Content uploaded by Katriina Heljakka
Author content
All content in this area was uploaded by Katriina Heljakka on Aug 28, 2015
Content may be subject to copyright.
LEKTIOT KULTTUURINTU TKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO 1
Lektio
Aikuiset ulos
lelukaapeistaan
Katriina Heljakka
To y S t o r y (Leluelämää) -elokuvatrilo gian
kakkososassa kosteasilmäinen Buzz
Lightyear väiää elämän olevan elämi-
sen arvoista vain siinä tapauksessa, eä
on saanut lapsen rakastamaan itseään.
Buzz, joka on leluastronaui, on tou-
nut antautumaan leikkivän lapsen kä-
siin. Näin ollen lelu – mikäli suosiuun
leluhahmoon itseensä on uskominen
– on hyödytön esine, ellei sitä herätetä
eloon nimenomaan lapsen harjoiaman
leikin taikapiirissä.
Lei kkia ineksen lä snäolo ja näk yvy ys
kuluurissamme on kiistaton. Kaiken-
laiset pelit ja lelut ovat kiehtoneet eri-
ikä istä leik kivä ä ihmis tä – homo ludensia
– läpi vuosisatojen. Lelut, kuten antro-
pologi ja lelututkija Minna Ruckenstein
osoiaa, ovat lapsen ensimmäistä omai-
suua. Länsimaissa lelut tulevatkin jo
varhaisessa vaiheessa vaikuaneeksi vi-
suaalisiin, materiaalisiin ja kertomuk-
sellisiin kokemuksiimme ympäröivästä
maailmasta.
Myös leikin merkitys nykyajassa on
korostu nut. Tunnet un leik kiteoreeti kon
ja lelututkija Brian Suon-Smithin mu-
kaa n olemme saapune et leiki llisen k ään-
teen (ludic turn) aikakaudelle. Aikuis-
iässä tapahtuva leikkitoiminta kasvat-
taa yhä enemmän kiinnostustaan esi-
merkiksi pelitutkimuksen ja luovan or-
ganisaatiokuluurin tutkimuskentissä.
Siinä missä leluleikin katsotaan loppu-
van viimeistään teini-iässä, on pelaajista
tulossa iäömiä. Pelien kohderyhmät
nähdäänkin laajoina leluyleisöihin ver-
rauna. Esimerkiksi lautapelit liitetään
usein ajatukseen sukupolvirajat yliä-
vistä leikkivälineistä. Digitaalisten pe-
lien pelaajien keski-ikä taas on kipua-
massa lähemmäksi neljää kuin kolmea-
kymmentä ikävuoa. Aikuisen kiin-
nostus pelaamiseen ei kannakaan mu-
kanaan samanlaista häveliäisyyä kuin
aikuisiällä tapahtuva leluleikki näyäi-
si tekevän.
Leluesineet osana materiaalista ar-
keamme ovat kiinnostaneet minua lap-
suudesta saakka. Ammatillinen toimin-
tan i pelisuu nnieli jana vei minut a ikui s-
iällä hiljalleen lähemmäksi säännöö-
mien leikkivälineiden maailmaa: työs-
kenneltyäni yli vuosikymmenen lau-
tapeleihin liiyvissä suunnielutehtä-
vissä siirtyi huomioni hiljalleen perin-
teisinä koetuista peleistä vapaan leikin
alueelle, ja siten luduksesta paideaan
Roger Caillois’in terminologiaa laina-
takseni.
Päätökseni ryhtyä lelututkijaksi läh-
ti ajatuksesta, jonka liitin leluihin täy-
sin säännöistä vapaina ja siksi avoimina
esineinä. Avoimuus ohjasi minua myös
aiemmin lelututkimuksessa paitsioon
jääny ä tutk imusk ysymy stä kohti. Huo-
mioni k iinn iyi a ikui sten lelusuhte isiin,
leluilla harjoiamaan toimintaan ja si-
ten nykyleluihin liiyviin käyäjäkult-
tuureihin.
Aikuisten lelusuhteet
Ensisijainen tutkimustehtäväni oli sel-
viää miten aikuiset käyävät nykyle-
luja. Jo tutkimuksen alkuvaiheessa kävi
ilmi, eä kysymykset aikuisten lelusuh-
teisiin ja leikkitoimintaan liiyen ovat
merkityksillä ladauja. Sopivuuden ja
sovinnaisuuden teemat eivät koskaan
ole kaukana leluja ja leikkiä koskevasta
puheesta: Aikuiseen leluleikkijään liite-
tään helposti outouden ajatus.
Leikillisen käänteen keulahahmot
– aikamme parjatut ’peter panit’, kuten
erilaisiin leluihin hurahtanut ääriesi-
merkki Hugh Hefner, ovat vieneet lelu-
aiheista keskustelua erinäisiin ja usein
huolestuneisiin suuntiin. Leluteolli-
suudessa tunnisteu ilmiö nimeltään
ASYL, tarkoiaen pidempään nuorek-
kaina pysyviä aikuisia (Adults Staying
Younger Longer) toimii kuitenkin vasta-
voimana yhä aikaisemmin aikuistuville
LEKTIOTKULTTUURINT UTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO2
lapsille (KGOY, Kids Growing Older
Younge r). Pitkiynyt lapsuus koetaan
usein ainoana aikuisten leluintressejä
seliävänä tekijänä. Toisinaan leluista
keskustellaan infantilisoituneen aikui-
sen yhteydessä. Kuluurin oleteu in-
fant ilisoit uminen johta a joidenkin t aho-
jen muk aan epätoivo uun yhteisk unna l
-
liseen tilanteeseen: infantilisoitunut ih-
minen, monessa tapauksessa ehtymät-
tömän viihteen ja lelujensa ympäröimä-
nä kuv ailtu mie s, muodostaa siv istyk sel-
lemme uhkan.
Lelut ovat leikin työkaluja, muistut-
taa antropologi ja lelututkija Jean-Pierre
Rossie. Kun lelun olemassaolon tarkoi-
tusta pohditaan, ei leikin mahdollisuut-
ta voida sulkea pois eikä lelun roolia lei-
ki lliseen t oiminta an innosta vana esinee
-
nä väh ätellä. L elun fun ktiota ei tois in sa-
noen voi eroaa leikin ilmiöstä. Kun le-
luihin viitataan paitsi leikin välineenä,
myös leikissä käyteynä instrumeni-
na, tullaan samalla tunnistaneeksi leik-
kivän subjektin olemassaolo – ihminen
(tai eläin) sukupuoleen tai ikään katso-
maa.
Perehdyyäni aiempaan leikintut-
kimukseen ja lelujen kuluurihisto-
riaan ymmärsin eä myös aikuisen le-
luihin liiyvä toiminta voidaan nähdä
leikkinä ja siten se sopii tarkasteltavak-
si leikin käsieen ja leikkiin liiyvän
teoreeisen viitekehyksen kaua. Lelu-
leikin tutkimuksellinen tarkastelu tulee-
kin paljastaneeksi ihmisen ikään perus-
tuvan jaoelun tarpeeomuuden. Sen
sijaan eä lasta ajateltaisiin Nick Leen
mukaan tulevana (becoming) ja aikuis-
ta olevana (being), tulisi meidät mieles-
täni nähdä samankaltaisina, jatkuvasti
mieleltämme kehiyvinä, maailmassa
ja maailman tarjoamien mahdollisuuk-
sien kanssa leikkiv inä olentoina.
Katoava ja löydetty leikki
Pervasiivista pelaamista väitöskirjassaan
tutkinut Markus Montola kirjoiaa lei-
kin katoavaisesta (ephemeral) luontees-
ta. Montola toteaa leikin olevan hetkel-
listä ja katoavaa; kun leikki pääyy, on
siihen mahdotonta päästä käsiksi ilman
leikkitapahtumaa todistaneiden raport-
teja, valokuvia tai leikissä syntyneitä ja
käyte yjä artefakteja.
Juuri lelujen artefaktinen, visuaali-
nen ja useimmissa tapauksissa staai-
nen olemus tekee niistä leikkiä helpom-
man tutkimuskohteen. Vaikk a lelut ovat
väistämätön osa lähes jokaisen ihmisen
esinee llist ä menneisy yä ta i nykyhet ken
elinympäristöä, vaatii niillä tapahtuvan
käy tön – leluleik in – hava innointi , erie-
ly ja tut kimi nen herpaant umatonta ta rk-
kaavaisuua tutkijalta.
Suunnielijana kiinnostuin siitä, mi-
ten leluihin istutetaan leikillinen poten-
tiaali ja miten leikkijä vapauaa tämän
potentiaalin lelua käyäessään. Lelu-
intoilijana ajaelin omaavani jo val-
miiksi käsityksiä siitä, mitkä tekijät vai-
kuavat lelun kiinnostavuuteen. Tutki-
jana nämä näkemykset joutuivat tiukan
tarkastelun alaiseksi. Leluvalmistuksen,
lelujen esteeisen ulouvuuden ja nii-
hin käyteyjen valmistusmateriaalien
tarkastelun jäädessä taustalle keskityin
tutk imaan lelua käyöesineenä ja leikin
väl ineenä sekä tarka stelemaan er ityise s-
ti leluleikkijän motivaatiota muodostaa
suhteit a leiki ävään esi neeseen. Tarkas -
teluni keskiöön valikoituivat lelut, joilla
on kas vot. Rajasin tutk imuskohteek seni
hah molelut (character toys): erilaiset nu-
ket, pehmolelut ja toimintahahmot sekä
näiden lelujen par issa tapaht uvan leik in.
Tilat ja paikat, joissa aikuinen leluil-
la leikkii, eivät välämää ole näky viä,
ellemme itse osallistu leikkiin. Muiden
leluleikkien jäljitys alkoi omassa tutki-
muksessani Flickr-valokuvanhallinta-
palvelun kaua jaeujen leluaiheisten
kuvien ääreltä. Valokuvallisen leluleik in
(photoplay) lähiluenta auoi muodosta-
maan käsityksen siitä, millaiset leikki-
tavat ovat johtaneet toisten leikkijöiden
tuoamien visuaalisten esitysten syn-
tyyn. Useissa tarkastelemissani tapauk-
sissa lei kin valok uvalli set dokumentoin-
nit paljastivat aikuisen leikkijän käden-
jäljen.
LEKTIOT KULTTUURINTU TKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO 3
Yhdistämällä lelusuunnielijoiden,
leluja ty össään käy ävien t aiteil ijoiden ja
leluharrastajiksi tunnustautuvien aikuis-
ten parissa suoritetut teemahaastaelut
autoetnograaseen leluleikkiin (auto-
play) ja sosiaalisessa mediassa esitey-
jen lelurepresentaatioiden sisällönana-
lyysiin kykenin kehiämään näkemyk-
siäni paitsi aikuisten lelukaappien sisäl-
löstä, my ös niiden sisä ltämien le lujen pa-
rissa tapahtuvasta leikistä. Omakohtai
-
nen leluleikki muodostui välämäö-
mäk si metodologisek si valin naksi oma s-
sa tutkimuksessani: hankin itselleni uu-
sia leluja. Minusta tuli lelututkijan ohel-
la lelukeräilijä, leluasetelmien rakenta-
ja ja leluvalokuvaaja – leikk ivä aiku inen.
Leluelämyksen erittely
Sovelsin tutkimuksessani teoriaa toi-
mintamahdollisuuksista/tarjoumista (af-
fordance) tarkastellakseni leluja leikilli-
sen potentiaalin sisältävinä ja kaiken-
ikäisten käyäjien leikkiminä esineinä.
Aordanssi teoree isena käsieenä aut-
toi jäsentä mään käsit ystäni massatuote-
tuista leluista artefakteina, joita ei vas-
toin ennak kokäsity stäni kosk aan voi kä-
sitellä käyötavoiltaan täysin avoimi-
na objekteina. Lelu sekä mahdollistaa
eä rajoiaa leikkiä. Lelujen suunnit-
teluun vaikuavat niin lelumuotoilijoi-
den luovat kuin leikkisätkin asenteet ja
meneely tavat ja näin ol len lelukul uu-
rien ensisijaisten leikkijöiden ideat siitä,
mil lainen lelu on ar vokas.
Toinen t utkimu skysy myksen i tähtä-
si selventämään sitä, mitä leluteollisuu-
den parissa työskentelevät (lelu-)suun-
nielijat voivat oppia aikuisten lelusuh-
teita käsielevästä tutkimuksesta. Kysy-
mys osoiautui tarpeelliseksi, sillä kaik-
ki lelusuunnielijat, leluja valmistavat
yritykset tai edes lelusuunnielua opet-
tavat tahot eivät tiedosta aikuista mah-
dollisena leluleikkijänä.
Lelusuunnielijoiden tehtävänä on-
kin voimistaa lelun leikillistä potentiaa-
lia laajentamalla sen toimintamahdolli-
suuksia ja kasvaamalla siihen suunni-
teltua wow-kokemu sta. Lelun tau statari-
na, sen f yysi nen muoto ja sen kas vojen il-
meikkyys luovat merkityskehyksen, jo-
hon viiaan wow-kokemusta rakentavi-
na elemeneinä. Totean tutkimukses-
sani parhaimpien lelujen houkuelevan
leikkijässään esiin leluelämyksen, josta
kehiyy leluleikissö ow-tyyppinen ko-
kemus. Flow-kokemuksen aikaansaavat
aikuisten harjoiamat leikkiaktiviteetit
antavat leluesineelle lisäarvon. Luova,
tuoelias toiminta kuten leluasetelmien
rakent aminen, v aaeiden ompelu ja lelu-
hahmon muunlainen tuunaus ja stailaa-
minen e dustavat a ikuis en leluleik in muo-
toja ja siten ra kastetun ja huolehditun le-
lun ar voa jalostavia toim intamal leja.
Kun lelun tarina, esineellinen ulot-
tuvuus muuntuu ja kasvaaa arvoaan
leikissä, lelu saa leikkijänsä mielessä au-
raaisen hehkun (glow). Massatuotet-
tujen lelujen kuluureissa enemmän to-
della on enemmän: Leluleikkiin liiy-
vät tee-se-itse-aktiviteetit, kuten kuva-
leik ki ja lelutu rismi n iin leik kijän s euras-
sa kuin itsenäisestikin matkustavine le-
luineen havainnollistavat uusimpia, ny-
kylelujen parissa harjoitetun leluleikin
ulouvuuksia. Siksi lelut on tutkimus-
tulosteni valossa nähtävä paitsi luovan
toiminnan mahdollistavina työkaluina,
myös kumppaneina ja jopa leikkijöiden-
sä avatareina, jolloin leluleikistä tulee
myös eräänlaista leikkiä identiteeteillä.
Tullessaan eli nkaarensa päätepistee-
seen luovat leluista arvokkaimmat ym-
pärilleen erityisen jälkihehkun (aer-
glow), jolloin ne rinnastuvat muihin ar-
vosteuihin materiaaliseen, visuaali-
seen ja pop-kuluureihin liiteyihin esi-
neisiin, jopa ta ideteoksiin.
Sosiaalinen media on merkiävä
näyte ikku na aiku isten leluk äyäjien toi-
minnallisuuteen. Sen leikkikentillä ai-
kuisten lelusuhteet tulevat kertoneeksi
lelukuluurien murroksesta digimaail-
moihin ja samalla niiden kehiymisestä
lelun hoivaam isesta (caring) saman mie-
listen lelufanien leikillisen toiminnan
esiämiseen ja jakamiseen (sharing).
LEKTIOTKULTTUURINT UTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO4
Lelujen ja pelien lähentyminen
Vaikka aiempi leikintutkimus usein si-
vuuaa aikuisen leikkijän näkökulman
leluista puhuaessa, ovat aikuiset nyt
raoamassa lelukaappiensa ovia. Tut-
kimuksessani pyrin laatimaan aikalais-
diag noosin aik uisten lelu leikeistä ( ja lei-
killisyydestä) nykyajan lelukuluurei-
hin liiyen ja sitä kaua tunnistamaan
ja antamaan äänen väitöskirjassani pro-
loimille leikkijöille: Lelukeräilijöille,
leikkiville taiteilijoille, lelusuunnieli-
joille ja luovaa, tuotannollista toimintaa
harjoiaville arjen leluleikkijöille, sekä
erielemään heidän moniuloeisia le-
luelämyksiään.
Tutki mustulokseni osoiavat lelujen
aseman esineinä, joita hankkivat, vaali-
vat ja joilla leikkivät kaikenikäiset. Esi-
tän väitöskirjassani näkemyksen leluis-
ta leikin instrumeneina, jotka leikilli-
sen potenti aalin sisältävinä esineinä voi-
vat heräää aikuisenkin leikkivaiston ja
kannustaa hänet koeelemaan lelun lei-
killistä arvoa (play value). Hyvin suun-
niteltuun leluun on sisäänrakenneu
jatkojalostamisen ja käsityöläisyyden
ajatus, joka leikk ijän käytössä lisää lelun
visuaalista, materiaalista ja kertomuksel-
lista arvoa – ja sitä myöten sen auraais-
ta hehk ua.
Leluista – näistä muoviin puriste-
tuista ja kankaasta muotoilluista hah-
moista – voi t utki mukseni mu kaan muo-
dostua pysy väisiä kumppaneita aikui-
sillekin. Miksei lelusuunnielussa tulisi
siis k iinn iää aiempa a enemmän huom i-
ota sellaisiin ulouvuuksiin ja toimin-
nallisuuksiin, jotka leluhahmoissa ve-
toavat aikuisten leluleikkijöiden pitkä-
aikaisiin tarpeisiin. Sellaisiin, jotka van-
gitsevat leikkijän kiinnostuksen wow-
kokemuksen avulla ja kannustavat miel-
lyävän ow-tilan aikaansaaviin leikin
muotoihin.
Tutkimukseni tuli myös paljasta-
neeksi sen, eä nykyleluihin liiyvissä
kuluureissa leikin muodot (play pat-
terns) eivät välämää eroa suuresti
pelikuluurien vastaavista, vaikka lelu-
leikin oletetaan paremminkin kuuluvan
vapaan ja säännöömän leikin piiriin.
Leluleikkeihin voi muodostua säännön-
mukaisuuksia, jotka kehiyvät leikin
edetessä leikkijöiden itsensä määrie-
leminä.
Materiaalisen ja digitaalisen leikki-
aineksen hybridisoituminen eli nyky-
lelujen yhteensulautuminen pelituot-
teiden kanssa ja vapaan leikin ja pelaa-
misen rajojen hälventyminen edusta-
vat sellaisia tutkimuksellisia alueita, jot-
ka aikuisen leikin ohella tulevat epäile-
mää kiinnostamaan niin leluteollisuu-
den kuin pelienkin tutkijoita vielä vuo-
sia tästä eteenpäin. Nämä leikkikuluu-
rien risteytymissä sijaitsevat tutkimus-
aiheet tarjoavat lopuomasti mahdolli-
suuksia syventää väitöskirjassani ehdot-
tamia keskustelunavauksia.
Tutkimustulosteni nojalla ehdotan
eä lelu ille tu lisi anta a tunnus tetumpi ja
arvostetumpi asema niin tulevaisuuden
tutkimuskentillä kuin leikkikuluurin-
kin laajenevilla alueilla. Lisäksi totean,
eä Buzz Light yearin sanoin alussa esit-
tämä ni väite t ulisi kor jata seuraava lla ta-
paa: Lelun elinkaari ja elämä eivät muo-
dostu merkityksellisiksi vain siinä ta-
pauk sessa, eä lel u on saanut lapsen lei k-
kimään itsellään. Lelu on merkitykselli-
nen aina niissäkin tapauksissa, joissa se
on tullut arvostetuksi, vaalituksi ja luo-
vasti leikityksi kenen tahansa leikkitoi-
min nassa – myös ai kuisen lelu käy äjän.
TaT, FM, Ekon.mag. Katriina Heljakan
englanninkielinen väitöskirja Principles of
adult play(fulness) in contemporary toy cul-
tures. From Wow to Flow to Glow tarkastet-
tii n Aalto-y liopiston Taitei den, arkk itehtuu-
rin ja suunnielun korkeakoulussa 8. kesä-
kuuta 2013. Vastaväiäjänä toimi professo-
ri Lu isa Peixoto de M agalh ães Bragan k atoli-
sesta y liopisto sta. Helja kka toi mii lei kki kult-
tuu rien post doc -t utkij ana Turun Y liopis ton
kuluurituotannon ja maisemantutkimuk-
sen koulut usohjelmassa .
ES ITTE LY T KULTTUURIN TUTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO 5
Esittelyt
Keskusteluja
maahanmuuttajanaisten
kanssa
Sonja Hellman, Naiset ilman maata.
Viisitoista kertomusta. Suom. Sanna
Kangasluoma. Like, Helsinki 2013.
172 s.
Sonja Hellman kokosi kirjan Naiset il-
man maata haastaelemalla viiätoista
Suomessa asuvaa naista, jotka ovat läh-
töisin me lko kauk aa Suomen ul kopuolel-
ta. Kok oelmassa k uvataa n kunk in naisen
haastaelutilannea, mikä lisäksi refe-
roidaan jokaisen omia kertomuksia elä-
mästään. Kirja ei siis ole tutkimus, eikä
sitä ole sellaiseksi tarkoiteukaan. Teos
olisi ehkä kuitenkin toimivampi, jos
kertomukset olisi vaikkapa ryhmitelty
lukuihin, joiden alussa tai lopussa oli-
si kerrou jotain muutamalle naiskoh-
talolle yhteistä. Nyt tarinat vain tulevat
peräkkäin.
Hellman kertoo, eei hän varsinai-
sesti valikoinut haastateltaviaan, vaan
oi mukaan kaikki, jotka vain suostui-
vat. Jotkut suhtautuivat py yntöön hy-
vin suopeasti, koska he halusivat ker-
toa elämäntarinansa tai puhua jostakin
tärkeäksi kokemastaan asiasta. Muu-
tama suostui epäröiden, ja nämä nai-
set eivät olleet haastaelutilanteissa ko-
vin avoimia. Tunnistamisen pelossa osa
naisista ei ole halunnut esiintyä omalla
nimellään, joten heistä käytetään sala-
nimiä. Muutkin esiintyvät pelkällä etu-
nimellään.
Huivilla vai ilman
Hellmanin haastaelemat naiset ovat
kaikki muslimeja. He ovat kotoisin Af-
ganistan ista, Bosniasta, Irakista, Libyas-
ta, Marokosta, Pakistanista ja Somalias-
ta. He ovat tulleet Suomeen monista eri
syistä: muutama on pakolainen, osa on
tullut maahan avioliiton tai työn takia.
Joillakin heistä on koulutus ja ammai,
osa ei käynyt juuri mitään kouluja. Joi-
denkin elämä entisessä kotimaassa on
ollut pelon, nälän ja puueen sävyä-
mää, mua toiset ovat eläneet jopa ylel-
lisesti. Jostakin syystä kaikkien haasta-
teltujen tilanne kotimaassa on kuitenkin
käynyt niin vaikeaksi, eä he ovat olleet
valmiita lähtemään sieltä tuntemao-
maan k aukai seen maaha n, jonka olos uh-
teista he e ivät ole tienneet j uuri mitä än ja
jonka k ieltä he eivät osanneet.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan
vuoden 2012 lopulla Suomessa asuvis-
ta henkilöistä 4,9 % puhuu äidinkiele-
nään jotain muuta kuin suomea, ruotsia
tai saamea. Heistä selvästi suurimmat
ryhmät ovat venäjää ja viroa äidinkiele-
nään puhuvat, sen jälkeen tulevat soma-
lin-, englannin- ja arabiankieliset. Mus-
limien määrää Suomessa on vaikea ar-
vioida, koska ainakaan useimmat soma-
lit eivät ole virallisesti rekisteröityneet
mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Suomessa venäjää äidinkielenään puhu-
via maahanmuuajia kohdellaan helpos-
ti ennakkoluuloisesti, mua muslimei-
hin en nakk oluuloja kohdist uu ehkä v ielä
enemmä n. Yk si syy tä hän voi olla s e, eä
erity isesti muslim inaiset erouvat valt a-
väestöstä helposti esimerkiksi vaatetuk-
seltaa n: jo se, eä käy ää hijabia, riiää.
Naiset kertovatkin kokeneensa rasistista
kohtelua työn haussa, opiskelu ssa, vapaa-
ajalla ja jopa jul kisissa laitoksissa.
Naisten suhtautuminen uskontoon
vai htelee. Joku ker too olleensa k otimaas -
saan hy vin u skonnolli nen ja pahoielee,
eä Suomessa on rukoileminen eri syis-
tä jäänyt vähemmälle kuin ennen. Mel-
ko moni kuitenkin toteaa, eä uskon-
to on vasta Suomessa tullut todella tär-
keäksi osaksi elämää. Vasta asuuaan
täällä jon kin aikaa he ovat ryhtyneet pe-
rehtymään Koraaniin kunnolla, käyä-
mään huivia ja rukoilemaan säännölli-
sesti. Uskonnonharjoiamiseen liiyy
var maan myös tu nneyhteys e ntiseen ko
-
timaahan ja ni ihin hy viin asioihi n, jotka
jäivät taakse.
ES ITTE LY TKULTTUURINT UTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO6
Yksin vieraalla maalla
Useimmat Hellmanin haastaelemista
naisista ovat tai ovat olleet naimisissa.
Muutamat on naiteu nuorina, osa on
avioitunut omasta halustaan. Useim-
milla on myös lapsia. Jotkut ovat eron-
neet väkivaltaisesta miehestä, joidenkin
puoliso on surmau tai kadonnut levot-
tomuuksissa. Muutama niistäkin, joilla
on puoliso, kokee, eei saa tältä tar-
peeksi tukea vaan joutuu yksin huoleh-
timaan monista asioista. Maahanmuut-
tajanaisia neuvova marokkolaissyntyi-
nen Saadia kertoo, eä monien naisten
on vaikea uskoa, eei heidän ole pakko
jäädä väkivaltaiseen avioliioon. Saa-
dia opastaa näitä naisia, eä Suomessa
nainen voi saada asunnon ilman miestä
ja eä nainen saa täällä pääää itse asi-
oistaan sekä esimerkiksi opetella kieltä,
opiskella ja hankkia ammatin.
Tavallisesti naiset tulevat suurista
perheistä, joiden jäsenistä Suomeen on
päätynyt kuitenkin vain osa. Joku on
joutunut jäämään jopa omia lapsiaan
entiseen kotimaahan. A iemmassa elä-
mässään naiset olivat to uneet elämään
sukulaisten keskellä ja tapaamaan hei-
tä jatkuvasti. Suomessa he kertovat kai-
paavansa sukulaisiaan ja toivovat saa-
vansa näitä lähelleen. Puhelut ja vie-
railut ovat tärkeitä, mua ne tuoavat
myös mielipahaa, kun täyty y jälleen
erota eikä seuraavasta tapaamisesta ole
takeita.
Työmarkkinoille pääsy on muslimi-
naisille Suomessa va ikeaa. Erity isesti ai-
kuisena Suomeen tulleiden naisten kie-
litaito jää usein heikoksi, ja haastateltu-
jen kokemuksen mukaan siivoustyös-
säkin vaaditaan usein erinomaista suo-
men kielen taitoa. Kun työtä ei löydy ja
nainen jää lasten kanssa kotiin, hän eh-
tii unohtaa oppimansa ennen seuraavaa
kiel ikurs sia. Ai kuiskont aktien ja m ielek-
kää n tekemisen puut e saa monet naisi sta
tuntemaan itsensä väsy neiksi, turhaut u-
neiksi ja masentunei ksi.
Arkea ja juhlaa
Viiätoista haastaelua kehystävät on-
nistuneesti kuvaukset kahdesta nais-
ten juhlasta. Kirjan alussa kuvataan af-
ganistanilaislähtöisten naisten uuden-
vuodenjuhlaa, jossa uua vuoa juhlis-
tetaan syöden ja tanssien. Uusi vuosi voi
olla juhlijasta riippuen vuosi 1390, 1432
tai 2011. Kirjan viimeinen luku taas ku-
vaa pakistanilaissyntyisten naisten ko-
koontumista ramadan-kauden iltana.
Ramadan-kuukauden aikana pidääy-
dytään valoisaan aikaan syömästä ja
juomasta, mua iltaisin syödään yhdes-
sä ja kokoonnutaan koteihin tai moskei-
jaan rukoilemaan. Hellman on päässyt
naui maan illallista usean naisen ja näi-
den lasten kanssa. Naiset valvovat niin
kauan kuin jaksavat, rukoilevat, luke-
vat Koraania ja kertovat pyhiä tarinoita.
Lapset leikkivät keskenään. Luku kuvaa
hienosti naisten ramadan-illan tapahtu-
mia mua ilmi käy myös se, miten epä-
varmaksi suomalainen ei-muslimi tun-
tee itsensä halutessaan ehdoomasti
käyäytyä oikein ja varoessaan kaikin
tavoin loukkaamasta emäntiään.
Kirjan lopussa on pieni muutaman
sanan sanasto. On hy vä, eä edes jotain
on selitey, mua sanastoon olisi ollut
hyvä koota yhteen ainakin sellaiset suo-
mala iselle lu kijalle v ieraat il maukset , jot-
ka esiintyvät tekstissä. Sanaston lisäksi
lopussa on lu kuvin kkeinä parikymmen-
tä suomen-, r uotsin- ja eng lanni nkieli stä
teosta, jotka käsielevät islamia ja maa-
hanmuuajia.
Naiset ilman maata -teoksen luet-
tuaan voi todeta, eä vaikka muslimi-
taustaisilla maahanmuuajanaisilla voi
olla paljon yhteistä, jokaisen naisen ker-
tomus on erilainen, kuten ihmisten elä-
mänta rinat ylee nsäki n. Kir joiajan eloi-
sa tyyli kuvata erityisesti haastaeluti-
lanteita vie lukijan mukanaan. Melkein
tunt uu, kuin ol isi itse ollut mukana ja ta-
vannut nämä naiset henkilökohtaisesti.
Merja Leppäla hti
FL Merja Lep pälahti on tu rkula inen folk lo-
risti, tutk ija, tietokirja ilija ja kriit ikko.