Content uploaded by Elisa Kaaja
Author content
All content in this area was uploaded by Elisa Kaaja on Nov 01, 2016
Content may be subject to copyright.
Kuva: LEHTIKUVA/SAIT SERKAN GURBUZ
60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
Teksti: NELLI HANKONEN, ELISA KAAJA, KATARIINA KÖYKKÄ
Mitä tapahtuu liikunnan
edistämiselle?
61LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
Yksilöllisesti räätälöidyt liikuntainterventiot tulevat.
Käyttäytymistieteiden aktiivisempi hyödyntäminen,
yhteiskunnallinen markkinointi ja design-ajattelu ovat tulossa
entistä vahvemmin myös liikunnanedistämiseen.
Jatkossa tullaan tekemään parempaa työtä omaehtoisen
motivaation kehittämisessä ja tukemisessa. Toisaalta ihmisiä
tullaan myös opettamaan ohjelmoimaan itselleen uusia rutiineja.
Samalla liikunnan juurruttaminen arjen rakenteisiin saa
enemmän huomiota.
meninä korostumaan. Tähän liittyy intervention
oletetun logiikan tietoisempi määrittely, välitavoittei-
den selittäminen ja mittaaminen. Liikunnanedistäjät
ottavat käyttöön yhteiskunnallisen markkinoinnin
(Social Marketing) periaatteita ja muita suunnittelu-
viitekehyksiä (esim. Intervention Mapping, Bartho-
lomew et al 2016).
Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä,
saako interventio aikaiseksi lisää liikuntaa, myös
sitä, millaisia muutoksia tiedoissa ja tunteissa inter-
vention seurauksena tapahtuu (prosessiarvioinnista
lisää esim. Moore ym. 2015). Liikunnan edistämi-
sessä saatetaan mitata sitä, tuottavatko toimenpiteet
ulkois ta, ”pakotettua” motivaatiota, vai sisäistä moti-
vaatiota.
Yksilöllisesti räätälöidyt interventiot valtaavat
alaa. Ympäristön muutoksiin kohdistuvat interven-
tiot tulevat täydentämään motivaatioon kohdistuvia
lähestymistapoja ja näitä tullaan tulevaisuudessa
sovittamaan paremmin yhteen. Myös tässä tullaan
hyödyntämään käyttäytymistieteellistä ymmärrystä
eri ihmisten erilaisesta muutoksesta. Yksilöllistä
räätälöintiä edesauttaa myös mobiili- ja verkkopoh-
jaisten sovellusten käyttö.
Liikunnan edistämisen väistämätön kytkeytymi-
nen monelle tasolle ja organisaatioihin juurrutta-
minen tulee jatkossa saamaan enemmän huomiota.
Vain tehokkaasti juurrutetut käytännöt jäävät elä-
mään. Yhä enemmän jalansijaa saava translaatio- ja
implementaatiotutkimus tulee kantamaan hedelmää.
Kansainvälinen tutkimus onnistuneesta implemen-
toinnista ja interventioiden juurruttamisesta tulee
vauhdittamaan näyttöperustaisten liikuntainterven-
tioiden jalkauttamista ja pysyvää käyttöä.
Monitasoiset interventiot, jossa sekä ympäristö-
että yksilötasolle kohdentuvat toimenpiteet synergis-
Motivaatiointerventioita tarvitaan.
Vahvatkaan satsaukset liikuntaympäristöihin eivät aina muutu
liikunnaksi kuin niiden kohdalla, jotka niitä haluavat käyttää.
Pohdimme, miten liikunnan edistäminen tule-
vaisuudessa muuttuu. Tuoreet meta-ana lyysit
ovat osoittaneet psykologisten ja mui den
käyttäytymistieteellisten teorioiden hyö dyn-
tämisen lisäävän liikuntainterventioiden vaikutta-
vuutta.
Tunnistamme kaksi suurta kehityskulkua liikun-
nan edistämisen tulevaisuudessa: liikkeen pois irral-
lisista, toisistaan riippumattomista osittaisratkaisuis-
ta kohti systemaattisesti suunniteltuja synergistisiä
kokonaisuuksia, sekä käyttäytymistieteiden tehok-
kaamman hyödyntämisen interventiotoimenpiteiden
suunnittelussa – sekä tutkimuksissa että käytännön
hankkeissa.
Systemaattisesti suunniteltuja
isompia kokonaisuuksia
Tarkempi ongelman analyysi ja muotoiluajattelun
hyödyntäminen isojen, synergististen kokonaisuuk-
sien luomiseksi tulee tärkeäksi osaksi liikunnan
edistämisen suunnittelua. Analyyttisempi ja syste-
maattisempi lähestymistapa edesauttaa peruslähtö-
kohtien kirkastumista hanketoiminnassa: interventi-
oissa pitää varmistaa, että kohderyhmällä on riittävät
taidot, motivaatio ja mahdollisuudet liikkua tarkoi-
tuksenmukaisesti (Michie ym. 2011). Toimenpiteet
tulee suunnata juuri kyseisen kohderyhmän ja kon-
tekstin pulmaan. On esimerkiksi perusteetonta teh-
dä interventio liikuntamotivaation kohentamiseksi,
jos kyse on siitä, että kohderyhmällä ei ole riittäväs-
ti resursseja tai tilaisuuksia harrastaa liikuntaa (ks.
myös Bartholomew ym. 2016).
Kohderyhmälähtöinen palvelumuotoiluajattelu
interventioiden suunnittelussa tulee lähivuosikym-
62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
tisesti tukevat toisiaan, ovat osoittautuneet vaikutta-
vimmiksi. Niiden askeltava, kokeilua ja esitestausta
hyödyntävä lähestymistapa johtaa todennäköisesti
vaikuttavimpiin interventioihin (Craig ym., 2008;
Design For Government, Demos Helsinki, 2015).
Ennakoimme myös, että osallistavaa, askeltavaa ja
iteroivaa, kokeilevaa kehitysmallia soveltava liikun-
nan edistäminen isompina kokonaisuuksina tulee
valtaamaan alaa yksittäisiltä pieniltä hankkeilta, joi-
den onnistumisen ja leviämisen mahdollisuudet ovat
huonommat.
Jäntevyyttä, analyyttisuutta, toistettavuutta
Käyttäytymistieteissä meneillään olevat kehitykset,
kuten käyttäytymismuutostekniikka-taksonomiat
ja implementaatiostrategioiden koonnit tulevat jän-
tevöittämään hajanaista hanketoimintaa, lisäämään
analyyttisyyttä toimintaan ja siten lisäämään vai-
kuttavuuspotentiaalia: Kun liikunnanedistäjä tuntee
paremmin eri käyttäytymisen muuttamisen tekniikat
ja toisaalta ymmärtää niiden keskinäiset yhteydet ja
vaikutukset kuhunkin yksilöön, toiminnasta tulee
tehokkaampaa.
Tarkka käyttäytymismuutostekniikkojen kuvai-
lu parantaa myös interventioiden toistettavuutta.
Tämä pakottaa liikunnanedistämisen suunnittelijaa
tekemään olettamuksensa näkyviksi, muun muassa
logiikkamallien ja niin sanotun muutosteorian muo-
dossa.
Liikunnan edistämisessä osataan yhä paremmin
ottaa huomioon ihmisen toiminnan motiivien moni-
naisuus. Niin sanotulla ”terveyskärjellä” edistämi-
nen väistyy etenkin sellaisissa kohderyhmissä, joissa
terveys ei sillä hetkellä ole ensisijainen huolenaihe.
Osaamme suunnitella liikunnan edistämistä nykyis-
tä paremmin sen mukaan, millaisten motiivien ja
tavoitteitten tiedetään todennäköisimmin johtavan
kokonaishyvinvointiin ja kestävään motivaatioon.
Esimerkiksi ulkonäkötavoitteisiin perustuva liikun-
tamotivaatio johtaa lyhytaikaisempiin muutoksiin
kuin jaksamiseen ja kuntoon liittyvien tavoitteiden.
Edellisten korostaminen siis joutuu vastuullisessa
liikunnan edistämisessä pannaan.
Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat
vaihtelevat käytettävissä olevan teknologian mu-
kaan. Ihmisen käyttäytymisen muutosta määrittä-
vät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen pysyviä.
Samoi hin teoreettisiin periaatteisiin nojaten on voitu
suunnitella vaikuttavia liikuntainterventioita niin
1970-luvulla kuin 2000-luvullakin. Käyttäytymis-
tieteiden merkitys kasvaa teknologian nopean kehi-
tyksen myötä. Käyttäytymistieteet avaavat syvempää
ymmärrystä sille, miten erilaiset interventiot otetaan
vastaan ja miten uusia sovelluksia käytetään. Seuraa-
vaksi kuvaamme tarkemmin kahta käyttäytymistie-
teellistä, nousussa olevaa lähestymistapaa terveyden
edistämiseen: omaehtoisen ja sisäisen motivaation
edistäminen sekä tottumusten luominen.
Omaehtoisen motivaation
kehittäminen ensisijalla
Liikunnanedistäjät tulevat ensinnäkin keskittymään
omaehtoisen liikuntamotivaation kehittämiseen ja
tukemiseen. “Ei kannettu vesi kaivossa pysy” kuuluu
tuttu sananlasku. Sama pätee myös liikunnanedistä-
mistyössä.
Itsemääräämisen teoria (engl. Self-Determination
Theory, SDT) on osoittautunut soveltuvaksi viiteke-
hykseksi muun muassa liikunnan edistämisessä (Ng
ym. 2012, Hynynen & Hankonen, 2015). Teorian
mukaan ihmisillä on kolme luontaista psykologista
tarvetta: autonomian, pätevyyden ja liittymisen tar-
peet. Näiden tarpeiden täyttyminen ja riittävä huo-
mioiminen kanssakäymisessä vaikuttaa myönteisesti
ihmisen hyvinvointiin, sitoutumiseen ja toimintaan
(Deci & Ryan 1985, 2000).
Liikunnan edistämiseen suunniteltujen ohjelmien
rakenne ja harjoitteet voidaan suunnitella omaeh-
toisen motivaation kehittymistä tukevaksi. Tärkeää
on myös ohjelmien, liikuntakurssien ja -ohjauksien
vuorovaikutuksen muokkaaminen omaehtoista lii-
kuntamotivaatiota tukevaksi. Ilman toimivaa vuoro-
vaikutusta huolellisestikin suunniteltujen ohjelmien
sisältö vesittyy.
Kouluissa opettajan onnistuminen oppilaan oma-
ehtoisen motivaation kehittämisessä riippuu hänen
kyvystään tukea oppilaiden psykologisia perustar-
peita opetuksessaan. Luokkahuoneympäristössä tuki
tulee suurelta osin opettajan vuorovaikutustaidoista
toiminnan ohjeistamisen aikana (Deci, Schwartz,
Sheinman, & Ryan, 1981; Reeve, 2009). Kontrolloi-
van, rakenteeltaan sekavan ja osallisuutta karttavan
Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat vaihtelevat
käytettävissä olevan teknologian mukaan. Ihmisen käyttäytymisen
muutosta määrittävät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen
pysyviä. Käyttäytymistieteiden merkitys kasvaa teknologian
nopean kehityksen myötä.
63LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
opetustyylin on katsottu nujertavan opiskelijoiden
perustarpeita ja heikentävän heidän motivaatiotaan
ja oppimistaan (Deci & Ryan 2000).
Tyyli, jolla asioista puhutaan, vaikuttaa käyttäyty-
miseemme. Tulevaisuudessa tullaankin todennäköi-
sesti keskittymään entistä enemmän siihen, miten
asioista puhutaan. Tuputtaminen, ylhäältä annetut
ohjeet tai syyllistäminen eivät toimi vähän liikkuvien
asenteiden muuttamisessa eivätkä saa aikaan pysyviä
muutoksia liikuntatottumuksissa – sen paremmin
arkikokemuksen kuin tutkimusnäytönkään mukaan.
Sisäinen motivaatio saa toimimaan, koska tällöin
ihminen kokee toiminnan innostavaksi, jännittäväk-
si tai mielihyvää tuovaksi. Laajemmin käsitettynä
auto nominen eli omaehtoinen motivaatio kattaa
myös sellaisen toiminnan syyn, jossa ihminen ei vält-
tämättä nauti toiminnasta, mutta pitää sitä arvokkaa-
na tai tärkeänä (ks. lisää motivaation eri tyypeistä
esimerkiksi Hynynen & Hankonen, 2015).
Mitä autonomista motivaatiota tukevan vuorovai-
kutuksen koulutus opettajille sitten pitää sisällään?
Koulutusten rakenne on ollut vaihteleva, mutta
saman tyyppisiä, osittain toistensa kanssa päällekkäi-
siä perusperiaatteita on nähtävissä.
Sun ja Reeven (2011) mukaan koulutettaville tulee
korostaa useiden eri autonomiaa tukevien vuorovai-
kutusperiaatteiden hyödyntämistä. Koulutus voi
koostua esimerkiksi seuraavista osa-alueista, joissa
opettaja oppii: 1) tunnistamaan oppilaiden tarpeita,
kokemuksia ja toiveita sekä asettumaan heidän ase-
maansa, 2) tarjoamaan tunneillaan valinnanvaraa,
3) suosimaan “pystyä” tai “voida” tyyppisiä ilmauk-
sia sekä välttämään “täytyä” ja “pakko” -tyyppisiä
ilmauksia. Toisaalta tärkeää on myös 4) opettajan
kärsivällisyys eli oppijoille annettava riittävästi aikaa
pohdinnoille, ja ohjeita ja neuvoja vasta tarvittaessa
ja pyydettäessä, 5) riittävien ja selittävien peruste-
luiden tarjoaminen, 6) empaattinen suhtautuminen
opiskelijoihin, 7) sekä riittävän agendan antaminen
toiminnalle, 8) myönteisen palautteen antaminen, 9)
opiskelijoiden pystyvyyden tunteen lisääminen sekä
10) reflektoivan kuuntelun harjoittelu (ks. esim.
Kusurkar et al. 2011, Su & Reeve, 2011; Aelterman
et al., 2014).
Opettajan oma käsitys siitä, kuinka tehokas ja
hyödyllinen keino autonomiaa tukeva vuorovaiku-
tustyyli on motivoimisessa ja toisaalta kuinka vaiva-
ton se on ottaa käyttöön vaikuttaa oleellisesti siihen,
kuinka hyvin he tulevat sitä työssään käyttämään
(ks. mm. Aelterman et al, 2014; Reeve et al.; 2014).
Opettajien tai muun koulutettavan tahon (esim.
liikuntaneuvojat, valmentajat) uskomuksiin on siis
syytä kiinnittää huomiota.
Vahvatkaan satsaukset ympäristöihin ja liikun-
nan infrastruktuuriin kun eivät muutu liikunnaksi
muiden kuin niiden kohdalla, jotka haluavat käyttää
liikuntamahdollisuuden hyväkseen. Esimerkiksi
kau punkipyörien lisääminen saattaa lisätä liikuntaa
lähinnä niiden osalta, jotka jo liikkuvat ja ovat moti-
voituneita. Siksi motivaatiointerventioita tarvitaan
edelleen, ympäristöinterventioiden rinnalla.
Itsen ohjelmoinnin tekniikoilla uusiin rutiineihin
Tottumusten muodostusta koskeva tutkimus on kas-
vussa: Ihmisiä tullaan tulevaisuudessa opettamaan
”ohjelmoimaan” itselleen automaattisia tapoja, rutii-
neja.
Monissa arkisissa käyttäytymismalleissa, kuten
hampaiden harjaamisessa tai käsien pesemisessä,
on kyse tottumuksesta: käyttäytymistä toistetaan
tietyssä tilanteessa automaattisesti, ilman erillistä
harkintaa. Terveellisillä ja epäterveellisillä tottumuk-
silla on suuri vaikutus hyvinvointiimme. Terveellisiä
tottumuksia on mahdollista luoda myös tietoisesti:
ihmisiä voidaan esimerkiksi opettaa ”ohjelmoimaan”
liikunta automaattiseksi osaksi arkeaan. Tottumus-
ten ohjelmoiminen onkin hyvä jatko motivaation
määrän ja laadun kohentamiseen: se helpottaa hyvi-
en aikomusten toteutumista!
Tottumuksessa on Gardnerin (2015) mukaan kyse
siitä, että tietty tilanne tai ympäristön vihje synnyttää
impulssin toimintaan automaattisesti, ilman tietoista
harkintaa. Jotta toiminnasta voisi tulla automaattis-
ta, sitä täytyy toistaa pitkäjänteisesti samassa kon-
tekstissa. Toistojen myötä toiminnan ja kontekstin
välinen mielensisäinen linkki vahvistuu, jolloin toi-
minnan automaattisuus lisääntyy. Automaattisuuden
kehittyminen kulminoituu tottumuksen muodostu-
miseen (Lally ym. 2010): jo lapsuudessa aloitetun
toiston ansiosta hammasharjaan tulee tartuttua joka
ilta ilman, että toimintaa pohtii tai kyseenalaistaa.
Ohjeet uuden tottumuksen muodostamiseen ovat
siis yksinkertaiset: valitse toiminta, josta haluat teh-
dä itsellesi tavan, ja toista sitä aina samassa tilantees-
sa, kunnes toiminnasta tulee automaattista ja vaiva-
tonta. Tottumuksen muodostamiseen pohjautuvan
liikunnan edistämisen etuna onkin se, että näin
yksinkertaisten ohjeiden antaminen ja käyttöönotto
on kohtuullisen helppoa.
Esimerkiksi ihminen, joka haluaa tehdä liikunnas-
ta osan arkeaan, voi päättää ryhtyvänsä kulkemaan
töihin pyörällä. Aluksi uuden käyttäytymisen toteut-
taminen vaatii usein ponnistelua (Lally ym. 2011):
työmatkapyöräilyä aloitteleva saattaa esimerkiksi
aamuisin pohtia, pitäisikö sittenkin hypätä bussin
kyytiin. Opetteluvaiheessa on tärkeää jatkaa käyttäy-
Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä, saako interventio
aikaiseksi lisää liikuntaa, myös sitä, millaisia muutoksia tiedoissa
ja tunteissa intervention seurauksena tapahtuu.
64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
tymisen säännöllistä toistamista. Apuna voi toimia
esimerkiksi pyöräilykertojen kirjaaminen liikunta-
päiväkirjaan, mikä helpottaa tavoitteessa pysymisen
seuraamista (Lally & Gardner 2013).
Toistojen myötä pyörällä töihin lähteminen muut-
tuu helpommaksi automaattisuuden kehittyessä
(Lally ym. 2010; Lally ym. 2011). Lopulta työmat-
kapyöräilystä tulee tapa: pyöräilykypärän nappaa-
minen hattuhyllyltä ja pyörän selkään hyppääminen
tapahtuvat aamuisin ilman että muut vaihtoehdot
käyvät edes mielessä.
Tottumusteoriaan liittyvä tutkimus on tällä het-
kellä valottamassa rutiinien rakentumista ja tätä
tietoa pystytään tulevaisuudessa myös tehokkaam-
min käyttämään. Tottumusten muodostamisella on
monen laisia hyötyjä liikunnanedistämisessä. Tottu-
mukseksi muodostunutta käyttäytymistä tulee tois-
tettua usein, mikä on tyypillisesti hyvinvoinnin yllä-
pitämisessä välttämätöntä (Lally & Gardner 2013).
Lisäksi tottumukset voivat saada jatkamaan toimin-
taa silloinkin, kun tietoinen motivaatio heikkenee
(Gardner 2015). Usein interventioiden aktiivisen
vaiheen päättyessä myös intervention tavoitteiden
mukainen käyttäytyminen vähenee, jolloin saavute-
tut lyhytaikaiset hyödyt katoavat pitkällä aikavälillä.
Tottumusten muodostaminen sen sijaan auttaa yllä-
pitämään käyttäytymisen muutosta pitkäaikaisesti
(Lally & Gardner 2013).
NELLI HANKONEN, VTT, terveys-
ja liikuntapsykologian dosentti
Akatemiatutkija
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö
Tampereen yliopisto
Sähköposti: nelli.hankonen@uta.fi
ELISA KAAJA, YTM
Projektikoordinaattori
Sosiaalitieteiden laitos,
Helsingin yliopisto
Sähköposti: elisa.kaaja@helsinki.fi
KATARIINA KÖYKKÄ, FM
Projektikoordinaattori
Sosiaalitieteiden laitos,
Helsingin yliopisto
Sähköposti: katariina.koykka@helsinki.fi
LÄHTEET:
Aelterman, N., Vansteenkiste, M., Van den Berghe, L., De Meyer,
J., & Haerens, L. 2014. Fostering need-supportive teaching style:
intervention effects on physical education teachers’ beliefs and
teaching behaviors. Journal of Sport and Exercise Psychology, 36,
595–609.
Bartholomew Eldredge L.K., Markham C.M., Ruiter R.A.C.,
Fernández M.E., Kok G., Parcel G.S. 2016. Planning Health Pro-
motion Programs: An Intervention Mapping Approach, 4th Edition.
Jossey-Bass.
Deci, E. L. & Ryan, R. M. 1985. Intrinsic motivation and selfdeter-
mination in human behavior. New York: Plenum.
Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The ‘what’ and the ‘why’ of goal
pursuits: Human needs and the self-determination of behavior.
Psychological Inquiry 11 (4), 227–268.
Deci, E.L., Schwartz, A., Sheinman, L., & Ryan, R.M. 1981. An
instrument to assess adult’s orientations toward control versus au-
tonomy in children: Reflections on intrinsic motivation and percei-
ved competence. Journal of Educational Psychology, 73, 642–650.
Demos Helsinki.
Design for Government – kokeiluilla ihmislähtöistä ohjausta
7/2015.Raportti. ISBN PDF 978-952-287-179-4
Gardner, B. 2015. A review and analysis of the use of ‘habit’ in
understanding, predicting and influencing health-related behaviour.
Health Psychology Review, 9 (3), 277–295.
Hynynen, S. & Hankonen, N. (2015). Kasvatus.
Hynynen, S., van Stralen, M., Araujo-Soares, V., Sniehotta, F.,
Hardeman, W., Chin A Paw, M., Vasankari, T. & Hankonen, N.
2016. A systematic review of school-based interventions targeting
physical activity and sedentary behaviour among older adolescents.
International Review of Sport and Exercise Psychology 9 (1), 22–44.
Lally, P. & Gardner, B. 2013. Promoting habit formation. Health
Psychology Review, 7 (sup1), S137–S158.
Lally, P., van Jaarsveld, C. H. M., Potts, H. W. W. & Wardle, J.
2010. How are habits formed: Modelling habit formation in the real
world. European Journal of Social Psychology, 40, 998–1009.
Lally, P., Wardle, J. & Gardner, B. 2011. Experiences of habit for-
mation: A qualitative study. Psychology, Health & Medicine, 16 (4),
484–489.
Michie S et al. 2013. The Behavior Change Technique Taxonomy
(v1) of 93 Hierarchically Clustered Techniques: Building an Interna-
tional Consensus for the Reporting of Behavior Change Interven-
tions. Annals of Behavioral Medicine, 46(1):81–95
Michie, S., van Stralen, M., West, R. 2011. The behaviour change
wheel: a new method for characterising and designing behaviour
change interventions. Implementation Science 6, 42.
Reeve, J., Vansteenkiste, M., Assor, A., Ahmad, I., Cheon, S.H.,
Jang, H., . . . Wang, C.K.J. 2014. The beliefs that underlie auto-
nomy-supportive and controlling teaching: A multinational investi-
gation. Motivation and Emotion, 38, 93–110.
