The Nottingham System: Objective Assessment of Facial Nerve Function in the Clinic

Department of Otorhinolaryngology, University Hospital, Nottingham, England.
Otolaryngology Head and Neck Surgery (Impact Factor: 2.02). 03/1994; 110(2):156-61. DOI: 10.1177/019459989411000203
Source: PubMed


The House-Brackmann is the most widely accepted system for the clinical assessment of facial nerve function. It is, however, being subjective and discontinuous, prone to interobserver variation. The need for an objective system persists. The Nottingham System is described and compared to the Burres-Fisch system in a study of 29 subjects with varying degrees of facial nerve function, ranging from normal to total paralysis. Within-group component of variance analysis was 7% for the Nottingham System compared to 26% for the Burres-Fisch system. Bland and Altmans' analysis showed the Burres-Fisch system to be biased, overestimating small percentage scores, and underestimating large ones. The Nottingham System proved unbiased. The Nottingham System is recommended as an accurate objective continuous grading system for the rapid assessment of facial nerve function in the clinic.

Download full-text


Available from: Patrick J Bradley, Jan 25, 2016
  • Source
    • "Although this study was similar to Sergeant's study,11 it is simpler, could be conducted by any version of Photoshop, and doesn’t need pixel subtraction. It is also more accurate than Nottingham system20 due to using software without requiring a manual approach which leads to more precise measurements. "
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Evaluating the function of facial nerve is essential in order to determine the influences of various treatment methods. The aim of this study was to evaluate and assess the agreement of Photoshop scaling system versus the facial grading system (FGS). In this semi-experimental study, thirty subjects with facial nerve paralysis were recruited. The evaluation of all patients before and after the treatment was performed by FGS and Photoshop measurements. The mean values of FGS before and after the treatment were 35 ± 25 and 67 ± 24, respectively (p < 0.001). In Photoshop assessment, mean changes of face expressions in the impaired side relative to the normal side in rest position and three main movements of the face were 3.4 ± 0.55 and 4.04 ± 0.49 millimeter before and after the treatment, respectively (p < 0.001). Spearman's correlation coefficient between different values in the two methods was 0.66 (p < 0.001). Evaluating the facial nerve palsy using Photoshop was more objective than using FGS. Therefore, it may be recommended to use this method instead.
    Full-text · Article · Oct 2011 · Journal of research in medical sciences
  • Source
    • "The evaluation is based on each patient´s interview, and it is therefore subjective. Computer-assisted methods for assessing mimic function are also developed, but they are more expensive and time consuming as there is a need for special hardware and software when using them (Murty et al, 1994; Sargent et al; 1998; Frey et al, 1999). "
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Microneurovascular free muscle transfer with cross-over nerve grafts in facial reanimation Loss of facial symmetry and mimetic function as seen in facial paralysis has an enormous impact on the psychosocial conditions of the patients. Patients with severe long-term facial paralysis are often reanimated with a two-stage procedure combining cross-facial nerve grafting, and 6 to 8 months later with microneurovascular (MNV) muscle transfer. In this thesis, we recorded the long-term results of MNV surgery in facial paralysis and observed the possible contributing factors to final functional and aesthetic outcome after this procedure. Twenty-seven out of forty patients operated on were interviewed, and the functional outcome was graded. Magnetic resonance imaging (MRI) of MNV muscle flaps was done, and nerve graft samples (n=37) were obtained in second stage of the operation and muscle biopsies (n=18) were taken during secondary operations.. The structure of MNV muscles and nerve grafts was evaluated using histological and immunohistochemical methods ( Ki-67, anti-myosin fast, S-100, NF-200, CD-31, p75NGFR, VEGF, Flt-1, Flk-1). Statistical analysis was performed. In our studies, we found that almost two-thirds of the patients achieved good result in facial reanimation. The longer the follow-up time after muscle transfer the weaker was the muscle function. A majority of the patients (78%) defined their quality of life improved after surgery. In MRI study, the free MNV flaps were significantly smaller than originally. A correlation was found between good functional outcome and normal muscle structure in MRI. In muscle biopsies, the mean muscle fiber diameter was diminished to 40% compared to control values. Proliferative activity of satellite cells was seen in 60% of the samples and it tended to decline with an increase of follow-up time. All samples showed intramuscular innervation. Severe muscle atrophy correlated with prolonged intraoperative ischaemia. The good long-term functional outcome correlated with dominance of fast fibers in muscle grafts. In nerve grafts, the mean number of viable axons amounted to 38% of that in control samples. The grafted nerves characterized by fibrosis and regenerated axons were thinner than in control samples although they were well vascularized. A longer time between cross facial nerve grafting and biopsy sampling correlated with a higher number of viable axons. P75Nerve Growth Factor Receptor (p75NGFR) was expressed in every nerve graft sample. The expression of p75NGFR was lower in older than in younger patients. A high expression of p75NGFR was often seen with better function of the transplanted muscle. In grafted nerve Vascular Endothelial Growth Factor (VEGF) and its receptors were expressed in nervous tissue. In conclusion, most of the patients achieved good result in facial reanimation and were satisfied with the functional outcome. The mimic function was poorer in patients with longer follow-up time. MRI can be used to evaluate the structure of the microneurovascular muscle flaps. Regeneration of the muscle flaps was still going on many years after the transplantation and reinnervation was seen in all muscle samples. Grafted nerves were characterized by fibrosis and fewer, thinner axons compared to control nerves although they were well vascularized. P75NGFR and VEGF were expressed in human nerve grafts with higher intensity than in control nerves which is described for the first time. Kasvohermohalvauksen kirurginen hoito hermotetulla lihassiirteellä Pitkäaikainen kasvohermohalvaus on potilaalle henkisesti raskas ja kuormittava sairaus, sillä se vaikeuttaa merkittävästi sosiaalista kanssakäymistä ja aiheuttaa suuren kosmeettisen ja toiminnallisen haitan näille potilaille. Osa näistä potilaista hyötyy leikkaushoidosta, ja lisätiedon saanti leikkaustulokseen vaikuttavista tekijöistä on ensiarvoisen tärkeää, jotta oikeat potilaat voidaan valita ja leikkausmenetelmiä parantaa. Pitkäaikaisen kasvohermohalvauksen paras tunnettu hoitomuoto on hermotettu vapaa lihassiirre. Se mahdollistaa kasvojen lihasten toiminnan ja tunteiden ilmaisun.Tässä kaksivaiheisessa leikkauksessa tuodaan ensin vastakkaiselta puolelta kasvoja terveestä kasvohermosta hermosiirrettä käyttäen hermotus halvaantuneelle puolelle. Toisessa leikkauksessa noin puoli vuotta myöhemmin siirretään muualta kehosta vapaa lihassiirre. Tämän lihassiirteen oma hermo yhdistetään aiemmin halvaantuneelle puolelle tuotuun hermosiirteeseen ja verisuonet yhdistetään paikalla oleviin verisuoniin. Optimaalisessa tapauksessa tämä hermotettu lihassiirre alkaa toimia korvaten halvaantuneet kasvojen lihakset, ja potilas saa ilmeensä ja hymynsä takaisin. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin tämän leikkaushoidon pitkäaikaistuloksia ja potilastyytyväisyyttä sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat toiminnalliseen lopputulokseen. Potilaista noin 60% saavutti hyvän kasvojen lihassymmetrian ja toiminnallisen tuloksen, ja 78% koki elämänlaatunsa parantuneen selvästi. Pitkä seuranta-aika leikkauksen jälkeen heikensi toiminnallista tulosta. Magneettikuvauksen perusteella lihassiirre kutistui merkittävästi. Magneettikuvauksessa normaalilta näyttävä lihassiirre myös toimi hyvin. Lihas- ja hermossiirteen koepaloista selvitimme, että sekä lihassiirteen säikeet että hermosiirteen toimivien hermojen määrä oli merkittävästi vähentynyt myös silloin, kun lihassiirteen toiminta oli hyvä. Kaikista hermossiirteistä löysimme hermokasvutekijäreseptoria (p75NGFR) ja verisuonikasvutekijää (VEGF), mutta terveistä hermoista näitä ei löytynyt.Hermokasvutekijäreseptorin ilmeneminen oli yhteydessä hyvään toiminnalliseen tulokseen. Aiemmin näiden kasvutekijöiden ilmenemistä ei ole kuvattu ihmisen hermosiirteissä. Tässä väitöskirjatyössä etsimme selittäviä tekijöitä hyvälle tai heikolle lihastoiminnalle vapaassa, hermotetussa lihassiirteessä. Lisäksi tutkimustuloksemme valottavat yleisimminkin vapaan hermosiirteen sekä vapaan hermotetun lihassiirteen piirteitä ja kasvutekijöiden ilmenemistä niissä. Tulevaisuudessa kasvutekijähoidot saattavat auttaa hermoston sairauksista tai vammoista kärsiviä potilaita.
    Full-text · Article ·
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: The objective of this study was to assess the utility of two subjective facial grading systems, to evaluate the etiologic role of human herpesviruses in peripheral facial palsy (FP), and to explore characteristics of Melkersson-Rosenthal syndrome (MRS). Intrarater repeatability and interrater agreement were assessed for Sunnybrook (SFGS) and House-Brackmann facial grading systems (H-B FGS). Eight video-recorded FP patients were graded in two sittings by 26 doctors. Repeatability for SFGS was from good to excellent and agreement between doctors from moderate to excellent by intraclass correlation coefficient and coefficient of repeatability. For H-B FGS, repeatability was from fair to good and agreement from poor to fair by agreement percentage and kappa coefficients. Because SFGS was at least as good in repeatability as H-B FGS and showed more reliable results in agreement between doctors, we encourage the use of SFGS over H-B FGS. Etiologic role of human herpesviruses in peripheral FP was studied by searching DNA of herpes simplex virus (HSV) -1 and -2, varicella-zoster virus (VZV), human herpesvirus (HHV) -6A, -6B, and -7, Epstein-Barr virus (EBV), and cytomegalovirus (CMV) by PCR/microarray methods in cerebrospinal fluid (CSF) of 33 peripheral FP patients and 36 controls. Three patients and five controls had HHV-6 or -7 DNA in CSF. No DNA of HSV-1 or -2, VZV, EBV, or CMV was found. Detecting HHV-7 and dual HHV-6A and -6B DNA in CSF of FP patients is intriguing, but does not allow etiologic conclusions as such. These DNA findings in association with FP and the other diseases that they accompanied require further exploration. MRS is classically defined as a triad of recurrent labial or oro-facial edema, recurrent peripheral FP, and plicated tongue. All three signs are present in the minority of patients. Edema-dominated forms are more common in the literature, while MRS with FP has received little attention. The etiology and true incidence of MRS are unknown. Characteristics of MRS were evaluated at the Departments of Otorhinolaryngology and Dermatology focusing on patients with FP. There were 35 MRS patients, 20 with FP and they were mailed a questionnaire (17 answered) and were clinically examined (14 patients). At the Department of Otorhinolaryngology, every MRS patient had FP and half had the triad form of MRS. Two patients, whose tissue biopsies were taken during an acute edema episode, revealed nonnecrotizing granulomatous findings typical for MRS, the other without persisting edema and with symptoms for less than a year. A peripheral blood DNA was searched for gene mutations leading to UNC-93B protein deficiency predisposing to HSV-1 infections; no gene mutations were found. Edema in most MRS FP patients did not dominate the clinical picture, and no progression of the disease was observed, contrary to existing knowledge. At the Department of Dermatology, two patients had triad MRS and 15 had monosymptomatic granulomatous cheilitis with frequent or persistent edema and typical MRS tissue histology. The clinical picture of MRS varied according to the department where the patient was treated. More studies from otorhinolaryngology departments and on patients with FP would clarify the actual incidence and clinical picture of the syndrome. Perifeerisessä kasvohalvauksessa kasvohermon toiminta on häiriintynyt osittain tai kokonaan. Yleisimmin oire on toispuoleinen. Otsan rypistyminen tai kulmakarvan kohottaminen on vajavaista. Silmää ei saa suljettua, eikä nenää nyrpistettyä. Suupieli ei nouse, eikä suuta saa supistettua. Lisäksi kasvohermo vastaa kyynel- ja syljenerityksestä ja kielen etuosan (2/3) makuaistista ja näissä toiminnoissa voi olla häiriöitä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia kahta kasvohalvauksen vaikeusasteen arvioinnissa käytettyä luokitusta, selvittää ihmisen herpesvirusten mahdollista etiologista osuutta kasvohalvauksessa ja kartoittaa Melkersson-Rosenthalin (MR) oireyhtymän taudinkuvaa. Kasvohalvauksen vaikeusastetta kuvaamaan on kehitetty monia luokituksia, mutta mitään niistä ei käytetä yhtenäisesti tai maailmanlaajuisesti. Sunnybrook ja House-Brackmann luokitusten toistettavuutta ja yhtäpitävyyttä arvioitiin 26 tutkijan ja kahdeksan videoidun kasvohalvauspotilaan avulla. Sunnybrook luokituksen toistettavuus oli vähintään yhtä hyvä kuin House-Brackmann luokituksella, ja tutkijoiden välinen yhtäpitävyys parempi, joten näistä kahdesta luokittelumenetelmästä suosittelemme Sunnybrookia kliiniseen käyttöön. Tavallisin perifeerinen kasvohalvaus on Bellin pareesi, äkillisesti alkava toispuoleinen halvaus, jonka syytä ei tiedetä. Aiheuttajaksi on epäilty herpesviruksia, etenkin herpes simplex-virus 1:tä (HSV-1) ja varicella-zostervirusta (VZV). Kasvohalvauspotilailta (33 potilasta, 34 näytettä) ja kontrolleilta (36 kontrollia) etsittiin PCR/mikrosirumenetelmällä selkäydinnesteestä kahdeksan ihmisen herpesviruksen (HHV) DNAta. Yhdeltä kasvohalvauspotilaalta löytyi HHV-6A ja -6B DNAta ja toiselta HHV-7 DNAta. Löydös on harvinainen, sillä merkkejä näistä viruksista löytyy harvoin selkäydinnesteestä lapsuusiän jälkeen tai ihmisiltä, joiden immuunipuolustusjärjestelmä on normaali. Koska myös viideltä kontrollipotilaalta, joilla ei ollut kasvohalvausta, löytyi HHV-6A, -6B ja -7 DNAta, löydösten ja tautien syy-yhteys vaatii jatkoselvittelyjä. HSV-1 tai VZV DNAta ei löytynyt. MR oireyhtymän klassisessa muodossa potilaalla on toistuvia kasvojen tai suun alueen turvotuksia, toistuvia kasvohalvauksia ja syväuurteinen kieli. Vain murto-osalla potilaista on kaikki kolme oiretta. Oireyhtymä on harvinainen ja sen syytä ei tiedetä. Tutkimuksessa selvitettiin taudinkuvaa niillä potilailla, joilla oli kasvohalvauksia, koska näitä potilaita on tutkittu erittäin vähän. Suurin osa julkaistuista tutkimuksista on yksioireisista MR potilaista, joilla on pelkkä turvotteluoire. HYKSin Korvaklinikalta löytyi 18 ja Ihotautiklinikalta kaksi MR potilasta, joilla oli ollut kasvohalvauksia. Lopuilla 15 Ihotautiklinikan MR potilaalla oli turvotusoireinen MR ilman halvauksia. Nykykäsitys taudista olettaa turvotuskohtausten pikkuhiljaa pahenevan ja turvotusten muuttuvan pysyviksi lähes kaikilla potilailla. Suurimmalla osalla kasvohalvausoireisista MR potilaista turvotuksia oli ollut harvakseltaan eivätkä ne olleet pahentuneet ajan myötä. Tutkimustulos vahvisti olettamuksen, että nykykäsitys taudinkuvasta voi olla vääristynyt, koska kasvohalvausoireisia MR potilaita on tutkittu vähän. MR oireyhtymälle tyypillisen kudoshistologian, ei-kaseoottisen granulomatoottisen infiltraation, on myös oletettu liittyvän pysyvään turvotukseen ja pitkäaikaiseen sairastamiseen. Me löysimme tällaisen kudoslöydöksen äkillisen turvotuskohtauksen aikana potilaalta, jolla oireita oli ollut alle vuoden ja turvotukset väliaikoina poissa. Herpesviruksia on epäilty myös MR oireyhtymän aiheuttajiksi. Verinäytteistä etsittiin UNC-93B1 geenimutaatiota, joka altistaa HSV-1 infektioille. Kenelläkään tutkituista ei ollut mutaatiota. Tutkimalla lisää eri erikoisaloilla hoidettavia MR potilaita saamme paremman kuvan oireyhtymän todellisesta taudinkuvasta, esiintyvyydestä ja mahdollisesti lisätietoja oireyhtymään syistä.
    Preview · Article ·
Show more