ArticlePDF Available

Abstract

Prekaarin, epävarman työn uskotaan yleistyvän. Empiiristä evidenssiä työn prekarisoitumisesta on kuitenkin niukalti. Tässä tutkimuksessa mittaamme palkkatyötä tekevän prekariaatin laajuutta viidel-lä mittarilla: ylikoulutus suhteessa työn sisältöön, aiempi työttömyys, epätyypillinen työsuhde, työn jatkumiseen kohdistuva uhka sekä huonot työllistymismahdollisuudet. Tilastokeskuksen työoloai-neistoihin 1984–2013 perustuvat tulokset kertovat prekariaatin osuuden kasvaneen viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana niukasti, kymmenestä kahteentoista prosenttiin. Lisäksi tutkimme, millainen asema prekariaatilla on työn rasittavuuden ja työautonomian suhteen sekä työyhteisöissään. Tälle ryhmälle kasautuu useita negatiivisia työn hallintaan, kuormitukseen ja työpaikan sosiaaliseen ilma-piiriin liittyviä ongelmia.
SoSiologia 1/2016 45
Prekaarin palkkatyön yleisyys:
liioitellaanko telän epävarmuutta?
Pasi Pyöriä & Satu Ojala
Abstrakti
Prekaarin, epävarman työn uskotaan yleistyvän. Empiiristä evidenssiä työn prekarisoitumisesta on
kuitenkin niukalti. Tässä tutkimuksessa mittaamme palkkatyötä tekevän prekariaatin laajuutta viidel-
lä mittarilla: ylikoulutus suhteessa työn sisältöön, aiempi työttömyys, epätyypillinen työsuhde, työn
jatkumiseen kohdistuva uhka sekä huonot työllistymismahdollisuudet. Tilastokeskuksen työoloai-
neistoihin – perustuvat tulokset kertovat prekariaatin osuuden kasvaneen viimeisen kolmen
vuosikymmenen aikana niukasti, kymmenestä kahteentoista prosenttiin. Lisäksi tutkimme, millainen
asema prekariaatilla on työn rasittavuuden ja työautonomian suhteen sekä työyhteisöissään. Tälle
ryhmälle kasautuu useita negatiivisia työn hallintaan, kuormitukseen ja työpaikan sosiaaliseen ilma-
piiriin liittyviä ongelmia.
: epätyypillinen työ, koulutus, prekariaatti, pätkätyö, työn epävarmuus, työn laatu, työolotutkimus,
työttömyys.
Johdanto
Keskustelu työn prekarisoitumisesta on vil-
kastunut ja monipuolistunut viime vuosina.
-luvun alkupuolella puhe työhön liittyvän
epävarmuuden ja riskitietoisuuden kasvusta oli
leimallisen poliittista, ja sen keskeisenä kataly-
saattorina toimi Suomeenkin rantautunut Euro-
Mayday-protestiliike (Hoikkala & Salasuo ).
Sittemmin poliittinen prekariaattiliike hajautui,
mutta sen ajamat asiat alkoivat nousta akateemi-
sen kiinnostuksen kohteeksi (Neilson & Rossiter
, ; ks. myös Jakonen a).
Erityisesti ekonomisti Guy Standingin (; ;
) viimeaikaiset teokset ovat herätelleet tut-
kijoiden kiinnostusta prekariaattia kohtaan (ks.
myös Della Porta ym. ). Standingin mukaan
uusliberalistisen talouspolitiikan seurauksena on
syntynyt uusi luokkajako: ihmiset polarisoituvat
yhä jyrkemmin menestyjiin ja häviäjiin, ja myös
yhä useampi keskiluokkaan kuuluva palkansaaja
on vaarassa pudota prekaariin asemaan.
Prekariaatti yhdistetään luokkaan, joka kokee
palkkatyöyhteiskunnan puitteissa jatkuvaa epä-
SoSiologia 1/201646
varmuutta oikeuksistaan, toimeentulostaan ja
tulevaisuudestaan (Korhonen, Peltokoski & Sauk-
konen , ). Prekariaatti ei kuitenkaan ole
luokkakäsite sanan perinteisessä merkityksessä
(Savage ym. ; Wright ; vrt. Melin & Blom
), koska prekaarin työn piirteet eivät katso
ammattiasemaa tai työn sisältöä. Korkeasti kou-
lutettu asiantuntijakin voi kohdata työttömyyttä,
toimeentulon sirpaleisuutta ja epävarmuutta.
Prekariaattia koskevassa yhteiskuntatieteellisessä
keskustelussa on eroteltavissa kaksi keskeistä lä-
hestymistapaa. Standingin edustamaa suuntausta
voidaan Jukka Könösen () sanoin kutsua ”so-
siologiseksi prekaarisuus-analyysiksi. Sille on omi-
naista työmarkkina-asemaan tai työsuhdetyyppiin
perustuvat luokittelut sekä pyrkimys joko empiiri-
seen yleistettävyyteen tai tutkimusteorian hahmot-
teluun (Cranford, Vosko & Zukewich ; Gallie
& Paugam ; Letourneux ; Puig- Barrachina
ym. ; Rodgers & Rodgers ; Tompa ym.
; Vosko ).
Toinen keskeinen suuntaus liittyy aikalaisdiag-
nostiseen tarkasteluun työelämän ja talouden
muutoksesta (Holvas & Vähämäki ; Jakonen
; b; Julkunen ; Mannevuo ; ;
Venäläinen ; Vähämäki ; ). Tämän
tradition taustalla on kapitalistisen tuotantota-
van murros fordismista jälkifordismiin, palvelu-
talouden nousu sekä uusliberalistinen talouden
deregulaatio – Standingin sanoin sääntelyn uu-
delleen suuntaaminen suurpääoman eduksi. Näi-
den muutosten seurauksena joustavan ja epävar-
man työn katsotaan yleistyneen.
Olennaisin ero edellä kuvailtujen traditioiden
välillä liittyy näkökulman rajaukseen (Könönen
, ). Voidaan puhua joko suppeasta tai laa-
jasta prekarisaatioteesistä (Jokinen, Venäläinen
& Vähämäki , ). Suppeampi sosiologinen
ja työmarkkinakeskeinen suuntaus on keskitty-
nyt tarkastelemaan prekarisaatiota työelämän
rakenteellisena (esimerkiksi työsuhdetyypit)
ja laadullisena (esimerkiksi työolojen muutos)
kysymyksenä (Pyöriä & Ojala ). Laajempi
aikalaisdiagnostinen traditio taas ei rajaudu työ-
elämän muutosten analyysiin. Sen edustajat kat-
sovat ilmiötä koko yhteiskunnan läpileikkaavana
poliittisena prosessina, jonka keskiössä on eriar-
voisuuden kasvu ja sosiaalisten turvamekanis-
mien rapautuminen (Berardi ; Castel ;
Precarias a la deriva ; Virno ).
Kumpikin näkökulma on tärkeä samoin kuin eri-
laisten tutkimusasetelmien ja aineistojen käyttö.
On kuitenkin ymmärrettävä, että suppea ja laaja
prekarisaatioteesi ovat metodologisilta sitou-
muksiltaan erilaisia tapoja kuvata yhteiskunnal-
lista muutosta (Jokinen, Venäläinen & Vähämäki
, ).
Suomessa vankimman jalansijan on saanut laaja
prekarisaatioteesi. Työmarkkinatutkijat eivät juuri
ole tähän keskusteluun osallistuneet tai heidän
näkökulmansa on ollut kapeammin rajautunut.
Tiedetään esimerkiksi, että neljännes palkkatyös-
tä on ollut koko -luvun osa- tai määräaikaista
(Ojala, Kauhanen & Nätti ; Ojala, Nätti & Kau-
hanen ), ja että itsensä työllistävien yksinyrit-
täjien työ yleistyy hitaasti, vaikka se onkin yhä
absoluuttisina lukemina vähäistä ja vain harvoin
vastentahtoista (Pärnänen & Sutela ).
Yleistettävää tietoa prekariaatista on vielä niu-
kasti, sillä lähes kaikki aiemmat Suomea koske-
vat empiiriset tarkastelut ovat olleet laadullisia
(Jokinen ym. ; Jokinen & Venäläinen ;
Könönen ; Mannevuo ; Åkerblad ).
Tässä artikkelissa pyrimme edustavan tilastoai-
neiston avulla määrittämään palkkatyötä tekevän
prekariaatin laajuuden -luvulta nykypäivään
sekä analysoimaan prekaarin työmarkkina-ase-
man yhteyksiä työn rasittavuuteen, työn hallin-
nan mahdollisuuksiin ja työyhteisön sosiaaliseen
tukeen.
SoSiologia 1/2016 47
Prekaarin työmarkkina-aseman näkymistä työn
sisällöllisissä piirteissä ja seurauksissa ei ole Suo-
messa aiemmin tutkittu yleistettävällä tasolla.
Siksi kysymme, missä määrin ja millä seurauksin
palkkatyö on prekarisoitunut.
Kuinka tutkia prekaaria työtä?
Työn prekarisoituminen ei ole ongelmitta jäsen-
nettävissä perinteisin työnsosiologisin käsittein.
Laajaa prekarisaatioteesia kannattavien mukaan
etenkin tilastojen avulla on vaikeaa tavoittaa
sellaista laadullista muutosta, jossa käsitteiden
(esimerkiksi työ) merkitys muuttuu, vanhat ka-
tegoriat eivät toimi (esimerkiksi työssä/työtön/
opiskelija) tai tutkimuskohde muuttuu nopeasti
(Kontula & Jakonen ; Peltokoski ).
Prekaarin kokemuksen tutkiminen laadullisesti
on tärkeää esimerkiksi haastattelemalla erityisen
haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten
maahanmuuttajia tai matalapalkka-alojen työn-
tekijöitä (Jokinen ym. ; Jokinen & Venäläinen
; Könönen ). Vaikka on perusteltua rajata
työn prekaaria luonnetta koskevat analyysit tar-
kasti (Jokinen , ) ja nostaa esiin marginaa-
listen ryhmien ääni, yksilölähtöinen tutkimus ei
kuitenkaan vastaa kysymykseen ilmiön laajuu-
desta. Yleiskuvan hahmottamiseksi tarvitaan
makrotason analyysia täydentämään laadullisen
tutkimuksen tuloksia.
Aiemmassa tutkimuksessamme (Pyöriä & Ojala
) väitimme, ettei palkkatyön prekarisoitu-
mista eli epävarmuuden kasautumista voida
pitää suomalaisille työmarkkinoille leimalli-
sena ilmiönä. Tässä artikkelissa päivitämme
prekariaatin yleisyyttä koskevat tulokset ja
kysymme, onko työelämä muuttunut aiempaa
epävarmemmaksi viimeisimmän finanssikrii-
sin oloissa. Tutkimme myös, mitkä taustatekijät
ovat yhteydessä työhön liittyvän epävarmuuden
kasautumiseen. Tämän jälkeen perehdymme
prekaareiksi määrittyvien työntekijöiden työn
luonteeseen ja prekaarin työmarkkina-aseman
hyvinvointiseurauksiin. Tutkimuskysymyksem-
me ovat:
. Kuinka suurta osaa palkansaajista työn pre-
karisoituminen koskettaa?
. Yhdistyykö prekaariin työmarkkina-ase-
maan kokemus työn fyysisestä, henkisestä
tai psyykkisestä kuormituksesta?
. Onko prekaarissa työssä tärkeitä suojaavia
tekijöitä, kuten vaikutusmahdollisuuksia
työhön ja työssä kehittymisen edellytyksiä
tai työyhteisön sosiaalista tukea?
Hyödynnämme Tilastokeskuksen vuosina ,
, , ,  ja  keräämiä työolo-
tutkimuksia, jotka on tässä yhdistetty yhdeksi
aineistoksi. Työolotutkimus perustuu työvoima-
tutkimuksesta poimittavaan palkansaajaotokseen
ja käyntihaastatteluihin, joihin on kerrallaan vas-
tannut noin  –  henkilöä. Vastauspro-
sentti on vaihdellut  ja  välillä, mitä voidaan
pitää erittäin korkeana. (Sutela & Lehto , .)
Aineistomme edustaa –-vuotiaita palkan-
saajia, joiden säännöllinen viikkotyöaika on vä-
hintään  tuntia. Sen avulla emme tavoita pre-
kariaatin kovinta ydintä, esimerkiksi niitä, joiden
toimeentulo koostuu satunnaisten ansioiden ja
sosiaaliturvan yhdistelmästä tai niitä, jotka työs-
kentelevät nollatuntisopimuksella muutaman
tunnin viikossa. Tavoitamme kuitenkin palkka-
työssä tarkasteluhetkellä kiinni olevat, lyhyilläkin
pätkillä työskentelevät palkansaajat.
Työolotutkimus kattaa muun muassa aktiivisen
työvoimapolitiikan toimenpitein työllistetyt sekä
vastentahtoisesti pätkätöitä tekevät. Sen tuotta-
ma kuva pätkätöiden yleisyyden trendistä vastaa
työvoimatutkimuksen lukuja, joskaan aineistoa
ei kerätä pätkätyösesonkeina, vaan syksyisin tai
SoSiologia 1/201648
keväisin, minkä vuoksi lyhyitä työsuhteita kuvaa-
vat prosenttiosuudet ovat työvoimatutkimuksen
koko vuoden keskiarvoja alhaisemmat (Sutela &
Lehto ; Uusitalo ). Työolotutkimuksen
 tunnin viikkotyöaikarajaus sulkee pois noin
kaksi prosenttia työvoimatutkimuksen palkan-
saajista.
Työolotutkimuksen avulla voimme arvioida katta-
vasti palkansaajien työtilanteen kehitystä usealla
vuosikymmenellä. Voimme myös monipuolisesti
arvioida sitä, millaiset työolot kasautuvaan epä-
varmuuteen liittyvät.
Prekaarin työn kriteerit
Operationalisoimme palkkatyötä tekevän pre-
kaariaatin seuraavilla viidellä kriteerillä, jotka
kuvastavat sekä objektiivisia että subjektiivisia
heikkoon työmarkkina-asemaan liittyviä tekijöitä:
. ylikoulutus (korkea-asteen tai keskiasteen
koulutus, mutta työn sisältö rutiinivaltainen)
. työmarkkinariski toteutunut (ollut työttö-
mänä vähintään kerran viimeisen viiden
vuoden aikana)
. epätyypillinen työsuhde (määräaikainen tai
vuokraperustainen työ)
. työmarkkinariskin pelko (koetaanko
lomautus, irtisanominen ja/tai työttömyys
uhkaksi)
. huonot työllistymismahdollisuudet (arvio
mahdollisuuksista löytää uusi työpaikka
avoimilta työmarkkinoilta)
Ensimmäiseksi kriteeriksi valitsimme ylikoulu-
tuksen, joka pohjautuu havaintoihin koulutusin-
aatiosta (Aro ). Ylikoulutetuiksi on tulkittu
ne vastaajat, jotka ovat saaneet keski- tai korkea-
asteen koulutuksen, mutta joiden työ on sisäl-
löltään rutiinivaltaista. Mittari antaa yleiskuvan
työtehtävien vaatimuksista suhteessa koulutus-
tasoon. Se huomioi myös vastaajan oman subjek-
tiivisen arvion työn sisältämistä vaatimuksista ja
mahdollisuuksista.
Epävarmuus on aiemmassa tutkimuksessa tun-
nistettu yhdeksi tärkeimmistä työhön liittyvistä
uhkatekijöistä (Mauno & Kinnunen ). Sillä
voi olla jopa suurempi vaikutus yksilön hyvin-
voinnille kuin esimerkiksi työsuhteen määräaikai-
suudella (Heponiemi, Sinervo & Elovainio ;
Heponiemi ym. ). Työhön liittyvää epävar-
muutta mittaamme toteutuneella työmarkkina-
riskillä eli työttömyydellä. Työttömyyttä kokenei-
siin luettiin ne vastaajat, jotka olivat olleet kyselyä
edeltävän viiden vuoden aikana työttöminä joko
kerran tai useammin.
Huomioimme myös, toimiiko vastaaja epätyypilli-
sessä työsuhteessa. Tämä on keskeisin mittari, jolla
on tavoiteltu työn prekaariutta (Kalleberg ;
; Vosko, MacDonald & Campbell ; Vosko,
Zukewich & Cranford. ). Epätyypillinen työ-
suhde kattaa luokittelussamme määräaikaisella
työsopimuksella työskennelleet -luvulta
lähtien ja lisäksi vuokratyösopimuksella työsken-
nelleet vuodesta  (jolloin asiaa tiedusteltiin
ensimmäisen kerran). Osa-aikatyö on rajattu
pois, koska sitä tehdään usein omasta valinnasta
ja toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksel-
la, ja koska osa-aikatyön vapaaehtoisuutta ei ole
työoloaineistoissa tiedusteltu ennen -lukua
1 Ylikoulutus on yhdistetty seuraavista mittareista: (a)
keski- tai korkea-asteen koulutus; (b) työn sisältö: vuoden
1984 aineistossa kysymykset ”Työhön sisältyy (i.) uusien
asioiden oppimista ja (ii.) itsenäisiä ratkaisuja” sekä
vuosien 1990–2013 aineistoissa ”Työhön sisältyy (i.) työn
suunnitteluun osallistumista ja (ii.) omien ideoiden sovel-
tamista”. Kaikissa työn sisältöä koskevissa kysymyksissä on
ollut neliportaiset vastausvaihtoehdot ei koskaan / joskus
/ useimmiten / aina. Kysymykset on yhdistetty kahdek-
sanportaiseksi summamuuttujaksi, jonka neljä alinta
luokkaa on luokiteltu tässä edustamaan rutiinivaltaista
työtä.
SoSiologia 1/2016 49
(Ojala, Kauhanen & Nätti ; Sutela & Lehto
).
Neljäs kriteerimme on työmarkkinariskin pelko.
Se on kolmen uhkatekijän (koetaanko lomau-
tus, irtisanominen ja/tai työttömyys uhkaksi)
summa, josta on muodostettu kaksiluokkainen
muuttuja (ei uhkia vs. kokee vähintään yhtä
uhkaa). Vaikka kyse on subjektiivisesta riskiko-
kemuksesta, työntekijöiden on havaittu osuvan
yllättävän hyvin oikeaan arvioidessaan työmark-
kinariskien toteutumista nykyisen työpaikkansa
osalta (Green ).
Viides kriteerimme on huonot työllistymismah-
dollisuudet. Tätä mittaamme kysymyksellä ”Mil-
laiset mahdollisuudet uskoisitte itsellänne olevan
uuden työpaikan hankkimiseen: hyvät, kohtalai-
set, vai huonot mahdollisuudet?” Katsomme vas-
tauksen ilmentävän prekaariutta, mikäli vastaaja
arvioi työllistymismahdollisuutensa avoimilla
työmarkkinoilla huonoiksi.
Määrittelemme vastaajan prekaariksi, mikäli
kolme tai useampi edellä kuvatuista viidestä
kriteeristä täyttyy. Valintaa perustelemme sillä,
että epävarmuus on jossain muodossa koetellut
enemmistöä palkansaajista. Tärkein peruste va-
linnallemme on se, että prekaariudessa on kyse
epävarmuuden ja työmarkkina-asemaa koske-
van huono-osaisuuden kasautumisesta. Muun-
kinlainen operationalisointi olisi mahdollinen,
mutta mittaristomme on linjassa aiemman tut-
kimuskirjallisuuden (esim. Standing ; Tompa
ym. ) kanssa Suomen erityispiirteet huo-
mioon ottaen.
Valittujen mittareiden on osoitettu olevan päteviä
ja luotettavia epävarmuuden kuvaajia (Mauno &
Kinnunen ). Mittarit korreloivat kohtuulli-
sen vähän toistensa kanssa eli ne ovat itsenäisiä
suhteessa toisiinsa. Mikäli kriteerit korreloisivat
voimakkaasti, mittaisimme samaa asiaa, emme-
kä tavoittaisi vastaajan kokemuksen moniulottei-
suutta.
Työn kuormitus- ja
voimavaratekijät
Työmarkkinariskejä ja työn epävarmuutta koskevan
kirjallisuuden lisäksi tukeudumme työolojen terveys-
vaikutuksia koskevaan tutkimusteoriaan (Karasek &
eorell ; Siegrist ym. ). Näissä tutkimuk-
sissa keskeisenä kysymyksenä on, riittävätkö työn
voimavaratekijät kompensoimaan työn kuormitta-
vuutta. Siinä missä epävarmuus kuormittaa, työn
voimavara- tai resurssitekijät suojaavat yksilöä.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että työn
psykososiaaliset resurssit, kuten vaikutus- ja ke-
hittymismahdollisuudet työssä, työyhteisön ilma-
piiri sekä esimieheltä ja työtovereilta saatava tuki,
suojaavat epävarmuuden (esimerkiksi työsuhteen
määräaikaisuuden) aiheuttamalta kuormituksel-
ta sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksilta
(Heponiemi, Sinervo & Elovainio ; Heponiemi
ym. ; Liukkonen ; Ojala, Nätti & Kauha-
nen ). Riittämättömien suojamekanismien
on puolestaan havaittu olevan yhteydessä hei-
kentyneeseen terveyteen, sairauspoissaoloihin
ja työkyvyttömyyteen (Kivimäki ym. ; Laine
ym. ; Scott-Marshall & Tompa ).
Analysoimme kahtalaisia prekaarisuuden kieltei-
siltä hyvinvointiseurauksilta suojaavia resursseja.
Ensinnäkin tarkastelemme työautonomiaa ja työs-
sä kehittymistä, joiden tiedetään vahvistavan työn-
tekijän taitoja sekä mahdollisuuksia edetä työssä ja
työuralla (Green ). Työautonomian tiedetään
myös suojaavan työntekijää monilta työhyvinvoin-
tia kuormittavilta tekijöiltä, kuten epäsäännöllisten
työaikojen haitoilta (Nätti ym. ).
Toiseksi arvioimme prekaarissa asemassa olevien
työyhteisön ilmapiiriä, tukea ja arvostusta, mikä
sekin on aiemmassa tutkimuksessa tunnistettu tär-
SoSiologia 1/201650
keäksi voimavaraksi. (Heponiemi, Sinervo & Elovai-
nio ; Scott-Marshall & Tompa ). Yksityiskoh-
tainen kuvaus työn kuormitus- ja voimavaratekijöitä
kuvaavista muuttujista on esitetty taulukossa .
Emme rakenna selitettäville muuttujille erillisiä
analyysimalleja, vaan kontrolloimme työn epä-
varmuuteen yhteydessä olevat, aiemmassa tut-
kimuksessa tunnistetut tekijät. Taustatekijöistä
 . Työn kuormitus- ja voimavaratekijöitä kuvaavat mittarit.
  
,
 

1. Pidättekö nykyisiä työtehtäviänne
ruumiillisesti: 1=erittäin kevyinä, 2=melko
kevyinä, 3=melko raskaina
vai 4=erittäin raskaina?
1984–2013,
Hieman alentunut 2.2:sta (v. 1984)
2.1:een (v. 2013)
2. Pidättekö nykyisiä työtehtäviänne
henkisesti: 1=erittäin kevyinä … 4=erit-
täin raskaina 1984–2013,
Joka vuonna 2.5
3. Kuinka usein Teitä on viime aikoina
vaivannut: A. Päänsärky, B. Väsymys,
haluttomuus tai tarmottomuus,
C. Vaikeudet päästä uneen tai
heräileminen öisin, D. Sydämen-
tykytykset tai epäsäännölliset sydämen-
lyönnit, E. Huimauksen tunne,
G. Närästys, happovaivat, vatsakivut
tai ripuli, I. Jännittyneisyys,
hermostuneisuus tai ärtyisyys?
Summamuuttujan reliabiliteetti on 0.700.
1=ei koskaan/harvemmin…
5=päivittäin 1984–2013,
1.6–1.7
   
4. Kuinka paljon voitte vaikuttaa:
A. Siihen, mitä työtehtäviinne kuuluu?
B. Siihen, missä järjestyksessä teette
työnne? C. Työtahtiinne?
D. Työmenetelmiinne? E. Siihen, miten
työt jaetaan ihmisten kesken? F. Siihen,
keiden kanssa työskentelette? Summa-
muuttujan reliabiliteetti on 0.763.
1=ei lainkaan, 2=jonkin
verran, 3=melko paljon,
4=paljon
1984–2013,
Kohonnut vuoden 1984 2.3:sta
vuoden 2013 2.5:een
5. Onko Teillä nykyisessä työpaikassanne
hyvät, jonkinlaiset vai heikot mahdolli-
suudet kehittää itseänne?
1=heikot, 2=jonkinlaiset,
3=hyvät 1990–2013,
Parantunut 2.1:stä 2.3:een
    
6. Työpaikallamme vallitsee avoin
ilmapiiri ja yhteishenki? Työpaikkamme
ilmapiiri on kannustava? Summamuut-
tujan reliabiliteetti on 0,848.
1=täysin eri mieltä…5=täysin
samaa mieltä 1990–2013,
Pysytellyt tasolla 3.6–3.7
7. Saatteko tukea ja rohkaisua esimiehil-
tänne kun työ tuntuu hankalalta? 1=ei koskaan, 2=joskus,
3=useimmiten, 4=aina 1990–2013,
Pysytellyt tasolla 2.6–2.7
8. Saatteko tukea ja rohkaisua työ-
tovereiltanne kun työ tuntuu hankalalta? 1=ei koskaan, 2=joskus,
3=useimmiten, 4=aina 1990–2013,
Vaihdellut välillä 2.9–3.1
9. Koetteko olevanne työyhteisönne
arvostettu jäsen? 1=ei koskaan, 2=joskus,
3=useimmiten, 4=aina 1990–2013,
Vaihdellut välillä 3.0–3.2
SoSiologia 1/2016 51
vakioimme iän ja sukupuolen lisäksi toimialan ja
asuinalueen, koska Suomen työmarkkinoilla ra-
kenteellinen ja alueellinen eriytyminen on ollut
voimakasta (Koistinen & Asplund ; Salonie-
mi & Väisänen ). Jaamme Suomen karkeasti
kahtia kasvavaan ruuhka-Suomeen (eteläinen ja
lounainen Turku–Tampere–Helsinki-kolmio) ja
muuhun Suomeen.
Vakioimme myös vastaajien tulotason, koska
alhaisen tulotason on havaittu olevan keskei-
nen työn epävarmuuteen liittyvä tekijä (Salo-
niemi & Väisänen ). Tulotasomittarit on
rakennettu vuosiaineistoista kysymyksestä
”Mitkä ovat kuukausitulonne päätyöstä veroja
vähentämättä?” standardoimalla ne erikseen,
jolloin kunkin vuoden tulomittarin keskiarvo
on nolla ja keskihajonta , sekä tämän jälkeen
jakamalla mittarin jakauma kolmanneksiin ku-
vaavamaan heikkoa, keskimääräistä ja vahvaa
tulotasoa.
Lisäksi vakioimme sen, onko vastaaja päätoi-
misesti opiskelija vai palkansaaja. Opiskelija-
asemassa työllistymismahdollisuudet saatetaan
kokea hyviksi, eikä epävarmuus kuormita vielä
samalla tavalla kuin jos se pitkittyy (Ojala, Nätti
& Kauhanen ). Kontrolloimme myös sään-
nöllisen työajan (jatkuvana kovariaattina), koska
prekaarissa asemassa olevien työaika on etenkin
uusimmissa hyödyntämissämme aineistoissa pal-
kansaajien keskimääräistä työaikaa pari tuntia ly-
hempi. Lopuksi vakioimme aikapisteen (vuoden),
koska kyseessä on yhdistetty aineisto.
Esitämme lisäksi liitetaulukossa  prekaarin
aseman viiden eri mittarin korrelaatiot selit-
tävien muuttujien kanssa, koska mittareiden
yhdistäminen aina osaltaan hukkaa yksityis-
kohtaista tietoa. Vahvimpia korrelaatioita on
iällä: nuori ikä liittyy usein määräaikaiseen
työsuhteeseen, ja vanhimmissa ikäluokissa
mahdollisuudet löytää uusi työ koetaan eri-
tyisen huonoiksi. Myös tulotaso korreloi pai-
nottuneesti aiemman työttömyyden ja määrä-
aikaisen työn kanssa.
Menetelt
Menetelminä käytämme ristiintaulukointia ja kah-
ta eri monimuuttuja-analyysiä. Katsomme aluk-
si, kuinka suuri osa palkansaajista on prekaareja
edellä määritellyillä kriteereillä, eli silloin kun vä-
hintään kolme työhön liittyvää epävarmuustekijää
täyttyy (taulukko ).
Tämän jälkeen tutkimme askeltavalla logisti-
sella regressioanalyysillä, mitkä taustatekijät
ovat yhteydessä prekaariin työmarkkina-ase-
maan (taulukko ). Menetelmällä ennustetaan
niin sanotut vetosuhteet eri taustatekijöiden
kategoristen luokkien välille. Askeltavalla me-
netelmällä valitsemme selittäjät malliin ”pa-
remmuusjärjestyksessä” eli sen mukaan, mikä
taustatekijä ennustaa prekaarisuutta voimak-
kaimmin; tätä kuvaamme selitysasteen muu-
toksella askeleittain.
Lopuksi analysoimme varianssianalyysillä tau-
lukossa  kuvattujen kuormitus- ja voimavarate-
kijöiden yhteyden prekaariin työhön. Varians-
sianalyysillä tarkoitamme yleisen lineaarisen
mallin yhtä tavanomaista sovellusta eli jatku-
van vastemuuttujan selittämistä luokitelluilla,
riippumattomilla muuttujilla. Tämä analyysi
tarjoaa keskiarvot selitettävän muuttujan luo-
kissa prekaarissa asemassa olevien ja muiden
palkansaajien aseman vertaamiseksi (taulukko
). Emme esitä keskiarvoja muista muuttujista
kuin prekaarisuudesta, mutta kontrollimuuttu-
jien yhteyksien vahvuutta tutkittaviin muuttujiin
voi arvioida F-testitulosten perusteella.
2 Liitetaulukko on julkaistu sähköisesti osoitteessa
http://sosiologia./pdf/pyöriä-ojala2016.pdf
SoSiologia 1/201652
Tilastolliset merkitsevyydet esitämme seuraavas-
ti: p ≤ . = ***, p ≤ . = **, p ≤ . = *.
Taloussuhdanteet ratkaisevat
Kuten taulukosta  näemme, prekaareiksi luokitel-
tujen palkansaajien (– kriteeriä) osuus on vaih-
dellut taloussuhdanteiden mukaan. Tämän ryh-
män koko oli pienimmillään seitsemän prosenttia
vuonna , juuri ennen poikkeuksellisen syvää
lamaa, ja suurimmillaan vuonna , jolloin pre-
kaarien osuus kohosi  prosenttiin. Taulukosta 
näemme myös, että vain harvalle palkansaajalle on
kasautunut – epävarmuustekijää.
Kriteeriemme mukaan viimeisimmän nanssikrii-
sin tai tarkemmin sanoen vuosien – ja
– kaksoistaantuman vaikutukset ovat jää-
neet -luvun lamaa lievemmiksi, vaikka edel-
leenkään uutta nousukautta ei ole näköpiirissä.
Prekaarien osuus on kasvanut nanssikriisin aika-
na, mutta kokonaisuudessaan vuoden  tilanne
ei juuri poikkea kymmenen vuotta aikaisemmasta,
jolloin elettiin myönteisten kasvunäkymien aikaa.
Prekariaatin yleisyyttä koskeva arviomme ei
kerro mistään radikaalista muutoksesta viimei-
sen kolmen vuosikymmenen aikana. Vuosi 
muodostaa selvän poikkeuksen, koska etenkin
työttömyysluvuissa -luvun laman varjo ulot-
tui pitkälle tulevaisuuteen. Vuosi  on poik-
keuksellinen myös aineiston osalta, koska siinä
on mukana tavanomaista valikoituneempi otos
palkansaajista korkean työttömyyden vuoksi.
 . Palkkatyötä tekevän prekariaatin kriteerit ja yleisyys – ().
1984 1990 1997 2003 2008 2013
Määräaikainen tai vuokratyösuhde 11 15 18 14 13 13
Työttömyysriski toteutunut 22 16 33 23 18 23
Työmarkkinariskin pelko 17 18 30 27 21 35
Ylikoulutus 22 19 16 19 19 20
Työllistymismahdollisuudet huonot 33 19 37 31 23 28
5 kriteeriä 1 0 1 1 0 0
4–5 kriteeriä 3 2 6 4 2 3
3–5 kriteeriä 10 7 17 13 8 12
2–5 kriteeriä 27 21 38 30 24 34
1–5 kriteeriä 64 57 74 67 60 60
N 4 502 3 503 2 978 4 104 4 392 4 876
SoSiologia 1/2016 53
-luvun jälkimmäisellä puoliskolla työvoiman
kysynnän rakenne muuttui ratkaisevasti nopeam-
min kuin itse työvoiman rakenne (Uusitalo ),
minkä seurauksena edes korkea koulutus ja py-
syvä työsuhde eivät suojanneet työttömyydeltä
(Happonen & Nätti ).
Taulukossa  esitetyt muutokset yksittäisissä
kriteereissä vuosien  ja  välillä eivät ole
suuria, paitsi pelko henkilökohtaisen työmarkki-
nariskin toteutumisesta (+ prosenttiyksikköä).
Finanssikriisin pitkittyminen on saanut yhä
useamman pelkäämään työpaikkansa puoles-
ta. Pelon lisääntyminen koskee erityisesti vaki-
tuisessa työsuhteessa olevia palkansaajia, joilla
kokemus uhkasta on korkeammalla tasolla kuin
ehkä koskaan. Sen sijaan määräaikaisilla, joilla
riski työsuhteen päättymisestä on todellisempi,
uhkan kokeminen on vuonna  hieman jopa
vuotta  vähäisempää, kun toimialan kaltaiset
rakenteelliset tekijät on vakioitu (Ojala, Nätti &
Kauhanen , ).
Epätyypillisten työsuhteiden yleisyys (+) samoin
kuin työttömyyskokemukset kyselyä edeltäneen
viiden vuoden aikana (+) ovat yleistyneet niu-
kasti. Ylikoulutus tehtäväsisältöön nähden on
hivenen vähentynyt (-), vaikka korkeasti kou-
lutettuja palkansaajia on nykyisin huomattavasti
-lukua enemmän. Toisin sanoen työn sisällöt
ovat tarkastelemallamme ajanjaksolla monipuo-
listuneet. Niiden vastaajien osuus, jotka arvioivat
mahdollisuutensa uudelleentyöllistymiseen huo-
noiksi, on vähentynyt jonkin verran (-).
Omaan työmarkkina-asemaan liittyvät pelot ja
riskit ovat suhdanneherkkiä. Huonoina aikoina
epävarmuus kasvaa ja hyvinä aikoina luottamus
vahvistuu. Taulukossa  vahvimmin kansanta-
louden tilannetta näyttäisi heijastelevan koettu
mahdollisuus työllistyä uudelleen. Molempien
lamojen alla, vuosina  ja , arviot olivat
näiltä osin optimistisimmat.
Vuoden  työllistymisarviot ovat yllättävän
synkät, lähellä vuoden  lukemia, mikä saat-
taa kuvastaa -luvun nykyistä alhaisempaa
työmarkkinaliikkuvuutta. Tämä selittänee myös
sitä, että nanssikriisistä huolimatta usko uuden
työn löytymiseen ei ole romuttunut, vaikka työl-
listymismahdollisuutensa huonoiksi arvioivien
osuus on vuosien  ja  välisenä aikana
jonkin verran noussut. Nähtäväksi jää, miten -
nanssikriisin pitkittyminen ja työttömyyden kasvu
näihin arvioihin tulevaisuudessa vaikuttavat.
Vuosien – vertailusta voidaan päätellä,
että -luvulla suomalainen työelämä preka-
risoitui, kunnes -luvulla – paradoksaalisesti
samaan aikaan kun prekariaattikeskustelu rantau-
tui Suomeen – se jälleen ”normalisoitui. Finans-
sikriisin aikana prekariaatin osuus on kasvanut,
mutta epävarmuus ei ole yltänyt edellisen laman
mittoihin, ainakaan vuoteen  mennessä.
Kenelle epävarmuus kasautuu?
Seuraavaksi katsomme, mille ryhmille työn epä-
varmuus kasautuu. Askeltavassa logistisessa reg-
ressiomallissa otamme huomioon sukupuolen,
iän, toimialan, säännöllisen työajan, tulotason,
opiskelun, asuinalueen sekä aikapisteen. Taulu-
kon  vetosuhteista voi päätellä, mitkä näistä taus-
tatekijöistä ennustavat kasautuvaa epävarmuutta.
Logistiseen regressioon perustuva vetosuhdetar-
kastelu on ennustava menetelmä, joka edellyttää
vertailuryhmän asettamista kunkin tarkasteltavan
taustatekijän eri ryhmien sisältä. Vertailuryhmän
(ref.) vetosuhde on aina yksi, mihin muiden ryh-
mien vetosuhdetta verrataan. Vetosuhde ei ole to-
dennäköisyys, eikä esimerkiksi vetosuhteen arvo
kaksi tarkoita kaksinkertaista määrää prekaareja
työntekijöitä kyseisessä ryhmässä (Rita, Töttö &
Alastalo ). Askeltava regressio lisää malliin
muuttujat yksi kerrallaan alkaen ”parhaasta”. Esi-
SoSiologia 1/201654
 . Ennuste kuulua prekaareihin –. Askeltava logistinen regressio, viimeisen askelen
tulokset, selitysasteen muutokset askeleittain.


  -
 95 %
-
 ()
  


Ylin tulokolmannes ***
R, 6,7 %Keskimmäinen tulokolmannes 1,95*** 1,70–2,23
Heikoin tulokolmannes 4,27*** 3,75–4,87

1984 (ref.) *** ***
8,6 %, R 1,9 %
1990 0,65*** 0,55–0,78
1997 2,11*** 1,81–2,47
2003 1,40*** 1,20–1,63
2008 0,91 ns 0,77–1,07
2013 1,37*** 1,18–1,60
 Muu Suomi
(ref. Länsi-/Etelä-Suomi) 1,66*** 1,53–1,81 9,8 %, R 1,2 %

Tukku- ja väh. kauppa, korjaus ***
11,1 %, R 1,3 %
Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous,
kaivostoiminta 2,25*** 1,68–3,01
Teollisuus 2,48*** 2,08–2,96
Sähkö, kaasu, vesi, rakentaminen 2,90*** 2,34–3,59
Majoitus ja ravitsemus 1,32 ns 0,99–1,75
Kuljetus, varastointi, tietoliikenne 1,64*** 1,30–2,07
Rahoitus, kiinteistö- ja liike-
elämän palvelut 1,68*** 1,37–2,05
Julk. hallinto ja maanpuolustus 2,05*** 1,62–2,58
Koulutus ja tutkimus 2,62*** 2,12–3,24
Terveys- ja sosiaalipalvelut 1,83*** 1,55–2,20
Muut palvelut, taide ja järjestöt 1,90*** 1,50–2,42
 Osa-aikatyö 0–34 h/vk (ref. 35+) 1,50*** 1,34–1,68 11,3 %, R 0,2 %
 Ei (ref. kyllä) 2,24*** 1,77–2,84 11,6 %, R 0,3 %

55+ (ref.) ***
12,0 %, R 0,4 %
15–24-v. 1,58*** 1,33–1,87
25–34-v. 1,37*** 1,18–1,58
35–44-v. 1,04 ns 0,90–1,21
45–54-v. 1,14 ns 0,99–1,32
 Nainen (ref. mies) 1,03 ns 0,93–1,14 12,0 %, R 0,0 %
 0,06***
24 265
-2;   –  15192; 6,0–12,0 %
 : 0 = 0–2 , 1 = 3–5  
   
SoSiologia 1/2016 55
tämme eri mallien selitysasteiden muutokset,
mutta muutoin taulukon  tulokset koskevat vii-
meistä askelta, jossa kaikki selittäjät ovat mukana.
Vahvimmin prekaaria työmarkkina-asemaa hei-
jastaa alempiin tuloluokkiin kuuluminen. Epävar-
muuden kokeminen on siis hyvin voimakkaasti
yhteydessä vaikeuksiin saavuttaa riittävä tulotaso
ja siten suunnitella muuta elämää vakaalle poh-
jalle. (Taulukko .)
Toiseksi vahvimpana selittäjänä, kuten jo tau-
lukon  perusteella saatoimme päätellä, on ta-
loussuhdanteiden vaihtelu. Kun vielä toimiala
asettuu kolmanneksi vahvimmaksi selittäjäksi, ja
maantieteellinen asuinalue neljänneksi, voidaan
nähdä miten suurelta osin taloudelliset ja yhteis-
kunnalliset makrotason tekijät ennustavat myös
yksilötasolla epävarmaan asemaan juuttumista.
Askeltaen tarkasteltaessa selitysaste kohoaa näi-
den selittäjien lisäämisen jälkeen jo lähelle vii-
meisen askeleen selitysastetta (,  vs. , ).
(Taulukko .)
Suhdanneherkillä aloilla, kuten rakentamisessa
ja teollisuudessa, riski prekaariin työmarkkina-
asemaan päätymisestä on suurempi kuin pal-
veluissa (ks. myös Saloniemi & Väisänen ).
Toisaalta työskentely koulutus- ja tutkimussekto-
rilla indikoi epävarmuutta, jonka taustalla oletet-
tavasti vaikuttavat määräaikaisten työsuhteiden
yleisyys näillä aloilla sekä viime vuosina kasvanut
akateeminen työttömyys. Myös ruuhka-Suomen
ulkopuolella asuminen kasvattaa prekaarin työ-
markkina-aseman ennustetta.
Yksilötason tekijät, kuten ikä, opiskelu ja osa-aika-
työ, selittävät prekaarisuutta palkansaajilla enää
yhteensä , prosenttia. Nuori ikä ja osa-aikatyö
ovat yhteydessä kasautuvaan epävarmuuteen,
mutta opiskelun vaikutus on päinvastainen. Su-
kupuoli ei ole lainkaan tilastollisesti merkitsevä,
vaan muut tekijät osoittautuvat vahvemmiksi.
Työtä tekevien opiskelijoiden status on erityinen,
koska koulutuksen hankkiminen on välivaihe.
Nuoren iän ja prekaariuden välisestä yhteydes-
tä ei myöskään voi vetää liian pitkälle meneviä
johtopäätöksiä. Iän ja prekaarin työmarkkina-
aseman välinen suhde ei enää ole tilastollisesti
merkitsevä, kun puhutaan yli -vuotiaista pal-
kansaajista. Nuoruus on etsikkoaikaa, johon on
aina kuulunut epävarmuutta (Pyöriä & Ojala ;
Pyöriä ym. ).
Osa-aikatyön tapauksessa yksityiskohtaisempi
tarkastelu olisi tarpeen. Aiemman tutkimuksen
perusteella tiedetään, että huono-osaisuus kyt-
keytyy erityisesti siihen, onko osa-aikatyö vasten-
tahtoinen vai vapaaehtoinen valinta (Ojala, Nätti
& Kauhanen ). Kaikki osa-aikaiset työntekijät
eivät ole prekaareja.
Prekaarin työn yhteydet työn
kuormitus- ja voimavaratekijöihin
Millaiset työolosuhteet liittyvät prekaariin työ-
markkina-asemaan? Kuten edellä korostimme,
olemme kiinnostuneita työhön liittyvän epävar-
muuden kasautumisesta ja sen näkymisestä työn-
tekijöiden työoloissa sekä etenkin työn kuormi-
tus- ja suojamekanismien tasapainossa.
Tarkastelemme seuraavassa työn kuormitus- ja
voimavaratekijöitä usealla eri ulottuvuudella.
Keskeinen havaintomme on, että työmarkkinoilla
huono- ja hyväosaisuus kasautuvat, mikä sinänsä
ei ole yllättävää. Yllättävää sen sijaan on, että pre-
kaarissa työssä ei ole valitsemillamme mittareilla
yhtäkään positiivista seikkaa, joka kompensoisi
heikkoa työmarkkina-asemaa.
Taulukon  varianssianalyyseissä on esitetty edel-
lä kuvattujen, prekaaria työmarkkina-asemaa en-
nustavien taustatekijöiden yhteys yhdeksään työn
kuormitusta ja resurssia kuvaavaan piirteeseen.
SoSiologia 1/201656
Yhtäältä tarkastelemme työn fyysistä ja henkistä
raskautta sekä psyykkisen oireilun ilmenemistä
(kuormitustekijät). Toisaalta tarkastelemme vai-
kutus- ja kehittymismahdollisuuksia työssä sekä
työpaikan sosiaalista ilmapiiriä (suojaavat tekijät)
(vrt. Karasek & eorell ; Kinnunen, Feldt &
Mauno ; Pyöriä ).
Taulukon  tuloksissa on olennaista kiinnittää huo-
miota prekaarien ja muiden palkansaajien välisiin
keskiarvoeroihin. Keskiarvoerot eivät ole suuria,
mutta ne ovat työn henkistä raskautta lukuun ot-
tamatta tilastollisesti merkitseviä ja osoittavat sys-
temaattisesti, kuinka huono-osaisuus kasautuu
prekaarissa työmarkkina-asemassa oleville.
Taulukossa  esitetyt havainnot tukevat aikaisem-
massa prekariaattikeskustelussa esiin nostettuja
ongelmia. Prekaareiksi luokittelemamme palkan-
saajat ovat muita heikommassa asemassa kaikilla
muilla mittareilla tarkasteltuna paitsi työn henki-
sen raskauden suhteen. Erityisen ongelmallista
on prekaariuden kielteinen yhteys vaikutus- ja
kehittymismahdollisuuksiin työssä, joissa kes-
kiarvoerot ovat suurimmillaan. Kuten olemme
korostaneet, nämä tekijät ovat tärkeitä työn kuor-
 . Prekaarin työn kuormitus- ja voimavaratekijät. Varianssianalyysi.


  
 
 -

-

 

 
  
  

F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig.
F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig.
 189,78(26)*** 125,68(26)*** 36,22(26)*** 105,44(26)***
90,21(25)*** 27,69(24)*** 13,70(25)*** 32,79(25)*** 27,81(25)***
  11,91(1)*** 3,56(1) 63,62(1)*** 370,55(1)***
209,45(1)*** 85,04(1)*** 70,37(1)*** 8,41(1)** 187,58(1)***
-
:
0–2 -

2,18
2,48
1,61
2,45
2,25
3,82
2,72
3,04
3,12
. 

(3+ )
2,23 2,45 1,71 2,19
2,02 3,59 2,54 2,98 2,89

 –

0,06 (0,02)*** 0,03 (0,01)ns 0,10 (0,01)*** −0,26 (0,01)***
−0,24 (0,02)*** −0,22 (0,02)*** −0,18 (0,02)*** −0,06 (0,02)* −0,23 (0,02)***
  1= erittäin kevyt …
4 = erittäin raskas 1=erittäin kevyt …
4 = erittäin raskas 1=harvemmin / ei
koskaan …
5=päivittäin
1=ei lainkaan …
4=paljon
1=heikot … 3=hyvät 1=täysin eri
mieltä … 5=täysin
samaa mieltä
1=ei koskaan …
4=aina 1=ei koskaan …
4=aina 1=ei koskaan …
4=aina
24 281 24 185 24 129 23 347
19 653 16 162 19 445 19 268 19 537
 16,8 % 11,80 % 3,70 % 10,40 %
10,20 % 3,80 % 1,60 % 4,00 % 3,30 %
Kontrollimuuttujat: Ikä, Sukupuoli, Toimiala, Asuinalue, Palkkauksen taso, Osa-aikatyö, Opiskelija, Vuosi.
SoSiologia 1/2016 57
 . Prekaarin työn kuormitus- ja voimavaratekijät. Varianssianalyysi.


  
 
 -

-

 

 
  
  

F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig.
F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig. F(df)Sig.
 189,78(26)*** 125,68(26)*** 36,22(26)*** 105,44(26)***
90,21(25)*** 27,69(24)*** 13,70(25)*** 32,79(25)*** 27,81(25)***
  11,91(1)*** 3,56(1) 63,62(1)*** 370,55(1)***
209,45(1)*** 85,04(1)*** 70,37(1)*** 8,41(1)** 187,58(1)***
-
:
0–2 -

2,18
2,48
1,61
2,45
2,25
3,82
2,72
3,04
3,12
. 

(3+ )
2,23 2,45 1,71 2,19
2,02 3,59 2,54 2,98 2,89

 –

0,06 (0,02)*** 0,03 (0,01)ns 0,10 (0,01)*** −0,26 (0,01)***
−0,24 (0,02)*** −0,22 (0,02)*** −0,18 (0,02)*** −0,06 (0,02)* −0,23 (0,02)***
  1= erittäin kevyt …
4 = erittäin raskas 1=erittäin kevyt …
4 = erittäin raskas 1=harvemmin / ei
koskaan …
5=päivittäin
1=ei lainkaan …
4=paljon
1=heikot … 3=hyvät 1=täysin eri
mieltä … 5=täysin
samaa mieltä
1=ei koskaan …
4=aina 1=ei koskaan …
4=aina 1=ei koskaan …
4=aina
24 281 24 185 24 129 23 347
19 653 16 162 19 445 19 268 19 537
 16,8 % 11,80 % 3,70 % 10,40 %
10,20 % 3,80 % 1,60 % 4,00 % 3,30 %
Kontrollimuuttujat: Ikä, Sukupuoli, Toimiala, Asuinalue, Palkkauksen taso, Osa-aikatyö, Opiskelija, Vuosi.
mitukselta suojaavia mekanismeja ja työntekijän
itsenäisten taitojen vahvistamisen näkökulmasta
keskeisiä tulevan työmarkkina-aseman määräy-
tymisessä (ks. myös Green ; Ojala, Nätti &
Kauhanen ).
Lisäksi prekaari työmarkkina-asema indikoi kes-
kiarvoerojen perusteella merkittäviä puutteita
työpaikan sosiaalisen ilmapiirin ja työyhteisöltä
saatavan arvostuksen kokemisessa, ja myös esi-
mieheltä koetaan saatavan niukemmin tukea.
Samoin työtovereiden tuki on heikompaa, mutta
tältä osin keskiarvoero on pienempi. Prekaarius
on lisäksi yhteydessä työn ruumiilliseen raskau-
teen ja psyykkiseen oireiluun. Näissä malleissa
keskiarvoerot eivät kuitenkaan ole erityisen suu-
ret prekaarissa asemassa olevien ja muiden pal-
kansaajien välillä.
Tuloksia ei voi pitää erityisen yllättävinä, koska
prekaarit ovat jo määritelmällisesti epävarmas-
sa työmarkkina-asemassa. Yllättävää ja samalla
huolestuttavaa kuitenkin on, ettei edes työpai-
kan ilmapiiri tai omilta työtovereilta saatava tuki
kompensoi mitenkään prekaaria työmarkkina-
asemaa.
SoSiologia 1/201658
Toisin sanoen työhön liittyvään kasautuvaan
epävarmuuteen yhdistyvät keskimääräistä hei-
kommat selviytymisresurssit ja työn hallinnan
mahdollisuudet. Nämä olisivat tärkeitä työn
kuormitusta kompensoivia mekanismeja. Tältä
osin prekariaattikeskustelun kriittinen kärki osuu
oikeaan. Työpaikoilla huono-osaisuus todellakin
kasautuu jo muutoinkin haavoittuvassa asemassa
oleville.
Lopuksi
Artikkelissa olemme tarkastelleet työn prekari-
soitumista ja siihen liittyviä kuormitus- ja voi-
mavaratekijöitä vuosina – edustavalla
palkansaaja-aineistolla. Vuonna  prekariaatin
osuus palkansaajista oli  prosenttia, vain kaksi
prosenttiyksikköä enemmän kuin vertailumme
alkupisteessä vuonna . -luvulla palkkatyö
on valitsemiemme mittarien perusteella suurin
piirtein yhtä epävarmaa kuin kolme vuosikym-
mentä sitten.
Määrittelemistämme prekaarin työn kriteereistä
ainoastaan koetun työmarkkinariskin pelko on
huomattavasti kohonnut. Tulos on kiinnostavalla
tavalla yhdenmukainen viimeaikaisen prekariaat-
tikeskustelun kanssa, sillä siinä korostetaan yksi-
lön kokeman riskitietoisuuden tärkeyttä (Jakonen
b; Jokinen ym. ; Jokinen & Venäläinen
; Könönen ; Venäläinen ; Åkerblad
).
Prekaarisuutta ei voi yksiselitteisesti palauttaa
tiettyyn toteutuneeseen riskiin, vaan olennai-
sempaa on kokemus epävarmuudesta ja pelko
tulevaisuudesta (Könönen ). Emme voi tie-
tää, mitkä toimialat tai ammatit tarjoavat turvaa
globaalissa kilpailutaloudessa (Jakonen b).
Etenkin talouskriisin oloissa toimeentulon me-
nettämisen ja työttömyyden pelko kasvaa. Tämä
voi murentaa yksilölle tärkeää turvallisuuden ja
jatkuvuuden kokemusta, vaikka oma työpaikka
ei välittömässä vaarassa olisikaan.
Toisaalta tulkinnat, joiden mukaan epävarmuus
olisi koko työmarkkinakenttää läpileikkaava il-
miö, ovat liioiteltuja. Tuloksemme eivät tue käsi-
tystä työelämän epävarmuuden trendinomaisesta
kasvusta tai kaikenkattavuudesta (vrt. Jakonen
b; Koivulaakso ym. ; Korhonen, Pelto-
koski & Saukkonen ; Siltala ).
Objektiivisemmat mittarimme eivät anna viitteitä
merkittävästä työelämän huonontumisesta. Val-
taosalla palkansaajista työolot ja työn laatu ovat
kohdallaan, ainakin kun katsomme työelämän ke-
hitystä viimeisimmän kolmen vuosikymmenen
aikana (ks. myös Sutela & Lehto ).
Esimerkiksi työsuhteiden keskimääräinen kesto
tai epätyypillisten työsuhteiden yleisyys eivät ole
tarkastelemallamme ajanjaksolla merkittävästi
muuttuneet (Rokkanen & Uusitalo ; Soininen
; Sutela & Lehto ). Katse vielä kauemmas
historiaan, tässä kuvattujen vuosikymmenien
taakse, muistuttaa lisäksi ajoista, jolloin työpäi-
viä saatettiin jakaa aamuisin tehtaan porteilla
(Quinlan ; Quinlan, Mayhew & Bohle ).
Työn prekarisaatiossa on kyse taloussuhdantei-
den mukaan vaihtelevasta ilmiöstä. Tulkintamme
saa tukea kansainvälisistä vertailuista (Doogan
; ; Green ). Vertaileva tutkimus myös
osoittaa, että maakohtaiset erot ovat merkittäviä.
Suomalaisessa työelämässä on prekaareja piirtei-
tä, mutta vähemmän kuin muualla - -alueel-
la (Puig-Barrachina ym. ). Tämä havainto on
jäänyt kotimaisessa keskustelussa hämmästyttä-
vän vähälle huomiolle.
Onko puhe työn prekarisoitumisesta liioittelua?
Emme halua vähätellä tai väittää vääräksi aika-
laisanalyytikkojen huolta palkkatyösuhteen hau-
rastumisesta, mikä olisi taso- tai kategoriavirhe
SoSiologia 1/2016 59
(Noro , ). Prekariaattikeskustelun aikalais-
diagnostinen ja työmarkkinakeskeinen juonne
ovat eritasoisia tapoja kuvata yhteiskunnallista
muutosta, kuten Eeva Jokinen tutkimusryhmi-
neen on painottanut (Jokinen, Venäläinen & Vä-
hämäki , ).
Katsomme kuitenkin Jokisen, Venäläisen ja Vä-
hämäen (, ) tavoin, että aikalaisdiagnoosi
ei tule toimeen ilman viittauksia työmarkkinoi-
den, työsuhteiden tai työn organisoinnin muu-
toksiin. Siinä missä aikalaisdiagnoosi voi auttaa
tutkimusteorian kehittelyssä ja empiiristen tutki-
musasetelmien formuloinnissa, uusi empiirinen
tieto voi puolestaan toimia palautemekanismina
yleisemmälle yhteiskuntakritiikille.
Huomion kohdistaminen työmarkkinoiden sta-
biileihin piirteisiin ei ole tärkeää pelkästään tut-
kimuksen integriteetin kannalta. Sillä on myös
poliittinen ulottuvuutensa (Doogan ). On-
gelmaksi puhe työmarkkinariskien arkipäiväis-
tymisestä muodostuu silloin, kun epävarmuutta
lietsotaan ilman todellisuusperustaa. Julkisessa
keskustelussa käsitys työelämän huonontumi-
sesta on muodostunut diskursiiviseksi itsestään-
selvyydeksi, mikä voi pahimmassa tapauksessa
muodostua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi
(Alasoini ; ).
Pelkoa ruokkiva puhe voi vahvistaa vinoutunutta
käsitystä, jonka mukaan ainoastaan epävarmuus
on varmaa eikä kollektiivisiin turvaverkkoihin
enää ole luottaminen. Tällaisessa ilmapiirissä
työnantajan on entistä helpompi ajaa läpi työeh-
tojen heikennyksiä. Epävarmuuden ruokkimisen
sijaan rakentavampaa olisi tähdentää ammattiliit-
tojen ja työlainsäädännön merkitystä sekä yksilön
että kollektiivisen edun turvana.
Suomalaisia työmarkkinoita on viime aikoina
syytetty esimerkiksi joustamattomuudesta. Tämä
on tavaton harha, sillä neljännes työssä käyvistä
on ollut koko -luvun työnantajalähtöisesti
joustavissa osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa
(Ojala, Nätti & Kauhanen ).
Keskeinen tuloksemme voidaankin tiivistää seu-
raavasti: työn prekarisoituminen on totta erityi-
sesti niiden ryhmien kohdalla, joille kasautuu
yhtäaikaisesti useita epävarmuustekijöitä, siis
noin joka kymmenennellä palkansaajalla. Tämä
ei kuitenkaan ole koko totuus suomalaisesta työ-
elämästä, eikä prekarisaatiota voida pitää palkka-
työyhteiskuntaa läpileikkaavana ilmiönä.
Toiseksi tuloksemme osoittavat laadullisen preka-
riaattitutkimuksen tuloksia vahvistaen, että palkka-
työtä tekevän prekariaatin asema työmarkkinoilla
ei ole vaikea pelkästään kasautuvan epävarmuu-
den vaan myös työn kielteisten olosuhteiden vuok-
si. Analyysimme osoittaa, että prekaarin työmark-
kina-aseman epävarmuudelta ei erityisesti suojaa
yksikään tarkastelemistamme tekijöistä.
Keskeisinä työhyvinvoinnin resursseina pidetään
yleisesti vaikutusmahdollisuuksia työssä (Kinnunen,
Feldt & Mauno ) ja toisaalta työn psykososiaa-
lisia resursseja (Heponiemi ym. ). Prekaarissa
asemassa olevilla sellaiset tekijät, kuten kokemus
arvostuksesta työyhteisössä tai vaikutusmahdolli-
suudet työn sisältöihin, kertovat huono-osaisuuden
kierteestä. Tulos on erittäin huolestuttava.
Kun taustatekijäanalyysissämme vielä näkyi, mi-
ten kehno tulotaso yhdistyy prekaariin asemaan,
voimme puhua todellisesta työmarkkinoiden syr-
jitystä ryhmästä. Nykyisessä yhteiskunnallisessa
tilanteessa Suomen työmarkkinoiden ”joustavuu-
den” lisääminen valitettavasti tulisi todennäköi-
sesti koskemaan yhä ankarammin juuri prekaa-
reja palkansaajia, joiden asema on jo valmiiksi
monin tavoin huono.
Yleisen epävarmuutta korostavan diskurssin si-
jaan tärkeämpää olisi kohdentaa tutkimusta ja
SoSiologia 1/201660
työpoliittisia toimenpiteitä entistä tarkemmin
heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa
olevien palkansaajien tilanteen kartoittamiseksi.
Lisäksi tarvitsisimme nykyistä yksityiskohtaisem-
paa tutkimustietoa yksinyrittäjien asemasta sekä
satunnaisen ansiotyön ja sosiaaliturvan varassa
elävien asemasta, mihin emme ole tämän artik-
kelin aineistolla voineet ottaa kantaa.
Kiitokset
Kiitämme Työsuojelurahastoa Talouskriisit, työ-
hyvinvointi ja työurat -projektin (–) ra-
hoituksesta (hanke nro ).
Kirjallisuus
, . . ”Huonontuuko työelämä? Mietteitä
Siltalan teoksesta.Työpoliittinen Aikakauskirja :, –.
, . . Mainettaan parempi työ.
Kymmenen väitettä työelämästä. Helsinki: Elinkeinoelämän
valtuuskunta.
, . . Koulutusinaatio. Koulutusekspansio
ja koulutuksen arvo Suomessa 1970–2008. Turku: Turun
yliopiston julkaisuja C .
,  ””. . Tietotyö ja prekaari
mielentila. Helsinki: Tutkijaliitto.
, . . Sosiaalinen turvattomuus. Mitä on
olla suojattu? Helsinki: Kelan tutkimusosasto.
,  .,  .   
. . ”Precarious Employment in the
Canadian Labour Market: A Statistical Portrait.Just Labour
:, –.
 , ,  , 
    (.) . e New
Social Division. Making and Unmaking Precariousness.
London: Palgrave MacMillan.
, . (). New Capitalism? e
Transformation of Work. Cambridge: Polity Press.
, . . “Precarity – Minority Condition or
Majority Experience?” Teoksessa e New Social Division.
Making and Unmaking Precariousness, toim. Donatella della
Porta, Sakari Hänninen, Martti Siisiäinen & Tiina Silvasti.
London: Palgrave MacMillan, –.
,    . . Social Precarity
and Social Integration. Report for the European Commission
Based on Eurobarometer 56.1. Brussels: e European
Opinion Research Group.
, . . Demanding Work. e Paradox of
Job Quality in the Auent Economy. Princeton: Princeton
University Press.
,    . . ”Palkansaajien
kokema työn epävarmuus ja epävarmuuden realisoituminen
työttömyytenä.” Teoksessa Jaksaen ja joustaen. Artikkeleita
työolotutkimuksesta, toim. Anna-Maija Lehto & Noora
Järnefelt. Helsinki: Tilastokeskus, –.
, ,    
. . Työn epävarmuus ja hyvinvointi.
Psykososiaalisten ja yksilöllisten resurssien vaikutukset
sairaanhoitajien ja lääkäreiden pätkätöissä. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
, ,  , 
,  , - 
  . . Katsaus työttömyyden
ja terveyden välisiin yhteyksiin. Helsinki: Työ- ja
elinkeinoministeriö.
,     (.)
. Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja
kansalaistoiminta. Helsinki: Nuorisotutkimusseuran
verkkojulkaisusarja. http://www.nuorisotutkimusseura./
julkaisuja/prekaariruoska.pdf (luettu ..).
,    . . Odotustila.
Pametti uudesta työstä. Helsinki: Teos.
, . . ”Uusi työ ja prekarisaatio. Työn
muutosten vaikutukset suomalaiseen hyvinvointivaltioon ja
poliittiseen järjestäytymiseen.Tiede & Edistys :, –.
, . a. ”Let’s Kill the Messenger! e
Reception and Recognition of the Precarity Movement and
Argument in Finland.” Teoksessa e New Social Division.
Making and Unmaking Precariousness, toim. Donatella della
Porta, Sakari Hänninen, Martti Siisiäinen & Tiina Silvasti.
London: Palgrave MacMillan, –.
, . b. ”Talous ja työ prekaarissa
yhteiskunnassa.” Teoksessa Talouden uudet muodot, toim.
Mikko Jakonen & Tiina Silvasti. Helsinki: Into Kustannus,
–.
, ,    
 (.) . Uuden työn sanakirja. Helsinki:
Tutkijaliitto.
, . . ”Prekaari sukupuoli.Naistutkimus :,
–.
, ,    
. . ”Johdatus prekaarien aektien
tutkimukseen.” Teoksessa Prekarisaatio ja aekti, toim.
Jokinen Eeva & Juhana Venäläinen. Jyväskylä: Nykykulttuurin
tutkimuskeskuksen julkaisuja , –.
SoSiologia 1/2016 61
,     (.)
. Prekarisaatio ja aekti. Jyväskylä: Nykykulttuurin
tutkimuskeskuksen julkaisuja .
, ,  ,  
   (.) . ”Yrittäkää edes!”
Prekarisaatio Pohjois-Karjalassa. Helsinki: Tutkijaliitto.
, . . Uuden työn paradoksit. Keskusteluja
2000-luvun työprosess(e)ista. Tampere: Vastapaino.
,  . . ”Precarious Work, Insecure
Workers: Employment Relations in Transition.American
Sociological Review :, –.
,  . . Good Jobs, Bad Jobs. e Rise of
Polarized and Precarious Employment in the United States,
1970s to 2000s. New York: Russell Sage Foundation.
,    . . Healthy
Work. Stress, Productivity, and the Reconstruction of Working
Life. New York: Basic Books.
, ,      (.)
. Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset
perusteet. Jyväskylä: -kustannus.
, ,  ,  ,
    . .
”Eort-reward Imbalance, Procedural Injustice and
Relational Injustice as Psychosocial Predictors of Health:
Complementary or Redundant Models?” Occupational and
Environmental Medicine :, –.
,    . . ”Prekarisaatio
ja työn tutkimuksen politiikat.” Teoksessa Kurjan ääni: osa I
Yliopistotyöläiset. Juhlakirja Leena Eräsaarelle.
http://annakontula./wp-content/uploads///
prekarisaatio-ja-tyon-tutkimuksen-politiikat.pdf
(luettu ..).
,    . . ”Onko
työmarkkinoilla tilaa kaikille?” Työpoliittinen aikakauskirja
:, –.
, ,  , 
,     .
(). Radikaaleinta on arki. Helsinki: Into Kustannus.
 -,   
 . . Paskaduunista barrikadille –
Prekariaatin julistus. Helsinki: Into Kustannus.
, -,    
. . ”Prekariaatti.” Teoksessa Uuden työn
sanakirja, toim. Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski & Akseli
Virtanen. Helsinki: Tutkijaliitto, –.
, . . Tilapäinen elämä, joustava työ. Rajat
maahanmuuton ja työvoiman prekarisaation mekanismina.
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, Dissertations in Social
Sciences and Business Studies .
, , . , . , . , .
, . , . , .  
. . . ”Job Strain as a Predictor of Disability
Pension: e Finnish Public Sector Study.Journal of
Epidemiology & Community Health :, –.
, . . Precarious Employment
and Working Conditions in Europe. Dublin: Eurofound.
, . . Non-standard Employment and
Health with Respect to Sense of Coherence and Social Capital.
Tampere: Tampere University Press.
, . . ”Ja sit se työ tulis naiseksi? Prekaarit
työmarkkinat ja sukupuoli.Naistutkimus :, –.
, . . Aektitehdas. Työn rationalisoinnin
historiallisia jatkumoita. Turku: Turun yliopisto, Annales
Universitatis Turkuensis C .
,    . . ”Työn
epävarmuus, työttömyys ja hyvinvointi.” Teoksessa Työ
leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet, toim.
Ulla Kinnunen, Taru Feldt & Saija Mauno. Jyväskylä: -
kustannus, –.
,    . . “Precarity in Dierent
Worlds of Social Classes.” Teoksessa e New Social Division.
Making and Unmaking Precariousness, toim. Donatella della
Porta, Sakari Hänninen, Martti Siisiäinen & Tiina Silvasti.
London: Palgrave MacMillan, –.
,    . . ”Precarity as a
Political Concept, or, Fordism as Exception.eory, Culture
& Society :–, –.
, . . ”Aikalaisdiagnoosi: sosiologisen teorian
kolmas lajityyppi?” Teoksessa Sosiologisia nykykeskusteluja,
toim. Keijo Rahkonen. Helsinki: Gaudeamus, –.
, ,  ,  , 
   . . ”Combined Eects
of Shiftwork and Individual Working Time Control on
Long-term Sickness Absence.Journal of Occupational &
Environmental Medicine :, –.
, ,     . .
”Osa- ja määräaikatyön monet muodot ja työn laatu.Talous
& Yhteiskunta :, –.
, ,     . .
Työn laatu ja myöhempi työura osa- ja määräaikaisessa
työssä. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2013–2014.
Tampereen yliopisto: Työelämän tutkimuskeskuksen
työraportteja . http://tampub.uta./bitstream/
handle///
tyon_laatu_ja_myohempi_tyoura_.pdf?sequence=
(luettu ..).
, . (). Prekariaatin potentiaali. Luokka
luokkaa vastaan. niin & näin :, –.
   . . Hoivaajien kapina.
Tutkimusmatkoja prekaarisuuteen. Helsinki: Tutkijaliitto.
SoSiologia 1/201662
-, , 
,  ,  . ,
 ,  , 
   . . ”Measuring Employment
Precariousness in the European Working Conditions Survey:
e Social Distribution in Europe.Work :, –.
,  (.) . Työhyvinvointi ja organisaation
menestys. Helsinki: Gaudeamus.
,    . . ”Työn prekarisaatio ja
kasautuva epävarmuus.Hallinnon Tutkimus :, –.
,    . . Nuorten työasenteet
puntarissa – eroaako Y-sukupolvi edeltäjistään?
Yhteiskuntapolitiikka :, -.
, ,  ,    
. . ”Onko Y-sukupolvi toista maata? Nuorten
työorientaatio -, - ja -luvuilla.Hallinnon
Tutkimus :, –.
,    . . Itsensä
työllistäjät Suomessa 2013. Helsinki: Tilastokeskus.
, . . “e ‘Pre-invention’ of Precarious
Employment: e Changing World of Work in Context.e
Economic and Labour Relations Review :, –.
, ,     .
. ”e Global Expansion of Precarious Employment,
Work Disorganization, and Consequences for Occupational
Health: Placing the Debate in a Comparative Historical
Context. International Journal of Health Services :,
–.
, ,     . .
”Voiko turkulaisten kirjoittamista artikkeleista yli   olla
kvantitatiivisia? Vetosuhteen (odds ratio) ja vedon (odds)
tulkintaa.Janus :, –.
,     (.) .
Precarious Jobs in Labour Market Regulation. e Growth
of Atypical Employment in Western Europe. Geneva:
International Labour Organization.
,    . . “Changes
in Job Stability – Evidence from Lifetime Job Histories.
Finnish Economic Papers :, –.
,    . .
Epävarmuuden merkitykset ja turvallisuuden ehdot
muuttuvassa työelämässä. Helsinki: Työsuojelurahasto.
http://www.tsr./c/document_library/get_le?folderId=
&name=-.pdf (luettu ..).
, ,  ,  ,
 ,  ,  ,
  ,    
. . ”A New Model of Social Class? Findings from
the ’s Great British Class Survey Experiment.Sociology
:, –.
-,    . .
“e Health Consequences of Precarious Employment
Experiences.Work :, –.
, ,  , 
,  ,  ,
    . .
“e Measurement of Eort–reward Imbalance at Work:
European Comparisons.Social Science & Medicine :,
–.
, . . Työelämän huonontumisen lyhyt
historia – mukana uudet huononnukset. Muutokset
hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun.
Helsinki: Otava.
, . . Changing Expectations and Realities
of Employment Stability – Longitudinal Analysis on
Tenures in Finland. Joensuu: University of Eastern Finland,
Dissertations in Social Sciences and Business Studies .
, . . Work after Globalization. Building
Occupational Citizenship. Cheltenham: Edward Elgar.
, . . e Precariat. e New Dangerous
Class. London: Bloomsbury.
, . . A Precariat Charter. From Denizens to
Citizens. London: Bloomsbury.
,   - . . Työolojen
muutokset 1977–2013. Helsinki: Tilastokeskus.
, ,  -, 
,    
. . “Precarious Employment
Experiences and eir Health Consequences: Towards a
eoretical Framework.Work :, –.
, . . ”Työmarkkinoiden kohtaanto.
Teoksessa Työmarkkinat testis, toim. Seija Ilmakunnas.
Helsinki: -julkaisuja , –.
, . . ”Onko pätkätöitten yleistyminen
totta vai tilastoharhaa?” Yhteiskuntapolitiikka :, –.
,  . Yhteisen talous. Tutkimus
jälkiteollisen kapitalismin kulttuurisesta sommittumasta.
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, Dissertations in Education,
Humanities, and eology .
, . . Väen kielioppi. Helsinki: Tutkijaliitto.
,  . . Managing the Margins. Gender,
Citizenship, and the International Regulation of Precarious
Employment. Oxford: Oxford University Press.
,  .,    
. . “Precarious Jobs: A New Typology of
Employment.Perspectives :, –.
,  .,    
 (.) . Gender and the Contours of
Precarious Employment. London: Routledge.
SoSiologia 1/2016 63
, . . ”Prekarisaatio ja tietotyö.” Teoksessa
Antti Kasvio & Johanna Tjäder (toim.) Työ murroksessa.
Helsinki: Työterveyslaitos, –.
, . . Itsen alistus. Työ, tuotanto ja valta
tietokykykapitalismissa. Helsinki: Like.
, . . Epävarmuuden tuolla puolen.
Muuttuvat työmarkkinat ja prekaari toimijuus. Joensuu:
Itä-Suomen yliopisto, Dissertations in Social Sciences and
Business Studies .
,  . (.) . Approaches to Class Analysis.
Cambridge: Cambridge University Press.
... Yrittäjämäisen toimintatavan vaatimus, jatkuva muutos ja uusien asioiden oppiminen edellyttävät elinikäistä oppimista ja aktiivisuutta työmarkkinoilla pysymisen turvaamiseksi. Pyykönen (2014) kritisoi sitä, että niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin on osattava markkinoida ja brändätä itseään, jotta menestyisi tai jottei joutuisi työmarkkinoiden ja -elämän hylkäämäksi, kun olosuhteet muuttuvat. Työelämälle on tyypillistä jatkuva "poikkeustila" ja "levottomuus", jossa pärjäävät parhaiten luovat, kilpailu-ja muutoskykyiset sekä työelämän ehtojen mukaisesti itserefleksiiviset yksilöt. ...
... Heidän mukaansa esikuvallisuutta ruumiillistaa yrittäjä, kun taas sen vastakohta, passiivinen ja kuuliainen palkkatyöläinen on muuttumassa normatiivisen kehityksen ulkopuolelle jääväksi ei-toivotuksi hahmoksi. Myös Pyykönen (2014) kritisoi sitä, että yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä käyttäytymistä pidetään työllisyyden, kansantalouden ja suomalaisen kilpailukyvyn pelastajana huomauttamalla, että yhteiskunnallinen velvoite on kääntynyt ikään kuin toisinpäin: aikaisemmin hyvinvointivaltioajatteluun kuului työllistäminen yhteiskunnan velvollisuutena kansalaisiaan kohtaan, mutta nykyisin yksilön on työllistyttävä täyttääkseen velvollisuutensa yhteiskuntaa ja sen keskeisiä (markkina)rationaalisuuksia kohtaan. Hänen mukaansa innovatiivisuudesta ja luovuudesta on tullut yrittäjähenkisen yksilön identiteetin peruspilareita ja hyvän elämän arvoja ja kriteereitä. ...
... Tämän tutkimuksen keskeinen kontribuutio on tuottaa aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa työurien kehityksestä yleisesti sekä erityisesti työolojen ja henkilöstöjohtamisen yhteyksistä sairauspoissaoloihin erilaisissa taloussuhdanteissa. Ajallinen vertailu on tärkeää, koska monet sosiaaliset riskit ovat työmarkkinoilla jatkuvasti läsnä ja käytännössä jokainen työntekijä kohtaa suotuistenkin taloussuhteiden aikana aina jonkin verran epävarmuutta (Doogan 2009;Pyöriä & Ojala 2016a;2016b;. Tämän takia epävarmuuden hallinta on tärkeää kaikille työorganisaatioille. ...
... Ks. myös tämän hankkeen osatutkimuksena julkaistu analyysi palkansaajien kokeman epävarmuuden muutoksesta vuosina 1984-2013(Pyöriä & Ojala 2016a;2016b). ...
Book
Full-text available
This research is an effort to explore how work careers and well-being at work have developed over the past three decades, from the 1990s recession through to the financial crisis of the 2010s. Specifically, the focus is to investigate the development of employees’ work careers and career stability and to find out what kind of working conditions and job uncertainty factors are associated with sickness absences and job permanency in different cyclical situations.
... Vastaajan kokemukset omasta taloudellisesta tilanteesta voidaankin ymmärtää myös indikoivan prekaarisuuden ja toimeentulon epävarmuuden kokemuksia (ks. Pyöriä & Ojala 2016). Tulevaisuuden näkemykset voidaan puolestaan nähdä heijastelevan vastaajien kokemuksia näköalattomuudesta sekä luottamuksesta tulevaan. ...
Technical Report
Full-text available
Tässä tutkimusraportissa tarkastelemme koronapandemian heijastumista suomalaiseen yhteiskuntaan pandemian ensimmäisen vuoden aikana. Tarkastelun ajanjakso sijoittuu vuoden 2020 huhtikuun ja marraskuun välille ja kohteena ovat suomenkielisen aikuisväestön kokemukset. Tutkimme suomalaisten näkemyksiä pandemiaan liittyvistä syistä ja seurauksista, mielipiteitä hallinnon onnistumisesta sekä arkipäivän kokemuksia laajojen seuranta-aineistojen avulla. Väestöryhmittäisiä vertailuja tehdään esimerkiksi iän, sukupuolen, koulutusasteen, taloudellisen aktiivisuuden ja mediakulutuksen perusteella
... Moreover, existing secondary datasets -particularly cross-national surveys which are often used to study precariousness (Labour Force Survey (LFS) and the European Working Conditions Survey (EWCS)) do not capture the unpaid activities underpinning labour market restructuring. For example, current indicators of precariousness include only those features that are related to paid work (Van Aerden et al., 2014;Pyöriä and Ojala, 2016;Olsthoom, 2014;Ferreira, 2016). ...
Preprint
Full-text available
The traditional dichotomy of paid versus unpaid work has a tendency to marginalise unpaid work when we attempt to conceptualise precariousness, leading to our perception that it involves exposure to the unpredictability of an individual’s future. A new theoretical and empirical perspective is thus required – one that breaks with the distinction between paid and unpaid work and rethinks precariousness in terms of the paid-unpaid continuum of work by identifying the unpaid activities that increasingly underlie paid employment as a source of ‘value’ creation in a deregulated labour market. This paper proposes an original heuristic analytical framework for the study of precariousness within the continuum of paid and unpaid work, while presenting its features, explaining the various underlying motives and shedding light on its scientific and policyrelated dimensions.
... Moreover, existing secondary datasets -particularly cross-national surveys which are often used to study precariousness (Labour Force Survey (LFS) and the European Working Conditions Survey (EWCS)) do not capture the unpaid activities underpinning labour market restructuring. For example, current indicators of precariousness include only those features that are related to paid work (Van Aerden et al., 2014;Pyöriä and Ojala, 2016;Olsthoom, 2014;Ferreira, 2016). ...
... Työtä on pilkottu pieniksi, jopa sekuntien tai minuuttien pituisiksi virtuaaliympäristössä tapahtuviksi suoritteiksi, niin kutsutuksi mikrotyöksi, ja työsuhde voi olla luonteeltaan nollatyösuhde, joka velvoittaa työntekijää olemaan valmiustilassa, mutta ei sido työnantajaa tarjoamaan työtunteja. Vaikka prekariaatin osuus palkansaajista ei ole noussut merkittävästi Suomessa ja puheita työelämän kaikenkattavasta epävarmuudesta voi pitää liioiteltuna (Pyöriä & Ojala 2016;vrt. esim. ...
Article
Full-text available
Young adults' transitions to wage work and entrepreneurship
Article
Full-text available
Career stability and recession: Private-sector employees’ career trajectories, 2007–2015. This article examines the work careers of Finnish private-sector employees aged between 30 and 50 years old in the 2007–2015 period, i.e. immediately before and after the 2008 financial crisis. Our key interest was in studying how individual and family antecedents as well as company-level measures – operating profit in particular – were associated with career stability. We used the Finnish Longitudinal Employer-Employee Data (FLEED-FOLK) and the Financial Statement Data Panel by Statistics Finland. First, we studied the employees’ work careers using trajectory analysis, and second, we applied multinomial regression analysis to study connections between individual-, family-, and company-level variables and the employees’ career trajectory groups. In the analysis, six diverse career trajectories were found. Even though the financial crisis took place during the follow-up period, the majority (79%) of private-sector employees had either a stable or stabilising work career. The key independent variables connected with more fragmented career trajectories were becoming a mother, the absence of a stable marital status, and the employer’s less stable operating profit. For the majority, however, the results indicate the stability of work careers even in the context of the financial crisis and economic downturn after 2008. The findings concern those who were already employed before the crisis.
Book
Full-text available
Työelämän tilaan ja siinä tapahtuviin muutoksiin vaikuttavat monet tekijät globaaleista ilmiöistä paikallisiin tapahtumiin. Artikkelikokoelma "Mihin työelämä on menossa? Tutkimuksen näkökulmia" avaa työelämän ilmiöitä monitasoisesti kattaen niin rakenteelliset kehityskulut, työvoimapolitiikan roolin, organisaatiokohtaiset käytännöt kuin yksilöiden kokemuksetkin. Kirjan artikkeleissa tarkastellaan muun muassa työelämän tasa-arvoa, työstressistä palautumista ja tekoälyä. Myös työelämän tutkimus ja tutkimusmenetelmät sekä työelämän kehittäminen tulevat käsitellyiksi. Tutkimuksen hyödyntämisen näkökulma on otettu huomioon teosta kirjoitettaessa, joten se soveltuu niin tutkijoille, opiskelijoille, päätöksentekijöille, suurelle yleisölle kuin median käyttöön. Kokoelman kirjoittajat ovat yhteiskuntatieteilijöitä Tampereen yliopistosta.
Chapter
Full-text available
Työ on jatkuvassa muutoksessa, mutta suuret murrokset näemme vasta jälkikäteen. Emme vielä tiedä, miten esimerkiksi digitalisaation ja automaation kaltaiset - jo kauan käynnissä olleet - megatrendit muuttavat tulevaisuuden työtä. Toistaiseksi perinteinen palkkatyö on säilyttänyt asemansa yhteiskunnallisen järjestyksen perustana. Tarkastelemme luvussamme työsuhdetyyppien, työurien, työaikojen ja ansiotyön arvostuksen muutoksia. Korostamme, että työelämän muutos parempaan tai huonompaan ei ole luonnonlaki. On viime kädessä poliittinen kysymys, miten työmarkkinoita säädellään ja kuinka vahvoina työntekijöitä suojaavat instituutiot ja hyvät työpaikkatason käytännöt säilyvät.
Article
Full-text available
While traditional political parties have grown up around the social class structure, the formation of new parties is influenced more by values. In Finland the memberships of traditional and large parties have been falling in recent decades, at the same time as newer parliamentary parties have managed to increase their memberships. It has been suggested, on the one hand, that political participation has become individualized and detached from class identity; and on the other hand, that social classes have changed rather than lost their significance. Still, research on Finnish party memberships – which are at the centre of the ongoing change – is relatively scarce. This study is based on survey data on members of the six largest parties in Finland (n=12,427). The results point to an interesting divide between the parties that have been in government since the 2015 parliamentary elections and the opposition parties in terms of their occupational structure. The government parties have significantly more members working in selfemployed and technocratic occupations, while the share of social and cultural specialists is relatively large in the opposition, especially among members of the Green League and the Left Alliance. The differing occupational structures of the Greens and the Finns, two new parties which represent opposite ends of the new value-based political spectrum, suggest that occupational factors still come into play in contradictions in the new political phase. In addition, the study shows that party members’ occupational status generally varies according to the members’ gender and activity within the parties.
Thesis
Full-text available
Tutkimus käsittelee rajojen vaikutusta maahanmuuttoon ja työmarkkinoihin. Se perustuu pääasiassa turvapaikanhakijoina ja opiskelijoina Afrikasta ja Aasiasta Suomeen tulleiden ulkomaalaisten (N=32) sekä matalapalkkaisten palvelualojen työnantajien (N=7) haastatteluihin. Tarkastelun kohteena ovat ulkomaalaisten oikeudellinen asema ja työnteko maahantulon ja pysyvän oleskeluluvan saamisen välisessä vaiheessa. Aineiston perusteella erilaisissa oikeudellisissa asemissa olevilla ulkomaalaisilla on tärkeä rooli joustavana työvoimana Helsingissä. Palvelualojen työtä luonnehtivat erilaiset työn prekarisaation piirteet, kuten työsuhteiden moninaisuus, joustavuus ja matala palkkataso. Prekaarisuus viittaa tutkimuksessa työhön ja toimeentuloon liittyvän epävarmuuden lisäksi ehdollisesta oikeudellisesta asemasta johtuvaan tilapäisyyteen ja vajaavaltaisuuteen. Rajat tuottavat erottelevaa sisällyttämistä yhteiskuntaan, ja luovat siten eroja laillisesti maassa oleskelevien ulkomaalaisten välille. Oikeuksien ja oleskelun ehdollisuus vaikuttaa negatiivisesti ulkomaalaisten neuvotteluasemaan työmarkkinoilla ja rajoittaa itsenäisen elämän mahdollisuuksia. Tutkimuksen laajempana kontekstina ovat maahanmuuton hallinta ja työelämän muutos sekä näiden väliset leikkauspisteet. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kriittisen siirtolaisuustutkimuksen ohella jälkifordistista kapitalismia ja prekarisaatiota käsittelevään kirjallisuuteen. Se tarkastelee maahanmuuttopolitiikan tavoitteiden ja käytäntöjen välisiä ristiriitaisuuksia etenkin työvoiman maahanmuuton kohdalla. Tutkimuksen keskeisenä väitteenä on, että rajat vaikuttavat työmarkkinoiden dynamiikkaan tuottamalla ulkoisvaikutuksena karkotettavaa työvoimaa ja työmarkkinoiden hierarkisoitumista.
Article
Full-text available
Työuransa alussa olevan Y-sukupolven arvellaan olevan vähemmän työkeskeinen ikäluokka kuin heidän edeltäjänsä. Nykynuorten työorientaatio ei kuitenkaan ole heikentynyt, vaikka perheen ja vapaa-ajan arvostus on kasvanut. Tutkimuksessa tarkastellaan palkansaajien työasenteita kolmella vuosikymmenellä.
Article
Full-text available
Objective: To investigate whether the effects of shiftwork on long-term sickness absence vary according to the level of individual working time control (WTC). Methods: A representative sample of Finnish employees (1447 men and 1624 women) was combined with a register-based follow-up. A negative binomial model was used in the analysis of long-term sickness absence days. The results were adjusted for various background and work-related factors. Results: Individual WTC decreased long-term sickness absence. The higher rate of sickness absences in shiftwork was mainly due to the lower level of WTC. Working time control decreased sickness absence equally in day work and shiftwork. Conclusions: The negative health effects of shiftwork may be decreased by offering sufficient WTC. Establishments that use WTC as a human resource instrument may benefit from reduced absenteeism.
Article
Full-text available
Are the Millennials a different kind of breed? The work orientation of younger generations in the 1980s, 1990s and 2000s. It is often argued that younger generations, essentially Millennials born in the 1980s and later, do not value work as much as older generations do. We examine whether or not this generational difference exists. Our analysis, focusing on labour market entrants aged 15–28, is based on the Finnish Quality of Work Life Surveys by Statistics Finland from 1984, 1997, and 2008. The following themes were studied: (1) the value placed on work, free time, and family; (2) work commitment (readiness to change jobs). Regardless of age, the value placed on work has steadily stayed at a high level during the past decades. Simultaneously, leisure time as well as home and family have become increasingly important, reflecting a trend that applies not only to Millennials but also to older generations. Millennials are more prepared to change their occupational field than older employees, but since this isn not a new tendency it has not affected the generational gap. Arguments according to which Millennials are less work-oriented than older generations are not based on fact.
Book
Good Jobs, Bad Jobs provides an insightful analysis of how and why precarious employment is gaining ground in the labor market and the role these developments have played in the decline of the middle class. Kalleberg shows that by the 1970s, government deregulation, global competition, and the rise of the service sector gained traction, while institutional protections for workers-such as unions and minimum-wage legislation-weakened. Together, these forces marked the end of postwar security for American workers. The composition of the labor force also changed significantly; the number of dual-earner families increased, as did the share of the workforce comprised of women, non-white, and immigrant workers. Of these groups, blacks, Latinos, and immigrants remain concentrated in the most precarious and low-quality jobs, with educational attainment being the leading indicator of who will earn the highest wages and experience the most job security and highest levels of autonomy and control over their jobs and schedules. Kalleberg demonstrates, however, that building a better safety net-increasing government responsibility for worker health care and retirement, as well as strengthening unions-can go a long way toward redressing the effects of today's volatile labor market. There is every reason to expect that the growth of precarious jobs-which already make up a significant share of the American job market-will continue. Good Jobs, Bad Jobs deftly shows that the decline in U.S. job quality is not the result of fluctuations in the business cycle, but rather the result of economic restructuring and the disappearance of institutional protections for workers. Only government, employers and labor working together on long-term strategies-including an expanded safety net, strengthened legal protections, and better training opportunities-can help reverse this trend. © 2011 by the American Sociological Association. All rights reserved.
Article
Sociologists disagree not only on how best to define "class" but also as to its general role in social theory and continued relevance to sociological analysis. This book explores the theoretical foundations of six major perspectives of class through the contributions of experts in the field. While some assume that classes have largely dissolved, others believe class remains one of the fundamental forms of social inequality and social power. Moreover, some see class as a narrow economic phenomenon, while others adopt an expansive conception. © Cambridge University Press 2005 and Cambridge University Press, 2009.
Article
This is an important book. It shifts emphasis from the role of capital to the creativity of labour in the creation of value in the real economy. A central role is accorded to each and all of the skills and occupations which contribute to the construction of an economy and a civic culture governed by the public interest. Guy Standing has made an original contribution to the validation of human creativity in the economic process. The work owes an acknowledged debt to the vision of Karl Polanyi.'
Book
This research tackles the fragmentation of Finnish labour markets during 1991–2007. It analyses conceptually social meaning of the phenomenon, focusing in tenures inside firms in national labour markets. The co-founding factors are situated on three different planes: individual, organisational, and structural levels. Theories of labour matching, segmentation, transitions, and turnover are followed accordingly. The data is a longitudinal follow-up combined employer-employee register from Finland during 1991–2010. Employment stability is analysed using the Cox Proportional Hazard method with stratification and competing risks analyses. Finnish labour markets have dualised into stabile and fragmented markets during the 2000s. The growing fragmentation touches the unemployed,aged, and low educated segments of labour force; whereas increasing stability is a feature of highly educated, low salaried, and small and middle sized firms. At the same time, the dual-nature of stability is a continuous structural tendency as students, young and female face fragmentation steadily; yet, high-technology industry, and prime aged have good employment stability. Further, some labour force segments face differing conditions in relation to economic trends. Mechanisms of change, the establishment selective patterns, economic cycles, welfare state institutions, and individual actions, intermingle in the structure of employment stability. The results call for better social understanding of the labour market and re-thinking of national practical labour management institutions. Keywords: employment stability, flexibility, longitudinal data, critical realism http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1743-0
Conference Paper
Neoliberalism, stemming from the musings of the Mont Pelerin Society after the Second World War, meant a model of liberalization, commodification, individualism, the privatization of social policy as well as production, and – least appreciated – the systematic dismantling of institutions and mechanisms of social solidarity. From the late 1970s onwards, it meant the painful construction of a global market system, in which the globalization era was the disembedded phase of the Global Transformation, analogous to a similar phase in Karl Polanyi’s Great Transformation. In both cases, the disembedded phase was dominated by financial capital, generating chronic insecurities and inequalities. But whereas Polanyi was analysing the construction of national markets, the Global Transformation is about the painful construction of a global market system. One consequence has been the emergence of a global class structure superimposed on national structures. In order to move towards a re-embedded phase, it is essential to understand the character of the class fragmentation, and to conceptualize the emerging mass class-in-the-making, the precariat. This is a controversial concept, largely because traditional Marxists dispute its class character. However, it is analytically valuable to differentiate it, since it has distinctive relations of production, relations of distribution and relations to the state. It is still a class-in-the-making rather than a class-for-itself. But it is the new dangerous class because it is a force for transformation, rejecting both labourist social democracy and neoliberalism. It has a distinctive consciousness, although it is this that holds it back from being sufficiently a class-for-itself. It is still divided, being at war with itself. However, it has moved out of its primitive rebel phase, and in the city squares around the world is setting a new progressive agenda based on its insecurities and aspirations.
Conference Paper
This paper discusses my new book, A Precariat Charter: From Denizens to Citizens (2014), which builds on key arguments from my 2011 book which introduced the Precariat as an emerging mass class, characterized by inequality and insecurity. A Precariat Charter discusses how rights - political, civil, social and economic - have been denied to the Precariat, and the importance of redefining our social contract around notions of associational freedom, agency and the commons. The ecological imperative is also discussed - something that was only hinted at in my 2011 book but has been widely discussed in relation to the Precariat by theorists and activists alike. By taking debates about the Precariat a step further, I further examine the kind of progressive politics that might form the vision of a Good Society in which such inequality, and the instability it produces is reduced.