Available via license: CC BY-NC 4.0
Content may be subject to copyright.
107
doi:10.5128/LV27.03
Se
-pronomini muodollisena
subjektina suomenoppijoiden
teksteissä
HANNA JOKELA
Turun yliopisto
Tiivistelmä. Artikkelissa tarkastellaan suomea vieraana kie-
lenä opiskelevien teksteissä esiintyviä muodollisia subjekteja.
Huomioni kohteena ovat sellaiset suomen kielen lauseet, joiden
rakenteessa luonnostaan ei ole subjektia tai joissa on epätyypilli-
nen subjekti mutta joihin oppija on lisännyt subjektin paikalle se-
pronominin muodolliseksi subjektiksi. Muodollinen se-subjekti,
eräänlainen lisäsubjekti, ei kuitenkaan näihin lauseisiin kuuluisi.
Suomen kielessä luonnostaan subjektittomia ovat esimerkiksi
erilaiset tilaa ja olosuhteita kuvaavat lauseet ja epäprototyyppi-
siä subjektitäydennyksiä ovat esimerkiksi innitiivi- ja lausesub-
jektit. Tavoitteenani on luoda yleiskuva oppijoiden muodollisen
se-subjektin käytöstä, joka ansaitsee huomiota sekä suomen syn-
taksin että oppijankielen näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on
kerätty kansainvälisestä oppijankielen korpuksesta. Muodollisen
subjektin lauseista suurin osa on B1–B2-kielitaitotasolla (CEFR)
olevien oppijoiden teksteistä, ja aineiston oppijoista suurimman
osan äidinkieli on jokin indoeurooppalainen kieli. Aineistossani
lisäsubjekteja löytyy etenkin skandinaavisia, germaanisia ja slaa-
vilaisia kieliä äidinkielenään puhuvien teksteistä. Muodolliset
subjektit ovat tuttuja monien oppijoiden äidinkielissä, ja suomen
kielessä taas on lukuisia erityyppisiä subjektittomia rakenteita.
Aiempien havaintojeni ja aineistoni perusteella suomenoppijat
voivat lisätä muodollisen subjektin se sellaisissa tapauksissa, joissa
lause ei rakenteensa vuoksi saa prototyyppistä subjektia, joka
108
HANNA JOKELA
on nominatiivimuotoinen ja sijaitsee predikaatin edellä. Tällöin
monikasvoinen ja tuttu se-pronomini voi saada semanttisesti tyh-
jän subjektielementin tehtävän.
Suomenoppijoiden tuottamat lisäsubjektilliset lauseet kuu-
luvat seuraaviin suomen kielen lauseryhmiin: subjektittomiin tai
e-subjektillisiin erikoislausetyyppeihin ja lauseisiin, joissa subjekti-
täydennyksenä on innitiivi tai sivulause. Joissakin konteksteissa
muodollisia lisäsubjekteja esiintyy monilla taitotasoilla, kun taas
toiset liittyvät selvemmin tiettyyn taitovaiheeseen. Etenkin sääti-
lan ilmauksissa on eniten opintojensa alkupuolella olevien opiske-
lijoiden lauseita, kun taas lause- ja innitiivisubjektillisia virkkeitä
rakentavat tyypillisesti jo opinnoissaan pidemmällä olevat.
Avainsanat: ekspletiivi; innitiivisubjekti; lausesubjekti; oppijan-
kieli; subjekti; subjektittomuus; suomen kieli
1. Aluksi
Tässä artikkelissa tarkastelen se-pronominin käyttöä muodollisena sub-
jektina, eräänlaisena lisäsubjektina, suomea vieraana kielenä opiskele-
vien tuottamissa suomenkielisissä teksteissä. Tutkimukseni kohteena
ovat sellaiset suomen kielen lauseet, joihin ei luonnostaan kuulu kieli-
opillista subjektia tai joissa on epätyypillinen subjekti mutta joihin oppija
on lisännyt subjektin paikalle se-pronominin muodolliseksi subjektiksi.
Muodolliset subjektit ovat monille suomenoppijoille tuttuja esimerkiksi
indoeurooppalaisista kielistä.
Aineistonani on Kansainvälinen oppijankielen korpus, ja aineiston
tekstien kirjoittajat edustavat eri taitotasoja ja äidinkieliä. Tavoitteenani
on selvittää, millaisiin lauseisiin suomenoppijat mahdollisesti lisää-
vät muodollisia lisäsubjekteja ja millaiset seikat muodollisen subjektin
käyttöön vaikuttavat. Valaisen artikkelissani subjektin käytön ilmiöitä
oppijansuomessa – kyse ei siis ole yksittäisten kielten kontrastoinnista
tai taitotason kehityksen analyysista.
Kiinnostuin se-lisäsubjekteista opetustyössä tekemieni havaintojen
perusteella. Olen havainnut, että muodollisia subjekteja voi löytää eri
109
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
taitotasoilla olevien ja eri äidinkieliä puhuvien opiskelijoiden teksteistä.
Muodollisia lisäsubjekteja esiintyy monilla taitotasoilla, mutta joissakin
tapauksissa niitä käyttävät innokkaimmin esimerkiksi alkeisoppijat.
Oletan, että suomenoppijat pyrkivät lisäämään ylimääräisen sub-
jektin, kun lause ei rakenteensa vuoksi saisi prototyyppistä subjektia,
joka on verbinetinen ja nominatiivimuotoinen ja helposti hahmotetta-
vissa subjektiksi. Suomessa luonnostaan subjektittomia ovat esimerkiksi
erilaiset tilaa ja olosuhteita kuvaavat lauseet (On kylmä. *Se on kylmä.).
Epätyypillisiä subjektitäydennyksiä puolestaan ovat esimerkiksi eksis-
tentiaalilauseen partitiivimuotoiset subjektit (Salissa on opiskelijoita.
*Se on opiskelijoita salissa) sekä innitiivi- ja lausesubjektit. Muodolli-
seksi lisäsubjektiksi valitaan monikäyttöinen se-pronomini. (Edellä ole-
vat kielenvastaiset esimerkit ovat omiani, ja ne on mukailtu aineistoni
tapauksista.) Erilaiset lausetyypit ja -rakenteet ohjaavat subjektin hah-
mottamista ja käyttöä. Ilmiö ansaitseekin huomiota sekä suomen kielen
syntaksin että oppijankielen näkökulmasta.
Puhutussa kielessä myös suomen kielen se-pronominilla on muo-
dollisen subjektin kaltaista käyttöä, kuten esimerkiksi lauseessa Se
on kesä nyt. Suomen muodollista subjektia pidetään epämuodollisen
puhutun kielen ilmiönä (Vilkuna 1996: 150). Tässä tutkimuksessa tar-
kastellaan kuitenkin kirjoitettua kieltä ja suomen kielen rakenteen vas-
taisia ylimääräisiä lisäsubjekteja. Muodollisen subjektin terminologia on
monimuotoinen sekä suomen kielen tutkimuksessa että kansainvälisesti
(ks. luku 3). VISK: käsittelee muodollista subjektia ja ekspletiivisub-
jektia synonyymeina (VISK: § 915; VISK määritelmät). Käytän oman
aineistoni esiintymistä ilmausta muodollinen lisäsubjekti.
Artikkelini on jäsennelty siten, että esittelen aineistoa ja sen lähes-
tymistapoja luvussa 2. Luvussa 3 tarkastelen subjekteja ja subjektitto-
muutta ja niiden määrittelyä sekä tutkimuksessa että S2-oppijoiden
opetuksessa. Luku 4 esittelee erilaiset muodollisen lisäsubjektin käyttö-
tapaukset ryhmittäin, ja luvussa 5 teen koontia aineistoni tapauksista.
110
HANNA JOKELA
2. Aineisto ja näkökulma
Aineistoni koostuu Kansainvälisestä oppijankorpukseksesta (ICLFI-
korpus) kerätyistä lauseista, joissa on välittömästi olla-verbin yksikön
3. persoonan muodon on edellä se-pronomini muodollisena lisäsub-
jektina. Korpuksesta on ensin haettu kaikki se on -lauseet. Sen jälkeen
lauseista on poimittu mukaan ne, joissa se on nimenomaan ylimää-
räisenä lisäsubjektina, ei siis referentiaalisesti demonstratiiviprono-
minin tehtävässä. Korpusaineistossa on 105 tällaista se on -lausetta.
Kaikkiaan se on -lauseita korpuksessa on 1525. Tutkimusaineistoni
koostuu lauseista, joissa predikaattina on preesensmuotoinen verbi.
Tarkastellun ilmiön kannalta aikamuoto tuskin on oleellinen muuttuja;
mahdollisissa jatkotutkimuksissa on mahdollista huomioida muutkin
aikamuodot.
Aineistoni lauseet ovat useiden eri äidinkielten puhujien tuotta-
mia. Oppijoiden äidinkielet ovat ruotsi (lauseita yhteensä 22), venäjä
(12), saksa (11), hollanti (10), unkari (9), tšekki (9), kiina (8), islanti
(7), puola (7), espanja (5), italia (4) ja ranska (1). Aineistossa on lauseita
taitotasoilta A1–C1. Taitotasot viittaavat Eurooppalaisen viitekehyksen
(CEFR) kuvauksiin. Korpuksen taustatiedoissa taitotaso on määritelty
jokaisen oppijan kohdalla opetetun tuntimäärän sekä Eurooppalaisen
viitekehyksen perusteella (Jantunen 2011: 92). Muodollisen lisäsubjek-
tin lauseista 36% on A1–A2-taitotason opiskelijoiden teksteistä, 61%
B1–B2-taitotason oppijoiden teksteistä ja 3% C1-taitotason oppijoiden
teksteistä. Artikkelissani viittaan edistyneillä oppijoilla sellaisiin oppi-
joihin, jotka ovat opinnoissaan edenneet jo alkuvaihetta pidemmälle,
B2-tasolle ja siitä eteenpäin.
Tutkimuksessani hyödynnetty kansainvälinen oppijankorpus sisäl-
tää luokkahuonetilanteissa tai kotitehtävinä laadittuja kirjoitelmia usean
eri äidinkielen oppijalta; korpusta täydennetään edelleen. Aineisto on
koottu ulkomaisissa suomen kielen opetuspisteissä, joten kyseessä
on nimenomaan vieraan kielen aineisto. (Jantunen 2011: 92) Kor-
puksessa on tällä hetkellä hieman yli miljoona sanetta (ICLFI). ILCFI
111
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
sisältää kattavasti taustatietoa tekstien tuottajista ja teksteistä (Jantunen
2011:93), mitä voi pitää korpusaineiston etuna.
Suomea toisena ja vieraana kielenä tutkittaessa korpuksia on hyö-
dynnetty eri taitotasojen kehityksen vertailussa sekä äidinkielisten
suomenpuhujien että S2-oppijoiden piirteiden vertailussa. Esimerkiksi
Jantunen (2013) on verrannut astemääritteiden (melko, aika, hyvin,
tosi) käyttöä suomea suomessa ja suomea ulkomailla opiskelevien
sekä toisaalta äidinkielisten kielenkäytössä. Ivaska (2014, 2015) selvit-
tää oppijansuomelle tyypillisiä rakenteita ja niiden käyttöä ja yleisyyttä
avainrakenneanalyysin avulla ja vertaa oppijansuomen ja natiivien tuot-
taman suomen tyypillisiä piirteitä. Jantunen (2015: 106) toteaa ensikielen
vaikutuksen ja kielitaidon kehityksen olleen keskeisiä tutkimuskohteita
sekä oppijankorpuksia hyödyntävässä tutkimuksessa että aikana ennen
oppijankorpuksia.
Omassa aineistossani olen kiinnittänyt huomiota äidinkieleen ja
korpuksessa arvioituun taitotasoon, jotka ovatkin korpuksen käytetyim-
mät muuttujat (Jantunen 2015: 94). Eri oppimiskonteksteja, siis suomi
toisena kielenä tai suomi vieraana kielenä -opiskeluympäristöjä (ks.
esim. Jantunen 2015: 108), omassa tutkimuksessani ei vertailla, koska
aineisto on kokonaan suomi vieraana kielenä -aineisto.
Muodolliset subjektit ovat tavallisia indoeurooppalaisissa kielissä,
ja niitä ja suomen subjektittomia rakenteita on tarkasteltu kontrastii-
visesti (ks. luku 3.3), ja kontrastiivinen lähestymistapa on tämänkin
tutkimuksen taustalla. Artikkelissa käsiteltävät ilmaukset ovat hahmo-
tettavissa eräänlaisiksi konstruktioiksi. Eri konstruktioille on ominaista
kieli kohtaisuus, mutta vaikka konstruktiot ovat kielikohtaisesti spesi-
fejä rakenteita morfosyntaktisesti, niitä voi vertailla kieltenvälisesti nii-
den tehtävien mukaan (Cro 2001: 50–51). Koska tutkimuskohteena
olevien lauseiden määrä on suppea ja koska oppijoiden äidinkieliä on
useita, yksittäisen äidinkielen ja suomen välillä ei ole mahdollista tehdä
yksityiskohtaista kontrastiivista analyysia. Oletan kuitenkin opetus-
kokemukseni perusteella, että esimerkiksi skandinaavisten ja germaa-
nisten kielten puhujilla on se-pronomineja muodollisina subjekteina.
112
HANNA JOKELA
Kielitaidon kehityksen ja tasojen vertailu edellyttäisi laajempaa jatko-
tutkimusta, mutta tässä artikkelissa kiinnitän huomiota siihen, ovatko
jotkin muodollisen lisäsubjektin tapaukset tyypillisiä jossakin tietyssä
taitoryhmässä. Tarkoitukseni on luoda yleiskuva muodollisen subjektin
ja subjektin ominaispiirteisiin liittyvistä ilmiöistä oppijansuomessa.
3. Erilaiset subjektit ja subjektittomuus
3.1. Suomen subjekti
Kieltenvälisesti subjekti määritellään predikaattiverbin merkittävim-
mäksi argumentiksi temaattisin, morfosyntaktisin ja topikaalisin
perustein (Svenonius 2002: 3–4). Typologisessa tarkastelussa subjektin
kriteereinä pidetään sijan merkintää, kongruenssia ja sanajärjestystä (ks.
Helasvuo & Huumo 2010: 15).
Suomen kielen kuvauksessa voidaan erottaa kolme subjektin lajia
sijamuodon ja kongruenssin toteutumisen mukaan. Nominatiivisub-
jektia VISK nimittää perussubjektiksi, ja se kongruoi niittiverbin per-
soonan ja luvun suhteen. Kongruenssia VISK pitääkin vahvimpana
subjektikriteerinä. (VISK: § 910) Tyypillisellä subjektilla on agentin
ominaisuuksia. Eksistentiaalilauseen subjektia VISK nimittää e-subjek-
tiksi. E-subjektin sijamuoto on partitiivi, mikäli sen tarkoite on jaollinen,
ja perussubjektista poiketen e-subjekti sijoittuu lauseessa verbin jälkeen.
Nesessiivirakenteissa ja inniittisissä rakenteissa subjektina on genetiivi-
subjekti. (VISK: § 910) VISK katsoo myös lauseet ja innitiivirakenteet
subjekteiksi, mikäli niiden “suhde verbiin on samanlainen kuin NP-sub-
jekteilla”. Näissä subjektitapauksissa ei toteudu nominatiivimuotoisuus
eikä kongruenssi. (VISK: § 911) Genetiivi- ja partitiivimuotoisten sub-
jektien sisällyttämiseen subjektin kategoriaan on suhtauduttu tutkimuk-
sessa myös kriittisesti. Helasvuo ja Huumo toteavat, että genetiivi- tai
partitiivimuotoiset sekä lause- ja innitiivimuotoiset subjektit eivät täytä
sijamuotokriteeriä tai laukaise kongruenssia. Niille ei myöskään sovellu
agentin semanttinen rooli, sillä ne eivät tavallisesti kuvaa tilanteita, joissa
on agentiivinen osallistuja subjektina. (Helasvuo & Huumo 2010: 167)
113
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
Subjektin perusteella suomen lausetyypit voi jakaa kahteen pääryh-
mään. Toisen pääryhmän muodostavat ne, joihin kuuluu nominatiivi-
muotoinen ja kongruenssin laukaiseva perussubjekti. Näitä on nimitetty
esimerkiksi normaalilauseiksi (Hakanen 1972) ja monikäyttöisiksi lause-
tyypeiksi (VISK: § 819). Toiseen pääryhmään kuuluvat lauseet, joissa
subjektia ei ole tai joiden subjekti ei ole prototyyppinen perussubjekti.
Tämän ryhmän lauseet kuuluvat muun muassa VISK:n (§ 819) mukaan
erikoislausetyyppeihin. S2-oppijan on tärkeää tunnistaa predikaatti-
verbin täydennykset. Leila White esittelee (2010: 240–242) S2-oppijoille
suunnatussa kieliopissaan subjektin sijamuotoina nominatiivisubjek-
tin, partitiivisubjektin ja genetiivisubjektin; näistä kaksi jälkimmäistä
rajautuu hänen mukaansa vain tiettyihin lausetyyppeihin.
3.2. Suomen subjektittomuus
Subjekti on verbin täydennys mutta kaikissa lauseissa sitä ei ole. Subjekti
voi olla ilmipanematon (esim. Puhun suomea) tai subjekti voi rakenteel-
lisesti luonnostaan puuttua. Luonnostaan subjektittomia lausetyyppejä
ovat säätä, olosuhteita ja tuntemuksia ilmaisevat tilalauseet. Raken-
teellisesti subjekti puuttuu myös passiivi- ja nollapersoonalauseista, ja
imperatiivin 2. persoona on tyypillisesti subjektiton. (VISK: § 913, 914)
Luonnostaan subjektittomatkin tapaukset ovat toki keskenään varsin
erilaisia. Nollapersoonan tyyppisiin tapauksiin voidaan teknisesti kuvi-
tella jokin kolmaspersoonainen subjekti, sääilmauksiin se ei kuulu.
Koska huomioni on nimenomaan oppijansuomen lauseissa, olen
perehtynyt myös S2-oppijoille tarkoitettujen oppikirjojen ja kielioppien
subjekti-ilmiöiden käsittelyyn. Monissa ulkomaisissa yliopistoissa käy-
tössä oleva Suomen mestari -oppikirjasarja ei käsittele subjektittomuutta
tai tekijän puuttumista erillisenä teemana, mutta kirjasarjan kappaleissa
esitellään erilaisia rakenteita ja lausetyyppejä, joiden yhteydessä subjek-
tin puuttumista tai sijaa kommentoidaan. Suomen mestari 1 -oppikirja
(kattaa taitotason A1) esittelee sääilmauksia kappaleessa 3. Kappaleessa
opetellaan lämpötilan ilmaisemista ja säästä kertomista. Tässä vaiheessa
114
HANNA JOKELA
ei kommentoida lauserakenteita, mutta esimerkit kattavat tyypillisiä
subjektittomia sääilmauksia: Sataa. Tuulee. On kuuma. Suomen mestari
1 esittelee eksistentiaalilauseen rakenteen oppikirjan kappaleessa 6, jossa
käsitellään paikallissijojen käyttöä. Oppikirjassa puhutaan Huoneessa
on -rakenteesta. Subjektia tai muita lauseenjäseniä ei nimetä. Suomen
mestari 1 esittelee sisällysluettelossa tilalauseeksi nimetyn on hauskaa
-lausetyypin kappaleessa 7. Esimerkeissä esitellään virheellisenä tapaus,
jossa on kielenvastainen se-subjekti: Se on hauskaa olla lomalla. Suo-
men mestari 2 -oppikirja käsittelee kappaleessa 2 nollapersoonan, jossa
tekijän puuttuminen tuodaan esiin.
White (2010: 245) listaa S2-oppijoille suunnatussa kieliopissaan
keskeiset subjektittomat tapaukset, jotka ovat passiivi (Kirja käännettiin
ruotsiksi), geneeriset lauseet (Täällä voi opiskella suom ea), säätä kuvaa-
van verbin sisältävät lauseet (Sataa), tunnetta tai fyysistä olotilaa kuvaa-
vat lauseet (Päätä särkee) sekä jonkin paikan tai ajankohdan ilmapiiriä
kuvaavat lauseet (Italiassa oli ihanaa). White tuo tässä yhteydessä esiin
myös “On hauskaa”-lauseet ja lisää, että näiden yhteydessä suomessa voi
esiintyä innitiivisubjekti tai lausesubjekti: On hauskaa lähteä lomalle.
Oli mukavaa, että sait töitä. White lisää, että toisin kuin monissa indo-
eurooppalaisissa lauseissa suomessa tällaisten lauseiden alkuun ei pidä
lisätä pronominia se. (White 2010: 245)
Oppijansuomen subjektittomiin ilmauksiin on kiinnitetty huomi-
ota tutkimuksessa aiemminkin. Siitonen (2002) käsittelee ilmisubjek-
tittomuutta edistyneiden oppijoiden nollapersoonalauseiden käytön
kannalta. Suomen nollapersoonaa ja passiivia ja niiden käyttöä oppijan-
kielessä käsittelevät Seilonen (2013) sekä Ivaska (2014), joka tarkaste-
lee mahdollisuuden ilmaisemista nollapersoona- ja passiivimuotoisten
modaaliverbien avulla oppijansuomessa ja äidinkielisessä suomessa.
Kuvaa oppijansuomen subjektista on hyvä täydentää tarkastelemalla
oppijoiden pyrkimystä muodollisten subjektien käyttöön.
115
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
3.3. Muodolliset subjektit kontrastiivisesti
Muodolliset subjektit voivat olla pronomineja ja deiktisiä adverbeja,
ja niistä on käytetty kansainvälisessä kirjallisuudessa useita nimityk-
siä, esimerkiksi dummy subjects, formal subjects ja pleonastic subjects
(Eriksen ym. 2015). Fennistiikassa muodollista subjektia ja ekspletiivi-
subjektia käytetään nimityksinä myös synonyymisesti (VISK: § 915).
Muodollisten subjektien oleellinen ominaisuus on semanttinen tyhjyys
(Svenonius 2002: 5), ja muodollisia subjekteja käytetään lauseissa, joissa
subjektin paikalle ja tehtävään ei ole tarjolla leksikaalista elementtiä.
Subjektin paikka täytetään epäreferentiaalisella elementillä. (Eriksen
ym. 2015:213) Kieltenvälisessä tarkastelussa ekspletiivit jakautuvat kah-
teen tyyppiin. Pronominiekspletiivit ovat referentiaalisesti tunnusmer-
kittömiä, kuten skandinaavisten kielten det tai ranskan il. Adverbiaaliset
ekspletiivit ovat kehittyneet deiktisistä adverbeista (esim. here and there).
(Eriksen ym. 2015: 214)
Indoeurooppalaisten kielten muodollisten subjektien käyttötapa-
usten vastineet suomessa ovat usein subjektittomia rakenteita. Kont-
rastiivisessa tarkastelussa Tarvainen (1985: 35–36) esittelee suomen ja
saksan subjektin tyyppi- ja muotoeroja. Hän toteaa, että saksassa on
kaksi subjektityyppiä, joita suomessa ei ole: ensimmäinen on “anonyymi
henkilösubjekti” man, ja toinen muodollinen subjekti es (Jetzt ist es noch
warm ‘Nyt on vielä lämmintä’). Löundin (1998: 161) mukaan suomen
nollapersoonalausetta vastaa merkitykseltään ruotsin man-konstruktio,
ja Tenhonen-Lightfoot (1992: 46) pitää saksan kielen geneeristä man-
konstruktiota suomen nollapersoonan vastineena. Helasvuo ja Johans-
son (2008) kontrastoivat suomen nollapersoonarakennetta ja passiivia
ranskan on-rakenteeseen ja passiiviin.
Eriksen, Kittilä ja Kolehmainen (2015: 213) toteavat, että muodol-
liset subjektit sääilmauksissa vaikuttavat erityisen tyypillisiltä pohjoi-
sessa Euroopassa puhuttavissa kielissä, joskin tämä vaatii tarkempaa
tutkimusta. Sääilmausten subjektit ovat tyypillisesti epäreferentaalisia,
indeniittisiä, ei-topikaalisia, elottomia tai ei-agentiivisia, joten niiden
116
HANNA JOKELA
voi todeta olevan epätyypillisiä subjekteja. Sääilmauksissa osallistujat
voivat olla epätarkkoja, mutta kielillä näyttää olevan tarve luoda raken-
teisiin osallistujaa ilmaisevat elementit. (Eriksen ym. 2015: 226) Tämä
on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa, sillä sääilmausten muodolliset
subjektit ovat tavallisia myös monien aineistoni lauseiden tuottajien
äidinkielissä.
3.4. Suomen
se
muodollisena subjektina
On huomattava, että puhutussa suomessa se-pronominilla voi olla muo-
dollisen subjektin kaltaista käyttöä, kuten seuraavissa Holmbergin ja
Nikanteen (2002: 76) esimerkeissä: Nyt se taas sataa. Se oli hauskaa, että
tulit käymään. Puhutun kielen tapaukset on syytä erottaa suomen kielen
rakenteen vastaisista lisäsubjekteista, joita tarkastelemassani oppijan-
suomessa esiintyy. On varsin epätodennäköistä, että tutkimusaineis-
toni ulkomailla suomea opiskellut oppija olisi poiminut puhutun kielen
se-pronominisubjekteja puheesta.
Kun puhutussa suomessa käytetään muodollista subjektia, tehtävässä
toimii painoton se-pronomini, jolla ei ole anaforista eikä demonstratii-
vista tehtävää. (VISK: § 915) VISK (§ 915) kuvaa muodollista subjek-
tia elementiksi, “jonka tehtävänä on täyttää subjektin paikka silloin,
kun subjekti puuttuu tai on rakenteeltaan sellainen, ettei se luontevasti
sijoitu subjektin paikalle”. Se-pronomini muodollisen subjektin paikalla
on mahdollinen myös aektiivisessa käytössä. Aektiivinen tulkinta voi
syntyä konteksteissa, joissa esimerkiksi moitiskellaan tai kehuskellaan:
Monet sanoivat, että taso on kohenemassa vuosi vuodelta, mutta minä se
vain säilyn ykkösenä, [---]. (VISK: § 1715).
Se-pronominin lisäksi sitä-partikkelilla voi olla muodollisen subjek-
tin tehtäviä. Sitä-partikkelilla on sekä passiivilauseessa (Sitä eletään toki
vähemmälläkin) että nollapersoonalauseessa kieliopillisena funktiona
täyttää muuten tyhjäksi jäävä nominin paikka (Sitä ei saisi puuttua kenen-
kään yksityisasioihin) (Hakulinen 1975: 29, 32–33; Laitinen 1995: 339).
Holmberg ja Nikanne (2002: 72) käsittelevät suomen monisubjektisia
117
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
rakenteita (engl. Multiple Subject Constructions) ja toteavat, että suo-
messa on tapauksia, joissa samassa lauseessa on ekspletiivinen ja leksi-
kaalinen subjekti: Sitä ovat nämä lapset oppineet jo uimaan. Holmberg ja
Nikanne (2002: 90) pitävät sitä-pronominia puhtaasti muodollisena sub-
jektina (ekspletiivinä), koska sillä ei ole subjektimaisia mahdollisuuksia
varioida sijan ja kongruenssin mukaan mutta se täyttää kieliopillisesti
täytefunktion.
Kole hmainen (2010: 6) tarkastelee suomen sääverbejä ja huomaut-
taa, että suomen sääverbien kuvauksen keskiössä on subjektittomuus.
Esimerkiksi Vilkuna (1996: 133) luonnehtii säätilalauseita “syvällisesti”
subjektittomiksi. Kolehmainen (2010: 8) tarkastelee se-pronominin
esiintymistä sääverbien yhteydessä selvittääkseen sen kehittymistä muo-
dolliseksi subjektiksi. Kolehmaisen aineiston perusteella muodollinen
subjekti ei ole levinnyt kirjoitetussa kielessä sääverbien yhteyteen, sillä
tapauksia, joissa on viitteitä se-pronominin käytöstä muodollisena sub-
jektina sääverbin yhteydessä, on vain yksittäisiä.
4. Muodolliset lisäsubjektit aineistossa
Havaintojeni ja aineistoni perusteella suomenoppijat voivat lisätä yli-
määräisen subjektin sellaisissa tapauksissa, joissa lause ei rakenteensa
vuoksi saa prototyyppistä subjektia. Aineiston esiintymät löytyvät tau-
lukosta 1.
Taulukko 1. Aineiston lisäsubjektit
Innitiivisubjektilliset lauseet 45
Subjektittomat tilalauseet 31
Lausesubjektit 21
Eksistentiaalilauseet 8
Yhteensä 105
118
HANNA JOKELA
Kuten aineiston koostumuksen esittelystä luvussa 2 selviää, lauseet ovat
pääosin indoeurooppalaisten kielten puhujien tuottamia. Ruotsinkie-
lisisten oppijoiden lauseita 20 yhteensä (15 eri oppijaa), saksankielisten
lauseita 11 (10 eri oppijaa) ja hollaninkielisten lauseita 10 (8 eri oppijaa).
Ve n äj ä n ki e l i st e n o p p ij o i de n l a u s ei t a o n 1 2 ( 9 e r i o p pi j a a ). I nd o e u ro o p -
palaisen ryhmän ulkopuolelta on mukana äidinkielisen 9 unkarilaisen
(yhteensä 5 eri oppijaa) ja 8 äidinkielisen kiinalaisen (yhteensä 5 eri oppi-
jaa) tekstistä peräisin olevaa lausetta. Lähisukukieltä viroa äidinkielenään
käyttäviä oppijoita lauseiden kirjoittajissa ei ole. Vaikka (ilmi)subjektin
käytössä on joitakin eroja suomessa ja virossa, kummassakaan kielessä ei
käytetä demonstratiivista pronominia muodollisena subjektina.
Tarkastelen seuraavissa luvuissa muodollisen lisäsubjektin tapauksia
ryhmittäin. Ensin tarkastellaan erikoislausetyypeistä subjektittomia tila-
lauseita ja sen jälkeen eksistentiaalilauseita. Näiden jälkeen käsitellään
lauseita, joissa subjektitäydennyksenä on innitiivi tai sivulause.
4.1. Subjektittomat tilalauseet
Ensimmäiseksi valitsemani ryhmä oppijoiden lisäsubjektillisia lauseita
kattaa erilaisia säätilaa, olosuhteita ja tilannetta kuvailevia lauseita. Lau-
seet ovat tuottaneet espanjan, hollannin-, italian-, puolan- ja saksankie-
liset oppijat. Aineistossa on yhteensä 31 tilalausetta, joista 20 lausetta
on A1- tai A2-tasoilla olevien ja 9 lausetta tasolla B1 olevien opiskelijoi-
den tuottamia ja 1 lause on B2-taitotason ja 1 C1-taitotason opiskelijan
tuottama. Kaikkia ryhmän lauseita yhdistävät subjektittomuus ja predi-
katiivillisuus. Kaikissa lauseissa on predikaattina olla-verbi, joka onkin
yleisin tilalauseiden predikaattiverbi (VISK: § 901). Tilalauseessa taval-
lisesti teemapaikassa on paikkaan, ajankohtaan tai tilanteeseen viittaava
adverbiaali, tai teemapaikka voi olla tyhjä (VISK: § 900). Aineistoni tila-
lauseisiin suomenoppijat ovat kuitenkin lisänneet verbinetiselle paikalle
muodollisen se-lisäsubjektin.
Tilalauseessa voi predikatiivina esiintyä adjektiivin lisäksi sub-
stantiivi, joka viittaa säähän tai ajanjaksoon, kuten vuodenaikaan tai
119
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
juhlapyhään (Nyt on ~ tulee hyvä ilma ~ hyvä hiihtokeli ~ aamu ~ kesä
~ kaunis kesäpäivä ~ maanantai ~ pääsiäinen ~ Tiinan syntymäpäivä ~
vuosi 1998) (VISK: § 901). Aineistoni tilalauseissa on sekä adjektiivi- että
substantiivipredikatiivillisia lauseita. Teksteissään oppijat mm. kuvaile-
vat paikkoja sekä tiloja ja juhlapyhien viettoa. Adjektiivipredikatiivilliset
lauseet viittaavat jonkin ajankohdan tai paikan luonteeseen tai tilaan.
Näin on esimerkkilauseissa (1–3), joissa esiintyy adjektiivipredikatiivi
(mukava, kaunis, rauhallinen). Esimerkeissä (1–3) sopiva predikatiivin
sija olisi partitiivi – predikatiivin sijanvalinta on suomenoppijoille hyvin
tavallinen ongelma monilla taitotasoilla (ks. Laine 2013). Predikaatti-
verbin edellä on muodollinen se-lisäsubjekti teemapaikkaisesta adver-
biaalista (pääsiäisenä, Göttingenissä, missä) huolimatta. Esimerkit
edustavat tyypillisiä oppijoiden lisäsubjektillisia tilalauseita ja ovat A2-
ja B1-taitotasoille määriteltyjen oppijoiden tuottamia.
Esimerkki (4) on hollanninkielisen ja esimerkki (5) ruotsinkielisen
oppijan tekstistä. Esimerkeissä (4) ja (5) tilalause alkaa konjunktiolla,
jonka jälkeen predikaatin edelle on lisätty muodollinen lisäsubjekti se.
Esimerkissä (4) on substantiivipredikatiivi syntymäpäiväni ja esimer-
kissä (5) substantiivipredikatiivi lauantai.
(1) Pääsiäisenä se on mukava, koska minulla on vapaa-aika. (tšekki, B1)
(2) Göttingenissä se on kaunis, mutta vielä kallis. (saksa, A2)
(3) Pidän että että ei ole vaikea löytää paikka missä se on rauhallinen.
(islanti, A2)
(4) Kun se on minun syntymäpäiväni, minä kysyn aina käntännöllistä
käyttöesinen. (hollanti, A2)
(5) Koska se on lauantai, minä puen vaatteet päälle aika myöhään. (ruotsi,
B2)
Tällaiset kuvailevat ja näkökantoja esittelevät lauseet ovat tavallisia,
mutta prototyyppisen subjektin puuttuminen ja samalla koko lauseen
jäsentyminen voi olla oppijalle outo ilmiö, sillä monissa kielissä tällai-
sissa tapauksissa on jokin muodollinen subjekti predikaatin edellä.
Aineistoni tilalauseissa on 18 vallitsevaa säätilaa ja lämpötilaa ilmai-
sevaa lausetta, joiden ominaispiirteisiin kuuluu subjektittomuus mutta
120
HANNA JOKELA
joihin oppijat ovat lisänneet predikaatin täydennykseksi se-pronominin
subjektin tyhjälle paikalle. Nämä lauseet ovat taitotasoilla A1, A2 ja B1
olevien oppijoiden tuottamia. Edistyneemmän taitotason oppijoilla
muodollisen subjektin sisältäviä säälauseita ei ole. Lisäsubjektillisista
säätilalauseista puolet eli 9 on (yhteensä 8 eri oppijaa) ruotsinkielisen
suomenoppijan tuottamia. Äidinkieleltään ruotsinkielinen oppija pyr-
kii se-pronominilla täyttämään mahdollisesti muodollista det-subjektia
vastaavan suomen tyhjänä olevan subjektin paikan. Säätilaa kuvaavissa
tilalauseissa predikaatin on jäljessä on adjektiivi, joka kuvaa säätilaa ja
olosuhteita, kuten esimerkkien (6) ja (7) kylmä. Esimerkissä (6) oppija
ei ole erottanut kun-konjunktiolla alkavaa sivulausetta päälauseesta väli-
merkein, mutta tulkitsen lauseen siten, että se viittaa yleiseen lämpö-
tilaan tai sääoloihin. Suomenoppijalle ei liene valjennut, että suomessa
on tyypillistä sanoa, että ulkona on kylmä, tai deiktisellä adverbilla
todeta, että siellä on kylmä. Esimerkeissä (8) ja (9) on kyse kahdesta eri
B1-taito tasoisesta oppijasta, joiden äidinkieli on ruotsi. Esimerkkilau-
seet kuvaavat lämpöasteita. On kiinnostavaa huomata, että esimerkissä
(8) informantti osoittaa hallitsevansa sääverbiin tuulla liittyvän subjek-
tittomuuden. Myöskään esimerkkien (8) ja (9) substantiivipredikaatilli-
sissa Tänään-lauseissa ei ole muodollista se-subjektia predikaatin edellä.
(6) Kun herän aamulla se on kylmä. (A1, ruotsi)
(7) Maisema on lumen peitossa ja se on hyvin kylmä. (saksa, B1)
(8) Tänään on nyt viileä ilma, se on plus 2 astetta ja vähän tulee. (ruotsi,
B1)
(9) Tänään on hieno ilma, aurinko paistaa ja se on 25 astetta plus. (ruotsi,
B1)
Artikkelissani keskityn olla-predikaatillisiin lauseisiin, mutta sääilmaus-
ten kiinnostavuuden vuoksi olen käynyt läpi myös sellaiset korpuksen
lauseet, joissa predikaattina on kolmaspersoonainen sataa. Korpuk-
sesta löytyykin yksi sataa-predikaatillinen lause, jossa on muodolli-
nen lisäsubjekti (se sataa). Lause on A1-tasolla olevan äidinkieleltään
ruotsinkielisen oppijan tekstistä. Toki sääverbien subjektittomuus tulee
oppijalle melko nopeasti tutuksi, mutta erilaisia tiloja ja olosuhteita
121
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
kuvaavissa lauseissa on tapauksia, joiden subjekti tai sen puuttuminen
voi olla epäselvä edistyneemmällekin oppijalle.
4.2. Eksistentiaalilauseet
Oppijoiden lisäsubjektilliset tilalauseet edellä antavat viitteitä siitä, että
oppijan voi olla vaikea hahmottaa, että lauseesta voi puuttua prototyyp-
pinen – nominatiivimuotoinen, kongruoiva ja verbinetinen – subjekti.
Seuraavassa tarkasteltaviin eksistentiaalilauseisiin saattaa liittyä saman-
tyyppisiä haasteita, sillä niissäkään ei suomen kielessä (tavallisesti) ole
predikaattiverbin edellä nominatiivimuotoista subjektia teemapaikalla.
Eksistentiaalilauseen rakenne on monelle suomenoppijalle oman
äidinkielen vastaaviin lauseisiin verrattuna vieras, sillä monissa kielissä
jossakin on jotakin -tyyppisessä esittelylauseessa on muodollinen sub-
jekti tai vastaava elementti; esimerkiksi esittelylauseessa ere is a dog
in the garden on deiktinen elementti (Eriksen ym. 2014: 213). Suomessa
lokaalinen adverbiaali on lauseenalkuisessa asemassa ja subjektitäyden-
nys puolestaan predikaattiverbin jäljessä.
Aineistossani on 8 sellaista eksistentiaalilausetta, joissa olla-predi-
kaatin edellä on muodollinen subjekti se. Näistä 6 on A2-oppijoiden
tuottamia ja A1- kuten myös B1-tason oppijalta on 1 kummaltakin. Lau-
seista 3 on tuottanut sama islanninkielinen opiskelija; loput kirjoittajat
ovat ruotsin-, ranskan- tai saksankielisiä.
Aineiston eksistentiaalilauseissa on pyritty käyttämään suomen
kielen prototyyppisen muotoista subjektia ja prototyyppistä subjektin
ja predikaatin järjestystä. Predikaattiverbin edelle on sijoitettu lisäsub-
jektiksi muodollinen se-subjekti. Oppijoiden tuottamissa lauseissa paik-
kaa ilmaiseva adverbiaali on lauseen alussa (esimerkki 10) tai lauseen
lopussa (esimerkki 11). Näyttää alustavasti siltä, ettei lokaalisella adver-
biaalilla eikä sen sijainnilla ole välttämättä vaikutusta siihen, halutaanko
muodollista subjektia käyttää. Esimerkissä (10) on kiinnostavaa se,
että eksistentiaalilauseen subjekti on yksikössä ja nominatiivimuotoi-
nen (tistikone), mutta oppija on silti lisännyt se-subjektin verbin edelle.
122
HANNA JOKELA
Esimerkissä (11) oppija on ehkä tarkoittanut monikkomuotoa konsert-
teja, joka olisi lauseen e-subjekti. Oppijan lauseessa paikan adverbiaali
Reykjavikissa on e-subjektin jäljessä ja predikaattiverbin edellä on nomi-
natiivimuotoinen lisäsubjekti se.
(10) Tyoh uo ne ss a se on yksi tistikone. (ranska, A1)
(11) Pidän että se on paljon konsertia Reykjavikissa ja menen joskus kon-
sertiin. (islanti, A2)
Suomenoppijoiden eksistentiaalilauseen hallinta on kiinnostanut tutki-
joita. Ivaska (2014) tarkastelee edistyneiden oppijoiden lausetyyppejä
erityisesti eksistentiaalilauseiden tunnistamisen näkökulmasta. Kajan-
der (2013) tarkastelee eksistentiaalilauseiden sujuvuutta ja tarkkuutta eri
taitotasoilla. Kajander kiinnittää huomiota etenkin e-NP:n sijaan, loka-
tiiviseen elementtiin ja verbiin. Kajander (2013: 71) myös huomauttaa,
että muutamissa hänen aineistonsa lauseissa on ns. subjektin paikan-
pitäjänä se-pronomini.
4.3. Infinitiivisubjektilliset lauseet
Monissa kielissä voi esiintyä muodollinen subjekti innitiivi- ja lause-
subjektin yhteydessä. Tästä sopii esimerkiksi Eriksenin ym. (2014: 213)
lause It is hard to analyze such constructions. Vastaavia rakenteita löytyy
monista indoeurooppalaisista kielistä, eivätkä ne voisi olla verbialkuisia.
Suomen kielessä vastaava lause On vaikea analysoida tällaisia rakenteita
sen sijaan on verbialkuinen. Suomenoppijoiden voi olla vaikea hahmot-
taa tällaisten ja seuraavassa luvussa käsiteltävien lausesubjektillisten
tapausten verbinalkuisuutta, ja opinnoissaan jo pidemmälläkin ole-
vat oppijat pyrkivät lisäämään lauseisiin muodollisen se-lisäsubjektin.
Lauseilla on yhteisiä piirteitä tilalauseiden kanssa.
Seilonen (2013: 114) kiinnittää omassa tutkimuksessaan huomiota
on kiva -lauseisiin, jotka ovat Seilosen mukaan oppijansuomessa eri
taito tasoilla lähes alusta asti varsin oikein. Seilosen mukaan tyypilli-
sin epätarkkuus oppijoiden rakenteissa on muodollinen subjekti juuri
123
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
näissä lauseissa: se on viakea pasta ulos (Seilonen 2013: 117). Samankal-
taisia huomioita olen itsekin tehnyt.
Aineistossani on yhteensä 45 sellaista lausetta, joissa subjektina on
A-innitiivi ja johon oppija on lisännyt muodolliseksi lisäsubjektiksi se-
pronominin. Innitiivisubjektillisiin lauseisiin lisäsubjektin se lisänneet
oppijat ovat tasoilla A1 (1), A2 (10) sekä B1 (34). Aineistoni perusteella
innitiivisubjektiin liitetyt muodolliset se-pronominit eivät ole ensi-
sijaisesti alkeistason ilmiö, mikä todennäköisesti johtuu siitä, ettei täl-
laisia virkkeitä tuoteta aivan opintojen alkuvaiheessa. Siitonen ja Martin
(2012) ovat todenneet tiettyjen virheiden olevan korkeampien taitotaso-
jen indikaattoreita.
Esimerkit (12–15) ovat B1- ja B2-oppijoiden teksteistä. Kaikissa
niissä olla-predikaattiin liittyy adjektiivipredikatiivi ja subjektina on
innitiivilauseke, jonka lisäksi oppijat ovat lisänneet muodollisen se-
subjektin olla-predikaattiverbin edelle. Tekstien kirjoittajat arvioivat
toiminnan vaarallisuutta (esimerkki 12) tai vaikeutta (esimerkit 13–15).
On mielenkiintoista havaita, että edellä luvussa 4.1 olevan esimerkki-
lauseen (3) alkuosaan ei ole lisätty lisäsubjektia se innitiivisubjektin ja
adjektiivin vaikea edelle.
(12) [---] tullut hyvin viluksi ja aurinko on laskenut, Tutikki tietää että
Jäärouva tulee piakkoin ja että se on hyvin vaarallinen mennä ulos
(espanja, B1)
(13) Konsertit - Toistaiseksi e Archetype soittavat vain Italiassa, koska se
on vaikea tehdä konsertteja lomalla. (italia, B1)
(14) Ehkä lomalla on mahdollisia käyn töissä, mutta sitten se on vaikeaa
saada työpaikan, koska paljon työantajia eivät etsi työntekijiä vain
kahden kuukaukauden. (saksa, B2)
(15) Kun perheessä on monta lapsia, se on melko vaikeaa kasvattaa heitä.
(venäjä, B1)
Innitiivisubjektiin saattaa liittyä samantapaisia jäsennysongelmia kuin
seuraavassa alaluvussa tarkasteltavaan sivulausesubjektiin. Molemmissa
niissä on prototyyppisestä subjektista poikkeava ja erikoinen subjekti,
jota oppija ei välttämättä tunne. Lauseissa ei ole nominatiivimuotoista
124
HANNA JOKELA
subjektijäsentä verbin edellä, ja lause saattaa vaikuttaa subjektittomalta
ja jollakin tavalla vaillinaiselta. Alla olevista tapauksista A–C oppijalle
tutuin tapaus on A, jossa se toimii anaforisena pronominina. Oppijan
voi olla vaikea hahmottaa, miksi lauseissa B ja C olla-verbin edellä ei
ole se-pronominia subjektina. Suomessa on lauseita, joissa predikaatin
edellä oleva teemapaikka on tyhjä, ja koko lause voi olla verbialkuinen.
Innitiivisubjektit ja lausesubjektit ovat erikoisia, ja opetuskoke-
mukseni perusteella äidinkielistenkin opiskelijoiden on vaikea tunnistaa
lauseenjäseniä, koska subjektia määritettäessä on ehkä totuttu etsimään
vastauksia kuka- tai mikä-kysymyksiin. Jatkotutkimuksissa olisi mie-
lekästä myös selvittää, kuinka paljon korrektisti lauseenalkuisia ja
ilmisubjektittomia verbejä suomenoppijoiden teksteissä esiintyy.
A) Se on hienoa!
B) On hienoa opiskella suomea.
C) On hienoa, että opiskelet suomea.
4.4. Lausesubjektit
Lausesubjektilla ja innitiivisubjektilla on rakenteellisia ja funktionaa-
lisia yhtäläisyyksiä. Shore (2008: 52) toteaa, että lauseen alussa olevalla
verbin ja predikatiivin rakenteella, jota käytetään sekä innitiivisubjekti-
lausekkeessa (esim. on tyhmää maksaa liikaa) että lausesubjektilau-
seessa (esim. on hyvä, että näistä asioista keskustellaan), voidaan ilmaista
suhtautumista ja mielipidettä.
Innitiivisubjektillisten lauseiden tavoin aineiston lausesubjektilli-
siin tapauksiin muodollisen se-subjektin sijoittaneista enemmistö on
B1-taitotason oppijoita. Esiintymiä on yhteensä 21, ja niistä vain 1 on
A2-tasolla olevan oppijan tuotos. Loput vastaukset jakautuvat siten, että
B1-oppijan lauseita on 12, B2-oppijan 6 ja C1-oppijan 2.
Aineistoni lausesubjektillisissa lauseissa sivulausesubjektia edeltää
päälause. Päälauseen olla-predikaatin edelle oppijat ovat sijoittaneet
lisäsubjektin se. Aineistoesimerkeissäni arvioidaan esimerkiksi asioi-
den kauheutta (16), tärkeyttä (17 ja 19) tai vaikeutta (18). Esimerkeissä
125
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
(16–19) viitataan kirjoittajan omiin näkemyksiin ja esimerkissä (19)
Lutherin näkemyksiin.
(16) En ole varma mitä minun pitää tehdä nyt, mutta se on kauhea, että
olemme todella riippuvaiset teknologiasta. (puola, B1)
(17) Minusta se on tärkeä, että kääntäjä pitää kiinni alkuperäiskielestä, siis
kääntäjä yrittää kääntää teksi uskollisesti. (unkari, B1)
(18) Minusta se on vaikea naiselle vaihtaa rakauksesta ja jälkestä. (B1, kiina)
(19) Lutherille se oli tärkeä, että myös kansa ymmärsi Raamatun tekstejä ja
jumalanpalveluksia (B2, saksa)
Kaikki aineistoni unkarinkielisten suomenoppijoiden muodolliset lisä-
subjektit ovat joko lausesubjektillisissa tai innitiivisubjektillisissa lau-
seissa, ja kaikkien näiden oppijoiden taitotaso on vähintään B1, kuten
esimerkissä 17 edellä. On kiinnostavaa, että unkarin kielessä vastaavan-
tyyppisissä tapauksissa puhekielessä esiintyy demonstratiivipronomini
az, kun taas kirjakielessä verbin edellä ei ole pronominia. Unkarinkie-
listen suomenoppijoiden lisäsubjektit lausesubjektien yhteydessä voivat
olla merkki puhutun unkarin vaikutuksesta tai toisaalta koulussa opitta-
vien englannin ja saksan vaikutuksesta. (Varga 2017) Unkarin kielessä
säätilaa ilmaisevat lauseet ovat subjektittomia suomen kielen tavoin
(Seilonen 1995: 153).
Kuten innitiivisubjekteistakin myös lausesubjekteista voi todeta,
oppimisen edistyneemmässä vaiheessa (vrt. Siitonen & Martin 2012)
monipuolisemmat lauserakenteet ja virkkeet tuottavat myös konteks-
teja, joihin oppija pyrkii sijoittamaan muodollisen subjektin. Opintojen
edetessä lauserakenteet, yhdyslauseiden käyttö ja virkkeiden pituus laa-
jenevat, mikä todennäköisesti aiheuttaa myös sen, että alkeistasoa edis-
tyneemmät oppijat tuottavat lauseita, joissa muodollinen se-subjekti on
lisätty innitiivisubjektin tai sivulausesubjektin yhteyteen.
Demonstratiivipronomini se voi luonnollisesti esiintyä lauseissa viit-
taamassa johonkin edellä mainittuun, mutta muodollisena subjektina
sitä (yleiskielessä) ei käytetä niissä yhteyksissä, joihin oppijat tutkimus-
aineistoni lauseissa ovat pyrkineet sen sijoittamaan.
126
HANNA JOKELA
5. Lopuksi
Suomessa on useita tapauksia, joissa prototyyppisen subjektin puuttu-
minen houkuttelee suomenoppijaa lisäämään se-pronominin muodolli-
seksi lisäsubjektiksi. Virikkeenä tähän voi toimia hänen äidinkielensä tai
muut kielet, joissa suomen kielelle ominaisia subjektittomia rakenteita
ei ole tai joissa esiintyy pronomineja muodollisen subjektin tehtävässä.
Se-pronomini on näissä tapauksissa epäreferentiaalinen ja semanttisesti
tyhjä subjektiargumentti, joka täyttää verbinetisen paikan. On mah-
dollista, että äidinkielen mallin lisäksi tai sijaan lisäsubjektien käyttöön
vaikuttaa esimerkiksi laajasti opiskeltavan ja osattavan englannin kielen
malli.
Muodolliset lisäsubjektit löytyvät aineistossani juuri sellaisista lau-
seista, joissa perussubjektia ei ole. Aineistossani näin on esimerkiksi
Ulkona on kaunista -tyyppisissä tilalauseissa, joissa adverbiaalialkuiseen
lauseeseen ei kuulu subjektia ja joissa on tilaa ja olosuhteita kuvaava
predikatiivi. Vaikeasti hahmottuvia ovat myös sivulause- ja innitiivi-
subjektit: oppija voi pyrkiä lisäämään olla-verbin eteen se-subjektin,
vaikka olla-verbiä seuraa subjektitäydennyksenä innitiivi tai sivulause.
Vaikuttaisi siltä, että joissakin konteksteissa muodollisia lisäsubjekteja
esiintyy monilla taitotasoilla, kun taas toiset liittyvät selvemmin tiettyyn
taitovaiheeseen. Kaiken kaikkiaan tilalauseista etenkin säätilan ilmauk-
sissa on eniten opintojensa alkupuolella olevien opiskelijoiden lauseita,
kun taas lause- ja innitiivisubjektillisia virkkeitä rakentavat tyypillisesti
jo opinnoissaan pidemmällä olevat. Eniten koko aineistoni lauseissa on
B1-taitotasolla olevien suomenoppijoiden lauseita. Suomen kielen opin-
tojen edetessä suomenoppija saa käsityksen suomen subjektin tyyppi-
tapauksista ja subjektittomista lauseista. Kuitenkin suomenoppijan
voi olla vaikea muistaa, että suomessa subjektin paikka voi jäädä tyh-
jäksi tai subjekti voi esiintyä epätyypillisellä paikalla tai olla muu kuin
nominatiivimuotoinen NP. Lisäsubjekti se suomen kielen rakenteen
vastaisesti tai epäodotuksenmukaisesti käytettynä vaikuttaa kielen suju-
vuuteen ja idiomaattisuuteen kielitaidon eri tasoilla. Subjektittomuus,
127
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
prototyyppiset subjektit ja epäprototyyppiset subjektit liittyvät tiiviisti
toisiinsa. Suomenoppijalle on tärkeää erilaisten lausetyyppien ja niissä
esiintyvien täydennysten hahmottaminen.
Suomessa se esiintyy puhutussa kielessä muodollisen subjektin kal-
taisessa tehtävässä ja sillä on monenlaisia funktioita ja käyttökonteksteja.
Voinee ajatella, että esimerkiksi ulkomailla suomea opiskelevat tuskin
puhesuomen perusteella lisäävät se-pronominia muodolliseksi subjek-
tiksi lauseisiin, joihin ne eivät kieliopillisesti kuulu. On kuitenkin oleel-
lista, että oppijat kaikissa oppimiskonteksteissa saavat tietoa puhutun ja
kirjoitetun kielen ilmiöistä ja niiden suhteista.
Aineistoni kattaa erityyppisiä tapauksia, ja tarkoitukseni on ollut
saada yleiskuva erilaisista muodollisen lisäsubjektin lauseista oppijan-
suomessa. Tutkimustulosten ja aiempien havaintojeni innoittamana
pidän tarkoituksenmukaisena laajentaa tutkimusta eri tyyppien yksi-
tyiskohtaisempaan tarkasteluun. Esimerkiksi erilaiset subjektittomat
tilalauseet tarjoaisivat tutkittavaa taitotasoittain sekä moniäidinkielisen
oppijanaineiston että kielikohtaisemman kontrastoinnin avulla.
Lähteet
CEFR = Common European Framework for Languages: Learning, Teaching,
Assessment. Cambridge: Cambridge University Press, 2006.
Cro, William 2001. Radical Construction Grammar: Syntactic eory in
Typological Perpective. Oxford: Oxford University Press. https://doi.
org/10.1093/acprof:oso/9780198299554.001.0001
Eriksen, Pål K., Seppo Kittilä, Leena Kolehmainen 2015. e world is raining:
Meteorological predicates and their subjects in a typological perspective. –
Marja-Liisa Helasvuo, Tuomas Huumo (Eds.), Cognitive and Interactional
Perspectives on Non-Canonical Subjects. Constructional Approaches to
Language. Amsterdam: John Benjamins, 205–228.
Hakanen, Aimo 1972. Normaalilause ja eksistentiaalilause [‘Normal sentence and
existential sentence’]. – Sananjalka 14, 36–76.
Hakulinen, Auli 1975. Suomen sitä: pragmatiikan heijastuma syntaksissa [‘e
syntax and pragmatics of Finnish sitä’]. – Sananjalka 17, 25–41.
Helasvuo, Marja-Liisa, Marjut Johansson 2008. Construing reference in con-
text: Non-specic refernce forms in Finnish and French discussion
128
HANNA JOKELA
groups.– Maria de los Ángeles Gómez González, J. Lachlan Mackenzie,
Elsa M. González Álvarez, Elsa M. (Eds.), Current Trends in Contrastive
Linguistics. Functional and Cognitive Perspectives. Studies in Functional
and Structural Linguistics 60. Amsterdam: John Benjamins Publishing
Company, 27–57.
Helasvuo, Marja-Liisa, Lea Laitinen 2006. Person in Finnish: Paradigmatic and
syntactic perspectives. – Marja-Liisa Helasvuo, Lyle Campbell (Eds.),
Grammar from the Human Perspective: Case, Space, and Person in Finn-
ish. Current Issues in Linguistic eory. Amsterdam: John Benjamins Pub-
lishing Company, 173–208. http://doi.org/10.1075/cilt.277
Helasvuo, Marja-Liisa, Tuomas Huumo 2010. Mikä subjekti on? [‘On the subject
of subject in Finnish’] – Virittäjä 114, 165–195.
Holmberg, Anders, Urpo Nikanne 2002. Expletives, subjects and topics in Finn-
ish.– Peter Svenonius (Ed.), Subjects, Expletives, and the EPP. Oxford
Studies in the Compartive Syntax. Oxford: OUP, 71–105.
ICLFI = International Corpus of Learner Finnish. Kansainvälinen oppijansuomen
korpus. Kielipankki. http://urn./urn:nbn::lb-20140730163
Ivaska, Ilmari 2013. Lausetyyppien sekoittuminen edistyneessä oppijansuomessa:
Näkökulmana eksistentiaalilause [‘Clause type confusion in advanced
learner Finnish: existential sentence as our perspective’]. – Lähivõrdlusi.
Lähivertailuja 21, 65–85. https://doi.org/10.5128/LV21.03
Ivaska, Ilmari 2014. Mahdollisuuden ilmaiseminen S1-suomea ja edistynyttä
S2-suomea erottavana piirteenä [‘Expressions of possibility as a dis-
tinguishing feature between L1-Finnish and advanced L2-Finnish’]. –
Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 24, 47–78. https://doi.org/10.5128/LV24.02
Ivaska, Ilmari 2015. Edistyneen oppijansuomen konstruktiopiirteitä korpusvetoi-
sesti: avainrakenneanalyysi [‘Corpus-driven Approach towards Construc-
tional Features of Advanced Learner Finnish: Key Structure Analysis’].
Turun yliopiston julkaisuja C 409. Turku: Turun yliopisto. http://urn./
URN:ISBN:978-951-29-6204-4
Jantunen, Jarmo Harri 2011. Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI):
typologia, taustamuuttujat ja annotointi [‘International corpus of learner
Finnish (ICLFI): typology, variables and annotation’]. – Lähivõrdlusi.
Lähivertailuja 21, 86–105. https://doi.org/10.5128/LV21.04
Jantunen, Jarmo Harri 2015. Oppimiskontekstin vaikutus oppijanpragmatiik-
kaan: astemääritteet leksikaalisina nallekarhuina [‘Learning context and its
eect on learner pragmatics: degree modiers as lexical teddy bears’]. –
Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 25, 105–136. https://doi.org/10.5128/LV25.05
129
SE-PRONOMINI MUODOLLISENA SUBJEKTINA SUOMENOPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ
Kajander, Mikko 2013. Suomen eksistentiaalilause toisen kielen oppimisen
polulla [‘Paths of learning Finnish existential sentences’]. Jyväskylä Stud-
ies in Humanities 220. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. http://urn./
URN:ISBN:978-951-39-5530-4
Kolehmainen, Leena 2010. Sääverbien syntaksia ja semantiikkaa [‘e syntax and
semantics of meteorological verbs’]. – Virittäjä 114, 5–38.
Laine, Jenni 2013. Onko suomen kieli helppo vai helppoa? Suomenoppijoiden pre-
dikatiivit kopulalauseessa. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto.
Laitinen, Lea 1995. Nollapersoona [‘e zero person’]. – Virittäjä 99, 337–358.
Löund, Juhani 1998. Suomen kirjoitetun yleiskielen passiivi [‘e passive in stan-
dard written Finnish’]. Turku: Åbo Akademis förlag.
Seilonen, Marja 1995. Suomen subjektittomien lauseiden vastineita unkarissa. –
Hung arologische Beitr äge 3 , 151–1 65.
Seilonen, Marja 2013. Epäsuora henkilöön viittaaminen oppijansuomessa
[‘Indirect references in Finnish learner language’]. Jyväskylä Stud-
ies in Humanities 197. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. http://urn./
URN:ISBN:978-951-39-5025-5
Shore, Susanna 2008. Lauseidentekstuaalisestajäsennyksestä [‘e textual organ-
isation of clauses’]. – Virittäjä 112, 24–65.
Siitonen, Kirsti 2012. Nollapersoonalauseet edistyneen suomenoppijan käytössä ja
tulkittavina [‘Zero person -sentences and advanced students of Finnish’].–
Sananjalka 42, 157–166.
Siitonen, Kirsti, Maisa Martin 2012. Suomen kielen U-verbit taitotason indikaat-
torina [‘U-system verbs as indicators of prociency level’]. – Lähivõrdlusi.
Lähivertailuja 22, 369–406. https://doi.org/10.5128/LV22.13
Suomen mestari 1 = Gehring, Sonja, Sanni Heinzmann 2012. Suomen kielen
oppikirja aikuisille. Helsinki: Finn Lectura.
Suomen mestari 2 = Gehring, Sonja, Sanni Heinzmann 2013. Suomen kielen
oppikirja aikuisille. Helsinki: Finn Lectura.
Svenonius, Peter 2002. Introduction. – Peter Svenonius (Ed.), Subjects, Expletives,
and the EPP. Oxford Studies in the Compartive Syntax. Oxford: OUP, 3–29.
Tarvainen, Kalevi 1985. Kielioppia kontrastiivisesti: Suomesta saksaksi. Saksan
kielen laitoksen julkaisuja 4. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Tenhonen-Lightfoot, Erja 1992. Aspekte der Andere am Beispiel von nnischen
und deutschen Bankdienstleistungs- und Telekommunikationspros-
pekten. Julkaisematon lisensiaatintutkielma. Vaasan yliopisto.
Varga, Judit 2017. Henkilökohtaisessa sähköpostikeskustelussa saatu informaatio
14.8. [‘Email’].
130
HANNA JOKELA
Vilkuna, Maria 1996. Suomen lauseopin perusteet [‘FundamentalsofFinnish Syn-
tax’]. Edita: Helsinki.
VISK = Hakulinen, Auli, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja
Riitta Heinonen, Irja Alho 2008. Iso suomen kielioppi [‘Grammar of Finn-
ish’]. Verkkoversio. SKS:n toimituksia 950. Helsinki: Suomalaisen Kirjal-
lisuuden Seura. http://scripta.kotus./visk (1.6.2017).
White Leila, 2010. Suomen kielioppia ulkomaalaisille [‘Finnish Language for
Foreigners’]. 8. painos. Helsinki: Finn Lectura.
Hanna Jokela
suomen kieli, kieli- ja käännöstieteiden laitos
20014 Turun yliopisto, Finland
hanna.jokela@utu.fi
131
Formal subject
se
from a Finnish learner’s viewpoint
HANNA JOKELA
University of Turku
Abstract. is article focuses on formal subjects in Finnish as a foreign lan-
guage learners’ texts. My aim is to study sentences, which in Finnish are sub-
jectless, or have a non-typical subject. Prototypical subject in Finnish is in
nominative, agrees with the predicate, and is in preverbal position. In Finn-
ish, however, there are plenty of subjectless constructions and clause types, for
example dierent expressions of weather and state. In Finnish, formal subjects
are not part of these constructions. ere are also non-typical subjects, such as
clausal and innitival subjects, or partitive subjects in existential clauses. Unlike
in many Indoeuropean languages, in standard Finnish, there are no formal sub-
jects (also known as expletives), which are non-referential, “sematically empty”,
and formally full the role of subject.
Based on my earlier teaching experiences and this study, learners of Finnish
tend to add a formal subject, an additional and unnecessary subject, in clauses
which in Finnish actually are naturally subjectless, or have a subject which is not
a prototypical nominative subject. Multifunctional, diverse and familiar pro-
noun se is applied by learners in case they have decided to add an additional
subject argument.
My data comes from International Corpus of Learner Finnish (ICLFI).
Majority, 61%, of formal subject clauses in my data are produced by learners
on language skill level B1 or B2. My aim is to provide an overview on additional
formal se-subject in learners’ written Finnish. Formal subjects are known in
many language, whereas in Finnish there is a variety of subjectless construc-
tions. is phenomen is interesting from a point of view of Finnish syntax, and
learners’ language.
Keywords: expletive; innitival subject; L2; subjectless; syntax; Finnish lan-
guage
