Content uploaded by Sami Kivikkokangas
Author content
All content in this area was uploaded by Sami Kivikkokangas on Jun 10, 2019
Content may be subject to copyright.
Psykoterapia (2019), 38(2)
103
ARTIKKELIT
Sami Kivikkokangas, Mikael Leiman, Aarno Laitila
Häpeän ilmentyminen ja
muutos psykoterapiassa –
tapaustutkimus
Häpeään ilmiönä liittyvä piiloutuminen tekee sen tieteellisesti uskottavasta näkyväksi tekemisestä ja
kuvauksesta haastavaa. Tässä artikkelissa pyritään kuvaamaan Hannan tapaustutkimuksen kautta,
miten häpeä ilmentyy ja muuttuu psykoterapiassa. Tämä tehdään käyttäen assimilaatioanalyysia ja
dialogista sekvenssianalyysia menetelminä osoittamaan, miten häpeä näyttäytyy Hannan ilmaisus-
sa terapian alussa jonain helposti ohitettavana ja vasta psykoterapeuttisen prosessin kautta tulee
vaiheittain näkyväksi osa siitä, mikä alussa näyttäytyi näkyväksi tulon uhkana. Eri muutosvaiheiden
kuvaus häpeän ilmentymisen ja muuntumisen osalta osoittaa, miten tärkeää on kyetä kuvaamaan
ilmiö olennaisissa kehityksellisissä yhteyksissään. Häpeä on aina häpeää jostakin – kohteellista
ja suhteessa johonkin. Hannan tarina osoittaa, kuinka suhde häpeää herättävään kohteeseen
muuntuu käyntien aikana ja millaiseen merkitysverkostoon se hänen elämässään kietoutuu. Se
mistä ihminen kokee häpeää, on yksilöllistä ja ymmärtääksemme tätä meidän on ’yksinkertaisesti
kuunneltava potilasta’.
Avainsanat: häpeä, muutos psykoterapiassa, tapaustutkimus, assimilaatioanalyysi, dialoginen sek-
venssianalyysi
Tässä tutkimuksessa näytämme yhteen koko-
naiseen psykoterapiaprosessiin kohdistuvan
tutkimuksen avulla, miten psykoterapiassa
näyttäytynyt häpeä tulee ilmaistuksi sekä
kuinka toimijan suhde siihen, mikä herättää
häpeää, voi selventyä ja kehittyä psykoterapian
aikana. Häpeää lähestytään assimilaatiomallin
näkökulmasta (APES; Stiles ym. 1990) dialo-
gista sekvenssianalyysia (DSA; Leiman 2012;
2011; 2006; 2004; 1997) integroiden yh-
dessä onnistuneessa psykoterapiassa, jonka
toimijaa kutsumme tässä Hannaksi. Muutos
assimilaatiomallissa hahmotetaan yksilöllise-
nä vaiheittaisena kehitystapahtumana, missä
suhde alussa ongelmalliseen näyttäytyvään
häpeäkokemukseen muuntuu ja kehittyy eri-
laisten muutosvaiheiden kautta. Erityisesti
tässä tutkimuksessa on kuitenkin kyse Han-
nan häpeän tarinasta. Sen erilaisten muu-
tosvaiheiden esittäminen tavalla, joka säilyisi
lähellä kliinistä tilannetta ja sen välittömyyttä,
johti valittuun rajaukseen yksinkertaisesti kuva-
ta ja näyttää monipuolisesti riittävän useiden
vinjettien avulla Hannan häpeän polveileva
muutosprosessi. Analyysin kautta syntyy jä-
sentynyt kuva Hannan häpeän ilmentymisestä
ja kehittymisestä vuoden mittaisen psykotera-
piaprosessin aikana.
Psykoterapia (2019), 38(2)
104
1. Johdanto
Häpeää ei ilmaisussa usein voi nähdä suo-
raan. Ilmaisu on aina osoitettua jollekulle. Se,
millaisena tuo toinen mielessä näyttäytyy, vai-
kuttaa siihen, mistä ja miten voin puhua. Kun
jokin herättää minussa häpeää, virittää tästä
puhuminen helposti kokemuksen toisen torju-
vasta, ei-hyväksyvästä tai häpäisevästä suh-
tautumisesta. Häpeä ei silloin näy suoraan,
vaan se tulee näkyväksi siinä ilmaisussa, joka
ottaa jo huomioon tuon toisen odotetun suh-
tautumisen tai ennakoidun vastauksen (Bahtin
1984; 1991; Ikonen & Reckhardt 1994).
Tunnistamaton häpeä voi psykoterapiassa
estää sellaisten yksityisten asioiden tuomisen
yhteisen havainnoinnin piiriin, missä suhdetta
kohteeseen sävyttää liian pakottava arvotto-
muus, kelpaamattomuus tai potilas pelkää
toisen torjuvaa tai häpäisevää suhtautumista
omaan ilmaisuunsa. Tällöin häpeä asemoituu
tärkeänä itsehavainnon esteenä: ”Kun häpeä
koteloituu, se pysäyttää analyyttisen prosessin
tai estää sen käynnistymisen.” (Ikonen & Reck-
hardt 1994, 149).
Häpeä voi asettua liian uhkaavana esteek-
si kehityksellisen suhteen muodostumiseen
psykoterapiassa (Tähkä, R. 2010; Tähkä,
V. 1993; Lewis 1971; Black, Curran, Draper
2013; Watson, Goldberg, Greenberg 2007).
Yhteyteen asettuminen uudessa tilanteessa
voi tuntua liian uhkaavalta, jos on aiemmin
joutunut pettymään vastavuoroisuuden odotuk-
sissaan. Syyllisyyskin voi olla hyvin yksityistä,
mutta silti potentiaalisesti jaettavaa. Häpeä on
ja pysyy yksityisenä, se on kätkettävä ja sik-
si se on kaikkialla ja ei-missään. (Hästbacka
2013) Kehitykselliseen suhteeseen uskaltau-
tuminen osuu vastavuoroisuuden kahtalaiseen
ytimeen: miten uskaltautua vuorovaikutukseen
sellaisella toiseen yhteyttä etsivällä tavalla,
missä vastaus toiminnalleni ei ole minun hal-
lussani (vrt. transferentiaalinen suhteessa
olo ja toistamispakko, Tähkä 2010; Manninen
2015) – vaan se riippuu toisen vastauksesta.
Vastavuoroisuuden etsimisen sijasta on help-
poa turvautua sadomasokistiseen suhteessa
oloon tai vetäytyä kokonaan kontakteista. Sa-
manaikaisesti häpeä ongelmallisuudessaan-
kin osoittaa ratkaisun ongelmaan: se mikä on
vuorovaikutuksessa toiseen sisäistynyt kohtaa-
mattomana, on palautettava takaisin vuorovai-
kutukselliseen yhteyteen tullakseen uudella
tavalla kohdatuksi ja ymmärretyksi.
Häpeään liittyvä ’piiloutuminen’ tekee sen
näyttämisestä ongelmallista. Tätä on kuvattu
aiemmin (Lewis 1971; Wurmser 1983; Ikonen
& Reckhardt 1994; Goffman 1967), missä
piiloutuminen vastauksena kokemukseen hä-
päistynä olemisesta toisen/toisten edessä
tekee häpeän ilmentymisen ja muutoksen
tutkimisesta haastavaa. Kokonaisen psykote-
rapiaprosessin materiaali mahdollistaa tutki-
jalle kuitenkin tunnistaa myöhemmin terapias-
sa ilmaistuja häpeää herättäviä ongelmallisia
kokemuksia ja siten seurata tuon vähittäistä
kehittymistä ja sanallistumista terapian alusta
lähtien. Tutkimuskysymyksenämme on, miten
häpeä tavoitetuissa hetkissä näyttäytyy poti-
laan kokemuksessa ja miten se selventyy ja
kehittyy, tai on selventymättä ja kehittymättä
psykoterapian kuluessa. Tällä tavoin voimme
nähdä, miten häpeä on ilmaistu epäsuorasti
tai se on ohitettu alussa, missä emme vielä
tiedä mihin piiloutuminen viittaa – mutta miten
psykoterapeuttisen työn kautta voimme saada
ymmärrystä ’mistä puhumme, kun puhumme
häpeästä’.
2. Aineisto ja menetelmät
2.1 Aineisto
Tutkimusaineisto koostuu Jyväskylän yliopis-
ton Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan
yhdestä kokonaisesta videoidusta psykotera-
piasta (32 sessiota) sekä näistä tallenteista
tehtyihin litteraatioihin. Tämä Hannaksi ni-
metty tapaus muodostaa intensiivisesti tut-
kitun tapaustutkimuksen, jota aiemmin on
analysoitu käyttäen useita menetelmiä mm.
tunteiden käsittelyn (Keto 2010) ja terapeut-
tisen vuorovaikutuksen (Hartikainen 2013)
näkökulmista, joissa molemmissa on kuvattu
Hannan elämänhistoriaa ja terapian yleistä
kulkua. Hanna on keski-ikäinen nainen, joka
on hakeutunut psykoterapiaan ahmimisoirei-
den takia ja traumaattisiin elämäntapahtumiin
Psykoterapia (2019), 38(2)
105
liittyvän oman voinnin heikentymisen vuoksi.
Terapiassa keskeisinä tunteisiin liittyvinä tee-
moina Keto (2010) on jäsentänyt emotionaa-
lisen, turtumuksen ja häpeän. Kedon (2010)
mukaan terapia eteni vaiheittain, missä vasta
riittävästi käsiteltyä emotionaalista turtumusta
ja syyllisyyttä tuli häpeän tunteiden käsittely
mahdolliseksi. Toinen keskeinen (Keto 2010)
löydös oli, että usein vaikean asian käsittelyä
seurasi tauko siitä puhumisesta terapiassa
minkä jälkeen potilas ilmaisi suhteensa aiem-
min käsiteltyyn muuttuneen paremmaksi.
2.2 Assimilaatiomalli
Assimilaatiomallin (Assimilation of Problema-
tic Experiences Scale, jatkossa APES) (Stiles
ym. 1991; 2004; 2002; Stiles 2001; 2003;
2005) mukaan potilaan suhde ongelmalliseen
kokemukseensa muuntuu ja kehittyy seuraten
porrasteista kehityspolkua (taulukko 1, s. 14;
vrt. Leiman & Stiles 2001). Asiakkaan suhde
ongelmalliseen kokemukseen, minkä takia on
hakeutunut hoitoon, voi vastata mitä tahansa
APES:n tasoa. Kehityshistoriansa aikana APES-
tasoja on muotoiltu erilaisilla tavoilla viisipor-
taisesta kahdeksanportaiseen muutoksen
hahmotukseen (Stiles ym. 1990; Leiman & Sti-
les 2001). Tässä tutkimuksessa käytetään Sti-
lesin (1990) klassista viisiportaista muotoilua
ongelmallisten kokemusten assimilaatiosta ja
integraatiosta. (Taulukko 1.) Assimilaatiolla
tarkoitetaan prosessia, jonka kautta potilaan
toistuva oman havainnoinnin tai kokemuksen
ulottumattomissa oleva ongelmallinen koke-
mus tulee terapeuttiseen vuorovaikutukseen
ja yhteishavaintoon tullakseen vähitellen integ-
roiduksi potilaan toiminnaksi (Stiles ym. 1990;
1992). APES:n tasot kuvaavat eräänlaisia ank-
kuripisteitä jatkumolla alkaen pois suljetusta
ja päättyen ongelman ratkaisuun ja integraa-
tioon. (Leiman & Stiles 2001) Mikä tahansa
muutos APES-tasoilla katsotaan muutokseksi.
Assimilaatioanalyysi on kehityshistoriansa
aikana tullut uudelleen tulkituksi eri näkökul-
mista. Stilesin alkuperäinen muotoilu (Stiles
ym. 1990; 1991) hahmotti muutoksen ongel-
mallisten kokemusten assimilaationa rikastu-
neisiin ja integroituneempiin malleihin. Histo-
riallisen taustan tälle perusti Jean Piaget’n työ
ajattelun kehittymisen eri vaiheista. (Stiles ym.
1990.) Myöhemmin äänet-mallissa (Honos-
Webb & Stiles 1998; Honos-Webb ym. 1999;
Honos-Webb ym. 2003; Stiles 2011) koros-
tettiin agenttisuuden osuutta ongelmallisissa
kokemuksissa, missä torjutut tai dissosioidut
äänet etsivät tunnustamista ja pääsyä asiak-
kaan vallitsevan kokemuksen muodostavaan
äänten yhteisöön (”community of voices”). As-
similaation ajateltiin tapahtuvan integroimalla
nämä ongelmalliset äänet rakentamalla sisäi-
siä merkityssiltoja niiden välillä. Stiles ja Lei-
man (2001) kiinnittävät huomiota, miten nämä
kaikki pyrkivät lähestymään muutosta kehityk-
sellisestä näkökulmasta missä ongelmallinen
kokemus läpikäy useita muodonmuutoksia.
Taulukko 1. Ongelmallisten kokemusten assimilaation vaiheet
(Assimilation of Problematic Experiences Scale: APES; muotoiltu käyttäen Stiles ym., 1990;
vrt. Leiman & Stiles, 2001)
0. Torjunta (warded.off): Sisältö on muotoutumaton, asiakas ei tiedosta ongelmallista koke-
mustaan.
1. Ei-toivotut ajatukset (unwanted thoughts): Asiakas ei mielellään puhu ongelmasta. Ongel-
mallinen kokemus tulee esiin terapeutin puhutellessa sitä tai ulkoisten olosuhteiden vuoksi.
Asiakas yrittää vaientaa tai torjua kokemuksen. Tunnetila on negatiivinen, mutta tunteiden
yhteys kokemuksen sisältöön on epäselvä. (Teoreettisesti, kun asiakkaan suhde aiemmin tor-
juttuun ongelmalliseen kokemukseen muuntuu epäselväksi tietoisuudeksi ja vältettäviksi aja-
tuksiksi, merkitsee tämä assimilaation ensimmäistä vaihetta. Asiakas saattaa kokea tämän
ei-toivottavaksi vaiheeksi, koska aiemmin torjutun ongelmallisen kokemuksen tiedostaminen
voi tuottaa korostunutta psykologista kipua.)
Psykoterapia (2019), 38(2)
106
2. Alustava tietoisuus (awareness): Asiakkaan suhde ongelmalliseen kokemukseen alkaa alus-
tavasti muotoutua selvemmäksi, aiemmasta ei-assimiloidusta ja ei-ilmaistusta kokemuksesta,
kohti ongelmallisen kokemuksen kokemuksellista tavoittamista ja sanoittamista. (Teoreettisesti,
alustava tietoisuus viittaa muutokseen, missä aiemmin ei-assimiloitu ja ei-ilmaistu kokemus
tulee uudella tavalla kokemuksellisesti tavoitetuksi ja alustavasti sanoitetuksi.)
3. Ongelman muotoilu (problem clarification): Asiakas kykenee kuvaamaan ja muotoilemaan
ongelmallisen kokemuksensa, mutta tähän ei liity vielä havainnoivaa ja reektoivaa suhdetta
ongelmalliseen kokemukseen. (Teoreettisesti, tämä kuvaa sisäistä muutosta ongelmalliseen
kokemukseen, missä aikaisemmin hankalia tunteita herättänyt mutta muotoilematon kokemus
on saatu jäsennettyä sellaiseen muotoon, missä tulee ymmärrettäväksi mistä on kyse ja mitä
kautta muutosta voi saada aikaan.)
4. Reflektoiva suhde ongelmalliseen kokemukseen/Ymmärrys (personal insight/new perspec-
tive): Ongelmallinen kokemus on muotoiltu ja ymmärretty jollakin tavalla. Ongelmallista koke-
musta ei vain nimetä, vaan sitä kyetään myös reektoimaan. (Teoreettisesti, asiakkaan suhde
muuntuu ei vain ongelman uudenlaiseen muotoiluun vaan tämä tuottaa uusia merkitysyhteyksiä
ja oivalluksia, johtaen reektion kautta uudenlaiseen suhteeseen suhteessa ongelmalliseen
kokemukseen.)
5. Ongelmallisen kokemuksen läpityöskentely ja ratkaisu (problem solution): Uutta ymmärrys-
tä suhteessa ongelmalliseen kokemukseen ja toimintatapoihin käytetään näiden työstämiseen
ja vaihtoehtoisten toimintatapojen ja suhtautumistapojen luomiseen. (Teoreettisesti, asiakkaan
suhde ongelmalliseen kokemukseen on muuntunut uudenlaisen havainnoivan ja reektoivan
suhteen kautta aktiivisemmaksi, joka hahmottaa erilaisia mahdollisia toimintavaihtoehtoja ja
kykenee soveltamaan näitä käytännössä.)
Onnistuneissa psykoterapioissa muutos
ongelmalliseen kokemukseen ei kuitenkaan
rakennu lineaarisesti assimilaation portaita
pitkin, vaan jokainen muutosprosessi on yksi-
löllinen muodostaen pikemminkin ’sahaavan’
kuvion. Tämä on tuttu ilmiö kliinisestä työs-
tä, missä perustellumpaa on puhua progres-
sio-regression syklisestä prosessista kuin
yksisuuntaisesti vain jommastakummasta.
Epäonnistuneissa tai heikon tuloksen psykote-
rapioissa ongelmallista kokemusta ei kyetä in-
tegroimaan ja suhde siihen muuntuu torjuvak-
si, ohitetuksi tai vääristyneeksi tai terapeutin
auttavat interventiot eivät tapahdu potilaan
lähikehityksen vyöhykkeellä (Stiles, Gabalda,
Riberiro 2016).
Assimilaatioanalyysi lähestymistapana pitää
samanaikaisesti mielessään sekä potilaan
subjektiivista kokemusta, että tutkijalähtöistä
kysymyksenasettelua tutkimuksen tavoitteista.
Ongelmallisten kokemusten identiointi, luokit-
telu ja kuvaaminen on kuvattu aiemmin (Lei-
man & Stiles 2001; Stiles & Angus 1992). Poti-
laan ilmaisusta poimitaan vinjettejä sellaiselta
tasolta ongelmalliseen kokemukseen, mikä
on selvästi artikuloitu ’ongelman muotoilu’ tai
’ymmärrys’ (APES-tasot 3 ja 4). Tämän jälkeen
selvästi artikuloidun ongelmallisen kokemuk-
sen avulla voidaan jälkikätisesti selvittää, mi-
ten tuo ongelmallinen kokemus on alun perin
ilmennyt ja tullut esille terapiakeskusteluissa
vähemmän selvästi artikuloidussa muodossa,
sekä mahdollisesti myöhemmistä käynneistä
kuinka läpityöskentely ja integraatio onnistui.
Ongelmallinen kokemus määritellään aina käyt-
täen asiakkaan ilmaisua, ja tämä määritelmä
toimisi perustana havainnoitsijan näkökul-
malle. Psykoterapeuttinen muutos kuvataan
siten läpi terapian aina asiakkaan sisäisestä
näkökulmasta, miten muutos suhteessa on-
gelmalliseen kokemukseen selventyy terapian
kuluessa osana kehitystapahtumaa.
2.3 Dialoginen sekvenssianalyysi
DSA on laadullisen psykoterapiatutkimuksen
mikroanalyyttinen menetelmä ilmaisun analy-
sointiin (Leiman 2004; 2012). Alun perin DSA
kehitettiin auttamaan psykoterapeutteja sil-
Psykoterapia (2019), 38(2)
107
loittamaan, miten potilaan sisäinen kokemus
välittyy hänen ilmaisussaan. Voidaksemme ra-
kentaa käsitteellistyksiä sisäistyneistä toimin-
tatavoista ja kokemuksista, tarvitaan käsitteitä,
jotka aukaisevat toimintaketjujen struktuurin ja
ne intrapsyykkiset kuviot, jotka välittävät niitä
(Leiman 2002). DSA:n historiasta, kehitykses-
tä sekä käsitteellisistä välineistä on kirjoitettu
kattavasti muualla (Kivikkokangas & Leiman,
in press; Leiman 2002; 2004; 2012; Tikkanen
2015; Tikkanen, Stiles, Leiman 2011; 2013).
Dialogista sekvenssianalyysia on jo aiemmin
käytetty yhdessä assimilaatioanalyysin rinnal-
la mikroanalyyttisenä menetelmänä (Leiman &
Stiles 2001; Tikkanen 2015; Tikkanen, Stiles,
Leiman 2012). DSA:n käytön strategioita on
(Leiman 2002; 2004; 2012; Leiman & Stiles
2001) kuvattu seuraavasti.
Alussa DSA lähtee liikkeelle ulkopuolisen
havainnoitsijan näkökulmasta. Ongelmallisia
kokemuksia jäljitetään ensimmäisestä koh-
taamisesta, tapaamisesta potilaan ja psy-
koterapeutin välillä. Tästä pyritään luomaan
teoriaperusteisia hypoteeseja siitä, millainen
ongelmallinen kokemus on luonteeltaan ja
millaisia sisältöjä siihen kuuluu. Näitä alussa
muodostettuja hypoteeseja voidaan verrata ja
seurata suhteessa potilaan aukeavaan ja ke-
hittyvään ymmärrykseen terapiassa, ja siten
arvioida niiden osuvuutta.
DSA:n analyysinyksikkö on semanttinen po-
sitio (Bahtin 1984). Psyykkinen toiminta, kuten
kaikki ihmisen toiminta, hahmotetaan DSA:ssa
kohteellisena. Toimijan ja kohteen yhteys on
vastavuoroista, ja se määrittää toimijan suh-
teen kohteeseen. Analyysin yksikkönä semant-
tinen positio voidaan tiivistää muotoiluksi viit-
tauskohde ja suhde kohteeseen. Analyysin
tavoitteena on tunnistaa ihmisen toiminnassa
toistuvia positioita. Ilmaisu on myös toimin-
taa. Ilmaisun kohteita nimitetään analyysissa
viittauskohteiksi. Ilmaisu on sikäli erityistä
toimintaa, että sillä on samanaikaisesti kaksi
kohdetta – viittauskohde ja ilmaisun vastaanot-
taja. Ilmaistessaan itseään ihminen suhtautuu
viittauskohteeseen sen mukaan, kuinka hän
ennakoi vastaanottajan suhtautumista – ja
toisaalta vastaanottaja säätelee ennakoivasti
myös viittauskohteen valintaa. Tämä vaikuttaa
semanttisen position vivahteisiin ja dynamiik-
kaan. Kenelle puhuu, on yhteydessä siihen,
mistä voi puhua ja päinvastoin. (Leiman 2016.)
Määrittämällä semanttisen position laadun ar-
tikuloimme, kuinka toimija suhtautuu puheen-
sa viittauskohteeseen ja vastaanottajaan.
Tutkimuskäytössä DSA tapahtuu datases-
sioryhmässä (Tikkanen 2015, 18). Tutkimus-
ryhmä koostuu kliinikoista ja tutkijoista, jotka
ovat perehtyneet DSA:n käsitteisiin. Tämä
edellyttää toiminnan teorian (Vygotsky 1978),
Bahtinin ilmaisuteorian (Bahtin 1984; 1991) ja
semiotiikan kentän tuntemista.
DSA analyysin vaiheet voidaan kuvata seu-
raavasti: Ensimmäisessä vaiheessa tutkijan
tulee tutustua ääninauhoihin ja niiden litte-
rointeihin (vrt. immersion into data, McLeod
2010). Tutkimuskysymys määrittelee, mitkä
temaattiset kokonaisuudet valitaan aineistos-
ta näiden kokonaisuuksien tarkempaa mikro-
analyyttista tarkastelua varten. Analyysi alkaa
tunnistamalla ilmaisun viittauskohteet. Tätä
seuraa vastavuoroisten asetelmien etsiminen
ja löytäminen materiaalista. Kohteellisen toi-
minnan teorian mukaan toimijan ja kohteen
välinen yhteys on vastavuoroinen. Siksi puhu-
jan suhdetta puheen viittauskohteeseen tar-
kastellaan kahdesta näkökulmasta. Puhujan
positiolla tarkoitetaan asemaa, josta käsin hän
tarkastelee kohdetta. Kohde ilmenee toimijal-
le hänen positiostaan tietyssä näkökulmassa.
Tätä kutsutaan kohteen vastapositioksi toimi-
jaan nähden. Yksittäisistä (toimijan ja kohteen
välisistä) asetelmista analyysi etenee dialogis-
ten sekvenssien tunnistamiseen. Toistuvissa
toimintatavoissa asetelmat seuraavat toisiaan
säännönmukaisesti. (Leiman 2012; Tikkanen
2015.)
Yksittäisten asetelmien tunnistaminen
osoittaa usein samankaltaisuuksia. Puheen
viittauskohteissa voi esiintyä vaihtelua, mutta
puhujan suhtautuminen on samankaltaista.
Toistuvat asetelmat antavat usein mahdolli-
suuden tunnistaa dialogisia sekvenssejä. Ma-
teriaalin analyysissa kiinnitetään huomiota sii-
hen, mistä toimija puhuu (viittauskohde), sekä
siihen, miten hän puhuu (suhde kohteeseen).
Jälkimmäisessä ihminen ei voi välttyä intonaa-
tion, sävyjen ja rytmien kautta paljastamasta,
Psykoterapia (2019), 38(2)
108
miltä jokin kohde hänestä tuntuu ja millä taval-
la hän asennoituu tuohon kohteeseen. Nämä
ilmaisun ekspressiiviset laadut auttavat osoit-
tamaan asennoitumisen laatua ja sävyä, toistu-
vaa samastumista tiettyyn positioon tai vähitel-
len kehittyvää reektiivistä suhdetta toistuvaan
asetelmaan. Puheen vastaanottajan välittävä
vaikutus ilmenee ennen muuta puheen proso-
diassa. Merkkien kudelmina koetut kohteet ja
suhteet kohteeseen eivät ole yksiselitteisiä.
Bahtinia mukaillen ”Sana on loputon”.
Ilmaisun vivahteikkuus ja kerroksellisuus
edellyttävät ryhmässä tapahtuvaa analyysia.
Tehtävänä on siis tunnistaa kohteita ja ilmai-
sijan suhdetta kohteisiin (semanttisia positioi-
ta). Ryhmän jäsenet resonoivat jonkin verran
eri tavoin näihin positioihin, sillä ne kätkey-
tyvät ilmaisun prosodiaan, sanavalintoihin ja
viittauskohteita luonnehtivien lauseiden konst-
ruktioon. Datasessioryhmä rakentaa alusta-
van formuloinnin toistuvista asetelmista ja
sekvensseistä konsensus-perusteisesti. Tutki-
muskysymyksen määrittelemällä tavalla ryhmä
valitsee materiaalista parhaiten analyysin pe-
rusteella kuvaavat vinjetit raportointia varten
(Tikkanen 2015, 18).
2.4 Tutkimuksen kulku ja aineiston analyysi
Ensimmäiseksi katsoin ensimmäistä käyntiä,
jonka perusteella muodostin alustavan tapaus-
formuloinnin. Toiseksi, luin ja katsoin koko psy-
koterapian istunnot pyrkimyksenä muodostaa
yleiskäsitys Hannan tarinasta. Kolmanneksi,
käytin aineiston analyysin lähtökohtana aikai-
sempien tutkimusten (Hartikainen 2013; Keto
2010) esiin nostamia merkityksellisiä kohtia
Hannan psykoterapiassa, joita aiemmin oltiin
lähestytty tematisoivasta (Keto 2010) tai vuo-
rovaikutuksen (Hartikainen 2013) näkökulmas-
ta. Hartikainen (2013) osoitti, miten ensimmäi-
sen kerran Hannan terapiassa terapeuttisen
yhteistyösuhteen katkokset ilmentyivät ja tu-
livat käsittelyn piiriin käynneillä 7–9. Alusta-
van tapausformuloinnin valossa nämä käynnit
7–9 näyttäytyivät erityisen valaisevilta Hannan
häpeäkokemuksen kannalta. Neljänneksi, ai-
neiston analyysissa näiden käyntien 7–9 kä-
sittely eteni kronologisesti, missä luin ensin
koko tunnin ja sen jälkeen poimin merkityksel-
lisiä kohtia tarkempaa mikroanalyysia varten.
Kaikkien käyntien 7–9 analyysin jälkeen tuli
mahdolliseksi palata uudestaan materiaaliin
ja pyrkiä pysähtymään tämän ymmärryksen
(APES 4) auttamana jäljittämään aiemmilta
käynneiltä Hannan ongelmallisen kokemuk-
sen ilmaisua alemmilta APES-tasoilta ja sen
kehitystä assimilaatiomallin ohjeistuksen mu-
kaisesti (Leiman & Stiles 2001). Viidenneksi,
DSA-datasessioihin tutkijana toin valitsemani
aineiston (ensimmäinen käynti, käynnit 7–9)
kokonaisuudessaan datasessioryhmään yh-
dessä tutkittavaksi. Datasessioon pyrin valit-
semaan käsitellyn aiheen perusteella merki-
tyksellisiä kohtia tarkempaan analyysiin, mutta
koko aineisto oli ryhmän käytettävissä. Kes-
kustelu datasessioryhmässä toi hienovaraisia
puolia materiaalista esiin sekä mahdollisti mui-
den esiin nostamien kohtien ottamisen lähem-
pään mikroanalyyttiseen tarkasteluun. Aineis-
tosta nostetut esimerkit perustuvat ryhmässä
meidän muodostamaamme konsensukseen,
mitkä kohdat parhaiten edustavat kohdallista
tutkimuskysymystä tai tapausta. Kuudennek-
si, assimilaatiovaiheiden nimeäminen toteutui
assimilaatiomallin ohjeistuksen (esim. Stiles
& Leiman 2001; Stiles ym. 1990) mukaisesti
konsensusperusteisesti DSA-datasessioryh-
mässä.
3. Tulokset
Seuraavaksi tulososiossa käsittelen ensin
psykoterapian aloitusta, ensimmäistä käyntiä
ja siitä muodostettua tapausformulointia. Toi-
seksi, Hannan häpeän tarinan kannalta keskei-
sen aineiston muodostavat terapiakäynnit 7–9.
Aiemmissa tutkimuksissa nämä on nostettu
esiin keskeisinä terapiatunteina tarkempaa
mikroanalyysia varten, liittyen erityisesti ensim-
mäistä kertaa esiin tuleviin terapeuttisen yh-
teistyösuhteen katkoksiin (Hartikainen 2013).
Tarkoituksenani on käyttää näitä terapiakäyn-
tejä näyttämönä siitä, miten Hannan häpeä
näyttäytyy ja kuinka niiden aikana käsiteltyyn
häpeää herättävään kohteeseen tapahtuu
muutosta ja selventymistä.
Aineiston esityksessä vasemmassa laidas-
Psykoterapia (2019), 38(2)
109
sen voi unohtaa () mut emmä ylipäätään jos mä
() tai siis tai jäykistyin niin kuin...” Tästä alun
ilmaisusta ei kuitenkaan vielä voi päätellä,
miten tällaisesta vuorovaikutuksellisesta suh-
teesta on hänelle kehittynyt ’kauhun paikka’ tai
tarkemmin siitä, millaisiin merkitysyhteyksiin
tämä Hannalle sijoittuu. Ilmaus sisältää prob-
lemaattisen suhteen kohteeseen, ts. kauhun
kuvatuksi tulemisesta ja tavan, jolla Hanna ko-
kee voivansa suojautua kauhultaan: ’Voin olla
ajattelematta sitä koska se ei näy tässä huo-
neessa’ (vinjetti 1, rivi 34). Assimilaatiomallin
näkökulmasta tämän voidaan ajatella kuvaavan
APES-tasoa 1, missä Hanna aktiivisesti eristää
tai pyrkii torjumaan ongelmallisen kokemuksen
tietoiseksi tulemista. Tässä Hanna ei onnistu
täysin, sillä myös orastava tietoisuus on tässä
mukana Hannan ankkuroidessa sen itselleen
tuttuun kokemukseen.
Alkutilanteessa psykoterapeutti ei tartu
näihin vihjeisiin, tai seuraa mihin Hannan il-
maisut olisivat vieneet. Sanat, joilla Hanna ku-
vaa kuvattavana olon kokemustaan, ’jäykistyn
niin kuin pölkky’, nimeävät osuvasti sellaista
lamaantumisen tunnetta mistä puuttuu liike.
Terapeutin hyvää tarkoittavat ja Hannan jänni-
tystä helpottamaan suunnatut sanat ’mut se
on semmonen asia johon tässä nyt varmaan tot-
tuu sit että ei sitä sitte () muista että’ saattavat
tässä yhteydessä toimia toisen hankalan koke-
muksen ohittavana toimintana. Vuorovaikutuk-
sellisesti suhdetta määrittävänä ne nostavat
terapeutin asemaa esille, esimerkiksi vaikean
teeman käsittelyn kannalta sopivan ajankoh-
dan määrittelijänä. Tähän terapeutin tyynnyt-
televään ilmaisuun Hanna tarttuu viittaamalla
suojaavaan vastaustapaansa, käyttäen ’nä-
kymisen kuvausta’ ilmaisussaan ’niin kun ei
niitä itse tartte nähdä’, ja terapeutti vahvistaa
myötäilemällä asian olevan ’niin’.
Näkyväksi tulemisen ongelmallisuus tulee
uudelleen Hannan ilmaisuun (vinjetti 2, rivit
84–96) tunnin alusta:
Vinjetti 2 (käynti 1, rivit 84–97, APES 2–3)
84 H: ja tota () etenkin mun on niinku hyvin
hankala ilmasta mitään tunteita mitä
mielessä liikkuu et niit ei vaan ()
sa olevat rivinumerot viittaavat tunnista teh-
dyn litteraation rivinumeroihin käynneittäin
(eikä koko litteroituun aineistoon), minkä pe-
rusteella tutkija voi halutessaan paikantaa
esitetyt kohdat aineistosta. ()-merkintä viittaa
taukoon. //-merkintä viittaa poistettuun teks-
tin kohtaan.
3.1 Ensimmäinen käynti – ’Kauhun paikka’
Ensimmäisen vihjeen Hannan ongelmallises-
ta kokemuksesta ja suhteesta siihen voidaan
havaita heti ensimmäisen tapaamisen alkuhet-
killä Hannan täyttäessä psykoterapiatutkimuk-
seen kuuluvaa lomaketta.
Vinjetti 1 (käynti 1, rivit 31–41, APES 1–2)
31 H: Mulle on aina ollu vähän kauhun paikka
olla valokuvattavana tai videoitavana mut
täällä sitä ei huomaa () et sen voi unoh-
taa () mut emmä ylipäätään jos mä () tai
siis tai jäykistyin niin kuin
32 T: (mm) (mm)
33 H: pölkky vaikka jos () mutta mä voin olla
ajattelematta sitä koska se ei näy tässä
huoneessa
34 T: niin
35 H: et ko ne täs mun () päivämäärä on () (mä
en muista kaheskymmeneskahes)
36 T: (tänään on kaheskymmenestoinen)
37 T: mut se on semmonen asia johon tässä
nyt varmaan tottuu sitte että ei sitä sitte
() muista että ()
38 H: niin kun itse ei tarvitse niitä nähdä
39 T: niin
40 H: sillä tavalla menee () joo
41 T: okei se on semmonen johon mä laitan
kanssa ootappas nyt () yhdessä sitten
niinku () suostumassa tähän
Hanna ilmaisee psykoterapian ensiminuuteil-
la ennen ’varsinaisen terapian alkua’ ongelmal-
lisen kokemuksensa (vinjetti 1, rivi 31, ”mulla
on aina ollu vähän kauhun paikka olla valoku-
vattavana...”), miltä se tuntuu ja kuinka se näkyy
hänen kokemuksessaan sekä kuinka hän aikoo
toimia suhteessa siihen pärjätäkseen (vinjetti
1, rivi 31–32, ”mut täällä sitä ei huomaa () et
Psykoterapia (2019), 38(2)
110
85 niitä ei näy vaikka ne on tietysti olemas-
sa mä en suutu sillon jos olis aika korot-
taa
86 ääntään ja puuttua johonkin asiaan mm
() no itkeskelly mä en oo koskaan kovin
paljon mutta just
87 sellanen () ja vaikka sellanen ilosuus
se on hävinny mä en esimerkiks osaa
niinku enää
88 nauraa ollenkaan tai ei sitä haluakaan
ole () mut en mää jotenkin niinku pysty
(esimerkki poistettu, rivit 89–91)
92 T: mm-m
93 H: ja jos mua suututtaa totta kai joskus tu-
lee sellanen olo et jostain pitäis sanoo
niin mä tunnen vaan
94 niinku sellanen iso paine olis sisällä
joka yrittää ponnistella ulos se on sella-
nen ahdistava olo mä en
95 tiedä onko se niinku pelkoa lähinnä tai
() tai sellasta jännittyneisyyttä mut mä
en sano mitään mä
96 vain hymyilen ja olen ja et joo kaikki on
oikein hyvin
97 T: mm
Keskeisenä hankaluutena Hanna kuvasi nä-
kyväksi tulemisen vaikeutta, mikä tässä ilmeni
sosiaalisissa tilanteissa: ’mun on vaikea ilmas-
ta mitään tunteita mitä mielessä liikkuu et niit ei
vaan () nit ei näy vaikka ne tietysti on olemassa’
(vinjetti 2, rivi 84). Ilmaisussa käyttämämme
intonaatiot, sävyt ja säestävät eleet kertovat,
millainen tunnesuhde meillä on siihen, mistä
puhumme ja asemoivat meidät vastavuoroises-
ti suhteessa puhuttuun. Ilmiasuisesti Hannan
ilmaisun ’raportoivuus’, runsaus ja äänensä-
vyn tietty monotonisuus pakenee huomiota,
mihin myös Hartikainen (2013) on kiinnittänyt
huomiota. Hanna kertoi ilmaisunsa vaikeudes-
ta ja tukkoisuudesta, ja tapa, miten hän siitä
kertoo pitää sisällään saman etäistävän suo-
jan. Puhuessamme sävyt kertovat, miltä jokin
asia meistä tuntuu: raportoivuus estää sävyjen
syntymistä ja siten piilottaa puhujan suhtautu-
mista puhumisensa kohteisiin. Hanna kuvasi
osuvasti, miten hänen suhdettaan ongelmal-
liseen kokemukseen sävyttää näkymisen ja
ei-näkymisen jännitteinen suhde: ’niit ei vaan
() niit ei näy vaikka ne tietysti on olemassa’ (vin-
jetti 2, rivit 84–85). Hanna kätkeytyi jättämällä
oman suhtautumisensa ja tunteet ilmaisemat-
ta, ja se tuntui hänelle vain paineena.
Hanna problematisoi edellä hahmoteltua lin-
kittämällä tunteiden ilmaisemisen vaikeuden
aggression ilmaisemisen vaikeuteen. Tässä on
esimerkki siitä, kuinka assimilaation taso on
yhteydessä viittauskohteeseen. Puhuessaan
tunteiden näkymättömyydestä Hanna on sel-
västi suhteessa toimintatapansa ongelmalli-
suuteen ’ja tota () etenkin mun on niinku hyvin
hankala ilmasta mitään tunteita mitä mielessä
liikkuu et niit ei vaan () niitä ei näy vaikka ne
on tietysti olemassa’ (vinjetti 2, rivit 84–85),
mitä voidaan pitää liikkumisena 2. ja 3. APES-
tasojen välimaastossa, jopa lähellä 3-tasoa.
Vaikka Hanna ei tuo esiin, mihin tunteiden kät-
kemistapa liittyy (APES 4), hän kuvaa reektiivi-
sesti toimintatapaansa (vinjetti 2, rivit 94–96),
johon kuvaukseen hänellä sisältyy tunteiden
ja toiminnan välisen suhteen itsehavainnoin-
tia: ’sellanen iso paine olis sisällä joka yrittää
ponnistella ulos se on sellanen ahdistava olo
mä en tiedä onko se niinku pelkoa lähinnä tai
() tai sellasta jännittyneisyyttä mut mä en sano
mitään mä vain hymyilen ja olen ja et joo kaikki
on oikein hyvin’.
Tarkasteltujen vinjettien valossa muodostin
tiivistetysti ensimmäisen tapaamisen perus-
teella alustavaa ymmärrystä viitoittavan ta-
pausformulaation:
Hannalle näkyväksi tuleminen toisen katseen
edessä muodosti uhkaavan asetelman, johon
linkittyi oman elävyyden menettäminen ja la-
maantumisen kokemus, ’Pölkky’. Tätä uhkaavaa
suhtautumistapaa Hanna pyrki välttämään kiel-
tämällä tai unohtamalla, millaisena hän tulisi
näkyväksi toisen katseen alaisena. Hannan oli
vaikea luottaa toisen hyväksyvään vastavuoroi-
suuteen, mikä näkyi vaikeutena ilmaista omaa
mielipidettään tai tuoda vuorovaikutukseen
omasta asemoitumisestaan kertovia sävyjä.
Hän itse kuvasi: ’Mun on vaikea ilmaista mitään
tunteita, ne ei näy vaikka kyllä niitä tietenkin on.’
Oman ilmaisun estyminen linkittyi Hannalle it-
selleen aggression ilmaisun hankaluuteen, mis-
sä hän pyrki välttämään aiheuttamasta konflik-
tia vuorovaikutuksessa. Ilmaisun vastaanottaja
Psykoterapia (2019), 38(2)
111
näyttäytyi pelottavana, ahdistavana suhteessa
’pitäis jostain sanoa’ jännittyneeseen Hannaan,
jonka pääasiallisena keinona näissä tilanteissa
oli vaieta ja/tai pyrkiä miellyttämään toista, ja
tätä kautta säilyttää yhteys toiseen ja välttää
konfliktitilanne alistumalla.
3.2 Hannan häpeä ja sen selventyminen
terapian aikana
Seuraavassa kuvaan psykoterapiakäyntien 7–9
avulla, miten Hannan häpeä näyttäytyi psykote-
rapiassa ja kuinka suhde siihen, mikä herättää
häpeää, selventyi terapian aikana. Esitysta-
vallisesti olen jakanut Hanna häpeän tarinan
kolmeen jaksoon, ”Paljastumisen kauhu” (7.
käynti), ”Oppikouluun meneminen” (8. käynti)
ja ”Hannan häpeän näkyväksi tulo” (9. käynti).
Näkyväksi tulemisen kauhu (7. käynti)
Hanna aloittaa 7. käynnin kertomalla edellis-
syksynä kylässä olleesta pariskunnasta, jonka
mies oli ollut Hannan isän ’hovissa’ ryyppypo-
rukoissa. 7. käynnillä yleisenä teemana on
paljastumisen kauhu, jonka viittauskohteena
on isän käyttäytyminen. Hannan tavanomainen
suojaava toimintatapa murtuu, ja hän tulee pal-
jastaneeksi isänsä teot häntä kohtaan (vinjet-
ti 3). Ulkopuolisen (isän ryyppykaveri) tekijän
herättämänä Hannan ongelmallinen kokemus
kuvautuu tässä APES 1.
Vinjetti 3 (käynti 7, rivit 102–112, APES 2)
102 H: kähisin sille Jannelle jotakuinki et joo
että on on tosi hienoa että () tiedäks sä
mitä tää mainio
103 mies teki mulle ku mä olin tota () sem-
monen nuori likka () enkä mä oikees-
taan niinku muuta
104 sanonu hän () hän tuli vaan () no meni
kyllä hiljaseks () ei siinä mitään () tai
silleen () ei tienny enää
105 oikeen että () mitä mitä sanoi sit se py-
sähtyi kyllä siihen koko () juttu ja () ja
sitte tietysti ku mä olin ()
106 sanonu sen niin se oli ihan kauheeta et
mä nyt oon sanonu sillä tavalla (ja sitte)
107 T: (…miten niin) kauheeta
108 H: no eihän sellasta pitäs mennä sano-
maan ensinnäkin () täytyy olla hirveen
tarkka () on on asioita
109 joista ois niinkun () parempi vaieta () öh
() miettiä ainakin et kenelle sanoo ei ()
ei sellaselle ()
110 miehelle joka niinkun varsinainen () öö
juorukello () tai (siis että) ja sit se oli niin
kauhea asia
111 ylipäätään et mä sanoin ääneen tai
otan puheeksi sen () sen pahan asian
että () ei siitä niinkun pitäs ()
112 si siitä täytys vaieta () ja
Hanna aloittaa kertomalla episodista minä-
muodossa. Terapeutin kysymyksen jälkeinen
vastaus on yleistyneen toisen ääni, joka puhuu
passiivirakenteiden avulla ja asettaa kiellon.
Tämä johtaa välittömästi ahdistukseen, kylä-
läisten pahansuovasta reagoinnista salaisuu-
den paljastumiseen, mutta Hanna ei tavoita,
mihin tämä on linkittynyttä (APES 1).
Vinjetti 4 (käynti 7, rivit 136–151, APES 1–2)
136 H: () se ajatus
137 myöhemmin vastaan et jos Jannelle
menis ja puhuis jolleki jos se kertois ()
siellä tutuilla kylillä missä
138 se liikkuu missä kaikki on tuntenu isän
() niin tota kertois () mitä mitä mä oon
sanonut niin et sehän
139 kääntyis ainoastaan mua vastaan (et
tota)
140 T: (niinku millä tavalla) sä ajattelet
141 H: öö sillä tavalla että () hmm () että minä
siinä sit loppujen lopuks olen niinkun
varsinainen lunttu
142 että () kehtaan mustata isäni mainetta
isä on maannu jo viis vuotta haudassa
() ja mä rupeen
143 puhumaan niinku tollasia asioita sitten
() öh () yks kaks että () se menis () siit
tulis niinkun () minun
144 paha teko () mm tiedän minkälaista (po-
rukkaa siellä kyllä on)
145 T: (sitte sillä per perusteella) että että kuol-
leesta ei sais puhuu
Psykoterapia (2019), 38(2)
112
146 pahaa ja
147 H: mm () sillä perusteella ja () ehkä sekin
että () niin () pahan puhumista musta-
maalausta () valetta
148 T: mm ny eihän se ollu valhetta
149 H: no eihän se ollu mut sillä tavalla ihmiset
ajattelis () hyvin monet ajattelis just sillä
tavalla että ()
150 höö () tiedän ne pienet () pienet kylät
missä () kaikki tuntee toisensa ja () jos-
sa ei paljon muuta
151 tehdäkään ku juorutaan ja vatkataan
toisten asioita ja () äh ()
Hanna kuvaa intensiivisesti, ilman vaihtoeh-
toisuutta ja omia uskomuksiaan kyseenalais-
tamatta, miten kyläläiset suhtautuvat häntä
syyttäen ja isää puolustaen, juoruten ja pahek-
suen häntä. Terapeutin pyrkimykset avata va-
kuuttuneisuutta jäävät tuloksettomiksi (vinjetti
4, rivit 139, 144, 147), missä Hanna kuvaa
ratkaisunsa selvitä uhkaavalta ahdistukselta –
pysyä erossa (vinjetti 5, rivi 199–200, APES 1).
Vinjetti 5 (käynti 7, rivit 198–211, APES 1)
198 T: (ooksä tekemisissä) niiden kanssa (pois-
tettu 199–203)
204 H: no en oikeestaan kovinkaan paljoa () sil-
lä tavalla että () että mä en esimerkiksi
niinku kyläile
205 kenenkään luona sillä tavalla e tai että
he eivät käy meillä mut ihmisiä joihin
törmää joita () joita
206 tapaa aina jossakin tällaset () vanhat
kylän ihmiset ja () no sitte vielä (mm)
207 T: (mut) sillon että tavallaan se
208 on myös osittain niinkun jotain sellasta
() hmh () josta sä et ihan varmaan tiedä
että et ne olis nyt
209 sanonu sulle tai näin vaan että sää vähän
niinkun kuvittelet et ne ajattelee niin
210 H: mm () jollakin tavalla tuntemalla sem-
mosen pikkukylän maalaisluonteen ()
hhettä () ja tota
Keskikouluun meneminen ja terapeutin tu-
hahdus (8. käynti)
Kahdeksannella käynnillä Hannan näkyväk-
si tulemisen ahdistus sijoittuu terapeuttiseen
vuorovaikutukseen. Se etenee kolmivaiheises-
ti. Ensin Hanna kuvaa (vinjetti 6 ja vinjetti 7),
miten serkun ymmärtävä kohtaaminen mah-
dollisti keskikouluun menemisen muuntamal-
la suhdetta häpeää herättävään kohteeseen
(APES 2–3). Toiseksi, Hannan kertoessa ser-
kusta hänen ruumiintilansa muuntui huomiota
herättävästi, mihin terapeutti kiinnitti huomio-
ta (vinjetti 8, APES 1–2). Näkyväksi tulemisen
ahdistus virisi nyt välittömässä vuorovaiku-
tuksessa, mikä johti kolmanteen vaiheeseen:
Hanna ikään kuin sijoitti ”kyläläisten pilkan”
terapeutin ”tuhahdukseen”. Edellisellä käynnil-
lä Hanna suhtautui lähes paranoidisesti pahaa
puhuviin kyläläisiin, mutta ei kyennyt tavoitta-
maan vielä mihin tuo liittyi (APES 2). Nyt tuo
ongelmallinen kokemus selventyy tässä kes-
kustelussa oppikouluun menosta serkun kans-
sa. Hannan muotoilu ’mää pelkäsin kauheesti
sitä ett kun isä ryyppää kirkonkylässä ett mä
joudun törmäämään siihen et’ lähestyy APES 3
-tason muotoilua, mutta jätti häpeän tunteen
vielä artikuloimatta ilmaisussa. (APES 2,5.)
Vinjetti 6 (Käynti 8, rivit 244–253, APES 2–3)
244 H: määhän tota ()
245 mää kieltäydyin lähtemästä keskikou-
luun tai silleen mun neljänneltä luokalta
ois pitäny hakea
246 sinne ni mä olin ninkun ehdottomasti
ett mää en sinne mene () ja tota kukaan
ei ninku ymmärtäny
247 vähääkään siitä ett no mitä ett pentu
temppuilee taas ett mitähän se on nyt
saanu päähänsä ja ()
248 pitää olla jääräpäinen () ja tota eei ke-
nelläkään ei ninku syttyny sellasta ta-
juntaa paitsi mun serkulla
249 sitte joka ninku loppujen lopuks sai mut
lähtemään sinne kouluun ihan vaan sil-
lä tavalla ett se jutteli
250 mun kanssa ja () koska se ymmärsi nin-
kun () kysyä sillä tavalla oikeen kysymyk-
sen että öö ()
251 johtuuko se jostain ihmisistä joita on
siellä () kirkonkylällä () missä se koulu
oli ja mä sanoin ett
Psykoterapia (2019), 38(2)
113
252 joo () ja siitä se johtuu ja tota () ninku
mää pelkäsin kauheesti sitä ett kun isä
ryyppää
253 kirkonkylässä ett mä joudun törmää-
mään siihen ett mä () en lähde sinne
kouluun ()
Hanna kuvaa yrityksensä ratkaista isän käyt-
täytymisen paljastumisesta tulevaa häpeän
uhkaa kieltäytymällä menemästä kouluun (vin-
jetti 6, APES 2–3). Hänellä ei kuitenkaan ole
kertomaansa reektiivistä suhdetta (APES 4).
Edellisellä tunnilla Hanna suhtautui hyvin epä-
luuloisesti pahaa puhuviin kyläläisiin, mutta ei
kyennyt tavoittamaan vielä, mihin tuo voimakas
suhtautuminen liittyi (APES 2). Tässä (vinjetti 6,
rivit 252–253) selventyy tuo ongelmallinen koke-
mus tässä keskustelussa oppikuluun menosta
serkun kanssa. Hannan muotoilu ’mää pelkäsin
kauheesti sitä ett kun isä ryyppää kirkonkylässä
ett mä joudun törmäämään siihen et.’ lähestyy
APES 3 -tason muotoilua, mutta jättää häpeän
tunteen vielä artikuloimatta ilmaisussa (APES
2,5). Kuitenkin serkun rohkaisun kuvauksen jäl-
keen, hän on tunnistanut pelon takana olleen
halunsa mennä kouluun (vinjetti 7, APES 2).
Vinjetti 7 (käynti 8, rivit 254–259, APES 2)
254 H: tota mun serkku sano sitten vaan että ()
ei edes maininnu mun isää eikä mitään
nimiä eikä sillä tavalla mutta
255 siinä vaan ninku synty sellanen yhteinen
ymmärrys että () joo että ei sun () tartte
ninkun välittää
256 siitä että sitä on () on kaikenlaisia tyh-
miä ihmisiä voi olla ja voi sanoa inhot-
tavia asioita ja () sillä
257 tavalla mut että että ei se oo ninku si-
nun vika että ei sun tartte yhtään välit-
tää että ()
258 mene vaan sinne kouluun ja tota no sit-
te mä halusinki kouluun () eli se oli niin
() tai silleen
258 yksinkertasta () tavallaan että jos () joku
vaa ois puhunu näistä kaikenlaisista
asioista että tää () no
259 serkku esimerkiks ymmä ymmärsi mua
ja (se)
Serkun rohkaisu problematisoi edellises-
sä (vinjetti 7) Hannan häpeään liittyvän vält-
tämistoimintatavan osoittamalla ongelman
ratkaisun ’jos joku vaa ois puhunu’ (vinjetti 7,
rivi 258). Assimilaatioanalyysin näkökulmas-
ta tämä sijoittuu vielä APES 2 -tasolle, mutta
ilmaisee ikään kuin vielä tiedostumattomana
häpeään liittyvän toimintatavan. Tämä ennakoi
seuraavan yhdeksännen käynnin oivalluksia, ja
siirtymää assimilaatiotasolle 5.
Hannan kertoessa tarinaa serkusta hänen
ruumiintilansa muuntui, mihin terapeutti tart-
tuu ”liikuttumisena”. Terapeutin kommentti
liikutuksesta (vinjetti 8, rivit 277–278) johtaa
välittömästi ”toisen äänen” ilmaantumiseen,
joka mitätöi kaiken (vinjetti 8, rivi 279). Han-
nan oman kokemuksen kuvaus estyy jostain
syystä ’et se on liikuttavaa sen takia kun se oli
niin () ööö ()’ ja ilmaisuksi tarjoutuu terapeutin
edeltävästi toistuvasti käyttämä sana ”hyvä”
(vinjetti 8, rivi 279).
Vinjetti 8 (käynti 8, rivit 277–287, APES 2)
277 T: musta tuntu vaan äsken ett se on jo-
tenkin ninkun ett sä oisit ollu jotenkin
liikuttunu kun sä
278 kerroit siitä mutta () oliks sulla semmost
tunnetta
279 H: no varmaan no mistähän se sitte johtuis
on on serkku oli hyvin liikuttava tai ett
se oli ninkun
280 mun lapsuudessa semmone () ett se on
liikuttavaa sen takia kun se oli niin () öö
() hyvä
281 T: mä aattelen ett seki ett miltä siit pienest
tytöst tuntu aina kun tuntu hyvältä kun
joku puhu ja joku
282 välitti ja () että saat sä ninkun jonkinnä-
kösen () tai tuottaakse se sitte jonkinnä-
kösen yhteyden
283 niihin pienen tytön tunteisiin () nää ko-
kemukset missä sä oot () ett sua sust
välitettiin ja
284 joku ymmärs () joskus (4)
285 H: niin tuo on taas sillä tavalla () vaikeaa
mä yritän miettiä mä en () mä en löydä
sitä () ajatusta
286 sillä tavalla () niin yhteys
Psykoterapia (2019), 38(2)
114
287 T: ett sul ei ollu semmosta tunnetta vaan
mää tulkitsin pikkasen väärin ilmeisesti
(3)
Huomionarvoista edellisessä vinjetissä
(vinjetti 8) on, miten Hanna samastuu arvot-
tomuuskokemukseensa. Hän kuvaa ’vaikeaa
mä yritän miettiä mä en () mä en löydä sitä ()’
(vinjetti 9, rivit 285–286). Hän käyttää lauseis-
saan minä-muotoa ilman reektiivistä suhdet-
ta puhuttuun. Kuvaaminen ilman reektiivistä
suhdetta vastaa APES-tasoa 2. Tätä seuraa
terapeuttisessa suhteessa Hannan projektiivi-
nen suhtautuminen terapeutin tuhahdukseen,
missä hän sijoittaa arvostelevat sanat tera-
peutin ajatuksiksi (vinjetti 9).
Vinjetti 9 (käynti 8, rivit 374–380, APES 2)
374 H: … oman lapsuuden takia () tota () mä
pystyn eläytymään näihin pieniin () ja
murrosikäsiinkin vielä
375 jotenkin () mutt ett sen jälkeen tavallaan
mun kehitys on jotenkin ninkun () pysäh-
tynyt tai mä en
376 tarkota sillä ninkun moittia itseäni
377 T: nyt sää huomasit itsekin
378 H: niin koska sää tuhahdit niin tota
379 T: sää näit sen mun ilmeestä niinkö että
taas sä moitit itseäs
380 H: niin ett sen jälkeen ei oo tapahtunu
ninkun kehitystä koska mä oon jotekin
ninkun () litsattu
381 siinä vaiheessa jo () suurinpiirtein kun
mä oon itse ollu aikuiseks tulemassa ()
eli ett se on ninkun
382 tukahtunu ja nitistyny sen että () mä
oisin sen jälkeen juurikaan sitten kehit-
tyny () ett on on vaan
383 ninkun jääny kiinni siihen että () tai nin-
ku syyttelemään () itseään ja kokemaan
ninku ennakolta 384 kauhean varmana
ett mä en osaa mitään ja () mä epäon-
nistun kuitenkin yritän mitä tahansa ()
385 että mä en oo minkään arvoinen
Hanna kuvaa (vinjetti 9, rivit 375–380) oman
projektiivisen suhtautumisensa sisällön, mikä il-
man vaihtoehtoisuutta ja reektiivistä suhdetta
ilmaisuun vastaa APES 2 -tasoa. Tässä voidaan
nähdä ikään kuin toisinto Hannan suhtautumi-
sesta ”pahansuopiin kyläläisiin”, missä ivan tai
häpäisyn uhka herättää samankaltaisen toimin-
tatavan koettuun ja projektiivisesti kuvattuun
kokemukseen. Terapiakäynnillä Hanna seuraa-
vaksi kontrolloi keskustelun kulkua, pysähty-
mättä ”tuhahdukseen”. Terapeutin fokusointi
tähän yhteistyösuhteessa tapahtuneeseen kat-
kokseen auttoi palaamaan äskeiseen ja kutsui
reektoimaan, mitä Hannan mielessä tapahtui
ja mihin hän kiinnitti huomiota (vinjetti 10).
Vinjetti 10 (käynti 8, rivit 423–453, APES 2)
423 H: sä nauroit tai ilmeestäkin tai päästit
sellasen äänen joka lähinnä kuulosti
naurulta
424 eli et mä en sanonut tätä asiaa oikein...
// ajattelin //
429 pitää muuttaa tätä sanajärjestystä tai
tehdä jotain tälle lauseelle //
441 ajattelin et
442 siinä tilanteessa olisit ajatellut jotain
sellaista et voi ei taas toi Hanna kään-
tää tän
443 asian itseänsä vastaan //
446 koska sä olit juuri ennen sanonut et nyt
sä kuulet taas et mää niinkun
447 moitin itseäni ja tuohan kuulostaa ihan
siltä //
451 et eikö toi ihminen osaa ollenkaan //
453 lopettaa tuota syitten hakemista itses-
tään
Hanna kuvaa (vinjetti 10, rivi 423–424) ensin
vaihtoehdoitta totuutena (’sä nauroit’), sitten
ikään kuin hieman omaa tiedonmuodostustaan
korjaten (’tai ilmeestäkin’) ja lopulta melkein
kuvaten kyseessä olleen hänen oma tulkintan-
sa toisen eleestä (’tai päästit sellasen äänen
joka lähinnä kuulosti naurulta’). Hanna ei kui-
tenkaan kykene muodostamaan tässä reek-
tiivistä suhdetta siihen, mitä kuvaa. Hannalle
häpäistyksi tulemisen uhka terapeutin taholta
herättää Hannassa ensin yritystä korjata tai
muuttaa ilmaisuaan koetun toisen odotusten
mukaiseksi (”ajattelin // pitää muuttaa tätä
sanajärjestystä tai tehdä jotain tälle lauseelle’
Psykoterapia (2019), 38(2)
115
(vinjetti 10, rivi 429). Ja sitten, päätyen lopulta
sisäisessä dialogissa voimakkaan projektiivi-
seen suhtautumiseen (vinjetti 10, rivit 447–
453), ’mitä toinen hänestä ajattelee’. Terapeutti
yrittää kuvata, että on hyvä kiinnittää huomiota
tilanteisiin, missä Hanna saattaisi sanoa tai
olla sanomatta, ettei ymmärrä vain ollakseen
mieliksi terapeutille. Tähän Hanna vastaa kui-
tenkin assimilaatiotasoaan (APES 2) vastaten
saamatta reektiossa kiinni terapeutin kom-
menttia asiasta (vinjetti 11).
Vinjetti 11 (käynti 8, rivit, 531–536, APES 2)
531 H: tää on nyt on taas sillä tavalla vaikeeta et
mitenkähän tästä pitäis niinku jatkaa ()
532 tai siis että pitää tietysti varoa ja () sa-
noa () jos alkaa huomata et rupee ole-
maan
533 T: (meniks nyt vaikeeks)
534 mieliksi tai () just kertoo et mä en ym-
märrä sua () tai et tälleen mut että nyt
mää aion niinku
535 yrittää olla sulle mieliks tästä hetkestä
eteenpäin mutta mä kerron sen nyt että
mulla on sellainen aie () ja
536 sit sen voi lopettaa siihen
Hetkellisestä terapeuttisen vuorovaikutuk-
sen häiriöstä, siihen fokusoimisesta yhteises-
sä keskustelussa ja käsittelystä seuraa Han-
nan mieleen tuleva ikävä muistuma edellisestä
terapiasta. Siinä Hanna kuvaa edellisen tera-
peutin naurua, minkä oli kokenut häpäisevänä
(vinjetti 11). Aineisto ei kerro, mitä ”oikeasti
tapahtui”. Huomionarvoista kuitenkin on, että
edellisessä terapiassa tämä Hannan suhtautu-
minen ja tulkinta toisen naurusta ei ollut tullut
ilmaistuksi tai käsittelyn piiriin vaan oli jäänyt
piiloon. Nauru oli herättänyt häpeän kokemuk-
sen, mikä oli jotain sellaista, minkä toistumista
Hanna pyrki estämään tapahtumasta uudel-
leen tässä terapiassa. Näissä (vinjetit 10, 11,
12) Hanna ei kuitenkaan pysty muodostamaan
reektoivaa suhdetta tässä ja nyt -vuorovaiku-
tuksessa virittyneeseen häpeän uhkaan, vaan
pyrkii joko toiminnallaan välttämään häpeää
herättävästä tai ajautuu samastuessaan ar-
vottomuuden kokemukseensa helposti projek-
tiiviseen kokemisen tapaan suhteessa toiseen
(APES 2).
Vinjetti 12 (käynti 8, rivit 544–552, APES 2)
544 A: Hän ninkun nauro sellasessa paikkassa
ett ei
545 nyt herran tähden olis nauranu () ja tota
ett sitä () jotenkin ninkun rupee sillä ta-
valla vähän sitte
546 varomaan ett seoli () ikävä kokemus …
mä aattelin ett mä en missään
547 tapauksesssa haluais ett sä suuttusit
täällä () // tai ett
548 sanoisin jotain sellasta ett terapeutti ei
ninkun voi sietää sitä () //
549 tai suuttuu se oli kauheen ()
550 järkyttävää en odottanu että siinä ois
käyny silleen ett siitä tuli ehkä vähän ()
551 pelokkaaksi tai että yrittää ninku vielä
enemmän nyt taas kun on käymässä
terapiassa ettei syntyis
552 ainakaan sellasta () tilannetta ja
Hannan häpeän näkyväksi tulo (9. käynti)
Yhdeksännellä käynnillä Hanna kykenee muo-
dostamaan uudenlaisen suhteen häpeää he-
rättävään kohteeseen, missä Hanna kykenee
liittämään sen uutta ymmärrystä kuvaavalla
tavalla omaan elämänhistoriaansa. Assimilaa-
tiotason muutokset häpeää herättävään koh-
teeseen etenevät käynnillä kolmivaiheisesti: 1)
uuden ymmärryksen tuominen ongelmalliseen
kokemukseen (vinjetit 13–14) 2) läpityöskente-
ly tämän selventymisen mahdollistamana (vin-
jetit 15–16), mikä lopulta johtaa 3) ongelmalli-
sen häpeäkokemuksen osittaiseen ratkaisuun
(vinjetit 17–18).
Yhdeksännen käynnin alussa Hanna palaa
edellistunnin serkun kohtaamiseen kuvaamal-
la, miltä tuo hänestä oli tuntunut. Hän puhuu
minämuodossa, mutta ei ole samastuneena
arvottomuuden tunteeseen eikä ”toisen ääni”
ollut vaientanut osallisuutta tästä itsekokemuk-
sesta (vinjetti 13, rivit 15–16). Terapiakäyntien
välissä hankala olo, jota Hanna ei ymmärtänyt,
ei ollut jättänyt häntä rauhaan (vinjetti 13, rivit
15–16). Tässä näkyy, miten siirtymä torjutus-
Psykoterapia (2019), 38(2)
116
ta ongelmallisesta kokemuksesta (vinjetti 13,
rivi 11, APES 0) tulee hankalan tunteen kautta
tietoisuuteen. Suhde kohteeseen toimii johto-
lankana itse kohteeseen, joka ei vielä ole sel-
västi artikuloitavissa. (vinjetti 13, rivi 12–13,
APES 1–2).
Vinjetti 13 (käynti 9, rivit 11–16, APES 2–3)
11 H: Sillon ku oli puhetta siitä et mun serkku
sai mut lähtemään keskikouluun () niin
tota ja siitä
12 puhuminen äkkiä (siinä käynnillä) joten-
kin () se ei ollukaan enää yhtään miellyt-
tävää vaan se olikin oikeestaan aivan
13 kauheeta () se oli hyvin hyvin epämiellyttä-
vää sinänsä että niinku joku ruma musta
peikko
14 T: Niinkö
15 jossakin siellä reunalla mä en tienny niin-
kun mikä se on ja () sitäkin mä mä mietin
16 varmaan niinku kaksi päivää et min-
kä takia mulle niinku tuli sellanen olo (ja
tota)
Hannan on vaikea saada kiinni, mihin ”kau-
hea olo” serkusta puhuttaessa liittyi. Ensin
hän liittää sen pettymykseen, kun serkku ei
kysynyt aiemmasta kiusaamisesta koulussa
vaan rohkaisi vain menemään kouluun. Toi-
seksi, Hanna vastauksena terapeutin tarken-
tavaan kysymykseen serkkuun liittyneestä tun-
teesta kuvaa liikuttuneensa ’mutta sen takana
oli niinkun sellanen () niinku sellanen hätäännys
tai () tai sellainen pik pikku kauhu’. Hanna saa
nyt kiinni jostain sellaisesta (APES 3–4), mihin
hän ei ollut vielä kosketuksissa edelliskäynnil-
lä, mutta mihin epämääräinen paha olo serkus-
ta puhuttaessa oli häntä ohjannut.
Vinjetti 14 (käynti 9, rivit 73–75, 91–92, 96–97,
APES 3–4)
73 keskustelu ei ollu mikään kiva ja mä muis-
tan et mä niinku jurotin kovasti ja olin
hyvin
74 yksitavuinen mutta sitten jälkeenpäin hy-
vin helpottunut… ja sitten mä pääsin
75 kouluun //
91 oisin varmaan pitänykkin pääni kun mo-
neen kertaan sanonut et en lähde, mutta //
92 hän niinku oivalsi mun salaisuuteni tämä
serkku… //
96 jotenkin niinku kiukutti 11-vuotiaana se
että mä olin niinku paljastunut ja että hän
niinkun lukee minua kuin
97 avointa kirjaa emmä muista () mut jokin
laitto mut kuitenki olemaan hyvin juro sii-
nä vaiheessa kun me juteltiin
Hanna kuvaa mieleensä tulevien esimerkkiti-
lanteiden kautta, millaiseen viittaussuhteiden
verkostoon häpeää herättävät muistot kietou-
tuvat ja miten hän on yrittänyt selvitä niiden
kanssa. Isän tullessa juovuksissa koulubussiin
tai kun ’opettajat teki mun isästä silmä silmä-
tikun sillee et koko luokka ryntäs () ikkunaan
tuijottamaa’. Tässä tilanteessa Hanna kuvaa
omia tuntojaan:
Vinjetti 15 (käynti 9, rivit 163–172, 220–238,
APES 4–5)
163 H: mä olin niinku tuohtunu siitä ja //
164 mä jotenki ajattelin et mä en ainakaa
mene tonne () //
165 mä jäin vaan () istumaan siihe ja sitten
opettaja () jutteli siinä
166 lisää et missä hän on nähny sen miehen
aikasemmin ja kaikkee () sillon mulla
alko syntyä
167 sellanen () kauhea () varmuus et sehän
on mun isä () mä kävin niinkun kauhian
pieneks ja
168 surkeeks se oli niinkun itsestäänselvä
asia et mä en niinku voi hievahtaakaan
paikaltani et mä niinku
169 et nyt () mä häviän niinku olemattomiin
toivottavasti () ja tota () kukaan ei sa-
nonu mitään
170 tuntevansa sitä miestä eikä sellasta
mut sitte yks poika joka oli niinku meiltä
päin () tuli
171 mun luokse ja //
172 nauro kovasti ja sano et se on sun isäs //
220 pakko mennä jotenkin pakko olla ajat-
telematta //
223 kohottaa ryhtiä asetella kasvoillensa
Psykoterapia (2019), 38(2)
117
sellasta ilmettä jonka arvelee et se olis
sopiva
224 mitäänsanomaton rauhallinen mielel-
lään vaikka ihan ilmeetön ja se on sitä
ettei katso mihinkään suuntaan //
226 sen kun vaan asettuu istumaan ja alkaa
tuijottaa penkkiä //
228 en tiedä mitä muut ajatteli, mutta se oli
minulle hirveän
229 häpeällistä… täyty kehittää kuori… jo-
tenki säilyttää kasvonsa (220–238)
Hannan tapa yrittää selvitä häpeänsä kans-
sa oli samankaltainen kuin oppikoulun kanssa:
vaikeneminen ja häpeää herättävän kohteen
välttäminen ’en mene’. Läpityöskentelyn (APES
5) – mitä Hanna kuvasi käyneensä läpi paljon
itsenäisesti psykoterapiakäyntien välissä –
kautta Hannalle tuli mahdolliseksi uudenlainen
ymmärrys omaan häpeänsä kehityshistoriaan
sekä siihen pääasiallisiksi muodostuneisiin
ratkaisukeinoihin. Hannan suhteen isän käyt-
täytymiseen ei olisi välttämättä tarvinnut kehit-
tyä häpeäksi ’olis voinu niinku kasvattaa muul-
lakin tavalla suhtautumaan asiaan’ (vinjetti 16,
rivi 292). Hanna kuvaa, miten vaikeneminen,
piiloutuminen ja välttäminen olivat kehittyneet
hänelle toimintatavoiksi ratkaista ongelmalli-
seksi muodostunut häpeäkokemus (vinjetti 16,
rivit 300–302). Paljastumisen tai näkyväksi tu-
lemisen uhka oli tämän sietämättömän ja siten
vältettävän itsekokemuksen ydin (vinjetti 16,
rivi 302). Tässä kohtaa Hanna alkaa saavuttaa
toimijuutta itsehavainnossaan ongelmalliseen
kokemukseensa, mikä näkyy vinjeteissä hänen
aktiivisessa ja hankalia kokemuksia työstäväs-
sä otteessaan (vinjetit 16–19).
Vinjetti 16 (käynti 9, rivit 291–302, APES 5)
291 H: että äitihän mulle tartutti kauheasti sen
292 oikeestaan et mistä muualta se ois tul-
lukkaan miten kovasti pitää isän takia
hävetä () olis voinu
293 niinku kasvattaa muullakin tavalla suh-
tautumaan asiaan //
296 niin tää on meille niin hirveä häpeä että
sinun isäsi on tuollainen ja () ja () kaik-
ki () mitä isä nyt
297 sitte oliskaa voinu tehdä äiti maalaili
kaikenlaisia kuvia että () jos isä tekee
niin ja näin jos tapahtuu
298 sellasta ja tällasta nii () kyllä me sitten
joudumme häpeämään häntä… pelot-
taa niin kovasti se () tai ()
299 niin kyllähän se niinku äkkiä () tart-
tuu… et mä olin varmaan no vaikka
sillon kun mä alotin
300 koulunkäyntiä niin mä olin sellaisen ()
häpeän ja pelon kyllästämä että oli sel-
lanen kau kauhee juttu
301 päällä miten tätä pitää () salata ja
väistellä ja () valehdella ja tehdä mitä
tahansa että tää kauhee
302 häpeä ei paljastuisi
Ongelmallisen häpeäkokemuksen eri puo-
lien läpityöskentely jatkui, kun terapeutti pa-
lasi edellistunnin ”terapeutin tuhahdukseen”
ja häpeän uhan sijoittumiseen vuorovaikutuk-
sessa. Jälkikäteen Hannalla mahdollistui ti-
lanteen kuvaaminen ja tutkiminen vähemmän
projektiivisella tavalla, mikä edelliskäynnillä ei
ollut mahdollista (vinjetit 9, 10, 11). Hanna
kuvaa, ettei kokenut terapeutin tuhahdusta
siinä tilanteessa epäystävällisenä ja pilkalli-
sena nauruna, kuten oli kokenut edellisen te-
rapeutin naurun. Hanna puhuu eri asemasta
käsin kokemuksestaan kuin edelliskäynnillä,
missä hankalan tunteen kohdalla hänen suh-
tautumisensa terapeuttiin oli enemmän pro-
jektiivista (vinjetti 9), mistä puuttui reektoiva
ja vaihtoehtoja hahmottava suhde puhuttuun.
Tässä kohden Hanna sijoittaa toisen ymmär-
tämättömyyden ja pilkan entiseen terapeut-
tiin, mutta tavassaan jäsentää kokemustaan
ikään kuin suojelee nykyisen terapeutin kuvaa
ja suhdetta tähän tässä kohtaa – vaikka edel-
liskäynnillä (vinjetit 9, 10, 11) Hanna eksplikoi
selvästi, miten oli selventänyt itselleen tera-
peutin tuhahdusta. Se, kenelle Hanna kokee
puhuvansa transfenrentiaalisessa tilanteessa,
vaikuttaa ilmaistessa siihen, mitä hän voi sa-
noa ja kuinka kannattelevaksi tuon yhteyden
voi kokea.
Vinjetti 17 (käynti 9, rivit 338–362, APES 5)
338 H: häpeä sehän sieltä tuli () mä oon typerä
Psykoterapia (2019), 38(2)
118
tai siis se oli niinku et mä oon niin
339 typerä rasittava ja ja sietämätön hanhi
että toi terapeuttikin se ei niinku jaksa
kestää mua et nyt se jo
340 suuttu //
358 eihän hänhän ei tietenkään ajatellu var-
maan sillä tavalla mutta //
360 minä minähän otan koska mä olen //
362 semmonen niinku olen ja totta kai mä
niin kuin sain siitä sen häpeän
Hanna tuo esiin uudenlaisia puolia äidistään,
mistä aiemmin ei ole voitu puhua. Hanna epä-
suorasti problematisoi tässä edellä hahmotel-
lun häpeätarinansa, missä isän käyttäytymisen
häpeä piilottaa taaksensa vielä jotain. Äidille ei
voinut puhua pelätessä toisen suuttumusta ja
ivaa (vinjetti 18, rivit 484–485). Hanna kuvaa
pelkoaan tulemisesta samanlaiseksi kuin äiti,
ja miten yksittäiset omat teot saavat mittasuh-
teen pelkoa vasten:
Vinjetti 18 (käynti 9, rivit 482–490, APES 5)
482 H: ylipäätään sanotaan et tyttäret alkaa
muistuttaa äitiänsä tai huomaa itses-
sään
483 jotain sellasta mut mä en niinku huo-
maa mitään semmost hyvää () vaan et
et ettei minusta olis
484 tulossa just sellanen joka () räsähtää
raivokkaasti äkkiä suuttuu jostakin () tai
et on niinku sillee tosi
485 kylmä niinku äiti osas olla sellanen jää-
kellari () mistä se heitteli jotain ivapiik-
kejä () //
486 entä jos mä en huomaakaan ja mä
muutun //
487 en tiedä minkä takia äiti oli katkera ih-
minen se oli () väsynyt ja
488 sairas ja katkera () ajattele () jos minulle
käy niinku aivan samalla tavalla () tässä
täytyy 489 niinku jotenkin laittaa hant-
tiin jos se vaan jotenki on estettävissä
enkä mä tiedä ()
Hannan itsetutkiskelu 8. käynnin tapahtu-
mista on mahdollistanut ulos tulon ”tumman-
harmaasta, ankeasta ja tukossa olosta” kohti
vapautuneempaa, eläväisempää ja ihmisten
kanssa juttelevaa olemista ja toimintaa (vin-
jetti 19).
Vinjetti 19 (käynti 9, rivit 512–520, APES 5)
512 H: Pystyn tekemään sellasia hyvin pieniä
asioita jotka on ollu minulle kuitenkin
niinku 513 mahdottomia koska on pe-
länny niin paljon () mitä siitä seuraa jos
jotakin
514 menee tekeen //
515 tunnen itteni ainaki vähän rohkeam-
maksi () että uskallan sanoa niistä asi-
oista joista ei ois joskus aikasemmin
millään voinu () suutansa avata ja
516 kokeil kokeilla sitä et miltä se () tuntuu
niinku uskaltautua () tosiaan () puhu-
maan missä puhuuki ja
517 sitten on huomannu tai et eihän se nyt
ollukkaa niin
518 kauheeta et mähän pystyin tekemään
sen ja () mä onnistuin sittekin () ei tul-
lukka mitään häpeää
519 eikä eikä tota () nolausta () kukaan (ei)
sanonu että tyhmä ni ku mä oon huo-
mannu et sellasta ei () ole
520 niin mä aion niinkun () jatkaa sitä ja
yrittää enemmän
Loppuyhteenvetona voidaan kuvata, miten
yhdeksännellä käynnillä Hanna ensin kuvasi
uudella tavalla selventynyttä ymmärrystään
edellistunnin hankalaan oloon puhuttaessa ser-
kun kohtaamisesta (vinjetti 13). Tässä Hannan
suhde häpeää herättävään kohteeseen muun-
tui assimilaatiotasoilta 2–3 (vinjetti 13), tera-
peuttisen käsittelyvaiheen kautta kohti APES
4 -tason kuvaamaa oivallusta (vinjetti 14). Toi-
seksi, tämän mahdollistamana Hanna kuvasi
selventynyttä ymmärrystään, millaisten tapah-
tumien kautta suhde isän käyttäytymiseen oli
hänelle muotoutunut häpeäksi (vinjetti 15).
Työskentelyn tuloksena Hanna kuvasi uutta aja-
tusta äitinsä roolista Hannan häpeän muodos-
tajana (vinjetti 16–18), vastaten APES-tasoja
4–5. Lopuksi Hanna kuvaa omaa muutostaan
ongelmalliseen kokemukseensa (vinjetti 19),
missä ongelmallinen häpeäkokemus on – ai-
Psykoterapia (2019), 38(2)
119
nakin osittain – tullut integroituneeksi osaksi
omaa kokemusta uudella tavalla (APES 5).
4. Pohdinta
Tutkimuksen tavoitteena oli yksinkertaisesti
näyttää, miten häpeä tavoitetuissa hetkissä
näyttäytyy potilaan kokemuksessa ja miten se
selventyy ja kehittyy – tai on selventymättä ja
kehittymättä – psykoterapian kuluessa. Psyko-
terapian alussa ilmaisun mikroanalyyttisen sel-
ventämisen kautta tuli näkyväksi, miten Hanna
suhtautui kuvattavana olemiseen sekä miten
hän kuvasi pääasiallisen tapansa toimia selvi-
täkseen siitä. Paljastumisen tai näkyväksi tule-
misen ongelmallisuus tuli eri yhteyksissä esiin
jo ensiminuuteilla – osittain sellaisesta mate-
riaalista, mikä aiemmissa tutkimuksissa oli
jätetty litteroimatta. Tämä viittaa ilmaisun help-
poon ohitettavuuteen sekä psykoterapian alun
ilmaisujen merkityksellisyyteen. Hanna puhui
kuin ohimennen täyttäessään lomaketta, eikä
terapeuttikaan siinä kohtaa tarttunut Hannan
tarjoamaan ’kauhun paikka’ -ilmaisuun. Terapian
alun helposti ohitettavien ilmaisujen merkityk-
set eivät kuitenkaan millään voineet avautua
terapeutille siinä hetkessä, toisin kuin tutkijal-
le, jolla on käytettävissään jälkikätisesti koko
terapiatapahtuman kattava kliininen aineisto.
Hannan häpeän tarinan kautta tuli vaiheit-
tain näkyväksi osa siitä, mikä terapian alussa
ilmeni näkyväksi tulon uhkana. Käyntien 7–9
aikana Hannan suhde häpeää herättävään koh-
teeseen muuntui ja selventyi niin, että hänen
arvioitiin saavuttaneen assimilaatiotason viisi.
Seitsemännen käynnin alussa salaisuuden pal-
jastaminen muodosti Hannalle uhan ja aikaan-
sai paranoidista suhtautumista ilman yhteyttä
kokemusta välittäneeseen syyhyn (APES 2).
Kahdeksannella käynnillä serkun kohtaamisen
kautta selventyi, että isän käyttäytyminen oli
Hannan häpeän varsinainen kohde (APES 3).
Häpäisyn ja ivan kohteeksi tulemisen pelko tuli
vuorovaikutukseen Hannan liikutuksen ”paljas-
tumisen” kautta. Sen käsittelyn jälkeen yhdek-
sännellä käynnillä mahdollistui uudenlaisen ko-
kemisen assimiloiminen serkun kohtaamisen
tarinaan (APES 4). Käynnin läpityöskentelyvai-
heessa Hannan onnistui integroida ongelmal-
linen häpeäkokemuksensa. Hän tunsi itsensä
vapaammaksi ilmaisemaan itseään. Läpityös-
kentelyvaihe tuotti myös kokonaan uuden nä-
kökulman isän häpeämiseen. Hanna havaitsi
samastuneensa äitinsä häpeään, jolloin se sai
ikään kuin kaksinkertaisen voiman (APES 5).
Häpeän tavoittaminen psykoterapiatut-
kimuksen laadullisten menetelmien avulla
näyttää mahdolliselta. Hannan häpeän tarina
kuitenkin näyttää myös, miten helposti ohitet-
tavasta, monikerroksisesta, moneen suuntaan
linkittyneestä ja muuntuvasta kokemuksesta
on kyse. Tämä asettaa haasteen niille käsit-
teellisille työkaluille, joiden avulla jäsennämme
psykoterapeuttisen prosessin moniulotteista
kehitystapahtumaa. DSA:n lähestymistapa ja
teoreettiset välineet yhdistettynä assimilaatio-
mallin vaihemalliin viittauskohteen assimilaa-
tiotasosta tavoittavat häpeän kehityksellistä ja
muuntuvaa luonnetta tavalla, mitä aiemmin ei
ole tehty. DSA:n analyysin yksikkönä semantti-
nen positio muodostaa psykologisen erittelyn
alkuabstraktion, joka rajaa havaittavien asioi-
den sisällön ja jäsentää ilmiöitä tutkimuksen
kohteeksi (Kivikkokangas & Leiman, 2019).
Esimerkki semanttisen position tunnistami-
sesta Hannan ilmaisussa oli ensimmäisen
käynnin alkuhetkiin kohdistunut analyysi. Han-
na ei puhu mitään häpeästä, mutta hänen kom-
menttinsa istunnon videokuvaukseen sisältää
”nähdyksi tulemisen kauhun”. Tämä semant-
tinen positio ilmenee eri viittauskohteiden yh-
teydessä (vastaten eritasoisia assimilaation
tasoja viittauskohteeseen), kuten tulososassa
ilmenee käynneillä 7–9 esimerkiksi Hannan
paljastaessa ”mitä isä teki” ”isän hovilaisel-
le”, Hannan viitatessa oppikouluun menemi-
sen mahdottomuuteen, serkun ymmärtäessä
Hannan salaisuuden häpeän varsinaisesta
kohteesta tai myöhemmin suoremmin viitaten
kertomuksessa koulubussiin juovuksissa tu-
levasta isästä. Tämä semanttinen positio oli
näkyvissä jo alussa, mutta vasta viittaussuhtei-
den verkoston selventymisen kautta terapeutti-
sessa työssä mahdollistui näiden asettuminen
oikeaan yhteyteen Hannan häpeän tarinassa.
Hannan häpeän tarina asettuu siten osak-
si laajempaa kysymystä siitä, kuinka lähestyä
psyykkistä kokemusta, sen ymmärrystä sekä
Psykoterapia (2019), 38(2)
120
muuntumista. Hannan häpeän tarina näyttää,
siten kuin se on tässä tutkimuksessa kuvattu,
miten häpeä on aina häpeää jostakin, ja se,
mistä koemme häpeää, on yksilöllistä. Häpeä
tunnenimenä asettuu kuvaamaan toimijan ja
kohteen välistä suhdetta, missä kohdetta ei
tule ymmärtää liian yksinkertaistaen vaan alati
rikastuvana ja uusia puolia itsestään avaava-
na. Hannan häpeän tarinaa ei tule siis lukea
muutoksena suhteessa isän alkoholin käyt-
töön sinänsä, vaan huomata, miten psykotera-
peuttisen työn kautta Hannan vastavuoroinen
suhde häpeää herättävään kohteeseen muun-
tui ja kehittyi avaten ja assimiloiden aiemmin
tietoisuuden piiristä karanneita puolia takaisin
tietoisuuteen. Ehkä Hannan muuntunut suhde
toimintansa muihin kohteisiin (esim. aiempi
kokemus, ettei ole ketään luotettavaa tois-
ta kenelle puhua siitä, mistä ei ole koskaan
voinut puhua) terapian aikana vaikutti myös
siihen, millaiseen uuteen suhteeseen häpeä-
kokemus nivoutui.
Joka tapauksessa kyseessä on kehitysta-
pahtuma, jossa se häpeää herättävä kokemus,
mikä Hannalla oli ennen terapiaa, oli muuntu-
nut terapian aikana tavoitteiden suuntaisesti.
Eri muutosvaiheiden kuvaus osoittaa, miten
tärkeää on kuvata ilmiö olennaisissa kehityk-
sellisissä yhteyksissään – toisin sanoen, miten
siitä, mikä Hannalle herätti häpeää, oli muo-
toutunut ja suhde siihen kehittynyt sellaiseksi
monikerrokselliseksi ja moniyhteydelliseksi il-
miöksi yhdessä suojaavine toimintatapoineen
kuin se terapian alussa oli. Hannan oman
ilmaisun, miten ja mitä kuvaa häpeäkseen,
ottaminen metodologisena valintana analyy-
sin lähtökohdaksi palautti myös tutkimuksen
tasolla hänet oman muuttuneen ongelmallisen
kokemuksensa subjektiksi.
Artikkeli hyväksytty 5.4.2019.
Kirjallisuus
Bahtin, M. (1984). Speech genres and other late es-
says. Austin: University of Texas Press.
Bahtin, M. (1991). Dostojevskin poetiikan ongelmia.
Suom. Paula Nieminen & Tapani Laine. Helsinki: Orient
Express: Helsinki.
Goffman, E. (1967). Interaction ritual. New York: Anchor
Books.
Hartikainen, K. (2013). Vuorovaikutuksen muutokset
yksilöpsykoteraprosessissa. Psykologian lisensiaatin-
työ. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos.
Honos-Webb, L. & Stiles, W. B. (1998). A reformulation
of assimilation analysis in terms of voices. Psychothe-
rapy, 35, 23–33.
Honos-Webb, L., Stiles, W. B., Greenberg, L. S. (2003).
A method of rating assimilation in psychotherapy based
on markers of change. Journal of Counseling Psycholo-
gy, 50(2), 189–198.
Honos-Webb, L., Stiles, W. B., Greenberg, L. S., Gold-
man, R. (1998). An assimilation analysis of process-
experiential psychotherapy: a comparison of two cases.
Psychotherapy Research, 8(3), 264–286.
Honos-Webb, L., Surko, M., Stiles, W. B., Greenberg,
L. S. (1999). Assimilation of voices in psychotherapy:
the case of Jan. Journal of Counseling Psychotherapy,
46(4), 448–460.
Hästbacka, J. (2013). Henkilökohtainen tiedonanto.
Ikonen, P. & Reckhardt, E. (1994). Thanatos, häpeä ja
muita tutkielmia. Helsinki: Nuorisopsykoterapia-säätiö.
Keto, R. (2010). Tunteiden käsittely traumatisoituneen
naisen psykoterapiassa. Psykologian lisensiaatintyö.
Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos.
Kivikkokangas, S. (2017). Häpeän ilmentyminen ja
muutos psykoterapiassa. Lisensiaatintyö. Jyväskylän
yliopisto.
Kivikkokangas, S. & Leiman, M. (2019). Amalia X - Dia-
logical Sequence analysis as a method in theory-based
single case studies in psychoanalysis. The Scandinavi-
an Psychoanalytic Review, https://doi.org/10.1080/0
1062301.2019.1597447
Leiman, M. (1997). Procedures as dialogical sequen-
ces. British Journal of Medical Psychology, 70, 193–207.
Leiman, M. (2002). Toward semiotic dialogism. Theory
and Psychology, 12, 221–235.
Leiman, M. (2004). Dialogical Sequence Analysis.
Teoksessa Hermans H. J. M. & Dimaggio, G. (toim.),
The dialogical self in psychotherapy. London: Brunner
& Routledge.
Leiman, M. (2006). What does the rst exchange tell?
Dialogical sequence analysis and assimilation in very
brief therapy. Psychotherapy Research, 16(4), 408–421.
Leiman, M. (2011). Mikhail Bakhtin’s contribution to
psychotherapy research. Culture and Psychology, 17(4),
441–461.
121
Psykoterapia (2019), 38(2)
Leiman, M. (2012). Dialogical Sequence Analysis as
a method to study psychotherapeutic discourse. Inter-
national Journal of Dialogical Science, 6(1), 123–147
Leiman, M. (2016). Henkilökohtainen tiedonanto.
Leiman, M. & Stiles, W. B. (2001). Dialogical sequen-
ce analysis and the zone of proximal development as
conceptual enhancements to the assimilation model:
The case of Jan revisited. Psychotherapy Research,
11, 311–330.
Lewis, H. (1971). Shame and guilt in neurosis. New
York: International Universities Press.
Manninen, V. (2015). Halun ja moraalin maisemia. Hel-
sinki: Helsingin Psykoterapiayhdistys.
McLeod, J. (2010). Case study research in counseling
and psychotherapy. London: Sage.
Stiles, W. B. (2001). Assimilation of problematic ex-
periences. Psychotherapy: Theory, Research, Practice,
Training, 38(4), 462–465.
Stiles, W. B. (2002). Assimilation of problematic ex-
periences. Teoksessa Norcross, J. C. (toim.), Psychot-
herapy relationships that work: Therapist contributions
and responsiveness to patients, 357–365. New York:
Oxford University Press.
Stiles, W. B. (2003). Qualitative research: evaluating
the process and the product. Teoksessa Llewelyn, S. &
Kennedy, P. (toim.), Handbook of clinical health psycho-
logy, 477–495. Sussex: Wiley.
Stiles, W. B. (2005). Extending the assimilation of prob-
lematic experiences scale: commentary on the special
issue. Counselling Psychology Quarterly, 18(2), 85–93.
Stiles, W. B. (2011). Coming to terms. Psychotherapy
Research, 21(4), 367–384.
Stiles, W. B., Caro Gabalda, I., Ribeiro, E. (2016) Excee-
ding the therapeutic zone of proximal development as a
clinical error.Psychotherapy, 53,268–272.
Stiles, W. B., Osatuke, K., Glick, M. J., Mackay, H. C.
(2004). Encounters between internal voices generate
emotion. Teoksessa Hermans H. J. M. & Dimaggio, G.
(toim.), The dialogical self in psychotherapy, 91–107.
London: Brunner & Routledge.
Stiles, W. B., Morrison, L. A., Haw, S. K., Harper, H.,
Shapiro, D. A., Firth-Cozens, J. A. (1991). Longitudinal
study of assimilation in exploratory psychotherapy.
Psychotherapy, 28(2), 195–206.
Stiles, W. B., Elliott, R., Llewelyn, S. P., Firth-Cozens,
J. A., Margison, F. R., Shapiro, D. A., Hardy, G. (1990).
Assimilation of problematic experiences by clients in
psychotherapy. Psychotherapy, 27, 411–420.
Tikkanen, S. (2015). Development of an empathic stan-
ce: Dialogical Sequence Analysis (DSA) of a single case
during clinical neurological assessment procedure. Pub-
lications of the University of Eastern Finland, Disserta-
tions in Education, Humanities, and Theology No 68.
Tikkanen, S., Stiles, W. B., Leiman M. (2011). Parent
development in clinical child neurological assessment
process: encounters with the assimilation model.
Psychotherapy Reseach, 21(5), 593–607.
Tikkanen,S., Stiles, W. B., Leiman, M. (2013). Achie-
ving an empathic stance: Dialogical Sequence Analy-
sis of a change episode. Psychotherapy Research, 23,
178–189.
Tähkä, R. (2010). Illusion and reality in the psychoana-
lytic relationship. Scandinavian Psychoanalytic Review,
23(1), 65–88.
Tähkä, V. (1993). Mind and its treatment. Madison, CT:
International Universities Press.
Vygotsky, L. S. (1978). Mind in society: The develop-
ment of higher Psychologial Processes. Cambridge, MA:
Harvard University Press.
Wurmser, L. (1983). The mask of shame. New York:
Johns Hopkins.
