Project

InnoSI

Updates
0 new
0
Recommendations
0 new
0
Followers
0 new
0
Reads
0 new
26

Project log

Harri Jalonen
added 2 research items
Suomalaisen sosiaalipolitiikan grand old man Pekka Kuusi tunnetaan keynesiläisyydestä ammentaneena tutkijana, hyvinvointipoliitikkona ja sittemmin myös Alkon pääjohtajana. Kuusi oli yksi ensimmäisistä suomalaisista sosiaalipoliittiseen keskusteluun osallistuneista vaikuttajista, joiden mielestä talouspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa ei pidä pitää toisistaan erillään. Talouden ja sosiaalisten kysymysten kohtalonyhteys näkyi Kuusen ajattelussa ennen kaikkea kulutuksen muodossa. Kuusi näki, että yhteiskunnan tuki vähäosaisille siirtyi lyhentymättömänä kulutukseen. Kuusen mukaan sosiaalipolitiikan yhtenä tehtävänä oli osaltaan pitää huolta siitä, että kansantaloudessa riittää kulutuskysyntää. Emeritusprofessori Jorma Sipilä arvioi Yhteiskuntapolitiikassa (2011), että Kuusen ajatukset olivat aikanaan vallankumouksellisia, joskin kansainvälisessä keskustelussa Kuusella oli myös hengenheimolaisia. Osa heistä oli omalla tavallaan Kuusta vallankumouksellisempia. Sipilä (2011) nostaa esiin muun muassa ruotsalaisen ekonomistin Gustav Casselin, joka määritteli jo 1920-luvulla (esim. The Theory of Social Economy, 1924) sosiaalipolitiikan tehtäväksi tuottaa ihmisille turvaa, jotta he voivat osallistua tuottavalla tavalla yhteiskunnan toimintaan. Astetta pidemmälle menivät Alvar ja Gunnar Myrdal etsiessään 1930-luvulla "työn ja perhe-elämän yhteyttä talouden, syntyvyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi" (Sipilä 2011, 359). Myrdalit eivät tiettävästi puhuneet sosiaalipolitiikasta investointina, mutta heidän ajattelustaan voidaan kuitenkin löytää yhteys nykyisin melko vilkkaana käyvään keskusteluun sosiaalisista investointoinneista (social investment). Tässä katsausartikkelissa luodaan yleiskuva sosiaalisen investoinnin nykytilanteessa eurooppalaisessa kontekstissa. Artikkeli perustuu vuosien 2015–2017 aikana toteutettuun ja Euroopan unionin Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettuun INNOSI-hankkeeseen (Innovative Social Investment: Strenghtening Communities in Europe, http://innosi.eu). Hankkeessa etsittiin, arvioitiin ja vertailtiin paikallisia ja alueellisia sosiaalisia investointeja. Tavoitteena oli lisätä päätöksentekijöiden tietämystä sosiaalisista investoinneista ja niiden mahdollisuuksista hyvinvointiyhteiskuntien uudistamisessa. Tiivistämme hankkeemme tulokset tässä katsausartikkelissa neljään teemaan: i) rahoitusta tulosten perusteella, ii) sosiaalinen talous yksityisen ja julkisen sektorin integraattorina, iii) vapaaehtoisissa on voimaa ja iv) yhteistuotannosta yhteiskehittämiseen. Havainnollistamme teemoja esimerkkien avulla.
Suomalaisen sosiaalipolitiikan grand old man Pekka Kuusi tunnetaan keynesiläisyydestä ammentaneena tutkijana, hyvinvointipoliitikkona ja sittemmin myös Alkon pääjohtajana. Kuusi oli yksi ensimmäisistä suomalaisista sosiaalipoliittiseen keskusteluun osallistuneista vaikuttajista, joiden mielestä talouspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa ei pidä pitää toisistaan erillään. Talouden ja sosiaalisten kysymysten kohtalonyhteys näkyi Kuusen ajattelussa ennen kaikkea kulutuksen muodossa. Kuusi näki, että yhteiskunnan tuki vähäosaisille siirtyi lyhentymättömänä kulutukseen. Kuusen mukaan sosiaalipolitiikan yhtenä tehtävänä oli osaltaan pitää huolta siitä, että kansantaloudessa riittää kulutuskysyntää. Emeritusprofessori Jorma Sipilä arvioi Yhteiskuntapolitiikassa (2011), että Kuusen ajatukset olivat aikanaan vallankumouksellisia, joskin kansainvälisessä keskustelussa Kuusella oli myös hengenheimolaisia. Osa heistä oli omalla tavallaan Kuusta vallankumouksellisempia. Sipilä (2011) nostaa esiin muun muassa ruotsalaisen ekonomistin Gustav Casselin, joka määritteli jo 1920-luvulla (esim. The Theory of Social Economy, 1924) sosiaalipolitiikan tehtäväksi tuottaa ihmisille turvaa, jotta he voivat osallistua tuottavalla tavalla yhteiskunnan toimintaan. Astetta pidemmälle menivät Alvar ja Gunnar Myrdal etsiessään 1930-luvulla "työn ja perhe-elämän yhteyttä talouden, syntyvyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi" (Sipilä 2011, 359). Myrdalit eivät tiettävästi puhuneet sosiaalipolitiikasta investointina, mutta heidän ajattelustaan voidaan kuitenkin löytää yhteys nykyisin melko vilkkaana käyvään keskusteluun sosiaalisista investointoinneista (social investment). Tässä katsausartikkelissa luodaan yleiskuva sosiaalisen investoinnin nykytilanteessa eurooppalaisessa kontekstissa. Artikkeli perustuu vuosien 2015–2017 aikana toteutettuun ja Euroopan unionin Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettuun INNOSI-hankkeeseen (Innovative Social Investment: Strenghtening Communities in Europe, http://innosi.eu). Hankkeessa etsittiin, arvioitiin ja vertailtiin paikallisia ja alueellisia sosiaalisia investointeja. Tavoitteena oli lisätä päätöksentekijöiden tietämystä sosiaalisista investoinneista ja niiden mahdollisuuksista hyvinvointiyhteiskuntien uudistamisessa. Tiivistämme hankkeemme tulokset tässä katsausartikkelissa neljään teemaan: i) rahoitusta tulosten perusteella, ii) sosiaalinen talous yksityisen ja julkisen sektorin integraattorina, iii) vapaaehtoisissa on voimaa ja iv) yhteistuotannosta yhteiskehittämiseen. Havainnollistamme teemoja esimerkkien avulla.
Harri Jalonen
added a research item
Ennakoinnin lyhyessä käsikirjassa esitellään ajattelu- ja toimintatapoja, joita soveltamalla kuka tahansa voi valmistautua tulevaisuuden kohtaamiseen. Käsittelemme tulevaisuuteen liittyviä tiedollisia haasteita ja niiden kohtaamisen tapoja. Käsikirjamme ydin rakentuu ennakointiprosessille, joka jakautuu kolmeen vaiheeseen ’Sensing’ (luotaaminen), ’Sensemaking’ (merkityksellistäminen) ja ’Seizing’ (haltuunotto). Ennakoinnin lyhyen käsikirjan tavoitteena ei ole tarjota kaiken kattavaa yhteenvetoa erilaisista ennakointimenetelmistä, sillä kuvaamme ennakointiajattelun soveltamista sosiaalisen investoinnin kontekstissa. Käsikirja on osa Horizon 2020-ohjelmasta rahoitettua InnoSI-hanketta.
Harri Jalonen
added a research item
Ennakoinnin tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää päätöksenteossa tavalla, joka vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se, mitä teemme tänään mahdollistaa tai estää sitä, mitä voimme tehdä huomenna.
Harri Jalonen
added a research item
Welcome to a handbook for applying foresight in welfare. With foresight we refer to an on-going series of acts that enable to spot patterns before they fully emerge, to identify current phenomena that are likely to influence the direction of future events, and to organise resources to engage with the future. We believe that foresight is not a mysterious gift bestowed at birth but an ability that can be cultivated. We hope that this handbook provides you insights and practices that you can use today in order to influence on the future. We capture our key ideas into the concept of foresightfulness – a mindset for addressing the unknown future. We split foresightfulness into three phases which are sensing, sensemaking and seizing. We acknowledge the great work done around foresight. Believing on the idea that foresight cannot be executed independently from its context, we have not written this handbook to give exhaustive or even sufficient coverage of foresight techniques. Instead we deploy foresight in a context of social investment. We do not provide forecasts of social investments. The aim of the handbook is to improve foresightfulness that can be used for exploring the future and supporting the strategic decisionmaking process. The handbook is not written to explore what may happen, but how the future can be perceived as alternative futures.