ArticlePDF Available
LEKTIOT KULTTUURINTU TKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO 1
Lektio
Aikuiset ulos
lelukaapeistaan
Katriina Heljakka
To y S t o r y (Leluelämää) -elokuvatrilo gian
kakkososassa kosteasilmäinen Buzz
Lightyear väiää elän olevan elämi-
sen arvoista vain siinä tapauksessa, eä
on saanut lapsen rakastamaan itseään.
Buzz, joka on leluastronaui, on tou-
nut antautumaan leikkivän lapsen kä-
siin. Näin ollen lelu – mikäli suosiuun
leluhahmoon itseensä on uskominen
– on hyödytön esine, ellei sitä heräte
eloon nimenomaan lapsen harjoiaman
leikin taikapiirissä.
Lei kkia ineksen lä snäolo ja näk yvy ys
kuluurissamme on kiistaton. Kaiken-
laiset pelit ja lelut ovat kiehtoneet eri-
ikä istä leik kivä ä ihmis tä – homo ludensia
– läpi vuosisatojen. Lelut, kuten antro-
pologi ja lelututkija Minna Ruckenstein
osoiaa, ovat lapsen ensimmäistä omai-
suua. Länsimaissa lelut tulevatkin jo
varhaisessa vaiheessa vaikuaneeksi vi-
suaalisiin, materiaalisiin ja kertomuk-
sellisiin kokemuksiimme ympäröivästä
maailmasta.
Myös leikin merkitys nykyajassa on
korostu nut. Tunnet un leik kiteoreeti kon
ja lelututkija Brian Suon-Smithin mu-
kaa n olemme saapune et leiki llisen k ään-
teen (ludic turn) aikakaudelle. Aikuis-
iässä tapahtuva leikkitoiminta kasvat-
taa yhä enemmän kiinnostustaan esi-
merkiksi pelitutkimuksen ja luovan or-
ganisaatiokuluurin tutkimuskentissä.
Siinä missä leluleikin katsotaan loppu-
van viimeistään teini-iässä, on pelaajista
tulossa iäömiä. Pelien kohderyhmät
nähdäänkin laajoina leluyleisöihin ver-
rauna. Esimerkiksi lautapelit liitetään
usein ajatukseen sukupolvirajat yliä-
vistä leikkivälineistä. Digitaalisten pe-
lien pelaajien keski-ikä taas on kipua-
massa lähemmäksi neljää kuin kolmea-
kymmentä ikävuoa. Aikuisen kiin-
nostus pelaamiseen ei kannakaan mu-
kanaan samanlaista häveliäisyyä kuin
aikuisiällä tapahtuva leluleikki näyäi-
si tekevän.
Leluesineet osana materiaalista ar-
keamme ovat kiinnostaneet minua lap-
suudesta saakka. Ammatillinen toimin-
tan i pelisuu nnieli jana vei minut a ikui s-
iällä hiljalleen lähemmäksi säännöö-
mien leikkivälineiden maailmaa: työs-
kenneltyäni yli vuosikymmenen lau-
tapeleihin liiyvissä suunnielutehtä-
vissä siirtyi huomioni hiljalleen perin-
teisinä koetuista peleistä vapaan leikin
alueelle, ja siten luduksesta paideaan
Roger Caillois’in terminologiaa laina-
takseni.
Päätökseni ryhtyä lelututkijaksi läh-
ti ajatuksesta, jonka liitin leluihin täy-
sin säännöistä vapaina ja siksi avoimina
esineinä. Avoimuus ohjasi minua myös
aiemmin lelututkimuksessa paitsioon
jääny ä tutk imusk ysymy stä kohti. Huo-
mioni k iinn iyi a ikui sten lelusuhte isiin,
leluilla harjoiamaan toimintaan ja si-
ten nykyleluihin liiyviin käyäjäkult-
tuureihin.
Aikuisten lelusuhteet
Ensisijainen tutkimustehtäväni oli sel-
viää miten aikuiset käyävät nykyle-
luja. Jo tutkimuksen alkuvaiheessa kävi
ilmi, eä kysymykset aikuisten lelusuh-
teisiin ja leikkitoimintaan liiyen ovat
merkityksillä ladauja. Sopivuuden ja
sovinnaisuuden teemat eivät koskaan
ole kaukana leluja ja leikkiä koskevasta
puheesta: Aikuiseen leluleikkijään liite-
tään helposti outouden ajatus.
Leikillisen käänteen keulahahmot
– aikamme parjatut ’peter panit’, kuten
erilaisiin leluihin hurahtanut ääriesi-
merkki Hugh Hefner, ovat vieneet lelu-
aiheista keskustelua erinäisiin ja usein
huolestuneisiin suuntiin. Leluteolli-
suudessa tunnisteu ilmiö nimeltään
ASYL, tarkoiaen pidempään nuorek-
kaina pysyviä aikuisia (Adults Staying
Younger Longer) toimii kuitenkin vasta-
voimana yhä aikaisemmin aikuistuville
LEKTIOTKULTTUURINT UTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO2
lapsille (KGOY, Kids Growing Older
Younge r). Pitkiynyt lapsuus koetaan
usein ainoana aikuisten leluintressejä
seliävänä tekijänä. Toisinaan leluista
keskustellaan infantilisoituneen aikui-
sen yhteydessä. Kuluurin oleteu in-
fant ilisoit uminen johta a joidenkin t aho-
jen muk aan epätoivo uun yhteisk unna l
-
liseen tilanteeseen: infantilisoitunut ih-
minen, monessa tapauksessa ehtymät-
tömän viihteen ja lelujensa ympäröi-
nä kuv ailtu mie s, muodostaa siv istyk sel-
lemme uhkan.
Lelut ovat leikin työkaluja, muistut-
taa antropologi ja lelututkija Jean-Pierre
Rossie. Kun lelun olemassaolon tarkoi-
tusta pohditaan, ei leikin mahdollisuut-
ta voida sulkea pois eikä lelun roolia lei-
ki lliseen t oiminta an innosta vana esinee
-
nä väh ätellä. L elun fun ktiota ei tois in sa-
noen voi eroaa leikin ilmiöstä. Kun le-
luihin viitataan paitsi leikin välineenä,
myös leikissä käyteynä instrumeni-
na, tullaan samalla tunnistaneeksi leik-
kivän subjektin olemassaolo – ihminen
(tai eläin) sukupuoleen tai ikään katso-
maa.
Perehdyyäni aiempaan leikintut-
kimukseen ja lelujen kuluurihisto-
riaan ymmärsin eä myös aikuisen le-
luihin liiyvä toiminta voidaan nähdä
leikkinä ja siten se sopii tarkasteltavak-
si leikin käsieen ja leikkiin liiyn
teoreeisen viitekehyksen kaua. Lelu-
leikin tutkimuksellinen tarkastelu tulee-
kin paljastaneeksi ihmisen ikään perus-
tuvan jaoelun tarpeeomuuden. Sen
sijaan eä lasta ajateltaisiin Nick Leen
mukaan tulevana (becoming) ja aikuis-
ta olevana (being), tulisi meidät mieles-
täni nähdä samankaltaisina, jatkuvasti
mieleltämme kehiyvinä, maailmassa
ja maailman tarjoamien mahdollisuuk-
sien kanssa leikkiv inä olentoina.
Katoava ja löydetty leikki
Pervasiivista pelaamista väitöskirjassaan
tutkinut Markus Montola kirjoiaa lei-
kin katoavaisesta (ephemeral) luontees-
ta. Montola toteaa leikin olevan hetkel-
listä ja katoavaa; kun leikki pääyy, on
siihen mahdotonta päästä käsiksi ilman
leikkitapahtumaa todistaneiden raport-
teja, valokuvia tai leikissä syntyneitä ja
käyte yjä artefakteja.
Juuri lelujen artefaktinen, visuaali-
nen ja useimmissa tapauksissa staai-
nen olemus tekee niistä leikkiä helpom-
man tutkimuskohteen. Vaikk a lelut ovat
väistämän osa lähes jokaisen ihmisen
esinee llist ä menneisy yä ta i nykyhet ken
elinympäristöä, vaatii niillä tapahtuvan
käy tön – leluleik in – hava innointi , erie-
ly ja tut kimi nen herpaant umatonta ta rk-
kaavaisuua tutkijalta.
Suunnielijana kiinnostuin siitä, mi-
ten leluihin istutetaan leikillinen poten-
tiaali ja miten leikkijä vapauaa tämän
potentiaalin lelua käyäessään. Lelu-
intoilijana ajaelin omaavani jo val-
miiksi käsityksiä siitä, mitkä tekijät vai-
kuavat lelun kiinnostavuuteen. Tutki-
jana nämä näkemykset joutuivat tiukan
tarkastelun alaiseksi. Leluvalmistuksen,
lelujen esteeisen ulouvuuden ja nii-
hin käyteyjen valmistusmateriaalien
tarkastelun jäädessä taustalle keskityin
tutk imaan lelua käyöesineenä ja leikin
väl ineenä sekä tarka stelemaan er ityise s-
ti leluleikkijän motivaatiota muodostaa
suhteit a leiki ävään esi neeseen. Tarkas -
teluni keskiöön valikoituivat lelut, joilla
on kas vot. Rajasin tutk imuskohteek seni
hah molelut (character toys): erilaiset nu-
ket, pehmolelut ja toimintahahmot sekä
näiden lelujen par issa tapaht uvan leik in.
Tilat ja paikat, joissa aikuinen leluil-
la leikkii, eivät välämää ole näky viä,
ellemme itse osallistu leikkiin. Muiden
leluleikkien jäljitys alkoi omassa tutki-
muksessani Flickr-valokuvanhallinta-
palvelun kaua jaeujen leluaiheisten
kuvien ääreltä. Valokuvallisen leluleik in
(photoplay) lähiluenta auoi muodosta-
maan käsityksen siitä, millaiset leikki-
tavat ovat johtaneet toisten leikkijöiden
tuoamien visuaalisten esitysten syn-
tyyn. Useissa tarkastelemissani tapauk-
sissa lei kin valok uvalli set dokumentoin-
nit paljastivat aikuisen leikkijän käden-
jäljen.
LEKTIOT KULTTUURINTU TKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO 3
Yhdistämällä lelusuunnielijoiden,
leluja ty össään käy ävien t aiteil ijoiden ja
leluharrastajiksi tunnustautuvien aikuis-
ten parissa suoritetut teemahaastaelut
autoetnograaseen leluleikkiin (auto-
play) ja sosiaalisessa mediassa esitey-
jen lelurepresentaatioiden sisällönana-
lyysiin kykenin kehiämään näkemyk-
siäni paitsi aikuisten lelukaappien sisäl-
löstä, my ös niiden sisä ltämien le lujen pa-
rissa tapahtuvasta leikistä. Omakohtai
-
nen leluleikki muodostui välämäö-
mäk si metodologisek si valin naksi oma s-
sa tutkimuksessani: hankin itselleni uu-
sia leluja. Minusta tuli lelututkijan ohel-
la lelukeräilijä, leluasetelmien rakenta-
ja ja leluvalokuvaaja – leikk ivä aiku inen.
Leluelämyksen erittely
Sovelsin tutkimuksessani teoriaa toi-
mintamahdollisuuksista/tarjoumista (af-
fordance) tarkastellakseni leluja leikilli-
sen potentiaalin sisältävinä ja kaiken-
ikäisten käyäjien leikkiminä esineinä.
Aordanssi teoree isena käsieenä aut-
toi jäsentä mään käsit ystäni massatuote-
tuista leluista artefakteina, joita ei vas-
toin ennak kokäsity stäni kosk aan voi kä-
sitellä käyötavoiltaan täysin avoimi-
na objekteina. Lelu sekä mahdollistaa
eä rajoiaa leikkiä. Lelujen suunnit-
teluun vaikuavat niin lelumuotoilijoi-
den luovat kuin leikkisätkin asenteet ja
meneely tavat ja näin ol len lelukul uu-
rien ensisijaisten leikkijöiden ideat siitä,
mil lainen lelu on ar vokas.
Toinen t utkimu skysy myksen i tähtä-
si selventämään sitä, mitä leluteollisuu-
den parissa työskentelevät (lelu-)suun-
nielijat voivat oppia aikuisten lelusuh-
teita käsielevästä tutkimuksesta. Kysy-
mys osoiautui tarpeelliseksi, sillä kaik-
ki lelusuunnielijat, leluja valmistavat
yritykset tai edes lelusuunnielua opet-
tavat tahot eivät tiedosta aikuista mah-
dollisena leluleikkijänä.
Lelusuunnielijoiden tehtävänä on-
kin voimistaa lelun leikillistä potentiaa-
lia laajentamalla sen toimintamahdolli-
suuksia ja kasvaamalla siihen suunni-
teltua wow-kokemu sta. Lelun tau statari-
na, sen f yysi nen muoto ja sen kas vojen il-
meikkyys luovat merkityskehyksen, jo-
hon viiaan wow-kokemusta rakentavi-
na elemeneinä. Totean tutkimukses-
sani parhaimpien lelujen houkuelevan
leikkijässään esiin leluelämyksen, josta
kehiyy leluleikissö ow-tyyppinen ko-
kemus. Flow-kokemuksen aikaansaavat
aikuisten harjoiamat leikkiaktiviteetit
antavat leluesineelle lisäarvon. Luova,
tuoelias toiminta kuten leluasetelmien
rakent aminen, v aaeiden ompelu ja lelu-
hahmon muunlainen tuunaus ja stailaa-
minen e dustavat a ikuis en leluleik in muo-
toja ja siten ra kastetun ja huolehditun le-
lun ar voa jalostavia toim intamal leja.
Kun lelun tarina, esineellinen ulot-
tuvuus muuntuu ja kasvaaa arvoaan
leikissä, lelu saa leikkijänsä mielessä au-
raaisen hehkun (glow). Massatuotet-
tujen lelujen kuluureissa enemmän to-
della on enemmän: Leluleikkiin liiy-
vät tee-se-itse-aktiviteetit, kuten kuva-
leik ki ja lelutu rismi n iin leik kijän s euras-
sa kuin itsenäisestikin matkustavine le-
luineen havainnollistavat uusimpia, ny-
kylelujen parissa harjoitetun leluleikin
ulouvuuksia. Siksi lelut on tutkimus-
tulosteni valossa nähtävä paitsi luovan
toiminnan mahdollistavina työkaluina,
myös kumppaneina ja jopa leikkijöiden-
sä avatareina, jolloin leluleikistä tulee
myös eräänlaista leikkiä identiteeteillä.
Tullessaan eli nkaarensa päätepistee-
seen luovat leluista arvokkaimmat ym-
pärilleen erityisen jälkihehkun (aer-
glow), jolloin ne rinnastuvat muihin ar-
vosteuihin materiaaliseen, visuaali-
seen ja pop-kuluureihin liiteyihin esi-
neisiin, jopa ta ideteoksiin.
Sosiaalinen media on merkiävä
näyte ikku na aiku isten leluk äyäjien toi-
minnallisuuteen. Sen leikkikentillä ai-
kuisten lelusuhteet tulevat kertoneeksi
lelukuluurien murroksesta digimaail-
moihin ja samalla niiden kehiymisestä
lelun hoivaam isesta (caring) saman mie-
listen lelufanien leikillisen toiminnan
esiämiseen ja jakamiseen (sharing).
LEKTIOTKULTTUURINT UTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO4
Lelujen ja pelien lähentyminen
Vaikka aiempi leikintutkimus usein si-
vuuaa aikuisen leikkijän näkökulman
leluista puhuaessa, ovat aikuiset nyt
raoamassa lelukaappiensa ovia. Tut-
kimuksessani pyrin laatimaan aikalais-
diag noosin aik uisten lelu leikeistä ( ja lei-
killisyydestä) nykyajan lelukuluurei-
hin liiyen ja sitä kaua tunnistamaan
ja antamaan äänen väitöskirjassani pro-
loimille leikkijöille: Lelukeräilijöille,
leikkiville taiteilijoille, lelusuunnieli-
joille ja luovaa, tuotannollista toimintaa
harjoiaville arjen leluleikkijöille, sekä
erielemään heidän moniuloeisia le-
luelämyksiään.
Tutki mustulokseni osoiavat lelujen
aseman esineinä, joita hankkivat, vaali-
vat ja joilla leikkivät kaikeniiset. Esi-
tän väitöskirjassani näkemyksen leluis-
ta leikin instrumeneina, jotka leikilli-
sen potenti aalin sisältävinä esineinä voi-
vat heräää aikuisenkin leikkivaiston ja
kannustaa hänet koeelemaan lelun lei-
killistä arvoa (play value). Hyvin suun-
niteltuun leluun on sisäänrakenneu
jatkojalostamisen ja käsityöläisyyden
ajatus, joka leikk ijän käytössä lisää lelun
visuaalista, materiaalista ja kertomuksel-
lista arvoa – ja sitä myöten sen auraais-
ta hehk ua.
Leluista – näistä muoviin puriste-
tuista ja kankaasta muotoilluista hah-
moista – voi t utki mukseni mu kaan muo-
dostua pysy isiä kumppaneita aikui-
sillekin. Miksei lelusuunnielussa tulisi
siis k iinn iää aiempa a enemmän huom i-
ota sellaisiin ulouvuuksiin ja toimin-
nallisuuksiin, jotka leluhahmoissa ve-
toavat aikuisten leluleikkijöiden pitkä-
aikaisiin tarpeisiin. Sellaisiin, jotka van-
gitsevat leikkijän kiinnostuksen wow-
kokemuksen avulla ja kannustavat miel-
lyävän ow-tilan aikaansaaviin leikin
muotoihin.
Tutkimukseni tuli myös paljasta-
neeksi sen, eä nykyleluihin liiyvissä
kuluureissa leikin muodot (play pat-
terns) eivät välämää eroa suuresti
pelikuluurien vastaavista, vaikka lelu-
leikin oletetaan paremminkin kuuluvan
vapaan ja säännöömän leikin piiriin.
Leluleikkeihin voi muodostua säännön-
mukaisuuksia, jotka kehiyvät leikin
edetessä leikkijöiden itsensä määrie-
leminä.
Materiaalisen ja digitaalisen leikki-
aineksen hybridisoituminen eli nyky-
lelujen yhteensulautuminen pelituot-
teiden kanssa ja vapaan leikin ja pelaa-
misen rajojen hälventyminen edusta-
vat sellaisia tutkimuksellisia alueita, jot-
ka aikuisen leikin ohella tulevat epäile-
mää kiinnostamaan niin leluteollisuu-
den kuin pelienkin tutkijoita vielä vuo-
sia tästä eteenpäin. Nämä leikkikuluu-
rien risteytymissä sijaitsevat tutkimus-
aiheet tarjoavat lopuomasti mahdolli-
suuksia syventää väitöskirjassani ehdot-
tamia keskustelunavauksia.
Tutkimustulosteni nojalla ehdotan
eä lelu ille tu lisi anta a tunnus tetumpi ja
arvostetumpi asema niin tulevaisuuden
tutkimuskentillä kuin leikkikuluurin-
kin laajenevilla alueilla. Lisäksi totean,
eä Buzz Light yearin sanoin alussa esit-
tämä ni väite t ulisi kor jata seuraava lla ta-
paa: Lelun elinkaari ja elämä eivät muo-
dostu merkityksellisiksi vain siinä ta-
pauk sessa, eä lel u on saanut lapsen lei k-
kimään itsellään. Lelu on merkitykselli-
nen aina niissäkin tapauksissa, joissa se
on tullut arvostetuksi, vaalituksi ja luo-
vasti leikityksi kenen tahansa leikkitoi-
min nassa – myös ai kuisen lelu käy äjän.
TaT, FM, Ekon.mag. Katriina Heljakan
englanninkielinen väitöskirja Principles of
adult play(fulness) in contemporary toy cul-
tures. From Wow to Flow to Glow tarkastet-
tii n Aalto-y liopiston Taitei den, arkk itehtuu-
rin ja suunnielun korkeakoulussa 8. kesä-
kuuta 2013. Vastaväiäjänä toimi professo-
ri Lu isa Peixoto de M agalh ães Bragan k atoli-
sesta y liopisto sta. Helja kka toi mii lei kki kult-
tuu rien post doc -t utkij ana Turun Y liopis ton
kuluurituotannon ja maisemantutkimuk-
sen koulut usohjelmassa .
ES ITTE LY T KULTTUURIN TUTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO 5
Esittelyt
Keskusteluja
maahanmuuttajanaisten
kanssa
Sonja Hellman, Naiset ilman maata.
Viisitoista kertomusta. Suom. Sanna
Kangasluoma. Like, Helsinki 2013.
172 s.
Sonja Hellman kokosi kirjan Naiset il-
man maata haastaelemalla viiätoista
Suomessa asuvaa naista, jotka ovat läh-
töisin me lko kauk aa Suomen ul kopuolel-
ta. Kok oelmassa k uvataa n kunk in naisen
haastaelutilannea, mikä lisäksi refe-
roidaan jokaisen omia kertomuksia elä-
mästään. Kirja ei siis ole tutkimus, eikä
sitä ole sellaiseksi tarkoiteukaan. Teos
olisi ehkä kuitenkin toimivampi, jos
kertomukset olisi vaikkapa ryhmitelty
lukuihin, joiden alussa tai lopussa oli-
si kerrou jotain muutamalle naiskoh-
talolle yhteistä. Nyt tarinat vain tulevat
peräkkäin.
Hellman kertoo, eei hän varsinai-
sesti valikoinut haastateltaviaan, vaan
oi mukaan kaikki, jotka vain suostui-
vat. Jotkut suhtautuivat py yntöön hy-
vin suopeasti, koska he halusivat ker-
toa elämäntarinansa tai puhua jostakin
tärkeäksi kokemastaan asiasta. Muu-
tama suostui epäröiden, ja nämä nai-
set eivät olleet haastaelutilanteissa ko-
vin avoimia. Tunnistamisen pelossa osa
naisista ei ole halunnut esiintyä omalla
nimellään, joten heistä käytetään sala-
nimiä. Muutkin esiintyvät pelkällä etu-
nimellään.
Huivilla vai ilman
Hellmanin haastaelemat naiset ovat
kaikki muslimeja. He ovat kotoisin Af-
ganistan ista, Bosniasta, Irakista, Libyas-
ta, Marokosta, Pakistanista ja Somalias-
ta. He ovat tulleet Suomeen monista eri
syistä: muutama on pakolainen, osa on
tullut maahan avioliiton tai työn takia.
Joillakin heistä on koulutus ja ammai,
osa ei käynyt juuri mitään kouluja. Joi-
denkin elämä entisessä kotimaassa on
ollut pelon, nälän ja puueen sävyä-
mää, mua toiset ovat eläneet jopa ylel-
lisesti. Jostakin syystä kaikkien haasta-
teltujen tilanne kotimaassa on kuitenkin
käynyt niin vaikeaksi, eä he ovat olleet
valmiita lähtemään sieltä tuntemao-
maan k aukai seen maaha n, jonka olos uh-
teista he e ivät ole tienneet j uuri mitä än ja
jonka k ieltä he eivät osanneet.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan
vuoden 2012 lopulla Suomessa asuvis-
ta henkilöistä 4,9 % puhuu äidinkiele-
nään jotain muuta kuin suomea, ruotsia
tai saamea. Heistä selvästi suurimmat
ryhmät ovat venäjää ja viroa äidinkiele-
nään puhuvat, sen jälkeen tulevat soma-
lin-, englannin- ja arabiankieliset. Mus-
limien määrää Suomessa on vaikea ar-
vioida, koska ainakaan useimmat soma-
lit eivät ole virallisesti rekisteröityneet
mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Suomessa venäjää äidinkielenään puhu-
via maahanmuuajia kohdellaan helpos-
ti ennakkoluuloisesti, mua muslimei-
hin en nakk oluuloja kohdist uu ehkä v ielä
enemmä n. Yk si syy tä hän voi olla s e, eä
erity isesti muslim inaiset erouvat valt a-
väestöstä helposti esimerkiksi vaatetuk-
seltaa n: jo se, eä käy ää hijabia, riiää.
Naiset kertovatkin kokeneensa rasistista
kohtelua työn haussa, opiskelu ssa, vapaa-
ajalla ja jopa jul kisissa laitoksissa.
Naisten suhtautuminen uskontoon
vai htelee. Joku ker too olleensa k otimaas -
saan hy vin u skonnolli nen ja pahoielee,
eä Suomessa on rukoileminen eri syis-
tä jäänyt vähemmälle kuin ennen. Mel-
ko moni kuitenkin toteaa, eä uskon-
to on vasta Suomessa tullut todella tär-
keäksi osaksi elämää. Vasta asuuaan
täällä jon kin aikaa he ovat ryhtyneet pe-
rehtymään Koraaniin kunnolla, käyä-
mään huivia ja rukoilemaan säännölli-
sesti. Uskonnonharjoiamiseen liiyy
var maan myös tu nneyhteys e ntiseen ko
-
timaahan ja ni ihin hy viin asioihi n, jotka
jäivät taakse.
ES ITTE LY TKULTTUURINT UTKIMUS 31 (2014): 1 | VERKKO6
Yksin vieraalla maalla
Useimmat Hellmanin haastaelemista
naisista ovat tai ovat olleet naimisissa.
Muutamat on naiteu nuorina, osa on
avioitunut omasta halustaan. Useim-
milla on myös lapsia. Jotkut ovat eron-
neet väkivaltaisesta miehestä, joidenkin
puoliso on surmau tai kadonnut levot-
tomuuksissa. Muutama niistäkin, joilla
on puoliso, kokee, eei saa tältä tar-
peeksi tukea vaan joutuu yksin huoleh-
timaan monista asioista. Maahanmuut-
tajanaisia neuvova marokkolaissyntyi-
nen Saadia kertoo, eä monien naisten
on vaikea uskoa, eei heidän ole pakko
jäädä väkivaltaiseen avioliioon. Saa-
dia opastaa näitä naisia, eä Suomessa
nainen voi saada asunnon ilman miestä
ja eä nainen saa täällä pääää itse asi-
oistaan sekä esimerkiksi opetella kieltä,
opiskella ja hankkia ammatin.
Tavallisesti naiset tulevat suurista
perheistä, joiden jäsenistä Suomeen on
päätynyt kuitenkin vain osa. Joku on
joutunut jäämään jopa omia lapsiaan
entiseen kotimaahan. A iemmassa elä-
mässään naiset olivat to uneet elämään
sukulaisten keskellä ja tapaamaan hei-
tä jatkuvasti. Suomessa he kertovat kai-
paavansa sukulaisiaan ja toivovat saa-
vansa näitä lähelleen. Puhelut ja vie-
railut ovat tärkeitä, mua ne tuoavat
myös mielipahaa, kun täyty y jälleen
erota eikä seuraavasta tapaamisesta ole
takeita.
Työmarkkinoille pääsy on muslimi-
naisille Suomessa va ikeaa. Erity isesti ai-
kuisena Suomeen tulleiden naisten kie-
litaito jää usein heikoksi, ja haastateltu-
jen kokemuksen mukaan siivoustyös-
säkin vaaditaan usein erinomaista suo-
men kielen taitoa. Kun työtä ei löydy ja
nainen jää lasten kanssa kotiin, hän eh-
tii unohtaa oppimansa ennen seuraavaa
kiel ikurs sia. Ai kuiskont aktien ja m ielek-
kää n tekemisen puut e saa monet naisi sta
tuntemaan itsensä väsy neiksi, turhaut u-
neiksi ja masentunei ksi.
Arkea ja juhlaa
Viiätoista haastaelua kehystävät on-
nistuneesti kuvaukset kahdesta nais-
ten juhlasta. Kirjan alussa kuvataan af-
ganistanilaislähtöisten naisten uuden-
vuodenjuhlaa, jossa uua vuoa juhlis-
tetaan syöden ja tanssien. Uusi vuosi voi
olla juhlijasta riippuen vuosi 1390, 1432
tai 2011. Kirjan viimeinen luku taas ku-
vaa pakistanilaissyntyisten naisten ko-
koontumista ramadan-kauden iltana.
Ramadan-kuukauden aikana pidääy-
dytään valoisaan aikaan syömästä ja
juomasta, mua iltaisin syödään yhdes-
sä ja kokoonnutaan koteihin tai moskei-
jaan rukoilemaan. Hellman on päässyt
naui maan illallista usean naisen ja näi-
den lasten kanssa. Naiset valvovat niin
kauan kuin jaksavat, rukoilevat, luke-
vat Koraania ja kertovat pyhiä tarinoita.
Lapset leikkivät keskenään. Luku kuvaa
hienosti naisten ramadan-illan tapahtu-
mia mua ilmi käy myös se, miten epä-
varmaksi suomalainen ei-muslimi tun-
tee itsensä halutessaan ehdoomasti
käyäytyä oikein ja varoessaan kaikin
tavoin loukkaamasta emäntiään.
Kirjan lopussa on pieni muutaman
sanan sanasto. On hy vä, eä edes jotain
on selitey, mua sanastoon olisi ollut
hyvä koota yhteen ainakin sellaiset suo-
mala iselle lu kijalle v ieraat il maukset , jot-
ka esiintyvät tekstissä. Sanaston lisäksi
lopussa on lu kuvin kkeinä parikymmen-
tä suomen-, r uotsin- ja eng lanni nkieli stä
teosta, jotka käsielevät islamia ja maa-
hanmuuajia.
Naiset ilman maata -teoksen luet-
tuaan voi todeta, eä vaikka muslimi-
taustaisilla maahanmuuajanaisilla voi
olla paljon yhteistä, jokaisen naisen ker-
tomus on erilainen, kuten ihmisten elä-
mänta rinat ylee nsäki n. Kir joiajan eloi-
sa tyyli kuvata erityisesti haastaeluti-
lanteita vie lukijan mukanaan. Melkein
tunt uu, kuin ol isi itse ollut mukana ja ta-
vannut nämä naiset henkilökohtaisesti.
Merja Leppäla hti
FL Merja Lep pälahti on tu rkula inen folk lo-
risti, tutk ija, tietokirja ilija ja kriit ikko.
ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.
ResearchGate has not been able to resolve any references for this publication.