Frequent analgesic use at population level: Prevalence and patterns of use

Department of Social Pharmacy, University of Kuopio, P.O. Box 1627, FIN-70211, Kuopio. Finland.
Pain (Impact Factor: 5.21). 07/2005; 115(3):374-81. DOI: 10.1016/j.pain.2005.03.013
Source: PubMed


Statistics and prescription database studies show that analgesics are widely utilized, but do not tell anything about either the factors behind analgesic use or how over-the-counter (OTC) analgesics are being used. We aimed to study the prevalence of frequent use of prescribed and OTC analgesics. We also investigated the background factors related to frequent analgesic use and assessed rationality of analgesic usage patterns. We addressed a postal survey to a random stratified population sample of 6500 Finnish people aged 15-74 years. The response rate was 71% (n=4542) after exclusion of unobtainable addressees (n=68). Individuals reporting analgesic use 'daily' or 'a few times a week' were categorized as frequent users. After adjusting for age and sex, the overall prevalence of daily analgesic use was 8.5%, and the prevalence of analgesic use a few times a week 13.6%. The adjusted prevalence of using exclusively prescribed analgesics daily or a few times a week was 8.7%, and that of utilizing purely OTC analgesics 8.8%. The overall prevalence of concomitant frequent use of both prescribed and OTC analgesics was 4.6%. Multinominal logistic regression analyses showed that frequent analgesic use was related especially to daily or continuous pain and high pain intensity. Low mood and not being employed also increased the probability for daily analgesic use. Frequent analgesic use seems to be common at population level. Concomitant use of both prescribed and OTC analgesics can be considered irrational, as it increases the risk of adverse events.

12 Reads
  • Source
    • "The results of our study showed that 23.7% of Spanish adults who consume analgesic medication use OTC drugs. Our data is higher than the 13.6% found in Finland [26], substantially lower than the 55% use of OTC analgesics found in Australian adults [15] but similar than in American adults (33%) [18]. It seems that self-prescription of analgesic drugs, i.e., OTC use is highly prevalent in populations across the world. "
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Background Analgesics are among the most commonly consumed drugs by the world populations. Within the broader context of self-medication, pain relief occupies a prominent position. Our study was to ascertain the prevalence of self-medication with analgesics among the Spanish population and to identify predictors of self-medication, including psychological disorders, psychological dysfunction, mental health status, and sociodemographic and health-related variables. Methods We used individualized secondary data retrieved from the 2009 European Health Interview Survey (EHIS) for Spain to conduct a nationwide, descriptive, cross-sectional pharmacoepidemiology study on self-medication with analgesics among adults (individuals aged at least 16 years) of both genders living in Spain. A total of 7,606 interviews were analysed. The dichotomous dependent variables chosen were the answers “yes” or “no” to the question In the last 2 weeks have you taken the medicines not prescribed for you by a doctor for joint pain, headache, or low back pain?” Independent variables were sociodemographic, comorbidity, and healthcare resources. Results A total of 7,606 individuals reported pain in any of the locations (23.7%). In addition, analgesic consumption was self-prescribed in 23.7% (1,481) of these subjects. Forty percent (40.1%) of patients self-medicated for headache, 15.1% for low back pain, and 6.7% for joint pain. The variables significantly associated with a greater likelihood of self-medication of analgesics, independently of pain location were: age 16–39 years (2.36 < AOR < 3.68), higher educational level (1.80 < AOR <2.21), psychological disorders (1.56 < AOR < 1.98), and excellent/good perception of health status (1.74 < AOR < 2.68). In subjects suffering headache, self-prescription was associated with male gender (AOR 2.13) and absence of other comorbid condition (AOR 4.65). Conclusions This pharmacoepidemiology study constitutes an adequate approach to analgesic self-medication use in the Spanish population, based on a representative nationwide sample. Self-prescribed analgesic consumption was higher in young people with higher educational level, higher income, smoker, and with psychological disorders and with a good perception of their health status independently of the location of pain.
    BMC pharmacology & toxicology 07/2014; 15(1):36. DOI:10.1186/2050-6511-15-36
  • Source
    • "Although many countries provide data concerning drug abuse, including prescription drug abuse, in their student and/or adult populations (e.g. Australian Institute of Health and Welfare, 2002; Hibell et al., 2001; Seblova et al., 2005; Turunen et al., 2005), how the rates of prescription drug use have changed over time has received minimal attention. Further, how these rates compare to those of the United States has not been extensively addressed. "
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: Abuse of several categories of prescription drugs has increased markedly in the United States in the past decade and is now at alarming levels for certain agents, especially opioid analgesics and stimulants. Prescription drugs of abuse fit into the same pharmacological classes as their non-prescription counterparts. Thus, the potential factors associated with abuse or addiction versus safe therapeutic use of these agents relates to the expected variables: dose, route of administration, co-administration with other drugs, context of use, and expectations. Future scientific work on prescription drug abuse will include identification of clinical practices that minimize the risks of addiction, the development of guidelines for early detection and management of addiction, and the development of clinically effective agents that minimize the risks for abuse. With the high rates of prescription drug abuse among teenagers in the United States, a particularly urgent priority is the investigation of best practices for effective prevention and treatment for adolescents, as well as the development of strategies to reduce diversion and abuse of medications intended for medical use.
    Drug and Alcohol Dependence 07/2006; 83 Suppl 1(supplement 1):S4-7. DOI:10.1016/j.drugalcdep.2005.10.020 · 3.42 Impact Factor
  • Source
    [Show abstract] [Hide abstract]
    ABSTRACT: The overall objective of this study was to gain epidemiological knowledge about pain among employee populations. More specifically, the aims were to assess the prevalence of pain, to identify socio-economic risk groups and work-related psychosocial risk factors, and to assess the consequences in terms of health-related functioning and sickness absence. The study was carried out among the municipal employees of the City of Helsinki. Data comprised questionnaire survey conducted in years 2000-2002 and register data on sickness absence. Altogether 8960 40-60 year old employees participated to the survey (response rate 67%). Pain is common among ageing employees. Approximately 29 per cent of employees reported chronic pain and 15 per cent acute pain, and about seven per cent reported moderately or severely limiting disabling chronic pain. Pain was more common among those with lower level of education or in a low occupational class. -- Psychosocial work environment was associated with pain reports. Job strain, bullying at workplace, and problems in combining work and home duties were associated with pain among women. Among men combining work and home duties was not associated with pain, whereas organizational injustice showed associations. Pain affects functional capacity and predicts sickness absence. Those with pain reported lower level of both mental and physical functioning than those with no pain, physical functioning being more strongly affected than mental. Bodily location of pain or whether pain was acute or chronic had only minor impact on the variation in functioning, whereas the simple count of painful locations was associated with widest variation. Pain accounted for eight per cent of short term (1-3 day) sickness absence spells among men and 13 per cent among women. Of absence spells lasting between four and 14 days pain accounted for 23 per cent among women and 25 per cent among men, corresponding figures for over 14 day absence spells being 37 and 30 per cent. The association between pain and sickness absence was relatively independent of physical and psychosocial work factors, especially among women. The results of this study provide a picture of the epidemiology of pain among employees. Pain is a significant problem that seriously affects work ability. Information on risk groups can be utilized to make prevention measures more effective among those at high risk, and to decrease pain rates and thereby narrow the differences between socio-economic groups. Furthermore, the work-related psychosocial risk factors identified in this study are potentially modifiable, and it should be possible to target interventions on decreasing pain rates among employees. Kipu vaikuttaa elämänlaatuun ja aiheuttaa monia kustannuksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnan tasolla. Kivun esiintyvyydestä työssä käyvässä väestössä ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa, vaikka on selvää, että kivulla on merkittäviä vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin, työkykyyn ja työssä jatkamiseen eläkeikään asti. -- Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli: 1) kartoittaa kivun ja erityisesti kroonisen kivun yleisyyttä työntekijäväestössä, 2) tunnistaa erityisiä sosiodemografisia tai sosioekonomisia riskiryhmiä, 3) tutkia työhön liittyviä psykososiaalisia riskitekijöitä ja 4) selvittää kivun seurauksia suhteessa työ- ja toimintakykyyn. Tutkimuksen aiheistona on Helsingin kaupungin työtekijöiden terveystutkimus, joka koostuu 40 - 60-vuotiaille kaupungin työntekijöille vuosina 2000-2002 lähetetystä postikyselystä (n=8 960) sekä Helsingin kaupungin henkilöstörekisterin tiedoista. Kipua tarkasteltiin neljästä eri näkökulmasta: 1) kivun kesto (akuutti eli korkeintaan kolme kuukautta kestänyt kipu ja krooninen eli yli kolme kuukautta kestänyt kipu), 2) kivun haittaavuuden aste 3) kivun sijainti ja 4) ilmoitettujen kipualueiden lukumäärä. Tulosten mukaan kipu ja erityisesti krooninen kipu on yleinen ongelma ikääntyvillä työntekijöillä. Vastaajista noin 15 % raportoi kokevansa akuuttia kipua parhaillaan ja 29 % raportoi kokevansa kroonista kipua. Hyvin haittaavasta kroonisesta kivusta kärsi n. 7 %. Kipu oli yleisempää vanhemmilla työntekijöillä ja niillä, joilla oli vähän koulutusta tai alhainen ammattiasema. Useiden työhön liittyvien psykososiaalisten tekijöiden havaittiin olevan yhteydessä kipuun. Naisilla tällaisia tekijöitä olivat korkea työstressi, työpaikalla esiintyvä kiusaaminen, sekä työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat. Myös miehillä korkea työstressi ja kiusaaminen olivat yhteydessä kipuun. Sen lisäksi, naisista poiketen kokemus vähäisestä oikeudenmukaisuudesta organisaatiossa lisäsi kroonisen kivun raportointia. Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat sen sijaan eivät olleet yhteydessä kipuun miehillä. Terveyteen liittyvä toimintakyky oli selkeästi heikentynyt kipua raportoivilla työntekijöillä verrattuna kipua raportoimattomiin. Sekä psyykkinen että fyysinen toimintakyky oli alentunut kipua raportoivilla, jälkimmäinen kuitenkin voimakkaammin. Kun verrattiin kipujen sijainnin, kipualueiden lukumäärän ja kivun keston keskinäistä merkitystä suhteessa toimintakykyyn, todettiin että kivun yhteys toimintakykyyn ei juurikaan riippunut sijainnista kehossa. Myöskään sillä oliko kipu akuuttia tai kroonista, ei ollut suurta merkitystä. Sen sijaan suurimmat erot toimintakyvyssä todettiin kipujen lukumäärän mukaan. Mitä useammalla kehon alueella kipua raportoitiin, sitä huonompi oli toimintakyky. Kivun seurauksia suhteessa työkykyyn tutkittiin myös sairauspoissaolojen näkökulmasta. Krooninen kipu ennusti poissaoloja akuuttia kipua selvemmin. Ammattiasema, fyysiset ja psykososiaaliset työolot vaikuttivat vain vähäisessä määrin kivun ja sairauspoissaolojen väliseen yhteyteen. Kivun osuus (etiologinen fraktio) 4-14 päivää kestäneissä lääkärin määräämissä sairauspoissaolojaksoissa oli 23 % naisilla ja 25 % miehillä. Yli kaksi viikkoa kestäneiden lääkärin määräämien sairauspoissaolojaksojen osalta osuus oli noin 37 % naisilla ja 30 % miehillä. Lyhyissä alle 4 päivän poissaolojaksoissa osuus oli huomattavasti pienempi (13 % ja 8 %). Etiologinen fraktio kuvaa sitä miten paljon sairauspoissaolot vähenisivät mikäli riskitekijä tässä tapauksessa kipu voitaisiin täysin eliminoida. Tämä Suomen suurimman kaupungin kuntatyöntekijöitä koskeva tutkimus toi esiin selkeitä kivun riskiryhmiä ja työhön liittyviä psykososiaalisia riskitekijöitä sekä osoitti kuinka mittavia vaikutuksia kivulla on terveyteen liittyvään toimintakykyyn ja sairauspoissaoloihin. Kohdistamalla ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä erityisesti alemmassa ammattiasemassa oleviin ja vähän koulutusta saaneisiin ryhmiin, sekä vaikuttamalla edullisesti psykososiaaliseen työympäristöön voidaan pyrkiä sekä ennaltaehkäisemään että vähentämään kipuongelmia ja niihin liittyviä sosiaalisia terveyseroja työntekijöiden keskuudessa. Lisäksi tämän tutkimuksen tulosten mukaan henkilön kokonaiskiputilanne on tärkeä huomioida kun arvioidaan kivun toimintakyvylle aiheuttamaa haittaa.
Show more