ArticlePDF Available

Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi

Authors:

Abstract

Political tendencies inside the (True) Finns Party: A Public Justifications Analysis. Political divergence within the (True) Finns Party (PS) limits the applicability of "party family" classifications of this young party. While assessments exist of the composition of their parliamentary group, no systematic attempt at locating political tendencies in candidates has been made. PS has mobilized voters geographically evenly and both on the left and right, but acknowledging significant continuity from the party's predecessor, the Finnish Rural Party, is PS geographically divided between a rural populist tendency and an urban right-wing populist tendency? Furthermore, since PS is male-dominated but attempts to attract more women, are there gendered tendencies within PS which affect their efforts in doing so? In this article, I explore these questions by Public Justifications Analysis based on a Voting Advice Application. I find that while the PS mainstream is left-wing and conservative, rural and female candidates voice left-populism more often, and the "anti-immigrant" faction diverges from the party mainstream with their economic right-wing position. PS also uses justifications based on economic efficiency, which seems to be a typically Finnish manifestation of right-wing populism, in light of studies on Finnish political culture.
Politiikka 56:3 s. 191–209, 2014
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset:
Julkisen oikeuttamisen analyysi
TUUKKA YLÄ-ANTTILA
Political divergence within the (True) Finns Party (PS) limits the applicability of “party family” clas-
sifications of this young party. While assessments exist of the composition of their parliamentary
group, no systematic attempt at locating political tendencies in candidates has been made. PS has
mobilized voters geographically evenly and both on the left and right, but acknowledging significant
continuity from the party’s predecessor, the Finnish Rural Party, is PS geographically divided between
a rural populist tendency and an urban right-wing populist tendency? Furthermore, since PS is
male-dominated but attempts to attract more women, are there gendered tendencies within PS
which affect their efforts in doing so? In this article, I explore these questions by Public Justifications
Analysis based on a Voting Advice Application. I find that while the PS mainstream is left-wing and
conservative, rural and female candidates voice left-populism more often, and the “anti-immigrant”
faction diverges from the party mainstream with their economic right-wing position. PS also uses
justifications based on economic efficiency, which seems to be a typically Finnish manifestation of
right-wing populism, in light of studies on Finnish political culture.
ABSTRACT
Political tendencies
inside the (True)
Finns Party: A
Public Justifications
Analysis
Johdanto
Perussuomalaisia on kutsuttu niin oikeisto- kuin
vasemmistopuolueeksikin (esim. Arter 2010; HS
20.4.2011). Vakiintuneempiin puolueisiin verrattu-
na ainakin sen kannattajakunta on sisäisesti hajaan-
tuneempi (Borg 2012b, 199), kuten nuorelta protes-
tipuolueelta toki sopii odottaakin. Puolueen on
väitetty myös jakautuvan ”valtavirtaan” ja ”maahan-
muuttokriittiseen siipeen” (esim. MTV 4.10.2013),
mutta sen yhdistäväksi tekijäksi on nimetty popu-
listinen protestihenki, kansallismielisyys ja konser-
vatismi (Grönlund ja Westinen 2012; Rahkonen 2011;
Ruostetsaari 2011). Tämä artikkelin ensisijainen
tutkimuskysymys onkin: millaisia sisäisiä jakolinjo-
ja perussuomalaisessa puolueessa on? Etsin perus-
suomalaisten sisäistä poliittista jakautumista erityi-
sesti kysymällä tarkentavat tutkimuskysymykseni
kahdelta akselilta: maantieteellisesti ja sukupuolittain.
Tutkimuskohteenani on puolueen eduskuntavaalieh-
dokkaiden joukko 2011.
Ensinnäkin perussuomalaisten edeltäjä Suomen
maaseudun puolue (SMP) edusti melko tyylipuh-
taasti varhaisen populismin teorian käsitystä popu-
lismista maalaisena protestiliikkeenä, joka vastustaa
modernisaatiota ja arvojen vapautumista (Canovan
1982; Helander 1971; Ionescu ja Gellner 1969). Tuon
SMP:läisen linjan jatkajia puolueessa on edelleen.
Kuitenkin nykyinen puolue on perustellusti ennem-
minkin rinnastettu nykyaikaiseen eurooppalaiseen
oikeistopopulismiin (esim. Arter 2010; Jungar ja
Jupskås 2014). Jussi Westinen (2014) on todennut,
että erot työttömyydessä ja maahanmuutossa eivät
selitä PS:n nousua, ja puolue onnistui saavuttamaan
kannatusta niin vasemmiston, keskustan kuin oi-
keistonkin parista. Kuitenkin ottaen huomioon, että
192 Tuukka Ylä-Anttila
perussuomalaisten kaikkein vahvimmat nousualueet
”jytkyvaaleissa” 2011 olivat samoja maaseutukuntia,
joilla SMP aikoinaan oli suosittu (Toivonen 2011,
89), mutta moni näkyvimmistä maahanmuuttokrii-
tikoista on kaupunkilainen (esim. Jussi Halla-aho,
Olli Immonen ja Teemu Lahtinen), on mahdollista,
että puolueen ehdokkaat painottivat eri teemoja
maalla ja kaupungissa ja että sitä siis äänestettiin eri
alueilla eri syistä. Myös David Arter (2012) huomaut-
taa, että puolueessa on merkittävää jatkuvuutta edel-
täjästään SMP:stä, ja 28 % puolueen 2011 valitusta
eduskuntaryhmästä muodostuu entisistä SMP:n
poliitikoista tai heidän jälkeläisistään. Puolueen ny-
kykoostumuksessa on kuitenkin myös niin paljon
uutta, että sitä on pidettävä omana puolueenaan, ei
vain SMP:n jatkeena. Tämän tiedon valossa on siis
perusteltua esittää ensimmäinen tämän artikkelin
kahdesta tarkentavasta tutkimuskysymyksestä: onko
puolue jakautunut maantieteellisesti kahtia niin, että
SMP:n perinteen mukainen köyhien ahdinkoa ko-
rostava maalaispopulismi on maaseudun perussuo-
malaisten heiniä, ja vastaavasti oikeistopopulistinen
maahanmuuttovastaisuus kaupunkilaisten?
Toiseksi, ”soinilaiseen” ja ”halla-aholaiseen” sii-
peen jakautumisen lisäksi mediassa esitetty arvio
puolueesta on sen sukupuolittuneisuus: puolue on
miesten dominoima ja kaipaa kipeästi naispoliitik-
koja ja -äänestäjiä (esim. HS 28.4.2013; SK 6.7.2013).
Perussuomalaiset on herännyt tähän itsekin, muun
muassa erityisellä lisärahoituksella naisehdokkaiden
kampanjoihin kuntavaaleissa 2012 (Yle 13.9.2012)
sekä palkkaamalla työntekijöitä varta vasten naisjä-
seniä ja -yhdistyksiä haalimaan (HS 28.4.2013). On-
kin totta, että miehet ovat yliedustettuina niin puo-
lueen ehdokkaissa kuin sen äänestäjissäkin. Jos vain
miehet olisivat äänestäneet eduskuntavaaleissa 2011,
perussuomalaiset olisi ollut vaalien suurin puolue
22 prosentin kannatuksella (Grönlund ja Westinen
2012, 159). Eduskuntavaaleissa puolueen ehdokkais-
ta 67 % oli miehiä ja vuoden 2012 kunnallisvaaleis-
sa jopa 77 % (Tilastokeskus 2011a ja 2012). Kun
perussuomalaiset on suomalaisen puoluekentän
miesvaltaisin puolue (Arter ja Kestilä-Kekkonen
2014) mutta yrittää aktiivisesti muuttaa asiaa, sen
mies- ja naispoliitikkojen väliset mahdolliset erot
ovat puolueen tulevaisuuden kannalta merkittäviä.
Toinen tarkentava tutkimuskysymykseni onkin: onko
perussuomalaisten mies- ja naispoliitikkojen välillä
poliittisia eroja?
Richard Rosen (1964) käsitteistön mukaan puo-
lueiden sisäiset suuntaukset ovat enemmän tai vä-
hemmän koherentin ideologian yhteen liittämiä
poliittisten asenteiden joukkoja. Ne ovat siis ideolo-
gisia virtauksia, joita puolueessa voi esiintyä useam-
pia ja joiden välillä poliittiset toimijat voivat siirtyä
aiheesta riippuen. Vastaavasti puolueiden sisäiset
ryhmittymät (faction) ovat poliittisten toimijoiden
joukkoja, jotka ajavat tietynlaista politiikkaa, siis
tiettyihin henkilöihin vakiintuneita suuntauksia.
Rose puhuu nimenomaan parlamentissa edustettui-
na olevista ryhmittymistä, mutta vakiintuneita ide-
ologisia ryhmittymiä voitaneen katsoa löytyvän myös
puolueen ehdokkaiden joukosta. Ehdokasjoukosta
niitä löytynee vähemmän, kun suuri osa ehdokkais-
ta ei ole kokeneita urapoliitikoita, joiden ideologinen
positio ja poliittiset yhteydet olisivat yhtä vakiintu-
neita kuin kansanedustajilla. Rosen käsitteistöllä
esitettynä tämä artikkeli ottaa tavoitteekseen etsiä
perussuomalaisten ehdokkaiden joukosta ideologisia
suuntauksia ja tutkia, onko niiden kannatus jakau-
tunut maantieteellisesti tai sukupuolittain. Samalla
pyritään arvioimaan, ovatko suuntaukset vakiintu-
neet ryhmittymiksi jo ehdokasjoukossa 2011. Tavoit-
teena on saada tarkempi ja analyyttisempi kuva
puolueesta kuin on saavutettu puolueita kokonai-
suuksina luokittelevilla analyyseillä (esim. Arter 2010;
Kestilä 2006) tai puolueen eduskuntaryhmän koos-
tumuksesta esitetyillä arvioilla (Arter 2012, 819).
Lisäksi artikkeli toimii esittelynä poliittisen sosio-
logian piirissä kehitettyyn menetelmään, julkisen
oikeuttamisen analyysiin (Boltanski ja Thévenot 2006
[1991] ja 1999; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila
2011). Sen tarkoituksena on tutkia politiikkaa taval-
la, joka ottaa huomioon poliittisten kulttuurien eri-
tyispiirteet. Tutkimukseni sijoittuu siis sekä valtio-
opilliseen puoluetutkimuksen kenttään että sosio-
logiseen poliittisen kulttuurin ja oikeuttamisen
tutkimuksen kenttään. En pyri niinkään selittämään
puolueen menestystä (esim. Borg 2012b; Rahkonen
2011), miten se strategis-teknisesti onnistui (Arter
2013) tai miten se kokonaisuutena tulisi luokitella
(esim. Arter 2010; Kestilä 2006), vaan selvittämään,
millaista sisäistä poliittista vaihtelua sen ehdokas-
joukosta 2011 löytyy, ja ovatko nuo vaihtelut suku-
puolittuneita, maantieteellisiä tai henkilöityneitä
tiettyihin ryhmiin. Ainakin perussuomalaisten edus-
kuntaryhmän sisäisen ryhmäytymisen on todettu
nykyään olevan suhteellisen vähäistä ja ryhmän ole-
van poliittisesti suhteellisen yhtenäinen (Arter ja
Kestilä-Kekkonen 2014), mutta samalla sen kannat-
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 193
tajat ovat huomattavan ideologisesti hajautuneita
(Borg 2012b, 199) ja sen jäsenyys melko epävakaata
sekä äänestäjien vakiintuneisuus vähäisehköä (Arter
ja Kestilä-Kekkonen 2014, 953). Onkin perusteltua
kysyä, kuinka hajautuneita ja millä tavalla jakautu-
neita olivat sen ehdokkaat menestysvaaleissa 2011.
Johdattelen lukijan ensin perussuomalaiseen po-
pulismiin ja esittelen aineistoni sekä julkisen oikeut-
tamisen analyysin menetelmänä. Sen jälkeen analy-
soin aineistoni kolmessa osassa, tarkastelen löytämi-
eni suuntausten vakiintuneisuutta ja esitän johto-
päätökseni. Ensinnäkin vasemmistopopulistinen
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen
leimasi puolueen valtavirtaa mutta oli odotetusti
maaseudun ehdokkailla yleisempää kuin kaupun-
gissa sekä naisehdokkailla miesehdokkaita yleisem-
pää. Sukupuolittaisessa tarkastelussa havaittiin myös
puolueen naisten olevan miehiä vapaamielisempiä
ainakin samaa sukupuolta olevien parien adoptio-
oikeutta käsitelleessä kysymyksessä. Maahanmuut-
tokannat eivät jakaneet puoluetta: niin mies- kuin
naisehdokkaat suhtautuivat maahanmuuttoon kriit-
tisesti niin maalla kuin kaupungeissa. Puolueen eh-
dokkaista paikannettiin kuitenkin oikeistoryhmit-
tymä, joka edustaa pientä vähemmistöä vuoden 2011
ehdokkaista mutta johon kuuluu näkyviä maahan-
muuttokriittisiä kaupunkilaisia miesehdokkaita,
kuten Jussi Halla-aho ja Suomen Sisun entinen pu-
heenjohtaja Teemu Lahtinen. Tämä ryhmittymä on
puolueen valtavirrasta poiketen talouskannoiltaan
oikeistolainen. Oikeuttamisanalyyttisesti huomion-
arvoista oli niin maahanmuutto- kuin tuloerokan-
tojen perusteleminen taloudellisen tehokkuuden
keinoin, mikä on suomalaiselle poliittiselle kulttuu-
rille tyypillistä (esim. Lonkila 2011, Luhtakallio 2012,
Tuomas Ylä-Anttila 2010).
Perussuomalaisesta populismista
Perussuomalaiset itse kuvailevat ideologiaansa po-
pulistiseksi, ottaen usein haukkumasanana pidetyn
käsitteen omaan käyttöönsä. Heille populismi tar-
koittaa ”kansan suosioon perustuvaa demokratiakä-
sitystä elitistisen eli byrokraattisen demokratiakäsi-
tyksen sijaan” (PS 2011, 6). Itse asiassa puolueen oma
populismin määritelmä on lähellä sitä, mitä popu-
lismintutkijat käsitteellä tarkoittavat: ”hyvän” kansan
ja ”pahan” eliitin väitettyä vastakkaisuutta (esim.
Canovan 1999; Laclau 2005a, 2005b; Mudde 2000,
2004, 2007; Taggart 2004; Wiberg 2011b). Nykyisis-
sä eurooppalaisissa populismin ilmentymissä ”kan-
sa” tavallisesti määritellään juuri nationalistisesti,
syntyperän kautta (Mudde 2004, 549), vaikka mui-
takin vaihtoehtoja olisi: esimerkiksi vasemmistopo-
pulismille tyypillinen kansan käsittäminen luokkana.
Perussuomalaiset määrittelevät populistisen demo-
kratiakäsityksensä ”kansanvaltana”, jossa ”kansa”
viittaa juuri suomalaisuuteen. Heille demokratia on
yhtenäisen kansakunnan rajoittamatonta suvereni-
teettia:
Populismi ei ole yleismaailmallinen aate, kuten so-
sialismi ja kapitalismi, vaan se on aina sidonnai-
nen kulttuuriin ja kansanluonteeseen – – [V]ain
ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman,
muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikui-
nen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti
ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan. (PS 2011,
7.)
Tämä kansakunnan kautta määritelty populismi
ei ole aina ollut puolueelle yhtä merkittävässä ase-
massa kuin nyt, vaan perussuomalaisten ”kansa”
määriteltiin aiemmin myös luokan kautta, vähäosai-
siksi ja sorretuiksi. Samalla kun kansakunnan mer-
kitystä on korostettu entisestään, vielä eduskunta-
vaaliohjelmaa 2007 hallinnutta vasemmistopopulis-
tista köyhän kansan ja rikkaan eliitin vastakkainaset-
telua on hillitty. (Tuomas Ylä-Anttila ja Tuukka
Ylä-Anttila, ilmestyy.) Samalla kansan viholliseksi
määriteltävä eliitti on perussuomalaisten teksteissä
pitkälti vaihtunut kotimaan ”rötösherroista” Euroo-
pan unioniin sekä monikulttuurisuuden ja vapaan
liikkuvuuden puolustajiin.
Populistisessa demokratiakäsityksessä politiikan-
teon tulisi mahdollisimman suoraan ilmentää ”kan-
san tahtoa” ilman ylimääräisiä välikäsiä (esim. Wi-
berg 2011b). Tuo ”kansan tahto” ei populistien mie-
lestä niinkään synny julkisen järjenkäytön ja delibe-
raation kautta (esim. Habermas 2004 [1962]) tai
esimerkiksi herää ideologisen opin seurauksena
marxilaiseen tapaan luokkatietoisuudeksi, vaan po-
pulismi väittää rousseaulaisen yleistahdon kumpu-
avan suoraan kansalaisten omastatunnosta: ”Kyllä
kansa tietää.” Kuitenkin puoluejärjestelmässä toimi-
vien populistien on tavalla tai toisella puhuteltava
äänestäjiä. Huolimatta heidän vaatimastaan mah-
dollisimman suorasta yhteydestä kansan omantun-
non ja päätösten välillä julkinen keskustelu on kes-
keinen osa demokratiaa. Vaalikone on uudehko
194 Tuukka Ylä-Anttila
väline, joka tarjoaa ehdokkaille väylän puhua suoraan
äänestäjille sekä aineiston tälle tutkimukselle.
Aineistona vaalikoneen avoin data
Vaikka puoluetutkimuksessa käytetään suhteellisen
laajalti aineistoina puolue- ja vaaliohjelmia sekä
muita puoluetoimiston siunaamia julkaisuja, voidaan
niiden käyttöä etenkin nuoren populistipuolueen
tapauksessa myös kritisoida. Kuinka edustava kuva
esimerkiksi perussuomalaisista todella välittyy viral-
listen linjanvetojen perusteella? Puolueen ehdokas- ja
toimijajoukko on laaja, ja hajontaa on enemmän
kuin vakiintuneissa suurissa puolueissa, kuten to-
dettua. Monet ehdokkaat ovat poliittisesti kokemat-
tomia eivätkä noudata kaikessa puolueen virallista
linjaa. Silti he osallistuvat puolueen julkisuuskuvan
ja sen julkilausutun ideologian muotoiluun sekä
suoraan keskusteluun äänestäjien kanssa. Puolue-
toimiston hyväksymät ohjelmat ovatkin vain osa
puolueen jäsenineen, ehdokkaineen ja kannattajineen
tuottamaa poliittista materiaalia. Myös media-ai-
neistoissa on ongelmansa, sillä juuri populistiset
puolueet tyypillisesti syyttävät valtamediaa mielipi-
teidensä vääristelystä tai suittensa tukkimisesta, oli-
vat syytökset sitten perusteltuja tai eivät.
Näiden ongelmien välttämiseksi käytän aineisto-
na perussuomalaisten vuoden 2011 eduskuntavaa-
liehdokkaiden vastauksia Helsingin Sanomien Vaa-
likoneessa. Vaikka vaalikoneet ovat Suomessa erityi-
sen suosittuja ja laajalti käytettyjä (Mykkänen 2011,
17), niihin liittyvä tutkimus on toistaiseksi keskittynyt
tutkimaan juuri niiden käyttöä äänestäjien näkökul-
masta (esim. Haukio 2012; Jaakola 2012; Ruusuvirta
2012; Vähämaa 2012) sen sijaan, että niiden tuottama
tieto ehdokkaista otettaisiin tutkimusaineistoksi. Vaa-
likoneen sivutuotteena syntyy kattavahko kysely-
aineisto ehdokkaiden mielipiteistä ja perusteluista.
Helsingin Sanomat on vuoden 2011 eduskuntavaa-
leista lähtien julkaissut vaalikoneistaan tämän aineis-
ton niin sanottuna avoimena datana tutkijoiden ja
toimittajien vapaaseen käyttöön (HS 6.4.2011).
Vuoden 2011 eduskuntavaalikone koostui 31 ajan-
kohtaisesta poliittisesta monivalintakysymyksestä
sekä kommenttimahdollisuudesta vastauksen vapaa-
muotoista perustelua tai selventämistä varten. Valit-
sin tähän tutkimukseen aineistoksi kommenttien
muodostaman tekstiaineiston. Perussuomalaisten
238 ehdokkaasta 202 (85 %) jätti tekstimuotoisia
vastauksia. Vaalikoneen 31 kysymyksestä analysoin
tässä tutkimuksessa viisi, jotka jaottelen kolmeen
teemaan: talouteen, europolitiikkaan sekä kulttuuri-
ja arvokysymyksiin. Talouskysymyksiä edustivat
kysymys tuloeroista ja kysymys lapsilisistä. Oman
käsittelynsä saa kysymys euroalueen tukipaketeista.
Kulttuuri- ja arvokysymyksiin valitsin kysymykset
samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudesta sekä
maahanmuuttopolitiikasta. Näin rajatun aineiston
laajuus on noin 25 000 sanaa tai 150 A4-arkkia. Vaik-
ka vaalikone on Helsingin Sanomien laatima ja jul-
kaisema, vapaatekstikommentteja ei ole toimitettu,
vaan ne antavat ehdokkaiden puhua suoraan äänes-
täjille ilman median tai puoluebyrokratian rajoituk-
sia. Vaalikoneessa siis korostuu vaalien luonne jul-
kisen poliittisen keskustelun avaintapahtumana, ja
se sopii erityisesti populistisen puolueen vaatimuk-
seen suorasta linkistä äänestäjien ja puolueen välillä.
Maantieteellistä tarkastelua varten jaoin ehdok-
kaat heidän kotikuntiensa (Oikeusministeriö 2011)
mukaan perustuen tilastolliseen kuntaryhmitykseen
(Tilastokeskus 2011b). Ryhmitys jakaa Suomen kun-
nat ”kaupunkimaisiin”, ”taajaan asuttuihin” ja ”maa-
seutumaisiin kuntiin”. Tilastokeskukselle ”taajaan
asutuksi kunnaksi” riittää, että 60 % kunnan väes-
töstä asuu vähintään 200 hengen taajamissa, jotka
nekin voivat olla vain 200 hengen ”asutuskeskittymiä”
(Tilastokeskus 2008). Siispä yhdistin tämän ”keski-
ryhmän” kunnat maaseutumaisiin kuntiin. Listat
kuhunkin ryhmään luokitelluista kunnista ovat saa-
tavana Tilastokeskuksen verkkosivuilta (Tilastokes-
kus 2011b).
Näin jaoteltuina 202 vastaajasta kaupunkimaises-
sa kunnassa asui 131 (65 %) ja maaseudulla 71
(35 %). Maaseudun ehdokkaat ovat kaupunkilaisia
vanhempia ja vähemmän koulutettuja, kuten maa-
seudun väestö Suomessa ylipäänsä (Tilastokeskus
2010, 2011c), ja hieman suurempi osa heistä on mie-
hiä kuin kaupunkilaisehdokkaista. Nämä seikat se-
littävät osin kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden
välisiä eroja. Vastaajien jakauma sukupuolittain ja
asuinkuntaryhmittäin on esitetty taulukossa 1.
Aineistossa on toki myös rajoitteensa. Ensinnäkin
ei ole taattua, että jokainen ehdokas on tosiasiassa
vastannut kyselyyn itse. On mahdollista, että esimer-
kiksi paikallisyhdistykset ovat antaneet ohjeita vas-
taamiseen tai jopa vastanneet ehdokkaiden puolesta.
Sama varaus kuitenkin koskisi mitä tahansa kysely-
tutkimusta, ja ainakin aineisto on vähemmän puo-
luetoimiston kontrolloima kuin puolueohjelmat.
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 195
Kunkin ehdokkaan mielipiteet ja kirjoitustyyli myös
viittaavat siihen, että ehdokkaat todella ovat vastan-
neet kyselyyn omakätisesti ja vapaasti. Tilanne toki
saattaa muuttua tulevissa vaalikoneissa, kun perus-
suomalainen puolue ammattimaistuu ja institutio-
nalisoituu entisestään. Vaalikoneetkin todennäköi-
sesti saavat enemmän ja enemmän huomiota niin
äänestäjien keskuudessa, mediassa kuin tutkimusai-
neistoinakin, mikä lisännee puolueiden halua halli-
ta ehdokkaiden vastaamista.
Toinen rajoite on tekstivastausten lyhyys. Vaaliko-
neen kysymykset koskevat hyvin tarkkarajaisia ai-
heita, ja niihin on valmiit vastausvaihtoehdot, joihin
lisätyt kommentit ovat usein vain lauseen tai parin
mittaisia. Tähän ongelmaan vastaan kahdella taval-
la. Ensinnäkin käsittelin vastaukset kysymys kerral-
laan, en vastaaja kerrallaan, niin että kaikkien vas-
taajien vastaukset kuhunkin viidestä kysymyksestä
muodostavat oman tekstikorpuksensa. Näin muo-
dostamastani viidestä tekstikorpuksesta toistuvien
teemojen ja niitä koskevien erojen paikallistaminen
on helpompaa kuin yksittäisen ehdokkaan vastauk-
sista olisi. Toiseksi käytän menetelmänä julkisen
oikeuttamisen analyysiä, joka sopii erityisesti tämän-
tyyppiseen aineistoon. Se ottaa lähtökohdakseen
sellaisten vaateiden analysoinnin, joissa toimija pyr-
kii perustelemaan kantaansa vetoamalla johonkin
julkisesti hyväksyttyyn yhteiseen hyvään. Esittelen
menetelmän seuraavaksi.
Menetelmänä julkisen oikeuttamisen analyysi
Vaalikoneen tekstikommenteissa esitetyt mielipiteet
ovat osa julkista poliittista keskustelua (esim. Ha-
bermas 2004 [1962]). Vaalit ovat keskustelun kriit-
tinen hetki, tilanne jossa vaihtoehdot punnitaan
(Boltanski ja Thévenot 1999, 359–361). Julkisen
oikeuttamisen analyysi (Boltanski ja Thévenot 2006
[1991], 1999; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila
2011; Thévenot 2007, 2011a, 2011b) tutkii poliitti-
sessa julkisuudessa esitettyjen argumenttien oikeut-
tamista näinä kriittisinä hetkinä. Oikeuttaminen
on argumenttien perustelemista jollain yhteisellä
hyvällä, jonka muiden keskustelun osapuolten odo-
tetaan tunnustavan. Julkisen oikeuttamisen analyy-
si siis ottaa lähtökohdakseen, että julkisessa keskus-
telussa esitettävät väitteet on perusteltava jollain
periaatteella, jotta ne näyttäytyisivät vastaanotta-
jalleen legitiimeinä eivätkä vain oman itsen tai
oman ryhmän edun ajamisena (Eranti 2014). Nämä
kulttuurisesti vakiintuneet oikeuttamismaailmat
ovat tavoiksi muodostuneita argumentin oikeutta-
misen perusteita (Boltanski ja Thévenot 2006
[1991], 67–71), joita käytetään vaihtelevalla ylei-
syydellä erilaisissa poliittisissa kulttuureissa ja ti-
lanteissa (esim. Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila
2011, 42–45).
Koska kukin oikeuttamismaailma edustaa jotain
yhteistä hyvää, on oikeuttaminen aina myös kannan-
otto siitä, mikä on yhteisölle hyväksi, tavoittelemisen
arvoista ja oikeudenmukaista (Boltanski ja Thévenot
2006 [1991], 65–67). Siksi tutkimalla oikeuttamista
tutkitaan aina politiikantekoa osana ympäröivää
poliittista kulttuuria: poliittiset puhujat valitsevat
argumentteja, joiden he ajattelevat ”purevan” kuu-
lijakuntaan. Tämä kertoo siitä, millaisena he käsit-
tävät politiikan ja legitiimit tavat tehdä sitä. Nämä
vakiintuneet keinot ovat erilaisia Suomessa kuin
vaikkapa Ranskassa tai Venäjällä (ks. esim. Lonkila
2011; Luhtakallio 2012; Tuomas Ylä-Anttila 2010).
Näin julkisen oikeuttamisen analyysi pyrkii kulttuu-
riseen herkkyyteen, ottamaan analyysissä huomioon
kansalliset tai muut erityisyydet. Tämä edistää tut-
kimusten vertailtavuutta.
Boltanski ja Thévenot (2006 [1991], 71) esittivät
ranskalaisessa julkisessa keskustelussa käytettävän
ainakin kuutta oikeuttamismaailmaa. Kodin maail-
man oikeutukset vetoavat vakiintuneisiin hierarkki-
siin järjestyksiin ja perinteisiin, kuten vaikkapa kan-
sallisuutta tai sukulaisuutta ylläpitäviin tapoihin (mt.,
90–98, 164–178). Markkinoiden maailmassa vapaan
vaihdannan laki, viime kädessä hinta, toimii oikeut-
tamisen perustana (mt., 78–79, 193–203). Teollisuu-
den maailman argumentit perustuvat järjestelmiin
ja prosesseihin, jotka toteuttavat ennalta asetetut
tavoitteet tehokkaasti (mt., 118–123, 203–211). Mai-
neen maailmasta käsin oikeutetaan kantoja silloin,
kun vedotaan suuren yleisön arvostukseen (mt.,
98–107, 178–185). Kansalaisuuden maailman väitteet
nostavat korkeimmaksi periaatteeksi yhteisön tahdon
noudattamisen (mt., 107–117, 185–193). Inspiraati-
Taulukko 1. Vastaajien jakauma sukupuolittain ja
asuinkuntaryhmittäin.
Miehiä Naisia Yhteensä
Kaupunki 84 47 131
Maaseutu 49 22 71
Yhteensä 133 69 202
196 Tuukka Ylä-Anttila
on maailma taas pohjautuu ulkopuolelta annettuun
valaistukseen (mt., 83–90, 159–164).
Suomalaiseksi esimerkiksi oikeutusten käytöstä
voidaan ottaa vaikkapa kuntaliitos. Kuntaliitosta
voidaan vastustaa esimerkiksi vetoamalla paikallisten
perinteiden säilyttämiseen (kodin maailma), kunnan
kilpailukykyisyyteen ”hyvistä veronmaksajista”
(markkinoiden maailma), palvelutuotannon tehok-
kuuteen (teollisuuden maailma), paikallisten julki-
suuden henkilöiden kantoihin (maineen maailma),
kuntalaisten yleiseen mielipiteeseen ja demokraat-
tisiin oikeuksiin (kansalaisuuden maailma) tai jopa
paikallisen taiteilijan työhön, jonka innoitus kum-
puaa paikallisidentiteetistä (inspiraation maailma).
Jotkut näistä esimerkeistä ovat todellisessa kun-
taliitoskeskustelussa käytettyjä argumentteja, kun
taas jotkut tuntuvat kaukaa haetuilta. Esimerkiksi
viimeiseksi mainittuja, inspiraatioon pohjautuvia
argumentteja ei suomalaisessa kuntaliitoskeskuste-
lussa juuri käytetä. Sen sijaan väittelyyn taidemuse-
on rakentamisesta ne saattaisivat liittyä olennaisesti.
Oikeutusten käyttö on siis sidottua käsillä olevan
tilanteen tarjoamiin kiinnepisteisiin, ja poliittisen
kiistatilanteen osapuolet käyttävät oikeutuksia ak-
tiivisesti tilanteeseen sovitellen (Boltanski ja Théve-
not 2006 [1991], 144–148). Tietyt oikeutukset sopi-
vat tiettyjen argumenttien oikeuttamiseen tietyssä
väittelyssä, ja nämä tavanmukaiset sovinnaisuudet
ovat kulttuurisidonnaisia, niitä käytetään eri tavoin
eri maissa (Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila 2011,
35, 44–45; Thévenot 2011a, 10, 12, 18). Julkisen oi-
keuttamisen analyysillä voidaan siis yksittäisten hen-
kilöiden, puolueiden tai ryhmittymien argumen-
toinnin kuvailun lisäksi kuvailla poliittisia kulttuu-
reita sekä vertailla niitä.
Vaikka oikeuttamismaailmat ovat kulttuurisidon-
naisia, kulttuuri ei toki ole toimintaa absoluuttises-
ti määrittävä syy tai mikään pysyvä rakenne, vaan
jokainen oikeuttaminen rakentaa sitä. Toimijoiden
voidaan ajatella käyttävän poliittisen kulttuurin heil-
le tarjoamia työkaluja, kuten oikeuttamismaailmoja
(Luhtakallio 2012; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Antti-
la 2011, 37; Swidler 1986). Yhdynkin Niko Pyrhösen
(2013) sekä Elina Kestilä-Kekkosen ja Peter Söder-
lundin (2014) kritiikkiin populismin tutkimuksen
liiallisesta keskittymisestä populismin ”kysyntää”
edistäviin rakenteellisiin seikkoihin sekä ehdotukseen
keskittyä enemmän myös politiikan ”tarjontaan”, eli
poliittiseen toimintaan, jossa tuotetaan äänestäjille
vaihtoehtoja. Valitsemassani teoreettisessa näkökul-
massa politiikka ei kuitenkaan rajoitu vain puoluei-
den valitsijoille tuottamaan ”tarjontaan” ja valitsi-
joiden rakenteellisesti määräytyvään ”kysyntään
(esim. Eatwell 2003; Mudde 2007, 201–276), vaan
oletan, että kaikilla on kyky esittää poliittisia ja mo-
raalisia väitteitä ja arvioida niitä (Boltanski ja Théve-
not 2006 [1991], 10–12; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-
Anttila 2011, 37). Poliittinen keskustelu on vuoro-
vaikutteista toimintaa, jossa jaottelu ”kysyntään” ja
”tarjontaan” on turhan yksinkertaistava. Äänestäjät
eivät vain valitse ”tarjotuista” vaihtoehdoista vaan
myös osallistuvat julkiseen keskusteluun vastaamal-
la gallupeihin, kirjoittamalla keskustelupalstoille ja
väittelemällä keskenään. Vakuuttavat puheenvuorot
vakiintuvat. Äänestäminenkin on puheenvuoro, joka
vaikuttaa tulevaan poliittiseen keskusteluun.
Poliittinen keskustelu ei toki myöskään rajoitu
Boltanskin ja Thévenot’n ranskalaisen keskustelun
pohjalta muotoilemaan kuuteen kategoriaan. Oi-
keuttamismaailmoja vakiintuu ajoittain lisää – esi-
merkkinä ympäristön monimuotoisuutta puolusta-
va ekologian maailma, joka viime vuosikymmeninä
on laajalti noussut vakiintuneen oikeutuksen ase-
maan (Latour 2003; Thévenot ym. 2000, 256–263).
Lisäksi kaikki poliittinen toiminta ei ole sellaista
oikeuttamista, jossa pyrittäisiin vakuuttamaan toinen
osapuoli jostain kannasta vetoamalla johonkin yh-
teiseen hyvään. Esimerkiksi tunteellinen vetoaminen
kansallisiin symboleihin kuten lippuun tai lauluun
sellaisella tavalla, jonka vain toinen yhteisen kansal-
listunteen jakava ymmärtää ja joka tekee keskuste-
luun osallistumisesta mahdotonta vaikkapa maa-
hanmuuttajille, ei ole julkista oikeuttamista (Théve-
not 2011a, 14–16; Tuukka Ylä-Anttila 2014). Sitä ei
ole myöskään puhdas oman edun ajaminen ilman
näkemystä jaetusta yhteisestä hyvästä, kun vaikkapa
asukkaat vastustavat yleishyödyllistä kaavamuutosta
omien asuntojensa hinnanlaskuun vedoten (Eranti
2014; Thévenot 2011a, 12–14).
On huomattava, että kun vakiintuneet oikeutta-
misen tavat käsitetään edellä esitetyllä tavalla ”kult-
tuuriseksi työkalupakiksi” (Luhtakallio 2012; Swid-
ler 1986), on perussuomalaisten pääosin melko
kokemattomilla ehdokkailla käytössään eri kokoelma
työkaluja kuin suurten puolueiden urapoliitikoilla
– he siis vetoavat eri oikeuttamismaailmoihin ja käyt-
tävät suomalaisessa politiikassa epätyypillisiä argu-
mentoinnin tapoja. Toisaalta heidän uskottavuudel-
leen voi olla haitaksi, etteivät he välttämättä puhu
totutunlaista ja vakiintunutta politiikan kieltä, toi-
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 197
saalta se voi olla heille myös etu vakiintuneista puo-
lueista erottautumisessa. Juuri näiden vakiintuneiden
tapojen tutkimiseen oikeuttamisanalyysi tähtää.
Esimerkiksi Lonkila (2011) havaitsi tutkimukses-
saan helsinkiläisten kaupunkiaktivistien vetoavan
tavallisemmin yleiseen tehokkuuteen, siinä missä
pietarilaiselle vastaavalle liikkeelle henkilökohtaisiin
siteisiin, kuten puiston tuttuuteen ja kodinomaisuu-
teen, vetoaminen oli legitiimimpää. Samoin Luhta-
kallion (2012) mukaan taloudelliseen rationaalisuu-
teen vetoaminen oli suomalaisten aktivistien kes-
kuudessa tavallista, kun ranskalaiset vetosivat use-
ammin kansalaisuuden ja oikeudenmukaisuuden
periaatteisiin, totuttujen kulttuuristen tapojen mu-
kaisesti.
Suomalaiselle poliittiselle kulttuurille näyttäisi
siis olevan ominaista ainakin tehokkuuteen vetoa-
misen korostunut asema (Luhtakallio ja Tuomas
Ylä-Anttila 2011, 44–45). Siksi julkisen oikeuttamisen
analyysi sopii suomalaisen populismin tutkimukseen
erityisen hyvin, ottaen huomioon sen pyrkimyksen
paljastaa vakiintuneita mutta kenties huomaamat-
tomia, pinttyneitä tapoja suomalaisessa poliittisessa
keskustelussa sekä populistisen puheen eroavuuden
niistä. Populismihan tyypillisesti kyseenalaistaa asi-
antuntijavaltaa ja pitää kansalaisten omaatuntoa
keskeisimpänä legitimiteetin lähteenä, sen sijaan että
politiikka olisi hallinnon tehokkuuteen pyrkivää
”asioiden hoitamista” (esim. Canovan 1999; Mudde
2004), kuten se suomalaisessa konsensuskulttuuris-
sa usein käsitetään. Populismin oletus totuudesta
”kansan sisimmässä” on myös jännitteinen julkisesti
keskustelevan demokratian ideaalin kanssa, ja onkin
oletettavissa, että perussuomalaiset käyttävät julkis-
ta sfääriä eri tavalla kuin mihin suomalaisessa puo-
luepolitiikassa on totuttu.
Talous ja tulonjako
Tulonjakoon, verotukseen ja sosiaaliseen oikeuden-
mukaisuuteen liittyvien kysymysten on väitetty ole-
van toissijaisia uusille oikeistopopulistipuolueille,
jotka keskittyvät niiden sijaan elämänarvoihin ja
kansainvälisyyden ongelmiin (Eatwell 2003, 52–56;
Rydgren 2007, 246). Kuitenkin perussuomalaisia on
pidetty ”duunaripuolueena, joka paikallistuu va-
semmisto–oikeisto -akselilla jokseenkin selkeästi
vasemmalle (Grönlund ja Westinen 2012, 171; HS
20.4.2011). Onko puolueen maalais- ja kaupunki-
laisehdokkaiden tai mies- ja naisehdokkaiden välil-
lä löydettävissä eroja näissä teemoissa? Onko siis
puolueen sisällä suuntauksia, joiden kannatus on
maantieteellisesti tai sukupuolittain jakautunutta?
Ensimmäinen valitsemistani kahdesta tulonjakoai-
heisesta kysymyksestä kuului: ”Tuloerot ovat kasva-
neet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nope-
asti. Miten siihen pitäisi suhtautua?” Jaottelemani
kannat ja niiden oikeutukset esitetään taulukossa 2.
1
Perussuomalaisten vastaukset kysymykseen tu-
loerojen kasvamisesta olivat voimakkaan kriittisiä.
Tavallisesti tuloerojen kaventamista perusteltiin kan-
salaisuuden maailmalla eli sosiaalisella oikeudenmu-
kaisuudella. Siitä kuitenkin erottuivat populistisina
erityisesti köyhien kurjuutta korostavat sekä rikkaan
eliitin ylenpalttista vaurautta ja ahneutta korostavat
Taulukko 2. Oikeutukset kysymykseen tuloeroista (%).
Kaupunki
(N=98)
Maaseutu
(N=48)
Erotus
(K-M)
Miehet
(N=98)
Naiset
(N=48)
Erotus
(M-N)
Tuloeroja vastaan:
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus 37 60 -24** 39 56 -17*
Köyhyys 26 31 -6 19 44 -24**
Eliitinvastaisuus 14 25 -11 18 17 +2
Yhteiskuntarauha 18 21 -3 19 19 +1
Kansakunnan yhtenäisyys 910 -1 10 8+2
Tuloerojen puolesta:
Kilpailu kannustaa 9 6 +3 12 0+12*
** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.
198 Tuukka Ylä-Anttila
argumentit. Nämä esiintyivät usein yhdessä mutta
myös erikseen. Tällaiset kansan ja eliitin vastakkain-
asettelulle perustuvat argumentit ovat suoraa histo-
riallista jatkumoa SMP:n ”rötösherrat kuriin” -reto-
riikalle ja ovat tyypillistä suomalaista poliittista
keskustelua provokatiivisempia.
Lisäksi tuloerojen kaventamista vaadittiin kansa-
laisuuden ja teollisuuden maailman oikeuttamista
yhdistäen väittämällä sen takaavan yhteiskunnan
sulavan toiminnan ja yhteiskuntarauhan, siis sitä
pidettiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäksi
tehokkuuskysymyksenä. Tuloerojen kaventamisen
väitettiin myös edistävän kodin maailmaan kuuluvaa
kansakunnan yhtenäisyyttä. Tuloeroja puolustanut
vähemmistö sen sijaan käytti perustelunaan mark-
kinoiden maailmaan kuuluvaa työmarkkinakilpailua:
on kannustettava korkeampaan asemaan hakeutu-
mista ja palkittava siihen pyrkivistä ponnisteluista.
Kansalaisuuden ja teollisuuden maailmojen yhdis-
täminen ”yhteiskuntarauha”-argumentissa on aiem-
man poliittisten kulttuurien tutkimuksen valossa
(esim. Luhtakallio 2012; Tuomas Ylä-Anttila 2010)
erityisen suomalainen oikeutus: tasa-arvo esitetään
tehokkuuskysymyksenä.
Seuraavassa lainauksessa yksi ehdokkaista käyttää
kaikkia edellä mainittuja perusteluja, paitsi että hän
käyttää kilpailukykyargumenttia puolustaakseen
tuloerojen kaventamista, ei niiden vapaata kasvua:
Kansa jakautuu yhä kiihtyvällä vauhdilla toi-
meentulotuen varassa eläviin [köyhyys] ja huip-
pumenestyjiin [eliitinvastaisuus], jotka eläköity-
vät noin 60 vuotiaina kultaisten kädenpuristusten
kera ja jäävät nauttimaan satojen tuhansien vuo-
tuisista eläkkeistään [sosiaalinen oikeudenmu-
kaisuus]. – – Parhaillaan tiedotusvälineistä tulvii
surullisia esimerkkejä Afrikan maista, joissa kan-
sa on rynnännyt kaduille hakemaan oikeuksiaan
[yhteiskuntarauha]. Suomi pysyy yhtenäisenä
[kansakunnan yhtenäisyys] ja kilpailukykyisenä
[kilpailu] vain jos pystymme kuromaan umpeen
kansaa jo huolestuttavasti jakavat tuloerot. (Reijo
Hongisto, 49, Vimpeli.)
Kilpailukykyargumentin huomattavasti yleisem-
pi käyttötapa oli kuitenkin tuloerojen puolesta.
Nämä vastaajat esittivät tuloerojen palkitsevan yk-
silöä menestyksestä ja työnteosta ja siten edistävän
työmarkkinakilpailua positiivisella tavalla. He muo-
dostivat pienen oikeistolaisen vähemmistön verrat-
tuna yleiseen tuloerojen kasvua vastustavaan linjaan.
Tähän 12 vastaajan ryhmään kuuluivat muiden mu-
assa maahanmuuttokriitikot Jussi Halla-aho ja Suo-
men Sisun entinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen.
Nuivan vaalimanifestin 13 allekirjoittajasta tähän
talousoikeistolaisten joukkoon mahtuvat myös Heik-
ki Luoto, Johannes Nieminen, Pasi Salonen ja Fred-
dy van Wonterghem. Tämän kysymyksen perusteel-
la näyttäisi siis alustavasti siltä, että puolueen ehdok-
kaista paikannettu oikeistoryhmä vastaa osin Nuivan
vaalimanifestin allekirjoittajia. Lisäksi siihen kuuluu
ainakin tässä kysymyksessä Tom Packalén, joka kan-
sanedustajana on tullut tunnetuksi tiukan oikeisto-
laisista kannoistaan. Esimerkistä kilpailua korosta-
vasta oikeistolaisesta kannasta toimii seuraava laina-
us:
Pidän lähtökohtana sitä, että kouluttautumisesta
sekä sijoittumisesta hyväpalkkaiseen työhön työ-
elämässä ei tulisi rangaista. Mikäli yksityisillä
voittoa tavoittelevilla yrityksillä on varaa maksaa
Suomessa korkeita palkkoja, minulle se käy. (Toni
Paussu, 40, Helsinki.)
Huomionarvoista on, että sosiaalisen oikeuden-
mukaisuuden argumenttia tuloerojen kaventamisek-
si käytti huomattavasti suurempi osuus maaseudun
ehdokkaista kaupunkilaisehdokkaisiin nähden. Se
oli myös selkeästi suositumpi argumentti nais- kuin
miesehdokkaiden keskuudessa. Erityisesti köyhim-
pien ahdingosta huolestunutta argumenttia puoles-
taan käytti naisehdokkaista jopa yli kaksinkertainen
osuus miesehdokkaisiin nähden. Vasemmistopopu-
listisesta suuntauksesta etenkin puolueen maaseu-
tuehdokkaiden ja naisehdokkaiden parissa löytyi siis
merkkejä, kun taas kilpailukykyä korostavat oikeis-
tokannat olivat pääosin kaupunkilaismiesten alaa.
Seuraava valitsemani kysymys kuului: ”Lapsilisää
maksetaan jokaisesta Suomessa asuvasta lapsesta 17
ikävuoteen asti riippumatta vanhempien tulotasos-
ta. Mitä lapsilisille pitäisi tehdä?” Vastaajien luoki-
tellut mielipiteet ja niiden oikeutukset esitetään
taulukossa 3.
Lapsilisän tulevaisuutta käsittelevä kysymys sai
pääosin samankaltaisia vastauksia kuin ensimmäi-
senä käsitelty tuloerokysymys. Suurin erittelemäni
ryhmä piti lapsilisää hyvänä käytäntönä mutta kan-
natti sen leikkaamista rikkailta oikeudenmukaisuu-
den nimissä. Hieman pienempi osa vastaajista ko-
rosti sen sijaan lapsilisän merkitystä köyhimpien
ahdingon helpottamisessa. Kuten edellisessäkin
kysymyksessä, nämä perustelut esiintyivät usein yh-
dessä, mutta myös erikseen.
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 199
Köyhän lapsella lapsilisä käytetään vaatteisiin,
kenkiin ja yleiseen toimeentuloon. Rikkaan lap-
sella lapsilisä voidaan laittaa säästöön kasva-
maan korkoa ja odottamaan aikaa, jolloin lapsel-
la on rahan tarvetta esimerkiksi opiskeluun. Juuri
näin rikkaus siirtyy sukupolvelta toiselle. – – EI
OLE OIKEIN! (Sirkka-Liisa Papinaho, 60, Ori-
mattila.)
Esimerkiksi yllä oleva vastaus rakentaa populis-
tista vastakkainasettelua köyhän kansan ja rikkaan
eliitin välille. Kolmanneksi yleisin kanta sen sijaan
puolusti tasasuuruista lapsilisää universaalina etuu-
tena kaikille kansalaisuuden maailman hengessä:
Lapsilisä on pysyvä arvo, eikä sitä mitata kateu-
della. (Kari Tykkyläinen, 57, Pudasjärvi.)
Vasemmistopopulistiset, eliitinvastaiset tai köy-
histä huolehtivat perustelut olivat odotetusti ylei-
sempiä maaseudulla SMP:n perinteen jatkumona.
Erityisesti naisehdokkaat puolustivat jälleen vähä-
osaisia. Sen sijaan vain miehet esittivät sellaisia kon-
servatiivisen kansallismielisiä kantoja, jotka puolus-
tivat lapsilisää ”palkintona” tai ”kannustimena” lap-
sen hankkimisesta, joka uusintaa ja ylläpitää vahvaa
kansakuntaa. Nämä vastaajat usein näkivät lapsilisän
sukupuolinormatiivisesti ”synnytyspalkkiona äidil-
le” tai jopa sukupuoleen perustuvana kansallisvel-
vollisuutena, siinä missä asepalvelus miehille:
Lapsilisä on palkkio lapsen tekemisestä joka an-
netaan jokaiselle äidille. – – Suomi Tarvitsee Suo-
malaisia (Heimo Peltola, 67, Loppi.)
Vain viisi ehdokasta esitti tähän kysymykseen kil-
pailukykyyn perustuvia oikeistolaisia markkinoiden
maailman perusteluja, joissa joko vastustettiin lap-
silisän progressiota tai lapsilisää ylipäätään, koska
tulonsiirrot passivoivat eivätkä kannusta tavoittele-
maan korkeampia tuloja. Kaikki viisi tätä taloudel-
lista kilpailuargumenttia kannattaneet olivat kau-
punkilaisia ehdokkaita, joukossaan Nuivan vaalima-
nifestin allekirjoittajat Jussi Halla-aho ja Teemu
Lahtinen, jotka jälleen erottuvat puolueen valtavir-
rasta taloudellisia kannustimia vaativilla oikeistolai-
silla mielipiteillään, vahvistaen kuvaa ehdokkaiden
joukosta erottuvasta oikeistoryhmästä.
Jos lapsilisät porrastettaisiin vanhempien tulojen
mukaan, kasvavat palkkatulot eivät merkitsisi
reaalitulojen kasvua, koska vastaavasti lapsilisät
pienenisivät. Tällöin ajauduttaisiin kannustin-
loukkuun, jossa lisätyön tekemistä ei palkittaisi.
(Jussi Halla-aho, 39, Helsinki.)
Oikeuttamisen sosiologian kannalta tarkastelta-
essa vastauksia tuloerokysymykseen ja lapsilisäkysy-
mykseen nähdään erityisesti kansalaisuuden maail-
man oikeutuksia, jotka siis korostavat universaalisia
sosiaalisia oikeuksia politiikanteon lähtökohtana
tyypillisen vasemmistolaiseen tapaan. Molempien
kysymysten kolme useimmin esiintynyttä luokkaa
kuuluvat tähän maailmaan. Näitä olivat tuloeroky-
symyksessä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden argu-
mentti tuloerojen kaventamiseksi sekä erityisesti
köyhyyttä ja eliitinvastaisuutta korostaneet muotoi-
lut tästä. Myös lapsilisäkysymyksen tapauksessa löy-
sin vastaavat köyhyys- ja eliitinvastaisuusargumentit
sekä lapsilisää universaalina, kaikille kansalaisille
kuuluvana etuutena tukeneen argumentin. Kansa-
laisuuden maailman arvoja ovat tasavertaisuus, so-
lidaarisuus, kansan tahto ja yhteinen hyvinvointi. Ei
olekaan yllättävää, että perussuomalaiset käyttävät
Taulukko 3. Oikeutukset kysymykseen lapsilisästä (%).
Kaupunki
(N=92)
Maaseutu
(N=49)
Erotus
(K-M)
Miehet
(N=96)
Naiset
(N=45)
Erotus
(M-N)
Lapsilisien puolesta:
Eliitinvastaisuus 28 49 -21* 35 36 0
Köyhyys 23 39 -16* 22 42 -20*
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus 29 18 +11 25 27 -2
Kansakunnan elinvoimaisuus 410 -6 90+9*
Lapsilisiä vastaan:
Lapsilisä passivoi 5 0 +5 42+2
** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.
200 Tuukka Ylä-Anttila
tällaisia argumentteja erityisen yleisesti perusteluina
tulonjakokysymyksiin, etenkin maaseudulla. Bol-
tanskin ja Thévenot’n (2006 [1991], 107–117) mu-
kaan kansalaisuuden maailma nimittäin perustuu
Rousseau’n filosofiaan ja yleistahdon käsitteeseen,
jota on pidetty myös vaikuttimena maalaispopulis-
tiselle ideologialle (MacRae 1969).
Erityisesti eliitin tai vähäosaisten epäoikeuden-
mukaisia asemia korostavat argumentit ovat popu-
listisia versioita kansalaisuuden maailman oikeutuk-
sista. Eliitinvastaisuus koettelee kuitenkin oikeutta-
misen rajoja, ottaen huomioon sen ”meidän” ja
”muihin” erottelevan luonteen. Se on jännitteessä sen
oikeuttamisteorian oletuksen kanssa, että oikeutuk-
set vetoavat johonkin universaaliin ”yhteiseen hy-
vään”. Palaan tähän teemaan seuraavassa kysymyk-
sessä, joka käsittelee eurokriisiä.
Tuloerokysymyksessä esiintynyt yhteiskuntarau-
haan tai yhteiskunnan sulavaan toimintaan pohjau-
tuva oikeutus yhdistää kansalaisuuden maailmaan
teollisuuden maailmaa (Boltanski ja Thévenot 2006
[1991], 118–123). Siinä politiikka nähdään tuotan-
totaloudellisena toimintana, jonka peruskysymys on
”kuinka järjestää yhteiskunnallinen tuotanto mah-
dollisimman tehokkaasti?” Nämä vastaajat eivät
nähneet tasaista tulonjakoa ainoastaan oikeuden-
mukaisuuskysymyksenä vaan yhteiskunnan teknisten
toimintamekanismien takaamisena. Tämän voi tul-
kita kuvastavan tyypillistä suomalaista rationaalista
”asioiden hoitamiseen” pyrkivää politiikkakäsitystä
(esim. Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila 2011, 44–
45).
Markkinalogiikan puolestapuhujien ryhmä oli
leimallisesti kaupunkilainen ja miesvaltainen. Se
kuitenkin muodosti vähemmistön kaupunkilaiseh-
dokkaistakin, joiden valtavirta oli tulonsiirtoja ja
-tasauksia puolustavaa. Naiset olivat erityisen vah-
vasti vähäosaisten puolustajia. Toistaiseksi siis vai-
kuttaisi siltä, että vasemmisto- ja oikeistosuuntauk-
sia puolueesta on todella löydettävissä ja ne ovat
maantieteellisesti ja sukupuolittain jakautuneita,
mutta vakiintunut oikeistoargumentteja kannattava
kaupunkilaismiesten ryhmittymä on varsin pieni
vähemmistö ainakin vuoden 2011 ehdokkaista.
Eurokriisi
Seuraavaksi tarkastelemani kysymys eurokriisistä ja
kriisimaiden tukipaketeista yhdistää kansantalou-
dellisia ja kansainvälisiä teemoja ja oli yksi eduskun-
tavaalien 2011 keskeisimmistä asiakysymyksistä
erityisesti perussuomalaisille. Monimutkaisesti muo-
toiltu kysymys kuului:
Suomi on muiden euromaiden mukana osallis-
tunut rahaliiton kriisimaiden pelastamiseen sa-
tojen miljardien eurojen tukipaketeilla. Keväällä
2010 Suomi sitoutui lainaamaan Kreikalle 1,6
miljardia euroa. Sen lisäksi Suomi lupasi taata
Euroopan vakausvälineen 750 miljardin lainaval-
miuksia tarvittaessa yli 8 miljardilla eurolla. Suo-
mi saattaa vielä joutua kasvattamaan takauslu-
paustensa määrää. Mikä seuraavista väittämistä
kuvaa parhaiten näkemystäsi?
Kommentoineet ehdokkaat vastustivat yksimie-
lisesti kriisimaiden rahallista tukemista, mutta tätä
perusteltiin eri tavoin, jotka luokittelin kolmeen
pääryhmään: kriisimaiden syyllistämiseen omasta
ahdingostaan, eliittien (etenkin pankkiirien) syyllis-
tämiseen sekä markkinoiden itsesäätelyä painotta-
vaan kantaan. Tämä viimeinen ryhmä korosti syyl-
listen etsinnän sijaan, että kriisimaiden tulee antaa
ajautua konkurssiin, koska tämä on markkinoiden
luonnollisen toiminnan mukaista. Nämä luokat esi-
tetään taulukossa 4.
Kriisimaita syyllistävissä populistisissa kommen-
teissa rakennettiin jyrkkä vastakkainasettelu pohjoi-
sen talouskuria noudattavien eli ”vastuullisten” tai
”järkevien” maiden – joista esimerkiksi Suomi ”nou-
si lamasta omin voimin” – ja etelän ”laiskureiden” ja
”huijareiden” välille. Nämä kansojen ominaispiirteet
esitettiin luonnollisina, itsestään selvinä, muuttu-
mattomina ja välttämättöminä. Monessa vastauk-
sessa kreikkalaiset ja muut etelän maiden kansalaiset
esitettiin jopa ”heille ominaisten” huijausten seu-
rauksena eliittiasemaan nousseina, suomalaisia rik-
kaampina ja hyvinvoivempina.
Kreikassa kansa on nauttinut ihanasta auringon-
paisteesta ja päässyt eläkkeellekin jo viisikymp-
pisenä valtionviroista. Meidänkö heidän hyvin-
vointinsa nyt pitää kansaa jatkamalla edelleenkin
työuria pitemmiksi kuin Kreikka vielä vararikon-
jälkeenkin??? (Sirkka Hänninen, 53, Helsinki.)
Osa vastaajista ei nähnyt vihollisena niinkään
kreikkalaisia ja muita kriisimaiden kansalaisia vaan
pankit ja niiden johtajat. Nämä ehdokkaat näkivät
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 201
kreikkalaiset kapitalistien uhreina siinä missä suo-
malaisetkin.
Nyt pelastettiin pankit ja kansalaiset näissäkin
maissa kärsivät. Niissä olisi jo ajat sitten pitänyt
kiristää vyötä vaikka se olisikin tuntunut kurjal-
ta mutta ehkä olisi vältytty ajautumasta tähän.
(Erkki Koskinen, 45, Turku.)
Kolmas ryhmä sen sijaan korosti markkinameka-
nismin kykyä ratkaista ongelmat ja varoitti puuttu-
masta sen toimintaan. Näiden ehdokkaiden mieles-
tä ongelmat ratkeavat parhaiten antamalla konkurs-
sikypsien valtioiden ajautua konkurssiin.
Tukipakettipolitiikka ei ole vain eettisesti väärin,
vaan se on myös huonoa talouspolitiikkaa. – –
Kreikka olisi aikanaan pitänyt päästää velkasa-
neeraukseen, johon se vielä joka tapauksessa jou-
tuu. (Simon Elo, 24, Espoo.)
EU:iin kohdistunut kritiikki esitti unionin lähin-
nä välineenä, toimimattomana järjestelmänä, joka
mahdollistaa Suomen rahojen epäoikeudenmukaisen
siirron joko etelän maille tai pankkieliitille. Sen pe-
russopimuksiin vedottiin positiivisessakin mielessä:
jos niitä olisi noudatettu, ongelmiin ei olisi joudut-
tu.
Kun tutkitaan näiden perustelujen jakautumista
kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden välillä, huo-
mataan, että etelän maita syypäinä pitää jotakuinkin
yhtä suuri osuus niin kaupunkilais- kuin maalaiseh-
dokkaistakin, ja sama pätee eliittejä vastustavaan
oikeutukseen. Sen sijaan markkinamekanismia ko-
rostaneet ehdokkaat ovat kaupunkilaisia miehiä, ja
heidän joukostaan löytyvät jälleen edellisistä kysy-
myksistä tutut markkinaliberaalit, myös Nuivasta
vaalimanifestista tutut Jussi Halla-aho ja Teemu
Lahtinen, tällä kertaa myös Olli Immonen sekä Jo-
hannes Nieminen. Kuva maahanmuuttokriittisen
siiven markkinaliberalismista siis vahvistuu. Myös
Tom Packalén oli jälleen tässä kysymyksessä mark-
kinamekanismin puolestapuhujien joukossa. Etelän
maiden omasta ahdingostaan syyttäminen oikeisto-
populistiseen tapaan oli miesehdokkailla lähes kak-
si kertaa yleisempi perustelu kuin naisilla. Aiempien-
kin kysymysten kohdalla naisehdokkaat olivat mie-
hiä useammin erityisesti köyhimpien puolella.
Kriisimaiden kansalaisten syyttäminen omasta
ahdingostaan sopii huonosti oikeuttamisteorian
siihen lähtökohtaan, että oikeutusten on oltava yleis-
tettävissä kaikkia koskevan yhteisen hyvän tasolle
(Boltanski ja Thévenot 2006 [1991], 74–82; Thévenot
2011b, 10–11). Tämä tarkoittaa sitä, että omaan
etuun vetoaminen toisen etua vastaan tai joidenkin
ihmisten luokitteleminen ”epäkelvoiksi” ei ole oi-
keuttamisteorian tarkoittamaa julkista oikeuttamis-
ta. Tällä tavoin oikeuttamisanalyysi käsitteellistää
eron sen ”kulttuurisen työkalupakin, johon Suo-
messa on totuttu, ja populismin välillä. Tavallisesti
parlamentaarinen keskusteleva politiikka varsinkin
Suomen kaltaisessa vakaassa demokratiassa pyrkii
juuri periaatteiden kiistoihin, ei henkilöön menevään
syyttelyyn. Populismi sen sijaan tuomitsee moraali-
sesti ja luokittelee ihmiset hyviin ja pahoihin, kuten
tässä tapauksessa osa perussuomalaisista tekee. Oi-
keistosiiven argumentit markkinamekanismien ky-
vystä järjestää itsensä parhain päin ovat tähän näh-
den sovinnaisia eivätkä niinkään populistisia perus-
teluja. (Tuukka Ylä-Anttila 2014.)
Homoadoptiot ja maahanmuutto
Perinteisen vasemmisto–oikeisto -akselin ylittävät,
elämänarvoihin, kulttuuriin ja suvaitsevaisuuteen
liittyvät kysymykset ovat populistisille puolueille
tavallisesti erityisen tärkeitä (Eatwell 2003, 52–56;
Rydgren 2007, 246). Maahanmuutto on näissä puo-
lueissa vahvassa erityisasemassa, joskaan niitä ei sovi
Taulukko 4. Oikeutukset kysymykseen eurokriisimaiden tukipaketeista (%).
Kaupunki
(N=82)
Maaseutu
(N=41)
Erotus
(K-M)
Miehet
(N=88)
Naiset
(N=35)
Erotus
(M-N)
Tukipaketteja vastaan:
Etelän maiden vastaisuus 38 37 +1 43 23 +20*
Eliitinvastaisuus 24 24 026 20 +6
Markkinamekanismi 11 0+11* 10 0+10*
** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.
202 Tuukka Ylä-Anttila
erheellisesti pitää ”yhden asian puolueina” (Mudde
1999), kuten jo tässäkin tutkimuksessa havaituista
vahvoista talouskannoista käy ilmi. Näistä syistä
käsittelen seuraavaksi vaalikoneen kysymyksiä liit-
tyen homoparien adoptio-oikeuteen ja maahan-
muuttoon. Kyselyn toinen kysymys kuului: ”Edus-
kunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa
parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareil-
le perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja
lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoli-
seen adoptioon?” Vastaajien kannat ja oikeutukset
esitetään taulukossa 5.
Vastaukset jakautuivat selkeästi adoptio-oikeutta
vastustavaan ja sen tietyin ehdoin sallivaan ryhmään.
Yleisin argumentti tässä kysymyksessä vetosi ”lapsen
oikeuksiin”, tavallisimmin muodossa ”lapsen oikeus
isään ja äitiin” tai ”lapsen oikeus on tärkeämpi kuin
vanhempien oikeudet”. Perustelu vastusti samaa su-
kupuolta olevien parien adoptio-oikeutta ja sen
taustalla on, että samaa sukupuolta edustavista van-
hemmista on lapselle jotain tarkemmin määrittele-
mätöntä haittaa.
Lapsen oikeudet isään ja äitiin ajavat homo/lesbo-
jen oikeuksien edelle. (Pekka Keto, 54, Varkaus.)
”Lapsen oikeus isään ja äitiin” toistui vastauksissa
mantran lailla, yleensä ilman sen tarkempaa perus-
telua, ja sitä onkin vaikea tulkita oikeutuksena. Ky-
seessä on enemmänkin juuri tähän kysymykseen
käytetty, tavaksi muodostunut vastaus, joka on niin
vakiintunut, ettei sen esittäjän tarvitse enää eritellä
sen taustalla vaikuttavia arvoja.
Jotkut vastaajat kuitenkin tarkensivat tätä oikeut-
ta siten, että se perustuu heteroperheen ”normaali-
uteen” tai homovanhemmuuden ”epänormaaliuteen.
Nämä vastaajat koodasin omaan luokkaansa. Perus-
telusta esiintyi lähinnä sosiaalista mutta myös bio-
logista normaaliutta korostavia versioita, ja normaa-
liudella oikeuttaminen esiintyi myös ilman mainin-
taa lapsen oikeuksista.
Kaksi urosta tai kaksi naarasta eivät pysty luon-
nossa lisääntymään keskenään. Kahden samaa
sukupuolta olevan henkilön parisuhteessa kasva-
minen on siis luonnoton elinympäristö lapselle ja
antaa myös vääristyneen kuvan kasvaville lapsille
ja nuorille. (Tero Järvelä, 42, Ulvila.)
Kolmas aineistossa toistunut homoparien adoptio-
oikeutta vastustanut argumentti oli tiukkaan uskon-
nollisuuteen perustuva kanta, jonka mukaan homo-
us on syntiä ja siten tuomittavaa, kuten seuraavassa
lainauksessa:
Uuden eduskunnan tulee kumota edellä mainittu
laki. Tällaista riettauden perikuvaa ei tule sallia
perhemuotona, sillä homous ja lesbous on syntiä.
(Ahti Moilanen, 54, Utajärvi.)
Kuitenkin myös seksuaalivähemmistöjen yhden-
vertaisia oikeuksia puolustavia kommentteja esiintyi
suhteellisen paljon, noin viidenneksellä kysymykseen
vastanneista.
Hyvä isä ja äiti on sellaista myös vieraalle lapselle.
Se, että on homoseksuaali, ei heikennä ihmisen
kykyä toimia vanhempana. – – Homoseksuaalit
ovat käyneet kovan taistelun hyväksytyksi tule-
misessa: siinä on koulua, joka varmasti antaa
näkemystä moneen asiaan eritavalla kuin umpi-
mielinen suvaitsemattomuus. (Arja Juvonen, 43,
Espoo.)
Mies- ja naisvastaajia vertailtaessa esiin nousee
etenkin miesvastaajien moninkertainen taipumus
Taulukko 5. Oikeutukset kysymykseen homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta (%).
Kaupunki
(N=82)
Maaseutu
(N=42)
Erotus
(K-M)
Miehet
(N=84)
Naiset
(N=40)
Erotus
(M-N)
Adoptio-oikeutta vastaan:
Lapsen oikeudet 39 40 -1 26 25 +1
(Epä)normaalius 24 26 -2 32 10 +22*
Homous on syntiä 2 7 -5 6 0 +6
Adoptio-oikeuden puolesta:
Vähemmistöjen oikeudet 22 14 +8 14 30 -16*
** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 203
korostaa heteroperheen ”normaaliutta” sekä puoles-
taan vastaparina tälle naisvastaajien kaksi kertaa
miesvastaajia yleisempi vetoaminen seksuaalivähem-
mistöjen kansalaisoikeuksiin. Perussuomalaisten
naisehdokkaat näyttäisivätkin homoadoptiokysy-
myksessä miesehdokkaita liberaalimmilta, kun taas
kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden ei juuri löydy
eroja.
Maahanmuuttokysymyksessä sen sijaan eroja löy-
tyy huomattavan vähän niin maantieteellisellä kuin
sukupuoliakselillakin. Maahanmuuttoaiheinen ky-
symys kuului: ”Vaalikaudella 2007–2011 Suomen
maahanmuuttopolitiikkaa kiristettiin useilla eri
päätöksillä. Millaista on mielestäsi Suomen nykyinen
maahanmuuttopolitiikka?” Oikeuttamisanalyysin
tulokset esitetään taulukossa 6.
Vastanneet perussuomalaisten ehdokkaat olivat
lähes poikkeuksetta maahanmuuttopolitiikan tiu-
kennuksen kannalla, lukuun ottamatta muutamia
hajakommentteja, jotka eivät ottaneet vahvaa kantaa
suuntaan tai toiseen. Maahanmuuttopolitiikan ki-
ristämistä perusteltiin kuitenkin erilaisin oikeutuk-
sin. Suurin vastaajista erottelemani ryhmä esitti
argumentteja, jotka vetosivat maahanmuuton las-
kennallisiin taloudellisiin vaikutuksiin, teollisuuden
maailmaan. Maahanmuutto nähtiin siis ennen kaik-
kea talouskysymyksenä tasa-arvo- tai ihmisoikeus-
perustelujen sijaan. Tavallisimmin tämä perustelu
näkyi puhuttaessa ”työperäisestä maahanmuutosta,
joka katsottiin vaikutuksiltaan positiiviseksi verrat-
tuna muuhun maahanmuuttoon. Useat vastaajat
kuitenkin myös eksplisiittisesti mainitsivat ”positii-
visten ja negatiivisten vaikutusten” laskemisen maa-
hanmuuttoa arvioitavissa. Nämä kannat esitettiin
ikään kuin neutraaleina ja epäpoliittisina, siten, että
maahanmuutto ei näyttäytynyt arvokysymyksenä
vaan ongelmana, johon on rationaalisesti löydettä-
vissä paras ratkaisu. Tämä on suomalaisessa politii-
kassa tyypillistä (esim. Lonkila 2011). Kuitenkin
kannat pohjasivat olennaisesti myös kansallisuus-
aatteeseen – tehtiinhän maahanmuuton hyödyt tai
haitat paljastava laskelma nimenomaan Suomen ja
suomalaisten kannalta. Laskelmia korostamalla voi-
daankin pyyhkiä näkyvistä laskelmien taustalla vai-
kuttavat ideologiset ennakko-oletukset.
Suomen maahanmuuttopolitiikan on oltava tiuk-
kaa sellaisen maahanmuuton osalta, jonka vaiku-
tukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset.
– – Sen sijaan Suomen on oltava avoin sellaiselle
maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neut-
raalit tai myönteiset. (Maria Lohela, 32, Turku.)
Tämä laskennallisia hyötyjä ja haittoja korostava
perustelu maahanmuuton rajoittamiselle liittyy oi-
keistopopulistipuolueille tyypilliseen tapaan linkittää
hyvinvointivaltion tulevaisuudesta käytävä keskus-
telu maahanmuuttokeskusteluun siten, että hyvin-
vointivaltion etuja pyritään rajaamaan vain synty-
peräisille kansalaisille (ks. esim. Kitschelt 1995;
Mudde 2000; Pyrhönen 2013). Hyvinvointivaltion
tulevaisuuteen vetoaminen on hyväksytympi tapa
perustella ulossulkevaa politiikkaa kuin suora vetoa-
minen syntyperään. Taloudellinen oikeutus olikin
selkeästi suositumpi kuin suora ”suomalaiset ensin
-argumentti. Silti laskelmat eduista ja haitoista tehtiin
aina nimenomaan (syntyperäisten) suomalaisten
kannalta, eli niiden taustalla oli kansallinen etu.
Maahanmuutto liitettiin myös usein tavalla tai
toisella rikollisuuteen. Nämä vastaajat joko näkivät
maahanmuuton lisäävän rikollisuutta tai korostivat,
että ainakaan rikoksiin syyllistyneiden maahanmuut-
tajien maassaoloa ei tarvitse hyväksyä. Rikollisuuden
esittäminen maahanmuutosta johtuvana ongelmana
näyttäisi olevan maaseudulla hieman kaupunkeja
Taulukko 6. Oikeutukset kysymykseen maahanmuuttopolitiikasta (%).
Kaupunki
(N=82)
Maaseutu
(N=41)
Erotus
(K-M)
Miehet
(N=86)
Naiset
(N=37)
Erotus
(M-N)
Kiristämisen puolesta:
Laskennalliset vvaikutukset 33 34 -1 33 35 -3
Rikollisuus 617 -11 911 -2
Suomalaiset ensin 710 -2 711 -4
Kulttuurien törmäys 410 -6 58-3
** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.
204 Tuukka Ylä-Anttila
yleisempää, vaikka maahanmuuttajat asuvat pääosin
kaupungeissa (TEM 2013, 36). Ero ei kuitenkaan ole
tilastollisesti merkitsevä.
Rikollisuus on lisääntynyt ulkolaisten liian helpon
maahan pääsyn takia. (Veikko Isoniemi, 62, Pol-
vijärvi.)
Hyvinvointivaltion kustannuksiin vetoava perus-
telu, suomalaisten ensisijaisuutta korostava perus-
telu ja rikollisten maahanmuuttajien pelko yhdis-
tyivät tässä perustelussa, jossa jopa suomalaiset
vankilat esitettiin suomalaisille kuuluvana oikeute-
na:
Suomessa olevat, vakavista rikoksista tai toistuvis-
ta rikoksista tuomitut ulkomaalaiset on saatava
pois maastamme. Mikäli he suorittavat tuomion-
sa suomalaisessa vankilassa, he kuormittavat tar-
peettomasti vankeinhoitolaitosta. Suomalainen
vankila on tarkoitettu pääsääntöisesti suomalai-
selle vangille. (Kari Kulmala, 45, Rääkkylä.)
Neljäntenä pääryhmänä ehdokkaiden kommen-
teista erottuivat ne, jotka vastustivat maahanmuut-
toa perusteenaan eri kulttuurien yhteensopimatto-
muus tai vaatimus ylipäätään olla sekoittamatta
kulttuureita. Tämä etnopluralismiksi kutsuttu aja-
tusmaailma on tavallinen eurooppalaisen populisti-
sen oikeiston parissa (Betz ja Johnson 2004; Spekto-
rowski 2003; Taguieff 1993). Etnopluralistinen dis-
kurssi puhuu kulttuureista rotujen sijaan, kuten on
yleisesti hyväksyttyä, mutta kulttuurit ymmärretään
siinä perinteisen rodun käsitteen tapaan toisistaan
erillisinä, perustavanlaatuisina, muuttumattomina
ja pysyvinä, sanalla sanoen siis ”luonnollisina. Näin
määriteltyjen kulttuurien moninaisuus on etnoplu-
ralistisessa ajattelussa biodiversiteettiin verrattaval-
la tavalla arvokasta sinänsä, ja niiden sekoittumista
on pyrittävä estämään. Etnopluralistinen ideologia
käy siis monikulttuurisuuden ideologiaa vastaan ja
johtaa käytännössä samoihin poliittisiin lopputu-
loksiin kuin perinteinen rotusyrjintä, mutta se on
perusteltu julkisessa keskustelussa hyväksyttäväm-
mällä tavalla.
Maahanmuuttajien on myös sopeuduttava suo-
malaiseen yhteiskuntaan. Siksi maahanmuuton
on suuntauduttava Suomeen sellaisista maista,
jotka ovat kielellisesti ja kulttuurillisesti lähellä
Suomea. Monikulttuurisuuden vaaliminen val-
tion toimesta on lopetettava. (Olli Immonen, 25,
Oulu.)
Tarkasteltaessa näiden maahanmuuttopolitiikan
oikeutusten yleisyyttä mies- ja naisehdokkaiden ja
toisaalta kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden jou-
kossa eroja on vaikea löytää. Ottaen huomioon että
etnopluralistinen puhe on maahanmuutonvastaisen
populistisen laitaoikeiston kärkiargumentteja nyky-
päivän Euroopassa ja Suomessa, tällaisten peruste-
lujen olisi voinut olettaa olevan tavallisimpia kau-
punkilaisten nuorten miesehdokkaiden parissa.
Aineistoni perusteella näyttää kuitenkin siltä, että
maahanmuuttokriittisyys leimaa koko puoluetta, ei
vain sen ”maahanmuuttokriittistä siipeä”. Tuo väi-
tetty siipi erottuu aineistostani talousoikeistolaisilla
kannoillaan, ei niinkään puolueen valtavirrasta poik-
keavilla maahanmuuttokannoillaan. Suomen Sisun
puheenjohtajaksi myöhemmin noussut Olli Immo-
nen kritisoi yllä lainatussa vastauksessaan kulttuu-
rien sekoittumista etnopluralistiseen tapaan, mutta
aiemmissa kysymyksissä oikeistoryhmään paikan-
netut Jussi Halla-aho ja Teemu Lahtinen eivät tehneet
niin vaan käyttivät taloudellisia perusteluja.
Talousargumentaatio onkin keino vastustaa maa-
hanmuuttoa suomalaisessa poliittisessa keskustelus-
sa varsin hyväksytyllä tavalla, samaan tapaan kuin
etnopluralistinen diskurssi toimii eurooppalaisessa
maahanmuuttovastaisessa keskustelussa perinteistä
rasismia legitiimimpänä tapana kyseenalaistaa mo-
nikulttuurisuus. Oikeuttamisanalyyttiset tutkimuk-
set ovat osoittaneet talous- ja tehokkuusargument-
tien suosion suomalaisessa politiikassa (Luhtakallio
2012, Lonkila 2011, Tuomas Ylä-Anttila 2010). Niitä
voidaan myös pitää tyypillisenä pohjoismaisten hy-
vinvointivaltioiden maahanmuuttokeskustelulle, ja
niiden suosiosta suomalaisessa maahanmuuton vas-
taisessa keskustelussa on jo näyttöä (Pyrhönen 2013).
Sillä, miten maahanmuuttovastainen mielipide oi-
keutetaan, on siis väliä – vetoamalla taloudellisiin
realiteetteihin argumentti voidaan kehystää Suomen
kontekstissa vakuuttavampaan muotoon. Esittämäl-
lä argumentti talousoikeutuksen muodossa se saa
eräänlaisen objektiivisuuden auran ja on nykyisessä
suomalaisessa poliittisen keskustelun kulttuurissa
vakuuttava ja vaikea vastustaa.
Kuitenkin vaikka argumentti esitetään taloudelli-
sena laskelmana, jotain jää aina laskelman ulkopuo-
lelle. Tässä tapauksessa laskelma tehdään (syntype-
räisten) suomalaisten näkökulmasta, eikä maahan-
muuttajien etua tai tilannetta oteta siinä huomioon.
Kodin maailma eli kansallisuuteen perustuva hierar-
kia siis vaikuttaa oikeutuksen taustalla, vaikka se
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 205
puetaan teollisuuden maailman ja markkinoiden
maailman yleisesti hyväksytyille kielille. Tunteita
herättävään maahanmuuttokysymykseen on legitii-
mimpää esittää laskennallisiin vaikutuksiin ja hin-
taan pohjautuvia argumentteja, koska ne etäännyt-
tävät kysymyksen ihmisistä ja heidän oikeuksistaan,
eikä niitä näennäisen ”objektiivisina” ole yhtä help-
po tuomita rasistisiksi.
Suuntauksia vai vakiintuneita ryhmittymiä?
Vaikka Rosen (1964) käsitteistössä ideologisista suun-
tauksista (tendency) erotetaan ryhmittymiksi (facti-
on) sellaiset, joita edustaa vakiintunut joukko polii-
tikkoja parlamentissa, voidaan suuntausten vakiin-
tumista henkilöryhmittymiksi ehdokasjoukossakin
tarkastella. Listasin ne ehdokkaat, jotka luokiteltiin
jossain kysymyksessä vasemmisto- tai oikeistosuun-
tausta edustaviksi, ja tarkistin, luokiteltiinko heidät
samoin muissa kysymyksissä. Jos samat henkilöt
edustavat vastaavaa ideologista suuntausta useissa
kysymyksissä, heidän voidaan katsoa muodostavan
vakiintuneen poliittisen ryhmittymän puolueen eh-
dokasjoukon sisällä. Kysymyksissä tuloeroista, lap-
silisistä sekä eurokriisistä erottui selkeästi talous- ja
tulonjakokannoiltaan vasemmistolaisia (taloudellis-
ta tasa-arvoa puolustavia) sekä oikeistolaisia (mark-
kinakilpailua puolustavia) suuntauksia. Vasemmis-
tolaisiksi luokiteltuja mielipiteitä vähintään yhteen
kysymykseen esitti 103 ehdokasta, joista 36 (35 %)
esitti sellaisia myös toiseen kolmesta kysymyksestä,
ja seitsemän2 (7 %) kaikkiin kolmeen. Talousoikeis-
tolaisia mielipiteitä esittäneisiin luokiteltiin vain 17
ehdokasta, joista kolme (18 %) esitti sellaisia myös
toiseen kysymykseen ja kaksi
3
(10 %) kaikkiin kol-
meen. Talousvasemmistolaisia kantoja jossain kysy-
myksessä esittäneistä 31 % oli naisia, mutta talous-
oikeistolaisiksi paikannetuista ei yksikään. ”Vasem-
mistolaisista” 21 (20 %) valittiin eduskuntaan ja
”oikeistolaisista” kolme4 (18 %). Perussuomalaisten
39 kansanedustajasta, jotka valittiin vuonna 2011,
siis 54 % paikannettiin tässä tutkimuksessa vähintään
yhdessä kysymyksessä vasemmistolaista kantaa edus-
taviksi ja 8 % oikeistolaista kantaa edustavaksi.
Tulosta ei voi tulkita niin, että 54 % perussuoma-
laisten eduskuntaryhmästä edustaisi laajemmin va-
semmistolaisia kantoja ja kahdeksan prosenttia oi-
keistolaisia, sillä aineistoni ei kata kaikkia perussuo-
malaisten kansanedustajia, ja luokitteluni perustuu
vain kolmeen kysymykseen. Kuitenkin tuloksista
voidaan tulkita niin puolueen ehdokkaiden valtavir-
ran kuin sen valittujen kansanedustajien edustavan
puolueen vasemmistolaista suuntausta talouskysy-
myksissä. Ehdokasjoukosta ei juuri löydy sisäisesti
koherentteja ryhmittymiä vasemmisto–oikeisto -ak-
selilla, sillä vain harvat vastasivat johdonmukaisesti
useampaan kysymykseen ”vasemmistolaisittain” tai
”oikeistolaisittain. Näyttäisikin siltä, että puolueen
ideologiset virtaukset on toistaiseksi tulkittava lä-
hinnä juuri suuntauksina, siis vakiintumattomina
ideologisina virtauksina, eikä tiettyihin henkilöihin
vakiintuneina ryhmittyminä. Puolueen pientä ta-
lousoikeistolaista vähemmistöä lienee kuitenkin
perusteltua pitää jokseenkin vakiintuneena ryhmä-
nä, ottaen huomioon että kyseessä on pitkälti maa-
hanmuuttokritiikistään tunnetuksi tullut kaupun-
kilaismiesten joukko, joista moni oli myös Nuivan
vaalimanifestin 13 allekirjoittajan joukossa, ja joka
talouskannoiltaan erottuu selkeästi puolueen valta-
virrasta.
Johtopäätökset
Tässä artikkelissa etsin perussuomalaisista poliittisia
suuntauksia, tarkastelin niiden maantieteellistä ja
sukupuolittunutta jakautumista sekä niiden mah-
dollista vakiintumista ryhmittymiksi. Uudelle, pro-
testimielialasta ammentaneelle puolueelle on luon-
nollista, ettei sen ideologinen perinne ole yhtä sel-
keälinjainen ja vakiintunut kuin perinteisten suurten
puolueiden. Siksi etenkin populistipuolueiden tapa-
uksessa tarvitaan puolueiden luokittelun lisäksi tut-
kimusta, joka valottaa puolueen sisäisiä suuntauksia
ja ryhmittymiä sekä poliittisen oikeuttamisen tapo-
ja.
SMP:n perinne näkyy perussuomalaisissa rahae-
liittien, siis ”seteliselkärankaisten rötösherrojen”,
päitä vadille vaativana vasemmistopopulistisena
suuntauksena, joka on odotetusti suositumpi maa-
seudulla, mutta myös puolueen naisehdokkaiden
keskuudessa. Tämä suuntaus kuitenkin näyttää me-
nettävän merkitystään puolueessa sen lähestyessä
pohjoismaisen populistisen radikaalioikeistopuolu-
een mallia (Jungar ja Jupskås 2014; Ylä-Anttila ja
Ylä-Anttila, ilmestyy). Talousoikeistolainen suunta-
us on siis saavuttanut puolueessa jalansijan, joka
kuitenkin henkilöityi ainakin vielä 2011 vain muu-
tamaan poliitikkoon. He ovat kaupunkilaismiehiä,
206 Tuukka Ylä-Anttila
jotka eivät käytä SMP:läistä vasemmistohenkistä
retoriikkaa, vaan oikeuttavat kantansa etenkin mark-
kinoiden ja teollisuuden maailmoilla (Boltanski ja
Thévenot 2006 [1991], 78–79, 193–203). Tällaiset
argumentit on mahdollista esittää sosiaalista oikeu-
denmukaisuutta ”objektiivisempina, vaikka kysees-
sä on vain eräs monista mahdollisista oikeudenmu-
kaisuuden mittareista, kuten Boltanski ja Thévenot
(1999) korostavat. Oikeuttamisanalyysi voi siis pal-
jastaa pyrkimykset naamioida poliittisia kantoja
taloudellisiksi ”realiteeteiksi”.
Puolueen valtavirtakin, ei vain ”maahanmuutto-
kriittinen siipi”, on maahanmuutosta vakavasti huo-
lissaan ja suhtautuu siihen erittäin kriittisesti. Onkin
syytä kyseenalaistaa, onko ”maahanmuuttokriittinen
siipi” (esim. Arter 2012, 819) paras mahdollinen
nimitys, vaikka maahanmuuttokritiikki onkin toki
se seikka, josta nämä poliitikot julkisuudessa tunne-
taan. Koko puolueen ehdokaskunta 2011 kuitenkin
suhtautui maahanmuuttoon kriittisesti. Maahan-
muuttokriittiseksi väitetty siipi näyttäytyy tutkimuk-
sessani pikemminkin talousoikeistolaisena siipenä.
Puolueen valtavirran ”vasemmistopopulistisuus” ei
myöskään tarkoita vapaamielisyyttä esimerkiksi maa-
hanmuuton suhteen vaan taloudellista tasa-arvoa
puolustetaan nimenomaan syntyperäisten suoma-
laisten kesken.
Suosituin tapa perussuomalaisille puhua maahan-
muutosta onkin esittää se nimenomaan taloudelli-
sena kysymyksenä, uhkana hyvinvointivaltiolle, ih-
misoikeus- tai kulttuuriargumenttien sijaan. Puke-
malla kodin maailmasta kumpuava kansallisen
etuoikeuden argumentti hyväksytymmille teollisuu-
den ja markkinoiden maailman kielille se voidaan
esittää yleisempänä, helposti mitattavana ongelma-
na, johon puhujan esittämä laskelmoitu ratkaisu on
ainoa järkevä vaihtoehto. Tosiasiassa laskelma teh-
dään aina jostain näkökulmasta, tässä tapauksessa
syntyperäisten suomalaisten kannalta. Suomalaisen
poliittisen kulttuurin oloissa kuitenkin jopa popu-
listit puhuvat tehokkaimman mahdollisen vaihto-
ehdon valinnasta eivätkä vain rakenna kansan ja
eliitin vastakkainasettelua. Populismista puhuttaes-
sa onkin aina huomioitava kansallisten poliittisten
kulttuurien erityispiirteet – vaikkapa kreikkalainen
populismi poikkeaa suomalaisesta dramaattisesti,
kuten näiden maiden poliittiset kulttuuritkin (Asla-
nidis ja Tuukka Ylä-Anttila 2014; Pappas 2014). Suo-
malaisesta tehokkuuspuheesta poikkeavaa räikeän
populistista argumentaatiotakin aineistosta toki
löytyi, etenkin Kreikan tukipakettia koskeneessa
kysymyksessä, jossa vastaajat rakensivat vahvaa vas-
takkainasettelua suoraselkäisten suomalaisten ja
laiskojen, epärehellisten kreikkalaisten välille. Tämä
oikeistopopulistinen argumentti oli erityisesti mies-
ten suosiossa.
Sukupuolikysymys on perussuomalaiselle puolu-
eelle laajemminkin merkittävä, sillä puolueen naiset,
joiden osuuden kasvattaminen niin ehdokkaista kuin
äänestäjistäkin on puolueen kasvun ehto, näyttävät
tämän tutkimuksen valossa olevan vasemmistolai-
sempia ja vapaamielisempiä kuin miehet. Vaikka
tämä tuntuu kenties ennalta arvattavalta, kaikissa
maissa naisäänestäjät eivät suinkaan suosi vasem-
mistolaisempaa ja vapaamielisempää politiikkaa (ks.
esim. Norris 1996). Kun kuitenkin perussuomalais-
ten tapauksessa tällainen sukupuoliero asenteissa on
havaittavissa, puolueen pyrkimys naisjäsenten ja
-äänestäjien houkutteluun on ristiriitainen, varsinkin
kun ottaa huomioon puolueessa vahvistuvan ”kovan
linjan oikeistosiiven” miesvoittoisuuden. Puolueen
voi olla entistäkin vaikeampi houkutella naisäänes-
täjiä ja -poliitikkoja, jos sen tiukat kannat esimer-
kiksi seksuaalivähemmistöjen avioliitto- ja adoptio-
oikeuksiin pysyvät ja talousoikeistolaiset kannat
vahvistuvat.
Lopuksi on hyvä tarkastella joitain tutkimuksen
rajoitteita. Ensinnäkin vastaavia maaseudun ja kau-
pungin välisiä eroja löytyisi epäilemättä muistakin
puolueista, kenties etenkin arvokonservatiivisuudes-
sa perussuomalaisille läheisistä keskustasta ja kris-
tillisdemokraateista. Valitsin tämän tutkimuksen
kohteeksi kuitenkin juuri perussuomalaiset, sillä sen
sisäinen jakaantuminen on herättänyt keskustelua
niin tutkimuksessa kuin mediassakin. On myös ole-
tettavaa, että jos puolue saavuttaa vakiintuneen ase-
man, sen toistaiseksi perinteisiä puolueita hajanai-
semmat kannat vakiintuvat yhdenmukaisemmiksi,
ja lopputuloksen kannalta on merkitystä sillä, mitkä
suuntaukset voittavat (Arter ja Kestilä-Kekkonen
2014). Myös vastaavia sukupuolieroja olisi varmasti
löydettävissä muistakin puolueista, mutta perussuo-
malaisten tapauksessa sukupuolikysymyksellä on
erityisen paljon merkitystä, kun kyseessä on voimak-
kaimmin sukupuolittunut suomalainen puolue, joka
kuitenkin aktiivisesti pyrkii tasaamaan tilannetta.
Viimeiseksi voidaan esittää kysymys ryhmittymien
vakiintuneisuudesta: kuinka suuren joukon ehdok-
kaista täytyy edustaa samaa suuntausta tietyssä mää-
rässä asiakysymyksiä, jotta suuntaus voitaisiin tulki-
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 207
ta vakiintuneeksi ryhmittymäksi? Kyseessä on mää-
rittelykysymys, jonka pohtimisessa voisi auttaa
vertailu muihin puolueisiin, joka ei kuitenkaan tä-
män tutkimuksen puitteissa ole mahdollista. Tässä
yhteydessä johdonmukaisesti useampaan kysymyk-
seen ”vasemmistolaisittain” tai ”oikeistolaisittain”
vastanneiden osuudet ovat kuitenkin niin alhaisia,
että on perusteltua tulkita perussuomalaisten oikeis-
to- ja vasemmistosuuntaukset ainakin vielä 2011
vaaleissa varsin vähän ryhmäytyneiksi. Tulos ei ole
yllättävä, kun kyseessä on melko vakiintumaton ja
nuori protestipuolue, joka korostaa ylittävänsä oi-
keisto–vasemmisto -akselin. Vuoden 2015 eduskun-
tavaalit ovat ensimmäiset, joihin perussuomalaiset
lähtee suurena puolueena, huomattavalla budjetilla
sekä laajalla, ammattimaisella henkilökunnalla, ja
vaaleilla tuleekin olemaan puolueen vakiintumisen
kannalta suuri merkitys.
VIITTEET
1
Koska jotkut vastaajat käyttivät useita oikeutuksia, kunkin
sarakkeen yhteenlaskettu prosenttiluku ylittää sadan.
2
Eero Bogdanoff, Reijo Hongisto, Pietari Jääskeläinen, Kristina
Ljungqvist, Anne Louhelainen, Marita Markkula ja Lasse
Nortunen. Heistä Hongisto, Jääskeläinen ja Louhelainen valit-
tiin.
3 Jussi Halla-aho ja Teemu Lahtinen. Heistä Halla-aho valittiin.
4 Jussi Halla-aho, Pietari Jääskeläinen ja Tom Packalén.
LÄHTEET
Arter, David. 2010. The breakthrough of another West European
populist radical right party? The case of the True Finns. Govern-
ment and Opposition 45:4, 484–504.
Arter, David. 2012. Analysing ‘successor parties’. The case of the
True Finns. West European Politics 35:4, 803–825.
Arter, David. 2013. The hows’, not the ‘whys’ or the ‘wherefores’.
The role of intra-party competition in the 2011 breakthrough
of the True Finns. Scandinavian Political Studies 36:2, 99–120.
Arter, David ja Kestilä-Kekkonen, Elina. 2014. Measuring the
extent of party institutionalisation. The case of a populist
entrepreneur party. West European Politics 37:5, 932–956.
Aslanidis, Paris ja Ylä-Anttila, Tuukka. 2014. The adaptability of
populist discourse. Greece and Finland in comparison. Esitelmä
konferenssissa XVIII ISA World Congress of Sociology, Joko-
hama, Japani. Saatavana kirjoittajalta pyydettäessä.
Betz, Hans-Georg ja Johnson, Carol. 2004. Against the current –
stemming the tide: The nostalgic ideology of the contemporary
radical populist right. Journal of Political Ideologies 9:3, 311–327.
Boltanski, Luc ja Thévenot, Laurent. 1999. The sociology of
critical capacity. European Journal of Social Theory 2:3, 359–377.
Boltanski, Luc ja Thévenot, Laurent. 2006 [1991]. On justification:
Economies of worth. Kääntänyt Catherine Porter. Princeton, NJ:
Princeton University Press.
Borg, Sami (toim.). 2012a. Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriön
selvityksiä ja ohjeita 16/2012.
Borg, Sami. 2012b. Perussuomalaiset. Teoksessa Sami Borg (toim.),
Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita
16/2012, 191–210.
Canovan, Margaret. 1982. Two strategies for the study of populism.
Political Studies 20:4, 544–552.
Canovan, Margaret. 1999. Trust the people! Populism and the two
faces of democracy. Political Studies 47:1, 2–16.
Eatwell, Roger. 2003. Ten theories of the extreme right. Teoksessa
Peter Merkl ja Leonard Weinberg (toim.), Right-wing extrem-
ism in the twenty-first century. London: Frank Cass, 47–73.
Eranti, Veikko. 2014. Oma etu ja yhteinen hyvä paikallisessa
kiistassa tilasta. Sosiologia 51:1, 21–38.
Grönlund, Kimmo ja Westinen, Jussi. 2012. Puoluevalinta. Teok-
sessa Sami Borg (toim.), Muutosvaalit 2011. Oikeusministeri-
ön selvityksiä ja ohjeita 16/2012, 156–188.
Habermas, Jürgen. 2004 [1962]. Julkisuuden rakennemuutos.
Tutkimus yhdestä kansalaisyhteiskunnan kategoriasta. Suomen-
tanut Veikko Pietilä. Tampere: Vastapaino.
Haukio, Jenni. 2012. Suomalaisten vaalikoneiden sisällöt. Medi-
ajatkeista kohti yksilöllistä yhteisöllisyyttä? Politiikka 54:1, 5–23.
Helander, Voitto (toim.). 1971. Vennamolaisuus populistisena
joukkoliikkeenä. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Osakeyhtiön
kirjapaino.
Helsingin Sanomat. 6.4.2011. HS:n vaalikone on nyt avointa tietoa.
http://blogit.hs.fi/hsnext/hsn-vaalikone-on-nyt-avointa-tietoa
(luettu 16.3.2012).
Helsingin Sanomat. 20.4.2011. HS-arvokartta: Soini johtaa va-
semmistopuoluetta. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/HS-ar
vokartta+Soini+johtaa+vasemmistopuoluetta/1135265548291
(luettu 9.10.2013).
Helsingin Sanomat. 28.4.2013. Kovien akkojen asialla. http://www.
hs.fi/sunnuntai/a1367033558363 (luettu 4.10.2013).
Ionescu, Ghita ja Gellner, Ernest (toim.). 1969. Populism: Its
meanings and national characteristics. Lontoo: Wiedenfeld &
Nicholson.
Jaakola, Vesa. 2012. Vaalikoneen käyttö ja mielen heuristiikat.
Politiikka 54:1, 39–60.
Jungar, Ann-Cathrine ja Jupskås, Anders Ravik. 2014. Populist
radical right parties in the Nordic region. A new and distinct
party family? Scandinavian Political Studies 37:3, 215–238.
Kestilä, Elina. 2006. Is there demand for radical right populism
in the Finnish electorate? Scandinavian Political Studies 29:3,
169–191.
Kestilä-Kekkonen, Elina ja Söderlund, Peter. 2014. Party, leader
or candidate? Dissecting the right-wing populist vote in Finland.
European Political Science Review, julkaistu verkossa 23.1.2014.
Kitschelt, Herbert. 1995. The radical right in Western Europe: A
comparative analysis. Ann Arbor: University of Michigan Press.
Laclau, Ernesto. 2005a. On populist reason. Lontoo: Verso.
208 Tuukka Ylä-Anttila
Laclau, Ernesto. 2005b. Populism: What’s in a name? Teoksessa
Francisco Panizza (toim.), Populism and the mirror of democ-
racy. Lontoo: Verso, 32–49.
Latour, Bruno. 2003. Moderni vai ekologinen? Uutta oikeutusta
etsimässä. Teoksessa Yrjö Haila ja Ville Lähde (toim.), Luonnon
politiikka. Tampere: Vastapaino.
Lonkila, Markku. 2011. Yhteisyyden kieliopit helsinkiläisessä ja
pietarilaisessa kaupunkiaktivismissa. Sosiologia 48:1, 22–33.
Luhtakallio, Eeva. 2012. Practicing democracy: Local activism and
politics in France and Finland. Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Luhtakallio, Eeva ja Ylä-Anttila, Tuomas. 2011. Julkisen oikeut-
tamisen analyysi sosiologisena tutkimusmenetelmänä. Sosio-
logia 48:1, 34–51.
Luhtakallio, Eeva ja Ylä-Anttila, Tuukka. Ilmestyy. Polarizing
gender equality politics in Finland: The Finns Party effect.
Teoksessa Andrea Petö, Michaela Köttig ja Renate Bitzan (toim.),
Gender and far right politics in Europe.
MacRae, Donald. 1969. Populism as an Ideology. Teoksessa Ghi-
ta Ionescu ja Ernest Gellner (toim.),: Populism. Its meanings
and national characteristics. Lontoo: Wiedenfeld & Nicholson,
153–165.
MTV 4.10.2014. Perussuomalaisten kenttäväki toivoo sooloilun
loppumista. http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/1815036 (luettu
6.8.2014).
Mudde, Cas. 1999. The single-issue party thesis: Extreme right
parties and the immigration issue. West European politics 22:3,
182–197.
Mudde, Cas. 2000. The ideology of the extreme right. Manchester:
Manchester University Press.
Mudde, Cas. 2004. The populist zeitgeist. Government and Op-
position 39:4, 541–563.
Mudde, Cas. 2007. Populist radical right parties in Europe. Cam-
bridge: Cambridge University Press.
Mykkänen, Juri. 2011. Kognitiivinen mobilisaatio ja vaalikoneiden
käyttö. Politiikka 53:1, 16–29.
Norris, Pippa. 1996. Mobilizing the “women’s vote”: The gender-
generation gap in voting behaviour. Parliamentary Affairs 49:2,
333–342.
Oikeusministeriö. 2011. Ehdokkaat eduskuntavaaleissa 2011.
http://192.49.229.35/E2011/s/ehd_listat/e2011ehd.xls (luettu
27.6.2012).
Pappas, Takis. 2014. Populist democracies. Post-authoritarian
Greece and post-communist Hungary. Government & Oppo-
sition 49:1, 1–23.
Perussuomalaiset (PS). 2011. Suomalaiselle sopivin. Perussuoma-
laisten eduskuntavaaliohjelma 2011. http://www.perussuoma-
laiset.fi//wp-content/uploads/2013/04/Perussuomalaisten_
eduskuntavaaliohjelma_2011.pdf (luettu 18.7.2013).
Pyrhönen, Niko. 2013. ‘This welfare of ours’: Justifying public
advocacy for anti-immigration politics in Finland during the
late 2000’s. Teoksessa Heidi Vad Jønsson, Elizabeth Onasch,
Saara Pellander ja Mats Wickström (toim.), Migrations and
welfare states: Policies, discourses and institutions. No r d We l
studies in historical welfare state research 3. Helsinki: Nordic
centre of excellence NordWel, 90–137.
Rahkonen, Juho. 2011. Perussuomalaisten ruumiinavaus. Onko
työväen protestipuolueen kannatus saavuttanut vielä ylära-
jaansa? Yhteiskuntapolitiikka 76:4, 425–435.
Rose, Richard. 1964. Parties, factions and tendencies in Britain.
Political Studies 12:1, 33–46.
Ruostetsaari, Ilkka. 2011. Populistiset piirteet vennamolais-soi-
nilaisen puolueen ohjelmissa. Teoksessa Matti Wiberg (toim.),
Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita, 94–146.
Ruusuvirta, Outi. 2012. Vaalikoneet ja rationaalinen päätöksen-
teko. Politiikka 54:1, 24–38.
Rydgren, Jens. 2007. The sociology of the radical right. Annual
Review of Sociology 33, 241–262.
Suomen Kuvalehti. 6.7.2013. Perussuomalaisten uusi puoluesih-
teeri Riikka Slunga-Poutsalo ei ole feministi. http://suomen-
kuvalehti.fi/jutut/kotimaa/perussuomalaisten-uusi-puoluesih-
teeri-riikka-slunga-poutsalo-ei-ole-feministi (luettu 4.10.2013).
Spektorowski, Alberto. 2003. The new right: Ethno-regionalism,
ethno-pluralism and the emergence of a neo-fascist ‘third way’.
Journal of Political Ideologies 8:1, 111–130.
Swidler, Ann. 1986. Culture in action: Symbols and strategies.
American Sociological Review 51:2, 273–286.
Taggart, Paul. 2004. Populism and representative politics in con-
temporary Europe. Journal of Political Ideologies 9:3, 269–288.
Taguieff, Pierre-André. 1993. From race to culture: The new right’s
view of European identity. Telos 98–99, 99–125.
Thévenot, Laurent. 2007. The plurality of cognitive formats and
engagements: Moving between the familiar and the public.
European Journal of Social Theory 10:3, 409–423.
Thévenot, Laurent. 2011a. Oikeutettavuuden rajat. Yhteiselämää
koossapitävät sidokset ja niiden väärinkäyttö. Sosiologia 48:1,
7–21.
Thévenot, Laurent. 2011b. Power and oppression from the per-
spective of the sociology of engagements: A comparison with
Bourdieu’s and Dewey’s critical approaches to practical ac-
tivities. Irish Journal of Sociology 19:1, 35–67.
Thévenot, Laurent, Moody, Michael ja Lafaye, Claudette. 2000.
Forms of valuing nature: arguments and models of justification
in French and American environmental disputes. Teoksessa
Michéle Lamont ja Laurent Thévenot (toim.), Rethinking
comparative cultural sociology: Repertoires of evaluation in France
and the United States. Cambridge: Cambridge University Press,
231–270.
Tilastokeskus. 2008. Taajamissa asuu 84 prosenttia väestöstä. http://
www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2008/tiedote_001_2008-01-15.html
(luettu 20.11.2013).
Tilastokeskus. 2010. Väestön koulutusrakenne. StatFin-tilastotie-
tokanta. http://tilastokeskus.fi/tup/statfin/ (luettu 2.10.2012).
Tilastokeskus. 2011a. Eduskuntavaalit 2011. StatFin-tilastotieto-
kanta. http://tilastokeskus.fi/tup/statfin/ (luettu 15.1.2013).
Tilastokeskus. 2011b. Tilastollinen kuntaryhmitys 2011. http://
tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/kunta/001-2011/luokitusa-
vain_kuntaryhmitys.html (luettu 2.7.2012).
Tilastokeskus. 2011c. Väestörakenne. StatFin-tietokanta. http://
tilastokeskus.fi/tup/statfin/ (luettu 10.9.2012).
Tilastokeskus 2012. Ehdokasasettelu: Kunnallisvaaleissa 2012 yh-
teensä 37 124 ehdokasta. http://tilastokeskus.fi/til/kvaa/2012/01/
kvaa_2012_01_2012-10-18_tie_001_fi.html (luettu 3.9.2014).
Toivonen, Timo. 2011. Perussuomalaisen nousun taustoista. Teok-
sessa Matti Wiberg (toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsin-
ki: Edita, 82–93.
Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kotoutumisen kokonaiskatsaus
2013. http://www.tem.fi/files/37758/TEMrap_38_2013_
web_23102013.pdf (luettu 10.11.2013).
Westinen, Jussi. 2014. True Finns. A shock for stability? Testing
the persistence of electoral geography in volatile elections.
Scandinavian Political Studies 37:2, 123–148.
Wiberg, Matti (toim.). 2011a. Populismi. Kriittinen arvio. Helsin-
ki: Edita.
Wiberg, Matti. 2011b. Mitä populismi on? Teoksessa Matti Wiberg
(toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita, 11–21.
Vähämaa, Miika. 2012. Ehdokkaiden arviointeja vaalikoneista.
Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 209
Kyselytutkimus vuoden 2007 eduskuntavaaleista. Politiikka
54:1, 61–72.
Yle. 13.9.2012. Naiset eivät lähde ehdolle kuntavaaleissa. http://yle.
fi/uutiset/naiset_eivat_lahde_ehdolle_kuntavaaleissa/6294362
(luettu 22.11.2013).
Ylä-Anttila, Tuomas. 2010. Politiikan paluu. Globalisaatioliike ja
julkisuus. Tampere: Vastapaino.
Ylä-Anttila, Tuomas ja Ylä-Anttila, Tuukka. Ilmestyy. Exploiting
the discursive oppportunity of the Euro crisis: The rise of The
Finns Party. Teoksessa Hanspeter Kriesi ja Takis Pappas (toim.),
European populism in the shadow of the Great Recession. ECPR
Press.
Ylä-Anttila, Tuukka. 2014. Populism as politics of personal experi-
ence: The case of Suvivirsi. Esitelmä konferenssissa XVIII ISA
World Congress of Sociology, Jokohama, Japani. Saatavana
kirjoittajalta pyydettäessä.
... The (True) Finns Party (Perussuomalaiset) shocked the Finnish electoral scene in the general election of 2011 by coming in third place, shattering the decades-long stability of the so-called Big Three (Social Democrats, conservative National Coalition and agrarian Centre Party) alternating in power Ylä-Anttila, 2014;Ylä-Anttila and Luhtakallio, in press;. It entered government with the Centre Party and the National Coalition in 2015. ...
... While it has roots in the agrarian populist Finnish Rural Party (Suomen maaseudun puolue (SMP), 1959-1995), it has moved from a defence of the rural poor to a full-fledged right-wing populism, converging with Nordic parties from different (right-liberal or neofascist) roots -the Sweden Democrats, the Danish People's Party and the Progress Party of Norway . Rhetorically, the party often looks to find comfort in the past: nostalgically referencing a lost community where things were simpler, familiar and firmly rooted in the perceived organic national community Pyykkönen, 2011;Ylä-Anttila, 2014). In its name and politics, the party exclaims the virtue of being 'just an ordinary down-to-earth Finn' (see also Rapley, 1998). ...
Thesis
Full-text available
Populism has often been understood as a description of political parties and politicians, who have been labelled either populist or not. This dissertation argues that it is more useful to conceive of populism in action: as something that is done rather than something that is. I propose that the populist toolkit is a collection of cultural practices, which politicians and citizens use to make sense of and do politics, by claiming that ‘the people’ are opposed by a corrupt elite – a powerful claim in contemporary politics, both in Finland and internationally. The concept of the populist toolkit has analytical utility, since it can separate a set of populist repertoires from others, for example that of exclusionary nationalism, and takes seriously the effect culture has on action, while avoiding cultural determinism. I study four instances in which the populist toolkit was used in Finnish politics from 2007 to 2016. As data, I use party publications, a Voting Advice Application, newspaper articles and opinion pieces, and a large set of online media data. Methodologically, I employ qualitative text analysis informed by theories of populism, cultural practices, frame analysis and Laurent Thévenot’s sociology of engagements, as well as topic modeling. Article I argues that the state of the Eurozone in 2011 gave the Finns Party an opportunity to frame the situation as a crisis for Finland and to present itself as a righteous populist challenger to established parties. Article II shows that the Finns Party uses anti-feminist arguments to present itself as a populist alternative. Article III presents a theory of how populist argumentation can use familiar emotional experiences in bonding ‘the people’ together. Article IV tackles the populist epistemology: while populism can be critical of intellectuals and experts in general, the article shows that another populist strategy is counterknowledge, incorporating alternative knowledge authorities. This strategy is particularly employed by the populist radical right. After the monumental success of right-wing populism in Western democracies, the next big question is whether left-wing or liberal actors will take up the tools of populism, or will they rather position themselves on the side of pluralism, democratic institutions and scientific expertise. This will have to be assessed by future studies.
... The (True) Finns Party (Perussuomalaiset) shocked the Finnish electoral scene in the general election of 2011 by coming in third place, shattering the decades-long stability of the so-called Big Three (Social Democrats, conservative National Coalition and agrarian Centre Party) alternating in power (Arter, 2010;Borg, 2012;Ylä-Anttila, 2014;Ylä-Anttila and Luhtakallio, in press;Ylä-Anttila and Ylä-Anttila, 2015). It entered government with the Centre Party and the National Coalition in 2015. ...
... While it has roots in the agrarian populist Finnish Rural Party (Suomen maaseudun puolue (SMP), , it has moved from a defence of the rural poor to a full-fledged right-wing populism, converging with Nordic parties from different (right-liberal or neofascist) roots -the Sweden Democrats, the Danish People's Party and the Progress Party of Norway (Jungar and Jupskås, 2014;Ylä-Anttila and Ylä-Anttila, 2015). Rhetorically, the party often looks to find comfort in the past: nostalgically referencing a lost community where things were simpler, familiar and firmly rooted in the perceived organic national community (Arter, 2010;Pyykkönen, 2011;Ylä-Anttila, 2014). In its name and politics, the party exclaims the virtue of being 'just an ordinary down-to-earth Finn' (see also Rapley, 1998). ...
Article
Full-text available
Populist argumentation claims to represent 'the people' against 'the elite', appealing to emotions and reacting to a sense of crisis. By analysing a public debate in Finland in which populist arguments appropriate a culturally shared, familiar experience – that of singing Suvivirsi, the Summer Hymn – I argue that evoking familiarity is an effective way of 'doing populism'. Analysing media texts from 2002 to 2014 and a questionnaire to political candidates in 2011, and using Laurent Thévenot's sociology of engagements, the article shows that appeals to the familiarity of the hymn are particularly compatible with the populist valorization of the experience of the common people. Familiarity thus constitutes a central tool in the toolkit of populism. Remembering the shared experience of singing the hymn bonds the assumed 'people' together and gives an emotional charge to populist arguments. By drawing on pragmatist political sociology and analysing politics 'in action' in everyday disputes, the paper makes a novel contribution to the scholarship of populism.
... The (True) Finns Party (Perussuomalaiset) shocked the Finnish electoral scene in the general election of 2011 by coming in third place, shattering the decades-long stability of the so-called Big Three (Social Democrats, conservative National Coalition and agrarian Centre Party) alternating in power (Arter, 2010;Borg, 2012;Ylä-Anttila, 2014;Ylä-Anttila and Luhtakallio, in press;Ylä-Anttila and Ylä-Anttila, 2015). It entered government with the Centre Party and the National Coalition in 2015. ...
... While it has roots in the agrarian populist Finnish Rural Party (Suomen maaseudun puolue (SMP), , it has moved from a defence of the rural poor to a full-fledged right-wing populism, converging with Nordic parties from different (right-liberal or neofascist) roots -the Sweden Democrats, the Danish People's Party and the Progress Party of Norway (Jungar and Jupskås, 2014;Ylä-Anttila and Ylä-Anttila, 2015). Rhetorically, the party often looks to find comfort in the past: nostalgically referencing a lost community where things were simpler, familiar and firmly rooted in the perceived organic national community (Arter, 2010;Pyykkönen, 2011;Ylä-Anttila, 2014). In its name and politics, the party exclaims the virtue of being 'just an ordinary down-to-earth Finn' (see also Rapley, 1998). ...
Conference Paper
Full-text available
In this paper, I will present one possible sociological interpretation of conservative populism, recently of rising popularity all over Europe. I will base my analysis on Laurent Thvenot’s sociology of engagements and use texts from candidates of the conservative populist Finns party in the 2011 Finnish parliamentary elections as empirical examples. In the texts, the candidates appeal to the shared national experience of singing a traditional Christian spring hymn, Suvivirsi, as schoolchildren. I will argue that populism can be interpreted as an attempt to expand the gamut of acceptable political claims to include claims based on personal experiences, where the physical and emotional proximity to significant persons and objects is of crucial importance. This is in contrast to a typical requirement in mainstream politics: to distance one’s self from one’s demands. It is customary to present political claims as based on universally accepted and abstractly communicated principles of justice such as democracy, the market mechanism or technical efficiency, instead of mere personal preference. The populist mode of argumentation is in stark contrast particularly to typical Finnish expectations of politics, focused on efficiency. To make this argument, I need to present four elements: first, Boltanski & Thvenot’s theory of public justification; second, a brief overview of Finnish political practices; third, Thvenot’s sociology of engagements; and fourth, the case of Suvivirsi and the populist and non-populist practices in which it is used in nationalist political argumentation. I conclude with a discussion of the implications of this interpretation, pointing out that nationalist politics made with reference to personal affinities can be even more exclusionary than ones based on public justifications. On the other hand, however, an acceptance of personal affinities into politics is also a possibility for political movements of other types, not just reactionary conservative nationalism.
... Toisaalta esimerkiksi Helsingin Sanomissa populismille annettiin vuosina 2002-2012 erilaisia teoreettisiakin määritelmiä eikä se ollut ainoastaan kielteinen termi (Vaarakallio & Palonen 2017). Suomessa poliittiset toimijat, kuten perussuomalaiset Soinin aikaan, määrittelivät populismin myönteisesti, mutta kansainvälisesti tämä on harvinaisempaa (Elmgren 2015;Ylä-Anttila 2014). Populismia ei kuitenkaan voi pitää vain yhden nimetyn populistisen liikkeen tai puolueen ominaisuutena. ...
Article
Full-text available
Nuorisobarometri on vuodesta 1994 lähtien vuosittain toteutettu 15–29-vuotiaiden Suomessa asuvien nuorten arvoja, hyvinvointia ja arjen kulkua monipuolisesti valaiseva tutkimussarja. Vuoden 2018 Nuorisobarometri perustuu 1901 puhelinhaastatteluun. Sen teemana on politiikka ja vaikuttaminen Euroopassa. Barometrissa selvitetään myös asenteita maahanmuuttoon, Suomen asemaan Euroopan unionissa, luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin sekä tulevaisuusodotuksia. Nuorisobarometrin mukaan 61 prosenttia nuorista on kiinnostunut politiikasta. Poliittiseen toimintaan on viimeisen vuoden aikana osallistunut 15 prosenttia, ja yhteiskuntaan on muuten vaikuttanut 45 prosenttia. 18–29-vuotiaiden politiikkakiinnostus on lisääntynyt 1990-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin saakka, ja pienen notkahduksen jälkeen se kääntyi jälleen kasvuun, joka näyttää nyt tasaantuneen. Vuoden 2018 kyselyssä politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostuneiden osuus on suurempi ja vastaavasti kokonaan välinpitämättömien osuus on pienempi kuin kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden seuranta-aikana. Myös poliittisessa toiminnassa mukana olleiden määrä on kasvanut erityisesti alle 20-vuotiaiden ryhmässä. Tehokkaimpina vaikuttamisen keinoina nuoret pitävät vaaleissa ehdolle asettumista, äänestämistä ja aktiivisesti järjestössä tai nuorisovaltuustossa toimimista. Ostopäätöksillä vaikuttamista tehokkaana pitävien osuus on kasvanut vuoden 2013 alle kolmanneksesta 57 prosenttiin. Myös poliittista keskustelua tehokkaana vaikuttamiskeinona pitävien osuus on kasvanut. Eniten nuoret ovat osallistuneet äänestämällä, ostopäätöksillä ja poliittisista asioista keskustelemalla. Ostopäätöksillä vaikuttaneiden osuus on noussut huomattavasti.
... As a political issue, immigration does not follow the traditional left -right divide, but instead has conflicting political implications (Odmalm 2011;see also Dennison & Goodwin 2015). The Finns Party does not face this problem, as opposing immigration is one of its only uniting elements (Ylä-Anttila 2014). ...
Article
Full-text available
In this study, we examine the choice of interviewees and discussion topics made by Finland’s national broadcasting company YLE during the so-called “asylum-seeker crisis” of 2015 and 2016. The rapid increase in asylum-seekers, combined with deepening political tensions regarding the situation and the entry of a populist anti-immigration party into government, created a challenging environment for the media. This was especially true for YLE, which is committed to political neutrality and cultural diversity. Our data shows that the “crisis” was framed as a crisis hitting Finland and European decision-making rather than as a humanitarian crisis. Despite long-term academic criticism of bias in expert interviewee selection (e.g. the underrepresentation of minority and female interviewees), the media continued to use traditional sources of knowledge. However, in a novel approach for Finland, the media engaged the large-scale involvement of politicians, and especially representatives of the populist Finns Party.
... The Finns Party voters come from all societal classes, but especially from the working class. One of the most notable characteristics of their voter base, however, is its male dominance (Borg 2012; Ylä-Anttila 2012, 2014). The argument that populism is a backlash against stagnant politics (Canovan 1999; Taggart 2004) fits the Finnish situation rather well. ...
Chapter
Full-text available
The Finns Party challenges the Finnish status quo on gender equality and creates a counter-trend to recent developments, both quantitatively and qualitatively. Firstly, the party is male-dominated: its conservative agenda mobilizes especially male voters, and inside the party men are more conservative and right wing. Secondly, the party’s equality discourse belittles gender discrimination and helps to conceal power structures that cause gender inequality. In this regard, the Finns Party represents a backlash to gender equality politics in Finland, and its electoral gains can be seen in part as the victories of a new wave of masculinist politics.
Article
Full-text available
Having achieved a major breakthrough in the 2011 elections, the Finns Party remained in opposition but joined the governing coalition from 2015 until 2017 when the party suffered a serious internal split. This article shows that the overall impact of the populists on parliamentary procedures and culture has been modest. The Finns Party has adjusted to the strongly institutionalised parliamentary norms and it has not contested the existing patterns of legislative–executive relations. The populists have brought more confrontational elements to the debates but seem content operating within the established institutional constraints. Content analysis of oral and written questions shows the internal diversity of the party.
Article
The article considers the future prospects of the struggle for gender equality in light of the growing appeal and electoral success of parties embracing populist nationalism and anti-immigration as their platform. Considering many such parties are known for viewing the promotion of gender equality as unnecessary or even harmful – except when they highlight immigration as a threat to female emancipation – it is important to explore what, if anything, the electoral success of populist-nationalist parties means for the direction of gender equality policies. The article examines this question in the Finnish context. Though the Finnish state’s commitment to gender equality is well-established, questions can be asked about the future prospects of gender equality policies in light of the electoral rise of the populist anti-immigration party Perussuomalaiset (or ‘True Finns’), especially since the party joined government in May 2015. The article scrutinises the recent record of PS in parliament and government, elucidating on the challenges that populist-nationalist parties create for gender equality in (allegedly) ‘women-friendly’ welfare states. The case study particularly focuses on gender equality in the context of balancing work and family and freedom from violence, discrimination and harassment. It raises questions that are of broader relevance to the future of gender equality in Europe, considering the Nordic states have been viewed as models for a gender egalitarian society and frontrunners in the promotion of gender equality within the EU.
Chapter
Full-text available
For the two decades preceding the economic crisis of 2009, the Finnish party system was notably stable, dominated by “The Big Three”: Social Democrats, the Centre Party (formerly Agrarian League) and the moderate-right National Coalition. The populist Finns Party (Perussuomalaiset, PS)11 made some progress, but remained marginal until the crisis election of 2011, where they won by landslide (up to 19.1 per cent from a 4.1 per cent in 2007) and became the largest opposition party, illustrated in Figure 4.1. In this paper, we examine the role of the Euro crisis in the rise of the Finns Party, and argue that between 2007 and 2013 the party has exploited the crisis discourse by moving from their agrarian populist roots towards radical right populism.
Chapter
Full-text available
The Finns Party challenges the Finnish status quo on gender equality and creates a counter-trend to recent developments, both quantitatively and qualitatively. Firstly, the party is male-dominated: its conservative agenda mobilizes especially male voters, and inside the party men are more conservative and right wing. Secondly, the party’s equality discourse belittles gender discrimination and helps to conceal power structures that cause gender inequality. In this regard, the Finns Party represents a backlash to gender equality politics in Finland, and its electoral gains can be seen in part as the victories of a new wave of masculinist politics.
Article
Full-text available
This book provides a powerful theoretical framework for understanding cross-national cultural differences. Focusing on France and America, it analyses how the people of these two different cultures mobilise national 'repertoires of evaluation' to make judgements about politics, economics, morals and aesthetics. The analysis draws on eight case studies by eleven French and American researchers who have worked together over a number of years to develop systematic comparisons between these countries. The topics are wide-ranging, comparing how individuals use the cultural tools at their disposal to answer questions such as: are races equal? What constitutes sexual harassment? What is the value of contemporary art? Should journalists be neutral? How can the defense of the environment be reconciled with economic imperatives? Moving beyond simplistic essentialist models of national character, this comparative approach offers important insights that will interest not only sociologists but also political scientists and anthropologists.
Research
Full-text available
Practicing Democracy (final draft version)
Article
Full-text available
This paper draws a parallel between the classical works of John Dewey and Pierre Bourdieu with regard to their critical analyses of power which, in both cases, are grounded in the examination of practical activities. The comparison includes a third approach developed by the author, the sociology of engagements, which crossed the paths of the previous two and specifies the points of comparison.1 This latter approach deals with capacities, power and oppression through analysing kinds of practical engagement with the world that ensure such capacities, owing to mutually supporting dispositions of human beings and their environment.
Article
Since 1978 the label “New Right” has generally referred to the Groupement de Recherche et d'Etudes pour la Civilisation Européenne (GRECE), founded in 1968. Nevertheless, the New Right may also refer to one of the ideological and political currents which appeared on the French scene in the 1970s — one of the “new” ideologies of the Right or, more precisely, one of the new doctrinal syntheses whose objective is to reorient political life. Irrespective of later political associations, three ideological traditions can be distinguished, each of which can in turn be divided into “schools of thought” or intellectual orientations: first, traditional counter-revolutionaries (legitimism and/or “integralism”), integral nationalism in the tradition of Charles Maurras and Gnostic inclinations allied to [Rene] Guenon or [Julius] Evola;