Article

Seasonality of invasive pneumococcal disease: Temporal relation to documented influenza and respiratory syncytial viral circulation

Department of Medicine, Vanderbilt University School of Medicine, Nashville, Tennessee, USA.
The American Journal of Medicine (Impact Factor: 5.3). 04/2005; 118(3):285-91. DOI: 10.1016/j.amjmed.2004.09.016
Source: PubMed

ABSTRACT Seasonal fluctuation in the incidence of invasive pneumococcal disease has been attributed to winter virus exposure (e.g., influenza and respiratory syncytial virus [RSV]). Evidence of a direct correlation of invasive pneumococcal disease with laboratory-confirmed virus seasons, however, is limited. Using two prospective surveillance networks, the temporal relation between invasive pneumococcal disease and isolation of circulating winter viruses was explored.
Episodes of invasive pneumococcal disease in five Tennessee counties were collected prospectively from January 1995 through June 2002. Virus seasons were defined using prospective laboratory-based surveillance. Correlation between weekly identification of invasive pneumococcal disease and laboratory isolation of RSV and influenza, as well as comparisons of the frequencies of invasive pneumococcal disease episodes during viral and nonviral seasons were determined.
A total of 4147 invasive pneumococcal disease episodes were identified. Weekly frequency of invasive pneumococcal disease correlated directly with the weekly frequency of isolation of RSV (r = 0.56, P <0.001) and influenza (r= 0.40, P <0.001). The average weekly frequency of invasive pneumococcal disease during RSV and influenza seasons was higher than during the nonviral seasons (P <0.001 for each year).
Weekly episodes of invasive pneumococcal disease correlated temporally with laboratory-confirmed weekly isolation of RSV and influenza, and the incidence of invasive pneumococcal disease was increased when these viruses were circulating in the community.

Download full-text

Full-text

Available from: Tina V Hartert, Aug 14, 2014
1 Follower
 · 
111 Views
  • Source
    • "Several studies have suggested that viral infections of the URT predispose to bacterial respiratory infection and that viruses in the URT enhance bacterial adherence to respiratory tract cells [5] [6] [7] [8]. Pathogens can also alter the effects of co-infecting pathogens by destroying or damaging a physical barrier, decreasing mucociliary activity, altering immune cell function or up-regulating gene expression [9]. "
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Otitis media (OM) is a major burden for all children, particularly for Australian Aboriginal children. Streptococcus pneumoniae, Moraxella catarrhalis, Haemophilus influenzae and viruses (including rhinovirus and adenovirus) are associated with OM. We investigated nasopharyngeal microbial interactions in 435 samples collected from 79 Aboriginal and 570 samples from 88 non-Aboriginal children in Western Australia. We describe a multivariate random effects model appropriate for analysis of longitudinal data, which enables the identification of two independent levels of correlation between pairs of pathogens. At the microbe level, rhinovirus infection was positively correlated with carriage of S. pneumoniae, H. influenzae and M. catarrhalis, and adenovirus with M. catarrhalis. Generally, there were positive associations between bacterial pathogens at both the host and microbe level. Positive viral-bacterial associations at the microbe level support previous findings indicating that viral infection can predispose an individual to bacterial carriage. Viral vaccines may assist in reducing the burden of bacterial disease.
    Vaccine 04/2007; 25(13):2458-64. DOI:10.1016/j.vaccine.2006.09.020 · 3.49 Impact Factor
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Streptococcus pyogenes (group A streptococcus) is an important human pathogen, causing a wide array of infections ranging in severity. The majority of S. pyogenes infections are mild upper respiratory tract or skin infections. Severe, invasive infections, such as bacteraemia, are relatively rare, but constitute a major global burden with a high mortality. Certain streptococcal types are associated with a more severe disease and higher mortality. Bacterial, non-necrotizing cellulitis and erysipelas are localised infections of the skin, and although they are usually not life-threatening, they have a tendency to recur and therefore cause substantial morbidity. Despite several efforts aimed at developing an effective and safe vaccine against S. pyogenes infections, no vaccine is yet available. In this study, the epidemiology of invasive S. pyogenes infections in Finland was described over a decade of national, population-based surveillance. Recent trends in incidence, outcome and bacterial types were investigated. The beta-haemolytic streptococci causing cellulitis and erysipelas infections in Finland were studied in a case-control study. Bacterial isolates were characterised using both conventional and molecular typing methods, such as the emm typing, which is the most widely used typing method for beta-haemolytic streptococci. The incidence of invasive S. pyogenes disease has had an increasing trend during the past ten years in Finland, especially from 2006 onwards. Age- and sex-specific differences in the incidence rate were identified, with men having a higher incidence than women, especially among persons aged 45-64 years. In contrast, more infections occurred in women aged 25-34 years than men. Seasonal patterns with occasional peaks during the midsummer and midwinter were observed. Differences in the predisposing factors and underlying conditions of patients may contribute to these distinctions. Case fatality associated with invasive S. pyogenes infections peaked in 2005 (12%) but remained at a reasonably low level (8% overall during 2004-2007) compared to that of other developed countries (mostly exceeding 10%). Changes in the prevalent emm types were associated with the observed increases in incidence and case fatality. In the case-control study, acute bacterial non-necrotizing cellulitis was caused predominantly by Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis, instead of S. pyogenes. The recurrent nature of cellulitis became evident. This study adds to our understanding of S. pyogenes infections in Finland and provides a basis for comparison to other countries and future trends. emm type surveillance and outcome analyses remain important for detecting such changes in type distribution that might lead to increases in incidence and case fatality. Bacterial characterisation serves as a basis for disease pathogenesis studies and vaccine development. Streptococcus pyogenes (A-ryhmän streptokokki) on tärkeä ihmisen taudinaiheuttaja, joka aiheuttaa vakavuusasteeltaan erilaisia infektioita. Suurin osa tämän bakteerin aiheuttamista taudeista on lieviä ylähengitystie- tai ihoinfektioita. Vakavat streptokokki-infektiot, kuten bakteremia eli verenmyrkytys, taas ovat suhteellisen harvinaisia, mutta niihin liittyy korkea kuolleisuus ja ne aiheuttavat maailmanlaajuisesti suuria kansantaloudellisia menetyksiä. Tietyt streptokokkityypit liittyvät vakavampaan taudinkuvaan ja tavallista korkeampaan kuolleisuuteen. Streptokokin aiheuttamat selluliitti ja erysipelas (eli ruusutulehdus) ovat paikallisia ihon ja ihonalaiskudoksen infektioita. Ne eivät yleensä ole hengenvaarallisia infektioita, mutta niillä on taipumus uusiutua, ja siksi ne huonontavat oleellisesti potilaan elämänlaatua ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Vaikka tutkimustyöhön on panostettu tavoitteena kehittää tehokas ja turvallinen rokote S. pyogenes tauteja vastaan, rokotetta ei ole vielä saatavilla. Tutkimus pohjautuu kansalliseen ja väestöpohjaiseen streptokokkitautien seurantaan ja siinä kuvataan vakavien S. pyogenes infektioiden (bakteremioiden) epidemiologiaa Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Työssä tutkittiin vakavien S. pyogenes -infektioiden ilmaantuvuutta, tapauskuolleisuutta ja vallitsevia bakteerityyppejä. Erillisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin selluliitti- ja erysipelasinfektioita aiheuttavia streptokokkeja Suomessa. Näistä tutkimuksista eristettyjä streptokokkibakteerikantoja tutkittiin erilaisilla perinteisillä ja moderneilla menetelmillä, kuten emm-tyypityksellä, joka on yleisimmin käytössä oleva streptokokkibakteerien tyypitysmenetelmä. Vakavien S. pyogenes infektioiden ilmaantuvuudessa on ollut nouseva suuntaus viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa, etenkin vuodesta 2006 lähtien. Ilmaantuvuudessa havaittiin ikä- ja sukupuolispesifisiä eroja siten, että miehillä oli korkeampi taudin ilmaantuvuus kuin naisilla, etenkin 45 64-vuotiaiden ikäryhmässä. Naisilla taas 25 34-vuotiailla oli korkeampi ilmaantuvuus kuin miehillä. Tapausmäärissä havaittiin satunnaisia huippuja keskikesällä ja keskitalvella. Erot potilaiden altistavissa tekijöissä ja perussairauksissa olivat todennäköisesti vaikuttavina tekijöinä näihin havaittuihin eroihin. Keskimääräinen tapauskuolleisuus 7 päivän kohdalla nousi huippuunsa vuonna 2005 (12%), mutta pysytteli silti suhteellisen matalalla tasolla (8 % vuosina 2004 2007) verrattuna muihin kehittyneisiin maihin (yleensä yli 10%). Muutokset bakteerien vallitsevissa emm-tyypeissä liittyivät havaittuihin ilmaantuvuuden ja tapauskuolleisuuden nousuun. Tapaus-verrokki-tutkimuksessa havaittiin, että selluliitti- ja erysipelasinfektiot olivat etupäässä Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis-bakteerin aiheuttamia, S. pyogenes -bakteerin sijaan. Tutkimus vahvisti käsitystä selluliitti-infektioiden toistuvasta luonteesta. Tutkimus lisää tietoutta S. pyogenes bakteerin aiheuttamista infektioista Suomessa ja luo pohjan vertailulle muiden maiden tilanteeseen ja tuleviin suuntauksiin. Vallitsevien bakteerityyppien seuranta ja kuolleisuustutkimukset ovat tärkeitä, jotta voidaan havaita sellaisia muutoksia tyyppijakaumassa, jotka voivat johtaa ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden kasvuun. Tutkimuksen tuloksena saadaan myös tietoa streptokokkibakteerin taudinaiheutuskyvystä ja sen tuloksena voidaan arvioida tulevien rokotteiden kattavuutta Suomessa.
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Streptococcus pneumoniae is a leading cause of pneumonia, meningitis and bacteremia worldwide. The 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine (PPV23) is recommended for adults less than 65 years old with certain chronic medical conditions and for all elderly persons because of high rates of invasive pneumococcal infections (IPI) and increased risk of death. This study provides a comprehensive picture of the epidemiology of pneumococcal infections in Finland before the introduction of childhood pneumococcal conjugate vaccines, focusing on disease rates, risk factors, clinical outcome, and healthcare associated infections. This study was based on national, population-based laboratory surveillance for IPI. Information on all episodes of IPI was collected from the primary diagnostic laboratory. A case with IPI was defined as the isolation of S. pneumoniae from blood or cerebrospinal fluid during 1995-2002. Information on comorbidities and underlying conditions for IPI patients was obtained by linking the IPI surveillance database to other national, population-based health registries using each patient’s unique national identity code. In total, 4357 cases of IPI were identified. The overall annualized IPI incidence increased by 35% during the study period and was 10.6 per 100 000 population. The temporal increase in disease rates was associated with higher blood culturing rates over time. In working age adults, two-thirds of severe infections and one half of fatal cases occurred in persons with no recognized PPV23 indication. Persons with asthma were at increased risk for IPI and this new risk factor accounted for 5% of the overall disease burden. One tenth of pneumococcal bacteremias were healthcare-associated, and mortality among these patients was over twice as high as among patients with community-associated bacteremia. Most patients with nosocomial infections had underlying conditions for which PPV23 is recommended. The incidence of IPI in Finland has increased and the overall disease burden is higher than previously reported. The findings of this study underscore the urgent need for improved prevention efforts against pneumococcal infections in Finland through increased use of PPV23 in adult risk groups and introduction of childhood immunization with pneumococcal conjugate vaccine. Allvarliga pneumokockinfektioner i Finland före storskalig introduktion av pneumokock-konjugatvaccin till barn Globalt sett är pneumokocken (Streptococcus pneumoniae) den viktigaste orsaken till lunginflammation, hjärnhinneinflammation och allvarlig allmäninfektion. Pneumkock-polysackaridvaccin rekommenderas till alla personer som fyllt 65 år samt till yngre individer som på grund av sin grundsjukdom löper en särskilt stor risk att insjukna i och avlida av en allvarlig pneumokockinfektion. Målsättningen med denna studie var att så noggrant som möjligt beskriva de allvarliga pneumokockinfektionernas epidemiologi i Finland innan det för barn avsedda pneumokock-konjugatvaccinet tas i bruk. Av särskilt intresse var pneumokockinfektionernas incidens, riskfaktorer och dödlighet samt betydelsen av astma och sjukhusrelaterade infektioner. Forskningsmaterialet baserade sig på nationell, befolkningsbaserad laboratorieuppföljning och informationen om pneumokockfallen samlades in från de kliniska laboratorierna för mikrobiologi. Ett fall av allvarlig pneumokockinfektion definierades som ett positivt odlingsfynd av Streptococcus pneumoniae från blod och/eller ryggmärgsvätska under perioden 1995-2002. Uppgifter om patienternas grundsjukdomar fick vi genom att förena forskningsmaterialet med nationella, befolkningsbaserade sjukvårdsregister. Totalt konstaterades 4357 fall av allvarlig pneumokock-infektion och i medeltal var förekomsten av nya fall (incidens) 11 fall per 100 000 personår. Antalet fall ökade med en tredjedel under studieperioden och detta relaterades till en ökad blododlingsaktivitet. Två tredjedelar av pneumokockpatienterna och hälften av dödsfallen tillhörde den del av den arbetsföra befolkningen som saknade indikation för pneumokockvaccinering. Personer med astma hade en ökad risk att insjukna i en allvarlig pneumokockinfektion och astmans andel av den totala sjukdomsbördan var 5 %. Omkring 10 % av alla blododlingspositiva pneumokockfall var sjukhusrelaterade och dödligheten bland dessa fall var högre jämfört med de fall som fått sin infektion utanför sjukhuset. Den största delen av de sjukhusrelaterade fallen hade någon grundsjukdom som är indikation för pneumokockvaccin. Förekomsten av allvarliga pneumokockinfektioner i Finland har ökat och är troligtvis större än man tidigare uppskattat. Fynden i denna studie understryker vikten av att förebygga dessa infektioner med pneumokockvaccin. Vakavat pneumokokki-infektiot Suomessa ennen lapsille suunnatun pneumokokkikonjugaattirokotteen yleistä käyttöönottoa Pneumokokki (Streptococcus pneumoniae) on merkittävin keuhkokuumeen, aivokalvotulehduksen ja vakavan yleisinfektion aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Pneumokokkipolysakkaridirokotetta suositellaan kaikille ikäihmisille sekä alle 65-vuotiaille aikuisille, joilla on perussairautensa vuoksi erityisen suuri riski sairastua ja kuolla vakavaan pneumokokki-infektioon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kattavasti vakavien pneumokokki-infektioiden epidemiologia Suomessa ennen lapsille suunnatun pneumokokkikonjugaattirokotteen käyttöönottoa. Kiinnostuksen kohteena olivat vakavan pneumokokkitaudin ilmaantuvuus, riskitekijät ja kuolleisuus sekä astman ja sairaalasyntyisen taudin merkitys. Tutkimusaineisto perustui kansalliseen, väestöpohjaiseen laboratorioseurantaan ja tiedot tapauksista kerättiin kliinisen mikrobiologian laboratorioista. Tautitapaukseksi määriteltiin veren ja/tai selkäydinnesteen positiivinen S. pneumoniae-viljelylöydös vuosina 1995–2002. Tiedot potilaiden perussairauksista saatiin yhdistämällä pneumokokkitutkimusaineisto kansallisiin, väestöpohjaisiin terveydenhuollon rekistereihin. Kaikkiaan todettiin 4357 vakavaa pneumokokki—infektiota, ja keskimääräinen vuosittainen ilmaantuvuus oli 11 tapausta 100 000 henkilövuotta kohti. Vakavat yleisinfektiot lisääntyivät tutkimusjakson aikana noin kolmanneksella ja suurentunut ilmaantuvuus liittyi lisääntyneeseen veriviljelynäytteiden määrään. Työikäisillä kaksi kolmasosaa infektioista ja puolet kuolemista todettiin henkilöillä, joilla ei ollut ennestään pneumokokkirokoteindikaatiota. Astmaatikkojen riski sairastua pneumokki-infektioon oli suurentunut ja astman osuus kokonaistautitaakasta oli noin 5 %. Noin 10 % kaikista veriviljelypositiivisista pneumokokkitapauksista oli sairaalasyntyisiä ja niihin liittyi suurempi kuolleisuus kuin sairaalan ulkopuolella saatuihin infektioihin. Suurimmalla osalla sairaalasyntyisistä tapauksista oli joku pneumokokkirokoteindikaation mukainen perussairaus. Pneumokokkitaudin ilmaantuvuus Suomessa on lisääntynyt ja todennäköisesti aiempia arvioita suurempi. Tämän tutkimuksen tulokset korostavat näiden infektioiden ennaltaehkäisyn tehostamisen tärkeyttä pneumokokkirokotuksin.
Show more