keskimääräinen väestötappio on näillä rakentamattomilla alueilla ollut 1,7

prosenttia. Rakennetut valokuitualueet ovat myös menettäneet väestöään, mutta väestö-

kehitys on ollut rakentamattomia valokuitualueita myönteisempi. Ajanjaksolla 2012–2018

rakennettujen alueiden väestötappiot olivat 1,1 prosenttia alueiden keskiarvon ollessa

0,9 prosenttia (taulukko 8). Tämän tilaston valossa valokuidun rakentamisella voisi olla

myönteistä merkitystä alueiden väestökehitykselle.

Taulukko 8. Hankealueiden vuosiainen väestökehitys vuosina 2012–2018.

Alueluokka Muuuja

Vuosi

Yhteensä2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018

Valokuitua

ei saatavilla

n-680 -681 -779 -836 -450 -623 -314 -4 363

%-1 ,1 -1 ,1 -1,4 -1,6 -1,0 -1,5 -1,0 -1,2

keskiarvo

alueilla, % -0,8 -1,9 -2,5 -2,0 -1,7 -2,0 -0,8 -1,7

Valokuitu

saatavilla

n16 -61 -102 -138 -180 -301 -338 -1 104

%0,5 -1,0 - 1,1 -1,1 -1,0 -1,4 -1,1 -1 ,1

keskiarvo

alueilla, % -0 ,1 -4,3 -0,2 -0,2 -0,4 -1,3 -1 ,1 -0,9

Valokuiturakentamisen vaikuavuus väestökehityksessä

Kuvassa 6 esitetty hajontakuvio kuvaa väestökehityksen ja valokuidun rakentamisvuoden

välistä yhteyttä. Hajontakuvioissa vuosittainen hajonta väestökehityksessä pienenee, kun

alueyksikön väkiluku suurentuu. Tärkeämpi huomio on kuitenkin se, että valokuitualuei-

den väestökehitys eroaa myönteisesti valokuiduttomien alueyksiköiden kehityksestä valo-

kuidun rakentamisen jälkeen. Kuvaan sovitetut regressiosuorat antavatkin viitteitä siitä,

että valokuidun rakentamisen jälkeen alueyksiköiden väestökehitys on ollut myönteisem-

pää kuin niillä alueilla, joille valokuituverkkoa ei ole rakennettu (kuva 6).

57MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Kuva 6. Hajontakuvio alueyksiköiden väestömuutoksesta (%) ja alueyksikössä valokuidun

rakentamisesta kuluneesta ajasta (vuoa). Negatiiviset arvot vuosissa tarkoiavat vuosia

ennen valokuidun rakentamista ja positiiviset puolestaan vuosia valokuidun rakentami-

sen jälkeen.

Taulukossa 9 esitetään DID-regressiomallinnuksen tulokset. Siinä mielenkiinto kohdistuu

DiD-termin regressiokertoimeen, joka ilmaisee valokuidun rakentamisvuoden ja saatavuu-

den yhteisvaikutuksen. Tämä regressiokerroin todentaa valokuitualueiden ja valokuidut-

tomien alueiden välisen eron ajassa tapahtuvassa väestökehityksessä. Regressiomallien

tulokset hieman eroavat sekä väestökynnyksien että myös aineiston kaltaistamisen ja

käytetyn sovittamismenetelmän suhteen (taulukko 9).

Luotettavimmat tulkinnat valokuiturakentamisen merkityksestä alueiden väestökehityk-

seen tehdään satunnaistetun mallin tuloksista, jotka on sovitettu kaltaistettuun aineis-

toon. Näissä malleissa yhteisvaikutusta kuvaavat regressiokertoimet ovat tilastollisesti

merkitseviä ja lisäksi ne ovat etumerkiltään positiivisia. Tulos tarkoittaa, että väestökehi-

tys on ollut myönteisempi valokuitualueilla verrattuna niihin alueisiin, joille valokuitua ei

ole rakennettu. Regressiomallien tuloksissa on myös huomioitavaa, että aikaa kuvaavan

muuttujan regressiokerroin on negatiivinen, joka tarkoittaa, että myös valokuituverkon ra-

58MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

kentamisen jälkeen alueet ovat menettäneet väestöään (taulukko 9). Yhdistettynä yhteis-

vaikutuksen regressiokertoimeen, nähdään kuitenkin, että erityisesti niillä alueilla, jotka

kuuluvat hankealueisiin, mutta joille ei valokuitua ole rakennettu, ovat menettäneet väes-

töään eniten. Tämä havainto on yhteneväinen niin koko aineistoon sovitetussa regressio-

mallissa, kuin myös kynnystettyyn aineistoon sovitetussa regressiomallissa (taulukko 9).

Taulukko 9. Regressiomallinnukset tulokset taajamien ja kaupallisten alueiden ulkopuo-

lella. Tilastollisesti merkitsevät regressiokertoimet on lihavoitu taulukossa.

Muuuja

Koko aineisto

Kynnyksenä alakvartiili

(väkiluku alueyksikössä > 30)

PNS

Satun-

naisvai-

kutus

PNS,

kaltais-

teu

Satun-

naisvai-

kutus,

kaltais-

teu PNS

Satunnais-

vaikutus

PNS,

kaltais-

teu

Satunnais-

vaikutus,

kaltais-

teu

Vakio B -0.400. 0.5758 -0.416. 0.424 -0.975*** -0.833*** -0.841*** -0.819***

keskivirhe 0.217 0.394 0.222 0.443 0.083 0 .147 0.1 47 0.146

Saatavuus B 0.209 -0.76 7 0.228 -0.605 -0.198 -0.340 -0.332 -0.354

keskivirhe 0.485 0.615 0.494 0.690 0.189 0.234 0.235 0.233

Aika B -1.05. -3.665 -1.103. -4.523** -0.278 -3.096** -2.934** -3.341**

keskivirhe 0.615 1.423 0.621 1.471 0.273 0.943 0.946 0.966

Saatavuus*

Aika B 0.503 3.119 0.539 3.870* 0.392 3.210** 3.048** 3.455**

Aika keskivirhe 0.952 1.628 0.957 1.674 0.391 0.989 0.993 1.011

n 3634 3634 1854 1854 2917 2917 1488 1488

AIC 27466.2 14331.9 27467.3 14322.3 15993.1 8371.6 15901.9 8312.4

Merkitsevyystasot: ‘***’ = p-arvo < 0.001; ‘**’ = p-arvo < 0.01; ‘*’ = p-arvo < 0.05; ‘.’ = p-arvo < 0.1 ‘ ’ 1

Taulukossa 10 regressiomallinnus on tehty aineistoon, josta ei ole poistettu taajamia tai

kaupallisia valokuitualueita. Laajempaan aineistoon sovitetuista malleista nähdään, että

yhteisvaikutusta kuvaavat regressiokertoimet eivät ole näissä malleissa merkitseviä. Tämä

tarkoittaa, että valokuitualueilla väestökehityksessä ei ole tapahtunut muutosta valokui-

dun rakentamisen jälkeen. Havaittu ero taulukon 9 regressiomallien tuloksiin havainnol-

listaa sitä, että valokuiturakentamisella on ollut merkitystä alueiden elinvoimalla ja väes-

tökehitykselle erityisesti taajamien ja kaupallisten alueiden ulkopuolella harvaan asutuilla

maaseutualueilla. Taulukon 10 tuloksissa valokuitualueet nousevat kuitenkin esille saa-

tavuus-regressiokertoimessa, jonka perusteella valokuitualueiden väestökehitys on ollut

myönteisempää suhteessa niihin alueisiin, joihin valokuitua ei ole rakennettu, vaikkakaan

tähän ei liity ajallista ulottuvuutta.

59MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Taulukko 10. Regressiomallinnukset tulokset maaseutualueilla. Tilastollisesti merkitse-

vät regressiokertoimet on lihavoitu taulukossa.

Muuuja

Koko aineisto, kaupalliset alueet mukana Koko aineisto, taajamat mukana

PNS

Satunnais -

vaikutus

PNS,

kaltais-

teu

Satunnais-

vaikutus,

kaltais-

teu PNS

Satunnais-

vaikutus

PNS,

kaltais-

teu

Satun-

naisvaiku-

tus, kal-

taisteu

Vakio B -0.957*** -0.957*** -0.626*** -0.630 -0.864*** -0.867*** -0.815*** -0.848***

keskivirhe 0.089 0.092 0.180 0.190 0.070 0.076 0.074 0.129

Saatavuus B 0.230 0.243 -0.101 -0.071 0.407** 0.4239* 0.244* 0.184

keskivirhe 0.203 0.209 0.280 0.296 0.155 0.166 0.111 0.196

Aika B -0.556. -0.550 -1.306* -1.337* -0.451. -0.413 -0.458 -0.637.

keskivirhe 0.334 0.341 0.576 0.593 0.253 0.263 0.324 0.330

Saatavuus*

aika

B 0.291 0.251 1.041 1.001 -0.143 -0.222 -0.158 0.306

keskivirhe 0.451 0.458 0.677 0.694 0.347 0.358 0.364 0.363

n2 704 2 704 1 392 1 392 3 124 3 124 698 698

AIC 14966.4 14963.3 8149.3 8141.6 16174.9 16177.7 2395.5 2174

Merkitsevyystasot: ‘***’ = p-arvo < 0.001; ‘**’ = p-arvo < 0.01; ‘*’ = p-arvo < 0.05; ‘.’ = p-arvo < 0.1 ‘ ’ 1

Valokuiturakentamisen vaikutukset alueiden väestökehitykseen havainnollistuvat taulu-

kosta 11. Taulukkoon on koottu väestökehitys valokuitualueilta sekä niiltä alueilta, joille ei

ole rakennettu valokuitua pohjautuen taulukon 9 regressiomallinnukseen. Näiden aluei-

den välillä on väestökehityksessä selvä ero. Valokuitualueet ovat menettäneet väestös-

tään vuosina 2010–2018 yhteensä 5,7 prosenttia ja vastaavasti ilman valokuitua jääneet

alueet 7,9 prosenttia. Rakennetut valokuitualueet ovat siten menettäneet väestöään 2,2

prosenttiyksikköä vähemmän kuin ilman valokuitua jääneet alueet.

Lisäksi taulukossa 11 esitetään kaksi entä jos -analyysiä, joissa toisessa on regressio-

mallilla arvioitu väestökehitystä, jos valokuitu olisi jätetty rakentamatta, ja toisessa ti-

lannetta, jos valokuitu olisi rakennettu alueille jo aikaisemmin eli vuonna 2010. Näistä

ensimmäinen konkretisoi valokuidun rakentamisen merkitystä alueiden väestökehityk-

seen. Jos valokuitua ei olisi rakennettu, olisi alueiden väkiluku vähentynyt 3 072 asukasta

enemmän suhteessa havaittuun kehitykseen vuosina 2010–2018. Ilman valokuitua väes-

tön vähentyminen olisi ollut yli 11 prosenttia eli enemmän kuin ilman valokuitua jääneillä

alueilla.

Valokuiturakentamisen myönteiset vaikutukset konkretisoituvat myös toisesta entä jos

-analyysistä. Jos valokuitu olisi rakennettu valokuitualueille jo vuonna 2010, olisi väestö-

kehitys muuttunut valokuitualueilla positiiviseksi. Keskimäärin tässä entä jos -analyysissä

valokuitualueiden väkiluku olisi vuosittain kasvanut 0,5 prosenttia (taulukko 11). Kokonais-

määränä valokuitualueiden väkiluku olisi tällöin kasvanut 2 714 asukkaalla ja ero väestö-

kehityksessä suhteessa havaittuun väestökehitykseen olisi ollut 6 076 asukasta (taulukko

11). Tämä tulos korostaa rakentamisen myönteisten vaikutusten lisäksi sitä, että valokui-

turakentamisen vaikutukset ilmenevät viiveellä.

60MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Taulukko 11. Regressiomallinnuksen perusteella arvioidut valokuiturakentamisen vaiku-

tukset alueiden väestökehitykseen. Laskenta perustuu kynnysteyyn aineistoon sovite-

tun satunnaisvaikutuksen -malliin.

Muuuja

Kynnyksenä alakvartiili

Alueet

ilman

valokuitua

Valokuitu-

alueiden

havaiu

kehitys

Valokuiturakentamisen entä jos -analyysit

Jos valokuitu olisi

jätey rakentamaa

Jos valokuitu olisi

rakenneu jo vuonna 2010

Arvioitu

kehitys

Erotus

havaiuun

kehitykseen

Arvioitu

kehitys

Erotus

havaiuun

kehitykseen

Väkiluku 2018 227 352 59 364 56 292 -3 072 62 078 2 714

Väestömuutos

2010–2018 -17 925 -3 362 -6 434 -3 072 2 714 6 076

Väestömuutos

2010–2018, % -7,9 -5,7 -11,4 -5,8 4,4 10,1

Vuosittainen

väestömuutos, % -0,9 -0,6 -1,3 -0,6 0,5 1 ,1

61MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

7.1 Johtopäätöksiä valokuiturakentamisen rahoituksesta

ja toimintamalleista

Rakentamishankkeiden organisoituminen ja toteutuminen

Laajakaistatukilain säätämisen taustalla oli oletus, että suuret markkinaehtoisesti toimi-

vat teleoperaattorit lähtisivät toteuttamaan hankkeita ja rakentamaan valokuitua myös

maaseudulle. Suurten teleoperaattoreiden investoinnit kohdistuivat kuitenkin langatto-

miin verkkoihin eikä valokuiturakentamisen kilpailutuksiin maaseutualueilla tullut tarjo-

uksia odotuksia vastaavasti. Tässä tilanteessa kunnat, kylät ja asukkaat päätyivät omaeh-

toisiin ratkaisuihin, koska olettivat, että maaseutualueet jäävät muuten kiinteän nopean

laajakaistan ulkopuolelle. Toimijat perustivat erimuotoisia yhtiötä tai lähtivät toteutta-

maan kyläverkkohankkeita laajakaistayhteyksien rakentamiseksi.

Laajakaistatukilain tultua voimaan vuoden 2010 jälkeen nopeiden, kiinteiden laajakais-

taverkkojen rakentamiseen on käytetty valtion ja EU:n tukea yhteensä noin 70 miljoonaa

euroa, josta kyläverkkoja rahoittaneen maaseuturahaston osuus on ollut yli 12 miljoo-

naa euroa. Lisäksi kunnat ovat rahoittaneet nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista

hankkeiden kautta noin 22 miljoonalla eurolla. Investointihankkeissa on rakennettu noin

22000 verkkokilometriä ja verkkojen alueella on myyty 37500 liittymää.

Uudet toimijat lähtivät suunnittelemaan ja toteuttamaan investointihankkeita usein ”tyh-

jästä”, sillä perustetuilla yhtiöillä tai kyläosuuskunnilla eikä monilla niiden aliurakoitsijoilla

ollut aina osaamista hankkeiden toteutuksesta, rahoituksesta, hinnoittelusta, markki-

noinnista tai rakentamisesta. Näistä haasteista huolimatta valtaosa investointihankkeista

on toteutunut onnistuneesti. Julkisen tuen lisäksi siihen ovat vaikuttaneet myönteisesti

kokemusten vaihto ja hyvien käytäntöjen levittäminen. Ne ovat vahvistaneet toimijoiden

osaamista ja parantaneet edellytyksiä toteuttaa ja tukea hankemuotoista valokuituraken-

tamista tulevaisuudessa.

Rahoitus ja julkisen tuen tarve

Julkisen tuen merkitys nopean kiinteän laajakaistaverkon rakentamisessa maaseu-

tualueille on ollut erittäin tärkeää, koska ilman tukea monet alueet olisivat vailla yhteyk-

7 Selvityksen

johtopäätökset

62MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

siä. Rakentaminen on kuitenkin edennyt odotuksia hitaammin siten, että edelleen puolet

Suomen asukkaista on valokuituverkon saatavuuden ulkopuolella. Tämän eriarvoisuuden

vähentäminen edellyttää julkista tukea nopeiden kiinteiden laajakaistayhteyksien raken-

tamiseen myös tulevaisuudessa.

Valokuituverkkojen rakentaminen on toteutunut alueellisesti ja ajallisesti rajattuina inves-

tointihankkeina. Niiden alueellista kohdistumista ei ole voitu koordinoida tai hallita pitkän

aikavälin tarkastelukehikossa. Tämän seurauksena nopean kiinteän laajakaistan saata-

vuus on pirstaleista. Pirstaloitumista on edistänyt se, että joidenkin pioneereina liikkeelle

lähteneiden rakentajayhtiöiden ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin, valokuituhankkeiden

toteuttajat ovat supistaneet aluerajauksiaan parantaakseen hankkeidensa taloudellista

kannattavuutta. Yleensä nämä verkkojen ulkopuolelle rajatut alueet ovat olleet harvaan

asuttuja ja syrjäisiä, joilla liittymän ottajia on vähän ja jotka siten on arvioitu investoin-

neille kannattamattomiksi myös julkisen tuen avulla. Valokuituverkon hyvään katta-

vuuteen on päästy vain osassa kuntia tai alueita. Kattavuuden aukkojen paikkaaminen

edellyttää verkkojen sivuun jääneille alueille kohdistuvia erityistoimia sekä tietoa siitä,

miksi osa aiotuista hankkeista on jäänyt toteuttamatta tai on toteutunut suunniteltua

suppeampana.

Kunnan rooli ja merkitys

Valokuituverkkojen rakentaminen on edellyttänyt kuntien kiinnostusta ja vahvaa talou-

dellista panostusta. Puolet kunnista ei ole ollut kiinnostunut nopeiden kiinteiden laa-

jakaistaverkkojen rakentamisesta ja taustalla voi olla erilaisia syitä. Joissakin kunnissa

luotetaan mobiiliverkkojen riittävyyteen tiedonsiirrossa ja markkinaehtoisen rakentamisen

toteutumiseen. Osaa kunnista arveluttaa lähteminen valokuiturakentamiseen onhan va-

roittavia esimerkkejä siitä, kuinka kunnat ovat joutuneet kohtuuttomaan vastuunkantoon

rakentamisen rahoituksessa. Osassa kunnista voi puuttua rakentamisen edellyttämää

osaamista ja taloudellisia resursseja. Jos kunta ei voi ottaa vetovastuuta valokuituverkko-

jen rakentamiseen, niin kaikkialla ei välttämättä löydy paikallista aktiivisuutta ja omatoi-

misuutta hankkeiden toteuttamiseen esimerkiksi osuuskuntamuotoisesti. Tämä herättää

kysymyksiä siitä, johtaako kehitys entistä syvempään alueiden eriytymiseen. Jotta näin ei

tapahtuisi, tulisi tämän selvityksen tuloksia hyödyntäen suunnitella kiinteän laajakaistan

rakentamisprosessi alueilla, jotka ovat vielä valokuituverkon ulkopuolella, pohjautuen

alueen ominaisuuksiin ja erityispiirteisiin sekä toimijoiden tuen tarpeisiin.

Kuntien kiinnostukseen on voinut vaikuttaa myös kuntien tukiosuus, eli mihin tukikate-

goriaan kunta on sijoittunut. Ripeimmin rakentaminen käynnistyi korkeimman tukika-

tegorian kunnissa. Yksi haastatteluissa esiin nostettu ehdotus oli, että kunnan osuutta

investoinneissa voitaisiin keventää siten, että kuntien maksuosuuksia yhtenäistettäisiin ja

kaikki kunnat olisivat samassa, esimerkiksi kymmenen prosentin tukikategoriassa (Tra-

comin tukemat hankkeet).

Laajakaistayhteyden saatavuuden tilanne

Nopean kiinteän laajakaistayhteyden saatavuus on edelleen heikkoa osassa harvaan

asuttua maaseutua, mutta tätäkin heikompaa saatavuus on kaupungin läheisellä maaseu-

dulla. Yllättäen myös kaupunkien kehysalueilla 100 megan kiinteän laajakaistasaatavuu-

dessa on puutteita. Yhtenä ja ehkä tärkeimpänä syynä kaupungin läheisen maaseudun ja

maaseututaajamien jäämiseen valokuituverkon ulkopuolelle selvitystä varten haastatellut

63MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

pitivät sitä, että markkinavetoinen rakentaminen ei ole toteutunut ja alueille ei ole ollut

mahdollista saada julkista tukea. Haastatellut toivoivatkin joustavuutta markkinaehtois-

ten alueiden määrittelyyn tai määrittelyt haluttaisiin jopa kokonaan pois esim. maaseu-

tutaajamien osalta. Lisäksi toivottiin isojen teleyritysten rakentamisvarausilmoituksiin

enemmän velvoittavuutta – jos rakentamista ei tapahdu muutamaan vuoteen, alue ei ole

markkinaehtoisesti rakennettavissa.

Yhteisrakentamisen edistäminen

Yksi keino edesauttaa kustannustehokkaasti valokuiturakentamista taajamien alueella

on käyttää enemmän yhteisrakentamista tai hyödyntää jo olemassa olevia infraputkia.

Joissakin tapauksissa infraputkien käytön esteenä ovat niiden kalliit vuokrakustannuk-

set. Näin varsinkin, jos infraputket ovat yksittäisen yrityksen omistamia. Tässä yhteydessä

nostettiin esille kuntien roolin vahvistaminen taajamien infraputkien rakentajina ja omis-

tajina. Tämä voisi lisätä passiivisen infran hyödyntämismahdollisuuksia, helpottaa valo-

kuituverkon jälkikäteen tapahtuvaa rakentamista sekä kohtuullistaa infraputkista perittä-

viä vuokria.

Infran yhteisrakentamista on haluttu edistää, mutta toistaiseksi yhteisrakennettuja kilo-

metrejä on kertynyt suhteellisen vähän. Infran yhteisrakentaminen sopii hyvin tiheimmin

asutuille alueille tai uudisrakentamisalueille, mutta huonosti pitkien välimatkojen harvaan

asutulle maaseudulle. Kokemusten perusteella infran rakentajien tulisi päästä yhteistyö-

hön mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun investointeja ollaan suunnittelemassa.

Parhaiten yhteisrakentamisen mahdollisuudet on hyödynnetty energiayhtiövetoisissa

toteutusmalleissa, kun energia- ja valokuituverkkoa rakennetaan saman yhtiön sisällä.

Yhteisrakentaminen tuo kustannussäästöjä, joten yhteisrakentamista on syytä pitää esillä

ja yhteisrakentamisen tiellä olevia esteitä tulee vähentää.

Onnistumisia ja ratkaisuja ongelmiin

Valokuituinvestointien onnistumista tai ongelmiin ajautumista ei näytä selittävän sinäl-

lään rakentamisen toteutustapa. Onnistumisia ja ongelmia on ollut sekä kuntien osa-

keyhtiöillä että perustetuilla osuuskunnilla. Yleensä ongelmiin ajautuneissakin hankkeissa

valokuituverkot on kuitenkin saatu rakennettua ja nopean kiinteän laajakaistayhteydet

kuntalaisten ulottuville. Yhtiöiden – sekä osakeyhtiöiden että osuuskuntien – käyttämät

rahoitusmallit ovat myös samankaltaiset. Tracomin kautta saatava tuki edellyttää aina

kunnan maksuosuutta ja yhtiöiden omarahoitus katetaan tavallisesti yksityisellä lainara-

hoituksella, jossa kunnat toimivat lainojen suurimpina takaajina.

Yhtiön oma rahoitus rakentamishankkeissa voi vaihdella merkittävästi. Esimerkiksi säh-

köyhtiöillä ja teleoperaattoreilla on yleensä paremmat mahdollisuudet rahoittaa hankkei-

ta kuin osuuskunnilla tai kuntien osakeyhtiöillä. Osa rakentamisen rahoituksesta tulee

liittymän hankkineilta asiakkailta, ja tässä ratkaisevassa roolissa on liittymien onnistunut

markkinointi. Yhtiöt ovat löytäneet myös uusia joustavia ratkaisuja liittymien osamaksu-

rahoitukseen esimerkiksi tekemällä myyntiyhteistyötä rahoituslaitosten kanssa. Näillä

vaihtoehdoilla voi olla merkitystä liittymän ostopäätöksiä tehtäessä.

Edistääkö palvelujen siirtyminen verkkoon rakentamista?

Pidemmällä aikavälillä tärkeää on infran rakentamisen ohella kehittää valokuituinfraa

hyödyntäviä palveluja. Palvelujen tarjonnan avulla voidaan saada uusia käyttäjiä ja si-

64MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

touttaa liittymän hankkineita verkon aktiiviseen käyttöön. Digitalisaatiota hyödyntävien

palvelujen kehittämistarpeita maaseudulla on myös selvitetty (esim. Antikainen ym. 2017;

Kurvinen ym. 2018), ja todettu niiden merkitys maaseutualueiden elinvoiman kannalta.

Yksi palvelumuoto on tietoliikennepalvelut, joita osa rakentajayhtiöistä on lähtenyt tarjo-

amaan verkossa ja joilla voi olla myös digitaalisuuteen perustuvien palvelujen kehittämis-

tä ja työllisyyttä tukevia vaikutuksia.

7. 2 Johtopäätöksiä valokuidun saatavuuden vaikutuksista

Paikkatietoaineistolla suoritetun regressiomallinnuksen tulokset viittaavat siihen, että

valokuidun saatavuus on myönteisesti yhteydessä maaseutualueiden elinvoimaan ja

väestökehitykseen. Tilastollisen analyysin perusteella väestökehitys on valokuiturakenta-

misen myötä ollut vuosittain 0,6 prosenttia myönteisempi verrattuna tilanteeseen, jossa

valokuitua ei näille alueille olisi rakennettu. Valokuidun rakentaminen ei ole poistanut

maaseutualueiden väestötappioita, mutta investoinnit ovat vähentäneet väestötappioita.

Suhteellisen pienestä vaikuttavuudesta huolimatta tulokset tukevat näkemystä siitä, että

hyvät tietoliikenneyhteydet lisäävät mahdollisuuksia ja edellytyksiä taloudelliselle toime-

liaisuudelle ja siten vaikuttavat myönteisesti alueiden väestökehitykseen. Tulokset kan-

nustavatkin valokuidun saatavuuden parantamiseen paikallisesti aktiivisissa yhteisöissä ja

valokuiturakentamisen jatkamiseen, kuten myös joissakin aikaisemmissa kansainvälisissä

tutkimuksissa on todettu (Crandall ym. 2007; Kolko 2012; Jayakar & Parker 2013; Whitacre

ym. 2014).

Valokuiturakentamisen myönteiset aluekehitysvaikutukset ilmenevät viiveellä. Tätä ha-

vainnollistaa tilastollisen tarkastelun entä jos -analyysi, jossa arvioitiin väestökehitystä

tilanteessa, jossa valokuituverkko olisi rakennettu jo vuonna 2010. Tällöin väestökehitys

rakennetuilla alueilla olisi ollut vuosittain 1,1 prosenttiyksikköä myönteisempi verrat-

tuna alueiden havaittuun väestökehitykseen. Vaikutusta korosti se, että tarkasteltujen

maaseutualueiden väkiluku olisi voinut jopa kasvaa, jos valokuituverkot olisi rakennettu

toteutettua aikaisemmin.

Alueellisessa kehittämisessä valokuituinvestoinneilla on erityistä merkitystä siksi, että se

on rakennetun kilpailukyvyn elementti, johon voidaan suoraan vaikuttaa politiikkatoimil-

la. Valokuiturakentamisella on pystytty tukemaan maaseutualueiden kehitysedellytyksiä

varsinkin niillä alueilla, jotka ovat toimineet oma-aloitteisesti. Tässä suhteessa paikalli-

nen valokuituaktivismi liittyy keskusteluun osallistuvista yhteisöistä paikkaperustaisen

aluepolitiikan mahdollistajina (Työ- ja elinkeinoministeriö 2018). Paikallinen aktiivisuus,

joka voi syntyä nopeasti, kehittyä epämuodollisesti ja kohdistua valokuidun rakentamisen

tapaisiin kertaluonteisiin kehittämistoimiin, on avainasemassa alueiden kehityksessä, ja

sitä kannattaa politiikkatoimenpiteillä tukea.

Tilastollisen tarkastelun kohteena olivat ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseu-

dulla toteutuneet laajakaistahankkeet, joten tulokset eivät ole yleistettävissä kaikille

maaseutualueille. Tätä varausta havainnollistavat tulokset niistä regressiomalleista, joissa

mukana olivat kaikki maaseutualueet, jolloin valokuiturakentamisen merkitys väestökehi-

tyksessä peittyi suurempien väestöalueiden väestökehitykseen. Joka tapauksessa tulok-

set vahvistavat näkemystä siitä, että valokuidusta on 2010-luvulla muodostunut auto-

teihin ja sähköön verrattavissa oleva infrastruktuuri erityisesti harvaan asutuille alueille

65MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

(Skerratt ym. 2012, 70), joka säätelee mahdollisuuksia näiden alueiden resurssien hyödyn-

tämiselle ja yleisemmin elinvoimalle.

Tilastollisen tarkastelun perusteella ja erityisesti digitaalisten palvelujen lisääntymisen

myötä valokuidun infrastruktuurillinen arvo kuntien ja alueiden elinvoiman määrittäjänä

kasvaa. Alueiden kytkeytymättömyys nopeisiin tietoliikenneverkkoihin ennustaa paitsi

syventyviä väestötappioita myös alueiden taloudellista hiipumista ja hyvinvoinnin taan-

tumista (Lehtonen 2015). Tietoliikenneyhteyksien välityksellä maaseutualueet parantavat

suhteellista asemaansa, mikä edistää niiden mahdollisuuksia menestyä digitaalisen ver-

kostotalouden aikakaudella (Honkaniemi & Luoto 2016). On huomioitava, että tehokkaat

tietoliikenneyhteydet ovat myös kestävän monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuu-

den kynnysinvestointeja.

66MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Antikainen J., Honkaniemi, T., Jolkkonen A., Kahila P., Kotilainen A., Kurvinen A., Lemponen

V., Lundström N., Luoto I., Niemi T., Pyykkönen S., Rehunen A., Saukkonen P., Viinamä-

ki O-P. ja Viinikka A. (2017). Smart Countryside. Maaseudun palveluiden kehittäminen ja

monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. Valtioneuvoston selvitys ja

tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2017.

Atasoy, H. (2013). The effects of broadband internet expansion on labor market outco-

mes. ILR Re-view 66 (2) April 2013.

Austin, P. (2011). An introduction to propensity score methods for reducing the effect of

confounding in observational studies. Multivariate Behavioral Research 46(3):399–424.

Barkley, D.L., Markley, D.M. & Lamie, R.D. (2007). E-commerce as a business strategy: Les-

sons learned from case studies of rural and small town businesses. UCED Working Paper

10-2007-02, University Center for Economic Development, Clemson University, South

Carolina. Luettu 20.2.2018. Saatavilla: https://ageconsearch.umn.edu/bitstream/112895/2/

uced_100702.pdf

Carare, O., McGovern, C., Noriega, R. & Schwarz J. (2015). The willingness to pay for broa-

dband of non-adopters in the U.S.: Estimates from a multi-state survey. Information

Economics and Policy 30 (2015) 19–35.

Czernich, N. (2014). Does broadband internet reduce the unemployment rate? Evidence

for Germany. Information Economics and Policy 29: 32-45.

Dickes, L., David Whitacre, L. & B. (2010). The struggle for broadband in rural America.

Choices, 25(4): 1-8.

Forzati, M., Mattson, C. & Aal-E-Raza, S. (2012). Early effect of FTTH/FTTx on employment

and population evolution. An analysis of the 2007–2010 time period in Sweden.

Hastie, T. & Tibshirani, R. (1990). Generalized additive models. Chapman & Hall, London.

Helminen, V., Nurmio, K., Rehunen, A., Ristimäki, M., Oinonen, K., Tiitu, M., Kotavaara, O.,

Antikainen, H. & Rusanen, J. (2014). Kaupunki–maaseutu -alueluokitus. Paikkatietoihin

perustuvan alueluokituksen muodostamisperiaatteet. Suomen ympäristökeskuksen ra-

portteja 25|2014. Verkkojulkaisu. Saatavilla: https://helda.helsinki./handle/10138/135861

Holt, L., Jamieson, M. (2009). Broadband and contributions to economic growth: Lessons

from the US experience. Telecommunications Policy, Volume 33, Issues 10-11, Pages 575-

591.

Honkaniemi, T. & Luoto, I. (2016). Paikallisuus ja digitalisaatio – Valokuituverkkojen merki-

tys maaseutualueiden kehittämisessä. Selvityksiä ja raportteja, 210. Vaasan yliopisto.

Katz, R. & Suter, S. (2009). Estimating the economic impact of the broadband stimu-

Lähteet

67MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

lus plan. Working paper. Luettu 1.9.2015. Saatavilla: http://www.elinoam.com/raulkatz/

Dr_Raul_Katz_-_BB_Stimulus_Working_Paper.pdf.

Kolko, J. (2012). Broadband and local growth. Journal of Urban Economics 71(1): 100–113.

Kotavaara, O., Antikainen, H. & Rusanen, J. (2011). Population change and accessibility by

road and rail networks: GIS and statistical approach to Finland 1970–2007. Journal of

Transport Geography 19:926–935.

Koutroumpis, P. (2009). The economic impact of broadband on growth: A simultaneous

approach. Telecommunications Policy, Volume 33, Issues 10-11, Pages 575-591.

Kurvinen, A., Jolkkonen, A. & Lemponen, V. (2018). Verkosta vauhtia: valokuituverkot ja

digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistajina maaseudulla. Alue- ja

kuntatutkimuskeskus Spatia. Itä-Suomen yliopisto.

LaRose, R., Strover, S., Gregg, J.L. & Straubhaar, J. (2011). The impact of rural broadband

develop-ment: Lessons from a natural eld experiment. Government Information Quar-

terly 28 (2011) 91–100. www.elsevier.com/locate/govinf

Liikenne- ja viestintäministeriö (2018). Nopea laajakaista -tukiohjelman hankkeille lisää

rakentamiskausia. Luettu 26.9.2019. Saatavilla: https://www.lvm./-/nopea-laajakaista-tu-

kiohjelman-hankkeille-lisaa-rakentamiskausia-970591

Lehtonen, O., Pyykönen, M. & Luoto, I. (2019). Nostavatko nopeat tietoliikenneyhteydet

kuntien työllisyysastetta. Maaseudun uusi aika 1: 26–41.

Maaseutu 2020, hankerekisteri 2019.

Mack, E. (2014). Businesses and the need for speed: The impact of broadband speed on

business presence. Telematics and Informatics 31 (2014) 617–627. www.elsevier.com/lo-

cate/tele

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–220.

Mattsson, C. (2016). Broadband and Society. Julkaisematon esitelmä eMaaseutu -hank-

keen semi-naarissa ”Kohti digikuntaa”, Pohjois-Savon liitto 7.6.2016.

Mölleryd, B. G. (2015). Development of High-speed Networks and the Role of Municipal

Networks. OECD Science, Technology and Industry Policy Papers No. 26. OECD Publishing,

Paris. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.1787/5jrqdl7rvns3-en

Prieger, J.E. (2013). The broadband digital divide and economic benets of mobile broad-

band for rural areas. Telecommunications Policy 37 (2013) 483–502.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2015). Valokuitua! Verkkorakentamisen ratkaisuja, Sadan

megan Itä- ja Pohjois-Suomi -hanke. Saatavissa: https://www.pohjois-karjala./docu-

ments/33565/34394/Valokuitua%21+Verkkorakentamisen+ratkaisuja.pdf.

Pohjois-Pohjanmaan liitto (2018). Kaista käyttöön -hankkeen loppuraportti 2018, (julkaise-

maton).

Pyykönen, M. & Lehtonen, O. (2016). Tietoliikenneyhteyksien merkitys maatilojen ja kun-

tien kehityksessä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2016. Luonnonvarakeskus,

Helsinki.

Ramírez, R. & Richardson, D. (2005). Measuring the impact of telecommunication services

on rural and remote communities. Telecommunications Policy 29(2):297–319.

Rosenbaum, P. & Rubin, D. (1983). The central role of the propensity score in observatio-

nal studies for causal effects. Biometrika 70(1):41–55.

Salemink, K., Strijker, D. & Bosworth, G. (2015). Rural development in the digital age:

A Systematic literature review on unequal ICT availability, adoption, and use in rural

areas. Journal of Rural Studies (2015) 1–12. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.1016/j.jrurs-

tud.2015.09.001

68MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Selvitys valokuituinvestointien kehittämisestä 2019.

Stenberg, Peter, Mitchell Morehart, Stephen Vogel, John Cromartie, Vince Breneman &

Dennis Brown (2009). Broadband Internet’s value for rural America. Economic research

report no. 70. United States Department of Agriculture.

Suupohjan seutuverkko Oy (2013). Kuitua kolmeen kylään -hankkeen loppuraportti (jul-

kaisematon).

SYKE 2019. Yhdyskuntarakenteen seurannan aineistot. Luettu 27.5.2019. Saatavilla: htt-

ps://www.ymparisto./-FI/Elinymparisto_ ja_kaavoitus/Yhdyskuntarakenne/Tietoa_yh-

dyskuntarakenteesta/Yhdyskuntarakenteen_seurannan_aineistot

Tookey, A., Whalley, J. & Howick, S. (2006). Broadband diffusion in remote and rural Scot-

land. Tele-communications Policy 30 (2006) 481–495.

Townsend, L., Sathiaseelan, A., Fairhurst, G. & Wallace, C. (2013). Enhanced broadband

access as a solution to the social and economic problems of the rural digital divide. Lo-

cal Economy 28 (6) 580–595.

Tilastokeskus (2019). Väestöruutuaineisto 1km * 1km. Luettu 26.9.2019. Saatavilla: http://

www.stat./org/avoindata/paikkatietoaineistot/vaestoruutuaineisto_1km.html

Tracom (2019a). Kiinteän verkon laajakaistasaatavuus 31.12.2018.

Tracom (2019b). Fast Broadband project brings ultra fast internet to sparsely populated

areas. Luettu 26.9.2019. Saatavilla: https://www.tracom./en/nopea-laajakaista

Tracom (2019c). Valokuitusaatavuus 1km * 1km tarkkuudella. Luettu 20.4.2019. Saatavil-

la: https://eservices.tracom./monitori/area?map=info-1249

Tracom (2019d). Nopea laajakaista -hankkeen tuki- ja maksupäätökset 6.5.2019. Luettu

27.5.2019. Saatavilla: https://www.tracom.//viestinta/viestintaverkot/nopea-laajakais-

ta-hankkeen-tuki-ja-maksupaatokset

Tracom (2019e). Verkkojen yhteisrakentaminen säästää resursseja. Luettu 30.9.2019 ht-

tps://www.tracom.//viestinta/viestintaverkot/verkkojen-rakentaminen/yhteisrakenta-

minenTyö- ja elinkeinoministeriö (2018). Keskustelunavauksia alueiden Suomeen. Työ- ja

elinkeinoministeriön julkaisuja 23/2018.

Venables, W. & Ripley, B. (1999). Modern applied statistics with -PLUS. Springer.

Verkkotietopiste. Luettu 30.9.2019 https://verkkotietopiste./

Verkko-osuuskunta Ylläksen Laajakaista (2019). Tiedonvirtaa tunturista – kyläverkko

Äkäslompoloon -hankkeen loppuraportti (julkaisematon).

Viestintävirasto (2016). Nopeiden yhteyksien saatavuus. Luettu 1.12.2016. Saatavilla: www.

viestintavirasto./tilastotjatutkimukset/tilastot/2013/nopeidenyhteyksiensaatavuus.html.

Whitacre, Brian, Roberto Gallardo& Sharon Strover (2014). Broadband’s Contribution to

Economic Growth in Rural Areas: Moving towards a Causal Relationship. Telecommunica-

tions Policy 38(11): 1011–1023.

Lähteet, lainsäädäntö:

Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla 2009/1186.

Annettu Helsingissä 22.12.2009.

Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla 2012/594.

Annettu Helsingissä 2.11.2012.

Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla 2014/485.

Annettu Naantalissa 27.6.2014.

69MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla 2014/1112.

Annettu Helsingissä 12.12.2014.

Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla 2017/476.

Annettu Helsingissä 28.6.2017.

Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä 2016/276.

Annettu Helsingissä 22.4.2016.

Haastaelut:

Tutkimus- ja kehittämispäällikkö Mikko Väisänen, Pohjois-Pohjanmaan liitto

Projektipäällikkö Esa Huurreoksa, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Liiketoimintajohtaja Jukka Kaarre, Oulun Seudun Sähkö.

Liiketoimintajohtaja Sari Niskanen, Kaisanet Oy.

Toimitusjohtaja Markku Lappalainen, Ilonet Oy.

Puheenjohtaja Pauli Pullinen, Kuitu 16 osuuskunta.

Puheenjohtaja Eero Vapa, Verkko-osuuskunta Ylläksen Laajakaista.

Puheenjohtaja Heikki Salomaa , Verkko-osuuskunta Ysinetti.

Toimitusjohtaja Aatu Samppala, Suupohjan seutuverkko Oy.

Toimitusjohtaja Jarno Laitinen, Osuuskunta Kymijoen Kyläkuitu.

Internet-sivut:

Ilonet Oy:n internet-sivut (luettu 26.9.2019).

Kainuun Puhelinosuuskunnan verkkosivut (luettu 2.10.2019).

Kaisanet Oy:n internet-sivut (luettu 2.10.2019).

Kuitu 16 osuuskunnan internet-sivut (luettu 3.10.2019).

Lakeuden Kuidun, Muhoskuidun, Limingan Kuidun, Lumijoen Kuidun ja Tyrnävän Kuidun

internet-sivut (luettu 3.10.2019).

Oulun Seudun Sähkön internet-sivut. (luettu 3.10.2019).

Osuuskunta Kymijoen Kyläkuidun internet-sivut (luettu 25.9.2019).

Pohjois-Hämeen Puhelimen verkkosivut (luettu 1.10.2019).

Suupohjan seutuverkot Oy:n internet-sivut: https://sunet./yritysesittely/ sekä https://da-

ta.1g./kuvat/SSV_lehdet/ (luettu 24.9.2019).

Ysinetti. verkkosivut (luettu 1.10.2019)

Muut lähteet:

Kunnanhallitusten ja -valtuustojen pöytäkirjat:

• Ilomantsin kunta: kunnanhallitus 01.06.2015/ 126 §, kunnanhallitus 21.05.2018/ 65 §,

kunnanvaltuusto 28.05.2018/ 22 §,

• Isojoen kunta: kunnanhallitus 07.06.2005/ 141 §, kunnanvaltuusto 29.06.2005/ 22 §,

kunnanhallitus 04.02.2013/ 60 §, kunnanhallitus 25.3.2013/ 100 §, kunnanvaltuusto

15.04.2013/ 45 §, kunnanhallitus 21.09.2015/ 158 §, kunnanvaltuusto 9.11.2015/ §,

kunnanhallitus 15.5.2017/ 55 § ja kunnanhallitus 5.6.2017/ 76 §;

• Kauhajoen kaupunki: Kaupunginhallitus 6.6.2005 / 206 §, kaupunginvaltuusto

13.6.2005 / 73 §, kaupunginhallitus 28.1.2013 / 44 §, kaupunginvaltuusto 29.1.2013

/ 26 §, kaupunginhallitus 17.6.2013 / 241 §, kaupunginvaltuusto 24.6.2013 /

67 §, kaupunginhallitus 21.9.2015 / 171 §, kaupunginvaltuusto 9.11.2015 / 36 §,

kaupunginhallitus 05.06.2017/ 115 §, kaupunginhallitus 01.03.2018/ 244 §;

• Karijoen kunta: kunnanhallitus 9.5.2017/ 109 §, kunnanhallitus 4.10.2018/ 148 §;

• Kolarin kunta: kunnanhallitus 24.4.2017;

70MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

• Kurikan kaupunki: kaupunginhallitus 15.1.2018/ 13 §, kaupunginhallitus 15.10.2018/ 212

§;

• Kouvolan kaupunki: kaupunginhallitus 19.11.2018/ 390 §;

• Lumijoen kunta: kunnanhallitus 30.10.2017/ 265 §, kunnanhallitus 11.12.2017/ 309 §,

kunnanvaltuusto 18.12.2017/ 115 §, kunnanhallitus 22.01.2018/ 9 §, kunnanhallitus

12.03.2018/ 44 § ja kunnanvaltuusto 19.03.2018/ 11 §, kunnanhallitus 14.05.2018/ 112 §,

kunnanvaltuusto 21.05.2018/ 28 §;

• Muhoksen kunta: kunnanhallitus 12.02.2018/ § 49, kunnanvaltuusto 26.02.2018/ § 10,

konsernijaosto 13.08.2018/ 32 §, kunnanhallitus 20.08.2018/ 257 §, kunnanvaltuusto

7.8.2018/ 562 §, kunnanvaltuusto 20.8.2018/ 257 §;

• Oriveden kaupunki: kaupunginhallitus 19.02.2018/ 50 § ja kaupunginhallitus

16.04.2018/ 99 §;

• Tyrnävän kunta: kunnanhallitus 27.11.2017/ 266 §, kunnanvaltuusto 11.12.2017/ 100 §,

kunnanhallitus 27.08.2018/ 201 §, kunnanvaltuusto 17.09.2018/ 59 §;

Yhtiöiden tilinpäätökset: Taloussanomat/Kauppalehti

Kainuun Puhelinosuuskunnan tilinpäätös ja toimintakertomus 1.1.2018 – 31.12.2018

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2019). Laajakaista kaikille -hankkeiden kilpailuttamisen

ja hankkeen toteuttajan valintaan liittyvä hankealueiden tietokanta.

Ruokavirasto (2020). Kooste maaseuturahaston rahoittaminen valokuituhankkeiden kus-

tannuksista, niihin kohdistuneesta valtion ja EU:n tuesta, rakennettujen verkkojen laajuu-

desta ja myytyjen liittymien määrästä vuosina 2014–2018 Itä-Suomen yliopiston selvitystä

varten. 14.1.2020.

Tracom (2019e). Kooste laajakaistahankkeiden kustannuksista, rakennetuista verkko-

metreistä ja liittymien lukumääristä Itä-Suomen yliopiston selvitystä varten. 26.11.2019

Tracom (2020). Kooste Tracomin rahoittamien laajakaistahankkeiden lukumääristä

sekä niihin myönnettyjen ja maksettujen tukien määristä Itä-Suomen yliopiston selvitystä

varten. 25.2.2020

71MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

LIITE 1. Haastaeluteemat (investointihankkeiden vetäjät)



1. Yhtiön tausta? Yhtiön osakkaat, omistajat?

Miksi perustettiin? Kenen aloitteesta? Miksi tämänmuotoisena yhtiönä/osuuskuntana?

Oliko esillä muita vaihtoehtoja?



2. Perustietoja: toiminta-alue, rakennetun verkon pituus ja liittymien (aktiiviset/passiivi-

set) määrä? Verkon kattavuus alueella?



3. Miten verkon rakentaminen on rahoitettu? Rahoitusmallit, onko käytetty erilaisia mal-

leja?

Lainan tarve?

Julkinen tuki (LVM/Tracomsekä ELY-keskus): kokemukset erilaisista hankkeista? Julki-

sen tuen merkitys?

Onko kokemuksia markkinaehtoisesta rakentamisesta/ rakentaminen alueilla, jotka eivät

tukikelpoisia?

Kunnan/kuntien osuus ja rahoitus?Tuliko yllätyksiä rahoituksessa?



4. Kokemukset rakentamisesta?

kokemukset yleensä rakentamisesta: onnistumiset ja riskit? onnistuneet toteutusmallit?

mikä toimi ja mikä ei investoinnissa/rakentamisessa?Miten yksityiskohtainen rakenta-

missuunnitelma oli? Toteutuiko suunnitelma?Yllätykset rakentamisessa?Kilpailutukset

ja alihankkijat?



5. Asiakkaat ja sitouttaminen?

Kokemukset liittymien myynnistä/ markkinoinnista/ asiakkaiden sitouttamisesta?

Liittymien hinnoittelupolitiikka?

Avoin vai ”suljettu” verkko – miten ratkaisuun päädytty ja mitkä kokemukset?

Passiivisten liittyminen hinnoittelu/ käyttömaksut?



6. Kunnan/ kuntien rooli?

Kunnan/ kuntien yleinen suhtautuminen verkkojen rakentamiseen?

Kunnan taloudellinen panos, lainojen takaus yms.?

Liittymien hankinta kunnan kiinteistöihin, kaavoitetuille alueille jne.

Sähköisten palvelujen kehittäminen ja verkon hyödyntäminen kunnassa?



Liieet

72MAASEUDUN VALOKUITUINVESTOINNIT

7. Millainen liiketoimintamalli yhtiöllä on?

Valitun liiketoimintamallin edut ja riskit?

Toiminnan tulot ja menot?Investointimenot (lainan lyhennys +korko) / Toimintatu-

lot/-menot?Kannattavuus? Riskit? Lliittymien ja palveluiden myynti rakentamisen jäl-

keen?

Yhteistyötahot?Tulevaisyyden näkymät ja kehittäminen?



8. Yhteisrakentaminen

Onko ja millaisia kokemuksia yhteisrakentamisesta: Haasteet ja edut?

Tuoko kustannustehokkuutta?Millainen kustannusten jakomalli yhteisrakentamisessa?



9. Lopputerveiset

Näkemys siitä olisiko jotain voinut tehdä toisin?Mistä voi olla tyytyväinen?Mitä haluaa

nostaa esiin hyvänä esimerkkinä toteutuksesta?

Mitä mieltä laajakaistapolitiikasta ja siihen suunnatusta julkisesta tuesta?Ts. voi lähettää

terveisiä päättäjille

LIITE 2. Haastaeluteemat (maakuntaliitot)

1. Valokuiturakentamisen ja investointien tilanne maakunnassa?

- rakentamisen kattavuus/ peitto, kansalaisten tasa-arvoisuus nopean kiinteän laajakais-

tan saatavuudessa?

2. Investoinneissa ja rakentamisessa käytetyt eri toteutusmallit maakunnan alueella?

- Millaisia rahoitusmalleja käytetty ja mahdollisia niihin sisältyneitä haasteita?

3. Mitkä ovat olleet onnistuneita ja toimivia esimerkkejä sekä millaisia haasteita rakenta-

miseen on sisältynyt?

- Mitkä ovat olleet onnistumisen elementtejä rakentamisessa?

4. Millainen on ollut alueen kuntien sitoutuminen laajakaistarakentamiseen?

5. Millainen on ollut asiakkaiden/ kuntalaisten kiinnostus, tarve ja sitoutuminen?

6. Julkisen tuen merkitys ja tarve nyt ja tulevaisuudessa?

- Kahden rahoituslähteen mahdolliset haasteet?

7. Kokemukset valokuiturakentamisen koordinoinnista ja edistämisestä

Maaseudun valokuituinvestoinnit

Helsinki 2020

Tietoliikenneyhteydet ja kuntien mahdollisuudet hyötyä digitalisaatiosta

Article

Full-text available

Apr 2023

High-speed telecommunications have a positive impact on the development of regions and municipalities. A poor digital infrastructure can lead to digital exclusion or a digital divide. In Finland, the strategy has therefore been to ensure that everyone has access to high-speed broadband. This article asks what the digital divide between different kinds of municipalities is, and how this divide affects teleworking and the use of telehealth services, for example. Answers are sought through spatial data and statistical analyses based on open municipal statistics from Traficom and Ookla. The results show that the digital divide is verifiable both in the urban-rural dimension and in the development of the telecommunications infrastructure. In the well-connected municipalities, telework and the use of digital health services were more common. Without policy measures, the digital divide would probably be even larger, as Finland has promoted the deployment of fixed broadband as part of regional and rural policy.

Sitovaa ja siltaavaa sosiaalista pääomaa maaseudun valokuiturakentamisessa

Article

Full-text available

Nov 2021

Artikkelissa tutkimme digitalisaation vaikutuksia maaseudun kehittämisessä Robert Putnamin sitovan ja siltaavan sosiaalisen pääoman käsitteiden kautta. Tarkastelemme sosiaalisen pääoman roolia ja sen ilmenemistä haja-asutusalueiden valokuituosuuskuntien toiminnassa. Artikkelin teoreettinen osuus koostuu paikkaperustaisuutta ja sosiaalista pääomaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Empiirinen analyysi pohjautuu valokuiturakentajien ja -käyttäjien 28 haastattelulle kahdeksalla eri alueella. Aineistosta nostetaan kolme valokuituverkon rakentamista selittävää kehitysulottuvuutta: 1) teknologialupaus, 2) paikkaperustaisuus sekä 3) sosiaalista pääomaa edistävät ja hidastavat tekijät. Analyysimme perusteella sosiaalisen pääoman eritasoiset ilmentymät määrittelevät paikkaperustaisen kehittämisen toteuttamista. Maaseudun rooli on muutoksessa digitalisaation myötävaikutuksessa syntyneiden palvelujen mahdollistaman monipaikkaisen elämäntavan myötä. Valokuiturakentamista toteuttavat kuituosuuskunnat osoittavat, kuinka maaseudun kehittyminen näkyy tiettyjen alueiden, kylien ja paikkojen relationaalisen aseman muutoksina osana monitasoisia ylipaikallisia toimijaverkostoja.

Nostavatko nopeat tietoliikenneyhteydet kuntien työllisyysastetta?

Article

Full-text available

Sep 2019

Olli Lehtonen

Tutkimusnäyttö laajakaistan merkityksestä kuntien kehitykseen on hajanaista eikä tulosten perusteella ole yksimielisyyttä siitä, miten laajakaistan saatavuus on yhteydessä työllisyysasteen kehitykseen kunnissa. Tämä tutkimus luo katsauksen, miten kiinteän laajakaistan saatavuuden muutos on yhdistynyt Suomessa kuntien työllisyysasteeseen ja sen kehitykseen. Menetelmällisesti tutkimus pohjautuu monipuoliseen tilastolliseen mallintamiseen. Tulokset osoittavat, että kiinteän laajakaistan hyvä saatavuus yhdistyy kunnissa korkeaan työllisyysasteeseen ja sen myönteiseen kehitykseen vuosina 2004-2016. Kuntaluokkien vertailussa nopean kiinteän tietoliikenneyhteyden puute kaventaa erityisesti maaseutukuntien taloudellista aktiivisuutta ja vähentää niiden taloudellisia mahdollisuuksia.

Verkosta vauhtia. Valokuituverkot ja digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistajina maaseudulla

Book

Full-text available

Aug 2018

Julkaisussa käsitellään maaseudun työ- ja koulutusmahdollisuuksia, digitalisaation hyödyntämistä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä valokuituverkkojen merkitystä maaseudun työllisyydelle ja yritystoiminnalle. Tutkimuksessa on itä–länsi-vertailu esimerkkeinä Pohjois-Karjala ja Etelä-Pohjanmaa. Raportin tulokset perustuvat tilastoaineistoihin, haastatteluihin ja valokuituyhtiöiden asiakkaille tehtyihin kyselyihin.

Paikallisuus ja digitalisaatio. Valokuituverkkojen merkitys maaseutualueiden kehittämisessä

Book

Full-text available

Nov 2016

Development of High-speed Networks and the Role of Municipal Networks, OECD Science Technology and Industry Policy Papers, No. 26, OECD Publishing Paris

Book

Full-text available

Nov 2015

Bengt G. Mölleryd

All OECD countries recognise the benefits that stem from high speed broadband networks and have made tremendous progress in recent years in fostering their deployment. Nonetheless, many challenges remain in terms of how to enhance and expand these networks to meet the growing demands of an increasingly digital economy and society. Although private investments have been the overwhelming source of finance for high speed networks in OECD countries, municipal networks have been used in a number of OECD countries to fill gaps or provide substantial areas of service in a region, city or smaller town and surrounding locations. This report examines some of the experience with these municipal broadband networks in selected OECD countries. Municipal networks are defined here as high speed networks that have been fully or partially facilitated, built, operated or financed by local governments, public bodies, utilities, organisations, or co-operatives that have some type of public involvement. The models and experience of these networks have varied from being highly successful to not meeting expectations. In some cases, they have provided welcome competition by offering an alternative infrastructure and have opened the market for retail Internet service providers by separating the basic infrastructure from services. In other cases, they have enabled the use of shared infrastructure. Some have built on a long tradition of municipalities providing services from entities owned by them, such as the provision of utility services like energy, water, gas, or cable television. Some have involved public private partnerships, others have been privatised following initial public ownership and some are community driven.

Rural development in the digital age: A systematic literature review on unequal ICT availability, adoption, and use in rural areas

Article

Full-text available

Aug 2017
J RURAL STUD

This paper presents a systematic review of 157 papers on digital developments and rural development in advanced countries. It focuses on the general conclusions, in order to better understand the potential impacts of the coming Next Generation Access revolution. We distinguish two major strands of research: connectivity research and inclusion research. In the connectivity theme, the conclusion is that there are persistent and growing differences in data infrastructure quality between urban and rural areas. Public policies to promote the availability or improvement of data infrastructure are essentially responsive, and rapidly outdated by market developments. For inclusion, the hampered diffusion of technologies, and the lower average levels of education and skills in rural areas have a negative impact on adoption and use. Generic policies in this field neglect specific local needs. The paradox is that rural communities are most in need of improved digital connectivity to compensate for their remoteness, but they are least connected and included. Future research should therefore focus on specific places and communities - combining both connectivity and inclusion issues - in order to inform 'customized policies' for poorly connected and digitally excluded rural communities.

Generalized Additive Models

Book

Oct 2017

This book describes an array of power tools for data analysis that are based on nonparametric regression and smoothing techniques. These methods relax the linear assumption of many standard models and allow analysts to uncover structure in the data that might otherwise have been missed. While McCullagh and Nelder's Generalized Linear Models shows how to extend the usual linear methodology to cover analysis of a range of data types, Generalized Additive Models enhances this methodology even further by incorporating the flexibility of nonparametric regression. Clear prose, exercises in each chapter, and case studies enhance this popular text.

The willingness to pay for broadband of non-adopters in the U.S.: Estimates from a multi-state survey

Article

Jan 2015
INF ECON POLICY

We use data from a large-scale survey of non-adopting households to provide estimates of their willingness to pay for broadband. A large fraction – approximately 2/3 – of the reporting households indicated that they would not consider subscribing to broadband at any price. For the remaining households who indicated that they would consider subscribing, we find strong evidence in the data of over-reporting at high values of the willingness to pay for broadband. We correct for reporting bias using a semi-parametric procedure. Our estimate of the price elasticity of demand for broadband using the bias-corrected willingness to pay values is equal to -0.62, markedly different from the estimate of -0.95 obtained with the values reported by the survey respondents. Our estimates indicate that, on average, to achieve a 10% increase in subscribership, a price reduction of about 15% is needed. In addition, we estimate the impact of several household characteristics on the likelihood of broadband adoption.

Does broadband Internet reduce the unemployment rate? Evidence for Germany

Article

Dec 2014
INF ECON POLICY

Nina Czernich

Broadband internet is widely considered an important determinant of economic growth that has a positive effect on various economic variables. This paper addresses the question whether differences in the availability of broadband internet between German municipalities can explain differences in the unemployment rate. OLS results indicate a negative association between DSL availability and unemployment rates. However, the roll-out of DSL networks is not random. To address concerns of reverse causality and omitted variables, an instrumental variable approach is used, which rests on impediments to the roll-out of DSL networks that stem from the structure of the pre-existing voice-telephony network. The results of the instrumental variable estimations do not confirm the OLS results suggesting that the availability of DSL does not reduce the unemployment rate.

Modern Applied Statistics With S-Plus

Book

Jan 2002

Businesses and the Need for Speed: The Impact of Broadband Speed on Business Presence

Article

Jan 2013

Elizabeth A. Mack

Despite the widespread attention devoted to broadband and its anticipated impacts, surprisingly little is known regarding the linkages between broadband provision and establishment location. This is particularly true with respect to broadband speed. Given the understudied nature of this relationship, this study estimates econometric models to examine the linkages between broadband speed and firms using Ohio as a case study. Models results indicate broadband speed is most important to agricultural and rural firms. These findings provide case study support for policy and funding initiatives designed to improve the quality of broadband infrastructure in rural locations.

MAASEUDUN VALOKUITU- INVESTOINNIT Selvitys maaseudun valokuiturakentamisen tilanteesta ja toteutusmalleista sekä valokuidun saatavuuden vaikutuksesta väestönkehitykseen

Abstract

Recommended publications

Population grid-based assessment of the impact of broadband expansion on population development in r...

Verkosta vauhtia. Valokuituverkot ja digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistaji...

Nostavatko nopeat tietoliikenneyhteydet kuntien työllisyysastetta?

Broadband Speed and Unemployment Rates: Data and Measurement Issues