Project

New social norms in the smartphone era

Goal: Our research project considers the effects of smartphone use on face-to-face interaction. We use microanalysis to scrutinize the real life data, as well as other qualitative and quantitative methods to discuss and theorize the phenomena on a larger cultural scale.

Updates
0 new
1
Recommendations
0 new
0
Followers
0 new
4
Reads
0 new
125

Project log

Eerik Mantere
added a research item
Smartphone use has grown rapidly, but the ways it shapes concurrent face-to-face interaction remains scarcely studied. In our research we have formulated two new concepts to depict this: 1) Sticky media device illustrates situations in which a person using a screen media device is difficult to get fully involved with ongoing face-to-face conversation. Their attention is not easily removed from the "sticky" device or returns to it quickly even if it is momentarily removed. This article adds to the theoretical underpinnings of the concept that we previously described mainly empirically. By 2) bystander inaccessibility we mean the difficulty of a bystander to a smartphone user to be aware of what kind of action the user is undertaking with the device and what the phase of the activity is. Our research is based on the theory of ethnomethodology. In addition to ethnomethodological analysis of interaction, we also apply other reseach methods. We illustrate the phenomena of sticky media device and bystander inaccessibility by analyzing 1) naturalistic video data, 2) written role playing materials and 3) quantitative data, all of which concentrate on the overlapping of smartphone use and face-to-face conversation.
Eerik Mantere
added 2 research items
Älypuhelimen käyttö on lisääntynyt nopeasti. Se on henkilökohtainen esine ja kulkee yleensä aina mukana. Siksi sen käyttö voi sijoittua keskelle melkein mitä tahansa vuorovaikutuskontekstia, varsinkin kun laite usein myös kutsuu äänen, värinän tai visuaalisten efektien avulla omistajaansa. Jatkuvasti käsillä olevat älypuhelimet ovat vaikuttaneet myös kasvokkaisen keskustelun käytänteisiin. Tarkastelemme artikkelissamme, miten älypuhelinten käyttö muokkaa samaan aikaan tapahtuvaa kasvokkaista vuorovaikutusta ja millaisia uusia aspekteja se siihen tuo. Olemme luoneet kaksi uutta käsitettä kuvaamaan näitä aspekteja: 1) tahmea medialaite ja 2) sivustakatsojan pimento. Tahmea medialaite kuvastaa tilanteita, joissa älypuhelinta käyttävää henkilöä on hankala saada mukaan tai pitää mukana kasvokkaisessa keskustelussa. Hänen huomionsa ei helposti irtoa ”tahmeasta” laitteesta, tai se palaa siihen nopeasti takaisin. Sivustakatsojan pimennolla tarkoitamme sitä, että sivustakatsojan on vaikea tietää, mitä älypuhelimen käyttäjä pieniruutuisella laitteellaan tekee tai sitä, missä vaiheessa tekeminen on ja onko hänen toimintaansa soveliasta keskeyttää. Tutkimuksemme perustuu etnometodologiaan ja etnometodologiseen vuorovaikutuksen analyysiin, mutta sovellamme tutkimuksissamme myös eläytymismenetelmää ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä.
The hampering effects of smartphone use to concurrent face-to-face -interaction have been conceptualized as “Sticky Media Device”, and concern has been raised about parental smartphone use in particular. Why would parental smartphone use as a source of parental distraction differ from for example reading a book or fixing a coffee machine? We explain an aspect of smartphone use that is missing in other activities parents might engage in: the child cannot infer from the parent’s behavior, nor from the device, what type of action the parent is currently performing. By analyzing the affordances of smartphone use and referring to Tomasello's work on imitative learning, we propose that our new concept of “Bystander Ignorance” offers understanding to possible developmental consequences of parental smartphone use. Bystander Ignorance means the unawareness that a person interested in pursuing face-to-face interaction with a smartphone-user has about the aspects of the activity that the smartphone user is currently engaged in.
Eerik Mantere
added a research item
Smartphones, the ubiquitous mobile screens now normal parts of everyday social situations, have created a kind of ongoing natural experiment for social scientists. According to Garfinkel's ethnomethodology social action gets its meaning not only from its content but also through its context. Mobility, small screen size, and the habitual way of using smartphones ensure that, while offering the biggest variety of activities for the user, in comparison to other everyday items, smartphones offer the least cues to bystanders on what the user is actually doing and how long it might take. This 'bystander inaccessibility' handicaps shared understanding of the social context that the user and collocated others find themselves in. Added considerations and interactive effort in managing the situation is therefore required. Future design needs to relate to this basic building block of collocated interaction to not be met with discontent.
Eerik Mantere
added a research item
Tutkielmani on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ja Anja Riitta Lahikaisen johtamaa Media, perheen vuorovaikutus ja lasten hyvinvointi -hanketta. Analysoin lasten vanhemmilleen tekemiä aloitteita vapaa-ajan yhdessä viettämiseen sekä niihin annettuja vastauksia. Aineistonani oli 24:n tamperelaisen perheen kodeissa nauhoitettu videomateriaali. Kahdessatoista perheessä oli vähintään yksi esikouluikäinen lapsi ja kahdessatoista taas vähintään yksi 12-vuotias lapsi. Koteihin asennettiin neljä videokameraa yhden tavallisen arkipäivän ajaksi. Lasten aloitteiden ja vanhempien vastausten kirjoa kuvasin teemoittelulla esikoululaisten perheissä. Huomasin, että lasten pelaamiseen liittyvät aloitteet eivät olleet sen tyyppisiä, jotka olisivat johtaneet vanhemman ja lapsen kestävään ja molemminpuoliseen yhdessäoloon, mutta muihin asioihin liittyen lapset esimerkiksi kysyivät sellaisia yleisiä maailman ymmärtämisen kysymyksiä, jotka olivat omiaan aloittamaan yhteisen oppimistuokion. Koko aineistosta valitsin kolme pidempää vuorovaikutustilannetta keskustelunanalyyttiseen tarkasteluun ja toin esille, kuinka moninaisilla keinoilla lapsi voi hakea vanhemman aikaa ja huomiota ja miten vanhempi voi kieltäytyessään tasapainotella häneen kohdistuvien odotusten ja omien intressiensä välillä. Lapsi voi esimerkiksi luovasti kierrättää vanhemman aiemmin käyttämiä sanoja ja keinoja saadakseen vanhemman leikkimään kanssaan. Lisäksi esittelin tahmean medialaitteen käsitteen jolla kuvaan siitä, kuinka matkapuhelinta käyttävän vanhemman kanssa vuorovaikuttaminen voi olla takkuista ja epäselvää. Vanhempi voi käyttää matkapuhelinta myös takaovena pois vuorovaikutustilanteesta aloittamalla soittaa puhelua silloin, kun lapsi yrittää saada hänen huomiotaan. Tutkielman toisessa osassa tarkastelin ajan ja huomion pyytämistä kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta ja pohdin, miltä keskustelunanalyysillä tunnistamani eri vuorovaikutuskeinot näyttävät kiintymyssuhdeteorian valossa. Huomioni kiinnittivät se, kun lapsi pyytää vanhemman apua keinona saada vanhemman huomiota ja se, kun vanhempi vetoaa jaksamattomuuteen kieltäytyessään pyynnöstä yhdessäoloon. Esitin hypoteesin siitä, miten lapselle muodostuu toistuvan avun tarvitsijan diskurssi-identiteetin ottamisen kautta avuttomuutta sisältävä minäkuva. Toisena hypoteesina esitin, kuinka lapsi voi mallioppia jaksamattomuudella selittämisen ja sisäistää kyvyttömyyden osaksi persoonaansa. Halusin molemmilla hypoteeseilla avata uusia tapoja ymmärtää takertuvan kiintymyssuhdetyylin negatiivisen minäkuvan synnyttäviä mekanismeja.
Sanna Raudaskoski
added 2 research items
Nuorten kännykän käyttö on yleinen riidanaihe perheissä ja keskustelunaihe mediassa. Se on herättänyt runsaasti keskustelua myös tutkijoiden keskuudessa. Usein sekä julkinen että tutkijoiden parissa käyty keskustelu on kuitenkin polarisoitunut mustavalkoiseksi siten, että nuorten kännykän käyttöön suhtaudutaan joko korostuneen positiivisesti tai hyvin huolestuneesti . Sen sijaan nuorten oma näkökulma on usein näissä keskusteluissa jäänyt puuttumaan. Tässä artikkelissa kartoitetaan nuorten omia tapoja jäsentää vanhempien kanssa käytäviä keskusteluja kännykän käytön rajoittamisesta. Sen perusteella tehdään myös päätelmiä näihin keskusteluihin kätkeytyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista.
Eerik Mantere
added a research item
The presentation tackled the question: how does concurrency of smartphone use and co-located social interaction intertwine in the social situation? Interacting with a smartphone in the presence of others is commonplace. It often happens in situations where also face-to-face interaction could, or is taking place. Yet, there are barely any research on it. We find this striking, considering that ethnomethodological conversation analysis has for half a century been uncovering the fine tuned multimodal meaning-making processes of face-to-face interaction—and such a widespread multiactivity as conversing with others while using a smartphone—merits meticulous analyses on its ways of social organization. Our aim has been to fill this gap with our analyses of naturally occurring interactions, as well as imaginative online questionnaires, and our concepts of Sticky Media Device, Bystander Inaccessibility, and Smartphone Face-work, developed on the bases of them. The project has enjoyed funding from The Emil Aaltonen Foundation, Centre Émile Durkheim at the University of Bordeaux, The University of Tampere Foundation, and the Faculty of Social Sciences at the University of Tampere.
Sanna Raudaskoski
added 2 research items
Digital technologies and media have changed the daily lives of families around the world by creating new interactional contexts and relational patterns (e.g. Wartella et al. 2013; Ólafsson et al. 2013). The familial use of digital media has quickly formed anew the structure, function and mentality of family interaction. Smartphones are the flagships of new digital media and the amount of smartphone owners (Smith 2015), as well as the frequency of their use (Turkle 2015; Rosen 2012; ebrand 2015), has been increasing rapidly. The shift from “Computer Age” to “Smartphone Age” is reality all over the world (Carson & Jonsson 2015). A common response to criticism of new technology states that it has always been met with suspicion and dystopias, which in hindsight have turned out to be exaggerated. The hampering effects of smartphone use on simultaneous face-to-face -interaction has been coined the phenomena of “Sticky Media Device” and worry has been raised about parental smartphone use in particular (Chapter 9 in this book by Mantere and Raudaskoski). But why would using a smartphone differ in this regard from, say, reading a book or fixing a coffee machine? Can't parental attention be “stuck” on various things and so make responses to a child missing or confused? In this chapter we will illustrate the central mechanisms of smartphone use that, from the point of view of small children, set the parental use of smartphone significantly apart from that of many other usages of objects in the visible home environment. There is a point to be made that for example television and magazines do not create a similar adjacency pair structure with their user (Mantere & Raudaskoski, chapter 9), but we also argue that there are other yet uninspected elements of smartphone use, which will be crucial for understanding what the spread of smartphones into everyday lives of families can mean for child development. Compared with the handling of other objects in the home environment, the use of smartphone is exceptional in two major ways: 1) it catches a gaze and thus draws the caregiver away from the participation framework and 2) it conveys exceptionally little signs of the aspects of the activity that the caregiver is engaging in. We start off the chapter by considering the meaning of gaze in early interaction, paving the way to attachment and social skills. After that we discuss the affordances of environmental artifacts and their part in socialization process. Then we introduce a new concept of “bystander ignorance”, which illustrates the role of smartphone use from the point of view of another person in the same physical space with the smartphone user. We approach bystander ignorance by considering the situational aspects of parental smartphone use relevant to a small child. In conclusion, we sum up the main points of the chapter and discuss the need for further studies.
Eerik Mantere
added a research item
The dynamics of day-to-day interaction are based on various shared norms of conduct. These common rules are intertwined with the moral structures that members of society are expected to follow. In this chapter, we show how a parent’s smartphone use can bring additional ambiguity and difficulty to communicating with his or her child and in fact challenge the conventional normative and moral structures of social actions. Because parent–child interaction is so crucial for the development of children, the challenges posed to it by ubiquitous media devices are one of the pressing issues of our time. In this chapter, we introduce a new concept, namely the ‘sticky media device’, which depicts how a media device appears to a person seeking face-to-face interaction with its user. Hence, it refers to a situation in which problems can be seen in acquiring the smartphone user’s orientation for face-to-face interaction, which, even if momentarily gained, readily returns back to the device.
Sanna Raudaskoski
added a project goal
Our research project considers the effects of smartphone use on face-to-face interaction. We use microanalysis to scrutinize the real life data, as well as other qualitative and quantitative methods to discuss and theorize the phenomena on a larger cultural scale.