Content uploaded by Heidi Björklund
Author content
All content in this area was uploaded by Heidi Björklund on Nov 04, 2016
Content may be subject to copyright.
Linnut
vuosikirja 2015
40
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
Petolintuvuosi 2015,
pesimistulokset ja kannankehitykset
Heidi Björklund, Pertti Saurola & Jari Valkama
Tunturipöllön poikanen toisesta
varmistuneesta pesinnästä Utsjoella
vuonna 2015. Petteri Polojärvi
Snowy owl young from one of the
two veried breeding attempts in
Utsjoki, Lapland.
41
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
770
760
750
740
730
720
710
700
690
680
670
770
760
750
740
730
720
710
700
690
680
670
10 30 40 50 60 70
20
10 30 40 50 60 70
20
Kuva 1. Petolintujen
ruutuseurantaan osal-
listuneet 10 × 10 km
yhtenäiskoordinaa-
tistoruudut, jotka on
tutkittu 2015 (oranssi)
tai vähintään kerran
1982–2014 (sininen).
Fig. 1. Raptor Grid
study plots studied in
2015 (orange) or at
least once in 1982–
2014 (blue), based on
a 10 × 10 km grid of
the Finnish Uniform
Coordinate System.
LINNUSTONSEURANTA
Ympäristömuutokset vaikuttavat petolintui-
hin suoraan ja epäsuorasti (Coeurdassier
ym. 2014, Paprocki ym. 2014), joten peto-
lintukantojen seuranta on tärkeää ympäris-
tön tilan seurannan ja ympäristömuutosten
havaitsemisen kannalta. Petolinnut puoles-
taan vaikuttavat muiden lajien esiintymi-
seen (Burgas ym. 2014, Sergio ym. 2006),
joten petolintujen kannankehitys voi kertoa
epäsuorasti myös muiden lajien hyvinvoin-
nista.
Suomen petolintukantoja on seurattu
vapaaehtoisten rengastajien ja petolintu-
harrastajien työpanoksella jo yli 30 vuotta.
Tässä raportissa esittelemme petolintuseu-
rannan tuloksia muista kuin erityisseuran-
nassa olevista petolintulajeista. Poikkeuk-
sena on kalasääski, jonka seurantatuloksia
esitellään lyhyesti.
Seuranta- ja analysointimenetelmät
Luonnontieteellisen keskusmuseon Luo-
muksen koordinoimaan ja valtaosin ympä-
ristöministeriön rahoittamaan petolintuseu-
rantaan kerätään aineistoa usealla tavalla.
Petoruutuseuranta (1982–) perustuu yh-
tenäiskoordinaatiston 10 × 10 km ruutui-
hin (kuva 1), joilta selvitetään vuosittain eri
petolintulajien asuttujen reviirien ja munit-
tujen pesien määrät sekä poikastuotto aloi-
tettua pesintää kohti (1984–). Kun petoruu-
dun tarkastusteho pysyy suunnilleen sama-
na, petoruudun tietoja voidaan vertailla eri
vuosina ja määrien kehitys voidaan laskea
useiden ruutujen tietojen perusteella. Peto-
ruutuaineiston reviirien ja pesien määristä
sekä keskimääräisestä poikastuotosta las-
kettiin kannankehitysindeksit TRIM-ohjel-
malla (Pannekoek & van Strien 2005, van
der Meij 2011). Indeksien laskemisessa on
otettu huomioon aineiston ajallinen riippu-
vuus (perättäisinä vuosina ruudulla todetut
määrät eivät ole riippumattomia). Vertailu-
vuodeksi valittiin nyt petoruutuseurannan
ensimmäinen vuosi 1982 (indeksiarvo 1;
poikastuoton osalta 1984), johon muiden
vuosien tietoja on verrattu. Vuosi 2015 oli
petoruutuseurannan 34. vuosi.
Yhteenvetoseurannassa (1986–) petolin-
turengastajat ja työryhmät ilmoittavat BirdLi-
fe Suomen jäsenyhdistysten havaintojenke-
ruualueittain (kuva 2) tarkastamiensa pesä-
alustojen ja reviirien määrät, löytyneiden
pesien, maastopoikueiden ja muiden asut-
tujen reviirien määrät, sekä pesien muna-
määrät ja poikastuotot. Kaikkien petolintu-
jen poikasia tai pesiviä aikuisia rengastanei-
den tulisi ilmoittaa nämä tietonsa yhteenve-
toseurantaan. Vuosi 2015 oli tasavuosi, sillä
yhteenvetoseuranta on jatkunut 30 vuotta.
Petolintujen pesistä kerätään pesäilmoi-
tusaineistoa (1982–), joka sisältää tarkem-
mat tiedot pesän ympäristöolosuhteista ja
tarkastuskäynneistä.
Sääksiseurantaan (1971–) raportoidaan
vuosittain kaikkien tunnettujen sääksenpe-
sien tarkastustiedot, joiden perusteella voi-
daan tulkita kunkin reviirin pesimistulos ja
pesintöjen poikastuotto.
Petoruutuaineiston reviirimääriin pe-
rustuvat lajien kannankehityskuvaajat on
koottu kuvaan 3. Pesämäärien kehitykset
olivat samankaltaisia kuin reviirimäärien ja
lajien poikastuotossa oli merkitsevä suunta-
us vain varpuspöllöllä, joten niistä ei esite-
tä kuvia. Yhteenvetoseurannan tiedoista on
koottu pesä- ja reviirimäärät alueittain (tau-
lukot 1–3, kuvat 4–6) sekä laskettu pesin-
nän tunnusluvut 2015 ja koko seurantajak-
solla (taulukko 4). Taulukkoon 5 on koottu
petoruutuseurannassa havaitut petolintula-
jien maksimimäärät sadan neliökilometrin
petoruuduilla.
Aineistomäärät 2015
Petoruutuseurantaan osallistui 142 peto-
ruutua (korjattu luku 2014: 141). Seuranta
alkoi kolmella uudella petoruudulla ja lop-
pui kolmella ruudulla. Neljällä ruudulla pi-
dettiin välivuotta ja tauon jälkeen petoruu-
tuseuranta alkoi uudestaan 2015 viidellä
petoruudulla. Koko petoruutuseuranta-ajan
mukana olleita petoruutuja on 25 ja peto-
ruutuja on tutkittu keskimäärin 14 vuotta.
Yhteenvetoseurantaan osallistui 271
rengastajaa tai työryhmää 379 lomakkeel-
la. Petolintujen pesäpaikkoja tarkastettiin
41 987, mihin sisältyy taulukossa 1 mai-
nitut tarkastettujen pesien määrät sekä tar-
kastettujen reviirien määrät seuraavilta la-
jeilta: varpushaukka (827), ruskosuohaukka
(378), sinisuohaukka (174), arosuohaukka
(14), niittysuohaukka (7), huuhkaja (700) ja
suopöllö (247). Pesintä varmistettiin 5 390
päiväpetolinnun ja 2 661 pöllön reviiriltä
(yhteensä 8 051).
Petolintujen pesäilmoituksia palautet-
tiin noin 2 710 pesästä. Sääksiseurantaan
ilmoitettiin tiedot 2 174 tarkastetusta kala-
sääsken pesästä.
Pesimäkauden olosuhteet
Ilmatieteen laitoksen mukaan kevät 2015
oli yleisesti ottaen leuto, mutta toukokuu
oli keskimääräistä viileämpi ja sateisempi
(Ilmatieteen laitos 2015a). Koleus jatkui pit-
källe kesään. Kesäkuu oli suuressa osassa
maata 1–2 astetta keskimääräistä viileämpi
ja jopa harvinaisen viileä maan länsiosis-
sa Pirkanmaalta Etelä-Lappiin (Ilmatieteen
laitos 2015b). Kesäkuussa Pohjois-Pohjan-
maalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa myös
satoi poikkeuksellisen paljon. Heinäkuus-
sa mitattiin vain kolme hellepäivää ja kuun
42
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
PETOLINTUVUOSI 2015
Isoja Varik- Teko- Teko- Viiru- Lehto- Helmi- Varpus- Isoja Tikan- Muita
risu- sen ja pesiä pesiä pöllön pöllön pöllön pöllön luon- koloja
pesiä oravan isoille pikku- pönt- pönt- pönt- pönt- non-
pesiä hau- hau- töjä töjä töjä töjä koloja
Alue (yhdistys) koille koille
Area (A) (B) (C) (D) (E) (F) (G) (H) (I) (J) (K)
01 Ahvenanmaa (ÅFF) 0 9 0 0 0 0 0 0 0 0 0
11 Varsinais-Suomi (TLY) 314 8 119 659 62 330 153 255 15 41 0
12 Satakunta (PLY ja RSLH) 229 50 20 231 202 243 83 77 25 35 0
21 L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) 139 171 54 436 227 636 103 339 98 156 25
22 K.- ja P.-Uusimaa (Apus) 40 95 26 376 130 280 164 185 60 74 27
23 Itä-Uusimaa (PSLY) 7 18 1 374 19 37 17 11 24 22 3
31 Kymenlaakso (KyLY) 214 69 126 477 163 222 104 94 150 103 18
32 Etelä-Karjala (EKLY) 78 46 29 453 148 67 164 76 31 36 1
41 Lounais-Häme (LHLH) 69 9 39 114 82 61 51 59 15 11 19
42 Kanta-Häme (K-HLY) 135 80 83 223 547 209 161 589 128 117 8
43 Päijät-Häme (P-HLY) 105 28 165 244 275 125 71 60 22 49 0
44 Pirkanmaa (PiLY) 172 83 197 786 302 617 245 1050 32 57 31
46 Valkeakoski (VLH) 35 45 22 176 61 155 51 232 30 38 14
51 Etelä-Savo (Oriolus) 190 44 135 80 348 7 120 130 12 19 29
54 Pohjois-Savo (Kuikka) 125 50 35 44 139 12 220 96 37 53 84
57 Pohjois-Karjala (PKLTY) 727 87 89 389 118 22 246 38 134 1069 6
61 Keski-Suomi (KSLY) 330 54 96 122 507 114 205 316 60 70 48
71 Suomenselkä (SSLTY) 161 44 78 866 297 23 1092 1014 130 114 23
72 Suupohja (SpLY ja OA) 269 168 104 653 195 75 508 154 330 218 1
73 Merenkurkku (MLY ja OA) 84 69 32 252 64 26 100 126 147 83 2
74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 80 18 167 440 232 3 631 319 17 6 0
81 P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) 252 100 85 179 115 12 658 295 139 84 59
82 Kainuu (KLY) 94 106 35 19 25 0 26 20 33 56 2
91 Kemi-Tornio (Xenus) 57 12 73 171 2 0 249 173 35 22 2
92 Lappi (LLY) 176 116 0 239 8 0 452 12 144 112 133
Yhteensä Total 4082 1579 1810 8003 4268 3276 5874 5720 1848 2645 535
Taulukko 1. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesätyyppien määrät paikallisyhdistyksittäin vuonna 2015.
Table 1. The numbers of potential nest sites checked in 2015. A = big twig nests, B = nests built by Corvidae or Sciurus vulgaris, C = articial
nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis, D = articial nests for small Falco spp, E = nest-boxes for Strix uralensis, F = nest-boxes for Strix
aluco, G = nest-boxes for Aegolius funereus, H = nest-boxes for Glaucidium passerinum, I = big natural holes, J = holes made by medium sized
woodpeckers, K = others.
Kuva 2. BirdLife Suomen jäsenyhdistysten ha-
vaintojenkeruualueet. Alueiden nimet taulu-
koissa 1–3.
Fig. 2. The areas of local ornithological soci-
eties of BirdLife Finland. Names of the areas
are in Tables 1–3.
keskilämpötila jäi koko Suomessa alle pit-
käaikaisen keskiarvon, mutta erityisen vii-
leää oli maan itä- ja pohjoisosissa (Ilmatie-
teen laitos 2015c). Myös heinäkuussa satoi
tavanomaista enemmän. Sen sijaan elokuu
oli keskimääräistä lämpimämpi ja vähäsa-
teinen (Ilmatieteen laitos 2015d).
Pohjois-Suomessa oli pikkujyrsijöitä
syövillä petolinnuilla hyvä ravintotilanne
pesimäaikaan, kun taas etelässä myyriä
oli tarjolla laikuittain tai niukasti. Luon-
nonvarakeskuksen (Luke) mukaan Pohjois-
Suomessa myyräkannat kasvoivat 2014 ja
vuodelle 2015 osui laajalla alueella myy-
rähuippu, joka jatkui syksyyn 2015 (Hent-
tonen & Huitu 2015). Nämä myyräkan-
nat hiipuvat kesäksi 2016. Etelä-Suomessa
myyriä oli syksyllä 2014 paikoitellen koh-
tuullisesti, mutta nämä kannat romahti-
vat talvella 2014/15 (Huitu & Henttonen
2015). Etelä- ja Itä-Suomessa myyräkannat
kuitenkin kasvoivat syksyllä 2015 ja huip-
pua odotetaan loppuvuodeksi 2016 (Hent-
tonen & Huitu 2015).
Luken tulokset heijastuvat petolinturen-
gastajien kommenteissa myyrämääristä.
Lapista Jorma Halonen, Petri Piisilä ja Arto
Linnas kertoivat runsaista myyrämääristä ja
myös Pohjois-Pohjanmaalla (Antero Autio)
ja Kemi–Tornion alueella (Matti Suopajärvi)
myyriä oli kohtalaisen hyvin. Myyräkanto-
jen laikuittaisuudesta raportoivat Pekka
Peura Merenkurkusta, Juha Tuomaala Suo-
menselältä, Tomi Hakkari ja Mikko Haka-
nen Keski-Suomesta, Kalevi Rutonen Poh-
jois-Savosta sekä Tapio Solonen ja Jukka
Tanner Uudeltamaalta. Myyrätihentymis-
sä pikkujyrsijöitä syöviä petolintuja saattoi
pesiä runsaastikin. Myyrätilanne mainit-
tiin puolestaan heikoksi Pohjois-Karjalassa
(Jenny Kilpiäinen, Toni Nurmi, Janne Lep-
pänen), Etelä-Karjalassa (Seppo Valjakka),
Etelä-Savossa (Sampo Liukko), Päijät-Hä-
meessä (Heikki Aarela) ja yleisesti ottaen
Uudellamaalla (Tapio Solonen).
Luken mukaan metsäkanalintukannat
pienenivät lähes koko maassa 2015. Met-
säkanalinnut ovat vähentyneet parin vuo-
den ajan huippuvuosista 2011–2013 osa-
na kanalinnuille tyypillistä kannanvaihte-
lua. Kesän viileys ja sateisuus luultavasti
heikensi kanalintujen poikastuottoa, mut-
ta poikastuotossa oli alueellista vaihtelua.
(Luonnonvarakeskus 2015)
Rengastajat raportoivat muutamista pe-
tolintujen pesien hävityksistä, mikä osoit-
taa, että laitonta petolintuvainoa esiintyy
yhä.
43
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
LINNUSTONSEURANTA
Mehiläis- Ruskosuo- Sinisuo- Kana- Varpus- Hiiri- Pie- Tuuli- Ampu- Nuoli-
Alue (yhdistys) haukka haukka haukka haukka haukka haukka kana haukka haukka haukka
Area PERAPI CIRAER CIRCYA ACCGEN ACCNIS BUTBUT BUTLAG FALTIN FALCOL FALSUB
01 Ahvenanmaa (ÅFF) - - - - 1 - - - - -
11 Varsinais-Suomi (TLY) - - - 100 53 39 - 187 - 7
12 Satakunta (PLY ja RSLH) 3 6 - 63 5 13 - 135 - 7
21 L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) 2 7 - 54 7 7 - 52 - 28
22 K.- ja P.-Uusimaa (Apus) - 2 - 10 4 3 - 96 - 3
23 Itä-Uusimaa (PSLY) - 4 - 5 2 2 - 112 - 4
31 Kymenlaakso (KyLY) 8 10 - 43 28 40 - 257 - 9
32 Etelä-Karjala (EKLY) 2 17 - 19 3 17 - 248 1 7
41 Lounais-Häme (LHLH) 1 - - 35 2 8 - 68 - 1
42 Kanta-Häme (K-HLY) 2 - - 31 4 7 - 79 - 2
43 Päijät-Häme (P-HLY) 5 5 - 14 5 22 - 148 - 1
44 Pirkanmaa (PiLY) 7 21 - 54 53 47 - 380 - 13
46 Valkeakoski (VLH) - 11 - 10 4 3 - 76 - 2
51 Etelä-Savo (Oriolus) - 17 - 59 9 25 - 23 2 1
54 Pohjois-Savo (Kuikka) 1 1 - 38 1 10 - 30 - -
57 Pohjois-Karjala (PKLTY) 13 2 - 90 15 93 - 114 - 4
61 Keski-Suomi (KSLY) - 7 1 101 7 17 - 42 1 10
71 Suomenselkä (SSLTY) - 4 - 81 15 12 - 447 - 10
72 Suupohja (SpLY ja OA) 3 - - 86 30 15 - 222 1 1
73 Merenkurkku (MLY ja OA) 1 4 - 11 3 3 - 89 - 6
74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) - 7 1 88 7 11 - 216 1 5
81 P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) 1 4 4 74 6 11 - 84 2 8
82 Kainuu (KLY) 1 1 1 23 - 2 - 7 1 9
91 Kemi-Tornio (Xenus) - 3 1 3 2 2 - 44 - - Yht./
92 Lappi (LLY) - - 1 6 - 1 45 43 26 - Total
Pesintöjä Breeding attempts 50 133 9 1098 266 410 45 3199 35 138 5383
Reviirejä yhteensä 239 309 95 1445 561 809 86 3482 85 483 7594
Occupied territories
Taulukko 2. Ilmoitetut päiväpetolintujen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 2015.
Table 2. Numbers of active nests and edged broods of diurnal raptors reported in different areas in 2015.
Lajikohtaiset tulokset
ja tulosten tarkastelu
Mehiläishaukka
Mehiläishaukalla menee edelleen huonos-
ti. Petoruutuaineistosta laskettu kannanmuu-
tosindeksi osoittaa 2,1 prosentin vuosittais-
ta vähenemää (kuva 3), minkä seurauksena
mehiläishaukan runsaus on 1980-luvun alus-
ta pudonnut lähes puoleen. Pitkäaikaisen ja
jatkuvan taantumisen vuoksi mehiläishaukan
uhanalaisluokitus muutettiin vuonna 2015
vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi (Tiainen
ym. 2016).
Mehiläishaukan pesintöjä varmistettiin
vain 50 (2014: 71). Eniten pesiä löytyi Poh-
jois-Karjalasta (13; taulukko 2), Kymenlaak-
sosta (8) ja Pirkanmaalta (7); muiden paikal-
lisyhdistysten alueilta löytyi korkeintaan yk-
sittäisiä pesiä. Petoruuduilta koko ruutuseu-
ranta-aikana löydetyt mehiläishaukan maksi-
mimäärät ovat neljä aloitettua pesintää ja 10
asuttua reviiriä (taulukko 5).
Mehiläishaukkojen pesimistulos jäi surke-
aksi luultavasti kolean sään ja kehnon ampi-
aiskesän takia. Onnistuneissakin pesissä poi-
kasmäärä jäi alle vuosikeskiarvojen keskiar-
von (taulukko 4), mutta erityisen huonoksi jäi
pesimistulos aloitettua pesintää kohti. Tämä
johtui etupäässä siitä, että lähes kolmannes
pesinnöistä epäonnistui.
Ruskosuohaukka
Ruskosuohaukan vuosittaista kannankehitys-
tä verrattiin muista lajeista poiketen vuoteen
1997, sillä vertaaminen vuoden 1982 peto-
ruutujen vähäiseen ruskosuohaukka-aineis-
toon olisi tuottanut hyvin epävarmoja kan-
nankehitysindeksejä.
Petoruutuseurannan mukaan ruskosuo-
haukka kuuluu menestyjiin – koko seurannan
aikana tarkasteltuna lajin runsaus on kasva-
nut yli kolmen prosentin vuosivauhtia (kuva
3). Pesimäkanta on kuitenkin ollut vakaa jo
viimeiset 15 vuotta. Laji leviää edelleen poh-
joiseen, mutta on jo lähes täysin kadonnut
Lounais-Suomesta.
Ruskosuohaukkojen pesintöjä kirjattiin yh-
teenvetolomakkeille yhteensä 133, vuonna
2014 vastaava luku oli hieman suurempi eli
141. Vähintään 10 pesintää varmistui Pirkan-
maalla, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Val-
keakosken alueella ja Kymenlaaksossa (tau-
lukko 2). Varsinais-Suomessa pesintöjä ei to-
Ruskosuohaukkakoiras. Arto Linnaksen ja Sampo Liukon Etelä-Savosta 1995–2015 keräämän
86 pesän aineiston mukaan ruskosuohaukat aloittavat muninnan pääosin toukokuun kahden
ensimmäisen viikon aikana. tero Pelkonen
Western marsh harrier male. The species starts laying eggs mainly during the rst two weeks of May in
area 51, according to the data collected by Arto Linnas and Sampo Liukko in 1995–2015 (86 nests).
44
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Hiirihaukka
Buteo buteo
reviirit territories
muutos change 1982–2015: –1,8 % / vuosi year **
0
1
2
3
4
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
0,5
1,5
2,5
3,5
4,5
Helmipöllö
Aegolius funereus
reviirit territories
(muutos change 1982–2015:
–2,3 % / vuosi year **)
0
1
2
3
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
0,5
1,5
2,5
3,5
Sarvipöllö
Asio otus
reviirit territories
(muutos change 1982–2015:
–2,4 % / vuosi year **)
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Kanahaukka
Accipiter gentilis
reviirit territories
muutos change 1982–2015: –0,7 % / vuosi year **
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Nuolihaukka
Falco subbuteo
reviirit territories
muutos change 1982–2015: +1,2 % / vuosi year **
Vuosi Year
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Viirupöllö
Strix uralensis
reviirit territories
muutos change 1982–2015: +0,9 % / vuosi year **
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Lehtopöllö
Strix aluco
reviirit territories
muutos change 1982–2015: –0,1 % / vuosi year (NS)
Trend
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Kannankehitysindeksi
Trend Index
Sinisuohaukka
Circus cyaneus
reviirit territories
muutos change 1982–2015:
–2,3 % / vuosi year **
0
1
2
3
4
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
5
Tuulihaukka
Falco tinnunculus
reviirit territories
muutos change 1982–2015: +4,8 % / vuosi year **
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Ruskosuohaukka
Circus aeruginosus
reviirit territories
–0,5
muutos change 1982–2015: +3,3 % / vuosi year **
0
1
2
3
4
6
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
5
Varpuspöllö
Glaucidium passerinum
reviirit territories
(muutos change 1982–2015: +1,8 % / vuosi year **)
0
0,5
1
1,5
2
2,5
Trend
index
Varpushaukka
Accipiter nisus
reviirit territories
muutos change 1982–2015: –1,1 % / vuosi year **
Vuosi Year
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Huuhkaja
Bubo bubo
reviirit territories
muutos change 1982–2015: –2,8 % / vuosi year **
Kannankehitysindeksi
0
0,5
1
1,5
2
2,5
1980 1985 1990 1995 20052000 2010 2015
Mehiläishaukka
Pernis apivorus
reviirit territories
muutos change 1982–2015: –2,1 % / vuosi year **
Kuva 3. Kahdeksan päiväpetolintu- ja kuuden pöllölajin vuosittaiset kannankehitysindeksit 1982–
2015 petoruuduilta löydettyjen reviirimäärien perusteella. Viivalla toisiinsa liitetyt indeksit (pallot)
ja 95 %:n luottamusvälit (pystysuorat janat) laskettiin TRIM-ohjelmalla, missä vertailuvuodek-
si (indeksitaso 1) valittiin seurannan aloitusvuosi 1982 (ruskosuohaukalla 1997, ks. teksti). Jos
vuosi-indeksin luottamusvälit leikkaavat indeksitason 1 viivan, kyseisen vuoden kannankehitysin-
deksi ei poikkea merkitsevästi seurannan aloitusvuodesta. Jos vuosi-indeksi luottamusväleineen
on indeksitason 1 viivan yläpuolella / alapuolella, kyseisen vuoden kannankehitysindeksi on
merkitsevästi suurempi / pienempi kuin vertailuvuonna. Punainen luku on TRIMin laskema pit-
kän aikavälin muutos, jonka tilastollinen merkitsevyys on ilmaistu seuraavasti: *** = P<0,001, **
= P<0,01, * = P<0,05, NS = ei merkitsevä. Muutos on suluissa, jos muutoksen suuruus voi olla
epätarkka laskennan epävarmuuksien vuoksi. Osaan kuvaajista on lisätty punainen eksponenti-
aalinen tai sininen polynominen käyrä havainnollistamaan muutosta.
Fig. 3. Annual population trend indices of eight diurnal raptor and six owl species based on
numbers of occupied territories found from the Raptor Grid study plots in 1982–2015. Indices
(dots) connected with year-to-year trajectories and the 95% condence intervals (vertical bars)
were calculated using the program TRIM. Index value 1 indicates the level of the chosen base
year 1982 (1997 for the western marsh harrier). If condence intervals of a yearly index inter-
sect 1, the yearly index is not signicantly different from the base year. If the yearly index with
its condence intervals is above / below 1, the yearly index is signicantly higher / lower than
in the base year. Long-term population trends from TRIM are reported in red numbers, and their
signicances are indicated with asterisks: *** = P<0.001, ** = P<0.01, * = P<0.05, NS = non-sig-
nicant change. Trend is in parentheses if its magnitude may include uncertainties in approxima-
tion. Red exponential or blue polynomial curve was added to some graphs to illustrate the trend.
PETOLINTUVUOSI 2015
45
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
LINNUSTONSEURANTA
Huuh- Hiiri- Varpus- Lehto- Viiru- Lapin- Sarvi- Suo- Helmi-
Alue (yhdistys) kaja pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö
Area BUBBUB SURULU GLAPAS STRALU STRURA STRNEB ASIOTU ASIFLA AEGFUN
01 Ahvenanmaa (ÅFF) 6 - - - - - 1 - -
11 Varsinais-Suomi (TLY) 30 1 5 46 3 - 1 - 2
12 Satakunta (PLY ja RSLH) 16 - 4 29 29 - 1 - 1
21 L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) 8 - 4 81 18 - 19 - -
22 K.- ja P.-Uusimaa (Apus) 8 - 3 16 9 - 5 - -
23 Itä-Uusimaa (PSLY) 7 - - 8 2 - 2 - -
31 Kymenlaakso (KyLY) 7 - 2 26 19 - 2 - -
32 Etelä-Karjala (EKLY) 1 - 4 1 18 - 2 - 1
41 Lounais-Häme (LHLH) 10 - 2 4 16 - 1 - 1
42 Kanta-Häme (K-HLY) 5 - 17 32 71 - 1 - -
43 Päijät-Häme (P-HLY) 2 - 4 15 31 - 1 - 1
44 Pirkanmaa (PiLY) 29 - 135 102 65 1 11 - 4
46 Valkeakoski (VLH) - - 11 24 5 - 4 - -
51 Etelä-Savo (Oriolus) 4 - 5 - 47 - 2 - -
54 Pohjois-Savo (Kuikka) 3 - 8 - 25 1 2 1 34
57 Pohjois-Karjala (PKLTY) 1 - - - 20 2 - - 1
61 Keski-Suomi (KSLY) 9 - 26 9 94 2 20 - 9
71 Suomenselkä (SSLTY) 4 3 46 1 87 7 4 2 153
72 Suupohja (SpLY ja OA) 5 - 14 1 57 2 2 1 19
73 Merenkurkku (MLY ja OA) 2 - 5 - 27 - 2 - 2
74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 7 - 35 1 115 12 5 1 85
81 P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) 6 25 14 - 43 23 1 15 110
82 Kainuu (KLY) 3 4 2 - 12 6 1 2 8
91 Kemi-Tornio (Xenus) 2 12 1 - - 15 4 1 31 Yht.
92 Lappi (LLY) 1 72 2 - 2 5 5 17 127 Total
Pesintöjä Breeding attempts 176 117 349 396 815 76 99 40 589 2657
Reviirejä yhteensä 478 160 608 576 1187 100 159 116 929 4313
Occupied territories
Taulukko 3. Ilmoitetut pöllöjen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 2015.
Table 3. Numbers of active nests and edged broods of owls reported in different areas in 2015.
dettu lainkaan. Satakunnassakin laji vaikuttaa
vähentyneen rajusti, sillä vielä vuonna 2005
sieltä kertyi pesälöytöjä 44 (Honkala & Sauro-
la 2006), kun niitä oli 2015 vain kahdeksan.
Ruskosuohaukkojen pesimistulos jäi vai-
suksi. Sekä pesye- että poikuekoko jäivät pit-
käaikaisen keskiarvon alapuolelle. Syy tähän
ei ole tiedossa, mutta huono myyrätilanne ja
sääoloiltaan kurja kesä saattoivat koitua poi-
kasten kohtaloksi tai heikentää emojen saa-
listusmenestystä.
Sinisuohaukka
Sinisuohaukan kannankehitys on huolestutta-
va. Petoruutuaineiston mukaan lajin kanta vä-
henee 2,3 prosentin vuosivauhdilla ja pitkään
jatkuneen taantuman vuoksi sinisuohaukka
on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.
Sinisuohaukan heikko tilanne näkyi myös
löydettyjen pesien määrässä, sillä koko maas-
ta tuli tietoon vain yhdeksän pesintää vuonna
2015. Edellisvuoteen verrattuna pesälöytöjen
määrä putosi alle puoleen, sillä 2014 pesiä
löytyi 19. Oletettavasti tosin hyvä myyrätilan-
ne houkutteli sinisuohaukkoja pesimään 2015
Lapissa, jossa liikkuu vähemmän rengastajia ja
siten tietojakin saadaan vähemmän. Reviirien
ja pesintöjen määriä paikallisyhdistyksittäin
esittelevä kuva 4 osoittaa, että Etelä-Suomesta
sinisuohaukkojen reviirejä löytyy vain harvoin
ja lajilla pesintöjen osuus asutuista reviireistä
on tyypillisesti alhainen. Tämä kertoo siitä, että
sinisuohaukkojen pesiä on hankala löytää, kun
taas asuttu reviiri havaitaan helpommin saalis-
tavien aikuisten perusteella. Myös 2015 lajin
pesye- ja poikuekokoa koskeva aineisto on pe-
räisin vain muutamalta pesältä, joten sen pe-
rusteella ei juuri voi johtopäätöksiä tehdä.
Kuva 4. Sinisuohaukan
asuttujen reviirien (pyl-
väät) ja aloitettujen pe-
sintöjen määrät (punai-
set osat pylväistä) vuo-
sittain 1986–2015 eri
jäsenyhdistysten alueilla
yhteenvetoseurannan
aineiston perusteella.
Koko maan kuvaajassa
(vasemmalla ylhäällä)
on eri jakoväli.
Fig. 4. Annual numbers
of occupied territories
(columns) and breeding
attempts (red portions
of the columns) of the
northern harrier Circus
cyaneus in the areas of
local ornithological so-
cieties in 1986–2015
based on the Rap-
tor Questionnaire
data. The scale in
the graph for en-
tire Finland differs
from the scale in
graphs of the local
areas.
Sinisuohaukka
Circus cyaneus
1986–2015
46
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
PETOLINTUVUOSI 2015
Kanahaukka
Kanahaukan alamäki jatkuu, joten vuoden
2015 uhanalaisarvioinnissa sen uhanalaisluo-
kitus muutettiin elinvoimaisesta silmälläpidet-
täväksi (Tiainen ym. 2016). Petoruutuseuran-
nan aineiston mukaan kanahaukkakanta pie-
nenee noin 0,7 % vuodessa ja lajin runsaus
on koko 2010-luvun ollut merkitsevästi alhai-
sempi kuin petoruutuseurannan alussa (kuva
3). Rajuimman pudotuksen aiheutti kylmä ja
runsasluminen talvi 2009–2010, josta hauk-
kakanta ei ole vieläkään toipunut. Tuo vuo-
den 2010 ”notkahdus” on yhteenvetoseuran-
nan aineistossa nähtävissä lähes kaikkien pai-
kallisyhdistysten alueella (kuva 5).
Yhteenvetoseurantaan ilmoitettiin 1 098
kanahaukan pesintää, mikä on hieman enem-
män kuin edellisvuonna (925). Eniten pesiä
löydettiin Keski-Suomesta (101) ja Varsinais-
Suomesta (100). Juuri Keski-Suomen kana-
haukkaseurantaa kohtasi viime vuonna suu-
ri menetys, kun rengastaja Mikko Hakanen
menehtyi. Mikon ansioista kerrottakoon, että
vuonna 2015 hän rengasti huimat 193 kana-
haukan poikasta – ollessaan jo niihin aikoihin
vakavasti sairas.
Vuonna 2015 kanahaukan pesimistulos
oli hieman koko seurantakauden 1986–2015
vuosikeskiarvojen keskiarvoa heikompi niin
pesyekoon kuin poikastuotonkin suhteen
(taulukko 4). Pesiä myös tuhoutui jonkin ver-
ran keskimääräistä enemmän.
Varpushaukka
Petoruutuseuranta-aineiston mukaan varpus-
haukkakanta pienenee hieman yli prosentin
vuosivauhtia (kuva 3). Yhteenvetoseurantaan
varpushaukkojen pesintöjä kirjattiin koko
maasta 266 (2014: 295). Varsinais-Suomesta
ja Pirkanmaalta löytyi kummastakin 53 pesin-
tää (taulukko 2), seuraavaksi eniten niitä löy-
tyi Suupohjasta (30) ja Kymenlaaksosta (28).
Varpushaukka on jo pitkään jäänyt petolin-
tuseurannassa vähälle huomiolle; esimerkik-
si Satakunnasta löydetyt viisi pesää ei kuvaa
alueen varpushaukkojen todellista määrää,
vaan sitä, että juuri kukaan ei ole siellä la-
jin seurannasta kiinnostunut. Vertailun vuoksi
mainittakoon, että enimmillään yhdeltä peto-
ruudulta on löydetty 15 varpushaukan pesää
(taulukko 5).
Pesinnän tunnusluvuista havaitaan, että
pesyekoko ja poikasten määrä onnistunutta
pesintää kohti olivat lähellä vuosikeskiarvo-
jen keskiarvoa (taulukko 4). Lähes joka viides
pesintä kuitenkin epäonnistui, joten aloitettua
pesintää kohti laskettu poikasmäärä oli vuosi-
keskiarvojen keskiarvoa pienempi. Epäonnis-
tumisten syistä ei lomakkeilta löytynyt tietoja,
mutta niillä voi olla yhteys sateiseen ja kole-
aan kesään.
Hiirihaukka
Hiirihaukan väheneminen jatkuu valitettavasti
edelleen. Petoruutuseurannan mukaan hiiri-
haukkakanta laskee 1,8 % vuodessa ja lajin
runsaus on ollut jo 20 vuoden ajan merkitse-
västi alhaisempi kuin ruutuseurannan alussa.
Parhaimmillaan petoruudulta on löydetty 12
hiirihaukan pesää (1991, Seppo Räsäsen ruu-
tu Pohjois-Savossa; taulukko 5) ja 16 asuttua
reviiriä (1992, lopetettu ruutu Etelä-Karjalas-
sa). Petoruuduilta löydettiin yli 10 hiirihauk-
kareviiriä 1980-luvulla 20 kertaa ja myös
1990-luvulla 20 kertaa, joista useimmat to-
sin 1990-luvun alkupuolelta. Sen sijaan koko
2000-luvulla petoruuduilta on todettu vain
Kuva 5. Kanahaukan
asuttujen reviirien (pyl-
väät) ja aloitettujen
pesintöjen määrät (pu-
naiset osat pylväistä)
1986–2015. Vrt. kuva 4.
Fig. 5. Annual numbers
of occupied territories
(columns) and breeding
attempts (red portions
of the columns) of the
northern goshawk Ac-
cipiter gentilis in 1986–
2015. See Fig. 4 for
details.
Kanahaukka
Accipiter gentilis
1986–2015
Kanahaukka pesii myös kaupungeissa.
Saaliiksi jäämässä citykani.
tePPo valle
The northern goshawk breeds also in cities.
A city rabbit ending up as a prey.
47
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
LINNUSTONSEURANTA
Munia/munapesä Poikasia/poikaspesä Isoja poikasia/munapesä Tuhoutuneet
d
Clutch size Young/successful nest Young/active nest Unsuccessful
d
Laji Species Vuosi Year μ, σ
a,b
N
c
μ, σ N μ, σ N μ (%)
Mehiläishaukka 2015 1,86; 0,38
a
7 1,59; 0,50
a
27 1,10; 0,85
a
39 30,8
a
Pernis apivorus 1986–2015 1,93; 0,07
b
577 1,71; 0,18
b
1707 1,38; 0,27
b
2116 20,2
b
Ruskosuohaukka 2015 3,35; 1,06 17 3,04; 0,99 71 2,57; 1,43 84 15,5
Circus aeruginosus 1986–2015 3,75; 0,49 304 3,36; 0,28 2058 2,82; 0,28 2465 15,9
Sinisuohaukka 2015 5,00; 0,71 5 4,33; 0,58 3 3,25; 2,22 4 25,0
Circus cyaneus 1986–2015 4,65; 0,59 181 4,09; 0,46 293 3,34; 0,97 348 18,7
Kanahaukka 2015 3,11; 0,87 76 2,69; 0,84 716 2,30; 1,23 837 14,5
Accipiter gentilis 1986–2015 3,19; 0,19 4197 2,79; 0,19 18871 2,42; 0,21 21766 13,3
Varpushaukka 2015 4,58; 0,98 57 4,08; 1,19 153 3,35; 1,90 186 17,7
Accipiter nisus 1986–2015 4,60; 0,19 2330 4,13; 0,13 6152 3,67; 0,19 6916 11,2
Hiirihaukka 2015 2,23; 0,99 31 2,02; 0,76 216 1,66; 1,04 264 18,2
Buteo buteo 1986–2015 2,46; 0,31 1860 2,12; 0,30 9183 1,87; 0,31 10375 11,9
Piekana 2015 2,75; 0,96 4 2,95; 1,13 22 2,95; 1,13 22 0
Buteo lagopus 1986–2015 3,37; 1,08 175 2,34; 0,61 849 1,71; 0,80 1072 29,1
Tuulihaukka 2015 4,90; 1,00 1609 4,30; 1,17 2630 3,96; 1,62 2858 8,0
Falco tinnunculus 1986–2015 5,14; 0,30 20935 4,56; 0,33 37115 4,20; 0,40 39683 8,0
Ampuhaukka 2015 4,29; 0,72 21 4,00; 1,00 3 4,00; 1,00 3 0
Falco columbarius 1986–2015 3,93; 0,45 201 3,56; 0,29 496 3,24; 0,36 546 9,1
Nuolihaukka 2015 2,64; 0,50 11 1,92; 0,76 25 1,41; 1,08 34 26,5
Falco subbuteo 1986–2015 2,74; 0,18 425 2,36; 0,15 1828 2,09; 0,24 2053 11,5
Huuhkaja 2015 2,00; 0,67 10 1,86; 0,68 114 1,44; 0,98 147 22,4
Bubo bubo 1986–2015 2,40; 0,30 774 2,04; 0,18 5256 1,55; 0,21 6919 24,6
Hiiripöllö 2015 6,65; 2,10 23 6,33; 2,04 39 5,88; 2,57 42 7,1
Surnia ulula 1986–2015 5,50; 1,77 156 4,14; 1,15 361 3,35; 1,59 405 20,3
Varpuspöllö 2015 6,41; 1,34 160 5,61; 1,62 258 4,58; 2,62 316 18,4
Glaucidium passerinum 1986–2015 6,43; 0,89 4938 5,84; 0,56 7232 5,11; 0,69 8319 12,7
Lehtopöllö 2015 3,46; 0,89 216 3,08; 1,01 271 2,46; 1,53 340 20,3
Strix aluco 1986–2015 3,65; 0,49 7164 3,24; 0,41 9222 2,68; 0,41 11108 17,4
Viirupöllö 2015 2,52; 0,82 446 2,38; 0,92 610 1,96; 1,24 740 17,6
Strix uralensis 1986–2015 2,95; 0,58 15258 2,58; 0,44 18103 2,16; 0,46 21533 17,0
Lapinpöllö 2015 3,82; 0,94 28 2,90; 1,12 51 2,60; 1,39 57 10,5
Strix nebulosa 1986–2015 3,67; 0,72 367 2,41; 0,55 891 1,95; 0,71 1087 20,7
Sarvipöllö 2015 4,00; 1,00 3 3,00; 0,58 7 2,63; 1,19 8 12,5
Asio otus 1986–2015 4,46; 0,79 353 2,94; 0,43 1318 2,69; 0,45 1468 8,6
Suopöllö 2015 7,20; 1,99 10 4,93; 1,49 15 4,93; 1,49 15 0
Asio ammeus 1986–2015 6,06; 0,94 671 4,43; 0,83 742 3,54; 1,01 940 19,9
Helmipöllö 2015 5,43; 1,24 293 4,44; 1,55 430 3,65; 2,21 523 17,8
Aegolius funereus 1986–2015 5,21; 0,60 12058 4,06; 0,63 13634 3,06; 0,69 18049 25,4
Harvinaiset lajit Rare breeders
Kiljukotka 2015 - - -
Aquila clanga 1986–2015 - *1,50; 0,71 2 *1,00; 1,00 3 *33,3
Haarahaukka 2015 - 2,00; 0,00 1 2,00; 0,00 1 0
Milvus migrans 1986–2015 *2,80; 0,45 5 *2,22; 0,67 23 *1,89; 1,01 27 *14,8
Arosuohaukka 2015 5,00; 1,41 2 3,50; 2,08 4 3,50; 2,08 4 0
Circus macrourus 1986–2015 *5,00; 1,41 2 *3,83; 1,40 12 *3,83; 1,40 12 0
Niittysuohaukka - - - -
Circus pygargus 1986–2015 *4,00; 0,00 3 *2,25; 0,71 8 *1,06; 1,25 17 *52,9
Tunturipöllö - 1,00; 0,00 2 0,67; 0,58 3 33,3
Bubo scandiacus 1986–2015 *6,59; 1,39 32 *2,00; 0,87 17 *1,03; 1,19 33 *48,5
a keskiarvo 2015; otoshajonta mean in 2015; sample standard deviation
b vuosikeskiarvojen keskiarvo 1986–2015; otoshajonta mean of the yearly averages in 1986–2015; sample standard deviation
c otoskoko sample size
d tuhoutuneiden pesien osuus lopputulokseltaan tunnetuista pesintäyrityksistä proportion of unsuccessful nests of breeding attempts with a veried result
Taulukko 4. Petolintulajien keskimääräinen pesyekoko (munia / munapesä), poikuekoko (isoja poikasia / poikaspesä) ja pesimistulos (isoja poi-
kasia / pesintäyritys; munia tai poikasia todettu, pesinnän lopputulos tiedossa) petolinturengastajan yhteenvetoaineiston mukaan. Sinisellä koros-
tetut vuosikeskiarvojen keskiarvot perustuvat lyhempään kauteen puuttuvien tietojen vuoksi; * tähdellä merkityt luvut on laskettu koko kaudelta
yhdistetystä aineistosta (vuosittaista aineistoa vähän). Alle 10 pesän tietoihin perustuvat luvut kursiivilla.
Table 4. The average clutch size, brood size (big young / successful nest) and breeding success (big young / breeding attempt; eggs or chicks
observed, breeding result veried) of birds of prey according to the Raptor Questionnaire data. Numbers highlighted in blue are based on a
shorter period due to missing values; numbers with an * asterisk are calculated from pooled data over the years due to scarcity of yearly data.
Numbers based on data from less than 10 nests are indicated in italics.
kerran 10 hiirihaukkareviiriä (2002, sama Rä-
säsen ruutu Pohjois-Savossa kuin 1991).
Yhteenvetoseurantaan ilmoitettiin 410 hii-
rihaukan pesintää (2014: 471). Selvästi eniten
pesiä löydettiin Pohjois-Karjalasta (93, tauluk-
ko 2). Pirkanmaalta pesiä paikannettiin 47,
Kymenlaaksosta 40 ja Varsinais-Suomesta 39.
Sekä pesyekoko että poikuekoko jäivät
jonkin verran vuosikeskiarvojen keskiarvon
alapuolelle ja pesintäyrityksistä lähes viides-
osa epäonnistui. Epäonnistumisten syistä ei
ole tietoa, mutta taustalta saattaa löytyä viileä
ja sateinen kesä tai ravintotilanteen heikkene-
minen muusta syystä pesimäkauden aikana.
Piekana
Piekanan pesintöjä tuli tietoon 45, kaikki La-
pista (taulukko 2). Vuoteen 2014 verrattuna
pesintöjen määrä lähes tuplaantui, sillä tuol-
loin pesintöjä löytyi vain 25.
Piekanan pesillä ei haudonta-aikaan juu-
ri käyty, joten pesyekoosta kertyi tietoa vain
muutamalta pesältä. Poikasaikaan vierailtiin
kuitenkin 22 pesällä, joissa oli keskimäärin
kolme poikasta. Piekanat pesivät yleensä ri-
supesässä tai kalliopahdalla, mutta Petteri
Lehikoinen kertoi Lapista löytämästään pie-
kanan pesästä, joka oli pelkkä kuoppa maas-
sa ilman risuja, koristeena vain pikkunisäk-
käitä.
48
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
PETOLINTUVUOSI 2015
Kalasääski
Suomen sääksikannan seurantaa jatkettiin
vuonna 2015 entiseen malliin 107 rengas-
tajan voimin. Kaikkiaan rekisteröitiin 1 175
asuttua sääksireviiriä, 884 munapesää ja 817
poikaspesää. Pesimistulos oli hyvä: rengas-
tusikäisiä poikasia todettiin 1,54 asuttua re-
viiriä, 2,02 munapesää ja 2,2 poikaspesää
kohti. Sääksiseurannan vuoden 2015 tulokset
julkaistaan täydessä laajuudessaan toisella
foorumilla.
Tuulihaukka
Tuulihaukka on palannut tehokkaan pöntö-
tyksen ansiosta takaisin näkyväksi osaksi suo-
malaista peltomaisemaa. Tuulihaukkakanta
kasvoi ruutuseurannan alusta noin 20 vuo-
den ajan, mutta on ollut viimeiset 10 vuotta
melko vakaa. Mikäli oletetaan, että suurin osa
taulukossa 1 mainituista tekopesistä pikku-
haukoille on nimenomaan tuulihaukan pönt-
töjä, tarkastettiin niitä vuonna 2015 jo noin
8 000. Pönttöverkosto on alueellisesti melko
kattava, mutta eniten pönttöjä on Suomen-
selällä, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja
Suupohjassa. Tuulihaukat pesivät 2015 myös
varislinnun pesissä, luonnonkoloissa, nuo-
lihaukan tekopesälaatikoissa (Esa Sojamo,
Etelä-Karjala) tai jopa varastorakennuksen
seinänraossa (Tuula Kyllönen, Kymenlaakso).
Parhaalta tuulihaukkaruudulta on löytynyt pe-
räti 34 munittua pesää (2009, Kari Palon ruu-
tu Suupohjassa; taulukko 5)!
Tuulihaukkojen pesintöjä varmistettiin
yhteenvetoseurannan mukaan noin 3 200,
mikä on lähes 200 pesintää enemmän kuin
v. 2014. Eniten pesintöjä todettiin Suomen-
selällä, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Ete-
lä-Karjalassa. Tuulihaukka on tehnyt vahvan
paluun myös entisille asuinsijoilleen; kun
esimerkiksi vuonna 2005 Varsinais-Suomes-
sa varmistui vain kahdeksan pesintää (Hon-
kala & Saurola 2006), oli niitä vuonna 2015
jo 187!
Tuulihaukan pesye- ja poikuekoot jäivät
jonkin verran kauden 1986–2015 vuosikes-
kiarvojen keskiarvon alapuolelle. Tämä saat-
toi johtua kehnosta myyrätilanteesta, mutta
myös siitä, että lentosaalistusta käyttävälle
tuulihaukalle kesäkuun jatkuvat sateet olivat
epäedullisia.
Ampuhaukka
Ampuhaukan pesintöjä todettiin koko maas-
ta yhteensä 35 (2014: 42). Pesinnöistä suurin
osa (26) löytyi Lapista. Ampuhaukkojen pesi-
mistuloksesta saatiin niukasti tietoja. Munalu-
ku saatiin selville 21 pesältä, mutta poikas-
vaiheessa käytiin vain kolmella pesällä (tau-
lukko 4).
Nuolihaukka
Petoruutuseurannan aikana nuolihaukkakan-
ta on kasvanut keskimäärin 1,2 % vuodessa.
Vuoden 2007 jälkeen kannankehitys näyttää
kuitenkin hieman laskevalta.
Yhteenvetoseurantaan nuolihaukan pesä-
ja poikuelöytöjä kertyi 138 (2014: 121).
Eniten pesintöjä varmistettiin Länsi-Uudel-
lamaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja
Suomenselällä (taulukko 2).
Pitkän ajan keskiarvojen valossa nuolihau-
kan pesimistulos oli heikohko. Pesyekoko oli
lähellä tavanomaista, mutta etenkin poikasten
määrä aloitettua pesintää kohti jäi selvästi alle
vuosikeskiarvojen keskiarvon. Tämä johtui sii-
tä, että yli neljännes pesinnöistä epäonnistui.
Huuhkaja
Huuhkajan alamäki on huolestuttava. Vuonna
2010 laji arvioitiin silmälläpidettäväksi, mut-
ta vuoden 2015 arvioinnissa se luokiteltiin jo
Variksen pesästä pudonneelle nuolihaukan poikaselle rakennettiin samaan puuhun tekopesä.
jani Pihlman
An articial nest constructed for a Eurasian hobby chick that had fallen from its nest. The hob-
by pair bred originally in an old corvid nest.
Sääksellä oli hyvä pesintävuosi 2015. tero Pelkonen
The osprey had a good breeding year in 2015.
49
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
LINNUSTONSEURANTA
erittäin uhanalaiseksi pitkään jatkuneen taan-
tumisen vuoksi (Tiainen ym. 2016). Lajin run-
saus on vähentynyt petoruutuseurannan aika-
na keskimäärin 2,8 % vuodessa (kuva 3).
Yhteenvetoseurannan mukaan koko maas-
ta tuli tietoon 176 huuhkajan pesintää. Eniten
pesiä löydettiin Varsinais-Suomesta (30 pesää)
ja Pirkanmaalta (29; taulukko 3).
Huuhkajan pesimistulos jäi jonkin verran
alle vuosikeskiarvojen keskiarvon, mutta ko-
konaan tuhoutuneiden pesintöjen osuus oli
hieman keskimääräistä pienempi.
Hiiripöllö
Yhteenvetoseurannan mukaan hiiripöllön pe-
sintöjä löydettiin 117 (2014 vain 35). Pesin-
nöistä 72 oli Lapissa, 25 Pohjois-Pohjanmaal-
la ja 12 Kemi–Tornion alueella. Lapista Pekka
Peltoniemi raportoi blogissaan (kuukkelitutki-
mus.blogspot., 29.5.2015), että huippuvuo-
sina laji aloittaa pesinnän aikaisin. Hiiripöl-
lö munii suuria pesyeitä pitkän ajan kuluessa
hautoen samalla. Poikaset kuoriutuvat siten
eri aikoihin ja osa voi olla jo maastossa ren-
gastajan löytäessä pesän, jolloin hiiripöllön
poikasmäärä voi tulla aliarvioiduksi. Vuonna
2015 Peltoniemi ja Kalevi Tunturi löysivät pe-
räti kymmenen poikasen pesät, joita on aiem-
pina yhteenvetoseurannan vuosina ilmoitettu
kolmesti. Suurempikin poikue on mahdolli-
nen, sillä hiiripöllöllä on todettu jopa 11 ja
12 munan pesyeet.
Etelämpää löytyi neljä pesintää: kolme
Suomenselältä ja yksi Varsinais-Suomesta.
Viimeksi mainittu oli lajin ensipesintä Jurmon
lintuasemasaarella, jossa talvehtinut pari jäi
pesimään. Vanhassa variksenpesässä varttui
kaksi poikasta, joista toinen hukkui sittem-
min vesisaaviin.
Hiiripöllön pesimistulos oli hyvä: sekä pe-
sye- että poikuekoko olivat selvästi pitkäai-
kaista keskiarvoa parempia.
Varpuspöllö
Varpuspöllökanta näyttää runsastuneen peto-
ruutuseurannan aikana noin 1,8 % vuodessa.
Suuret vuosien väliset vaihtelut syövät kui-
tenkin kannankehitysarvion luotettavuutta.
Kanta ei ole vieläkään toipunut huippuvuotta
2009 seuranneesta romahduksesta (kuva 3).
Ainoana seurantalajina varpuspöllön keski-
määräinen poikastuotto pesintää kohden on
petoruuduilla kasvanut (+0,9 % **). Varpus-
pöllön pönttöjä on petolintuseurantavuosina
ripustettu enenevässä määrin (Björklund ym.
2015) ja kenties pöntöt ovat tarjonneet lajil-
le paremmat pesimisolot, jolloin poikastuotto
on kasvanut.
Yhteenvetoseurantaan ilmoitettiin koko
maasta 349 varpuspöllön pesintää (2014:
331). Eniten pesiä löytyi tuttuun tyyliin Pir-
kanmaalta (135, taulukko 3). Parhaalta var-
puspöllöruudulta on löytynyt ruutuseuran-
nan aikana jopa 23 munittua pesintää (2003,
Keijo Ruuskasen ruutu Pirkanmaalla; tauluk-
ko 5).
Varpuspöllöt munivat keskimäärin 6,4 mu-
naa, mikä on sama kuin 1986–2015 vuosi-
keskiarvojen keskiarvo. Poikasten määrä on-
nistuneissa pesissä jäi hieman keskimääräistä
pienemmäksi. Lähes viidennes pesinnöistä
epäonnistui, joten poikasten määrä aloitettua
pesintää kohti jäi keskimääräistä alhaisem-
maksi (taulukko 4).
Lehtopöllö
Ruutuseurannan tulosten perusteella lasket-
tu lehtopöllön kannankehityksen kuvaaja ei
kokonaisuudessaan osoita nousevaa eikä las-
kevaa suuntausta 34 seurantavuoden aikana
(kuva 3). Sen sijaan asuttujen reviirien ja aloi-
tettujen pesintöjen määrät vaihtelevat suu-
resti vuodesta toiseen. Vuonna 2009 todettu
huippujen huippu ja sitä seurannut romahdus
antavat vaihtelun laajuudesta erinomaisen to-
disteen. Lehtopöllökanta on romahduksen
jälkeen pysynyt lähtötason alapuolella, vaik-
kakin kanta näyttää olevan hitaasti palautu-
massa.
Rengastajien vuonna 2015 raportoimien
lehtopöllön pesien kokonaismäärä (396,
taulukko 3) oli suurempi kuin muina ro-
mahduksen jälkeisinä vuosina, mutta vain
43 % huippuvuoden 2009 summasta (905).
Länsi-Uusimaa piti lehtopöllön vuosittaisten
pesälöytöjen tilastossa kärkipaikkaa jaksol-
la 1986–1995, jonka jälkeen Pirkanmaa on
ollut vuosia 1999 ja 2004 lukuun ottamatta
kärjessä. Lehtopöllön pesimistulos ja poikue-
koko (taulukko 4) olivat vuonna 2015 hieman
keskimääräistä vaatimattomampia.
Viirupöllö
Suomen viirupöllökannan yli vuosikymmen-
ten laskettu pitkäaikaiskehitys on ollut loivas-
ti, mutta tilastollisesti merkitsevästi nouseva
(kuva 3). Asutuiksi todettujen reviirien ja aloi-
tettujen pesintöjen määrät vaihtelevat suuresti
vuosittain myyräkantojen vaihtelun tahditta-
mina. Reviirien ja pesintöjen kokonaismää-
rän ja lähes kaikkien osa-alueiden huippu-
lukemat saavutettiin vuonna 2009, mikä nä-
kyy huikeana piikkinä kannankehityskäyrässä
(kuva 3). Huippua seurasi myyräkantojen ro-
mahdus ja ankara talvi, minkä seurauksena
valtaosa huippuvuoden huimasta poikastuo-
tannosta valui hukkaan. Vuodet 2011–2014
olivat lehtopöllöön verrattuina selvästi parem-
pia, mikä osoittaa, että romahdus ei vaikut-
tanut alkuperäiseen taigan asukkiin yhtä dra-
maattisesti kuin eteläiseen lajiin.
Rengastajien rekisteröimien pesintöjen
kokonaismäärä (815, taulukko 3) oli vuonna
2015 selvästi suurempi kuin kuluvan vuosi-
tuhannen pohjavuosina 2004, 2007 ja 2010
todetut määrät (359–501), mutta vain 46 %
huippuvuoden 2009 määrästä (1 786). joten
pesintöjen kokonaismäärän osalta vuosi 2015
oli keskimääräinen. Alueellisesti eniten pesin-
töjä rekisteröitiin vuonna 2015 Keski-Pohjan-
maalla, Keski-Suomessa ja Suomenselällä
(taulukko 3). Keski-Pohjanmaan pesämäärä
oli lähes sama kuin huippuvuonna 2009. Sen
Hiiripöllöjä pesi Lapissa runsaasti. Pekka Peltoniemen mukaan laji valitsee mieluummin palo-
kärjen kolon kuin pöntön. olli-Pekka karlin
Tens of nests of the northern hawk owl were found in Northern Finland. According to Pekka
Peltoniemi, the species prefers holes made by the black woodpecker Dryocopus martius rather
than nest-boxes.
50
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
PETOLINTUVUOSI 2015
sijaan viirupöllön perinteisesti vahvimmalla
alueella Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä
ja Pirkanmaalla pesintöjä löydettiin vuonna
2015 vain 19–37 % huippuvuoteen verrattu-
na.Koko maan 30 vuoden yhteenvetoaineis-
tosta laskettu viirupöllön keskimääräinen pe-
syekoko oli 8., poikuekoko 12. ja pesimistu-
los 11. huonoin vuonna 2015 (taulukko 4).
Viirupöllöt pesivät luultavasti valtaosaksi pön-
töissä, mutta pesintöjä ilmoitettiin myös vä-
hentyneestä alkuperäisestä pesätyypistä savu-
piippupökkelöistä. Viirupöllön saaliina löytyi
Mäntsälästä liito-orava (Petri Sola).
Lapinpöllö
Lapinpöllön pesintöjä ilmoitettiin yhteenve-
toseurantaan 76 (2014: 95), joista suurin osa
löytyi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta sekä
Kemi–Tornion alueelta (taulukko 3). Eteläi-
simmät pesät todettiin Pirkanmaalta ja Suu-
pohjasta.
Lapinpöllön keskimääräinen pesyekoko
3,8 munaa määrittyi 28 pesän perusteella.
Poikastuotto oli vuosikeskiarvojen keskiarvoa
parempi ja pesintöjä tuhoutui huomattavas-
ti vähemmän kuin koko yhteenvetokaudella
keskimäärin (taulukko 4).
Sarvipöllö
Sarvipöllö on myyriin erikoistunut laji, jolle
suuret vuosien väliset kannanvaihtelut ovat
tyypillisiä. Kuvassa 3 esitetty kannanlaskun
suuruus (–2,4 % vuodessa) saattaa siten olla
epätarkka, mutta laskeva suuntaus on näh-
tävissä. Vuoden 2009 jälkeen on ollut viisi
heikkoa ja yksi hieman parempi sarvipöllö-
vuosi, mutta selvät huippuvuodet ovat anta-
neet odottaa itseään.
Laji Munittuja Asuttuja Isoja poikasia
pesiä reviirejä (pesämäärä)
Species Nests Occupied Big young
with eggs territories (from number of nests)
Mehiläishaukka Pernis apivorus 4 10 7 (4)
Haarahaukka Milvus migrans - 1 -
Merikotka Haliaeetus albicilla 2 3 4 (2, 2, 2)a
Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 4 6 13 (3, 4)b
Sinisuohaukka Circus cyaneus 2 12 10 (2)
Arosuohaukka Circus macrourus - 1 -
Niittysuohaukka Circus pygargus 2 2 4 (2)
Kanahaukka Accipiter gentilis 6 8 21 (6)
Varpushaukka Accipiter nisus 15 15 60 (15)
Hiirihaukka Buteo buteo 12 16 22 (7, 7)
Piekana Buteo lagopus 15 17 41 (13)
Maakotka Aquila chrysaetos 2 2 4 (2)
Kalasääski Pandion haliaetus 7 8 15 (5)
Tuulihaukka Falco tinnunculus 34 34 143 (34)
Punajalkahaukka Falco vespertinus - 1 -
Ampuhaukka Falco columbarius 7 9 22 (7)
Nuolihaukka Falco subbuteo 4 16 12 (4)
Muuttohaukka Falco peregrinus 2 2 6 (2)
Huuhkaja Bubo bubo 6 10 12 (5)
Hiiripöllö Surnia ulula 6 6 24 (3)
Varpuspöllö Glaucidium passerinum 23 23 143 (21)
Lehtopöllö Strix aluco 16 18 58 (13)
Viirupöllö Strix uralensis 12 17 44 (10, 10)
Lapinpöllö Strix nebulosa 8 8 29 (8)
Sarvipöllö Asio otus 14 34 40 (9)
Suopöllö Asio ammeus 15 15 57 (13)
Helmipöllö Aegolius funereus 40 59 138 (30)
Kaikki lajit
All species 78 149 253 (51)
a
Neljä poikasta todettu petoruudulla kolmesti, kaikissa tapauksissa kahdesta pesästä
Four chicks observed three times in a Raptor Grid study plot, from two nests in each occasion
b
Kolmetoista poikasta todettu petoruudulla kahdesti, kerran kolmesta ja kerran neljästä pesästä
Thirteen chicks observed twice in a Raptor Grid study plot, once from three and once from four nests
Taulukko 5. Suurimmat petoruuduilla (100 km
2
) koko seurantajaksolla 1982–2015 todetut
peto lintumäärät.
Table 5. Maximum numbers of birds of prey recorded in Raptor Grid study plots of 100 km
2
during the whole study period 1982–2015.
Sarvipöllön pesintä paljastuu tyypillisesti lentopoikasten kerjuuäänten perusteella. tero Pelkonen
Breeding attempts of the long-eared owl are typically revealed by the begging calls of juveniles.
51
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
Kuva 6. Helmipöllön
asuttujen reviirien (pyl-
väät) ja aloitettujen
pesintöjen määrät (pu-
naiset osat pylväistä)
1986–2015. Vrt. kuva 4.
Fig. 6. Annual numbers
of occupied territories
(columns) and breed-
ing attempts (red por-
tions of the columns)
of the Tengmalm’s owl
Aegolius funereus in
1986–2015. See Fig. 4
for details.
Helmipöllö
Aegolius funereus
1986–2015
LINNUSTONSEURANTA
Sarvipöllön pesä- ja poikuelöytöjä ilmoi-
tettiin 99 (2014: 128). Eniten pesintöjä to-
dettiin Keski-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla
ja Pirkanmaalla (taulukko 3). Pohjoisimmat
poikueet ilmoitettiin Inarin kirkonkylästä ja
Enontekiön Kaaresuvannosta. Aineistoa sar-
vipöllön muna- ja poikasmääristä kertyi niu-
kasti, sillä pesintä varmistuu tyypillisesti vasta
maastopoikasvaiheessa. Muutamien pesälöy-
töjen perusteella poikastuotto oli keskimää-
räinen (taulukko 4).
Suopöllö
Suopöllön pesiä ja maastopoikueita rapor-
toitiin yhteenvetoseurantaan 40 (2014: 31).
Suopöllön esiintyminen painottui pohjoi-
seen, sillä pääosa pesinnöistä löytyi Pohjois-
Pohjanmaalta ja Lapista (taulukko 3). Pesi-
mistuloksen osalta suopöllöllä näyttää olleen
hieman normaalia parempi vuosi: pesissä oli
keskimäärin seitsemän munaa ja poikasiakin
lähes viisi. Taulukon 4 mukaan yhtään pesin-
tää ei tuhoutunut, mutta oikeasti tulos johtu-
nee siitä, että tuhoutunutta suopöllön pesää
on vaikea löytää.
Helmipöllö
Myyriä syövälle helmipöllölle suuret vuosien
väliset kannanvaihtelut ovat tyypillisiä (kuvat
3 ja 6). Petoruutuaineistoon perustuvan kan-
nan vähenemisen voimakkuus saattaa tämän
vuoksi olla epätarkka, mutta suuntaus on kai-
kesta huolimatta laskeva. Vuosina 2010–2014
helmipöllöreviirejä oli niukasti eikä 1980- ja
1990-luvun alun kaltaisia huippuvuosia ole
sen koommin koettu. Vuoden 2015 reviiri-
määrä ei kuitenkaan poikennut merkitsevästi
ruutuseurannan alkuvuoden määristä. Peto-
ruutuseurannassa suurin helmipöllömäärä to-
dettiin 1989, jolloin Kari Palon & Kari Ketolan
petoruudulta Suupohjasta löytyi 40 munape-
sää ja yhteensä 59 reviiriä (taulukko 5).
Pönttöjen ja luonnonkolojen tarkastuksis-
sa todettiin 589 helmipöllön pesintää (2014:
404), joista suurin osa löytyi Pohjanmaalta
ja Lapista (taulukko 3). Etelä-Suomesta löytyi
vain muutama pesä. Viime vuosina helmipöl-
lön pesintöjä on ollut eniten Suomenselällä,
Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa (kuva 6).
Helmipöllöjen pesintävuosi oli ilmeisen
onnistunut. Pesyeet olivat hieman ja poiku-
eet selvästi keskimääräistä suurempia (tauluk-
ko 4). Helmipöllöjen pesistä tuhoutuu keski-
määrin joka neljäs, mutta 2015 tuhoutunei-
den pesintöjen osuus jäi alle viidennekseen.
Harvinaiset lajit
Harvinaisina pesivistä petolintulajeista on tie-
toja taulukoissa 4 ja 5.
Keski-Suomesta raportoitiin yksi haarahau-
kan pesintä, joka tuotti kaksi poikasta. Muita
asuttuja reviirejä löytyi kolme Pohjois-Karja-
lasta ja yksi Itä-Uudeltamaalta. Tomi Hakka-
rin kokemuksen mukaan haarahaukka raken-
taa pesänsä itse, mutta voi pesiä edellisvuo-
tiseen pesäänsä. Välivuoden jälkeen haara-
haukat eivät kuitenkaan enää kelpuuta entistä
pesäänsä, joten sama pesä on ollut käytössä
korkeintaan kahtena vuotena. Muissa mais-
sa todettuun tapaan haarahaukan pesissä on
ollut Hakkarin mukaan koristeena muoviroi-
naa, kuten paalimuovia.
Arosuohaukan pesiä löytyi viisi, maas-
topoikueita yksi ja muita asuttuja reviirejä
kahdeksan, joista yhdellä havainnot viittasi-
vat epäonnistuneeseen pesintään. Pesinnöis-
tä ja reviireistä suurin osa painottui Pohjois-
Pohjanmaalle, mutta eteläisin reviirihavainto
oli Etelä-Karjalasta. Pesyekoko selvisi kah-
desta (neljä ja kuusi munaa) ja poikuekoko
neljästä pesästä (yksi, kolme, neljä ja kuusi
poikasta).
Niittysuohaukan asuttuja reviirejä todet-
tiin viisi, mutta yhtään pesintää ei varmistunut
saaliinkantohavainnosta huolimatta. Reviirit
löytyivät Itä-Uudeltamaalta, Merenkurkusta
(kolme) ja Pohjois-Pohjanmaalta. Petolintu-
ruuduilla on todettu enimmillään kaksi niit-
tysuohaukan pesintää (taulukko 5).
Hyvä pikkujyrsijätilanne houkutteli Lap-
piin myös tunturipöllöjä, joiden pesintöjä to-
dettiin edellisen kerran vuonna 2011. Varmo-
ja pesintöjä löytyi 2015 neljä, joiden lisäksi
pesintään tai vähintään reviiriin viittaavia ha-
vaintoja tehtiin kuudelta paikalta (Petteri Po-
lojärvi). Pesintäyrityksistä yksi epäonnistui,
kaksi tuotti yhden poikasen ja yhden pesin-
täyrityksen lopputulos jäi tuntemattomaksi.
Helmipöllöjä pesi edellisvuotista enemmän,
mutta huippuvuodet ovat takana. markku
vakiala
More breeding attempts of the Tengmalm’s
owl were reported as compared to the pre-
vious year, but high population peaks are
history.
52
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
Summary: Breeding and population
trends of common raptors and owls
in Finland in 2015.
■ Common birds of prey survey, coordinated
by the Finnish Museum of Natural History
Luomus, started with a Raptor Grid study in
1982. The Raptor Grid study is based on 10 ×
10 km study plots (Fig. 1) from which ringers
and other volunteers report numbers of occu-
pied territories, breeding attempts and produc-
tivity of all birds of prey species. A total of 142
plots participated in the study in 2015. We cal-
culated trend indices with the program TRIM
(Pannekoek & van Strien 2005, van der Meij
2011) where numbers of occupied territories
in Raptor Grid study plots in each year were
compared with their numbers at the base year
1982. Study plots are surveyed on average for
14 years and 25 study plots have participated
since the beginning of the study.
Birds of prey survey expanded in 1986 with
a Raptor Questionnaire study in which ringers
who ringed raptor chicks or breeding adults
should participate. Ringers report numbers of
checked nest types (Table 1), territories, nests
with eggs or chicks, edged broods and other
occupied territories within areas of local orni-
thological societies of BirdLife Finland (Fig. 2).
In 2015, 271 volunteers and working groups
returned Raptor Questionnaires.
Tables 2–4 present results of the Raptor
Questionnaire study and Table 5 shows maxi-
mum numbers observed during the Raptor Grid
study. Figure 3 shows population trend indices
based on Raptor Grid data and Figures 4–6
results from the Raptor Questionnaire. Ring-
ers checked in 2015 nearly 42 000 raptor nest
sites including nests in Table 1 and territory
visits of ground nesting species. Breeding at-
tempt was veried on territories of 5 390 hawks
and 2 661 owls.
Finnish osprey Pandion haliaetus popula-
tion has been monitored since 1971 and infor-
Kiitokset
Kiitämme petolintuseurantaan osallistuneita
rengastajia ja harrastajia! Ahkerointinne maas-
tossa ja tietojen ilmoittamisen parissa mahdol-
listavat sen, että petolintujemme kannankehi-
tyksiä ja pesimistuloksia pystytään seuraamaan
kansainvälisesti katsottuna laajassa mittakaa-
vassa. Kiitokset Esko Piiraiselle ja Heikki Lokille
tuesta tietojärjestelmien kanssa, Arttu Anttoselle
avusta aineiston tallennuksessa, Juha Honkalal-
le petoruutukartan laatimisesta ja kuvaajille pe-
tolintukuvista. Arvostamme sujuvaa yhteistyö-
tämme rengastustoimiston kanssa.
Kirjoittajien osoite / Authors’ address
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
PL 17, FI-00014 Helsingin yliopisto
Kirjallisuus
Björklund, H., Honkala, J., Saurola, P. & Valka-
ma, J. 2015: Petolintuvuosi 2014. Pesimistu-
lokset ja kannankehitykset. – Linnut-vuosikirja
2014: 42–57.
Burgas, D., Byholm, P. & Parkkima,T. 2014: Rap-
tors as surrogates of biodiversity along a land-
scape gradient. – Journal of Applied Ecology
51(3): 786–794.
Coeurdassier, M., Riols, R., Decors, A., Mion-
net, A., David, F., Quintaine, T., Truchetet, D.,
Scheier, R. & Giraudoux, P. 2014: Uninten-
tional wildlife poisoning and proposals for
sustainable management of rodents. – Con-
servation Biology 28(2):315–321.
Honkala, J. & Saurola, P. 2006: Petolintuvuosi
2005 – monien ennätysten vuosi. – Linnut-
vuosikirja 2005: 9–22.
Huitu, O. & Henttonen, H. 2015: Pohjois-Suo-
messa runsaasti myyriä – etelässä kannat al-
haalla. – Luonnonvarakeskuksen tiedote
4.6.2015. www.luke./tiedote/pohjois-suo-
messa-runsaasti-myyriä-etelassa-kannat-alhaal-
la/. [viitattu 30.5.2016.]
Henttonen, H. & Huitu, O. 2015. Pohjois-Suomes-
sa myyrähuippu – Etelä- ja Itä-Suomessa myy-
räkannat kasvussa. – Luonnonvarakeskuksen
tiedote 5.11.2015. www.luke./tiedote/pohjois-
suomessa-myyrahuippu-etela-ja-ita-suomessa-
myyrakannat-kasvussa/. [viitattu 30.5.2016.]
Ilmatieteen laitos 2015a: Sateinen toukokuu päätti
lauhan kevään. – Ilmatieteen laitoksen tiedo-
te 1.6.2015. http://ilmatieteenlaitos./tiedo-
te/76827084. [viitattu 30.5.2016.]
Ilmatieteen laitos 2015b: Kesäkuu oli viileä
ja sateinen. – Ilmatieteen laitoksen tiedo-
te 1.7.2015. http://ilmatieteenlaitos./tiedo-
te/83638382. [viitattu 30.5.2016.]
Ilmatieteen laitos 2015c: Viileä ja epävakainen
sää hallitsi heinäkuutakin. – Ilmatieteen lai-
toksen tiedote 3.8.2015. http://ilmatieteenlai-
tos./tiedote/90933995. [viitattu 30.5.2016.]
Ilmatieteen laitos 2015d: Kesä näytti kynten-
sä elokuussa. – Ilmatieteen laitoksen tiedo-
te 1.9.2015. http://ilmatieteenlaitos./tiedo-
te/98977544. [viitattu 30.5.2016.]
Luonnonvarakeskus 2015: Kesälaskenta 2015. –
Luonnonvarakeskus, raportti 6.8.2015. https://
riistakolmiot./report_type/kesalaskenta/. [vii-
tattu 30.5.2016.]
Pannekoek, J. & van Strien, A. 2005. TRIM 3 Man-
ual (Trends & Indices for Monitoring data). –
Statistics Netherlands.
Paprocki, N., Heath, J.A., Novak, S.J. 2014: Re-
gional distribution shifts help explain local
changes in wintering raptor abundance: im-
plications for interpreting population trends.
PLOS ONE 9(1): e86814. doi:10.1371/jour-
nal.pone.0086814.
Sergio, F., Newton, I., Marchesi, L. & Pedrini,P.
2006: Ecologically justied charisma: Preser-
vation of top predators delivers biodiversity
conservation. – Journal of Applied Ecology
43(6): 1049–1055.
Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarai-
nen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J.,
Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama,
J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 –
The 2015 Red List of Finnish Bird species. – Ym-
päristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.
49 s. (pdf, ympäristöhallinnon verkkosivuilla).
van der Meij, T. 2011. BIRDSTATS. Species Trends
Analysis Tool (STAT) for European bird data. –
Manual 2.0: 1–29.
Tunturipöllökoiras pesimäseudullaan Utsjoella 22.7.2015. Pesintä tuotti yhden poikasen, jonka kuva on sivulla 40. Petteri Polojärvi
Snowy owl male on his territory in Utsjoki, Lapland. The pair raised one chick (see photograph on page 40).
PETOLINTUVUOSI 2015
53
LINNUT-VUOSIKIRJA 2015
mation on 2 174 checked osprey nests were
reported in 2015. Results are discussed only
shortly in this article since the traditional an-
nual osprey report will be published elsewhere.
According to weather statistics in 2015,
May–July temperatures were lower and pre-
cipitation higher than their respective long-
term averages and the weather was warm rst
in August (Ilmatieteen laitos 2015a–d). Voles
were abundant in Northern Finland, favouring
the breeding of vole-eating raptors there, while
vole levels were low, moderate or only locally
high in Southern Finland (Huitu & Henttonen
2015). Abundancies of forest grouse species
decreased nearly everywhere in the country, re-
ecting normal population uctuations of these
species (Luonnonvarakeskus 2015).
The long-term decline of the European honey
buzzard Pernis apivorus continues. The Rap-
tor Grid data show an annual decline of 2.1 %
(Fig. 3), and as a result, the national threat sta-
tus of the species was changed from vulnera-
ble (VU) to endangered (EN) in 2015 (Tiainen
et al. 2016). Only 50 breeding attempts were
veried, the majority of which were in North
Karelia in Eastern Finland (Table 2). Breeding
success was poor, mainly because nearly one
third of the breeding attempts failed (Table 4).
The western marsh harrier Circus aerugino-
sus is one of the winners among the Finnish
birds of prey. Since the beginning of the Raptor
Grid study, the population has increased by on
average 3.3 % per year (Fig. 3). However, dur-
ing the last 15 years the population has been
more or less stable. While the species is spread-
ing towards the North, it has disappeared at the
same time from its traditional breeding grounds
in southwestern Finland. In all, 133 breeding
attempts were veried. Both clutch size and
brood size were below their long-term averag-
es from 1986 to 2015 (Table 4).
Population of the northern harrier Circus
cya neus is still decreasing with an annual rate
of 2.3 % according to the Raptor Grid data (Fig.
3). In 2015, only nine breeding attempts were
reported (Table 2, Fig. 4).
The decline of the northern goshawk Accipi-
ter gentilis continues in Finland. As a result, the
threat status of the species was changed from
least concern (LC) to near threatened (NT) in
the Red List Assessment in 2015. Altogether
1 098 breeding attempts were veried in 2015
(Table 2, Fig. 5). Breeding success in terms of
both clutch size and brood size was slight-
ly lower than in 2014, and the proportion of
failed breeding attempts was higher (Table 4).
According to the Raptor Grid data, the
population of the Eurasian sparrowhawk Acci-
piter nisus has been declining by 1.1 % per year
(Fig. 3). The last seven years in particular have
been poor for the species. In all, 266 breed-
ing attempts were veried, of which the ma-
jority were in southwestern Finland (Table 2).
The breeding success was near the long-term
average (Table 4). However, almost every fth
breeding attempt failed, most likely because of
the cold and rainy weather in June.
The common buzzard Buteo buteo is de-
clining steeply (–1.8 % per year; Fig. 3), and
consequently its threat status is vulnerable
(VU). In 2015, altogether 410 breeding at-
tempts were recorded, of which the majority
were in eastern and southeastern Finland (Table
2). The breeding success was below the long-
term average and nearly 20 % of breeding at-
tempts failed (Table 4).
Altogether 45 breeding attempts of the
rough-legged buzzard B. lagopus were veri-
ed, all of which in Lapland (area 92, Table 2).
Breeding success was above the long-term av-
erage in 1986–2015 (Table 4).
In total, 1 175 occupied territories, 884 ac-
tive nests and 817 successful nests of osprey
were reported. Productivity was good in 2015:
1.54 large nestlings per occupied territory, 2.02
per active nest and 2.2 per successful nest.
The common kestrel Falco tinnunculus
has made a successful return into the Finnish
farmland bird community. Most likely the ma-
jority of Finnish kestrels are nowadays breed-
ing in nest-boxes mounted on barns (Table 1).
According to the Raptor Grid data, the annu-
al growth rate of the kestrel population is as
high as 4.8 % (Fig. 3). In 2015, a total of 3 199
breeding attempts were reported (Table 2). The
breeding success of kestrels was slightly below
the long-term average, most likely due to rainy
weather conditions in June and possibly also
due to low vole abundances.
In all, 35 breeding attempts of the merlin
F. columbarius were found in 2015 mainly in
Lapland (area 92). The data on breeding suc-
cess were too scarce to allow any conclusions.
The population of the Eurasian hobby F.
subbuteo has been steadily increasing since
the start of the Raptor Grid study in 1982, al-
though after 2007 the increasing trend seems
to have levelled off (Fig. 3). In all, 138 breeding
attempts were recorded (Table 2). Breeding suc-
cess was poor mainly because more than 25 %
of the nests failed.
The population of the Eurasian eagle owl
Bubo bubo has decreased by 2.8 % per year
in Finland (Fig. 3) and consequently, the threat
status of the species was revised from near
threatened (NT) in 2010 to endangered (EN) in
2015. Altogether 176 breeding attempts were
found in 2015 (Table 3). Breeding success was
slightly below the long-term average (Table 4).
In 2015, altogether 117 breeding attempts
of the northern hawk owl Surnia ulula were re-
corded, almost solely in Northern Finland. One
successful nest was, however, found at the Jur-
mo Bird Observatory in the southwestern archi-
pelago. The breeding success of the northern
hawk owl was good and only few breeding at-
tempts failed (Table 4).
The population of the Eurasian pygmy owl
Glaucidium passerinum appears to have in-
creased between 1982 and 2015 (Fig. 3). How-
ever, one must consider the population growth
index with caution as it may be hampered by
the vast between-year population uctuations.
Altogether 349 breeding attempts were veri-
ed, most of them in the vicinity of the city of
Tampere in southern Finland (area 44). Breed-
ing success was lower than on average, prob-
ably because nearly one fth of the nests failed
(Table 4).
According to the Raptor Grid data, the
Finnish population of the tawny owl Strix aluco
has been stable during 1982–2015 (Fig. 3), al-
though the annual uctuations, caused by the
cyclic uctuations of voles, of the numbers of
occupied territories and active nests are large.
The population has been slowly recovering
from the crash after the peak of all peak years
in 2009. In 2015, the number of breeding at-
tempts (396, Table 3) was larger than in other
years after the crash, but still only 43 % of the
total (905) in the very top year 2009. Produc-
tivity was lower in 2015 than on the average
(Table 4).
The population trend of the Ural owl S. ura-
lensis has been signicantly positive during the
last decades (Fig. 3). As in the tawny owl, annu-
al uctuations in the numbers of occupied ter-
ritories and breeding attempts have been large.
In 2015, the number of breeding attempts (815,
Table 3) was 46 % of the total in 2009 (1 786).
Productivity was lower in 2015 than on the av-
erage (Table 4).
A total of 76 breeding attempts of the great
grey owl S. nebulosa were veried mainly in
areas 81 and 91 (Table 3). Breeding success
was higher than on the average (Table 4).
The Raptor Grid data indicate that the pop-
ulation of the long-eared owl Asio otus is de-
clining by 2.4 % per year (Fig. 3). However,
the between-year population uctuations have
been very wide throughout the study period.
In 2015, altogether 99 breeding attempts were
found, mostly in southern and central parts of
the country (Table 3). Limited data on brood
size suggest that the breeding success of long-
eared owls was close to the long-term average
(Table 4).
The majority of the short-eared owl A. am-
meus breeding attempts (altogether 40) were
found in areas 92 and 81 (Table 3). Breeding
success was higher than on average in terms of
both clutch size and brood size (Table 4).
Large between-year population uctuations
are typical for the Tengmalm’s owl Aegolius fu-
nereus (Figs. 3 and 6). Nevertheless, it seems
that the overall population trend is negative,
and really good Tengmalm’s owl years have
not been experienced since the early 1990s. In
2015, altogether 589 breeding attempts were
found, most of which in areas 71, 92 and 81
(Table 3). The breeding success of the Teng-
malm’s owl was clearly above the long-term
average (Table 4).
Rare breeders (see also Tables 4 and 5):
The only veried breeding attempt of the
black kite Milvus migrans produced two chicks
(area 61). In addition, four occupied territories
were found.
Six breeding attempts and eight other ter-
ritories of the pallid harrier Circus macrourus
were reported concentrating in the area 81.
Four nests with a known brood size produced
1, 3, 4 and 6 chicks (3.5 on average).
Five occupied territories of the Montagu’s
harrier C. pygargus were found but no breed-
ing attempts were veried. At maximum two
territories of the Montagu’s harrier have been
observed in a Raptor Grid study plot in 1982–
2015 (Table 5).
After four years of absence, snowy owls
Bubo scandiacus were attracted by vole abun-
dances and settled to breed in Lapland. Four
breeding attempts were veried and observa-
tions in six additional sites referred to a po-
tential breeding. One of the breeding attempts
failed, two of the nests produced one young
each and the breeding result remained un-
known in the fourth nest.
LINNUSTONSEURANTA
