ArticlePDF AvailableLiterature Review

[Insulin pump therapy: for whom and why?]

October 2013
Duodecim; Lääketieteellinen Aikakauskirja 129(15):1571-8

Source
PubMed

Authors:

Markku Saraheimo

Folkhälsan Research Center

Mikko Honkasalo

Insulin pump therapy utilizes continuous infusion for the basic supply of insulin. As compared with multiple daily injections, pump therapy enables a clearly more precise targeting of the insulin therapy with respect to both time and quantity. This is important for insulin-sensitive patients such as small children, adults susceptible to hypoglycemia, or diabetics, whose blood glucose level exhibits a clear-cut elevation in the small hours (the dawn phenomenon). Also a diabetic with a high HbA1c and a good motivation for treatment may significantly benefit from the pump. Insulin pump therapy requires commitment to good self-monitoring from the diabetic patient.

Content uploaded by Mikko Honkasalo

Content may be subject to copyright.

1571

Markku Saraheimo, Mikko Honkasalo ja Marko Miettinen | NÄIN HOIDAN

Duodecim 2013;129:1571–8

Insuliinipumppuhoito: kenelle ja miksi?

Insuliinipumppuhoidossa pikainsuliinia annos-

tellaan katetrin kautta vatsan, pakaran tai rei-

den ihonalaiskudokseen. Jatkuvalla infuusiolla

huolehditaan perusinsuliinin saannista ja ate rian

yhteydessä otetaan lisäannos. Noin 30–50 %

vuorokauden tarpeesta kattava perusinsuliini

vastaa monipistoshoidossa käytettävää pitkävai-

kutteista insuliinia. Pumpun avulla insuliinihoito

on mahdollista kohdentaa sekä ajallisesti että

määrällisesti monipistoshoitoa tarkemmin. Tämä

on tärkeää, jos kyseessä on insuliinille herkkä

tai hypoglykemioille altis potilas tai jos diabee-

tikon veren glukoosipitoisuus suurentuu selvästi

aamuyöllä (aamunkoittoilmiö). Myös hoitoonsa

hyvin motivoitunut, suuresta HbA1C-arvosta kär-

sivä diabeetikko saattaa hyötyä merkittävästi

pumpusta verrattuna monipistoshoitoon kah-

della eri insuliinilla. Pumppuhoito vaatii sitoutu-

mista hyvään omaseurantaan ja valmiuksia ope-

tella pumpun käyttöä.

Ihonalaiset insuliini-infuusiohoidot aloitet-

tiin 1970-luvun lopulla (Pickup ym. 1978,

Tamborlane ym. 1979) ja samalla siirryiin

tyypin 1 diabeetikoiden polikliinisesti seu-

raavaan hoitoon. Suomessa pumppuhoito

aloiteiin pian sen jälkeen englantilaisella

Mill-Hill-insuliinipumpulla aivan 80-luvun

alussa (Sane ym. 2005). Yhdysvaltalaisen

DCCT-tutkimuksen osoiteua vahvan yhtey-

den glukoosi tasapainon ja elinkomplikaatio-

riskin välillä alkoi pumppuhoito yleistyä tyy-

pin 1 diabeetikoiden hoidossa 1990-luvulla.

Valtaosa potilaista käyää kuitenkin edelleen

monipistoshoitoa, yleisimmin pitkävaikuei-

sen insuliinianalogin ja pika insuliinin yhdistel-

mää. Insuliinipumppuhoito vaatii sitoutumista

tiheään omaseurantaan. Joa pumpusta olisi

todella hyötyä, tulee potilaalla olla valmiudet

laieen toimintojen opeelemiseen.

Nykyisin pumpuissa käytetään lähes pel-

kästään pikainsuliinia, joka annetaan katetrin

kaua jatkuvana infuusiona vatsan, pakaran

tai reiden ihonalaiskudokseen. Tällä huoleh-

ditaan perusinsuliinin saannista samaan ta-

paan kuin monipistoshoidossa käyteävällä

pitkävaikueisella insuliinilla. Perusinsuliinilla

turvataan insuliinipitoisuus, joka mahdollistaa

glukoosin käytön energiana ja joka estää sekä

ketoaineita tuoavan lipolyysin eä maksan

glukoosintuotannon. Käytännössä annos sää-

detään niin, eä veren glukoosipitoisuus pysyy

tasaisena yöpaaston aikana ja aterioiden välil-

lä. Jos insuliinia on liikaa, glukoosipitoisuus

pienentyy herkästi esimerkiksi liikunnan ai-

kana. Jos insuliinia taas on liian vähän, pitoi-

suus suurentuu itsestään ja syntyy ketoainei-

ta ja ketoasidoosi. Pumpulla voidaan säätää

yksilöllinen perusinsuliinin infuusionopeus.

Pääosa potilaista käyää 2–5:tä erilaista in-

fuusionopeua vuorokaudessa. Aterian yhtey-

dessä potilas oaa pumpusta lisäannoksen,

jonka suuruus määräytyy ensisijaisesti ruoan

sisältämien hiilihydraaien mukaan. Moni-

pistoshoitoon verrauna pumppuhoidossa

perus- ja ateriainsuliinin tarve sekä siihen vai-

kuavat tekijät on mahdollista huomioida pa-

remmin. Tämä korostuu, kun tarvitaan suurta

tai nopeata muutosta perusinsuliinimäärään

esimerkiksi äkillisen liikunnan yhteydessä tai

vatsataudin yllääessä taikka jos potilaalla on

taipumusta niin sanouun aamunkoioilmi-

öön (veren glukoosipitoisuus suurentuu voi-

makkaasti aamu yöllä).

Kuka hyötyy insuliinipumppu-

hoidosta?

TAULUKOSSA on lueteltu tilanteita, joissa in-

suliinipumpusta todennäköisesti on hyötyä.

Pumppuhoito on melkeinpä ainoa vaihtoehto

insuliiniin eriäin herkästi reagoivalle diabee-

tikolle, jolla on hyvin pieni perusinsuliinin-

1572

tarve; esimerkiksi yön aikana pieni lapsi saat-

taa tarvita selvästi alle 0,1 yksikköä tunnissa.

Aamunkoioilmiöön eli maksan aamuöi-

seen glukoneogeneesiin liiyvä hyperglyke-

mia voi vaatia aamuyön tunneille selkeän lisä-

yksen perusinsuliinimäärään. Tämä onnistuu

turvallisesti insuliinipumpulla (Koivisto ym.

1986). Pumppua käyävistä potilaista 60 %

tarvitsee aamuyöllä perusinsuliiniannokseen

20–100 %:n lisäyksen (Bode ym. 1994). Pie-

nillä lapsilla tilanne voi olla päinvastainen: pe-

rusinsuliinimäärän lisäys alkuyöstä ja pienen-

nys aamuyöstä.

Pumpusta on hyötyä myös silloin, kun pe-

rusinsuliinitarve vaihtelee eri päivinä työaiko-

jen, fyysisen rasituksen tai vaikka kuumeisen

tulehdustaudin takia. Pistoshoidossa käyteä-

vien pitkävaikueisten insuliinien annosmuu-

tokset ovat hitaita toteuaa, eikä esimerkiksi

aamulla pisteyä annosta saa pienemmäksi,

jos iltapäivällä pääääkin lähteä pitkälle juok-

sulenkille. Insuliinipumppua käyteäessä pe-

rusinsuliinimäärän muutos heijastuu glukoosi-

arvoon jo 1–2 tunnin aikana. Epäsäännölliset

työajat ja vuorotyö vaikuavat perusinsulii-

nintarpeeseen, ja urheilijoilla liikunnan inten-

siteetin vaihtelu aiheuaa siihen suuria ja no-

peita muutoksia. Insuliinipumppu voi tarjota

ratkaisun näihin tilanteisiin.

Diabeeiseen gastropareesiin liiyy usein

retentio, eli ruoka ”jumiuu” mahalaukkuun,

ja sen sisältämät hiilihydraatit saaavat imey-

tyä vasta tuntien kuluua ateriasta. Tällöin

ennen ateriaa oteava pikainsuliini vaikuaa

liian aikaisin ja johtaa hypoglykemiaan. Myö-

hemmin hiilihydraaien imeytyessä veren

glukoosipitoisuus taas kasvaa. Nämä ongelmat

helpouvat insuliinipumpulla. Kokemuksem-

me mukaan myös osa hankalasta neuropaai-

sesta särystä kärsivistä potilaista on hyötynyt

siirtymisestä pumppuhoitoon. Tämä liiynee

glukoosiarvojen vaihtelun vähentymiseen.

Arviolta 15–20 % tyypin 1 diabeetikoista

kuuluu johonkin edellämainituista ryhmistä

(Pickup 2006). Vaikka pediatrisissa yksiköis-

sä insuliinipumppuhoito on nykyisin yleinen

tyypin 1 diabeetikoiden hoitomuoto, niin ai-

kuisilla ei ole vastaavaa käyäjämäärän kasvua

Suomessa vielä todeu (Lahtela ym. 2012).

Suomi eroaa selvästi Ruotsista ja Norjasta,

joissa yli 15 % kaikista tyypin 1 diabeetikoista

hoidetaan insuliinipumpulla (Pickup 2011).

Insuliinipumpun aputoiminnot

Ateriainsuliinin annostelu on hoitomuodosta

riippumaa vaativaa, mikä korostaa hoidon-

ohjauksen merkitystä hiilihydraaien arvioin-

nissa (Ahola ym. 2010). Pumpulla ateriain-

suliini voidaan oaa yhtenä kerta-annoksena,

hitaana infuusiona esimerkiksi 1–3 tunnin

aikana tai näiden antomuotojen yhdistelmänä

(osa väliömästi, osa pidemmän ajan kulues-

sa). Tutkimusnäyö ateriainsuliiniannoksen

jakamisen hyödyistä perustuu pieniin potilas-

aineistoihin ja valtaosin lyhyihin seurantajak-

soihin (Heinemann 2009, Klupa ym. 2011).

Valtaosa diabeetikoista oaa ateriainsuliininsa

myös pumppuhoidon aikana yhtenä annokse-

na. Tietyissä tilanteissa insuliiniannoksen ja-

kamisesta on kuitenkin todeu olevan hyötyä,

kuten gastropareesin taikka pizza- tai pasta-

aterian syönnin yhteydessä (Jones ym. 2005).

Insuliinipumppuihin kuuluu annoslaskuri,

joka on itse pumpussa tai sen kanssa langat-

tomasti kommunikoivassa glukoosimitta-

rissa. Laskuriin syötetään tietyt muuujat:

tavoiteltava aterian jälkeinen glukoosiarvo,

insuliiniherkkyys (paljonko yksikkö insuliinia

pienentää glukoosipitoisuua), insuliini-hiili-

hydraaisuhde (kuinka monta grammaa hii-

lihydraaia yksi yksikkö insuliinia ”ku moaa”)

ja todennäköinen insuliinin vaikutusaika

(yleensä n. 3 tuntia). Laskurin suosielema

insuliiniannos perustuu näiden muuujien

TAULUKKO.

Insuliinipumppuhoidon aiheet.

Suuri insuliiniherkkyys

Useita kertoja viikossa esiintyvät hypoglykemiat

tai hypoglykemiaoireiden puuttuminen

Hankala aamunkoittoilmiö

Kaksi- tai kolmivuorotyö ja epäsäännölliset

työajat

Gastropareesi tai vaikea kivulias neuropatia

Runsas liikunnan harrastus

Suuri HbA1C-arvo monipistoshoidon

aikana huolimatta hyvästä omahoidosta,

erityisesti jos todetaan merkkejä nopeasta

elinkomplikaatioiden kehittymisestä

NÄIN HOIDAN

M. Saraheimo ym.

1573

lisäksi senhetkiseen glukoosiarvoon (mahdol-

linen poikkeama tavoitetasosta) ja aterian ar-

vioituun hiilihydraaimäärään. Laskuri oaa

huomioon mahdollisesti edelleen vaikuavat

aiemmat insuliiniannokset. Aamupalalle ohjel-

moidaan yleensä suurempi insuliiniannos kuin

muille aterioille (ellei aamun perusinsuliini-

määrää ole tarkoituksella lisäy aamupalasta

1–2 tunniksi eteenpäin).

Näyö annoslaskurin hyödyllisyydestä on

heikko, ja se perustuu pieniin potilasjoukkoi-

hin ja lyhyihin seurantoihin (Gross ym. 2003,

Klupa ym. 2008, Zisser ym. 2010). Laskurista

hyötyneet diabeetikot käyävät sitä yleensä

säännöllisesti estääkseen aterian jälkeisen hy-

perglykemian ja välääkseen hypoglykemioi-

ta. Liian pieneltä veren glukoosipitoisuudelta

säästyminen seliyy ensisijaisesti sillä, eä las-

kuri oaa huomioon aiemmin pistetyt insulii-

nit ja senhetkisen veren glukoosipitoisuuden,

kun taas diabeetikko oaa herkästi ateriainsu-

liinin lisäksi liikaa korjausinsuliinia.

Vaihdeavat perusinsuliiniproilit. Insu-

liinintarve on yleensä erilainen arkipäivinä ja

viikonloppuna. Insuliinipumpuissa on useam-

man perusinsuliiniproilin mahdollisuus, ja

potilaalle pystytään ohjelmoimaan kaksi (jos-

kus kolme) erilaista proilia veren glukoosipi-

toisuuden omaseurantamiausten perusteella.

Myös hoidonohjauksessa keskitytään insu-

liinintarpeen arviointiin työpäivän ja liikun-

nallisen vapaapäivän aikana ja varautumiseen

viikonlopun valvomiseen ja pidempään aamu-

uneen. Alkoholin käyöön liiyy hypoglyke-

mian vaara sekä humala- eä krapulavaiheessa.

Hiilihydraaien saannin merkityksen ohella

on hyvä painoaa perusinsuliinin vähentämi-

sen tarvea ainakin maksan glukoneogeneesin

estymisen ajalle, mikäli alkoholin nauiminen

ei ajoitu ruokailun yhteyteen.

Tilapäinen perusinsuliinimäärän muutos.

Insuliini-infuusiota voi tilapäisesti nopeut-

taa tai hidastaa joko yksikköinä tunnissa tai

proseniosuudella. Moni käyää esimerkiksi

liikunnan yhteydessä ja joitain tunteja sen jäl-

keen vain 10–80 % ohjelmoidusta annoksesta.

Vaikkapa stressaavissa työneuvoeluissa in-

fuusionopeua voi puolestaan kasvaaa esi-

merkiksi 120–150 %:iin tavanomaisesta.

Insuliinipumppuhoidon ongelmia

ja ratkaisuja niihin

Insuliinipumpusta hyötyminen ja laieen tur-

vallinen käyö vaativat hyvää omahoitoa ja

jatkuvaa hoidonohjausta. Veren glukoosipitoi-

suuden säännöllinen ja riiävän tiheä seuranta

sekä ruoan hiilihydraaien arviointi on tär-

keää. Glukoosiarvon miauksen säännöllisyys

korostuu, koska pumppuhoidossa ihonalainen

insuliinivarasto on hyvin pieni eikä sitä voi

verrata monipistoshoidon pitkävaikueisen

insuliinin varastoon. Vaikka yleensä pumppua

käyävän diabeetikon tulee tarkistaa glukoosi-

arvo 4–6 kertaa vuorokaudessa, hyvin pärjää-

vä pumppupotilas miaa arvonsa yleensä 6–8

kertaa vuorokaudessa. Jos potilas on hyvin

herkkä insuliinille ja altis hypoglykemioille,

täytyy veren glukoosipitoisuus mitata jopa

10–12 kertaa vuorokaudessa.

Nykyisin insuliinipumpun tekniset häiriöt

ja katetrin tukkeutuminen ovat harvinaisia ta-

pahtumia (Bode ym. 2002), mua varsinkin

hoidon alkuvaiheessa on korosteava pitkiy-

vään infuusion keskeytymiseen liiyvää keto-

asidoosin vaaraa. Keskeytyminen johtaa veren

glukoosipitoisuuden voimakkaaseen suuren-

tumiseen jo muutamassa tunnissa ja ketoasi-

Insuliinipumppuhoito – kenelle ja miksi?

YDINASIAT

8Insuliinipumppuhoidon avulla päästään parhaim-

millaan lähelle terveen ihmisen fysiologista insu-

liinineritystä.

8Pumpulla perus- ja ateriainsuliinin määrää voi-

daan säädellä tarkasti ja nopeasti potilaan yksilöl-

listen tarpeiden mukaan.

8Perusedellytyksiä hoidon onnistumiselle ovat ve-

ren glukoosipitoisuuden tiheä omaseuranta, hiili-

hydraattilaskenta ja toistuva hoidonohjaus.

8Pumppuhoidon myötä hypoglykemiat yleensä vä-

henevät ja elämänlaatu kohenee.

8Jatkuva veren glukoosipitoisuuden seuranta toimii

hoidonohjauksen apuvälineenä.

1574

doosiin jopa 4–5 tunnin kuluessa. Pumpun voi

irroaa tai laiaa kiinni korkeintaan tunniksi,

esimerkiksi suihkun ajaksi. Jos pidempi tau-

ko on tarpeen, täytyy oaa lisäinsuliiniannos

tai pistää pitkävaikueista insuliinia kynällä.

Tämä on muisteava myös päivystysalueilla.

Ketoasidoosin vaara oli suuri pumppuhoidon

alkuaikoina, mua nykyisen potilasohjauksen,

uusien pumppumallien sekä hyvän ja tarkan

omahoidon ansiosta ketoasidoosin riski ei ole

suurentunut verrauna pistoshoitoon (Pickup

ja Keen 2002, Jakisch ym. 2008).

Joka tapauksessa insuliinipumppupotilailla

on hyvä olla aina myös insuliinikynä ja vara-

suunnitelma. Lisäksi on syytä muistuaa ve-

ren ketoaineiden tarkistuksesta glukoosimia-

rin tapaisella pikamiarilla, jos todetaan suuri

glukoosiarvo. Varasuunnitelma tulee kerrata

ja päiviää säännöllisesti: pikainsuliinia ote-

taan kynällä ja pidemmän käyökatkoksen

yhteydessä pistetään myös pitkävaikueista

insuliinia ihon alle. Pitkävaikueisen insulii-

nin annoksen voi arvioida pumpun perusin-

suliinimäärän perusteella – pumppuhoitoa

edeltänyä annosta ei voi suoraan käyää.

Ketoasidoosiriskin vuoksi pumppuhoitoon

ohjaavien potilaiden valinnan ja hoidonoh-

jauksen merkitys korostuu (Hanas ja Ludvigg-

son 2006, Hanas ym. 2009).

Infuusiokatetri liitetään ihon alle pisteä-

vään kanyyliin, joka on vaihdeava riiävän

usein. Vaihtoväliin (1–3 vuorokaua) vai-

kuavat insuliinin imeytyminen ja kanyylin

sisäänmenopaikan infektioherkkyys. Osalla

potilaista veren glukoosipitoisuus alkaa suu-

rentua jo kolmannen vuorokauden aikana, ja

hyvin pieni osa hyötyy jopa päiviäisestä ka-

nyylin vaihtamisesta. Valtaosa diabeetikoista

käyää nykyisin teonkanyylia, joka ärsyää

ihoa ja rasvakudosta metallineulaa vähemmän.

Jotkut potilaista näyävät hyötyvän myös in-

fuusiokanyylin kulman muuamisesta viistos-

ta suoraan tai päinvastoin.

Käytännön vinkkejä

Hypoglykemialle aliilla aikuisilla jo pieni,

0,025–0,05 yksikön muutos perusinsuliinin

tuntiannoksessa herkän jakson aikana, esi-

merkiksi alkuyön aikana, voi riiää hypogly-

kemioiden vähentämiseen. Perussyötössä jo

0,05 yksikön muutos tunnissa vastaa pientä

perusinsuliinimäärää käyävillä potilailla 15–

50 %:n muutosta insuliiniannoksessa.

Aamuyön annoksen suurentamisen ohel-

la jotkut aikuisista diabeetikoista tarvitsevat

myös illalla perusinsuliinin lisäyksen, joka on

tyypillisesti kuitenkin aamuöistä lisäystä vä-

häisempi. Syytä tähän ei tiedetä.

Osalla diabeetikoista perusinsuliinintarve

saaaa suurentua moninkertaiseksi yötyön aika-

na henkisen stressin vuoksi. Yövuoron jälkeisen

univaiheen perusinsuliinimäärän säätö onnistuu

turvallisesti juuri tarviavien tuntien ajalle.

Hypoglykemioiden välämiseksi on muis-

teava, eä iltaliikunta vähentää aamuöistä

annoslisäyksen tarvea. Mikäli diabeetikko

liikkuu säännöllisesti esimerkiksi kolmena päi-

vänä viikossa, on syytä ohjelmoida pumppuun

liikuntapäiville oma vuorokausiproili.

Kuumeisten infektioiden aikana kannaaa

harkita toistuvien pikainsuliinin lisä-annosten

ohella tai sijaan perusinsuliinimäärän tilapäistä

suurentamista, keskimäärin 20–30 %.

Pizza-aterialla insuliiniannoksen jako kahtia

(esimerkiksi 30 % otetaan heti ja loppuosa in-

suliiniannoksesta 2–4 tunnin kuluessa) saaaa

helpoaa aterian jälkeistä glukoosinhallintaa.

Ateria-annoksen hidas määräaikainen anto

1–2(3) tunnin kuluessa on toimiva ratkaisu la-

sagnen kaltaisten rasvaisten pastaruokien naut-

timisen yhteydessä. Myös noutopöytään sopii

tyypillisesti pidenney ateriainsuliinin anto.

Gastropareesipotilaalle ennen ruokailua ja

sen jälkeen tehtyjen glukoosimiausten tai jat-

kuvan glukoosiseurannan avulla ateriainsuliini

säädetään anneavaksi esimerkiksi tasaisena

3–4 tunnin infuusiona tai perusinsuliinimää-

rää suurennetaan 3–4 tunnin ajaksi. Tarvit-

taessa ateriainsuliini on mahdollista myös ja-

kaa kahteen erilliseen annokseen.

Osa naisista hyötyy perusinsuliiniannok-

sen muuamisesta kuukautiskierron vaiheen

mukaan siten eä kierron viimeisen viikon

aikana määrää lisätään keskikierron aikaisesta

esimerkiksi 30 % ja heti vuodon alkaessa sitä

vähennetään muutamaksi päiväksi 30 % keski-

kierron tasosta.

NÄIN HOIDAN

M. Saraheimo ym.

1575

Jatkuva glukoosinseuranta ja

insuliinipumppu

Jatkuvaa kudosglukoosin seurantaa ihonalais-

rasvaan aseteavalla sensorilla käytetään oh-

jaamaan sekä pumppu- eä monipistoshoi-

dossa olevien potilaiden insuliinin annoste-

lua. Taltioivaa laitea on mahdollista käyää

erillään pumpusta tai siihen asenneuna (ns.

sensoripumppu). Vanhemmat laieet eivät ol-

leet näytöllisiä, ja miaustuloksia tarkasteltiin

jälkikäteen vastaanotolla, mua uudemmis-

ta laieista kudosglukoosiarvoa voi seurata

jatkuvasti. Laieiden kehiyminen on mer-

kinnyt siirtymistä takautuvasta tulkinnasta ja

hoidon muuamisesta päiviäin etenevään,

jatkuvaan hoidonohjaukseen. Osalla potilaista

ongelmana on liian herkkä reagointi miaus-

tulokseen, mikä johtaa toistuvien korjausten

myötä glukoosiarvon heilumiseen. Jatkuvan

näytön osalta opetuksessa on erityisen tärkeä-

tä painoaa ”jäitä hauun -periaatea”, joa

todelliset ongelmakohdat ilmenisivät ensim-

mäisten seurantapäivien aikana. Opetuksessa

on myös huomioitava yksilöllinen viive kudos-

ten ja veren glukoosipitoisuuden välillä. Tämä

korostuu, kun glukoosiarvo muuuu nopeasti,

esimerkkinä aterian jälkeinen suurentuminen

tai mahdollisen korjausinsuliinin oton aiheut-

tama nopea pienentyminen. Viiveet saaavat

vaihdella samallakin potilaalla 5–30 minuut-

tia. Sensorilaieeseen on mahdollista säätää

hälytysrajat esimerkiksi suurelle ja pienelle ar-

volle. Siihen voi myös aseaa glukoosiarvon,

jonka aliuessa pumppu katkaisee insuliinin

syötön automaaisesti.

Jatkuvan glukoosiseurannan tarve ja mah-

dollisuus siihen vaihtelevat. Vaikka se ei on-

nistu kaikilla diabeetikoilla eikä aina tuo

ratkaisua hoito-ongelmiin, siitä hyötyvien

tapauksessa vuosiainen 2–4 viikkoa jatkuva

glukoosiseuranta kannaaa. Tästä hoitoonsa

apua saaneiden diabeetikoiden oma näkemys

puoltaa seurantaa ainakin 2–3 kuukauden

ajan vuodessa, ja tämä onkin käytäntö osassa

hoitopaikoista. Subjektiivisen hyödyn (esim.

elämänlaatu ja turvallisuuden tunne) lisäksi

säännöllisen jatkuvan glukoosiseurannan on

osoiteu parantavan HbA1C-arvoa ja vähen-

tävän hypoglykemioiden esiintymistä (JDRF

2008, 2009a, b, Bergenstal ym. 2010).

Miten insuliinipumppuhoitoon

siirrytään?

Tyypin 1 diabeetikot ovat yleensä varovaisen

kiinnostuneita insuliinipumppuhoidosta, mut-

ta useimpia arveluaa jatkuva sidoksissa olo

elimistön ulkopuoliseen laieeseen. Onkin

mietiävä, miten diabeetikko tulee pumpun

kanssa toimeen eri työasennoissa, harrastuk-

sissa ja muissa arkielämän tilanteissa.

Kun pumppuhoito on päätey aloiaa,

potilas varaa ajan diabeteshoitajalle. Pumpun

valintaan vaikuavat alueellisten laitevalmis-

tajien kilpailutuksen lisäksi muun muassa

potilaan tarvitsema insuliinimäärä kolmen

vuorokauden aikana, työn laatu ja fyysinen

rasiavuus, harrastukset sekä muut sairaudet

(esim. hienomotoriikkaan vaikuavat). Perus-

toiminnot eri valmistajien pumppumalleissa

ovat varsin samankaltaisia, mua käyövalikot

eroavat toisistaan jonkin verran (KUvA). Mikäli

potilaan oletetaan hyötyvän merkiävästi jat-

kuvasta glukoosiarvon seurannasta, kannaaa

hankkia sensoripumppu.

Insuliinipumppuhoito – kenelle ja miksi?

KUvA.

Insuliinipumppuja.

1576

Pumpun toiminta käydään läpi kiireeö-

mästi. Ohjauksessa harjoitellaan kanyylin

pistämistä ihon alle, insuliinisäiliön täyöä ja

paikalleen laioa, kanyylin täyöä ja paerin

vaihtoa. Veren glukoosipitoisuuden kotiseu-

rannan ja mahdollisen sensoroinnin perus-

teella laaditaan alustava suunnitelma vuoro-

kauden insuliiniannoksista. Pumppupotilaan

tarvitsema kokonaisinsuliinimäärä on yleensä

pienempi kuin monipistoshoidossa. Ensin

lasketaan potilaan vuorokauden aikana keski-

määrin käyämä kokonaisinsuliinimäärä, joka

jaetaan kahteen yhtä suureen osaan perus- ja

ateriainsuliiniksi. Näin saadusta vuorokauden

perusinsuliinin kokonaismäärästä vähenne-

tään vielä 20–30 % muun muassa aiemman

hoitotasapainon mukaan. Tämä määrä jaetaan

joko tasan 24 tunnille tai proilia muoka-

taan potilaan glukoosimiausten perusteella.

Aamunkoioilmiötä hoideaessa perusin-

suliiniannosta suurennetaan ensin varovasti

10–20 % aamuyöstä aamutunneille. Vastaavan

määrän voi usein vähentää alkuyön tunneilta.

Potilaan ammatin ja aiemman insuliinintar-

peen perusteella tarkennetaan vielä päivän

perusinsuliinin ja ateriainsuliinien annoksia.

Illalla moni tarvitsee pienen lisäyksen perusin-

suliinin määrään, mikä korostuu napostelutai-

pumuksen ja liikkumaomuuden yhteydessä.

Alkuvaiheessa käyteävä perusinsuliiniproili

pyritään säätämään mahdollisimman lähelle

potilaan todellista tarvea, jolloin myöhempää

korjailua tarvitaan vähemmän. Annosmuutos-

ten ajoituksessa on muisteava, eä vaikutus

veren glukoosipitoisuuteen alkaa näkyä vasta

1–2 tunnin päästä. Aiempien tietojen pohjal-

ta pumppuun ohjelmoidaan myös alustavat

annoslaskurin asetukset. Tässä yhtey dessä on

hyvä kerrata hiilihydraaien arviointia. Insu-

liinipumppuhoito saaaa onnistua hyvin jo

parissa viikossa, mua joskus aikaa voi kulua

2–3 kuukaua.

Pumppuhoidon aloitukseen liiyy niin sa-

nou kuivaharjoielu. Nurmijärven terveys-

keskuksessa pumppu täytetään aluksi keio-

suolaliuoksella ja potilas harjoielee pumpun

käyöä noin viikon ajan entisen monipistos-

hoitonsa rinnalla. Osassa hoitopaikoista to-

teutetaan samalla myös jatkuva glukoosiarvon

seuranta, joka sekä kuivaharjoielun aikana

eä pumppuhoidon alkuvaiheessa helpoaa

perusinsuliinin ja ateria-insuliinien säätämistä

kohdalleen. Viikon kuluua kerrataan toimin-

ta ongelmatilanteissa, lopetetaan monipistos-

hoito ja aloitetaan insuliinihoito pumpulla.

Polikliininen aloitus häiritsee diabeetikon

normaalielämää osastoaloitusta vähemmän.

Lisäksi se helpoaa ja nopeuaa myös insu-

liiniannostelun säätämistä kohdalleen. ”Tila-

päinen perusinsuliinin muutos” -toiminnolla

pystytään ensimmäisen vuorokauden aikana

huomioimaan viimeksi pistetyn pitkävaikut-

teisen insuliinin jäljellä oleva vaikutus. Pump-

puun liiyviä akuueja ongelmia varten anne-

taan tiedot päivystyksestä. Sieltä diabeetikko

saa tarviaessa yhteyden hoitajaan tai päivys-

tävään yksikköön. Potilaskohtaisesti sovitaan

tapaamisista hoidon aloitusta seuraavien päi-

vien ja viikkojen aikana. Useissa hoitopaikois-

sa pumppuhoitoa seurataan diabeteshoitajan

vastaanotolla aluksi viikoiain. Ensimmäiselle

lääkärikäynnille diabeetikot tulevat insuliini-

pumppunsa kanssa 2–3 kk:n kuluua. Kun

aikuinen potilas saa varmuua tehdä omia

ratkaisuja, venyy seurantaväli normaalisti

3–4:ään, jopa 6–12 kk:een.

Insuliinipumppuhoidon alkuvaiheessa kan-

naaa hyödyntää jatkuvaa glukoosinseurantaa

perusinsuliiniproilien ja annosoppaan ase-

tusten arvioinnissa. Jo kahden viikon seuranta

antaa hyvän kuvan glukoosiarvojen vaihtelusta

ja vuorokaudenaikaisesta insuliinintarpeesta.

Mikäli fyysinen aktiivisuus tai henkinen kuor-

mitus vaihtelee päivästä tai viikosta toiseen,

jatkuvaa glukoosinseurantaa on hyvä jatkaa

pidempään. Nurmijärven terveyskeskuksessa

sitä jatketaan 1–2 kk hoidon alusta, mikä hel-

poaa oikeiden insuliiniproilien löytämistä

ja auaa diabeetikkoa tarkentamaan hiilihyd-

raaien arviointia ja liikunnan huomioimista

insuliinin annostelussa.

Lopuksi

Useimmat potilaat urautuvat varsin nope-

asti omaksumiinsa hoitokäytäntöihin, joita

on myöhemmin vaikea muuaa. Jo insuliini-

pumppuhoidon alkuvaiheessa diabeetikon on

NÄIN HOIDAN

M. Saraheimo ym.

1577

Insuliinipumppuhoito – kenelle ja miksi?

syytä perehtyä annosoppaan käyöön, perus-

insuliinin määrään tietyissä tilanteissa tehtä-

viin tilapäisiin muutoksiin ja erilaisiin aterian-

insuliinien antotapoihin. Näihin lisätoimin-

toihin on ensimmäisten pumppukuukausien

aikana vielä hyvä palata vastaanotoilla, joa

potilas irtautuisi pistoshoidon kankeudesta ja

todella hyötyisi insuliinipumpun tarjoamista

mahdollisuuksista. ■

MARKKU SARAHEIMO, LT, sisätautien erikoislääkäri, diabetologi

Folkhälsanin Tutkimuskeskus, Biomedicum I, HY

Herttoniemen sairaala, HUS

MIKKO HONKASALO, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabetologi

Nurmijärven terveyskeskus

MARKO MIETTINEN, diabeteshoitaja

Nurmijärven terveyskeskus

SIDONNAISUUDET

Markku Saraheimo: Asiantuntijapalkkio (Medtronic), luentopalkkio (BMS, Eli Lilly, Medtronic, MSD, Novo Nordisk, Roche, Sano-Aventis)

Mikko Honkasalo: Ei sidonnaisuuksia

Marko Miettinen: Ei sidonnaisuuksia

KIRJALLISUUTTA

Ahola AJ, Mäkimattila S, Saraheimo

M, ym.; FinnDIANE Study Group. Many

patients with Type 1 diabetes estimate

their prandial insulin need inappropri-

ately. J Diabetes 2010;2:194–202.

• Bergenstal RM, Tamborlane WV,

Ahmann A, ym.; for the STAR 3 Study

Group. N Engl J Med Effectiveness

of sensor-augmented insulin-pump

therapy in type 1 diabetes. N Eng J Med

2010:363:311–20.

• Bode BW, Sabbah HT, Gross TM, Fred-

rickson LP, Davidson PC. Diabetes man-

agement in the new millennium using

insulin pump therapy. Diabetes Metab

Res Rev 2002;18 Suppl 1: S14–S20.

• Bode B, Steed D, Davidson P. Long-

term pump use and SMBG in 205

patients. Diabetes 1994;43 Suppl 1:220A.

• Bode B, Weinstein R, Bell D, ym.

Comparison of insulin aspart with

buffered regular insulin and insulin

lispro in continuous subcutaneous insulin

infusion: a randomized study in type 1

diabetes. Diabetes Care 2002;25:439–44.

• Gross TM, Kayne D, King A, Rother C,

Juth S. A bolus calculator is an effective

means of controlling postprandial glyce-

mia in patients on insulin pump therapy.

Diabetes Technol Ther 2003;5:365–9.

• Hanas R, Lindgren F, Lindbland A. 2-yr

national population study of pediatric

ketoacidosis in Sweden: predisposing

conditions and insulin pump use. Pediatr

Diabetes 2009;10:33–7.

• Hanas R, Ludvigsson J. Hypoglycemia

and ketoacidosis with insulinpump

therapy in children and adolescents.

Pediatr Diabetes 2006;7 Suppl 4:32–8.

• Heinemann L. Insulin pump therapy:

what is the evidence for using different

types of boluses for coverage of pran-

dial insulin requirements? J Diabetes Sci

Technol 2009;3:1490–500.

• Jakisch BI, Wagner VM, Heidtmann B,

ym. Comparison of continuous subcuta-

neous insulin infusion (CSII) and multiple

daily injections (MDI) in paediatric Type

1 diabetes: a multicentre matched-pair

cohort analysis over 3 years. Diabet Med

2008;25:80–5.

• Jones SM, Quarry JL, Caldwell-

McMillan M, Mauger DT, Gabbay RA.

Optimal insulin pump dosing and post-

prandial glycemia following a pizza

meal using the continuous glucose moni-

toring system. Diabetes Technol Ther

2005;7:233–40.

• JDRF. The Juvenile Diabetes Research

Foundation Continuous Glucose

Monitoring Study Group. Continuous

glucose monitoring and intensive treat-

ment of type 1 diabetes. N Engl J Med

2008;359:1464–76.

• JDRF. The Juvenile Diabetes Re-

search Foundation Continuous Glucose

Monitoring Study Group. The effect of

continuous glucose monitoring in well-

controlled type 1 diabetes. Diabetes

Care 2009(a);32:1378–83.

• JDRF. The Juvenile Diabetes Research

Foundation Continuous Glucose Moni-

toring Study Group. Sustained benet

of continuous glucose monitoring on

HbA1C, glucose proles, and hypogly-

cemia in adults with type 1 diabetes.

Diabetes Care 2009(b);32:2047–9.

• Klupa T, Benbenek-Klupa T, Malecki

M, Szalecki M, Sieradzki J. Clinical use-

fulness of a bolus calculator in maintain-

ing normoglycaemia in active profession-

al patients with type 1 diabetes treated

with continuous subcutaneous insulin

infusion. J Int Med Res 2008;36:1112–6.

• Klupa T, Skupien J, Cyganek K, Katra

B, Sieradzki J, Malecki MT. The dual-

wave bolus feature in type 1 diabetes

adult users of insulin pumps. Acta Diabe-

tol 2011;48:11–4.

• Koivisto VA, Yki-Järvinen H, Helve E,

Pelkonen R. Pathogenesis and preven-

tion of the dawn phenomenon in dia-

betic patients treated with CSII. Diabetes

1986;35:78–82.

• Lahtela J, Saraheimo M, PasternackI,

Isojärvi J, Himanen A-K, Hovi S-L. Insulii-

ni pumppu aikuisten tyypin 1 diabetek-

sen hoidossa. Suom Lääkäril 2012;47:

3477–84.

• Pickup JC. Diabetes Care 2006;29:

1449–52.

• Pickup J. Insulin pumps. Int J Clin Pract

2011;16 Suppl: 16–19.

• Pickup J, Keen H. Continuous subcuta-

neous insulin infusion at 25 years. Diabe-

tes Care 2002;25:593–8.

• Pickup JC, Keen H, Parsons JA, Alberti

KG. Continuous subcutaneous insulin

infusion: an approach to achieving

normoglycaemia. BMJ 1978;1:204–7.

• Sane T, Tulokas T, Nikkanen P, Heik-

kilä P, Huttunen E, Niskanen L. Insuliini-

pumppu tyypin 1 aikuisdiabeetikoiden

hoitona. Duodecim 2005;121:839–45.

• Tamborlane WV, Sherwin RS, Genel M,

Felig P. Reduction to normal of plasma

glucose in juvenile diabetes by subcuta-

neous administration of insulin with a

portable infusion pump. N Engl J Med

1979;11:573–8.

• Zisser H, Wagner R, Pleus S, ym.

Clinical performance of three bolus

calculators in subjects with type 1 dia-

betes mellitus: a head-to-head-to-head

comparison. Diabetes Technol Ther

2010;12:955–61.

1578

NÄIN HOIDAN

Summary

Insulin pump therapy: for whom and why?

Insulin pump therapy utilizes continuous infusion for the basic supply of insulin. As compared with

multiple daily injections, pump therapy enables a clearly more precise targeting of the insulin

therapy with respect to both time and quantity. This is important for insulin-sensitive patients

such as small children, adults susceptible to hypoglycemia, or diabetics, whose blood glucose level

exhibits a clear-cut elevation in the small hours (the dawn phenomenon). Also a diabetic with a

high HbA1C and a good motivation for treatment may signicantly benet from the pump. Insulin

pump therapy requires commitment to good self-monitoring from the diabetic patient.

ResearchGate has not been able to resolve any citations for this publication.

Clinical Performance of Three Bolus Calculators in Subjects with Type 1 Diabetes Mellitus: A Head-to-Head-to-Head Comparison

Article

Full-text available

Dec 2010
DIABETES TECHNOL THE

Insulin pump systems now provide automated bolus calculators (ABCs) that electronically calculate insulin boluses to address carbohydrate intake and out-of-range blood glucose (bG) levels. We compared the efficacy of three ABCs (Accu-Chek(®) Combo [Roche Insulin Delivery Systems (IDS), Inc., Fishers, IN, a member of the Roche Group], Animas(®) 2020 [Animas Corp., West Chester, PA, a Johnson and Johnson company], and MiniMed Paradigm Bolus Wizard(®) [Medtronic MiniMed, Northridge, CA]) to safely reduce postprandial hyperglycemia in type 1 diabetes mellitus (T1DM). T1DM subjects (n = 24) were recruited at a single center for a prospective, triple crossover study. ABCs with the programmed target range (80-140 mg/dL) were used in random order. Postprandial hyperglycemia was induced by reducing the calculated bolus by 25%. Two hours after test meals, the ABCs were allowed to determine whether a correction bolus was needed. Differences between 6-h bG values after test meals that achieved 2-h postprandial hyperglycemia and the mean of the target range (110 mg/dL) were determined. The mean difference between 6-h bG levels following test meals and the 110 mg/dL bG target with the MiniMed device (47.4 ± 31.8 mg/dL) was significantly higher than the Animas (17.3 ± 30.9 mg/dL) and Roche IDS (18.8 ± 33.8 mg/dL) devices (P = 0.0022 and P = 0.0049, respectively). The number of meals with 2-h postprandial hyperglycemia and bG levels at 2 h was similar. Roche IDS and Animas devices recommended correction boluses significantly (P = 0.0001 and P = 0.0002, respectively) more frequently than the MiniMed device. ABC use was not associated with severe hypoglycemia. There was no significant difference in the rate of mild hypoglycemia (bG <60 mg/dL not requiring assistance) among the three groups (Roche IDS and Animas, n = 2; MiniMed, n = 0). In this study, the Roche IDS and Animas devices were more efficacious in controlling postprandial hyperglycemia than the MiniMed device. This may be due, in part, to differences in ABC setup protocols and algorithms. Use of ABCs can assist in controlling postprandial glycemia without significant hypoglycemia.

Effectiveness of Sensor-Augmented Insulin-Pump Therapy in Type 1 Diabetes

Article

Full-text available

Jul 2010
NEW ENGL J MED

Recently developed technologies for the treatment of type 1 diabetes mellitus include a variety of pumps and pumps with glucose sensors. In this 1-year, multicenter, randomized, controlled trial, we compared the efficacy of sensor-augmented pump therapy (pump therapy) with that of a regimen of multiple daily insulin injections (injection therapy) in 485 patients (329 adults and 156 children) with inadequately controlled type 1 diabetes. Patients received recombinant insulin analogues and were supervised by expert clinical teams. The primary end point was the change from the baseline glycated hemoglobin level. At 1 year, the baseline mean glycated hemoglobin level (8.3% in the two study groups) had decreased to 7.5% in the pump-therapy group, as compared with 8.1% in the injection-therapy group (P<0.001). The proportion of patients who reached the glycated hemoglobin target (<7%) was greater in the pump-therapy group than in the injection-therapy group. The rate of severe hypoglycemia in the pump-therapy group (13.31 cases per 100 person-years) did not differ significantly from that in the injection-therapy group (13.48 per 100 person-years, P=0.58). There was no significant weight gain in either group. In both adults and children with inadequately controlled type 1 diabetes, sensor-augmented pump therapy resulted in significant improvement in glycated hemoglobin levels, as compared with injection therapy. A significantly greater proportion of both adults and children in the pump-therapy group than in the injection-therapy group reached the target glycated hemoglobin level. (Funded by Medtronic and others; ClinicalTrials.gov number, NCT00417989.)

Clinical Usefulness of a Bolus Calculator in Maintaining Normoglycaemia in Active Professional Patients with Type 1 Diabetes Treated with Continuous Subcutaneous Insulin Infusion

Article

Full-text available

Oct 2008
J INT MED RES

This observational study assessed metabolic control in young, active professionals with type 1 diabetes treated with continuous subcutaneous insulin infusion (CSII) with or without the use of a bolus calculator. Eighteen patients aged 19 - 51 years with diabetes duration of 6 - 22 years were included; eight patients used a bolus calculator and 10 did not. Metabolic control was assessed by glycosylated haemoglobin (Hb(A1c)) measurements and blood glucose profiles. A continuous glucose monitoring system (CGMS) was also used by three patients from each group. Mean Hb(A1c) and fasting blood glucose levels were not significantly different between the two groups, but mean post-prandial blood glucose was significantly lower in bolus calculator users than non-users. The CGMS showed more blood glucose levels within the target range in bolus calculator users than non-users, but statistical significance was not achieved. In conclusion, a bolus calculator may help to improve postprandial blood glucose levels in active professional type 1 diabetes patients treated with CSII, but does not have a major impact on Hb(A1c) levels.

Continuous subcutaneous insulin infusion: An approach to achieving normoglycaemia

Article

Full-text available

Feb 1978

A study was performed to examine the feasibility of achieving long periods of near-normoglycaemia in patients with diabetes mellitus by giving a continuous subcutaneous infusion of insulin solution from a miniature, battery-driven, syringe pump. Twelve insulin-dependent diabetics had their insulin pumped through a subcutaneously implanted, fine nylon cannula; the basal infusion rate was electronically stepped up eightfold before meals. The blood glucose profile of these patients was closely monitored during the 24 hours of the subcutaneous infusion and compared with the profile on a control day, when the patients were managed with their usual subcutaneous insulin. Diet and exercise were standardised on both days. In five out of 14 studies the subcutaneous insulin infusion significantly lowered the mean blood glucose concentration without producing hypoglycaemic symptoms; in another six patients the mean blood glucose concentration was maintained. As assessed by the M value the level of control was statistically improved in six out of 14 studies by the infusion method and maintained in six other patients. To assess the effects of blood glucose control on diabetic microvascular disease it will be necessary to achieve long-term normoglycaemia in selected diabetics. The results of this preliminary study suggest that a continuous subcutaneous insulin infusion may be a means of maining physiological glucose concentrations in diabetics. Though several problems remain--for example, in determining the rate of infusion--longer-term studies with the miniature infusion pumps are now needed.

Aspects of Continuous Subcutaneous Insulin Infusion (CSII) in Diabetes

Article

Full-text available

Jan 1981
DIABETES CARE

Insulin pumps

Article

Feb 2010
Int J Clin Pract Symp Suppl

J C Pickup

Insulin pump therapy is now more than 30 years old, and is an established part of the routine care of selected people with type 1 diabetes. Nevertheless, there are still significant areas of concern, particularly how pumps compare with modern injection therapy, whether the increasingly sophisticated pump technologies like onboard calculators and facility for computer download offer any real benefit, and whether we have a consensus on the clinical indications. The following papers offer some insight into these and other current questions.

Insulin Pump Therapy: What Is the Evidence for Using Different Types of Boluses for Coverage of Prandial Insulin Requirements?

Article

Nov 2009

Lutz Heinemann

Bolus infusion of insulin along with a meal is a standard procedure with continuous subcutaneous insulin infusion. Modern insulin pumps allow applying this bolus in four different ways: infusion of the total dose at once or splitting the dose into two boluses, infusion of a part of the bolus in the usual manner plus infusion of the other part over a prolonged period of time (with a higher infusion rate than the basal rate), or infusion of the total dose in the form of an elevated basal rate. Depending on the composition of the given meal and its glycemic index, this is an attempt to match the circulating insulin levels to the rate of glucose absorption from the gut in order to minimize postprandial glycemic excursions. However, in the framework of evidence-based medicine, the benefits of this approach should be proven in appropriately designed clinical studies. Performance of meal-related studies requires careful attention to many aspects in order to allow meaningful evaluation of a given intervention (i.e., type of bolus). Critical evaluation of the clinical experimental studies and the one clinical study published about the impact of different types of boluses on postprandial metabolic control revealed fundamental shortcomings in study design and performance in these studies. Insufficient establishment of comparable preprandial glycemia and insulinemia on the different study days within and between the patients studied is one key aspect. Therefore, the recommendation made in most of these studies (i.e., use of dual-wave bolus) has to be accepted with care, until we have better evidence.

The dual-wave bolus feature in type 1 diabetes adult users of insulin pumps

Article

Mar 2011
ACTA DIABETOL

One of the attributes of CSII (continuous subcutaneous insulin infusion) is its ability to tailor prandial insulin delivery to the composition of a meal and anticipated glycemic effects. The dual-wave bolus (DWB) is a tool implemented in contemporary insulin pumps that delivers a combination of an instant insulin bolus followed by a square bolus (SB) infused over several hours. We assessed the effectiveness of DWB in 56 adult patients with type 1 diabetes (T1DM) who were on continuous subcutaneous insulin infusion via insulin pump for at least 2 years. We divided patients into frequent (DWB+, n = 32) and infrequent (DWB-, n = 24) DWB users (>20% vs. <20% of daily bolus dose delivered as SB). CSII implementation resulted in a decrease of adjusted HbA1c level by 0.80% (95% CI 0.67-0.93, P < 0.0001) and adjusted mean glycemia by 18.4 mg/dl (95% CI 15.3-21.4, P < 0.0001) in the whole cohort within the first year of observation. It was sustained in the second year, but without further improvement. Frequent DWB use was associated with male sex (59% vs. 17%, p = 0.001) and shorter duration of T1DM (3.4 vs. 11.3 yrs, p < 0.0001), but not with patients' age (25.7 vs. 27.0 years, P = 0.6). DWB+ patients improved their HbA1c by 0.45% more (95% CI 0.20-0.71, P = 0.0009) than DWB- individuals. In conclusion, DWB might be a tool potentially helping to improve glycemic control in T1DM adult users of insulin pumps. Male patients and those with a shorter duration of diabetes seem to use it more willingly.

Reduction to Normal of Plasma Glucose in Juvenile Diabetes by Subcutaneous Administration of Insulin with a Portable Infusion Pump

Article

Apr 1979

To improve plasma glucose control, we administered insulin via the subcutaneous route in seven ambulatory patients with juvenile diabetes (12 to 17 years of age), using a portable infusion pump at a basal rate with pulse-dose increments before meals. After two to four days, the mean plasma glucose (+/- 1 S.E.) of 94 +/- 5 mg per deciliter was markedly lower than when insulin was given by conventional methods in the patients' usual dose (243 +/- 28, P less than 0.01) or in a total dose equivalent to that administered with the pump (150 +/- 15, P less than 0.01). Maximal fluctuations in plasma glucose were also 50 to 150 mg per deciliter below those observed with conventional treatment (P less than 0.001). Glycosuria was eliminated in six of seven patients during pump treatment. None of the subjects had hypoglycemia. These results demonstrate that plasma glucose can be lowered to normal in ambulatory patients with brittle juvenile diabetes using a portable, subcutaneous insulin infusion system for two to four days. The feasibility and value of the long-term application of this technic need exploration.

Pathogenesis and Prevention of the Dawn Phenomenon in Diabetic Patients Treated with CSII

Article

Feb 1986
DIABETES

The mechanism of the dawn phenomenon was studied in 12 C-peptide-negative type I diabetic patients (age 30 ± 2 yr) treated with continuous subcutaneous insulin infusion. During constant basal infusion, nocturnal glycemia remained constant until 4 a.m., but began to rise thereafter in 10/12 patients, with the mean rise from 4.6 ± 0.4 mmol/L to 6.1 ± 0.7 mmol/L (P < 0.01) by 8 a.m. In these patients the rate of glucose production (Ra, 2.14 ± 0.04 mg/kg/min, 3-H3-glucose infusion) exceeded the rate of utilization (Rd, 1.89 ± 0.03 mg/kg/ min, P < 0.02). When the patients were restudied after the infusion rate was increased by 49 ± 7%, Ra fell to 1.75 ± 0.03 mg/kg/min (P < 0.01) and the dawn phenomenon was abolished. However, both Ra and Rd remained higher in the diabetic subjects (P / 0.05) than in eight healthy control subjects, in whom Ra (1.66 ± 0.02 mg/kg/min) was equal to Rd with glycemia remaining unchanged. Peripheral free insulin levels in the diabetic patients were similar during constant (12.3 ± 0.5 mU/L) and increased infusion rate (11.3 ± 0.4 mU/L), and higher than those of the control subjects (5.2 ± 0.2 mU/L, P < 0.05). A diurnal rise in serum cortisol levels occurred 1 h earlier in the diabetic than in the control subjects, and Ra was directly proportional to serum cortisol concentration (r = 0.61; P < 0.01). Serum growth hormone levels were also slightly higher in the diabetic than the control subjects. In conclusion: (1) A dawn phenomenon is associated with an excessive rate of glucose production, rather than impaired utilization; (2) this may be explained, at least in part, by elevated counterregulatory hormone levels; and (3) a step-up in the overnight insulin delivery reduces hepatic glucose production and so prevents the dawn phenomenon.