Osallistavalla otteella nuoret kumppaneiksi terveyden edistämisen tutkimuksessa

Full text

8LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/ 2013
Teksti: ANNA AISTRICH, PILVIKKI ABSETZ
Teini-iässä vähenevä fyysinen
aktiivisuus on kasvava kansanterveys-
ongelma, johon ei ole toistaiseksi
löytynyt tehokkaita ratkaisuja.
Lisäämällä nuorten mahdollisuuksia
osallistua liikuntainterventioiden
suunnitteluun ja toteutukseen voitaisiin
luoda tehokkaampia ja kestävämpiä
toimintatapoja.
Tämän katsauksen tarkoituksena on
kuvata lyhyesti, mitä osallistavalla
tutkimusotteella tarkoitetaan, kuvata
osallistavan tutkimuksen eri vaihei-
ta ja niitä hyötyjä, joita sillä voidaan
saavuttaa nuorten parissa ja kuvata
keskeisiä menetelmiä, joita nuorten osallistamiseksi
voidaan käyttää tutkimuksen eri vaiheissa.
Löysimme näyttöä siitä, että osallistaminen vai-
kuttaa myönteisesti interventioiden tuloksiin ja että
laaja osallistuminen on mahdollista saavuttaa, kun
nuorille on tarjolla riittävästi eri tasoisia ja heidän
tarpeisiinsa sopivia osallistumismahdollisuuksia.
Osallistumismahdollisuuksien määrän ja kirjon voi
maksimoida ottamalla nuoria mukaan mahdollisim-
man moneen tutkimusvaiheeseen, käyttämällä useita
eri menetelmiä osallistamiseen ja varmistamalla, että
käytetyt menetelmät mahdollistavat osallistumisen
erilaisilla sitoutumisen asteilla. Tuloksissamme ko-
rostuu sekä tutkimuksen että nuorten hyötyminen
osallistavasta tutkimusotteesta, mikäli se mahdollis-
taa osallistumisen nuorille sopivilla tavoilla ja sitou-
tumisen tasolla.
Tutkimus ja toimeenpano
yhteistyössä tutkittavien kanssa
Osallisuudesta ja osallistamisesta puhutaan ene-
nevässä määrin niin hallinnon kuin palvelujärjes-
telmän piirissä. Myös tutkimusrahoittajat alkavat
edellyttää osallistavaa tutkimusotetta, joka huomioi
sen yhteisön tarpeet ja olosuhteet, jossa tutkimus
toteutetaan. Englanninkielessä eri tieteenalat saat-
tavat käyttää osallistavasta tutkimusotteesta eri ter-
mejä [muun muassa “Participatory Action Research
(PAR)” ja “Community-Based Participatory Research
(CBPR)”] kuitenkin samaa ilmiötä tarkoittaen. Me
puhumme osallistavasta tutkimusotteeesta (OT) tai
osallistumisesta, riippuen siitä onko näkökulma tut-
kijan vai nuoren ja käytämme sanaa yhteisö kuvaa-
maan tutkittavien edustamaa yhteisöä.
Perinteisessä tutkimusotteessa tutkijat/asiantun-
tijat kehittävät hypoteeseja aiemman tutkimuksen
perusteella ja testaavat niitä tutkittavilla joko labo-
ratoriossa tai luonnollisissa ympäristöissä. OT sen
sijaan lähtee siitä, että tutkimus ja toimeenpano on
yhteistyötä tutkittavien ja heidän yhteisönsä kanssa.
OT perustuu tutkijoiden ja yhteisön panokseen tutki-

9LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6 / 2013
Osallistavalla otteella
nuoret kumppaneiksi
terveyden edistämisen
tutkimuksessa
Kuva: ANTERO AALTONEN

KUVIO 1. Osallistumisen tasot (Hart 1992)
10 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/ 2013
musprosessin joka vaiheessa (Minkler & Wallerstein
2008). OT painottaa yhteistyötahojen moninaisuutta
ja pyrkii tasavertaiseen osallistumiseen ja omista-
juuteen, vastavuoroisuuteen, yhdessä oppimiseen ja
muutokseen (Israel ym. 2005). Tasapuolisen vallan
ja vaikutusmahdollisuuksien jakautumisen kautta
OT huomioi perinteisesti syrjään jäävät yksilöt sekä
heidän mielipiteensä ja tarpeensa. OT:n tuottamat
tulokset ovat merkityksellisiä yhteisön omassa kult-
tuurissa ja nivoutuvat tutkittavien arkeen. Siksi ne
ovat helpommin käännettävissä toiminnaksi kuin
tieto, joka kumpuaa pelkästään akateemisista teori-
oista tai ulkopuolisen perspektiivistä (Jacquez ym.
2012).
Osallistava tutkimus on käyttökelpoinen
yhteistoiminnan malli
Nuorten ja aikuisten välinen vallanjako on tyypil-
lisesti epätasa-arvoinen. Siksi OT tarjoaa erityisen
käyttökelpoisen yhteistoiminnan mallin nuorten
terveyden edistämiseen. Maailman terveysjärjestö
WHO on jo pitkään pitänyt nuorten osallistamista
sekä suunnitteluun että toteutukseen yhtenä edel-
lytyksenä tehokkaiden terveysohjelmien kehittämi-
selle (WHO 1993). Suomessa nuorten kuulemisen
velvoite on kirjattu Nuorisolakiin (2006).
Vaikka OT nuorten parissa ei ole uutta, vaan
koko ajan yleistymässä, nuorten osallistumisen ja
yhteistyön aste vaihtelee käytännössä paljon. Äsket-
täin ilmestynyt katsaus (Jacquez ym. 2012) pystyi
luokittelemaan OT:n toteutuneen aidosti vain 15
prosenttia nuorten parissa tehdyistä tutkimuksista.
Monet nuorten asioita tarkastelevista tutkimuksista
oli tehty nuorisotyötä tekevien organisaatioiden tai
nuoria edustavien aikuisten kanssa, eivätkä ne otta-
neet nuoria itseään mukaan tutkimusprosessiin.
Kuviosta 1 ilmenevät osallistamisen eri tasot.
Useissa tutkimuksista nuoret ovat mukana vain
muodon vuoksi tai parhaimmillaankin vain konsul-
toitavina tai tiedotuksen kohteina (Jacquezin ym.
2012). Paljon on siis vielä tehtävissä nuorten ottami-
seksi mukaan heitä itseään koskeviin tutkimuksiin ja
kehittämishankkeisiin.
Nuorten osallistumisesta tutkimusprosessin
eri vaiheisiin on hyötyä
Yhteistyö nuorten kanssa OT:n keinoin voi olla rat-
kaiseva apu terveyttä edistävien ohjelmien ja poli-
tiikkatoimenpiteiden kehittämisessä (Soleimanpour
ym. 2008, Jacquez ym. 2012). Nuoret hyväksyvät
helpommin toisten nuorten tekemän tutkimuksen
ja sillä on myös paremmat mahdollisuudet saada
aikaan muutoksia nuorten käyttäytymisessä (Po-
wers & Tiffany 2006). Kuviossa 1 esitettyjen aidon
kumppanuuden sisältävien osallistumisen tasojen
(6–8) varmistamiseksi on tärkeää tarkastella eri tut-
kimusvaiheiden tarkoitusta ja osallistamisen mah-
dollisuuksia sekä hyötyjä niiden kuluessa (Israel ym.
2005):
1) OT:n kumppanuuksien luominen muodostaa
pohjan ja rakenteen kaikille muille tutkimusvai-
heille. Yhteistyö nuorten, yhteisön johdon sekä
muiden sidosryhmien edustajien kanssa synnyttää
luottamusta ja ihmisten välisen suhdeverkoston, jota
ilman prosessi ei toimi. Mukaan pääsy alusta saakka
synnyttää sitoutumisen ja tuen hankkeelle. Yhteinen
toimintatapojen ja OT:n periaatteiden määrittely
takaa tasavertaisuuden ja vallan jakautumisen kaik-
kien sidosryhmien kesken.
2) Yhteisön vahvuuksien tunnistus ja dynamiikan
kartoitus tukee ratkaisujen löytymistä yhteisöstä.
Nuorilla saattaa olla aikuisista poikkeava perspektiivi
yhteisön vahvuuksiin ja siihen, millä organisaatioilla
on valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia muutokseen.
Heillä on myös omat sosiaaliset verkostonsa, joista
voi löytyä yllättäviä uusia yhteistyökumppaneita.
3) Tärkeimpien terveyteen liittyvien tarpeiden
tunnistaminen ja tutkimuskysymysten asettami-
nen sitouttaa yhteistyökumppanit ratkaisukeinojen
etsimiseen. Kun nuorten on mahdollista arvioida ja
reflektoida omia terveyteen liittyviä tarpeitaan, heille
syntyy parempi ymmärrys siitä, mitkä tekijät heidän
elämässään vaikuttavat niihin keskeisimmin ja mitä
he itse pitävät tärkeimpinä. Erilaisten menetelmien
käyttö tuottaa laajemman ja syvemmän perspektiivin
ja antaa nuorille mahdollisuuden valita heille sopivat
osallistumisen muodot. Kun nuorille taataan sanan-
valta tutkimuskysymysten asettamisessa, on toden-
näköisempää, että he myös pitävät tuloksia merki-
tyksellisinä ja omaksuvat niitä käyttöönsä (Powers
& Tiffany 2006).
4) Tutkimuksen suunnittelu ja toteutus yh-
teistyössä auttaa varmistamaan, että tutkimuksen
asetelma sekä aineiston keruun ja intervention
menetelmät soveltuvat ympäristöönsä. Yhteinen
päätöksenteko voimaannuttaa nuoria kehittämään
ratkaisuja, joiden toimeenpanoon he voivat itse osal-
listua. Nuorten on aikuisia helpompi saavuttaa tois-
ten nuorten luottamus, joten heidän roolinsa voi olla
merkittävä tutkittavien valinnassa, rekrytoinnissa ja
sitouttamisessa niin tutkimukseen kuin sen tulosten
käytäntöön viemiseen.

11LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6 / 2013
5) Tuloksia koskeva palaute ja tulkinta kaikkia
yhteistyökumppaneita kuullen vahvistaa osallistu-
mista ja tuo vaikutusvaltaa. Nuorten tulkinnat saat-
tavat poiketa merkittävästi aikuisten tulkinnoista,
joten heidän apunsa tulosten todenmukaisuuden ja
aitouden arvioinnissa on tärkeä (Powers & Tiffany
2006).
6) Tulosten levittäminen ja siirtäminen käytän-
töön vahvistaa yhteistyökumppaneiden sitoutumista
ja tukee heidän halukkuuttaan olla mukana kehittä-
misessä myös jatkossa. Tulokset voivat levitä nuor-
ten toimesta toisten nuorten keskuuteen laajemmin,
tehokkaammin ja uskottavammin. Nuoret pystyvät
usein paremmin arvioimaan, mitä tietoa toiset nuo-
ret pitävät tärkeimpänä ja minkä tuloksen tulisi joh-
taa lisätutkimukseen tai politiikkatoimenpiteisiin.
Nuorten esittäminä tulokset myös saavat aitoutta ja
arvovaltaa, joka kiinnittää aikuisten huomion.
7) Kumppanuuksien vaaliminen ja arviointi on
kaikkien tutkimusvaiheiden läpi kulkeva proses-
si. Nuorten osallistumisen vaaliminen voi vaatia
enemmän panoksia, sillä heillä ei välttämättä ole
kokemusta tällaisesta työskentelystä ja lisäksi heidän
ajankäytöstään kilpailevat monet asiat. OT:n yhteis-
toiminnan (muun muassa yhteinen päätöksenteko,
kaksisuuntainen vuorovaikutus, konfliktien raken-
Teksti: ANNA AISTRICH, PILVIKKI ABSETZ
Sopiva viitekehys
ja monet menetelmät
– avain osallistamiseen
tava ratkaisu) prosessin ja vaikutusten arviointi
auttaa ylläpitämään kumppanuuksia. Tasavertaisen
osallistumisen toteutumiseksi on tärkeää, että nuoret
arvioivat yhteistyön toteutumista omasta perspektii-
vistään.
Tutkimusprosessiin osallistumisesta voi olla nuo-
rille myös henkilökohtaista hyötyä. Osallisuus pää-
töksentekoon voimaannuttaa ja kasvattaa tunnetta
hankkeen omistajuudesta (Soleimanpour ym. 2008).
Aktiivinen osallistuminen opettaa uusia taitoja, tuo
kokemuksen yhteenkuuluvuudesta niin nuorten
kuin aikuisten kanssa ja kasvattaa valmiuksia ongel-
mien ratkaisuun.
ANNA AISTRICH, MPH (Master’s of Public Heath)
Projektikoordinaattori
Valtiotieteellinen tiedekunta,
sosiaalipsykologian yksikkö,
Helsingin yliopisto
Sähköposti: anna.aistrich@helsinki.fi
PILVIKKI ABSETZ, PsT
Terveyden edistämisen dosentti
Tampereen yliopisto
Sähköposti: pilvikki.absetz@gmail.com
Monien menetelmien yhdistäminen ja yhtäaikainen
käyttö vahvistaa nuorten osallistumista mutta
lisää myös tutkimuksen luotettavuutta, tuottaa
syvällisempää tietoa ja auttaa todentamaan
tutkimuksen tuloksia
eikä välttämättä edes toivottavaa. Sen sijaan jokaisen
pitäisi voida valita osallistumisensa taso, riippuen
omasta kiinnostuksesta, tarpeista, taidoista ja käy-
tännön mahdollisuuksista osallistua.
Yksi mallikelpoinen lähestymistapa sopivan
osallistumisen tason ja muotojen löytämiseksi on
antaa kaikkien osanottajien valita, missä vaiheissa
he haluavat olla mukana (Wang ym. 1998). Näin
voidaan lisätä halukkuutta sitoutua hankkeeseen
laajemminkin. Yhteiskuntaan osallistamisen prosessi
Hamptonissa Yhdysvalloissa osoitti, että luomalla
erilaisia nuorten kannalta merkityksellisiä tilaisuuk-
sia osallistumiseen, nuoria saatiin mukaan paljon ja
he osallistuivat laaja-alaisesti erilaisiin toimintoihin
(Carlson 2006). Hamptonin mallissa (kuvio 2) on
eroteltu kolme osallistumispolkua, joita kolmion eri
kerrokset kuvaavat. Malli järjestää osallistumisen eri
tasoille, mutta kyseessä on mahdollisuuksien hierar-
kia pikemminkin kuin yksilöiden hierarkia (Carlson
2006).
Kolmion perustalla osallistumismahdollisuuksia
tarjoavat toimet ovat konkreettisia, yleensä lyhytkes-
toisia, ja ne vaativat vain vähän opastusta tai erityis-
Vaikka useimmat terveystutkijat varmasti
näkevät osallistavan tutkimusotteen (OT)
hyödyt, monilla ei ole kokemusta tämän
tyyppisestä lähestymistavasta. Vallan anta-
minen tutkittaville voi tuntua riskialttiilta ilman tar-
kempaa käsitystä siitä, miten ja millä menetelmillä
osallistumista voi tukea järjestelmällisesti.
Esittelemme seuraavassa osallistamiseen sovel-
tuvan viitekehyksen sekä siihen istutettavia mene-
telmiä, joita voi käyttää edellä esitetyissä OT:n eri
vaiheissa. Vaikka päämääränä nuoria koskettavissa
hankkeissa on mahdollistaa tasavertainen osallistu-
minen kuvion 1 ylimmän tason mukaisesti, kaikkien
tutkimuskohteena olevan yhteisön jäsenten osallis-
tuminen kaikissa vaiheissa ei yleensä ole mahdollista

KUVIO 2. Hamptonin malli: osallistumisen polut ja
mahdollisuuksien hierarkia (Carlson 2006
12 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/ 2013
taitoja. Osallistuminen vastaa kuvion 1 tasoja 4–5.
Keskimmäinen polku mahdollistaa nuorille neuvoa-
antavan roolin kehittämisprosessissa. Vaikka heillä
on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, aikui-
set yleensä tekevät lopulliset päätökset (vrt. kuvion
1 tasot 5–6). Ylimmällä polulla nuoret pääsevät joh-
tamaan, jakavat vastuun työn etenemisestä ja voivat
merkittävästi vaikuttaa hankkeen lopputuloksiin.
Toimet edellyttävät enemmän taitoja ja sitoutumista
ja kohdentuvat yleensä järjestelmätason muutoksiin.
Vallan ja vastuiden jaosta riippuen liikutaan osallis-
tumisen tasoilla 6–8 (kuvio 1).
Jokainen kuvion 2 poluista on merkittävä nuorten
osallistamisprosessissa, siksi niiden tulisi tarjota
nuorten kannalta merkityksellisiä toimintamahdol-
lisuuksia. Kun osallistumisen kynnys ja vaatimukset
ovat alhaiset, useammat nuoret voivat löytää itseään
kiinnostavia toimintoja hankkeen piiristä ja tulla
mukaan itselleen sopivalla osallistumisen tasolla.
Mitä syvemmälle he pääsevät mukaan yhdellä polul-
la ja näkevät uusia toimintamahdollisuuksia, sitä
enemmän heitä voi alkaa kiinnostaa osallistuminen
myös seuraavalla polulla (Carlson 2006).
Taulukkoon 1 on koottu menetelmiä nuorten
osallistamiseksi OT:n eri vaiheisiin liikunnan edistä-
mishankkeissa kuvion 2 polkujen mukaan. Aineisto
on kerätty kirjallisuushaulla PubMed -tietokannasta.
Hakusanoina käytettiin “community based parti-
cipatory research” tai “participatory research” ja
“physical activity” tai “exercise” ja “youth” tai “ado-
lescents.” Mukaan otettiin artikkelit, jotka kattoivat
kaikki kolme aluetta. Lisäksi käytiin läpi näiden
artikkelien lähdeluettelot sekä haettiin elektronisista
tietokannoista vastaavia tutkimuksia (“related-ar-
ticle searches”). Mukaan otettiin vain elektronisessa
muodossa saatavilla olevat artikkelit.
Haku tuotti 15 kriteerit täyttänyttä artikkelia
(merkitty *:llä lähdeluetteloon), joista yksi syste-
maattinen ja yksi narratiivinen katsaus ja 13 alku-
peräistutkimusta. Systemaattinen katsaus osoitti,
että osallistaminen on yhteydessä parempiin ja
kestävämpiin tuloksiin (Krishnaswami ym. 2012).
Narratiivisen katsauksen ja useiden alkuperäistut-
kimusten (Jaquez ym. 2012; Darbyshire ym. 2005;
Morrow 2001; Powers & Tiffany 2006; Suleiman ym.
2006) tulokset tukivat ajatusta siitä, että nuorille on
tarjottava kaikissa OT:n vaiheissa mahdollisimman
monipuolisesti eri tasoilla ja eri menetelmillä toteu-
tettuja osallistumisen mahdollisuuksia.
Menetelmien kirjo (taulukko 1) kattaa laadulliset
ja määrälliset, sanalliset, kuvalliset ja toiminnalliset
sekä yksilö- ja ryhmämuotoiset. Jokaiseen menetel-
mään voi sisältyä vaihtelevasti osallistumisen tasoja
ja ne soveltuvat useaan eri tutkimusvaiheeseen.
Menetelmiä valitessa kannattaa maksimoida nuorten
valinnan mahdollisuudet ja antaa heidän valita omal-
le sitoutumisen asteelle soveltuvat osallistumisen
muodot. Kun nuorille annetaan ainakin osittainen
kontrolli osallistumisen muotojen määrittämisessä,
heidän sitoutumisensa ja kiinnostuksensa vahvistuu.
Samalla nuoret näkevät, että aikuiset tunnustuvat
heidät aktiivisina toimijoina ja oman maailmansa
kehittäjinä (Darbyshire ym. 2005).
Monien menetelmien yhdistäminen ja yhtäaikai-
nen käyttö vahvistaa nuorten osallistumista mutta li-
sää myös tutkimuksen luotettavuutta, tuottaa syväl-
lisempää tietoa ja auttaa todentamaan tutkimuksen
tuloksia (Israel ym. 2005). Eri lähestymistavat ovat
pikemminkin täydentäviä kuin päällekkäisiä. Ne va-
lottavat osanottajien kokemuksia eri näkökulmista
ja lisäävät siten niiden merkitystä ja painoarvoa eri
sidosryhmien keskuudessa (Darbyshire ym. 2005).
Esimerkiksi visuaaliset menetelmät voivat välittää
katsojalle monipuolisen käsityksen liikuntaa tuke-
vista tai haittaavista ympäristöistä (Darbyshire ym.
2005) ja olla hyödyllisiä kun lisätään yleistä tietoi-
suutta fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöis-
tä (Findholt ym. 2011).
Mitä enemmän tarjolla on merkityksellisiä yh-
teistoiminnan mahdollisuuksia eri osallistumisen
tasoilla, sitä laaja-alaisemmin ja enemmän nuoret
osallistuvat. Osallistumismahdollisuuksien määrän
ja kirjon voi maksimoida ottamalla nuoria mukaan
mahdollisimman moneen tutkimusvaiheeseen,
käyttämällä useita eri menetelmiä osallistamiseen ja
varmistamalla, että käytetyt menetelmät mahdollis-
tavat osallistumisen sitoutumisen eri asteilla. Tulok-
sissamme korostuu sekä tutkimuksen että nuorten
hyötyminen osallistavasta tutkimusotteesta, mikäli
se mahdollistaa osallistumisen nuorille sopivilla ta-
voilla ja sitoutumisen tasolla.
ANNA AISTRICH, MPH (Master’s of Public Heath)
Projektikoordinaattori
Sosiaalipsykologian yksikkö, Valtiotieteellinen
tiedekunta, Helsingin yliopisto
Sähköposti: anna.aistrich@helsinki.fi
PILVIKKI ABSETZ, PsT, dosentti
Erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sähköposti: pilvikki.absetz@gmail.com

13LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6 / 2013
Menetelmä Menetelmän kuvaus ja nuorten rooli siinä Osallistumisen
taso
Soveltamisen
vaihe
Tarvittavat resurssit
Voima-
varojen
kartoitus
Nuoret piirtävät kartan (tai käyttävät oikeaa esim. säh-
köistä karttaa pohjana) naapurustosta, koulusta tai
muusta kohdealueesta ja merkitsevät kartalle alueella
olevat liikuntaa tukevat asiat.
Matala:
Projektit,
tehtävät,
palvelukset
Vaihe 2 Paperia ja värikyniä
tai tietokoneet,
nuoret, ohjaaja,
kokoontumistila
Havain-
nointi
Nuoret havainnoivat ja dokumentoivat yhteisön
tarjoamia liikuntamahdollisuuksia ja paikkoja. Aineiston
voi yhdistää voimavarojen kartoitukseen saatavuutta
koskevien alueellisten erojen selvittämiseksi.
Matala:
Projektit,
tehtävät,
palvelukset
Vaiheet
2, 3, 4
Paperia ja värikyniä
tai tietokoneet,
nuoret, ohjaaja
Vertaisten
rekrytointi
tai tavoitta-
minen
Nuoret kehittävät luovia tapoja saavuttaa toisia
nuoria (erityisesti vaikeasti tavoitettavia) ja/tai
rekrytoivat osanottajia suoraan omista verkostoistaan.
Nuoret kehittävät nuoria puhuttelevia yhteenvetoja ja
esityksiä tutkimustulosten levittämiseksi heidän
verkostoihinsa.
Matala: Projek-
tit, tehtävät,
palvelukset
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Vaiheet 1–3;
Vaiheet
5 & 6
Nuoret, ohjaaja,
kokoontumistila
Lomake-
kyselyt
Nuoret tuottavat tietoa vastaamalla kyselyihin.
Nuoret ovat mukana toteuttamassa kyselyjä:
1) vastaajia rekrytoimalla
2) valvomalla ja ohjaamalla kyselyn täyttöä
Nuoret auttavat kyselyjen suunnittelussa ja tulosten
analyysissa:
1) tunnistamalla nykytiedon keskeiset puutteet ja
alueet, joilla uutta tietoa tarvitaan
2) muokkaammalla kyselyjen kieltä ja aineiston keruun
tapoja kulttuuriinsa sopiviksi
3) kehittämällä lomakkeelle kysymyksiä
4) tunnistamalla kerätystä aineistosta yhteisiä teemoja
ja arvioimalla jatkotutkimuksen/interventioiden tarvetta
Matala:
Projektit,
tehtävät,
palvelukset
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Vaiheet
3 & 4;
Vaihe 7
Paperia ja värikyniä
tai tietokoneet,
kyselyjen toteutuk-
seen ohjeistetut ja
opastetut nuoret,
ohjaaja, kokoon-
tumistila
Struktu-
roidut,
puolistruk-
turoidut tai
syvähaas-
tattelut
Nuoret toimivat kirjureina haastatteluissa.
Nuoret ovat haastateltavina antamassa tietoa itsestään
ja yhteisöstään.
Nuoret auttavat kehittämään haastattelukysymyksiä.
Nuoret toimivat haastattelijoina.
Matala: Pro-
jektit, tehtävät,
palvelukset
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Vaiheet
3 & 4;
Vaihe 7
Muistiinpanovälineet
(paperi tai tietokone),
äänityslaite, nuoret /
haastattelujen teke-
miseen ohjeistetut
nuoret / tutkimus-
haastattelijat, haastat-
telutila
Fokus-
ryhmät tai
keskustelu-
ryhmät
Nuoret toimivat ryhmien kirjureina.
Nuoret ovat ryhmissä keskustelijoina antamassa tietoa
itsestään ja yhteisöstään.
Nuoret ovat ryhmissä keskustelijoina auttamassa
kehittämään tutkimuskysymyksiä, suunnittelemaan
mittausmenetelmiä ja mittareita, kehittämään ja
arvioimaan interventiomenetelmiä ja keskeisiä viestejä,
pilotoimaan materiaaleja ja tulkitsemaan ja todenta-
maan tutkimustuloksia.
Nuoret toimivat ryhmissä haastattelijoina.
Nuoret konsultoivat fokus- tai keskusteluryhmässä
käytettävien kysymysten suunnittelua ja/tai fasilitoivat
ryhmäkeskusteluja.
Matala:
Projektit,
tehtävät,
palvelukset
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Vaiheet
2–5; 7
Muistiinpanovälineet
(paperi tai tietokone),
äänityslaite, nuoret /
keskustelujen
fasilitointiin koulu-
tetut nuoret / tutkija-
fasilitoijat, kokoon-
tumistila
TAULUKKO 1. Nuorten osallistamisen menetelmiä

14 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/ 2013
Kokemuk-
selliset
kävelyt tai
ympäristön
kartoitus
Nuoret johtavat kävelyitä tai tekevät karttoja osoittaak-
seen liikuntaa tukevia tai haittaavia tekijöitä sosiaali-
sissa ja fyysisissä toimintaympäristöistään.
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Vaiheet
2 & 3
Paperia tai karttoja ja
värikyniä, arviointia
ja keskustelua
fasilitoiva henkilö
Kirjalliset
selvitykset
tai kuvauk-
set (esim.
päiväkirjat)
Nuoret kuvaavat liikuntaan liittyviä kokemuksiaan tai
ympäristöjään, tuottavat ja argumentoivat erilaisia
ratkaisuja ja/tai kuvaavat omaa tulevaisuuden visiotaan.
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Vaiheet
2 & 3
Paperia/vihkoja tai
karttoja ja värikyniä,
arviointia ja keskuste-
lua fasilitoiva henkilö
Asiantunti-
jaryhmä
Nuorista koottu asiantuntijaryhmä antaa syötteitä
hankesuunnitteluun ja päätöksentekoon prosessin joka
vaiheessa.
Kohtalainen:
Tiedon
antaminen &
konsultointi
Vaiheet 1–7 Vahva tuki ryhmän
toiminnan käytännön
järjestelyille, ainakin
yhden nuoren tulisi
olla yhteisössään
avainhenkilö, kokoon-
tumistila, mahdolliset
korvaukset tai
palkkiot
Valokuvat Nuoret dokumentoivat sosiaalisia ja fyysisiä toimin-
taympäristöjään valokuvaamalla liikuntaa tukevia ja
haittaavia tekijöitä. Valokuvia käytetään keskustelun
virikkeinä, keskeisten vaikuttavien tekijöiden ja teemo-
jen tunnistamisessa sekä intervention kohteiden ja
keinojen valinnassa.
Nuoret käyttävät valokuvia ajaessaan asiaansa ja
pyrkiessään saamaan aikaan politiikka- tai toiminta-
tapamuutoksia.
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Korkea: Jaettu
johtajuus
Vaiheet
2–4, 6
Kertakäyttökameroita
/digikameroita/
kamerapuhelimia,
arviointia ja keskus-
telua fasilitoiva
henkilö
Työpajat Nuoret toimivat osanottajina tai työpajojen vetäjinä:
1. kehittämässä ja arvioimassa interventiokeinoja
2. opastamassa / kouluttamassa nuoria projektin eri
toimintojen edellyttämissä taidoissa
3. tulkitsemassa ja validoimassa kerättyä aineistoa
ja tuloksia
4. suunnittelemassa politiikkatoimenpiteitä tai keinoja,
joilla asiaa voidaan ajaa
5. kehittämässä strategiaa hankkeen tai sen tulosten
ylläpitämiseksi.
Kohtalainen:
Syötteiden
antaminen &
konsultointi
Korkea: Jaettu
johtajuus
Vaiheet 4–7 Järjestämisen tuki ja/
tai fasilitoijat,
kokoontumistila,
mahdolliset korvauk-
set tai palkkiot.
Ohjaus-
ryhmä/
tiimityö
Nuoret jakavat vastuuta kaikista hankkeen toimista ja
tuloksista ja/tai johtavat keskeisiä toimintoja kuten
vertaisten koulutus tai vertaisille kohdistuvat asian
puolesta puhumisen toimenpiteet tai ympäristö- tai
politiikkamuutosten ajaminen.
Korkea: Jaettu
johtajuus
Vaiheet 1–7
jos nuoria
on hank-
keen
johdossa
Vaiheet
4 & 6
Järjestämisen tuki,
kokoontumistila,
mahdolliset korvauk-
set tai palkkiot.
Vertais-
opastus
Nuoret opastavat vertaisiaan esimerkiksi aineiston
keruuseen (haastattelijoiksi, keskustelujen fasilitoijiksi,
kirjureiksi) ja arviointiin, mentorointiin tai asian
puolestapuhumiseen.
Korkea: Jaettu
johtajuus
Vaihe 3
Vaihe 4
Järjestämisen tuki,
kokoontumistila,
mahdolliset korvauk-
set tai palkkiot.
Vertais-
koulutus ja
puolesta
puhuminen
Nuoret osallistuvat ja sitoutuvat vahvasti ja vastaavat
itse interventiosta tai asian puolesta puhumisesta.
Korkea: Jaettu
johtajuus
Vaihe 4
Vaihe 6
Järjestämisen tuki ja/
tai aikuiset fasilitoijat
tai mentorit, kokoon-
tumistila, mahdolliset
korvaukset tai
palkkiot.

15LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6 / 2013
LÄHTEET:
*Bogart, L. M., Elliott, M. N., Uyeda, K., Hawes-Dawson, J.,
Klein, D. J., & Schuster, M. A. 2011. Preliminary healthy eating
outcomes of SNaX, a pilot community-based intervention for ado-
lescents. Journal of Adolescent Health 48(2), 196-202.
*Brown, B. D., Harris, K. J., Harris, J. L., Parker, M., Ricci, C., &
Noonan, C. 2010. Translating the diabetes prevention program for
Northern Plains Indian youth through community-based participato-
ry research methods. The Diabetes Educator 36(6), 924-935.
Carlson, C. 2006. The Hampton Experience as a New Model for
Youth Civic Engagement. Journal of Community Practice 14(1/2),
89-106.
Darbyshire, P., MacDougall, C., & Schiller, W. 2005. Multiple
methods in qualitative research with children: more insight or just
more? Qualitative Research 5(4), 417-436.
*Duckett, P., Kagan, C., & Sixsmith, J. 2010. Consultation and par-
ticipation with children in healthy schools: Choice, conflict and con-
text. American Journal of Community Psychology 46(1-2), 167-178.
*Findholt, N. E., Michael, Y. L., & Davis, M. M. 2011. Photovoice
engages rural youth in childhood obesity prevention. Public Health
Nursing 28(2), 186-192.
*Goh, Y. Y., Bogart, L. M., Sipple-Asher, B. K., Uyeda, K., Hawes-
Dawson, J., Olarita-Dhungana, J., Ryan, G.W. & Schuster, M.
A. 2009. Using community-based participatory research to identify
potential interventions to overcome barriers to adolescents’ healthy
eating and physical activity. Journal of Behavioral Medicine 32(5),
491-502.
*Hannay, J., Dudley, R., Milan, S., & Leibovitz, P. K. 2013. Com-
bining photovoice and focus groups: engaging Latina teens in
community assessment. American Journal of Preventive Medicine
44(3), S215-S224.
Hart R. 1992. Children’s participation from Tokenism to Citizenship.
Florence: UNICEF Innocenti Research Centre
*Hingle, M., Nichter, M., Medeiros, M., & Grace, S. 2012. Texting
for Health: The Use of Participatory Methods to Develop Healthy
Lifestyle Messages for Teens. Journal of Nutrition Education and
Behavior 45(1), 12-19.
Israel, B., Eng, E., Schulz, A., & Parker, E. 2005. Introduction to
methods in CBPR for health. Teoksessa: Methods in community-
based participatory research for health. San Francisco: Jossey-
Bass, 3-26.
*Jacquez, F., Vaughn, L. M., & Wagner, E. 2012. Youth as partners,
participants or passive recipients: A review of children and adoles-
cents in community-based participatory research (CBPR). American
journal of community psychology 1-14.
*Krishnaswami, J., Martinson, M., Wakimoto, P., & Anglemeyer,
A. 2012. Community-engaged interventions on diet, activity, and
weight outcomes in US schools: A systematic review. American
Journal of Preventive Medicine 43(1), 81-91.
McDonagh, J. E., & Bateman, B. 2012. ‘Nothing about us without
us’: considerations for research involving young people. Archives
of disease in childhood-Education & practice edition 97(2), 55-60.
Morrow, V. 2001. Using qualitative methods to elicit young people’s
perspectives on their environments: some ideas for community
health initiatives. Health Education Research 16(3) 255-268.
*Okely, A., Cotton, W., Lubans, D., Morgan, P., Puglisi, L., Miller,
J., Wright, J., Batterham, M.J., Peralta, L.R. & Perry, J. 2011. A
school-based intervention to promote physical activity among ado-
lescent girls: Rationale, design, and baseline data from the Girls in
Sport group randomised controlled trial. BMC Public Health 11(1),
658.
Ozer, E. J., Cantor, J. P., Cruz, G. W., Fox, B., Hubbard, E., &
Moret, L. 2008. The diffusion of youth-led participatory research
in urban schools: The role of the prevention support system in
implementation and sustainability. American Journal of Community
Psychology 41(3-4), 278-289.
*Perry, C., & Hoffman, B. 2010. Assessing Tribal Youth Physical
Activity and Programming Using a Community Based Participatory
Research Approach. Public Health Nursing 27(2), 104-114.
Powers, J. L., & Tiffany, J. S. 2006. Engaging youth in participatory
research and evaluation. Journal of Public Health Management and
Practice, 12, S79-S87.
*Soleimanpour, S., Brindis, C., Geierstanger, S., Kandawalla,
S., & Kurlaender, T. 2008. Incorporating youth-led community par-
ticipatory research into school health center programs and policies.
Public Health Reports 123(6), 709.
Suleiman, A. B., Soleimanpour, S., & London, J. 2006. Youth
action for health through youth-led research. Journal of Community
Practice 14(1-2), 125-145.
*Tanjasiri, S. P., Wiersma, L., Briand, G., Faletau, V., Lepule, J.,
Nacpil, L., & Eichenauer, J. 2011. Balancing community and uni-
versity aims in community-based participatory research: a Pacific
Islander youth study. Progress in Community Health Partnerships:
Research, Education, and Action 5(1), 19-25.
*Uyeda, K., Bogart, L. M., Hawes-Dawson, J., & Schuster, M. A.
2009. Development and implementation of a school-based obesity
prevention intervention: lessons learned from community-based
participatory research. Progress in Community Health Partnerships
3(3), 249-255.
*Walia, S., & Liepert, B. 2012. Perceived facilitators and barriers to
physical activity for rural youth: an exploratory study using photovoi-
ce. Rural and Remote Health, 12(1842).
Wilson, N., Minkler, M., Dasho, S., Wallerstein, N., & Martin, A.
C. 2008. Getting to social action: The youth empowerment strate-
gies (YES!) project. Health Promotion Practice 9(4), 395-403.
World Health Organization. 1993. The health of young people: A
challenge and a promise. England: Macmillan/Clays.