No full-text available
To read the full-text of this research,
you can request a copy directly from the authors.
Long-Term Effects of Extended Unemployment Benefits for Older Workers
... More recently, Kyyrä and Pesola [2017] use Swedish data and exploit a reform in 2005 which postponed the age at which worker can obtain longer unemployment benefits for workers born after 1950. They find that a postponement in this threshold leads to 9% increase in months worked and labour income. ...
... This would make the results less reliable and reduce the confidence in the causal interpretation. To check if my estimation produces jumps of similar size in other points of the distribution, I run a placebo test by running RDD models with the same specification in other points of the age distribution in the spirit of Kyyrä and Pesola [2017]. In practice, I run my preferred specification with fake discontinuities using a 24 months moving window sample centered at the fake cutoff. ...
... This would then imply higher costs for the government and additional negative externalities. In this section, I tackle this issue by looking at policies which are likely to interact with unemployment benefits according to previous research, such as disability benefits and pensions (Inderbitzin et al., 2016;Kyyrä and Pesola, 2017). ...
This thesis consists of three chapters. In the first chapter (The Medium Term Effects of Unemployment Benefits), I explore the effect of longer potential duration of unemployment benefits on workers’ employment over 4 years after layoff. To this purpose, I exploit rich and novel administrative data from Italy. The identification is based on an age at layoff rule which determines 4 additional months of benefits for workers who are fired after turning 50 years of age. I use this in a Regression Discontinuity Design with a donut correction to account for strategic delay of layoff in the neighbourhood of the age threshold. I show that workers with longer potential benefits spend more time on benefits and in nonemployment before finding a new job than workers fired before turning 50 years of age. However, I find that the two groups of workers spend a similar amount of time in nonemployment over 4 years since layoff. This shows that classical estimates of nonemployment effects of unemployment benefits, which do not take into account recurrent nonemployment spells, tend to overestimate these negative effects. In the second chapter (Happy Birthday? Manipulation and Selection in Unemployment Insurance), with Luca Citino (LSE and Bank of Italy) and Kilian Russ (Bonn School of Economics), we study the strategic timing of layoff for workers to gain eligibility to longer benefits. We use rich Italian administrative data and we focus on an age at layoff rule which determined an increase in unemployment benefit potential duration for workers fired after turning 50 years of age. We find that, in a neighbourhood of the threshold, a relevant share of individuals delays the date of layoff in order to be eligible to longer benefits. These workers are more likely to be women, white collar, part time and to be employed in small firms with respect to workers who do not engage in manipulation. Most importantly, these workers show a higher baseline risk of long-term unemployment. Although manipulation leads to a large increase in benefits, the mechanical component plays a central role and behavioural responses are limited. In third chapter (Teacher Turnover? Does it Matter for Student Achievement), with Shqiponja Telhaj (University of Sussex) and Steve Gibbons (LSE), we study the effect of teacher turnover in UK secondary schools. By using a rich regression model and large administrative data, we find that teacher turnover has a small negative, but highly statistically significant, effect on pupils’ performance. This effect is stronger for pupils at the bottom of grade distribution and from disadvantaged background.
We analyse the extent and determinants of somewhat gloomy employment prospects of older unemployed populations in Austria, the Czech Republic, Poland, and Slovakia. For this purpose, we explore European Union Statistics on Income and Living Conditions over the period 2004–2014. Survival estimates suggest that older unemployed workers face lower job-finding probabilities compared to prime-age unemployed workers, while this age-based gap increases with longer unemployment spells. The results of estimating the hazard models reveal that the job-finding probability of older unemployed workers is about 20–25% lower than that of the prime-age group, even after controlling for explanatory covariates and unobserved heterogeneity. Unemployment duration appears to be the major determinant of job-finding probability within both age groups. In contrast, the impact of explanatory covariates (gender, education, household characteristics, etc.) is relatively less robust and/or uniform.
Tässä raportissa arvioidaan työttömyydestä syntyvien suorien kustannusten, kuten työttömyysturvan, työvoimapalvelujen
ja työllistämistoimenpiteiden, lisäksi epäsuoria kustannuksia, kuten verotulojen menetystä, sosiaali- ja terveyspalvelumenoja
sekä työttömien tulonmenetystä. Koko kansantalouden tasolla arvioituna työttömyyden laajat kustannukset
vuonna 2016 olivat 10,8 miljardia euroa. Työttömyysturvan ja työvoimapalvelujen osuus näistä kustannuksista
oli 5,6 miljardia euroa. Työttömien arvioitu osuus toimeentulotuesta ja asumistuesta oli 1,1 miljardia. Verotulojen
ja työttömyysvakuutusmaksujen menetys oli 4,1 miljardia.
Yksilötasolla työttömyyden kustannuksia arvioidaan simuloimalla SISU-mallilla muutoksia tulonsiirroissa ja veroissa
tilanteessa, jossa työtön työllistyy työttömyytensä keston ajaksi. Laskelmien mukaan keskimääräisen työttömän saamat
tulonsiirrot ovat noin 6 000 euroa hänen maksamiaan veroja suuremmat vuositasolla. Työttömyys- ja työllisyystilanteiden
nettoverojen erotus on reilut 12 000 euroa. Keskeisimpiä mikrosimulointilaskentojen perusteella tehtyjä havaintoja
kuitenkin on, että työttömyyden kustannukset ja työllistymisen hyödyt ovat varsin eri suuruiset eri työttömien
ryhmissä.
Työvoimapoliittisten toimenpiteiden hyötyjä ja kustannuksia arvioitaessa havaitaan, että palkkatuen kustannukset
julkisella ja yksityisellä sektorilla ovat samantasoiset, mutta työllistäminen palkkatuella julkiselle sektorille näyttää
johtavan ainoastaan lyhytaikaiseen työllistymiseen eikä näytä vaikuttavan lainkaan tuloihin. Työllistäminen palkkatuella
yksityiselle sektorille puolestaan näyttää myönteisesti vaikuttavan sekä tuloihin että työllistymiseen myös työllistämistoimenpiteen
jälkeen. Sen sijaan työharjoittelulla ja työelämävalmennuksella sekä valmentavalla koulutuksella
ei näytä olevan juurikaan vaikutusta työllistymiseen tai tuloihin. Oppisopimuskoulutuksilla on selkeä myönteinen
vaikutus sekä työllistymiseen ja tuloihin. Starttirahaa saavat työttömät todennäköisesti työllistyvät, mutta heidän tulonsa
ovat vertailuryhmää alhaisemmat. Pitkäaikaistyöttömille tarkoitetut palkkatuet ovat kalliita, eivätkä näytä juuri
lisäävän pitkäaikaistyöttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Ammatilliset koulutukset ovat kalliita, mutta
näyttävät johtavan parempaan työllisyyteen ja korkeampiin tuloihin 1-2 vuoden kuluessa koulutuksen alusta.
ResearchGate has not been able to resolve any references for this publication.