ArticlePDF Available

Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 2014

September 2015

Authors:

Heidi Björklund

University of Jyväskylä

Juha Honkala

University of Helsinki

Pertti Saurola

University of Helsinki

Jari Valkama

University of Helsinki

No caption available

…

No caption available

…

No caption available

…

No caption available

…

No caption available

…

Figures - uploaded by Heidi Björklund

Content may be subject to copyright.

Content uploaded by Heidi Björklund

Content may be subject to copyright.

Linnut

vuosikirja 2014

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

Ympäristön muutosten eliövaikutukset

heijastuvat usein nopeasti lintukannoissa,

mistä syystä lintulajien seuranta on tärke-

ää. Ravintoketjun huipulla oleviin petolin-

tuihin ympäristömuutokset vaikuttavat pait-

si suoraan, myös epäsuorasti ravintoketjun

alempien tasojen kautta (Newton 1979,

Ims & Fuglei 2005, Christensen ym. 2012).

Petolintukannat voivat siten ilmentää ym-

päristömuutoksia, joilla on merkitystä myös

muille, kenties hankalasti seurattavissa ole-

ville lajeille.

Suomessa petolintujen kantoja on seu-

rattu rengastajien ja petolintuharrastajien

Petolintuvuosi 2014

Pesimistulokset ja kannankehitykset

Heidi Björklund, Juha Honkala, Pertti Saurola & Jari Valkama

vapaaehtoisvoimin yli 30 vuotta, minkä

ansiosta petolintujemme valtakunnallisesta

kannankehityksestä on hyvä käsitys useim-

piin muihin maihin verrattuna. Kannan-

kehityksissä huomiota kiinnittää useiden

petolintujen, erityisesti metsälajien, taan-

tuminen, kun taas jotkut yhtenäisestä met-

sästä riippumattomat lajit ovat runsastuneet

(Saurola & Björklund 2011). Kannankehi-

tykset ovat pääosin yhteneviä lintuatlasten

osoittamien levinneisyys- ja runsausmuu-

tosten kanssa (Valkama ym. 2011). Tässä

raportissa käsitellään muita kuin erityisseu-

rannassa olevia petolintulajeja.

Seuranta- ja analysointimenetelmät

Petolintuseurannan aineistoa kerätään pää-

osin kahdella tavalla. Petoruutuseuranta

(1982–) perustuu yhtenäiskoordinaatiston

10 × 10 km ruutuihin (kuva 1), joilta selvi-

tetään vuosittain eri petolintulajien pesä- ja

reviirimäärät sekä poikastuotto. Kun peto-

ruudun tarkastusteho pysyy jokseenkin sa-

mana, petoruudun tietoja voidaan vertailla

eri vuosina kannankehityksen selvittämi-

seksi. Petoruutuaineiston asuttujen reviirien

määristä on TRIM-ohjelmalla laskettu kan-

nankehitysindeksit (Pannekoek & van Strien

2005, van der Meij 2011), joiden laskemi-

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

UHANALAISET LAJIT

tot. Vuonna 2014 täyttyi 29. yhteenveto-

seurantavuosi.

Petoruutuaineiston reviirimääriin perus-

tuvat kannankehityskuvaajat on esitetty ku-

vassa 5. Yhteenvetoseurannan tiedoista on

koottu pesä- ja reviirimäärät alueittain (tau-

lukot 1–3, kuvat 6–10) sekä laskettu pesin-

nän tunnusluvut 2014 ja koko seurantajak-

solla (taulukko 4).

Petolinturengastajilta kerätään myös

tietoja petolintujen pesistä. Tämän pesäil-

moitusaineiston perusteella tehtyjen tutki-

musten tuloksia esitellään lyhyesti kolmen

haukkalajin osalta.

Aineistomäärät 2014

Petoruutuseurantaan osallistui 142 peto-

ruutua. Tämä on toiseksi eniten ruutuseu-

rannan historiassa; 1989 tarkastettiin 151

petoruutua. Uusia petoruutuja liittyi seu-

rantaan neljä, seuranta loppui kahdella

ruudulla ja yhdellä pidettiin välivuotta. Pe-

toruutuja on tutkittu keskimäärin 13 vuotta

ja koko ruutuseuranta-ajan mukana olleita

petoruutuja on 26.

Yhteenvetoseurantaan osallistui 254

rengastajaa tai työryhmää 353 lomakkeel-

la. Määrät ovat hieman suurempia kuin

edellisvuonna. Petolintujen pesäpaikkoja

tarkastettiin 43 296, mihin sisältyy taulu-

kossa 1 mainitut tarkastettujen pesien mää-

rät sekä tarkastettujen reviirien määrät seu-

raavilta lajeilta: varpushaukka (805), rus-

kosuohaukka (389), sinisuohaukka (216),

arosuohaukka (7), niittysuohaukka (5),

huuhkaja (691) ja suopöllö (259). Tarkas-

tettujen tuulihaukan ja varpuspöllön pönt-

töjen määrät kasvoivat edelleen, kun taas

muiden pesätyyppien tarkastusmäärät ovat

tasaantuneet huippuvuosista (kuvat 3a, b).

Pesintä varmistettiin 5 128 päiväpetolinnun

ja 2 654 pöllön reviiriltä (yhteensä 7 782).

Päiväpetolintujen pesintöjä on ilmoitettu

tasaisesti sitten huippuvuoden 2009, jonka

jälkeen myös pöllöjen pesintämäärien vuo-

sivaihtelu on ollut maltillisempaa (kuva 4).

Petolintujen pesäilmoituksia palautettiin

2 417 pesästä.

Pesimäkauden olosuhteet

Vuosi 2014 oli Ilmatieteen laitoksen mit-

taushistorian toiseksi lämpimin ja erityises-

ti läntisessä Suomessa oli ennätyksellisen

lämmintä. Sademäärät eivät juurikaan poi-

kenneet pitkäaikaiskeskiarvosta. Kesäkuu

oli kuitenkin lähes koko maassa koleampi

kuin vertailujaksolla 1981–2010 (Ilmatie-

teen laitos 2015). Kesäkuun alku on kriit-

tistä aikaa monen petolinnun pesinnälle.

Metsäntutkimuslaitoksen (nyk. Luon-

nonvarakeskus Luke) myyrätiedotteen mu-

kaan myyriä oli alkukesällä 2014 laikuit-

Kuva 1. Petolintujen

ruutuseurantaan osal-

listuneet 10 x 10 km

yhtenäiskoordinaa-

tistoruudut, jotka on

tutkittu 2014 (oranssi)

tai vähintään kerran

1982–2013 (sininen).

Fig. 1. Raptor Grid

study plots studied in

2014 (orange) or at

least once in 1982–

2013 (blue), based on

a 10 x 10 km grid of

the Finnish Uniform

Coordinate System.

sessa on otettu huomioon kunkin ruudun

aineiston ajallinen riippuvuus (perättäisten

vuosien reviirimäärät eivät ole riippumatto-

mia). Vertailuvuodeksi valittiin keskimääräi-

nen petolintuvuosi 1997 (indeksiarvo 1), jo-

hon muiden vuosien tietoja verrataan. Vuo-

si 2014 oli petoruutuseurannan 33. vuosi.

Yhteenvetoseurannassa (1986–) peto-

linturengastajat työryhmineen ilmoittavat

BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havain-

tojenkeruualueittain (kuva 2) tarkastamien-

sa pesäalustojen (kuva 3) ja reviirien mää-

rät, löytyneiden pesien, maastopoikueiden

(kuva 4) ja muiden asuttujen reviirien mää-

rät, sekä pesien munamäärät ja poikastuo-

Janne Leppänen rengastamassa hiiri-

haukkaa. Ensio Vänskä

Ringing of a young common buzzard.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

PETOLINTUVUOSI 2014

taisesti eteläisessä Suomessa, kun taas La-

pissa myyräkannat olivat kasvussa (Huitu &

Henttonen 2014). Syksyyn 2014 mennessä

myyriä oli kohtalaisesti Keski-Suomessa,

mutta muun Etelä-Suomen osalta syksyn

myyrähuippu jäi vaatimattomaksi (Huitu

2014). Pohjoisessa myyräkannat kuitenkin

vahvistuivat ja myyrähuippu on Lapissa

odotettavissa syksyllä 2015 (Huitu 2014).

Jukka Tanner (Uusimaa, Etelä-Häme)

mainitsi syksyn 2013 ja alkutalven run-

saan myyräkannan romahtaneen lumetto-

man maaliskuun 2014 aikana, jolloin myös

hiiripöllöt kaikkosivat Etelä-Suomesta. Sa-

manlainen lupaava myyräsyksy ja kevään

myyräkato koettiin Päijät-Hämeessä (mm.

Silvo Pöysä, Mäntyharju), missä Heikki Aa-

rela kertoi 11 paikalla havaittujen hiiripöl-

löjen kadonneen huhtikuuhun mennessä.

Janne Leppänen (alue 57) havaitsi kaikkien

lapinpöllön ja lähes kaikkien helmipöllön

pesintöjen olleen korkeammilla alueilla ja

arveli alavien maiden myyräkantojen hu-

venneen märkänä talvena. Pohjois-Poh-

Isoja Varik- Teko- Teko- Viiru- Lehto- Helmi- Varpus- Isoja Tikan- Muita

risu- sen ja pesiä pesiä pöllön pöllön pöllön pöllön luon- koloja

pesiä oravan isoille pikku- pönt- pönt- pönt- pönt- non-

pesiä hau- hau- töjä töjä töjä töjä koloja

Alue (yhdistys) koille koille

Area (A) (B) (C) (D) (E) (F) (G) (H) (I) (J) (K)

01 Ahvenanmaa (ÅFF) 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

11 Varsinais-Suomi (TLY) 308 6 204 793 84 374 150 317 45 34 0

12 Satakunta (PLY ja RSLH) 336 75 40 235 209 251 113 82 58 112 0

21 L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) 148 135 62 389 222 601 108 324 128 151 25

22 K.- ja P.-Uusimaa (Apus) 42 89 28 334 125 274 175 181 73 91 25

23 Itä-Uusimaa (PSLY) 7 22 1 362 39 49 25 8 29 27 5

31 Kymenlaakso (KyLY) 214 71 127 430 166 215 114 116 137 100 32

32 Etelä-Karjala (EKLY) 93 41 31 401 185 83 173 94 32 35 1

41 Lounais-Häme (LHLH) 58 11 29 107 90 61 66 4 17 10 17

42 Kanta-Häme (K-HLY) 130 86 73 268 571 242 184 600 144 154 7

43 Päijät-Häme (P-HLY) 119 25 147 239 294 126 129 61 29 50 0

44 Pirkanmaa (PiLY) 178 41 210 844 327 605 383 979 34 58 37

46 Valkeakoski (VLH) 41 53 22 174 68 161 61 199 36 38 14

51 Etelä-Savo (Oriolus) 139 39 115 66 303 8 99 153 23 29 10

54 Pohjois-Savo (Kuikka) 123 57 36 48 111 16 241 82 44 50 2

57 Pohjois-Karjala (PKLTY) 739 126 84 213 123 27 318 65 132 180 18

61 Keski-Suomi (KSLY) 301 53 100 136 708 197 346 474 63 85 42

71 Suomenselkä (SSLTY) 176 36 103 932 274 19 1094 1042 128 75 25

72 Suupohja (SpLY ja OA) 272 147 95 637 179 78 499 152 343 215 0

73 Merenkurkku (MLY ja OA) 80 59 32 275 96 26 198 126 133 88 0

74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 75 26 178 420 228 2 578 383 20 12 3

81 P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) 235 89 78 179 116 66 634 310 97 96 282

82 Kainuu (KLY) 81 120 46 20 28 2 418 47 47 65 32

91 Kemi-Tornio (Xenus) 55 15 56 193 2 0 223 70 31 15 0

92 Lappi (LLY) 547 35 0 181 4 0 239 8 95 61 391

Yhteensä Total 4484 1457 1897 7886 4541 3483 6541 5863 1913 1831 968

Taulukko 1. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesätyyppien määrät paikallisyhdistyksittäin vuonna 2014.

Table 1. The numbers of potential nest sites checked in 2014. A = big twig nests, B = nests built by Corvidae or Sciurus vulgaris, C = articial

nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis, D = articial nests for small Falco spp, E = nest-boxes for Strix uralensis, F = nest-boxes for Strix

aluco, G = nest-boxes for Aegolius funereus, H = nest-boxes for Glaucidium passerinum, I = big natural holes, J = holes made by medium sized

woodpeckers, K = others.

Kuva 2. BirdLife Suomen jäsenyhdistysten

havaintojenkeruualueet. Alueiden nimet

taulukoissa 1–3.

Fig. 2. The areas of local ornithological

societies of BirdLife Finland. Names of the

areas are in Tables 1–3.

Piekanan pesintöjä ilmoi-

tettiin seurantaan niukasti

eikä lajin kannankehityk-

sestä ole hyvää käsitystä.

Jari kostEt

Current status of the rough-

legged buzzard popula-

tion is deciently known in

Finland.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

UHANALAISET LAJIT

Kuva 3. Tarkastettujen pesätyyppien määrät 1986–2014 yhteenvetoseurannan perusteella. a)

Risupesät ja pääosin haukoille tarkoitetut tekopesät. Iso risupesä: ison haukan rakentama pesä;

Pieni risupesä: varislinnun tai oravan pesä; Iso tekopesä: isolle haukalle tai pöllölle rakennettu

tekopesä; Pieni tekopesä: tuulihaukan pönttö tai nuolihaukan pesälaatikko. b) Pöntöt, Strura:

viirupöllö; Stralu: lehtopöllö; Aegfun: helmipöllö ja Glapas: varpuspöllö; Kolot: isot luonnon-

kolot ja tikankolot. Vrt. Taulukko 1.

Fig. 3. Numbers of inspected nest types in 1986–2014 based on the Raptor Questionnaire sur-

vey. a) Twig nests and articial nests constructed chiey for hawks. Iso risupesä: big twig nests

of hawks; Pieni risupesä: nests built by Corvidae or Sciurus vulgaris; Iso tekopesä: articial

nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis; Pieni tekopesä: articial nests for small Falco spp.

(mainly nest boxes for the common kestrel Falco tinnunculus). b) Owl nest boxes for Strura:

Strix uralensis; Stralu: S. aluco; Aegfun: Aegolius funereus and Glapas: Glaucidium passeri-

num; Kolot: big natural holes and holes made by medium sized woodpeckers. See also Table 1.

Mehiläis- Ruskosuo- Sinisuo- Kana- Varpus- Hiiri- Pie- Tuuli- Ampu- Nuoli-

Alue (yhdistys) haukka haukka haukka haukka haukka haukka kana haukka haukka haukka

Area PERAPI CIRAER CIRCYA ACCGEN ACCNIS BUTBUT BUTLAG FALTIN FALCOL FALSUB

01 Ahvenanmaa (ÅFF) - - - - - - - - - -

11 Varsinais-Suomi (TLY) 3 - - 99 55 45 - 177 1 4

12 Satakunta (PLY ja RSLH) 10 5 - 51 4 13 - 118 - 7

21 L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) 3 6 - 43 5 8 - 32 - 8

22 K.- ja P.-Uusimaa (Apus) - 1 - 6 2 1 - 92 1 4

23 Itä-Uusimaa (PSLY) - 5 - 5 1 2 - 109 - 5

31 Kymenlaakso (KyLY) 8 9 - 31 36 46 - 241 1 11

32 Etelä-Karjala (EKLY) 3 12 - 11 7 25 - 210 2 5

41 Lounais-Häme (LHLH) 2 2 - 24 4 2 - 54 - 2

42 Kanta-Häme (K-HLY) 2 2 - 17 3 14 - 82 - 6

43 Päijät-Häme (P-HLY) 3 10 - 14 5 32 - 141 - -

44 Pirkanmaa (PiLY) 6 18 - 63 61 49 - 364 - 8

46 Valkeakoski (VLH) - 10 - 10 9 3 - 102 - 4

51 Etelä-Savo (Oriolus) - 19 - 35 3 22 - 25 - 4

54 Pohjois-Savo (Kuikka) - - 1 35 2 13 - 34 - 6

57 Pohjois-Karjala (PKLTY) 16 2 5 72 21 114 - 78 1 7

61 Keski-Suomi (KSLY) - 13 1 84 6 22 - 60 2 8

71 Suomenselkä (SSLTY) 3 4 1 77 15 13 - 381 1 6

72 Suupohja (SpLY ja OA) 3 1 - 76 25 15 - 234 - 3

73 Merenkurkku (MLY ja OA) 1 8 - 11 5 5 - 97 - 4

74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 1 8 - 66 4 5 - 201 - 3

81 P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) 2 2 6 66 14 9 4 79 7 8

82 Kainuu (KLY) 4 2 5 19 3 7 - 18 2 5

91 Kemi-Tornio (Xenus) 1 2 - 5 2 5 - 57 - 2 Yht./

92 Lappi (LLY) - - - 5 3 1 21 27 24 1 Total

Pesintöjä Breeding attempts 71 141 19 925 295 471 25 3013 42 121 5123

Reviirejä yhteensä 291 313 142 1273 562 818 44 3404 78 475 7400

Occupied territories

Taulukko 2. Todetut päiväpetolintujen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 2014.

Table 2. Numbers of active nests and edged broods of diurnal raptors detected in different areas in 2014.

janmaalta (alue 81) Reijo Kylmänen ker-

toi, kuinka sarvipöllön pesistä pudotettiin

muutaman päivän välein kuolleet poikaset

(kolme ja kaksi poikasta) maahan. Hän ar-

veli myyräkantojen romahtaneen kesken

kauden.

Yleisesti ottaen myyrien kannanvaihte-

luissa on taas meneillään muutaman vuoden

kestänyt vähäisten vuosivaihteluiden jakso,

jollainen koettiin myyrätutkijoiden mukaan

viimeksi noin 1995–2000 (Huitu & Hentto-

nen 2014). Myyrien kannanvaihtelut voimis-

tuivat vuosituhannen alusta myyrien huippu-

talveen 2008/09 asti, jonka jälkeisen romah-

duksen jäljiltä myyrien kannanvaihtelut ovat

olleet maltillisia (Huitu & Henttonen 2014).

Tämä myyrien kannanvaihtelun pitkäaikaiske-

hitys näkyy selvästi yhteenvetoseurantaan il-

moitetuissa pöllöjen pesintämäärissä (kuva 4).

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen

(nyk. Luke) riistakolmiolaskentojen perus-

teella metsäkanalintutiheydet olivat vain

hieman pitkäaikaiskeskiarvoa alhaisempia,

mutta neljänneksen alhaisempia kuin edel-

lisvuonna (Ikonen & Helle 2014). Metsäka-

nalintujen poikastuotto jäi heikoksi kolean

alkukesän vuoksi.

Kuva 4. Petolintujen yhteenvetoseurantaan ilmoi-

tetut haukkojen (sininen) ja pöllöjen (oranssi)

pesintöjen määrät 1986–2014. Määrään sisältyy

muna- tai poikaspesät sekä lentopoikueet.

Fig. 4. Numbers of breeding attempts of

hawks (blue) and owls (orange) reported to

the Raptor Questionnaire survey in 1986–

2014. Numbers include nests with eggs or

chicks as well as edged broods (without

nding their nest).

Iso risupesä

Iso tekopesä Pieni risupesä

Pieni tekopesä

Strura Stralu Aegfun

Glapas Kolot Haukat Hawks Pollöt Owls

a. b.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

Kuva 5. Kahdeksan päiväpetolintu- ja kuuden pöllölajin vuosittaiset kannankehitysindeksit

1982–2014 petoruuduilta löydettyjen reviirimäärien perusteella. Viivalla toisiinsa liitetyt indeksit

(pallot) ja 95 %:n luottamusvälit (pystysuorat janat) laskettiin TRIM-ohjelmalla, missä vertailu-

vuodeksi valittiin keskimääräinen petolintuvuosi 1997 (indeksitaso 1,0 katkoviivalla). Jos vuosi-

indeksin luottamusvälit leikkaavat katkoviivan, kyseisen vuoden kannankehitysindeksi ei poikkea

merkitsevästi vertailuvuodesta. Jos vuosi-indeksi luottamusväleineen on katkoviivan yläpuolella

/ alapuolella, kyseisen vuoden kannankehitysindeksi on merkitsevästi suurempi / pienempi kuin

vertailuvuonna. Punainen luku on TRIMin laskema pitkän aikavälin muutos, jonka tilastollinen

merkitsevyys on ilmaistu seuraavasti: *** = P<0.001, ** = P<0.01, * = P<0.05, NS = ei merkitse-

vä. Osaan kuvaajista on lisätty punainen eksponentiaalinen käyrä havainnollistamaan muutos-

ta. Tuulihaukan ja varpuspöllön indeksit on esitetty muista poikkeavasti jaksoilla 1982–1996 ja

1982–1992, jolloin lajeille rakennettujen pönttöjen määrät alkoivat kasvaa.

Fig. 5. Annual population trend indices of eight diurnal raptor and six owl species based on numbers

of occupied territories found from the Raptor Grid study plots in 1982–2014. Indices (dots) connect-

ed with year-to-year trajectories and the 95% condence intervals (vertical bars) were calculated

using the program TRIM. The dashed line indicates the level of the chosen base year 1997 (index value

1.0). If condence intervals of a yearly index cover 1, the index is not signicantly different from the

base year. If the index and its condence intervals are above / below the dashed line, the index is sig-

nicantly higher / lower than in the base year. Long-term population trends from TRIM are reported

in red numbers, and their signicances are indicated with asterisks: *** = P<0.001, ** = P<0.01, * =

P<0.05, NS = non-signicant change. Red exponential curve was added to some graphs to illustrate

the trend. Indices for the common kestrel and pygmy owl are shown differently in 1982–1996

and 1982–1992, when the numbers of nest boxes for these species started to increase.

PETOLINTUVUOSI 2014

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

Lajikohtaiset tulokset ja

tulosten tarkastelu

Mehiläishaukka

Sekä ruutuseurannan että yhteenvetoseuran-

nan perusteella mehiläishaukkakannan pit-

käaikainen taantuma jatkuu (kuvat 5 ja 6).

Pesintöjä varmistetaan tyypillisesti vähän

asutuiksi todettujen reviirien määrään näh-

den (kuva 6, punainen osuus pylväistä), sillä

piilottelevan mehiläishaukan pesää on vai-

kea löytää. Eniten pesintöjä löydettiin Sata-

kunnasta ja Pohjois-Karjalasta, missä tehos-

tunut petolintujen pesien etsintä on Hannu

Lehtorannan mukaan tuottanut tulosta. Etsin-

nässä on ahkeroinut erityisesti Ensio Vänskä,

joka on viime aikoina löytänyt satakunta uut-

ta ison haukan pesää vuodessa, mikä näkyy

mehiläishaukan ja hiirihaukan pylväskuvaa-

jissa Pohjois-Karjalasta (kuvat 6 ja 7). Mehi-

läishaukan pesimävuosi oli hiukan keskimää-

räistä parempi ja pesinnöistä pienempi osa

tuhoutui (taulukko 4) luultavasti lämpimän

heinäkuun ansiosta (Ilmatieteen laitos 2015).

Ruskosuohaukka

Ruskosuohaukan runsastuminen on ruutuseu-

rannan mukaan taittunut ja vuosittainen run-

sausindeksi ei ole kahteenkymmeneen vuo-

teen merkitsevästi poikennut vertailuvuodes-

ta (kuva 5). Ruskosuohaukan vuosittaiset kan-

nanvaihtelut ovat lievempiä kuin myyriin eri-

koistuneen sukulaisensa sinisuohaukan, sillä

ruskosuohaukan pääravintoa ovat linnut, joita

on tasaisemmin saatavilla (Tornberg & Haa-

pala 2013). Eniten ruskosuohaukan pesintöjä

ilmoitetaan järvisiltä alueilta maan keskiosis-

ta (taulukko 2, alueet 51, 44, 61). Kari Palo

Huuh- Hiiri- Varpus- Lehto- Viiru- Lapin- Sarvi- Suo- Helmi-

Alue (yhdistys) kaja pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö

Area BUBBUB SURULU GLAPAS STRALU STRURA STRNEB ASIOTU ASIFLA AEGFUN

01 Ahvenanmaa (ÅFF) 4 - - - - - - - -

11 Varsinais-Suomi (TLY) 32 - 8 46 2 - 1 - 2

12 Satakunta (PLY ja RSLH) 19 - - 28 34 2 1 - 2

21 L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) 18 - 5 61 21 - 9 - -

22 K.- ja P.-Uusimaa (Apus) 9 - 2 26 24 - 10 - -

23 Itä-Uusimaa (PSLY) 5 - - 7 2 - 2 - -

31 Kymenlaakso (KyLY) 13 - 3 25 29 - 9 - -

32 Etelä-Karjala (EKLY) 2 1 4 - 24 - 1 - 10

41 Lounais-Häme (LHLH) 5 - 7 5 22 - 3 - -

42 Kanta-Häme (K-HLY) 8 - 25 32 134 - 1 - 2

43 Päijät-Häme (P-HLY) 4 1 7 20 82 6 4 - 2

44 Pirkanmaa (PiLY) 27 2 125 96 102 1 9 - 11

46 Valkeakoski (VLH) 1 - 13 22 16 - - - -

51 Etelä-Savo (Oriolus) 4 - 12 - 63 6 1 - 2

54 Pohjois-Savo (Kuikka) 3 3 11 - 30 1 10 1 28

57 Pohjois-Karjala (PKLTY) 3 1 5 - 38 17 20 2 29

61 Keski-Suomi (KSLY) 2 1 34 9 129 17 28 - 18

71 Suomenselkä (SSLTY) 4 1 29 - 79 1 4 7 76

72 Suupohja (SpLY ja OA) 8 - 8 2 45 - 5 - 9

73 Merenkurkku (MLY ja OA) 4 - 5 - 22 - 1 - 7

74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 4 1 20 - 113 6 4 5 50

81 P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) 4 12 5 - 41 28 4 13 87

82 Kainuu (KLY) - 1 2 - 15 3 1 - 14

91 Kemi-Tornio (Xenus) - 3 1 - - 6 - 1 39 Yht.

92 Lappi (LLY) 1 8 - - - 1 - 2 16 Total

Pesintöjä Breeding attempts 184 35 331 379 1067 95 128 31 404 2654

Reviirejä yhteensä 402 108 542 581 1419 120 199 136 803 4310

Occupied territories

Taulukko 3. Todetut pöllöjen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 2014.

Table 3. Numbers of active nests and edged broods of owls detected in different areas in 2014.

Kuva 6. Mehiläishaukan

asuttujen reviirien (pyl-

väät) ja aloitettujen pe-

sintöjen määrät (punai-

set osat pylväistä) vuo-

sittain 1986–2014 eri

jäsenyhdistysten alueil-

la petolinturengastajien

lähettämän yhteenve-

toaineiston perusteella.

Koko maan kuvaajassa

(vasemmalla ylhäällä)

on eri jakoväli.

Fig. 6. Annual numbers

of occupied territories

(columns) and breeding

attempts (red portions

of the columns) of the

honey buzzard Pernis

apivorus in the areas

of local ornitho-

logical societies

in 1986–2014.

Numbers are

based on the

Raptor Ques-

tionnaire data

reported by rap-

tor ringers. The

scale in the graph

for entire Finland

differs from the scale

in graphs of the local

areas.

Mehiläishaukka

Pernis apivorus

1986–2014

UHANALAISET LAJIT

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

PETOLINTUVUOSI 2014

kertoi kahden ruskosuohaukan pesästä vain

95 metrin etäisyydellä toisistaan. Keskimää-

räinen pesyekoko oli vuosikeskiarvojen kes-

kiarvoa alhaisempi, joten vaikka pesinnöistä

pienempi osa tuhoutui, poikuekoko ja pesi-

mistulos jäivät heikommiksi kuin koko seu-

rantajaksolla keskimäärin (taulukko 4).

Sinisuohaukka

Kannanvaihteluista huolimatta sinisuohaukan

pitkäaikainen kannankehitys on laskeva (kuva

5). Viime vuosina reviirejä on löydetty peto-

ruuduilta yhä niukemmin, sillä niiden perus-

teella lasketut populaatioindeksit ovat olleet

merkitsevästi alhaisempia kuin vertailuvuon-

na. Kuten eteläisen Suomen vaatimattomasta

myyrätilanteesta voi olettaa, sinisuohaukan

pesintöjä ei ilmoitettu yhtään Keski-Suomen

ja Suomenselän (alueet 61, 71) eteläpuolel-

ta. Eniten pesintöjä löydettiin Pohjois-Pohjan-

maalta, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta (tau-

lukko 2). Niukan aineiston vuoksi vuoden pe-

simistuloksesta on hankala tehdä päätelmiä,

mutta tuhoutuneiden pesintäyritysten puuttu-

minen viittaa siihen, että yhteenvetoseuran-

taan on ilmoitettu tiedot lähinnä satunnaisesti

löytyneistä poikaspesistä (taulukko 4).

Kanahaukka

Kanahaukkakannan hienoinen (mutta merkit-

sevä) lasku jatkuu (kuva 5). Talven 2009/10

kannanromahduksen jälkeen kanahaukkojen

reviirejä on viimeiset viisi vuotta ilmoitettu

petoruuduilta merkitsevästi vähemmän kuin

vertailuvuonna. Pesintöjä raportoitiin eniten

Varsinais-Suomesta (99), Keski-Suomesta (84),

Suomenselältä (77) ja Suupohjasta (76; alueet

11, 61, 71 ja 72, taulukko 2). Pesintämäärien

alueellinen painottuminen näkyy myös peto-

ruutuaineistossa, jonka mukaan kanahaukka

on runsaampi läntisessä kuin itäisessä Suo-

messa (Björklund, Laaksonen & Valkama, jul-

kaisematon).

Kanahaukan poikastuotto ja pesimistulos

olivat hieman yhteenvetokauden vuosikeski-

arvojen keskiarvoa alhaisempia johtuen ken-

ties siitä, että pesinnöistä tuhoutui suurempi

osa kuin keskimäärin (15,9 %; taulukko 4).

Kanahaukka suosii vanhoja metsiä (Pente-

riani 2002, Lõhmus 2006) ja laajoja metsä-

alueita (Woodbridge & Detrich 1994), joten

vanhojen metsien väheneminen on todennä-

köinen syy kanahaukkakantojen vähenemi-

selle Pohjois-Euroopassa (Widén 1997). Ks.

myös ”Metsähaukkojen pesintään vaikuttavat

tekijät”.

Varpushaukka

Ruutuseuranta-aineiston reviirimäärien mu-

kaan varpushaukkakanta on vähentynyt ja

esimerkiksi viimeisten viiden vuoden popu-

laatioindeksit ovat merkitsevästi alhaisempia

kuin vertailuvuoden 1997 (kuva 5). Myös yh-

teenvetoseurannan aineistossa varpushaukan

pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät ovat

vähentyneet. Toisaalta viimeisimmän lintuat-

laksen mukaan varpushaukan levinneisyys-

alue ei ole supistunut Suomessa (Valkama

ym. 2011). Hangon lintuaseman syysrengas-

tustilastoissa ja Etelä-Ruotsin Falsterbon lintu-

aseman syysmuuton seuranta-aineistossa var-

pushaukkojen määrä on sen sijaan kasvanut

(Tringa 2011, Kjellén 2014). Saattaa olla, että

rengastajat eivät etsi yhtä innokkaasti varpus-

haukan pesiä kuin aiemmin (lomakkeille kir-

joitettujen kommenttien perusteella), minkä

seurauksena petoseurantaan ilmoitetaan vä-

hemmän löydettyjä reviirejä ja pesiä. Intoa

työlääseen varpushaukan pesän etsintään

heikentää se, että varpushaukan suosimia

korpikuusikoita on kertoman mukaan peto-

ruuduilta hakattu ja varpushaukat ovat siirty-

neet pesimään hoitamattomia kasvatusmetsiä

myöten lähes kaikenlaisissa metsissä. Eniten

pesintöjä ilmoitettiin aiempien vuosien ta-

paan Pirkanmaalta (61), Varsinais-Suomesta

(55) ja Kymenlaaksosta (36; taulukko 2, alu-

eet 44, 11 ja 31). Pesimistuloksen osalta vuosi

oli keskinkertainen, vaikka aloitetuista pesin-

nöistä tuhoutui suurempi osa kuin koko jak-

solla keskimäärin (taulukko 4).

Hiirihaukka

Hiirihaukan pitkäaikaistaantuma jatkuu ruu-

tuseurannan ja yhteenvetoseurannan (kuvat 5

ja 7) sekä lintuatlasaineiston mukaan (Valka-

ma ym. 2011). Hiirihaukan levinneisyys on

muuttunut aukkoiseksi erityisesti Pohjois- ja

Länsi-Suomessa (Valkama ym. 2011). Tälle

havainnolle yhteneväisesti hiirihaukan pe-

sämäärät petoruuduilla nousevat Suomessa

itään päin mentäessä (Björklund, Laaksonen

& Valkama, julkaisematon) ja Pohjois-Karja-

lasta raportoitiin jälleen eniten pesintöjä (115,

taulukko 2). Tosin Pohjois-Karjalassa myös

pesien etsintäteho on kasvanut (ks. mehiläis-

haukka). Hiirihaukan pesintävuosi jäi pesye-

ja poikuekooltaan sekä pesimistulokseltaan

koko seurantakauden vuosikeskiarvojen kes-

kiarvoa alhaisemmaksi (taulukko 4).

Kuva 7. Hiirihaukan

asuttujen reviirien (pyl-

väät) ja aloitettujen pe-

sintöjen määrät (punai-

set osat pylväistä) vuo-

sittain 1986–2014 eri

jäsenyhdistysten alueil-

la petolinturengastajien

lähettämän yhteenve-

toaineiston perusteella.

Koko maan kuvaajassa

(vasemmalla ylhäällä)

on eri jakoväli.

Fig. 7. Annual numbers

of occupied territories

(columns) and breeding

attempts (red portions

of the columns) of the

common buzzard Bu-

teo buteo in the areas

of local ornithological

societies in 1986–

2014. Numbers are

based on the Rap-

tor Questionnaire

data reported by

raptor ringers. The

scale in the graph

for entire Finland

differs from the scale

in graphs of the local

areas.

Hiirihaukka

Buteo buteo

1986–2014

Kanahaukka viihtyy vanhassa kuusimetsässä.

ari sEPPä

Old spruce forest is important for the goshawk.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

UHANALAISET LAJIT

Munia/munapesä Poikasia/poikaspesä Isoja poikasia/munapesä Tuhoutuneet

Clutch size Young/successful nest Young/active nest Unsuccessful

Laji Species Vuosi Year μ, σ

μ, σ N μ, σ N μ (%)

Mehiläishaukka 2014 2,00; 0,00 10 1,77; 0,42 44 1,50; 0,75 52 15,4

Pernis apivorus 1986–2014

1,93 570 1,72 1680 1,39 2077 19,9

Ruskosuohaukka 2014 3,11; 1,15 19 2,86; 0,89 64 2,54; 1,23 72 11,1

Circus aeruginosus 1986–2014 3,76 287 3,37 1987 2,83 2381 16,0

Sinisuohaukka 2014 4,00; 2,83 2 3,78; 1,39 9 3,78; 1,39 9 0,0

Circus cyaneus 1986–2014 4,64 176 4,08 290 3,35 344 *15,7

Kanahaukka 2014 3,28; 0,71 54 2,71; 0,86 597 2,28; 1,27 710 15,9

Accipiter gentilis 1986–2014 3,20 4121 2,79 18154 2,43 20928 13,3

Varpushaukka 2014 4,66; 0,88 67 4,20; 1,24 152 3,61; 1,86 177 14,1

Accipiter nisus 1986–2014 4,60 2273 4,13 5999 3,68 6730 11,0

Hiirihaukka 2014 2,10; 0,71 30 1,94; 0,77 292 1,76; 0,93 323 9,6

Buteo buteo 1986–2014 2,47 1829 2,12 8967 1,88 10111 11,7

Piekana 2014 3,00; 0,82 4 2,00; 0,00 3 1,00; 1,10 6 50,0

Buteo lagopus 1986–2014 3,40 171 2,31 827 1,66 1050 30,2

Tuulihaukka 2014 4,89; 1,03 1345 4,36; 1,20 2511 4,08; 1,58 2680 6,3

Falco tinnunculus 1986–2014 5,15 19326 4,57 34485 4,21 36825 8,0

Ampuhaukka 2014 3,50; 0,71 10 3,80; 0,45 5 3,17; 1,60 6 16,7

Falco columbarius 1986–2014 3,92 180 3,55 493 3,21 543 *9,2

Nuolihaukka 2014 2,60; 0,52 10 2,08; 0,70 25 1,79; 0,98 29 13,8

Falco subbuteo 1986–2014 2,74 414 2,37 1803 2,11 2019 11,0

Huuhkaja 2014 1,83; 0,98 6 2,04; 0,81 115 1,56; 1,12 151 23,8

Bubo bubo 1986–2014 2,41 764 2,05 5142 1,55 6772 24,7

Hiiripöllö 2014 5,25; 0,50 4 3,69; 1,32 13 3,20; 1,78 15 13,3

Surnia ulula 1986–2014 5,44 133 4,06 322 3,26 363 *11,3

Varpuspöllö 2014 6,92; 1,46 174 6,18; 1,54 234 5,30; 2,59 273 14,3

Glaucidium passerinum 1986–2014 6,43 4778 5,85 6974 5,13 8003 12,5

Lehtopöllö 2014 3,47; 1,11 219 3,35; 1,11 266 2,61; 1,71 342 22,2

Strix aluco 1986–2014 3,66 6948 3,25 8951 2,69 10768 17,3

Viirupöllö 2014 3,27; 0,93 650 2,73; 0,97 842 2,36; 1,30 973 13,5

Strix uralensis 1986–2014 2,97 14812 2,59 17493 2,17 20793 16,9

Lapinpöllö 2014 3,30; 1,03 27 1,90; 0,81 61 1,57; 1,03 74 17,6

Strix nebulosa 1986–2014 3,66 339 2,39 840 1,92 1030 21,0

Sarvipöllö 2014 4,00; 0,00 2 3,22; 0,67 9 2,64; 1,43 11 18,2

Asio otus 1986–2014 4,48 350 2,94 1311 2,69 1460 8,4

Suopöllö 2014 5,89; 1,37 18 4,75; 1,82 12 3,17; 2,73 18 33,3

Asio ammeus 1986–2014 6,02 661 4,41 727 3,50 925 20,6

Helmipöllö 2014 4,89; 1,31 188 4,02; 1,36 241 2,90; 2,14 334 27,8

Aegolius funereus 1986–2014 5,20 11765 4,05 13204 3,04 17526 25,7

Harvinaiset lajit Rare breeders

Haarahaukka 2014 2 1 2 1 -

Milvus migrans 1986–2014 *2,80 5 *2,23 22 *1,88 26 *15,4

Arosuohaukka 2014 5,50; 0,71 2 5,50; 0,71 2 -

Circus macrourus 1986–2014 - *4 8 *4 8 -

Niittysuohaukka

Circus pygargus 1986–2014 *4,00 3 *2,25 8 *1,06 17 *52,9

Tunturipöllö

Bubo scandiacus 1986–2014 *6,59 32 *2,13 15 *1,07 30 *50,0

a keskiarvo; otoshajonta 2014 mean; sample standard deviation in 2014

b otoskoko sample size

c tuhoutuneiden pesien osuus lopputulokseltaan tunnetuista pesintäyrityksistä proportion of unsuccessful nests of breeding attempts with a veried result

d vuosikeskiarvojen keskiarvo 1986–2014 mean of the yearly averages in 1986–2014

Taulukko 4. Petolintulajien keskimääräinen pesyekoko (munia / munapesä), poikuekoko (isoja poikasia / poikaspesä) ja pesimistulos (isoja poi-

kasia / munapesä) petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan. Vuodelta 2014 on ilmoitettu keskiarvo ja otoshajonta, koko yhteen-

vetokaudelta 1986–2014 vuosikeskiarvojen keskiarvo. Sinisellä korostetut vuosikeskiarvojen keskiarvot perustuvat lyhempään kauteen puuttu-

vien tietojen vuoksi; * tähdellä merkityt luvut on laskettu koko kaudelta yhdistetystä aineistosta (vuosittaista aineistoa vähän). Alle 10 pesän

tietoihin perustuvat luvut kursiivilla.

Table 4. The average clutch size, brood size (big young / successful nest) and breeding success (big young / active nest) of birds of prey accord-

ing to the Raptor Questionnaire data. The mean and sample standard deviation are reported for 2014, and the mean of the yearly averages for

the period 1986–2014. Numbers highlighted in blue are based on a shorter period due to missing values; numbers with an * asterisk are calcu-

lated from pooled data over the years due to scarcity of yearly data. Numbers based on data from less than 10 nests are indicated in italics.

Hiirihaukka voi laajan levinneisyysalueen-

sa pohjoislaidalla kärsiä ilmastonmuutoksen

vaikutuksista, sillä keväiden odotetaan läm-

penevän, jolloin hiirihaukan pesintä aikaistuu

(Lehikoinen ym. 2009). Ilmastonmuutosen-

nusteiden mukaan alkukesät ovat kuitenkin

viileitä ja sateisia, joten hiirihaukan pienten

pesäpoikasten vaihe osuu epäedulliseen ai-

kaan kesäkuussa. Lisäksi hiirihaukka voi kär-

siä reviirikilpailusta muiden petolintujen (ku-

ten viirupöllön ja lapinpöllön) kanssa, joita

ilmaantuu haukkareviireille erityisesti hyvinä

myyrävuosina (Björklund ym. 2015a).

Piekana

Pikkujyrsijöitä syövien piekanojen otaksutaan

siirtyvän pitkiäkin matkoja pesimään alueille,

joilla ravintoa on paljon (Saurola ym. 2013).

Tähän viittaavia rengaslöytöjä on meillä ren-

gastetuista piekanoista niukasti, mutta Norjas-

sa rengastetuista piekanoista on pari touko-

kuun lopun löytöä yli 2 000 km päästä Si-

periasta (Heggøy ym. 2015). Vuonna 2014

kaikki piekanan pesinnät ilmoitettiin Lapista

ja Pohjois-Pohjanmaalta (alueet 92 ja 81, tau-

lukko 2). Suomen pesintöjen yhteismäärä 25

on enemmän kuin kahtena edellisenä vuote-

na, mutta kaiken kaikkiaan piekanan kannan-

vaihteluista ei ole petolintuseurannassa hyvää

käsitystä. Suurin määrä piekanan pesintöjä on

lähes koko yhteenvetoseurannan ajan ilmoi-

tettu Lapista, missä petolinturengastajia asuu

vähän. Kenties muualta Suomesta Lappiin

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

rengastusretkelle lähtevät rengastajat voisivat

samalla tarkkailla piekanan pesiä ja reviire-

jä, ja ilmoittaa tiedot niistä petolinturengasta-

jan yhteenvetolomakkeella. Samojen reviirien

moneen kertaan raportoinnin riski on luulta-

vasti pieni – varsinkin, jos kohtaa piekanapa-

rin syrjäseudulta.

Alle kymmenen pesän pesintätietojen pe-

rusteella on hankala tehdä johtopäätöksiä

pesintävuodesta (taulukko 4). Norjassa sen

sijaan oli paikoin hyvä pikkujyrsijävuosi ja

vuoden lajiksi valitun piekanan asuttuja pe-

säpaikkoja ilmoitettiin lähes 1 070; poikasia

tuottaneiden pesien keskimääräiseksi poikue-

kooksi summattiin 2,19 (Heggøy ym. 2015).

Tuulihaukka

Edellisvuotta niukempi myyrävuosi heijastuu

notkahduksena tuulihaukan kannankehitys-

indeksissä (kuva 5). Toistaiseksi suurin tuu-

lihaukkahuippu oli 2009 (3 254 pesintää),

mutta viime vuosina yhteenvetoseurantaan

on edelleen ilmoitettu yli 3 000 tuulihau-

kan pesintää (taulukko 2). Tuulihaukan vah-

van keskittymän alueilla Pirkanmaalla (364

pesintää) ja Suomenselällä (381; alueet 44

ja 71, taulukko 2) tuulihaukan kannankas-

vu on nähtävästi taittumassa, kun taas eteläs-

sä myöhemmin alkanut kannankasvu jatkuu

yhä Apuksen, Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hä-

meen alueilla (alueet 22, 23 ja 43). Tuulihau-

kan pönttöjä ripustetaan edelleen innokkaas-

ti (kuva 3a, pieni tekopesä). Erikoisesta pesä-

paikasta raportoi Jorma Halonen Lapista (alue

92), missä tuulihaukkapari pesi Tornionjoen

rannalla ulkohuussin vintillä. Olli Neulanie-

mi puolestaan mainitsi tuulihaukkapoikueesta

omakotitalon räystään alla (alue 71). Pesyeet

ja poikueet olivat pienempiä, mutta toisaalta

pesinnöistä tuhoutui keskimäärin pienempi

osa kuin koko seurantajaksolla (taulukko 4).

Juha Miettisen petoruudulla Pohjois-Karjalas-

sa yhden tuulihaukkaemon kohtaloksi koitui

tulla ammutuksi savikiekkona.

Tuulihaukat turvautuivat myyrien vähäi-

syydestä johtuen paikoin vaihtoehtoisravin-

toon: Urpo Koposen yli 120 tuulihaukan

pöntöstä (alue 31) löytyi saalistähteinä eten-

kin räkättirastaan poikasia, mutta myös pääs-

täisiä, sammakoita, sisiliskoja ja peltolintujen

poikasia. Harvinaisimpia saaliita olivat pikku-

käpylintukoiras ja pikkulepinkäinen.

Ampuhaukka

Ampuhaukasta ilmoitetut pesinnät painottu-

vat perinteisesti Lappiin ja Pohjois-Pohjan-

maalle (alueet 92 ja 81), mistä pesintöjä on

ilmoitettu yhteenvetoseurantaan 1986–2014

yhteensä 529 ja 152. Samoilta alueilta pesin-

töjä raportoitiin eniten myös 2014 (taulukko

2). Pienen aineiston vuoksi ampuhaukan pe-

sintävuodesta on hankala vetää johtopäätök-

siä. Koko yhteenvetokauden aineiston perus-

teella ampuhaukan pesyekoko, poikuekoko

ja pesimistulos asettuvat kookkaampien serk-

kujen tuulihaukan ja nuolihaukan vastaavien

lukujen puoliväliin (taulukko 4).

Nuolihaukka

Nuolihaukan pesintöjä ilmoitetaan yhteenveto-

seurantaan tasaisen niukasti koko maasta (tau-

lukko 2), mikä johtunee siitä, että lajia rengas-

tavia petolinturengastajia on vähän (36 rengas-

tusta vuonna 2014; vrt. yli 11 100 tuulihaukka-

rengastusta). Nuolihaukat saalistavat näkyvästi

ja laajalla alueella, mutta pesää on vaikea pai-

kantaa ja se on usein tavoittamattomissa han-

kalasti kiivettävän korkean puun latvuksessa.

Nuolihaukan osalta asuttujen reviirien koko-

naismäärät kertovat luultavasti paremmin vuo-

den tilanteesta. Asuttuja reviirejä ilmoitettiin

eniten Pohjois-Karjalasta (49), Keski-Suomes-

ta (49) ja Tringan alueelta (43; alueet 57, 61 ja

21). Yhteenvetoaineiston perusteella pesintä-

vuosi oli heikko, sillä keskimääräinen poikue-

koko ja pesimistulos olivat selvästi alhaisem-

pia kuin koko seurantajaksolla (taulukko 4).

Nuolihaukan pitkäaikainen kannankehitys

on ollut nouseva (kuva 5) ja myös lintuatlak-

sen mukaan pesintään viittaavia havaintoja

sisältävien atlasruutujen määrä on kasvanut

(Valkama ym. 2011).

Kuva 8. Varpuspöllön

asuttujen reviirien (pyl-

väät) ja aloitettujen pe-

sintöjen määrät (punai-

set osat pylväistä) vuo-

sittain 1986–2014 eri

jäsenyhdistysten alueil-

la petolinturengastajien

lähettämän yhteenve-

toaineiston perusteella.

Koko maan kuvaajassa

(vasemmalla ylhäällä)

on eri jakoväli.

Fig. 8. Annual numbers

of occupied territories

(columns) and breed-

ing attempts (red por-

tions of the columns) of

the pygmy owl Glau-

cidium passerinum

in the areas of local

ornithological so-

cieties in 1986–

2014. Numbers

are based on the

Raptor Question-

naire data report-

ed by raptor ring-

ers. The scale in the

graph for entire Fin-

land differs from the

scale in graphs of the lo-

cal areas.

Varpuspöllö

Glaucidium

passerinum

1986–2014

Hiiripöllön pesinnät painottuvat Pohjois-Suomeen. Markku Vakiala

Most of the breeding attempts of the hawk owl are reported from Northern Finland.

PETOLINTUVUOSI 2014

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

Kuva 9. Lehtopöllön

asuttujen reviirien (pyl-

väät) ja aloitettujen pe-

sintöjen määrät (punai-

set osat pylväistä) vuo-

sittain 1986–2014 eri

jäsenyhdistysten alueil-

la petolinturengastajien

lähettämän yhteenve-

toaineiston perusteella.

Koko maan kuvaajassa

(vasemmalla ylhäällä)

on eri jakoväli.

Fig. 9. Annual numbers

of occupied territories

(columns) and breeding

attempts (red portions

of the columns) of the

tawny owl Strix aluco in

the areas of local orni-

thological societies in

1986–2014. Num-

bers are based on

the Raptor Ques-

tionnaire data re-

ported by raptor

ringers. The scale

in the graph for

entire Finland dif-

fers from the scale

in graphs of the local

areas.

Huuhkaja

Huuhkajakantamme taantuu niin ruutuseu-

rannan (kuva 5) kuin yhteenvetoseurannan

perusteella. Huippukaudella 1990-luvun al-

kupuolella yhteenvetoseurantaan raportoitiin

yli 1 000 asuttua huuhkajareviiriä vuosittain,

mutta 2014 vain 402. Eniten pesintöjä löytyi

Varsinais-Suomesta (32, alue 11) ja Pirkan-

maalta (27, alue 44; taulukko 3). Huuhkajan

poikuekoon ja pesimistuloksen osalta vuosi

oli keskimääräinen (taulukko 4).

Hiiripöllö

Yksittäisiä hiiripöllön pesintöjä raportoitiin

Etelä-Karjalaa myöten (alue 32), mutta pe-

sinnät painottuivat Pohjois-Pohjanmaalle ja

Lappiin (alueet 81 ja 92, taulukko 3). Näiltä

alueilta on myös ilmoitettu eniten hiiripöllön

pesintöjä koko yhteenvetoseurantakaudelta.

Pienen aineiston perusteella poikastuotto ja

pesimistulos olivat hieman keskimääräistä al-

haisempia (taulukko 4). Hiiripöllöjä esiintyy

ailahtelevasti myyräkantojen nousu- tai huip-

puvuosina (Sonerud 1997), joten hiiripöllön

kannankehityksestä on vaikea tehdä päätel-

miä. Euroopan mittakaavassa kanta arvioidaan

elinvoimaiseksi (BirdLife International 2015).

Varpuspöllö

Ruutuseuranta-aineiston perusteella varpus-

pöllön kannankehityksessä toistuvat epäsään-

nölliset huiput ja niiden jälkeiset romahduk-

set, kun varpuspöllöt katoavat huippukesää

seuraavan laajamittaisen syysvaelluksen jäl-

keen. Tässä kuviossa on meneillään suvan-

tovaihe ennen seuraavaa kannannousua (ku-

vat 5 ja 8). Pirkanmaa (alue 44) on edelleen

vahvaa varpuspöllöaluetta, josta ilmoitettiin

moninkertaisesti pesintöjä naapurialueisiin

verrattuna (taulukko 3). Näin siitä huolimatta,

että esimerkiksi pohjoispuolisella Suomense-

lällä (alue 71) olisi varpuspöllön pönttöpaik-

koja tarjolla vielä enemmän kuin Pirkan-

maalla (taulukko 1). Yleisesti ottaen uusien

varpuspöllön pönttöjen ripustusinto näyttää

valtakunnassa taittuneen (kuva 3b).

Varpuspöllön pesintävuosi oli yhteenve-

toseurannan perusteella hyvä, sillä pesye- ja

poikuekoot olivat suurempia ja pesimistulos

parempi kuin seurantajaksolla keskimäärin

(taulukko 4).

Lehtopöllö

Etelään painottuneen lehtopöllön (ja lajin

seurannan) vahvoja alueita olivat Pirkan-

maa (96 pesintää, alue 44), Länsi-Uusimaa

(61, alue 21) ja Varsinais-Suomi (46, alue 11;

kuva 9). Lajin seuranta on jatkunut saman-

kaltaisella teholla päätellen siitä, että lajille

tarkoitettuja pönttöjä on tarkastettu yhteen-

vetoseurannan mukaan melko tasaiset mää-

rät eri vuosina (kuva 3b). Jukka Tanner kertoi

kahden lehtopöllöparin pesineen jopa ladon

seinällä olevassa avoimessa tuulihaukan pön-

tössä. Kanta on hiljalleen toipumassa huippu-

vuoden 2009 ja sitä seuranneen kylmän tal-

ven jälkeisestä kannanromahduksesta, mutta

pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lehtopöllön

kannankehityksessä ei ole tapahtunut tilastol-

lisesti merkitseviä muutoksia (kuva 5). Sen si-

jaan esimerkiksi Etelä-Karjalasta (alue 32) leh-

Lehtopöllö

Strix aluco

1986–2014

topöllöt tuntuvat tyystin kadonneen. Vuonna

2009 pesintöjä todettiin 16, seuraavana vuon-

na neljä ja 2011 enää kaksi, jonka jälkeen

yhtään lehtopöllön pesintää ei ole ilmoitettu.

Myös Karri Kuitunen kommentoi, että lehto-

pöllö on voimakkaasti taantunut pesimälajina

Etelä-Karjalassa. Lajin kannankehitystä sääte-

levät pitkälti myyrien kannanvaihtelut ja il-

mastotekijät (Karell ym. 2009, Pavón-Jordán

ym. 2013).

Lehtopöllö on Suomessa eteläinen laji, jonka kanta on vuosivaihteluista huolimatta pysynyt

vakaana. Mika linho

Tawny owl is a southern species in Finland. Despite yearly uctuations, the long-term popula-

tion trend has been stable.

UHANALAISET LAJIT

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

Kuva 10. Helmipöllön

asuttujen reviirien (pyl-

väät) ja aloitettujen pe-

sintöjen määrät (punai-

set osat pylväistä) vuo-

sittain 1986–2014 eri

jäsenyhdistysten alueil-

la petolinturengastajien

lähettämän yhteenve-

toaineiston perusteella.

Koko maan kuvaajassa

(vasemmalla ylhäällä)

on eri jakoväli.

Fig. 10. Annual num-

bers of occupied ter-

ritories (columns) and

breeding attempts (red

portions of the col-

umns) of the Teng-

malm’s owl Aegolius

funereus in the areas of

local ornithological

societies in 1986–

2014. Numbers are

based on the Rap-

tor Questionnaire

data reported by

raptor ringers.

The scale in the

graph for entire

Finland differs from

the scale in graphs

of the local areas.

Helmipöllö

Aegolius funereus

1986–2014

(kuva 3b). Kenties variksen pesiä jää nykyisin

suhteessa enemmän tarkastamatta, kun niissä

ennen pesineet tuulihaukat saa helpoimmin

rengastettua pöntöistä?

Koko maasta löydettiin vuonna 2014 yh-

teensä 199 reviiriä, ja pesintä varmistui 128

reviirillä (taulukko 3). Myös vuonna 2013 pe-

sintöjä todettiin 128. Eniten pesintöjä varmis-

tettiin Keski-Suomessa (28, alue 61), Pohjois-

Karjalassa (20, alue 57) ja Pohjois-Savossa

(10, alue 54; taulukko 3).

Sarvipöllöt syövät lähes pelkästään pikku-

nisäkkäitä ja saattavat vaeltaa pitkiäkin mat-

koja niiden perässä (Valkama ym. 2014).

Pikkunisäkkäiden kannanvaihteluja seuraten

sarvipöllöreviirien määrä vaihtelee huomatta-

vasti vuosien välillä (kuva 5). Petoruutuaineis-

tosta erottuu kaksi pitempää pohjavaihetta,

jolloin lajin vuoden 1997 tasoon suhteutet-

tu populaatioindeksi on ollut 1 tai pienempi:

1996–2001 ja 2010–2014. Sarvipöllön kan-

nanvaihteluiden hiipuminen lienee seuraus-

ta myyräsyklien kadosta, johon vaikuttavat il-

mastotekijät (mm. Korpela ym. 2013). Ruutu-

aineistosta laskettu kannankehitysindeksi ker-

too karusti, että sarvipöllökantamme taantuu

lähes kolmen prosentin vuosivauhdilla.

Aloitettua pesintää kohden sarvipöllöillä

oli keskimäärin 2,64 poikasta, mikä on vain

hieman pitkän ajan keskiarvoa alhaisempi

tulos (taulukko 4). Pesistä tuhoutui vajaa vii-

dennes, mikä on selvästi enemmän kuin koko

tarkastelujaksolla keskimäärin.

Suopöllö

Koko maasta löytyi vain 136 suopöllörevii-

riä ja pesintöjä varmistettiin ainoastaan 31

(taulukko 3). Valtaosa pesinnöistä oli Pohjan-

maalla, mutta jokunen pesä- tai poikueha-

vainto saatiin myös Pohjois-Savosta, Pohjois-

Karjalasta, Kemin–Tornion alueelta ja Lapista.

Suopöllön pesyekoko oli vain hieman tavan-

omaista pienempi, mutta pesimistuloksessa

ero oli jo selvä (taulukko 4). Peräti kolman-

nes pesintäyrityksistä epäonnistui. Suopöllön

poikasia rengastettiin vain 46, mikä on tyypil-

linen huonojen vuosien luku (ks. myös Valka-

ma ym. 2014).

Helmipöllö

Vuonna 2014 Suomessa tarkastettiin yli 6 500

helmipöllöille tarkoitettua pönttöä (taulukko

1, kuva 3b). Näistä lähes puolet sijaitsi Länsi-

Suomessa alueella, joka ulottuu Suupohjas-

ta Pohjois-Pohjanmaalle. Eniten helmipöllön

pönttöjä on yhteenvetoseurannan mukaan ol-

lut tarjolla 1990-luvulla, jolloin parhaimpa-

na vuonna 1995 pönttöjä tarkastettiin 10 760

(kuva 3b). Sen jälkeen tarkastettujen helmi-

pöllön pönttöjen määrä on parissa vuosikym-

menessä pudonnut lähes puoleen. Seuranta

ei kerro, onko pönttöjen määrä todella las-

kenut näin rajusti vai onko enenevä osa pön-

töistä jätetty helmipöllökatoon vedoten tur-

hautuneena kokonaan tarkastamatta. Tosin

esimerkiksi Pekka Helo Kainuusta mainitsi

vuonna 2014 tarkastaneensa 390 helmipöl-

lön pönttöä, joista vain yhdessätoista pesit-

tiin ja mennyt vuosi oli 15. perättäinen sur-

kea helmipöllövuosi. Joten ei olisi ihme, jos

Lehtopöllön munapesyeet olivat keski-

määräistä hieman pienempiä 2014, mutta

poikuekoko oli poikasvaiheeseen asti eden-

neissä pesissä suurempi kuin yhteenvetokau-

della keskimäärin (taulukko 4). Pesinnöistä tu-

houtui yli viidesosa.

Viirupöllö

Viirupöllön ja lehtopöllön kannankehitysku-

vaajat muistuttavat toisiaan viimeisten kym-

menen vuoden ajalta, mikä kertoo lajien

samankaltaisesta vasteesta myyrien kannan-

vaihteluihin (kuva 5). Viirupöllön pitkäaikai-

nen kannankehitys on kuitenkin nouseva toi-

sin kuin lehtopöllön. Lisäksi viirupöllökanta

on toipunut nopeammin huippuvuoden 2009

jälkeisestä romahduksesta. Viirupöllön pönt-

töjä on tarkastettu (ripustettu) seurantavuosien

1986–2014 aikana enenevässä määrin, tosin

viime vuosina tarkastettujen pönttöjen mää-

rä on pysynyt tasaisena (kuva 3b). Janne Lep-

pänen kertoi viirupöllön pesineen Outokum-

mussa (alue 57) autiotalon navetan rehutor-

nissa. Eniten pesintöjä ilmoitettiin 2014 Kan-

ta-Hämeestä (134, alue 42), Keski-Suomesta

(129, alue 61) ja Keski-Pohjanmaalta (113,

alue 74; taulukko 3). Viirupöllön pesintävuosi

oli hyvä, sillä pesyeet ja poikueet olivat suu-

rempia kuin yhteenvetokaudella keskimäärin

ja pesistä tuhoutui huomattavasti pienempi

osa kuin lehtopöllöllä (taulukko 4).

Lapinpöllö

Esiintymiseltään ailahtelevan mutta säännöl-

lisen pesimälajin lapinpöllön pesintöjä rapor-

toitiin eniten Pohjois-Pohjanmaalta (28, alue

81) sekä Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta

(17 kummastakin, alueet 61 ja 57; taulukko

3). Pesintöjen yhteismäärä 95 oli yhteenve-

toseurantakaudella todetuista vuosisummis-

ta kolmanneksi paras: vuonna 2009 ilmoitet-

tiin 103 pesintää, 1989 yhteensä 100 ja 1992

niin ikään 95 pesintää. Lapinpöllökanta on

siis viirupöllön tapaan nopeasti palautunut

vuotta 2009 seuranneesta kannanromahduk-

sesta. Palautumista nopeuttanee se, että osa

lapinpöllöistä siirtyy pesimään hyville myy-

räalueille (Valkama ym. 2014), joten meille

luultavasti saapuu lapinpöllöjä myös naapuri-

maista. Lapinpöllön pesintävuosi jäi kuitenkin

vaatimattomaksi: pesye- ja poikuekoot olivat

pienempiä ja pesimistulos alhaisempi kuin

yhteenvetokaudella keskimäärin (taulukko 4).

Sarvipöllö

Suurin osa sarvipöllöistä pesii variksen tai ha-

rakan rakentamissa risupesissä, joita vuonna

2014 tarkastettiin 1 457 (taulukko 1). Tunte-

mattomaksi jääneestä syystä tarkastettujen

risupesien määrä on jonkin verran pienen-

tynyt viime vuosina, mutta selkein pudotus

tapahtui jo 1990-luvun puolivälin paikkeilla

PETOLINTUVUOSI 2014

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

tyhjien paikkojen kiertäminen ennen pitkää

kyllästyttää.

Helmipöllöreviirejä vuonna 2014 kirjattiin

803, joilta pesintöjä varmistui vain 404. Sata-

kunnasta, Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta

ja Kymenlaaksosta laji puuttui pesivänä koko-

naan tai lähes kokonaan. Hieman yli puolet

todetuista pesinnöistä oli Pohjanmaalla (tau-

lukko 3).

Myyriin erikoistuneille petolinnuille, ku-

ten helmipöllölle, voimakkaat vuosien väliset

kannanvaihtelut ovat tyypillisiä, mikä näkyy

hyvin myös kuvassa 5. Petoruutuseurannan

mukaan helmipöllökanta hupenee rajus-

ti: asuttujen reviirien määrä pienenee lähes

kolmen prosentin vuosivauhtia. Sama ilmiö

näkyy myös laajemmalta alueelta kerätyn

yhteenvetoseurannan tuloksista, ja Lounais-

Suomesta ja Uudeltamaalta helmipöllö on

ollut kateissa jo vuosia (kuva 10).

Pesyekoko, poikasmäärä onnistunutta pe-

sintää kohti ja poikasten määrä aloitettua pe-

sintää kohti olivat vuonna 2014 hieman pie-

nempiä kuin koko yhteenvetoseuranta-aineis-

tossa vuosilta 1986–2014. Hieman yli neljän-

nes aloitetuista pesinnöistä epäonnistui.

Harvinaiset lajit

Harvinaisina pesivistä petolinnuista on koottu

tietoja taulukkoon 4.

Haarahaukan pesintöjä ilmoitettiin kak-

si (alueet 61 ja 82). Lisäksi yksi asuttu reviiri

löytyi alueelta 82. Yhteenvetoseurantaan on

1986–2014 ilmoitettu yhteensä 58 haarahau-

kan asuttua reviiriä, joista 31 reviirillä on to-

dettu pesintä. Tarkempi kohtalo on selvillä 26

munitusta pesästä, joista neljä on tuhoutunut

(15,4 %) ja 22 poikaspesän aineistoon perus-

tuen haarahaukan poikastuotto on Suomessa

keskimäärin 2,23 poikasta (taulukko 4).

Arosuohaukasta ilmoitettiin kaksi pesin-

tää alueelta 81, ja muita asuttuja reviirejä yh-

teensä viisi (alueet 81, 91 ja 92 sekä alueelta

82 kaksi reviiriä). Yhteenvetoseurantaan on

vuodesta 2003 alkaen raportoitu 23 arosuo-

haukan asuttua reviiriä ja niiltä kahdeksan

pesintää. Vähäisen aineiston perusteella aro-

suohaukat ovat tuottaneet keskimäärin neljä

poikasta (kahdeksan pesän aineisto, taulukko

4). Ari-Pekka Auvisen mukaan arosuohaukan

pesät sijaitsevat usein hankalakulkuisissa pai-

koissa syrjäisillä peltoaukeilla ja rämeillä. Au-

vinen toivoo ilmoituksia arosuohaukan revii-

reistä ja pesistä muun muassa lukurengaspro-

jektia silmällä pitäen (www.pply./index.php/

rengastus/pallid-harrier). Toistaiseksi saatujen

lukurengaslöytöjen perusteella arosuohaukat

ovat suunnanneet pesimäseudultaan lounaa-

seen ja etelään.

Yksi niittysuohaukan pesintä löytyi alueel-

ta 31 ja asutut reviirit ilmoitettiin alueilta 23

ja 73. Lajista on ilmoitettu yhteenvetoseuran-

taan 81 asuttua reviiriä ja niiltä 35 pesintää.

Tarkka munamäärä on varmistettu kolmesta

pesästä, joissa kaikissa oli neljä munaa (tau-

lukko 4). Kahdeksan poikaspesän aineistoon

nojaten keskimääräinen poikastuotto on ol-

lut 2,25 poikasta. Yhteenvetoaineiston perus-

teella yli puolet pesistä näyttää tuhoutuvan.

Luultavasti tähän vaikuttaa aineiston kerty-

mistapa, sillä onnistuneet niittysuohaukan pe-

sinnät varmistuvat yleensä vasta lentopoikas-

vaiheessa. Lentopoikueen poikasmäärää ei

kuitenkaan kirjata (koska se voi olla epätark-

ka), joten onnistuneet pesinnät ovat aineistos-

sa luultavasti aliedustettuina ja tuhoutuneiksi

tiedetyt pesintäyritykset korostuvat.

Metsähaukkojen pesintään

vaikuttavat tekijät

Heidi Björklundin (2015) väitöskirjatyössä

hyödynnettiin petolintuseurannan pesäil-

moitusaineistoa kana-, hiiri- ja mehiläis-

haukan pesistä. Väitöskirjatyössä tutkittiin

muun muassa näiden lajien elinympäris-

töä ja sen muutoksia sekä elinympäristön

yhteyttä lajien pesimismenestykseen. Li-

säksi tarkasteltiin pesinnän onnistumista

luonnonpesissä ja haukoille rakennetuissa

tekopesissä.

Tulosten mukaan kanahaukan pesinnän

onnistumista selitti parhaiten laajan mitta-

kaavan maisemanrakenne (eikä niinkään

pesäpaikan elinympäristökoostumus). Ka-

nahaukan pesimismenestys paranee, kun

vanhan kuusimetsän osuus kasvaa ja nuo-

ren metsän osuus vähenee kahden kilomet-

rin säteellä pesän ympärillä (Björklund ym.

2015b). Näiden tulosten valossa on huoles-

tuttavaa ja erityisesti kanahaukan kannalta

epäedullista, että vanhan kuusimetsän pin-

ta-ala yhä vähenee ja nuoren metsän pinta-

ala kasvaa Etelä-Suomessa (Björklund ym.

2015b). Tutkituilla elinympäristömuuttujil-

la ei havaittu merkitsevää yhteyttä hiiri- tai

mehiläishaukan pesinnän onnistumiseen

(Björklund ym. 2015b).

Kanahaukan ja hiirihaukan pesinnät

onnistuivat tekopesissä heikommin kuin

haukkojen omissa risupesissä (luonnon-

pesissä; Björklund ym. 2013). Myös me-

hiläishaukalla pesimismenestys oli teko-

pesissä alhaisempi, mutta ero pesimisme-

nestyksessä luonnonpesiin nähden ei ollut

tilastollisesti merkitsevä. Tälle odottamat-

tomalle ja suojelun kannalta ristiriitaiselle

tulokselle ei löytynyt selkeää selitystä, sillä

esimerkiksi tekopesien etäisyys mahdolli-

siin häiriölähteisiin (asutus tai tie) oli riit-

tävällä tavalla otettu huomioon tekopesiä

rakennettaessa. Yksi selitysvaihtoehto on,

että tekopesät on sijoitettu laajassa mitta-

kaavassa tarkasteltuna erilaiseen ympäris-

töön kuin luonnonpesät. Tekopesän raken-

taja pystyy helposti arvioimaan metsikkö-

tasolla, onko paikka lajille sopiva. Mutta

kuten edellä todettiin, maisematason elin-

ympäristörakenne selitti kanahaukan pe-

simismenestystä parhaiten. Tämän selitys-

Muutamia arosuohaukan

pesintöjä on viime vuosina

löydetty Oulun korkeudel-

ta. Hyvällä onnella voi havai-

ta Suomessa lukurengastetun

arosuohaukan. Jari kostEt

Pallid harrier is a rare breeder

in Finland. Some individuals

have also been read-ringed.

UHANALAISET LAJIT

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

PETOLINTUVUOSI 2014

vaihtoehdon selvittämiseksi tutkittiin, onko

kanahaukan luonnonpesien ja tekopesien

välillä eroa vanhan kuusimetsän ja nuoren

metsän osuudessa kahden kilometrin sä-

teellä pesästä. Nuoren metsän osuudessa

ei ollut ratkaisevaa eroa pesätyyppien vä-

lillä (Björklund 2015). Sen sijaan tekopesi-

en ympärillä oli 15 ha vähemmän vanhaa

kuusimetsää kuin kanahaukan luonnonpe-

sien ympärillä (n. 200 m säteisen ympyrän

alan verran, ero tilastollisesti merkitsevä;

Björklund 2015) eli tekopesäreviiriltä puut-

tuu yhden vaihtopesäpaikan verran vanhaa

kuusikkoa (vrt. Reynolds ym. 1992). Lisä-

selvitys pesätyyppien elinympäristöeroista

olisi tarpeen, jotta ohjeistusta tekopesien

sijoittelusta voidaan tarkentaa. Kovin nuo-

riin metsiin haukkoja ei kuitenkaan kan-

nata tekopesillä houkutella. Koska sopivan

elinympäristökoostumuksen arviointi kah-

den kilometrin säteellä mahdollisesta te-

kopesäpaikasta on tekopesän rakentajalle

hankalaa, turvallisinta lienee korvata teko-

pesällä pudonnut luonnonpesä, jos haukat

eivät pysty pesää uudelleen rakentamaan

esimerkiksi tukioksien katkettua.

EURAPMON päättyy 2015

– mitä on saatu aikaan?

Viime vuosien petolinturaporteissa (Honkala

ym. 2011, 2012, 2013 ja 2014) on raportoi-

tu Euroopan tiedesäätiön (ESF) rahoituksen

pohjalle rakentuneen viisivuotisen tutkimus-

verkko-ohjelman EURAPMON (Research

and Monitoring FOR and WITH raptors in

Europe) edistymisestä. EURAPMONin ta-

voitteena on ollut ja on edistää petolintu-

kantojen seurantaa ja suojelua Euroopassa

sekä petolintujen puolesta (FOR) että rin-

nalla (WITH) (http://www.eurapmon.net/ ).

Viisivuotisen EURAPMON-projektin to-

teuttamiseen varattiin kaikkiaan 505 000

euroa. Tällä hetkellä rahaa on jäljellä noin

36 000 euroa, joka tullaan käyttämään

ESFn kanssa tehdyn sopimuksen mukaan

vuoden 2015 loppuun mennessä kahden

tieteellisen kokouksen ja yhden julkaisun

rahoittamiseen. Raha on tarkoitettu käytet-

täväksi (1) verkostoitumiseen eli yhteyksien

luomiseen petolinnuista kiinnostuneiden

tutkijoiden, suojelijoiden ja organisaatioi-

den välille, (2) petolintukantojen ja ympä-

ristömyrkkyjen seurantatason kartoittami-

seen eri Euroopan maissa sekä (3) tulosten

julkaisemiseen. Sen sijaan EURAPMON ra-

haa ei ole voitu käyttää varsinaiseen peto-

lintujen maastotutkimukseen, seurantaan,

myrkkyanalyyseihin tai suojelutyöhön.

EURAPMON on tähän mennessä järjes-

tänyt kaikkiaan kahdeksan ohjausryhmän

kokousta ja kahdeksan tieteellistä kokous-

ta sekä rahoittanut yhdeksän lyhyttä 3–15

vuorokauden pituista opiskelija- tai tutkija-

vierailua (short visits) ja neljä 13–18 viikon

mittaista tutkijanvaihtovierailua (exchange

visits), joihin varatut apurahat on julistettu

haettaviksi EURAPMONin verkkosivuilla.

Tämän lisäksi EURAPMONista on levitetty

tietoa useissa tieteellisissä kokouksissa (ks.

Honkala ym. 2014).

EURAPMON on projektin aikana ver-

kostoitunut varsin tehokkaasti. Siihen on

liittynyt kaikkiaan yli 300 henkilöjäsentä

50 eri maasta ja 180 organisaatiota; jäse-

ninä on muun muassa opiskelijoita, vart-

tuneita petolintujen tutkijoita ja suojelijoi-

ta, ekotoksikologeja ja luonnonsuojelujär-

jestöjä. EURAPMONilla on myös vahvat

kytkennät olemassa oleviin verkostoihin

(BirdLife International, MEROS, WILD-

COMS, Raptor Research Foundation jne.).

Verkostoitumisen jälkeen toisena kes-

keisenä tavoitteena eli työpakettina (ks.

Honkala ym. 2011) on ollut kartoittaa sekä

petolintukantojen (FOR) että ympäristössä

esiintyvien haitta-aineiden (WITH) seuran-

nan nykytilanne Euroopassa. Tätä varten

laadittiin projektin kotisivuille vastaavat

kyselylomakkeet, joihin petolintujen ja ym-

päristön haitta-aineiden tutkijoita kannus-

tettiin vastaamaan.

FOR-osion nykytilaa kartoitettiin alus-

tavasti syksyllä 2012 tieteellisessä kokouk-

sessa, jossa paikalliset koordinaattorit esit-

tivät petolintukantojen seurannasta maa-

kohtaiset koosteet, jotka julkaistiin kesällä

2013 kootusti Acrocephalus-julkaisusarjan

erikoisnumerona. EURAPMONin verkkosi-

vuilta (http://eurapmon.net/eurapmon-pub-

lications) ladattavaan kokoelmaan sisältyy

25 maakohtaista raporttia (esim. Saurola

2012) ja yhteenveto (Vrezec et al. 2012).

Verkkokyselyyn saatujen vastausten ana-

lysointi on jo saatu päätökseen ja itse jul-

kaisu (Derlink ym.: A review of raptor and

owl monitoring activity across Europe: its

implications for capacity building towards

pan-European monitoring) ilmestynee kulu-

van vuoden aikana.

WITH-osiota käsittelevän kyselytutki-

muksen tulokset ovat jo ilmestyneet (Gó-

mez-Ramírez ym. 2014) ja ladattavissa EU-

RAPMONin kotisivuilta. Sivuilta voidaan

myös ladata 18 asiantuntijan yhteisvoimin

laatimat yksityiskohtaiset ohjeet (Espin ym.

2014a) ja niiden suppeampi yhteenveto

(Espin ym. 2014b) petolintuihin kertyvien

haitta-aineiden seurannan edellyttämää

näytteenottoa ja analysointia varten. Nämä

”best practice” -ohjeet tullaan kuluvan

vuoden aikana julkaisemaan myös alan

julkaisusarjassa. Käytännön työskentelyä

varten laadittu yhteenveto pyritään kääntä-

mään useimmille eurooppalaisille kielille.

EURAPMONin viimeisimmissä tieteelli-

sissä kokouksissa on myös FOR-ryhmässä

neuvoteltu yleiseurooppalaisten eri peto-

lintulajeille soveltuvien seurantaohjeiden

laatimisesta. Lähtötasona on pidetty skot-

lantilaisten petolintututkijoiden koostamaa

petolintuseurannan opasta (Hardey et al.

2009), joka voidaan ladata EURAPMONin

kotisivuilta erillisinä pdf-tiedostoina ja joka

on tarkoitus täydentää koko Euroopan lajis-

ton kattavaksi teokseksi.

Vilkasta keskustelua on myös käyty sii-

tä, mitkä ovat tärkeimmät valintakriteerit,

jos petolintujen seurannassa on resurssien

puutteen vuoksi keskityttävä vain muuta-

man avainlajin seurantaan. Yksimielisyy-

teen on päästy siitä, että on edelleenkin

pyrittävä seuraamaan uhanalaisten lajien

kannankehitystä ja eliminoimaan epäsuo-

tuisaan kehitykseen vaikuttavat ympäris-

tötekijät. Sen sijaan muiden valintakritee-

reiden ja ympäristön tilan indikaattoreiksi

parhaiten soveltuvien petolintulajien valin-

nan osalta keskustelu edelleenkin jatkuu.

EURAPMON-projektin 9.–11.3.2015

Espanjassa järjestetyn tieteellisen päätös-

kokouksen loppuraportti, joka myöhemmin

on ladattavissa EURAPMONin kotisivuilta,

antaa erittäin hyvän yleiskuvan siitä, millä

tasolla yleiseurooppalaisen petolintuseu-

rannan suunnittelussa tällä hetkellä ollaan.

Valikoima kokouksessa pidettyjä esitelmiä

pyritään julkaisemaan kuluvan vuoden ai-

kana jonkin lintutieteellisen julkaisusarjan

erillisnumerona.

EURAPMON-projektin alkupuolisko

eteni rahoittajan (ESF) arviointiryhmän mie-

lestä liian hitaasti ja uhkana oli projektin

rahoituksen lopettaminen. Kun projektin

uudeksi puheenjohtajaksi ja koordinaatto-

riksi valittiin slovenialaiset tutkijat Al Vre-

zec ja Irena Bertoncelj, EURAPMON ko-

hosi jälkipuoliskon aikana alustavien arvi-

oiden mukaan parhaimpien ESFn rahoitta-

mien projektien joukkoon.

Työ jäi kuitenkin monilta osin vielä kes-

ken. Nyt pyritään löytämään EURAPMON-

verkostolle uusi rahoittaja. Valmisteilla on

jo hakemus jatkaa toimintaa Horisont-

ti 2020-ohjelman rahoituksella toimivana

COST-tutkimusverkostona.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

LINNUSTONSEURANTA

Kiitokset

Lämpimät kiitokset kaikille petolintuseurantaan

osallistuneille rengastajille ja petolintuharrasta-

jille! Ilman uurastustanne maastossa ja erilais-

ten lomakkeiden parissa tämä katsaus ei oli-

si mahdollista. Kiitokset myös Pirjo Hätöselle

tarkasta tallennustyöstä sekä Esko Piiraiselle ja

Heikki Lokille avusta tietojärjestelmien kanssa.

Arvostamme yhteistyötä rengastustoimiston työ-

kavereidemme kanssa, kiitokset!

Kirjoittajien osoite / Authors’ address

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

PL 17, FI-00014 Helsingin yliopisto

Kirjallisuus

BirdLife International 2015. European Red List of

Birds. Surnia ulula – (Linnaeus, 1758). – www.

birdlife.org/datazone/userles/le/Species/er-

lob/summarypdfs/22689189_surnia_ulula.pdf.

Viitattu 3.6.2015.

Björklund, H. 2015. The effects of habitat changes,

conservation measures and interspecic in-

teractions on forest-dwelling hawks. – Väitös-

kirja, Helsingin yliopisto.

Björklund, H., Santangeli, A., Blanchet, F. G., Huitu,

O., Lehtoranta, H., Lindén, H., Valkama, J. &

Laaksonen, T. 2015a. Intraguild predation and

competition impacts on a subordinate preda-

tor. – (arvioitavana julkaisusarjassa).

Björklund, H., Valkama, J., Tomppo, E. & Laakso-

nen, T. 2015b. Habitat effects on the breeding

performance of three forest-dwelling hawks. –

(arvioitavana julkaisusarjassa).

Björklund, H., Valkama, J., Saurola, P. & Laakso-

nen, T. 2013. Evaluation of articial nests as

a conservation tool for three forest-dwelling

raptors. – Animal Conservation 16: 546–555.

Christensen, T. K., Lassen, P. & Elmeros, M. 2012.

High exposure rates of anticoagulant rodenti-

cides in predatory bird species in intensively

managed landscapes in Denmark. – Archives

of Environmental Contamination and Toxi-

cology 63: 437–444.

Espín S., García-Fernández A.J. , Herzke D., Shore

R.F., van Hattum B., Martínez López E. ,

Coeurdassier M., Eulaers I., Fritsch C., Gó-

mez-Ramírez P., Jaspers V.L.B., Krone O.,

Duke G., Helander B., Mateo R., Movalli P.,

Sonne C., van den Brink N.W. 2014a: Samp-

ling and contaminant monitoring protocol

for raptors. http://www.eurapmon.net/sites/

default/files/pdf-s/sampling_and_contami-

nant_monitoring_protocol_for_raptors_eurap-

mon_12_2014.pdf

Espín S., García-Fernández A.J. , Herzke D., Shore

R.F., van Hattum B., Martínez López E. ,

Coeurdassier M., Eulaers I., Fritsch C., Gómez-

Ramírez P., Jaspers V.L.B., Krone O., Duke G.,

Helander B., Mateo R., Movalli P., Sonne C.,

van den Brink N.W. 2014b: Summary: samp-

ling and contaminant monitoring protocol for

raptors. http://www.eurapmon.net/sites/de-

fault/les/pdf-s/summary_sampling_and_con-

taminant_monitoring_protocol_for_raptors_

eurapmon_2ndmay_nal.pdf

Gómez-Ramírez P, Shore R.F., van den Brink NW,

van Hattum B, Bustnes JO, Duke G, Fritsch C,

García-Fernández AJ, Helander BO, Jaspers V ,

Krone O, Martínez-López E, Mateo R, Moval-

li P, Sonne,C. 2014. An overview of existing

raptor contaminant monitoring activities in

Europe. − Environment International 67:12−21.

Hardey, j. Crick, H., Wernham, C., Riley, H., Ethe-

ridge & Thompson, D. 2009. Raptors. A Field

Guide to Surveys and Monitoring. − Scottish

Natural Heritage and The Stationary Ofce.

Heggøy, O., Øien, I. J. & Aarvak, T. 2015. Fjellvå-

ken i Norge – utbredelse, hekkehabitat og be-

standsstørrelse. – Vår fuglefauna 38: 18–29.

Honkala, J., Saurola, P. & Valkama, J. 2011: Peto-

lintuvuosi 2010 – niukasti pesintöjä. (Summa-

ry: Breeding and population trends of common

raptors and owls in Finland in 2010). – Linnut-

vuosikirja 2010: 52–63.

Honkala, J., Saurola, P. & Valkama, J. 2012: Peto-

lintuvuosi 2011 – pohjoisessa myyrähuippu.

(Summary: Breeding and population trends of

common raptors and owls in Finland in 2011).

– Linnut-vuosikirja 2011: 58–69.

Honkala. J., Saurola, P. & Valkama, J. 2013. Pe-

tolintuvuosi 2012 – vaisua etelässä, hiljaista

pohjoisessa. (Summary: Breeding and popu-

lation trends of common raptors and owls in

Finland in 2012). – Linnut-vuosikirja 2012:50–

61.

Honkala. J., Valkama, J. & Saurola, P. 2014. Pe-

tolintuvuosi 2013 – enimmäkseen valju ja ta-

sapaksu. (Summary: Breeding and population

trends of common raptors and owls in Finland

in 2013). – Linnut-vuosikirja 2013:55–65.

Huitu, O., 2014. Eteläisen Suomen myyrätilan-

ne on laikuttainen. – Metsäntutkimuslaitok-

sen tiedotteet, 6.11.2014. www.metla./

tiedotteet/2014/2014-11-06-myyrat.htm. Vii-

tattu 28.5.2015.

Huitu, O. & Henttonen, H. 2014. Poikkeukselli-

nen talvi verotti etelän myyriä. – Metsäntutki-

muslaitoksen tiedotteet, 5.6.2014. www.met-

la./tiedotteet/2014/2014-06-05-myyrat.htm.

Viitattu 28.5.2015.

Ikonen, K. & Helle, P. 2014. Kylmä alkukesä hei-

kensi kanalintujen poikastuottoa – lintutihey-

det kuitenkin kohtuulliset. – www.rktl./tiedot-

teet/kylma_alkukesa_heikensi.html (6.8.2014).

Viitattu 28.5.2015.

Ilmatieteen laitos 2015. Vuoden 2014 säät. – Vuo-

sitilastot 2015, 2.1.2015. http://ilmatieteenlai-

tos./vuosi-2014. Viitattu 28.5.2015.

Ims, R. & Fuglei, E. 2005. Trophic interaction cy-

cles in tundra ecosystems and the impact of

climate change. – BioScience 55: 311–322.

Karell, P., Ahola, K., Karstinen, T., Zolei, A. &

Brommer, J. E. 2009. Population dynamics in

a cyclic environment: consequences of cyclic

food abundance on Tawny owl reproduction

and survival. – Journal of Animal Ecology 78:

1050–1062.

Kjellén, N. 2014. Migration counts at Falsterbo,

SW Sweden. – www.falsterbofagelstation.se.

Viitattu 1.6.2015.

Korpela, K., Delgado, M., Henttonen, H.,

Korpimäki, E., Koskela, E., Ovaskainen, O.,

Pietiäinen, H., Sundell, J., Yoccoz, N. G. &

Huitu, O. 2013. Nonlinear effects of climate

on boreal rodent dynamics: Mild winters do

not negate high-amplitude cycles. – Global

Change Biology 19: 697–710.

Lehikoinen, A., Byholm, P., Ranta, E., Saurola,

P., Valkama, J., Korpimäki, E., Pietiäinen, H.

& Henttonen, H. 2009. Reproduction of the

common buzzard at its northern range mar-

gin under climatic change. – Oikos 118: 829–

836.

Lõhmus, A. 2006. Nest-tree and nest-stand charac-

teristics of forest-dwelling raptors in east-

central Estonia: implications for forest man-

agement and conservation. – Proceedings of

the Estonian Academy of Sciences, Biology,

Ecology 55: 31–50.

Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Below, A., Hario,

M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtinie-

mi, T., Rajasärkkä, A., Valkama, J. & Väisänen,

R. 2010. Linnut [Birds]. – Teoksessa: Rassi,

P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski,

I. (toimittajat), Suomen lajien uhanalaisuus –

Punainen kirja 2010 [The 2010 Red List of

Finnish Species]. Ympäristöministeriö &

Suomen ympäristökeskus, ss. 320–331.

Newton, I. 1979. Population ecology of raptors. –

T & A D Poyser.

Pannekoek, J. & van Strien, A. 2005. TRIM 3 Manual

(Trends & Indices for Monitoring data). – Sta-

tistics Netherlands.

Pavón-Jordán, D., Karell, P., Ahola, K., Kolunen,

H., Pietiäinen, H., Karstinen, T. & Brommer,

J. E. 2013. Environmental correlates of annual

survival differ between two ecologically simi-

lar and congeneric owls. – Ibis 155: 823–834.

Penteriani, V. 2002. Goshawk nesting habitat in

Europe and North America: a review. – Ornis

Fennica 79: 149–163.

Reynolds, R. T., Graham, R. T., Reiser, M. H., Bas-

sett, R. L., Kennedy, P. L., Boyce, D. A., Jr.,

Goodwin, G., Smith, R. & Fisher, E. L. 1992.

Management recommendations for the north-

ern goshawk in the Southwestern United

States. – General Technical Report RM-217:

1–90.

Saurola, P. 2012. An overview of monitoring

for raptors in Finland. − Acrocephalus 33

(154/155): 203−215.

Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013. Suo-

men rengastusatlas I [The Finnish Bird Ringing

Atlas. Vol. I]. – Luonnontieteellinen keskusmu-

seo Luomus ja ympäristöministeriö, Helsinki.

Saurola, P. & Björklund, H. 2011. Forest raptors:

conservation, ecology, behaviour and man-

agement implications. Losers and winners

among Finnish forest dwelling birds of prey.

– Teoksessa: Zuberogoitia, I. & Martínez, J.

E. (toimittajat), Ecology and conservation of

Euro pean forest-dwelling raptors. Departa-

mento de Agricultura de la Diputación Foral

de Bizkaia, ss. 56–69.

Sonerud, G. A. 1997. Hawk owls in Fennoscan-

dia: Population uctuations, effects of modern

forestry, and recommendations on improving

foraging habitats. – Journal of Raptor Research

31: 167–174.

Tornberg, R. & Haapala, S. 2013. The diet of the

marsh harrier Circus aeruginosus breeding on

the isle of Hailuoto compared to other rap-

tors in northern Finland. – Ornis Fennica 90:

103–116.

Tringa 2011. Hangon lintuaseman rengastus-

tilastoja. – www.tringa./wp2/wp-content/

uploads/2008/09/rengastukset.pdf. Viitattu

1.6.2015.

Valkama, J., Saurola, P., Lehikoinen, A., Lehikoi-

nen, E., Piha, M., Sola, P. & Velmala, W. 2014.

Suomen rengastusatlas II. – Luonnontieteelli-

nen keskusmuseo ja ympäristöministeriö, Hel-

sinki.

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A.

2011. Suomen III lintuatlas [The Third Finnish

Breeding Bird Atlas]. – Luonnontieteellinen

keskusmuseo Luomus ja ympäristöministeriö.

http://atlas3.lintuatlas.. Viitattu 1.6.2015.

van der Meij, T. 2011. BIRDSTATS. Species Trends

Analysis Tool (STAT) for European bird data. –

Manual 2.0: 1–29.

Widén, P. 1997. How, and why, is the goshawk

(Accipiter gentilis) affected by modern forest

management in Fennoscandia? – Journal of

Raptor Research 31: 107–113.

Woodbridge, B. & Detrich, P. J. 1994. Territory

occupancy and habitat patch size of northern

goshawks in the southern Cascades of Califor-

nia. – Studies in Avian Biology 16: 83–87.

Vrezec, A, Duke G, Kovács A., Saurola, P., Wern-

ham, C., Bureld, I., Movalli, P & Bertoncelj,

I. 2012. Overview of raptor monitoring activi-

ties in Europe. − Acrocephalus 33 (154/155):

145−157.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

PETOLINTUVUOSI 2014

Summary: Breeding and population

trends of common raptors and owls

in Finland in 2014.

■  Common birds of prey have been surveyed

in Finland since 1982 when the Raptor Grid

study was launched. The Raptor Grid study is

based on 10 × 10 km study plots (Fig. 1) from

which raptor ringers and other volunteers re-

port all known raptor breeding attempts and

occupied territories. For each year, we calculated

population indices with the program TRIM

using 1997 (an average raptor year) as the base

level (Pannekoek & van Strien 2005, van der

Meij 2011). In 2014, 142 study plots (the second

highest number during the survey) participated,

and an average study period for a plot is thir-

teen years.

In 1986, the survey was expanded with a

Raptor Questionnaire study for which rap-

tor ringers compile their information from all

checked nests and territories within areas of lo-

cal ornithological societies of BirdLife Finland

(Fig. 2). In all, 254 volunteers took part in the

Raptor Questionnaire in 2014. Figures 3, 4 and

6–10 as well as tables 1–4 present results of

the Raptor Questionnaire study, while popula-

tion indices in Fig. 5 are based on the Raptor

Grid study.

Numbers of checked nests in each year are

shown in Figs. 3a and 3b. Numbers of nest

boxes for the common kestrel Falco tinnun-

culus and pygmy owl Glaucidium passerinum

have recently still increased while numbers of

several other nest types are rather constant or

decreasing (e.g. for the Tengmalm’s owl Aego-

lius funereus; Fig. 3b). Ringers reported nearly

43 300 checked nest sites in 2014, including

nests in Table 1 and territory visits of ground

nesting species. Breeding attempt was veried

on territories of 5 128 hawks and 2 654 owls.

Numbers of owl breeding attempts are still

moderate after the crash that followed the vole

peak year in 2009 (Fig. 4).

In general, year 2014 was the second warm-

est according to the recorded weather statistics

in Finland (Ilmatieteen laitos 2015). However,

temperatures were on average lower than in 20

years’ reference period in June, the critical breed-

ing period for many raptors. Vole levels were

rather low in Southern Finland, and increasing

in the North (Huitu 2014, Huitu & Henttonen

2014). The productivity of forest grouse spe-

cies was poor most likely due to low early sum-

mer temperatures (Ikonen & Helle 2014). All

these conditions contributed to a rather modest

breeding result of many raptors in 2014.

According to both Raptor Grid and Ques-

tionnaire surveys, the honey buzzard Pernis

apivorus population is continuously decreasing

in Finland (Figs. 5 and 6), which is why the spe-

cies is listed as vulnerable in the Finnish Red

List (Mikkola-Roos et al. 2010). Proportion of

breeding attempts (red portion of the bars in

Fig. 6) of occupied territories is typically low

because nests of this secretive species are dif-

cult to nd. Breeding success was slightly high-

er than on average in 1986–2014 (Table 4) like-

ly due to warm July (Ilmatieteen laitos 2015).

The western marsh harrier Circus aerugino-

sus population has stabled after the increase in

1982–2000. Most of the breeding attempts are

located in areas with plenty of lakes in the central

Finland (Table 2, areas 51, 44, 61). Clutch and

brood sizes as well as the breeding result were

lower than on average during the Question-

naire period (Table 4). Two successful nests

were found within a short distance of 95 m.

Despite large population uctuations, the

long-term trend of the northern harrier C. cya-

neus population indicates a signicant decrease

(Fig. 5). As expected based on poor vole situa-

tion in southern Finland, all breeding attempts

were found in the middle or northern parts of

Finland. Lack of failed broods suggests that

breeding data was probably reported only on

occasionally found successful nests (Table 4).

The slight but signicant population decline

of the northern goshawk Accipiter gentilis con-

tinues (Fig. 5). After the population crash during

the cold winter 2009/10, the population level

is still signicantly lower than in the reference

year 1997 (Fig. 5). The goshawk favours vast

areas of old forest (Woodbridge & Detrich

1994, Penteriani 2002) and its population de-

clines are associated with loggings of old forest

in Northern Europe (Widén 1997); see also the

end of the summary. The average clutch size

and breeding success in 2014 were lower than

on average in 1986–2014 likely due to a high

proportion of breeding failures (Table 4). Gos-

hawk is more abundant in western than in east-

ern Finland (Björklund, Laaksonen & Valkama,

unpublished data).

The Eurasian sparrowhawk A. nisus is de-

clining according to the Raptor Grid study,

while the third Finnish bird atlas shows no con-

traction in the sparrowhawk distribution (Valka-

ma et al. 2011). Moreover, autumn ringing data

of the Hanko Bird Observatory (South Finland)

as well as autumn counts of migrating birds at

Falsterbo Bird Observatory (South Sweden) sug-

gest that sparrowhawk populations are increas-

ing (Tringa 2011, Kjellén 2014). It is possible

that volunteers concentrate more on other rap-

tors in the Raptor Grid study plots rather than

on laborious search for sparrowhawk nests. The

Hyvä varustus on tarpeen viirupöllön pesällä, sillä emo puolustaa poikasiaan voimakeinoin. Matti rEkilä

Protective equipment is needed at the nest of Ural owl, since the owls defend their chicks eagerly.

LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

LINNUSTONSEURANTA

breeding result was close to average in 2014.

Instead, common buzzard Buteo buteo has

declined based on the Raptor Grid and Rap-

tor Questionnaire studies (Figs. 5 and 7) as

well as on the third bird atlas (Valkama et al.

2011). Common buzzard distribution is patchy

in western and northern Finland and consis-

tently, the common buzzard is more abun-

dant on Raptor Grid study plots towards east

in Finland (Björklund, Laaksonen & Valkama,

unpublished). The species can suffer from cli-

mate change effects in northern parts of its dis-

tribution (Lehikoinen et al. 2009), and from in-

terspecic competition for territories with other

raptors (Björklund et al. 2015a).

Breeding attempts of the rough-legged buz-

zard B. lagopus were again concentrated in the

North (areas 92 and 81; Table 2). The breed-

ing result is unreliably estimated from the low

number of reported nests (Table 4). In Norway,

broods of rough-legged buzzards had on aver-

age 2.19 chicks in 2014 (Heggøy et al. 2015).

Common kestrel F. tinnunculus population

continues increasing (Fig. 5) even though num-

bers of breeding attempts were lower in 2014

than in the previous year. Ringers put eager-

ly nest boxes for kestrels (Fig. 3a). Clutch and

brood sizes were smaller than on average, but

lower proportion of nests were unsuccessful

(Table 4). Kestrels switched to prey on birds, frogs

and lizards in areas where voles were scarce.

Most of the breeding attempts of Merlin F.

columbarius were again reported from areas 92

and 81 (Table 2).

The Eurasian hobby F. subbuteo population

has increased based on both the Raptor Grid

survey (Fig. 5) and the bird atlas (Valkama et

al. 2011). Low numbers of breeding attempts

(Table 2) indicate that few ringers devote to lo-

cating nests of the Eurasian hobby (36 ringed

birds in 2014, compared to over 11 100 ringed

common kestrels). The breeding year was poor

since the average brood size and breeding re-

sult were markedly lower than the means of

yearly averages during the Questionnaire pe-

riod (Table 4).

The Eurasian eagle owl Bubo bubo popula-

tion is declining according to both Raptor Grid

(Fig. 5) and Raptor Questionnaire surveys. Over

1 000 occupied territories were reported in ear-

ly 1990’s, but only 402 in 2014. The average

brood size and breeding result in 2014 were

close to the means of yearly averages for the

whole period (Table 4).

The reported breeding attempts of the north-

ern hawk owl Surnia ulula were most numerous

in areas 81 and 92. Based on a small number of

nests, brood sizes and the breeding result were

lower than on average for the whole Question-

naire period (Table 4). The species is nomadic,

occurring especially when vole levels are high

or increasing (Sonerud 1997), which makes an

estimation of the population trend difcult. In

Europe, the species is considered to be of Least

Concern (BirdLife International 2015).

The Raptor Grid data reveals the special

pattern in the pygmy owl population develop-

ment where a surge in the breeding population

is followed by a massive autumn migration and

a subsequent crash in breeder numbers in the

following year (Figs. 5 and 8). Year 2014 was

a low phase in this population pattern. How-

ever, clutch and brood sizes were large and

the breeding result was higher than the long-

term average (Table 4). Most of the breeding at-

tempts were again found from the area 44, even

though more pygmy owl nest boxes would be

available in the neighbouring area 71 (Table 1).

Tawny owl Strix aluco population is slowly

recovering from the crash after the peak year

2009 and the subsequent cold winter 2009/10

(Figs. 5 and 9). Otherwise, no signicant trend is

uncovered from tawny owl population uctua-

tions, regulated by vole levels and climate effects

(Karell et al. 2009, Pavón-Jordán et al. 2013).

The population uctuations of the Ural owl

S. uralensis and the tawny owl, both vole-eating

owls, resemble each other for the last ten years

(Fig. 5). However, the Ural owl population has

signicantly increased during the Raptor Grid

survey. Clutch and brood sizes in 2014 were

higher than the means of yearly averages during

the Questionnaire period, and the proportion of

unsuccessful nests was rather low (Table 4).

The great grey owl S. nebulosa is a regu-

lar but rare breeder in Finland. The number of

breeding attempts in 2014 (95) was the third

highest during the Raptor Questionnaire sur-

vey. It was exceeded only in 2009 (103 breed-

ing attempts) and 1989 (100) while 95 breed-

ing attempts were reported also in 1992. Some

great grey owls move to breed in areas with

abundance of voles (Valkama et al. 2014). The

breeding year was modest with small clutch

and brood sizes as well as a low breeding re-

sult (Table 4).

Long-eared owls Asio otus eat mainly small

microtines and may move long distances to

reach areas rich in voles (Valkama et al. 2014).

This leads to remarkable population uctua-

tions of the species (Fig. 5). Fluctuations faded

in two periods: before 2000’s and recently.

These are likely associated with a dampening

of vole cycles, driven by complex climate fac-

tors (e.g. Korpela et al. 2013). In general, the

long-eared owl population is decreasing in Fin-

land (Fig. 5).

The short-eared owl A. ammeus was a

scarce breeder in 2014 (Table 3), reecting

the paucity of voles. One third of the breed-

ing attempts failed (Table 4), and only 46 chicks

were ringed.

Over 6 500 nest boxes of the Tengmalm’s

owl were checked in 2014 (Table 1, Fig. 3b),

but only 803 occupied territories with 404

breeding attempts were found (Table 3). Emp-

ty nest boxes probably discourage the enthusi-

asm to maintain a vast nest box area and con-

sequently, the amount of checked nest boxes

for the Tengmalm’s owl has decreased (Fig. 3b).

One ringer from the area 82 found only elev-

en Tengmalm’s owl breeding attempts from the

390 nest boxes he checked, and the same has

continued for 15 years. According to both the

Raptor Grid and Raptor Questionnaire surveys,

the species has signicantly decreased in Fin-

land (Figs. 5 and 10).

Rare raptor breeders (see also Table 4):

Two breeding attempts and one additional

occupied territory of the black kite Milvus mi-

grans were reported. Based on 22 successful

broods of the species in Finland in 1986–2014,

the average brood size is 2.23 chicks.

Two breeding attempts and ve other ter-

ritories of the pallid harrier Circus macrourus

were reported in areas 81, 82, 91 and 92. Since

2003, the species has bred eight times in Fin-

land. A read-ringing project of pallid harriers

has already returned sightings, see www.pply.

/index.php/rengastus/pallid-harrier.

The Montagu’s harrier C. pygargus bred in

the area 31 and two other occupied territories

were found. Altogether 81 occupied territories

including 35 breeding attempts have been re-

ported of the species in 1986–2014. Breeding

success seems low (Table 4), but this is possibly

due to way how the data is gathered. The ac-

curate brood size is reported only from broods

that are still at their nest, and not from edged

broods if their nest was not found (the latter is

a typical situation for the Montagu’s harrier).

Therefore, successful breeding attempts of this

species can be underrepresented in the data.

Factors affecting the breeding of forest-

dwelling hawks

In her dissertation, H. Björklund (2015) studied

the breeding habitat, changes in the breeding

habitat and habitat-associated breeding perfor-

mance of the northern goshawk, common buz-

zard and honey buzzard in Finland. She studied

also the breeding success of the species in their

natural nests and in articial nests that rap-

tor ringers have constructed as a conservation

measure to support hawk breeding.

The breeding success of the goshawk was

best explained by habitat composition at a

wide scale. Goshawk breeding success in-

creases with increasing proportion of old Nor-

way spruce Picea abies forest and decreasing

proportion of young forest within 2 km around

their nests (Björklund et al. 2015b). It is thus

worrying that areas of old spruce forest still de-

crease, and those of young forest increase in

southern Finland (Björklund et al. 2015b). The

studied breeding habitat compositions were

not signicantly associated with the breeding

success of the common buzzard or honey buz-

zard.

The breeding success of the goshawk and

common buzzard was signicantly lower in ar-

ticial nests than in natural nests (Björklund et

al. 2013). For the honey buzzard, the detected

difference was not signicant. No obvious rea-

son was found for the difference in success

between the nest types. However, it is possible

that articial nests are constructed in slightly

different environments. Ringers can easily es-

timate the suitability of a forest patch for the

hawks, but as explained above, habitat com-

position at the landscape level was important

for at least the goshawk. Estimation of suita-

ble habitat composition at such a wide scale

is probably difcult when planning locations

for articial nests. This possible explanation

was studied by analysing differences between

the nest types in proportions of old spruce forest

and young forest within 2 km around goshawk

nests. No difference was found between the

nest types in the proportion of young forest.

Instead, articial nests had signicantly less old

spruce forest than natural nests within 2 km

around the nest (Björklund 2015). Based on

the average difference in old spruce forest

between the nest types, one alternative nest

area is potentially missing around articial nests

(Björklund 2015). Before additional research is

conducted, it is probably advisable to only re-

place a fallen natural nest with an articial one.

Habitat Effects on the Breeding Performance of Three Forest-Dwelling Hawks

Article

Full-text available

Sep 2015
PLOS ONE

Habitat loss causes population declines, but the mechanisms are rarely known. In the European Boreal Zone, loss of old forest due to intensive forestry is suspected to cause declines in forest-dwelling raptors by reducing their breeding performance. We studied the boreal breeding habitat and habitat-associated breeding performance of the northern goshawk (Accipiter gentilis), common buzzard (Buteo buteo) and European honey buzzard (Pernis apivorus). We combined long-term Finnish bird-of-prey data with multi-source national forest inventory data at various distances (100-4000 m) around the hawk nests. We found that breeding success of the goshawk was best explained by the habitat within a 2000-m radius around the nests; breeding was more successful with increasing proportions of old spruce forest and water, and decreasing proportions of young thinning forest. None of the habitat variables affected significantly the breeding success of the common buzzard or the honey buzzard, or the brood size of any of the species. The amount of old spruce forest decreased both around goshawk and common buzzard nests and throughout southern Finland in 1992-2010. In contrast, the area of young forest increased in southern Finland but not around hawk nests. We emphasize the importance of studying habitats at several spatial and temporal scales to determine the relevant species-specific scale and to detect environmental changes. Further effort is needed to reconcile the socioeconomic and ecological functions of forests and habitat requirements of old forest specialists.

Losing your home: temporal changes in forest landscape structure due to timber harvest accelerate Northern goshawk (Accipiter gentilis) nest stand losses

Article

Full-text available

Oct 2020
ORNIS FENNICA

In Finland, forests are both one of the main national economic resources and the main source of biodiversity. Lack of detailed empirical evidence of how forestry affects biodiversity limits the development of sustainable forest management. Previous studies have found that the Northern goshawk (Accipiter gentilis) is a keystone species in mature coniferous boreal forests, and that its presence is associated with high local biodiversity. To understand how timber harvest affect goshawk nest-stand constancy and nest occupancy, we analyzed changes in nine landscape classes in two buffer zones (100 m, 250 m) around goshawk nests in Western Finland during 2005-2013. Patterns of nest occupancy and nest stand loss during 2005-2013 was compared with corresponding data from 1999-2005 to investigate possible long-term changes in the same. We found a positive connection between the proportion of mature spruce forest and nest occupancy. Nest stand constancy was at a lower level during 2005-2013 than during 1999-2005. This was mainly because of forest loss due to cutting of nest stands. Given that the loss of goshawk nest stands has accelerated and because timber harvest in the area was found to be specifically targeted towards forest types favoured by goshawks, forestry may have an even larger negative effect on biodiversity locally than previously thought given that goshawk nest stands are associated with high biodiversity. To render the Finnish forestry ecologically sustainable, we propose that protection of goshawk nest stands should be an integrated part of standard forestry practices in the future.

Losing your home: temporal changes in forest landscape structure due to timber harvest accelerate Northern goshawk (Accipiter gentilis) nest stand losses

Article

Full-text available

Oct 2020
ORNIS FENNICA

Diet and brood size in rural and urban Northern Goshawks Accipiter gentilis in southern Finland

Article

Feb 2019

The brood size in the Finnish Northern Goshawks seems to be associated with the breeding habitat and the availability of suitable prey. In this study, we examined these relationships in three study areas of different landscape structure in southern Finland, including a recently colonized urban area. The most abundant prey categories found in the food remains of the goshawk included corvids, turdids, columbids, gallinaceous birds, and squirrels. Corvids dominated in the diet samples of all the study areas. The number of turdids and columbids in the samples was significantly higher in both the rural and the urban habitats than in the wilderness area. The number of gallinaceous birds was significantly higher in the wilderness area than in other habitats. Gallinaceous birds, particularly tetraonids, the traditional staple food of the Northern Goshawk in Finland, seemed to be largely compensated by corvids in the wilderness area and by corvids and columbids in the rural and urban areas. The amount of corvids in prey showed a positive relationship with brood size, suggesting some particular importance of this prey in the goshawk diet. In all, diet seemed to explain partly between-landscape variations in the brood size of the goshawk. The brood size was significantly higher in the urban landscape than elsewhere.

The recent decades of Montagu’s Harrier Circus pygargus in Estonia: numbers, reproductive success and habitats

Article

Full-text available

Jan 2017

Ülo Väli

Montagu’s Harrier is a widespread raptor whose population trends and habitats have varied across Europe. The Estonian population was growing during the 20th century but has been stable over the last two decades. Now its size could be estimated at 200-400 pairs. Montagu’s Harrier is distributed all over the country with a mean density of 0.65 pairs per 100 km2, but the population is densest in western Estonian mainland (1.14 pairs per 100 km2). Most pairs breed in mires (32 %), agricultural grasslands (22 %) and wastelands (22 %), but nests have been found also in forest clear-cuts (11 %), semi-natural meadows (5 %), marshes (4 %) and arable fields (4 %). Protection of natural mire habitats should be continuously in focus in Estonia as future of recently colonised anthropogenic grasslands and wastelands is uncertain in light of revival and intensification of agriculture. The number of nestlings per successful pair (3.0) did not significantly change over the recent decades, but the number of fledglings per successful pair has decreased from 2.9 in the 1990s to 1.7 in the 2010s. More data on other characteristics of reproductive success should be collected and actions should be developed to prevent its decline.

The Results of Attracting of the Ural Owl to Breeding in Nestboxes in the Izdrevaya River Basin (Novosibirsk Region, Russia) РЕЗУЛЬТАТЫ ПРИВЛЕЧЕНИЯ ДЛИННОХВОСТОЙ НЕЯСЫТИ НА РАЗМНОЖЕНИЕ В ГНЕЗДОВЫЕ ЯЩИКИ В БАССЕЙНЕ РЕКИ ИЗДРЕВАЯ (НОВОСИБИРСКАЯ ОБЛАСТЬ, РОССИЯ)

Article

Full-text available

Apr 2017

This article summarizes data obtained during the 5 years nestboxing project aimed to multiply breeding population of the Ural Owl (Strix uralensis) in the basin of Izdrevaya river, Novosibirsk region, Russia in 2012– 2016. From 2012 to 2015 a total of 38 nestboxes (NB) were installed. The distance between neighboring NBs vary from 0.58 to 1.80 km (n=24), 1.12±0.29 km average. From breeding season of 2013 to breeding season of 2015 the number of NB in project grows from 18 NB to 33 NB, however only 4–5 of them were occupied each year. Only in breeding season of 2016 we observed population growth when 8 out of 38 (21.05 %) NBs were found occupied by the Ural Owl. The average clutch size was 3.17±0.98 eggs (n=6; min 2, max 4 eggs). The average brood size was 2.00±0.58 nestlings (n=7; min 2, max 3 nestlings). The distance between neighboring pairs breed in nestboxes ranged from 0.92 to 6.25 km (n=15), 1.87±1.30 km at average. We used discriminant analysis to estimate the role of landscape on owl preferences when choosing NB and to make predictions on a future distribution of owls. The resulting discrimination function allows us to classify correctly between empty and occupied NBs with accuracy of 81.85 %, Wilki’s Lambda = 0.67 (classification accuracy 81.58 %, р<0.13, F (8.29)=1.75), however, the level of discrimination is low, which indicates the close characteristics of the entire system of NBs. Applying GIS-analysis we revealed 37 potential breeding territories on a territory of 116.7 km2, only 15 (40.54 %) of them equipped with a NB. We expect that up to 25 of this potential breeding territories could be occupied by owls in the future.

Interactive effects of climate and forest canopy cover on Goshawk productivity

Article

Jan 2017

In the current scenario of human-induced environmental changes, boreal forest biodiversity appears to be threatened by both deforestation for timber production and climate change. A northern species which has experienced a decline due to ongoing habitat degradation in Finland is the Northern Goshawk (Accipiter gentilis), a forest-dwelling avian predator that inhabits mostly mature coniferous forests. In order to uncover possible interactive effects of climate and landscape structure on this species, we tested whether temperature and precipitation affect Goshawk reproductive performance differentially in closed (i.e. forest) or open (mainly forest–farmland mosaics) habitats, accounting for land cover at different distances from nests (250, 500, 1000 and 2500 m). Long-term data on brood size and individual chick weight were used to describe breeding success over an 18 year period. Brood size was negatively associated with March and May temperature and positively with June temperature, but no trends related to landscape structure were identified. Chick body condition was negatively affected by high forest cover closest to the nest (250 m), but negative effects of June precipitation on this variable proved to be significantly greater in open than in closed habitats, with results consistent at different scales, i.e. precipitation had greater negative effects on chick body condition in open than in closed landscapes. Precipitation is forecast to increase in the region as a result of climate change, hence forest cover could exert a positive role in mitigating adverse effects of unfavorable climatic conditions. Outcomes of this study may be used to inform sustainable timber harvest management strategies.

Annual survival rates of satellite-tracked adult European honey buzzards (Pernis apivorus) based on the Kaplan-Meier estimator and its probabilistic extension

Article

Full-text available

Jun 2024

The annual survival rate of adult raptors is an important parameter in population dynamics and is needed to derive measures for population stability and conservation management. Here we studied adult European honey buzzards ( Pernis apivorus ), a migratory land bird, using satellite telemetry throughout the year for up to three years. We used the Kaplan-Meier method of survival estimation in combination with the distribution density function for survival. This function describes the number of survivors N as a function of time t, based on the survival rate SR. This probabilistic extension of the Kaplan-Meier estimator results in a simple method that does not require a commercial statistical program to extract survival rates from event time analysis. It can be applied to analysing any event-time data, not only telemetry results but also ring recoveries, as demonstrated using European honey buzzards as an example. The average adult survival rate in our study, based on permanent satellite telemetry monitoring, was 0.44/year (linear correlation factor f = 0.99). This implies an adult mortality rate of 0.56 per year. It seems that particularly unfavourable weather conditions during the crossing of the Sahara and the Mediterranean led to this high mortality rate of our birds during migration from 2001 to 2011, but is likely to vary greatly from year to year. However, the loss rate in the wintering area was also high, at one third of the birds. More honey buzzards need to be tracked throughout the year to assess factors affecting survival and threats to populations adequately.

Birds on the move in the face of climate change: High species turnover in northern Europe

Article

Full-text available

Sep 2017

Species richness is predicted to increase in the northern latitudes in the warming climate due to ranges of many southern species expanding northwards. We studied changes in the composition of the whole avifauna and in bird species richness in a period of already warming climate in Finland (in northern Europe) covering 1,100 km in south–north gradient across the boreal zone (over 300,000 km 2). We compared bird species richness and species-specific changes (for all 235 bird species that occur in Finland) in range size (number of squares occupied) and range shifts (measured as median of area of occupancy) based on bird atlas studies between 1974–1989 and 2006–2010. In addition, we tested how the habitat preference and migration strategy of species explain species-specific variation in the change of the range size. The study was carried out in 10 km squares with similar research intensity in both time periods. The species richness did not change significantly between the two time periods. The composition of the bird fauna, however, changed considerably with 37.0% of species showing an increase and 34.9% a decrease in the numbers of occupied squares, that is, about equal number of species gained and lost their range. Altogether 95.7% of all species (225/235) showed changes either in the numbers of occupied squares or they experienced a range shift (or both). The range size of archipelago birds increased and long-distance migrants declined significantly. Range loss observed in long-distance migrants is in line with the observed population declines of long-distance migrants in the whole Europe. The results show that there is an ongoing considerable species turnover due to climate change and due to land use and other direct human influence. High bird species turnover observed in northern Europe may also affect the functional diversity of species communities. K E Y W O R D S birds, climate change, land use, long-distance migrants, range changes, species turnover

Stan populacji włochatki Aegolius funereus w Parku Narodowym „Bory Tucholskie” i Puszczy Darżlubskiej w roku 2012. [State of the population of Boreal Owl Aegolius funereus in the Tuchola Forest National Park and Darżlubska Forest in 2012]

Article

Full-text available

Jan 2012

A census of Boreal Owl Aegolius funereus was conducted during the 2012 breeding season in two forest plots in eastern Pomerania: the Tuchola Forest National Park (4613 ha) and the Darżlubska Forest Natura 2000 Special Bird Protection Area (6453 ha). The vast majority of the Tuchola Forest National Park consists of pines, whereas the Darżlubska Forest comprises diverse woodland complexes with beech as the co-dominant species. There were an estimated 15 Boreal Owl territories in the Tuchola Forest National Park (3.8 territories/10 km2 of woodland area and 3.3 territories/10 km2 of the total area) and 18 in the Darżlubska Forest (2.9 and 2.8 territories/10 km2 respectively). Despite the high density of territorial Boreal Owls in the Tuchola Forest National Park, only solitary males were found occupying tree holes. However, 5 pairs were found in tree holes in the Darżlubska Forest, including 2–3 broods. The different breeding status of Boreal Owl in the two areas may have been due to the greater abundance of small mammals in beech forests than in pine forests in 2012. Comparison of the results from the Darżlubska Forest with the census conducted in the late 1990s in the same area shows a 2.5-fold decrease in numbers. At present it is not possible to explain the reasons for this and further research is needed to determine whether this is a longer-term downward trend.

Intraguild predation and competition impacts on a subordinate predator

Article

Full-text available

May 2016
OECOLOGIA

Intraguild (IG) predation and interspecific competition may affect the settlement and success of species in their habitats. Using data on forest-dwelling hawks from Finland, we addressed the impact of an IG predator, the northern goshawk Accipiter gentilis (goshawk), on the breeding of an IG prey, the common buzzard Buteo buteo. We hypothesized that the subordinate common buzzard avoids breeding in the proximity of goshawks and that interspecific competitors, mainly Strix owls, may also disturb common buzzards by competing for nests and food. Our results show that common buzzards more frequently occupied territories with a low IG predation threat and with no interspecific competitors. We also observed that common buzzards avoided territories with high levels of grouse, the main food of goshawks, possibly due to a risk of IG predation since abundant grouse can attract goshawks. High levels of small rodents attracted interspecific competitors to common buzzard territories and created a situation where there was not only an abundance of food but also an abundance of competitors for the food. These results suggest interplay between top–down and bottom–up processes which influence the interactions between avian predator species. We conclude that the common buzzard needs to balance the risks of IG predation and interference competition with the availability of its own resources. The presence of other predators associated with high food levels may impede a subordinate predator taking full advantage of the available food. Based on our results, it appears that interspecific interactions with dominant predators have the potential to influence the distribution pattern of subordinate predators.

Goshawk nesting habitat in Europe and North America: A review

Article

Full-text available

Jan 2002
ORNIS FENNICA

Vincenzo Penteriani

I review Goshawk Accipiter gentilis nesting habitats in Europe and North America. The aims of this review are to (1) summarise the knowledge on Goshawk nesting habitats, (2) identify habitat features common to the Nearctic and Palearctic, and (3) assess the need for further research describing Goshawk nest sites and propose future directions for research on its habitat needs. Goshawks generally select a tall tree that offers good support for the nest within a mature stand. The diameter at breast height of the nest tree was the only parameter significantly different in the nest tree vs. nest stand trees comparison among studies. The investigated Holarctic populations are similar in nesting habitat preference, and there seem to be no features that distinguish nesting habitat preferences in the Nearctic from those in the Palearctic. Further studies on Goshawk habitat use and preference may be justified only if they cover a wide range of levels, to better understand the factors guiding the nesting habitat selection of the species. The evidences of such a review can help to preserve the stands in which Goshawks reproduce. For example, the data provided by my work could be considered: (a) in the conservation or creation of the goshawk's nesting stands and (b) in the planning of buffer areas of old trees around the nest tree during logging.

Habitat Effects on the Breeding Performance of Three Forest-Dwelling Hawks

Article

Full-text available

Sep 2015
PLOS ONE

Management Recommendations for the Northern Goshawk in the Southwestern United States

Technical Report

Full-text available

Jan 1992

Present forest conditions – loss of a herbaceous and shrubby understory, reductions in the amount of older forests, and increased areas of dense tree regeneration – reflect the extent of human influence on these forests. These changes may also be affecting goshawk populations. Information on goshawk nesting habitat and foraging behavior, and the food and habitats of selected goshawk prey, was therefore synthesized to develop a set of management objectives, desired forest conditions, and management recommendations. Key objectives of the guidelines are to provide (1) nesting, post-fledging, and foraging areas for goshawks, and (2) habitat to support abundant populations of 14 primary goshawk prey. Thinning trees in the understory, creating small openings in the forest, and prescribed fires should help produce and maintain the desired forest conditions. Other habitat elements critical for maintaining both goshawk and prey populations include abundant snags and large downed logs, woody debris, interspersion of different tree sizes across the landscape, and the majority of a goshawk’s home range in older-aged forests. These guidelines should also benefit forest health, soil productivity, and the habitats of other old-growth dependent plants and animals.

An overview of monitoring for raptors in Finland

Article

Full-text available

Dec 2012

Pertti Saurola

In Finland, population monitoring for both diurnal and nocturnal raptors has been almost entirely based on fieldwork carried out by voluntary raptor ringers. Responsible organisations include the Finnish Museum of Natural History, with economic support for administration from the Ministry of Environment, “Metsahallitus” (former National Board of Forestry) and WWF Finland. Since the early 1970s, numbers and productivity of four endangered species, the White-tailed Eagle Haliaeetus albicilla, Golden Eagle Aquila chrysaetos, Osprey Pandion haliaetus and Peregrine Falcon Falco peregrinus have been monitored by country-wide Comprehensive Surveys, with the aim of checking all known nest sites of these species every year. The Gyrfalcon F. rusticolus was included in this group in the late 1990s. Data for monitoring the populations of the other raptor species have been gathered by the Raptor Grid and Raptor Questionnaire projects. The Raptor Grid project produces annual population indices, which are calculated from the data collected from 10 × 10 km study plots (n = ca. 130/year) and quite well reflect the annual population fluctuations and longterm trends of seven common species of diurnal and six species of nocturnal raptors breeding in the southern part of Finland. For the rest of the species, which are either rare all over Finland or breed mostly in the north, outside the good coverage of the distribution of Raptor Grid study plots, conclusions on population changes are based on the total numbers of occupied territories and active nests reported annually by the Raptor Questionnaires

Environmental correlates of annual survival differ between two ecologically similar and congeneric owls

Article

Full-text available

Oct 2013

Understanding how survival is affected by the environment is essential to gain insight into population dynamics and the evolution of life‐history traits as well as to identify environmental selection pressures. However, we still have little understanding of the relative effect of different environmental factors and their interactions on demographic traits and population dynamics. Here we used two long‐term, individual‐based datasets on Tawny Owl Strix aluco (1981–2010) and Ural Owl S. uralensis (1986–2010) to undertake capture‐mark‐recapture analysis of annual survival of adult females in response to three biologically meaningful environmental variables and their two‐way interactions. Despite the similar ecology of these two species, their survival was associated with different and uncorrelated environmental drivers. The main correlate of Tawny Owl survival was an inverse association with snow depth (winter severity). For Ural Owl, high food (vole) abundance improved survival during years with deep snow, but was less important during years with little snow. In addition, Ural Owl survival was strongly density‐dependent, whereas Tawny Owl survival was not. Our findings advise caution in extrapolating demographic inferences from one species to another, even when they are very closely related and ecologically similar. Analyses including only one or few potential environmental drivers of a species' survival may lead to incomplete conclusions because survival may be affected by several factors and their interactions.

Territory occupancy and habitat patch size of Northern Goshawks in the southern Cascades of California

Article

Jan 1994

The effects of habitat changes, conservation measures and interspecific interactions on forest-dwelling hawks

Thesis

Jun 2015

Heidi Björklund

Thesis summary: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1370-2 Human-caused habitat changes have led to declines of many species by impairing their occurrence, reproduction and interactions with other species. In Northern Europe, intensive forestry has transformed boreal forests and worsened conditions of species dependent on old forest, but the mechanisms by which habitat changes affect species are often unknown. In my dissertation, I examined habitat changes, their effects and habitat-associated breeding performances of three declining forest-dwelling hawks, the northern goshawk (Accipiter gentilis), the common buzzard (Buteo buteo) and the honey buzzard (Pernis apivorus). These species can compete for nest sites and goshawks can also predate the buzzards. Raptors may lack nest sites in managed forests which is why their nesting has been supported by constructing artificial nests. I analysed the breeding success of the hawks in artificial nests since their benefits as a conservation measure were not previously analysed. Finally, I studied the conditions when dominant species can exclude subordinate ones in competition for suitable nest sites. According to my results, old forests have decreased and young forests increased throughout southern Finland. These changes are adverse for the goshawk whose breeding success improves when old spruce forests are more abundant and young forests scarce around their nests. Breeding performances of the common buzzard and honey buzzard were not significantly associated with habitats. However, common buzzards were reluctant to re-occupy nests surrounded by a vastness of old forest. The breeding success of the goshawk and common buzzard was lower in artificial nests than in natural ones. Thus, this measure aimed at enabling hawk breeding in managed forests seems to conflict with its conservation objectives. I discuss the possible contributing factors and directions for further investigations. Interspecific interactions with other raptors proved to be important when a subordinate hawk decided on territory occupancy. Common buzzards prefer to occupy safe territories, where threats of goshawk predation and interference competition with other raptors are small. Thus, interspecific raptors that are predators or competitors may exclude subordinate raptors from their territories, and thereby contribute to their occurrence. Adverse interactions with other raptors may even impede a subordinate raptor from fully exploiting the periodic food peaks. My dissertation shows that for each species, it is crucial to identify the most relevant spatiotemporal scales in order to identify, how external disturbances affect them most. Long-term data is of paramount importance to detect these scales.

Petolintuvuosi 2009-monien ennätysten vuosi (English summary: breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 2009)

Article

Jan 2010

Evaluation of artificial nests as a conservation tool for three forest‐dwelling raptors

Article

Oct 2013

Forest age structure has become younger and the amount of old forest has decreased due to intensive forestry in Northern Europe. Consequently, large forest‐dwelling hawks may lack nest sites as they need large trees to support their nests. Construction of artificial nests has been a globally adopted conservation measure to provide nest sites for several raptors, but the impact of this practice has seldom been evaluated. We compared the nesting success of northern goshawk Accipiter gentilis, common buzzard Buteo buteo, and honey buzzard Pernis apivorus in natural and artificial nests based on long‐term data in Finland. The probability of successful nesting of goshawk and common buzzard was lower in artificial nests, whereas no difference was found in the nesting success of honey buzzard between the nest types. Brood size did not differ between natural and artificial nests in successful nests of any of the three species. Finally, distances to anthropogenic features had no effect on nesting success. These results indicate that hawks switching from natural to artificial nests are potentially lured to an ecological trap with higher risk of nesting failure. However, breeding at artificial nests, even with lower success than in natural nests, can still add to the population, if otherwise nonbreeding individuals settle to nest. It should be investigated which part of the population breeds in artificial nests and whether the site selection for artificial nests needs revision. Our results emphasize the importance of monitoring and evaluation of well‐intentioned conservation efforts.

Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 2014

Figures

Recommended publications

Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 2008 (in Finnish, with Engli...

Petolintuvuosi 2009-monien ennätysten vuosi (English summary: breeding and population trends of comm...

Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 2015

Towards integrated population monitoring based on the fieldwork of volunteer ringers: productivity,...