Article

Specificities of B cell reactions to drugs. The penicillin model.

Allergy Service and Research Unit for Allergic Diseases, Carlos Haya Hospital, Plaza del Hospital Civil s/n, 29009 Malaga, Spain.
Toxicology (Impact Factor: 3.75). 05/2005; 209(2):181-4. DOI: 10.1016/j.tox.2004.12.018
Source: PubMed

ABSTRACT Betalactams conjugate to protein carriers induced T and B cell effector responses. From these, IgE dependent reactions are the most common and better defined. These antibodies recognize a number of structures that can cross react or selective recognition may occur. The great variability in the chemical structure, specifically at the position R of penicillin and R1 of cephallosporins has made that the recognition of these structures may have clinical relevance in the evaluation of patients allergic to betalactams.

0 Bookmarks
 · 
49 Views
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Hypersensitivity reactions to betalactams (BLs) are classified as immediate or nonimmediate. The former usually appear within 1 h of drug-intake and are mediated by specific IgE-antibodies. Nonimmediate reactions are those occurring more than 1 h after drug-intake, and they can be T-cell mediated. The diagnostic evaluation of allergic reactions to BLs has changed over the last 5 years, for several reasons. Major and minor determinants are no longer commercially available for skin testing in many countries. In immediate allergic reactions, the sensitivity of skin testing and immunoassays is decreasing and new in vitro methods, such as the basophil activation test, are gaining importance for diagnosis. For nonimmediate reactions, skin testing appears to be less sensitive than previous results, although more studies need to be carried out in this direction. Nevertheless, the drug provocation test is still necessary for diagnosis.
    Allergy 02/2009; 64(2):183-93. DOI:10.1111/j.1398-9995.2008.01916.x · 6.00 Impact Factor
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: es toxidermies sont les complications cutanéo-mu-queuses secondaires à l'administration par voie entéra-le, intraveineuse, sous-cutanée ou intramusculaire de médicaments. Seules seront abordées les toxidermies rele-vant de mécanismes d'hypersensibilité. Conduite à tenir lors de la survenue d'une toxidermie Elle doit suivre les grandes étapes suivantes [1, 2] (tableau I). 1) Le conseil n'est pas donné par téléphone, tout patient ayant une toxidermie doit être examiné. Il est nécessaire de décrire la toxidermie et si possible d'en faire une photogra-phie. Les lésions élémentaires sont décrites, le type de toxi-dermie précisé et l'extension des lésions précisée avec une quantification de la surface cutanée atteinte. L'atteinte mu-queuse est recherchée. 2) Il faut immédiatement faire un examen clinique à la recherche des signes de gravité de cet accident iatrogène. Devant une urticaire, un antihistaminique est administré. En cas d'angioedème (oedème de Quincke), d'asthme ou de chute tensionnelle associés, une hospitalisation est indispen-sable avec si nécessaire mise en route du traitement de choc anaphylactique. Devant une éruption érythémateuse, maculeuse, les signes de gravité à rechercher sont une extension à plus de 60 p. 100 de la surface cutanée, une fièvre au-delà de 38,5 °C, des adé-nopathies [3]. Si un seul de ces signes est présent, une sur-veillance clinique est préconisée ; si plusieurs signes sont associés, une hospitalisation est souhaitable. Djien et al. [3] ont montré que la durée d'hospitalisation est augmentée de façon significative s'il existe une éosinophilie supérieure à 500 éléments/mm 3 ou si la surface cutanée atteinte est de plus de 60 p. 100. Une hospitalisation sera envisagée si l'exa-men clinique met en évidence une hépatosplénomégalie, un oedème ferme du visage, fixe, prédominant aux paupières, des érosions muqueuses ou génitales, des bulles et/ou des dé-collements cutanés spontanés, un signe de Nikolsky ou un purpura. En l'absence de signe de gravité, le bilan à demander de-vant un exanthème maculo-papuleux n'est pas codifié, on peut recommander de réaliser une numération formule san-guine, un dosage des transaminases, des phosphatases alca-lines et une bandelette urinaire. 3) Il est indispensable lors de la toxidermie de réaliser un schéma chronologique (fig. 1) de toutes les prises médica-menteuses. Sur ce schéma, tous les médicaments pris dans les semaines qui précèdent l'éruption sont strictement repor-tés avec leur date de début et d'arrêt de prescription en recher-chant systématiquement les prises oubliées d'antalgiques, traitements anti-grippaux, hypnotiques… 4) Il faut interrompre tous les médicaments qui peuvent être responsables dans le déclenchement de la toxidermie Service de Dermatologie, Hôpital Fournier, 36, quai de la Bataille, 54000 Nancy.
    Annales de Dermatologie et de Vénéréologie 04/2007; 134:391-401. DOI:10.1016/S0151-9638(07)89201-5 · 0.67 Impact Factor
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Antibiootit kuuluvat koirilla yleisimmin käytettyihin lääkeaineisiin Suomessa. Valitettavasti näillä tehokkailla lääkeaineilla on hyödyllisten vaikutustensa lisäksi myös haittoja. Pahimmillaan antibioottien aiheuttamat haittavaikutukset voivat johtaa potilaan kuolemaan. Haittavaikutukset voidaan kuitenkin usein ennakoida, ja niiden välttämiseksi eläinlääkäreiden tulisikin tuntea käyttämiensä lääkeaineiden farmakologiset ominaisuudet sekä potilaan sairauden aiheuttamat muutokset esimerkiksi lääkeaineen kinetiikassa. Työn kirjallisen osuuden tarkoituksena on helpottaa haittojen tunnistamista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään Suomessa systeemisesti käytettyjen antibioottiryhmien (beetalaktaamit, potentoidut sulfonamidit, tetrasykliinit, kinolonit, linkosamidit, makrolidit, aminoglykosidit, peptidiantibiootit ja nitroimidatsolit) yleisiä farmakologisia ominaisuuksia sekä niiden aiheuttamia haittavaikutuksia koiralla. Työn kokeellisen osuuden aineisto kerättiin Lääkelaitoksen ylläpitämästä eläinlääkkeiden haittavaikutusrekisteristä. Mukaan otettiin koirilla aikavälillä kesäkuu 2002 - kesäkuu 2006 raportoidut antibiootteihin liittyvät haittavaikutukset. Aineistossa oli ilmoitettu jokaisen haitan yhteydessä koiran rotu, ikä, sukupuoli, epäilty lääkevalmiste, muu samanaikainen lääke, oireet, eläimen toipuminen sekä haitan luokittelu. Yhteensä raportoituja tapauksia oli 47. Lääkeaineiden aiheuttamien haittavaikutusten tunnistaminen ja haitoista raportointi on erittäin tärkeää lääkevalmisteiden hyöty-riskisuhteen sekä haittavaikutusten taajuuden arvioinnissa. Antibioottien sekä muiden lääkeaineiden aiheuttamien haittavaikutusten todellista määrää eläimillä ei kuitenkaan valitettavasti tiedetä, koska usein haittavaikutuksia ei raportoida Lääkelaitokselle. Suomalaiset eläinlääkärit raportoivat haittoja potentoitujen sulfonamidien, beetalaktaamien, enrofloksasiinin, linkosamidien, polymyksiini B:n, metronidatsolin sekä tylosiinin käytön yhteydessä. Eniten haittavaikutuksia raportoitiin sulfadiatsiinin ja trimetopriimin yhdistelmälle ja toiseksi eniten amoksisilliinin ja klavulaanihapon yhdistelmälle. Yleisin raportoitu haittavaikutus oli pahoinvointi ja oksentaminen. Muita usein raportoituja haittavaikutuksia olivat iho-oireet, polyartropatia, kudosärsytys, apaattisuus ja väsymys, KCS (keratoconjunctivitis sicca), neurologiset oireet sekä anoreksia. Tuloksista nähdään, että tarkastellulla aikavälillä koirilla haittoja aiheuttaneet antibiootit ovat Suomessa tällä eläinlajilla yleisimmin käytettyjä mikrobilääkkeitä. Tuloksia voidaan pitää olemassa olevan kirjallisuuden perusteella odotettuina.