Content uploaded by Katriina Heljakka
Author content
All content in this area was uploaded by Katriina Heljakka on Dec 21, 2017
Content may be subject to copyright.
Pelitutkimuksen vuosikirja 2017 —www.pelitutkimus.fi
Tämä tutkimus käsittelee “Pokémaniaa”; Pokémon GO -ilmiön saavuttamaa näkyvyyttä
ja sen herättämää keskustelua erään länsirannikkolaisen pikkukaupungin –Porin –nä-
kökulmasta, erityisenä kiinnostuksenkohteenaan rajat rikkova pelaaminen. Tapaustutki-
muksen keskiössä ovat paikallisessa päämediassa, Satakunnan Kansa –päivälehdessä,
vuoden 2016 heinä-lokakuun aikana julkaistut, Pokémon GO -pelaamista koskevat teks-
tiviestit. Paikkasidonnaisen pelin herättämää ja tekstiviestipalstalla käytyä keskustelua
analysoidaan tutkimuksessa pelaajien iän, ympäristökäyttäytymisen ja liikehdinnän tee-
moista käsin. Tekstiviestipalstalla julkaistut kirjoitukset osoittavat, miten julkisessa dis-
kurssissa otetaan kantaa kaupunkimiljöössä tapahtuvaan pelaamiseen sen puolesta ja
sitä vastaan, sen hyötyihin ja haittoihin, pelin ympäristövaikutuksiin, sen tapaan houku-
tella aikuisyleisöä pelaamaan sekä sen kutsuun motivoida pelaajansa liikkumaan erilai-
sissa urbaaniympäristöissä.
Vuonna 2015 edesmennyt leikintutkija, psykologi ja folkloristi Brian Sutton-Smith kir-
joittaa postuumisti ilmestyneessä teoksessaan seuraavasti:
Mielestäni on tärkeää ymmärtää, että olemme todistamassa valtavaa kapseloitumis-
ta ja liikehdintää sisätiloihin, perinteisestä leikistä poispäin. Useat meistä kasvoivat
lähellä metsiä ja maataloja, ja leikkiimme kuului eläimiä, sadonkorjuita, vuoria, yksi-
näisiä rantamaisemia tai kaupungin teitä (jopa lähiöiden kävelykatuja) ja loputtomia
pallopelejä (Sutton-Smith, 2017, 182, suomennos kirjoittajan).
Entisaikojen ei-digitaalista ja ulkotiloissa tapahtuvaa leikkiä idealisoivista puheenvuo-
roista on muodostunut näkyvä osa pelaamisesta käytävää julkista keskustelua. Huomio-
ni kohdistuu kuitenkin tässä nykyleikin monipaikkaiseen luonteeseen ja Pokémon GO:ssa
erityisesti aikuisen leikin näkökulmaan.
Pokémon-tutkija Johannes Koski toteaa, että Pokémonia “tehdään” – sen maailmaan
voi osallistua haluamallaan tavallaan. Kyseessä on siis kokonaisvaltainen mediarajat ylit-
tävä fanius, laaja ilmiö, johon kukin voi osallistua omilla ehdoillaan, määritellä pelinsä ja
oman leikkimisensä tavat. Jo Pokémonien varhaisesta vaiheesta saakka sen parissa on
voinut viettää omaehtoisesti aikaa (Heljakka, 2017; kts. myös Kosken artikkeli tässä vuo-
sikirjassa).
Pokémon GO –ilmiö, peli ja leikki –jota tässä tapaustutkimuksessa tarkastelen, tar-
joaa mielenkiintoisen lähtöpisteen pelaamiseen ja aikuisten leikkiin liittyvän julkisen dis-
kurssin tutkimiseen. Diskursiivisen tutkimuksen lähtökohtana on kielenkäyttö ja siihen
liittyvät sosiaaliset rakenteet. Tässä katsauksessa lähestyn diskurssia sosiaalisena teks-
tinä, joka päivälehtikontekstissa näyttäytyy paitsi journalistisena sisältönä, myös yleisö-
nosasto-tyyppisen tekstiviestipalstan kirjoitusten kautta. Tutkimuksessani kysyn mikä on
Satakunnan Kansa -lehdessä julkaistujen Pokémon GO -aiheisten tekstiviestien suhde
päivälehtiyhteydessä julkituotuihin muihin lähestymistapoihin. Taustan tapaustutkimuk-
selle luovat vuosina 2012–2017 suomalaisessa mediassa julkaistut Pokémon ja Poké-
mon GO –aiheiset kirjoitukset ja vuosina 2016–2017 ilmestyneet, tieteelliset Pokémon
GO:ta käsittelevät tutkimusartikkelit. Pokémon GO:ta tarkastellaan paitsi ilmiönä, myös
paikkasidonnaisena pelinä, joka on herättänyt keskustelua pikkukaupungin päämedias-
sa ja sen eri osioissa uutisista mielipidekirjoituksiin ja kommentteihin.
Paikkatietoista pelaamista lisätyn todellisuuden ominaisuuksiin yhdistävä peli on me-
diapuheen ja tutkimuksen kentillä vauhdittanut erityisesti keskustelua pelaajamassojen
mobilisoinnista. Juuri Pokémon GO tuntuisi liikuttavan paitsi pelaajia itseään myös lait-
tavan ei-pelaavan, julkiseen keskusteluun osaa ottavan yleisön ajatukset liikkeeseen.
Pelin aiheuttama liikehdintä voidaankin nähdä monitahoisena: Yhtäältä se kytkeytyy pe-
lin mekaniikan edellyttämään fyysiseen liikkumiseen, toisaalta sen pelaamisen taas voi-
daan ajatella osana kaupunkitilassa tapahtuvaa liikehdintää.
Porin kaupungin mittakaavassa Pokémon GO:n synnyttämä ilmiö on ollut huomatta-
va: kesällä 2016 ovat kaupungilla liikkujat voineet nähdä kaikenikäisten pelaajien liikeh-
dinnän kaupungin torilla ja puistoalueilla. Erityisesti Raatihuoneenpuiston ympärillä
tapahtuva pelaaminen on kiinnittänyt kaupunkilaisten ja siten myös ei-pelaavan yleisön
huomion. Vuoden 2016 toisella puoliskolla keskustelu taskumonstereista ja niitä metsäs-
tävistä pelaajista kävi kuumana myös Satakunnan Kansan tekstiviestipalstalla, kun ai-
Katriina Heljakka
Turun yliopisto
KATSAUS
POKÉMON GO(ES) PORI: RAJOJA RIKKOVAA
PELAAMISTA TEKSTARIPALSTALLA
Pelitutkimuksen vuosikirja 2017 73
kavälillä heinäkuu–lokakuu maakunnan päämediassa julkaistiin yhteensä 23 aiheeseen
suoraan ja epäsuorasti viittaavaa tekstiviestiä.
Tekstaripalstat ovat muutamassa vuodessa nousseet hyvin seuratuiksi osioiksi sano-
malehdissä. Tekstiviestipalstojen mielipidekirjoituksia tekstilajina käsittelevässä tutkimuk-
sessaan Myntti (2012, 93) luonnehtii kirjoituksia teksteiksi, jotka ovat syntyneet alkuperäisen
kirjoittajan ja toimittajan yhteistyönä. Satakunnan Kansa vastaanottaa päivittäin kymme-
niä tekstiviestejä. Lehteen päätyvien tekstiviestien kriteerinä on niiden julkaisukelpoisuus.
Aiheet ovat tekstaripalstasta vastaavan toimittajan mukaan sesonkisidonnaisia.
Tapaustutkimukseni aineisto koostuu tekstiviestipalstan kirjoituksista ja käsittelee 23:a
Satakunnan Kansassa julkaistua tekstiviestiä aikavälillä 18. heinäkuuta –8. lokakuuta
2016. Ensisijainen aineistoni –sanomalehdet, joissa Pokémon GO -ilmiötä koskevat teks-
tiviestit ovat ilmestyneet –käsittää yhteensä 19 lehden tekstiviestipalstan, joilla julkaistiin
yhteensä 349 eri aiheita käsittelevää tekstiviestiä. Aikana, jolloin Pokémon GO –aiheiset
viestit julkaistiin, käytiin tekstiviestipalstalla keskustelua mm. Pori Jazz -festivaalista, Suo-
mi Areenasta, pihojen kunnossapidosta, kaupungin terveyspalveluista ja lomautuksista,
Yyterin merenranta-alueen kehittämisestä sekä liikennekäyttäytymisestä. Pokémon GO
-aiheisia viestejä on julkaistu yhtä paljon kuin viestejä Porin kaupungin palveluita ruoti-
vassa keskusteluketjussa. Tämän määrän ylittävät selkeästi ainoastaan liikennekäyttäy-
tymistä koskevat tekstarit, Pokémon GO –aiheiset viestit liikenneaiheesta pois lukien.
Tässä pääosin laadullisessa tapaustutkimuksessa toteutin diskurssianalyysiä tekstin ja
tulkinnan tasoilla. Diskurssianalyysin keinoin on mahdollista paneutua tekstien ilmisisäl-
töjen taustoihin. Peilaamalla tekstiviesteissä toteutettua kielenkäyttöä media- ja tutkimusyh-
teyksissä julkaistuihin teksteihin, aineistosta oli mahdollista tunnistaa ja kategorisoida
laajempia keskustelunaiheita. Erottelin ensin Pokémon GO:ta koskevat tekstiviestit muus-
ta tekstiviestipalstan sisällöstä ja selvitin mitä ja miten ilmiöstä kirjoitetaan. Seuraavassa
vaiheessa siirryin tarkastelemaan, miten ja millaisena ilmiö kuvataan ja millaisia merkityk-
siä se näin ollen saa. Lopuksi vertailin analyysissä esille nostettuja diskursseja muihin
media- ja tutkimusteksteihin sekä niissä käsiteltyihin teemoihin. Tulkinnallisen analyysin
mukaan tekstiviestit jaettiin teemoihin, josta syntyi kuusi temaattista kommenttikategori-
aa; pelaamisen ja pelaajien arvottaminen, pelaamisen hyöty vs. hyödyttömyys, pelaajien
vuorovaikutus ympäristön kanssa, (pelaamisen) sosiaalisuus, pelaajien ikä ja sukupuoli
sekä pelaamiseen käytetty teknologia.
Karkeasti jaotellen tekstiviesteissä otetaan kantaa Pokémon GO:n pelaamiseen sitä
puolustaen ja vastustaen. Ensimmäinen Pokémon-tekstarikommentti julkaistiin palstalla
18. heinäkuuta 2016. 22. heinäkuuta 2016 lehdessä julkaistiin pelistä kertova koko sivun
juttu, jonka otsikko asemoi pelin osaksi urbaania kokemusta. Otsikolla “Eeppinen Poké-
mon-seikkailu Porin keskustassa”varustettu Uutis-osion juttu sisälsi myös ‘peli-ummikon’
toimittajan myönteisen raportin omasta ensikosketuksestaan peliin. Toimittaja Jari Laasa-
nen kirjoitti pelin tuottamasta sosiaalisesta kokemuksesta ja sen synnyttämästä peli-ilos-
ta. Jutun kylkeen sijoitetussa kommentti-kirjoituksessa sama toimittaja otti kantaa Pokémon
GO -pelaamisen puolesta seuraavasti: “Menkää lasten kanssa mukaan Pokémon jahtiin,
se on hauskaa yhdessäoloa, joka on korvaamatonta. Käpylehmien aika on ohi, vaikka ne
kaunista nostalgiaa edustavatkin”(Laasanen, 2016). Otsikolla “Pipoa löysälle jäärät!”kir-
joitettua kommenttia siteerattiin myöhemmin muutamissa peliä koskevissa tekstiviestipals-
tan kirjoituksissa.
28. heinäkuuta 2017 ilmestyi Pokémon GO -aiheinen uutisjuttu, jossa haastatellun Poké-
mon GO -pelaaja Jari Korpelan, ‘Jarichumonin’, mukaan pelissä on mukana yllättävän
paljon aikuisia pelaajia, jotka harrastavat peliä joko lastensa kanssa tai yksin (Hammar-
berg, 2017). Pelaajien sosio-demografisia piirteitä käsitellään muutamien aikuisuutta kä-
sittelevien tekstiviestikommenttien ohella myös perinteisen sukupuoliroolikeskustelun
näkökulmasta seuraavasti: “Muijja lähti Pokemon-jahtiin. Minä jäin yksin hoitamaan per-
hettä ja kotitöitä!”(nimeton tekstiviesti, SK20072016). Merkittävää on, ettei Pokémon GO:ta
pelaavien sukupuolesta synny tämän enempää keskustelua, vaan olennaisemmaksi kes-
kustelunaiheeksi muotoutuu pelaamisen suhde aikuisuuteen.
Toinen analyysini paljastama ja edelliseen teemaan läheisesti liittyvä diskurssi liittyy lei-
kin teoriassa pitkään jatkuneeseen keskusteluun leikin hyödystä ja hyödyttömyydestä.
Pokémon GO:hun liittyen pelin hyötyä ja hyödyttömyyttä käsittelevä keskusteluketju kävi
verrattain vilkkaana tekstiviestipalstalla. Se sai alkunsa 23. heinäkuuta 2016 julkaistusta
viestistä, joka vertasi Pokémonien ‘keräämistä’marjanpoimintaan, alleviivaten pelaami-
sen hyödyttömyyttä yleishyödylliseen toimintaan verraten: “Suomalaiset nuoret jaksavat
‘kerätä’Pokemoneja, mutta marjat ja sienet jäävät metsästä keräämättä. Tyhmyys tiivis-
tyy joukossa. Ryhdistäytykää!”(nimetön tekstiviesti, SK23072016). Peli-ilmiö sai kuiten-
kin tekstiviestipalstalla myös suoraa kiitosta sen hyödylliseksi luettavien ominaisuuksien
vuoksi kun nimimerkittömässä tekstiviestissä kiiteltiin sen liikkumiseen kannustavaa me-
kaniikkaa seuraavasti: “Vaikeasti ylipainoinen nuori kävelee taloni edestä kännykkä kä-
dessä. Askel, toinen. Välillä pyyhitään hikeä. Täyskäännös ja pitkää katua toiseen päähän.
Kiitos Pokémon”(nimetön tekstiviesti, SK27082016).
Kolmannen merkittävän diskursiivisen kategorian muodostavat tekstiviestipalstalla jul-
kaistut kommentit pelaajien vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Pokémon GO:n pe-
laaminen näyttää tekstiviestikommenttien valossa tuoneen kuvattuihin kohteisiin ja niiden
liepeille myös muut kulkuvälineet, kuten polkupyörät ja autot, joissa pelikoneena toimi-
vaan mobiililaitteeseen ladataan virtaa kesken pelitapahtuman. Pokémon GO:n pelaami-
Pelitutkimuksen vuosikirja 2017 74
nen merkitsee tekstarikirjoittajien mukaan lisäksi uhkaa puistoympäristön siisteydelle, kos-
ka pelaajat eivät kirjoittajan mukaan korjaa jälkiään ja aiheuttavat piittaamattomalla käy-
töksellään häiriöitä muille puiston käyttäjille. Käynnissä pidetyt autot ja ajaessaan pelaavat
kuljettajat aiheuttavat meluhaittoja ja vaaratilanteita ja Raatihuoneen puiston PokeStopil-
le keskittyvät pelaajat eivät kirjoittajan mielestä käytöksellään ilmennä pelissä toisaalla to-
dettuja, liikuntaa edistäviä ominaisuuksia. Muutamien tekstiviestien valossa voidaan nähdä
kaupungilla tapahtuvan pelaamisen aiheuttaneen liikehdintää myös paikkoihin, joihin lei-
kin ei perinteisen ajattelun mukaan pitäisi ulottautua.
Pokémon GO:n pelaamista käsittelevien tekstiviestien neljäs diskursiivinen kategoria
liittyy pelaamisen sosiaalisuuteen ja pelaajaryhmiä liikuttaviin ominaisuuksiin ja sitä kaut-
ta myös käyttäytymiseen liikenteessä. Pelaajien sosiaalinen ‘liikunnallisuus’ja etenkin lii-
kennekäyttäytyminen saa osakseen paheksuntaa myös kahdessa muussa
nimimerkittömässä tekstiviestissä, joissa otetaan kantaa niin tupakkatuotteiden käyttöön
pelitapahtuman ohessa, kuin pelaamisen tuoksinassa väärinpysäköityihin ajoneuvoihin.
Viimeinen tutkimukseni diskursiivisista suuntauksista Pokémon GO:hun liittyen on tek-
nologian käyttö pelitilanteessa. Teema saa tekstiviesteissä huomattavan vähän palstati-
laa siihen nähden, miten teknologiavetoinen peli on kyseessä.
Porua, parjausta mutta myös positiivisuutta sisältävä Pokémon GO –aiheinen teksti-
viestipalstakeskustelu Satakunnan Kansassa paljastaa analyysini mukaan ilmiöksi nous-
seen pelin rajoja rikkovan ominaislaadun. Pokémon GO näyttäisi tässä esittelemäni
tapaustutkimuksen valossa ravistelevan erilaisia rajoja niin pelaajien ikään, ympäristö- ja
liikennekäyttäytymiseen kuin pelitapahtuman näkyväksi tekemiseen liittyen. Tekstiviesti-
palstalla esitetyt mielipiteet Pokemon GO:sta ovat ainakin paikallisella tasolla näkyväm-
piä kuin tutkijoiden ja toimittajien kirjoitukset aiheesta. Mahdollista on, että tähän
tekstarikeskusteluun osallistuvat myös eri yleisöt kuin ne, jotka tuodaan esille muissa tut-
kimuksissa ja mediayhteyksissä, mukaan lukien ei-pelaavat mutta pelin vaikutuksia asuin-
ja mielipideympäristössään tarkkailevat yksilöt.
Keskustelun pääteemat ovat ainakin osittain yhteneväisiä muissa media- ja tutkimus-
teksteissä käsiteltyjen teemojen kanssa, kun esille nousevat erityisesti pelaajien ikä (pe-
laajana nuoriso/aikuiset), pelaamisen motivaatio, pelaajien vuorovaikutus ympäristön
kanssa (pelitapahtumaan liittyvät hyvät ja huonot tavat) sekä pelaamisen hyöty–hyödyt-
tömyys (turhana pidetty ajanviete vs. pelin mahdollistama sosiaalisuus ja myönteiset ter-
veysvaikutukset).
Aikuisuuden leikkikäyttäytymistä ja lelusuhteita tarkastelleena tutkijana pidän erityisen
kiintoisana nykyleikkiin liittyvänä diskursiivisena suuntauksena sukupolvirajat ylittävästä
leikistä käytyä keskustelua. Tutkimuksessani käsitellyt Pokémon GO -aiheiset tekstivies-
timielipiteet koskettavat myös tätä aihettaa ja myös tutkimuskirjallisuudessa on havaittu,
että Pokémon GO mahdollistaa sukupolvirajat ylittävän leikin (Paavilainen ym. 2017, 2496).
Pokémon GO toimiikin esimerkkinä ilmiöksi nousseesta transmediatuotteesta, joka suo-
siossaan ylittää ikä- ja sukupolvirajat.
Tekstistä on myöhemmin tulossa laajempi tutkimusartikkeli Wider Screen -lehdessä.
LÄHTEET
PRIMÄÄRIAINEISTO
23 Satakunnan Kansan tekstiviestipalstalla 18.7.–8.10.2016 välillä julkaistua Pokémon GO
-keskusteluun kytkeytyvää tekstiviestiä.
OHEISAINEISTO: POKÉMON GO –AIHEISET LEHTIJUTUT
Hammarberg, Ville (2017) Jarichumon ja 38 000 Pokémonia, Satakunnan Kansa 28.07.2017,
Uutiset, sivut 10–11.
Laasanen, Jari (2016) Eeppinen Pokémon-seikkailu Porin keskustassa, Uutiset 22.07.2016,
sivu 8.
KIRJALLISUUS
Heljakka, Kati (2017) “Väitöstutkimus taskumonstereista: Pokémania vei Johanneksen muka-
naan jo ennen Go-peliä”,Nukke & Lelu 2016:1, 7–9.
Myntti, Mari (2012) Sanomalehden tekstiviestipalstojen mielipidekirjoitukset tekstilajina. Pro
gradu –tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta, Suomen kieli.
Paavilainen, Janne, Korhonen, Hannu, Alha, Kati, Stenros, Jaakko, Koskinen, Elina & Mäyrä,
Frans (2017) “The Pokémon GO Experience: ALocation-BasedAugmented Reality Mobi-
le Game Goes Mainstream”,Proceedings of CHI 2017, May 6–11, Denver, CO, USA, 2493-
2498.
Sutton-Smith, Brian (2017) Play for Life. Play Theory and Play as Emotional Survival. (Toim.)
Charles Lamar Phillips jaAmerican Journal of Playn toimittajat, The Strong, Rochester.
